Suomi menestyy nykyään jääkiekossa historiallisen hyvin niin joukkue- kuin yksilötasolla.
Arvokisoissa Suomella on historiallinen menestysmahdollisuus vuodesta toiseen. Yksilöinä suomalaispelaajien NHL-varausmäärät ovat taas nousussa, suomalaisia on ennätysmäärät kaikkein kovimmassa liigassa. Liigassa on ennätysmäärä KHL:stä palanneita tähtipelaajia, tähtiloistoa. Hyvä TV-sopimus, korona selätetty.
Nuo lähtökohdat huomioiden syksy on ollut melkoista aikaa katsella kiekkokeskusteluun hiipinyttä valitusta maalimääristä, "peruuttelusta" ja ylipäänsä kaukalossa pelattavasta kiekosta. Mitä ihmettä? Osa siellä virittelee oikein kulttuurisotaakin Meidän peliä vastaan, journalistisen median ja sosiaalisen median kautta.
Aistin kokonaisuudessa enemmän jättimäisen kiekkomäärän synnyttämää ähkyä kuin syvemmin mietittyä lajihuolta. Ihmisiä, joiden pitää keksiä syitä sille, että jotain kanavapaketeissa tilatuista 20 palloilusarjasta voisi jättää katsomatta. Olkaa hyvä, näin tehkää, on hienoa että keskustelu kehittyy.
Aiheen puolesta tämä ei ole ensimmäinen kerta. Kulttuurisodan aineksia ei kuitenkaan ole nähty laajemmin sen jälkeen, kun Ilta-Sanomat aikanaan julisti kärjistetyillä jutuillaan fläppitaulujen sahaamista. Tuohon julkisuustemppuun saatiin kiekon puolelta Petri Matikainen keulakuvaksi. Rooliin, jota hän jälkikäteen hieman toppuutteli. Tuo aalto hiljeni arvokisojen täysosumiin.
Oli kyse sitten ähkystä, lehtien myymisestä tai laji-ihmisten aidosta huolesta, tuorein paatos "peruuttelua", ansapelaamista ja viivelähtöjä vastaan on heikoilla. Aistittavissa on muutama argumenttien heikkous.
Ensinnäkin suhtautuminen siihen on ristiriitaista. Ensin hurrataan edellämainitun puolustusvalmiuteen tukeutuvan pelifilosofian puolesta keväisin, kun Suomen maajoukkue ottaa tältä pohjalta voiton toisensa jälkeen. On menestysresepti, joka on vienyt Suomen maailman huipulle. Sitten tulee syksy, ja sama pelitapa eri variaatioina onkin SM-liigan tylsyttäjä, joka pitäisi poistaa. Mistä se on edes tullut Liigaan? No Vierumäeltä, perkele.
Toisena: ajatelkaa kokonaisuutta: että olisi joku mahtikäsky, joka vain annettaisiin valmentajille. Kaikille yhteisesti: älkää pelatko jääkiekkoa, jolla Liigassa ja arvokisoissa pärjätään! Älkää urheilko, vaan tehkää viihdettä.
Voiko urheilua pahemmin halveerata?
Onko Pelicansin kannattajilla nyt tylsää, kun Tommi Niemelän lyhytsyöttökiekottelu on vienyt omavaraisen joukkueen sarjan kärkisijoille?
Tältä pohjalta saavumme kolmanteen kohtaan: suppeaan tapaan katsoa itse peliä. Jalkapalloa ohuempi lajikulttuuri näyttäytyy.
Peli korjaa kyllä itse itseään. Nyt vallalla on puolustusvoittoinen pelaaminen. Keskustan ja siniviivan puolustaminen hallitsevat, hyökkääminen on vaikeaa.
Mitä sitten? Se on vain osa pelin evoluutiota. Peli kehittyy parantamalla, ei pakottamalla. Kun keinot keskustan avaamiseen löytyvät, alkaa painopiste siirtyä. Todennäköisesti maalitkin tulevat sitä kautta.
Liigan sisällä on nytkin erilaisia variaatioita, joista parhaat synnyttävät maaleja voiton kannalta riittävästi. NHL:ssä juuri nyt on nähtävissä ainakin hyökkäysalueen poikittaispelaamisessa virkeitä tuulahduksia siitä, kuinka kiekkoa pelataan toisteisesti enemmän poikittain kuin puolustajan kautta maalille. Siitä se keskustan ja PAPP:in dominointi murtuu...
Ja sittenkin esimerkiksi alkukauden NHL-kautta hallinnut Vegas pelaa erinomaisen puolustusvalmiuden kautta. Varmistava pelaaja sekä trap- eli ansapelaaminen sisältyvät pelikirjaan kuten parjatussa Liigassa. Kaikki NHL-joukkueet käyttävät ansaa, osa vähemmän kuin heidän kannattaisi. Pelaajien taitotaso on siellä omaa luokkaansa. Ylivoimapeli on suuremmassa roolissa kuin Suomessa.
Syyttäkää Meidän peliä suomalaisen kiekon ongelmista, jos haluatte. Se on kuitenkin häviävä argumentti, sillä pelitavat mitataan aina kaukalossa. Antti Pennanen ja HPK onnistuivat tässä yhden kauden ajan kaudella 2018-19, Pekka Virta löi omaansa uutta vauhtia Lukossa. Kuka on seuraava? Rikard Grönborg? Osa näyttää ristineen jo kätensä, Grönborgista odotetaan Curt Lindströmin kaltaista pelitapojen mullistajaa, tällä kertaa tylsäksi leimattuun Liigaan.
Mukavaa, jos hän tuo jotain uutta. Samoja palikoita hän kuitenkin taululla siirtelee, Tapparassa Liigan parasta materiaalia.
Ja vielä tylsyydestä. Onko Pelicansin kannattajilla nyt tylsää, kun Tommi Niemelän lyhytsyöttökiekottelu on vienyt omavaraisen joukkueen sarjan kärkisijoille?
Älkää käsittäkö väärin. Kyllä suomalaisessa kiekossa korjattavaa on. Kahteen tasoon jaettu, Mestiksen kanssa yhdistettävä avoimempi Liiga näyttäytyy yhä kilpailua lisäävänä mahdollisuutena.
Varsinainen huolenaihe on suomalaisessa juniorityössä, joka vaikuttaa yksilökehitykseen ja taitotasoon liigajoukkueiden pelitapoja enemmän. Siinä, syntyykö meille jatkossakin peruspuurtajia vai taitopelaajia joukkueiden kehittymistä sekä NHL-massan kasvua varten. Aihioon, joka eri tavoilla vaativia pelitapoja tuolla kaukalossa toteuttaa.
Kun nuo nuoret havittelevat NHL-paikkaa ja -menestystä, heillä täytyy olla molemmat: kova taitotaso ja kyky pelata yhteistyön jääkiekkoa. Pidetään yllä molempia myös kotoisessa liigassamme.
