Mark Messier on ainoa modernin ajan pelaaja, joka on saanut nimeään kantavan NHL-palkinnon. Mark Messier Leadership Award annetaan pelaajalle, joka "osoittaa esimerkillistä johtajuutta runkosarjan aikana kaukalossa ja sen ulkopuolella". Ehdotuksia voittajakandidaatiksi voivat tehdä fanit, seurat ja NHL:n henkilökunta, mutta päätöksen voittajasta tekee Messier itse – NHL-historian ainoa pelaaja, joka on kapteenina voittanut Stanley Cupin kahdessa eri joukkueessa.
Johtajuus on vielä vaikeammin määriteltävä asia kuin paremmuus tai arvokkuus joukkueelle, joiden perusteella valtaosa pelaajien yksilöpalkinnoista jaetaan. NHL:llä olisikin nyt oiva ajankohta lanseerata esimerkiksi Dale Hawerchuk Class Act Award, joka annettaisiin huippupelaajalle, joka jää sarjan ykkösnimien varjoon – tällä kaudella ehdottaisin palkinnon saajaksi Nashville Predatorsin puolustajaa Roman Josia.
Haluan vielä täsmentää, että mielestäni Dale Hawerchuk ansaitsee nimeään kantavan palkinnon yksinomaan saavutustensa ja persoonansa vuoksi, mutta valitettava menehtyminen syöpään tarjoaa luontevan ajankohdan.
Hawerchuk pelasi 1980- ja 90-luvulla erinomaista jääkiekkoa – uran 13 ensimmäistä kautta yli piste per peli -tahdilla –, mutta ainoaksi henkilökohtaiseksi palkinnoksi peliuralla jäi Calder Trophy – kaudella 1981–82 edeltävän kesän ykkösvaraus takoi 103 tehopistettä, joka oli tuolloin historian toiseksi kovin tulokassaldo, kun edellisellä kaudella Peter Šťastný oli lyönyt tauluun 109 pistettä.
Hockey Hall of Fameen Hawerchuk valittiin vuonna 2002 – kaksi vuotta myöhemmin kuin olisi ollut mahdollista, mikä osaltaan alleviivaa kiistattoman supertähden aliarvostettua asemaa.
Dale Hawerchuk ansaitsee nimeään kantavan palkinnon yksinomaan saavutustensa ja persoonansa vuoksi
Hawerchuk jäi väkisinkin 80-luvun supertähtien Wayne Gretzkyn ja Mario Lemieux'n varjoon, vaikka Winnipeg Jetsin yksinäinen tähti oli parhaimmillaan pistepörssissä kolmantena edellään vain Gretzky ja Jari Kurri.
Koska Jets oli käytännössä Hawerchukin huikean yksilötaidon varassa – jokaisella Jets-kaudellaan Hawerchuk oli joukkueen paras pistemies ja monesti kymmeniä pisteitä edellä toiseksi parasta –, ei huippusentterillä ollut mahdollisuuksia myöskään joukkuepalkintoihin. Jetsin kausi päättyikin useimmiten pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Kanadan paidassa Hawerchuk voitti Kanada-cupin vuosina 1987 ja 1991, mutta joutui tuolloinkin mukautumaan puolustavaan ja rikkovaan rooliin – ja onnistui tässäkin erinomaisesti!
Gretzkyyn ja Lemieux'hun Hawerchukia ei kannata verrata, mutta enemmän pelanneista vain Gretzky, Marcel Dionne, Phil Esposito ja Joe Sakic ovat pelanneet kovemmalla pistekeskiarvolla. Lisäksi Hawerchuk oli tehokkaimpana ajanjaksonaan eli Jets-kausinaan 1981–90 NHL:n viidenneksi paras pistemies, neljänneksi paras maalintekijä ja pistetahdillakin mitattuna kärkikymmenikössä.
Näin kovat ansiot olisi toki pitänyt nostaa näkyvämmin esille Hawerchukin vielä eläessä, mutta nyt on viimeistään aika antaa isompaa tunnustusta yhdelle lajin suurista legendoista.
Rest in respect!
