Kyyninen kiekkomedia ja kiimaiset fanit ovat hämmästelleet yksissä tuumin Leijonien takkuavaa pelaamista MM-kisojen alkusarjassa. Punainen lanka on ollut paikoin hukassa tai vähintään käsijarru päällä. Pelitaktiikkaa on kyseenalaistettu ja yksilötaidon perään huudeltu.

Eikö tämän pitänyt olla takuuvarma kultajoukkue?

Esitetty kritiikki on ollut monilta osin perusteltua. Leimallista on silti ollut sivuhuomautukset siitä, kuinka Suomi on ollut viime kausina liki mestarillinen turnauksen viimeisessä kolmessa ottelussa. Niissä ainoissa, jotka loppupeleissä merkitsevät.

Ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun Leijonat kyntävät alkusarjassa mutta juhlivat lopussa. MM-turnauksen absurdius kiteytyy siihen, että loppupeleissä sen voi voittaa lähes yksinomaan kolmen pysähdyksen taktiikalla. Riittää, että sinnittelee alkusarjan jotenkuten mukana.

On mahdollista, että kuluvan viikon päätteeksi Jukka Jalonen saa jälleen uuden sulan hattuunsa ja näyttää pitkää nenää epäilijöille. Sen myötä valtaosa suomalaisista yrityksistä janoaa jälleen saada oppia siitä, miten ensin rämmitään ja sitten voitetaan. Näin käydessä Jalonen voinee nostaa omaa puhujapalkkiotaan muutamalla tonnilla.

Mikäli näin ei käy, on edessä tiheä perkuu syistä, jotka johtivat lähes varman MM-kullan lipeämiseen. Näissä pohdinnoissa jäänee jälleen vähemmälle huomiolle se, että jääkiekkoa pelaavat ja valmentavat ihmiset. Silloin epävarmuus on syytä hyväksyä.

Kolmen pysähdyksen taktiikassa marginaalit ovat toisinaan häviävän pienet. 

Ottelu Tanskaa vastaan ei ole kelpo mittari joukkueelle, mutta yksilöiden onnistumiset kasvattavat osaltaan torstain ruokahalua. 

Onko edessä nouseva kasvutarina vai jääkö kiitotie liian lyhyeksi?

Haastajat odottavat vesi kielellä mahdollisuutta metsästää kiekkoleijonat. Jopa puolivälierävastustaja Kanada voidaan laskea sellaiseksi. Vaahteralehdet karvaavat kovaa ja korkealta. Tähdäten juuri siihen, mikä on ollut turnauksessa Leijonien akilleen kantapää.

Ennen kisojen alkua monet Suomen joukkueen pelaajista puhuivat siitä, kuinka halusivat mukaan joukkueeseen voittaakseen kotikisoissa MM-kultaa. Alkusarjan pelit ovat varmasti iskeneet märän rätin tavoin naamataululle sen tosiseikan, ettei MM-kultaa voiteta ilman yhteen hitsautumista, oppimista ja kehittyvää pelaamista.