Mielipide

Kiitos ja hyvästi, SaiPa 2020−21: Nuorten pelaajien esiinmarssi karkaa taas pois Lappeenrannasta

LIIGA / Kolumni
SaiPan päättynyt kausi tarjosi suurimmaksi osaksi harmaita hiuksia ja katseita tulevaan jälleenrakennukseen. Kauden aikana esiin nousseet valopilkut jatkavat matkaansa ja joukkue tulee kokemaan valtavia muutoksia ennenkuin kiekko taas putoaa Kisapuiston jäähän.

Kauden kohokohta: Nuorten pelaajien murtautuminen Liiga-kaukaloihin

SaiPan kausi oli suurilta osin heikkotasoista, eikä valmentajanvaihdoskaan tarjonnut kuin hetkittäisiä välähdyksiä paremmasta. Positiivisissa asioissa huomio kiinnittyykin nuorien pelaajien läpimurtoihin. Matias Mäntykivi sekä Santeri Virtanen tekivät odotetun ja toivotun nousun liigatasolle, mutta lappeenrantalaisten näkökulmasta nousua himmentää se tosiasia, että lehtitietojen mukaan molemmat pelaajat ovat ensi kaudella juonimassa kuvioita Ilveksen riveissä.

SaiPan oman junioripolun läpikäynyt hyökkääjä Matias Mäntykivi vastasi tarjottuun vastuuseen kuluneen kauden aikana ja pelasi itsensä myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailujen kokoonpanoon. Taitava hyökkääjä on viime vuosien harvoja omia kasvatteja, joilla on viime kädessä riittänyt taso nousta vakituiseksi liigatason pelaajaksi ja organisaatiolta vaaditaan tason nostoa, jotta omat juniorit saadaan pidettyä Lappeenrannassa myös läpimurtokauden päätteeksi.

Toinen keltamustien riveistä poistuva hyökkääjä Santeri Virtanen saapui Lappeenrantaan TPS:n junioripolun läpikäyneenä ja on pelannut itselleen vakituisen liigapaikan kuluneen kolmen vuoden aikana. Myös Virtanen on käynyt läpi nuorisomaajoukkueet ja päässyt pukemaan a−maajoukkueen paidan päälleen EHT−turnauksessa. Otteiden jatkuessa nousujohteista ei tulevaisuudessa kutsu mm−kisoihinkaan ole poissuljettu.

Vuoden päästä kukaan ei muista: Ailahtelevat erikoistilanteet

Joukkueen kausi sisälti todella paljon ailahtelevia otteita, eikä toivottavasti kukaan muista enää vuoden päästä tämän kauden suorituksia. Yksi osa-alue heikkojen esitysten joukossa oli erikoistilannepelaaminen. SaiPa ei saanut ylivoimalla aikaan kovinkaan merkittäviä onnistumisia koko kauden aikana ja ylivoimaprosentti olikin koko Liigan heikointa.

Vastapainoksi joukkue pelasi todella vahvaa alivoimaa ja prosenteilla mitattuna alivoima olikin Liigan eliittiä koko kauden ajan ja lopullisissa tilastoissa alivoimalla SaiPa oli viidenneksi paras. 

Erikoistilanteet eivät toki olleet suurin paha joukkueen esityksissä, mutta paremmalla ylivoimaonnistumisella olisi ainakin osa pienen eron kamppailuista voitu kääntää voitokkaaksi. 

Vuoden synkin hetki: Joukkueen tehottomuus

Keltamustien sisäiseen pistepörssiin katsoessa tulee heti silmille uskomaton tehottomuus joka joukkueessa vallitsi. Pistepörssin kärkikymmenikköön pystyi tällä kaudella murtautumaan yhdeksällä pisteellä ja vain kolme pelaajaa ylitti 20 tehopisteen rajapyykin. Tomáš ZáborskýJarno Koskiranta ja Veikko Loimaranta muodostivat pitkään SaiPan ykkösketjun ja olivat harvoja onnistujia muuten tasapaksussa kokoonpanossa.

Tomáš Záborskýn kaksivuotinen sopimuskausi oli kaksijakoinen. Hyökkääjä esitti henkilökohtaista taitoaan läpi sopimuksensa tehden 106 pelaamassaan ottelussa huimat tehot 34+48=82. Samaan aikaan Záborský kärsi jatkuvasti siitä, ettei sentteriosastolta löytynyt parempaa pelinrakentajaa. Mielikuvituksellisesti onkin mielenkiintoista ajatella, mitä hyökkääjä olisi aikanaan tehnyt SaiPassa, jos pelipaikka olisi ollut esimerkiksi David McIntyren rinnalla.

Loppukaudesta SaiPa toi puolustukseensa takaisin rakastetun paluumuuttajan, kun yhdysvaltalaispuolustaja Sam Lofquist palasi Kisapuistoon. Ajatuksen tasolla erittäin hieno idea tuoda kannattajayhteisön rakastama pelaaja takaisin keltamustiin, mutta 11 pelattua ottelua tuotti lopulta tehot 1+4=5 ja visiitti jäi vain kevään mittaiseksi. Toki jälkikäteen on helppoa spekuloida, olisiko mies hyötynyt enemmän kun olisi ensi syksynä päässyt pelaamaan uuden valmennuksen alaisena ja saanut itsensä täyteen kuntoon kesän aikana, mutta puolustaja lähtee todennäköisesti rahakkaamman diilin perässä takaisin maailmalle kuntoutettuaan itsensä. 

Silloin nauratti: Valmennuksen tuoma muutos

SaiPa oli yksi niistä Liiga-joukkueista, joka päätyi lomauttamaan valmennusjohtonsa kesken kauden. Marraskuun alkupuolella Tero Lehterän valmennusjohto esitti viimeisen näytteensä Kisapuiston penkin takana ja loppukauden ajaksi sisäänajettiin Ville Hämäläinen, Ville Koho sekä Jussi Markkanen, paperilla todellinen legendavalmennus, joista Kohon paita nousee joskus koronan helpotuttua täysin ansaitusti Kisapuiston kattoon. 

Ville Hämäläinen toi joukkueen pelaamiseen jo tulikasteestaan alkaen SaiPalle ominaisia elementtejä ja käytännössä kausi oli tästä eteenpäin uudelleenrakennusvaihetta, jolla Hämäläistä koulittiin tulevaksi apuvalmentajaksi ja joukkueen varmasti jatkavia pelaajia ajettiin enemmän sisään systeemiin. Pelaaminen Hämäläisen alaisuudessa tarjosi varsinkin alkuvaiheessa edes joitakin valopilkkuja ja talvella nähtiinkin SaiPan parhaat ottelut. 

Väliaikaisvalmennus oli eteenpäin menoa Lehterän neljävuotisesta ajanjaksosta ja oli ilo nähdä pitkästä aikaa tuttuja asioita aiemmilta vuosilta. Lehterä yritti alkuaikoina ajaa sisään puheidensa mukaan SHL-tyyppistä pelaamista, mutta sen mentyä penkin alle ei kukaan ottanut enää selvää, miten SaiPan oli tarkoitus kaukalossa esiintyä.

Marraskuussa kova työnteko ja taistelu palasi Kisapuistoon ja vaikka taistelu ei montaa kertaa hyvää tulosta tuonutkaan, oli siitä löydettävissä hyvää pohjatyötä tulevaisuutta ajatellen.

Tekstiä muutettu 18.04.2021 kello 14:42: Sam Lofquistin kansallisuus korjattu yhdysvaltalaiseksi.

» Lähetä palautetta toimitukselle