Mielipide

Kiitos ja hyvästi, HPK 2020−21: Puolen kauden reikäjuusto ja kaksi kertaa ällistyttänyt Toivolan kynätemppu

LIIGA / Kolumni
Petri Kontiolan timanttikausi, Eetu Laurikaisen timanttikausi ja joukkueen timanttinen loppukiri valuivat taskussa olleesta reiästä lahkeeseen, kun HPK:n kausi 2020−21 päättyi pudotuspelien ulkopuolelle jäämiseen.

HPK:n kausi 2020−21 tuli päätökseen. Kannattajien olo mahtaa olla yhtä tyhjä kuin hallikin. On loppuyhteenvedon paikka! Hämeenlinnassa puhallellaan nyt kauden loppuhenkosia ulos keuhkoista. Mitä kaudesta jäi käteen?

Kauden kohokohta: Mika Toivolan kynätemppu Eetu Laurikaiselle

HPK-kauden kohokohdaksi muodostui sen huikea loppukiri. Pelistä 34 eteenpäin joukkue keräsi pisteitä yli kahden pisteen ottelukohtaisella keskiarvolla. Jos tämä olisi onnistunut koko kauden pituudella, olisi joukkue ollut koko Liigan toinen − ei hassumpaa.

Syitähän onnistumiseen oli kattavasti. Yksilöistä Petri Kontiolasta puhuttiin johtajuuden henkilöitymänä ja oikeana taikurina. Vaan kuulkaas nyt, todellinen velho oli kuitenkin Mika Toivola, joka teki Eetu Laurikaiselle kynätempun eli hankki allekirjoituksen sopimuspaperiin − ja vielä kaksi kertaa! 

Valmennus oppi ja kasvoi. Pelaajat jaksoivat ja kasvoivat. Kauden kohokohdaksi on kuitenkin nimettävä se kiri, joka lähti kääntymään Laurikaisen sopimuksesta. Nappikevät ei riittänyt pudotuspelipaikkaan, mutta Toivola toisti kynätempun jo aiemmin Laurikaiselle, joka allekirjoitti jatkosopimuksen.

Kunniamaininta: Toivolan vastaava temppu käänteisenä, Joona Voutilaisen ujuttamisessa Kouvolaan.

Vuoden synkin hetki: Ottakaa toinen jäähy!

HPK:n synkkä syksy kesti yli neljä kuukautta. Joukkue otti näiden kuukausien aikana vain kolme kolmen pisteen voittoa. Matti Tiilikainen, joukkue ja sen taustavoimat ehtivät olla kannattajienkin keskuudessa jopa vitsailun aihe. Tunnelma oli epäuskoinen.

Synkkyyden huipentumana voisi pitää sitä, miten surkea alivoimapeli oli heikon jakson aikana. Otannan määrä vaikuttaa asiaan, mutta jos kausi oli jo suhteellisen pitkällä, ja joukkueen alivoimaprosentti neljällä viittä vastaan on heikompi kuin alivoimaprosentti kolmella viittä vastaan, niin silloin ollaan todella syvällä. Niin syvällä, että mereen upotettuna alivoima löytäisi kaverikseen vain Ano Turtiaisen käytöstavat.

Vuoden synkin hetki? Kun joukkueen alivoimaan olisi voinut neuvoa parannusta sanoin: "Ottakaa toinen jäähy!"

Kunniamaininta: Pelit Lukkoa vastaan tuottivat kolme tappiota maalisuhteella 3−18.

Vuoden päästä kukaan ei muista: Elmeri Erosen loistavat otteet pudotuspeleissä

Elmeri Eronen tuli Hämeenlinnaan hakemaan lisää peliaikaa ja kehittymään tasaisuudessa. Sen hän todella teki. Erosesta tuli kaikessa hiljaisuudessa maajoukkuepakki, joka paransi molemmilla kausilla omaa piste-ennätystään. Huomasiko kukaan? No varmasti huomasi, mutta kun kohtalon arpa jätti ensin pudotuspelit väliin koronan takia ja joukkueen huono menestys toisen kerran, niin tätä tähtipuolustajaa ei päästy HPK:n paidassa pudotuspeleissä näkemään.

Kunniamaininta: nimeä kaikki HPK:n paidassa kauden aikana pelanneet puolustajat. En minäkään.

Silloin nauratti: Kontiolan roikkutemppu Jukureita vastaan

Päävalmentaja Tiilikaisen mukaan vastustaja oppi lukemaan Kontiolan hiipimisiä ja kuvioita ylivoimalla kauden lähestyessä loppuaan. Kontiolaa hiillostettiin tiukemmin. Vanha kettu otti käyttöön uudet metkut, ja Jukurit-ottelussa omasta päästä roikkuvipillä alustettu 3−1-maali oli vertaansa vailla. Aloitus haltuun, roikkuvippi kohti Jukurien päätyä ja HPK-laiturit perään. Kiekko kävi vastustajallakin, mutta karvattiin mahtipaineella pois ja pistettiin reppuun. Olipahan tyyliä. Konnan loikka?

Kunniamaininta: loukkaantuminen on ikävä juttu, mutta Jared McIsaacin HPK-uran pituudelle ei voinut muuta kuin nauraa. Kenties hieman epäuskoisesti.

Kiitos ja hyvästi, HPK 20−21!

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös