Columbus Blue Jackets pudotti viime vuonna pudotuspeleissä Tampa Bay Lightningin ja jatkoi eteenpäin toiselle kierrokselle. Kauden jälkeen se menetti kolme tähteään − Sergei Bobrovskin, Artemi Panarinin ja Matt Duchenen sekä Ryan Dzingelin. Vuotta myöhemmin voidaan todeta, että joukkue selvisi tästä kuivin jaloin, mutta parempaa tulosta se ei pudotuspeleistä saanut.
Toronto Maple Leafsin pudottaminen oli komea nappi rintapieleen. Tilaisuutena kyseessä oli kuitenkin vain poikkeuksellinen laajennettu aloituskierros. Varsinaiset pudotuspelit alkoivat virallisesti vasta Lightningia vastaan. Viime kauden lopputulokseen verrattuna tämä kausi oli askel taaksepäin.
Oma pelitapa löytyi ja joukkue toteutti sitä tinkimättömästi etenkin Leafs-sarjan ajan. Lightningia vastaan materiaaliero oli liian suuri. Siinä missä asetelma oli alkukaudesta toisinpäin, piti nyt Joonas Korpisalo pystyssä heikommin suorittanutta joukkuetta. Kun Korpisalo sitten viitospelissä muuttui tavalliseksi kuolevaiseksi, ei joukkueella ollut enää palaa.
Pelitapa riitti puolustamiseen ja määrättyyn määrään maaleja. Hyökkäyksen organisoinnin pitäisi olla laadukkaampaa − ja pelaajien viimeistelytaidon korkeammalla, jotta kovia joukkueita alkaisi pudota lisää.
Miten se sitten tehdään?
Muutamalla rohkealla muutoksella. Tarpeellisella sellaisella. On taas GM Jarmo Kekäläisen vuoro toimia. Runkosarjassa toiminut kokonaisuus ei ole tekosyy keskinkertaisten osa-alueiden hyväksymiselle. Yksittäiset pudotuspelien sarjavoitot eivät tee organisaatiosta voittajaa. Hyökkäyskalusto tarvitsee kasvonkohotusta nyt, kun maalivahtiosasto ja puolustus pärjäävät paremmin kuin hyvin − etenkin hintaa ja laatua ajatellen. Täytyy olla pelaajia, jotka ratkaisevat otteluja Blue Jacketsin hyväksi myös silloin, kun pelitapahtumia hallitsee vastustaja.
Kekäläinen sai täydellisellä ajoituksella sekä Korpisalon että Elvis Merzlikinsin nimet paperiin yhden ykkösmaalivahdin hinnalla, mutta kun kahden maalivahdin sopimukset astuvat voimaan yhtä aikaa, vaikuttaa se palkkakaton alla yhden kovan hyökkääjän verran. Sopimukset ovat yksittäisenä niin kohdillaan, että todennäköisesti heistäkin tulee kesän aikana myös tarjouksia. Kun kesän rajoittamattomissa vapaissa agenteissa tarjolla on vain yksi todella iso kala, Robin Lehner, joutuvat useat seurat hakemaan uutta ykköstä pelaajakaupoilla.
Tärkein nyt katkolla oleva sopimus on joukkueen ykköstähdeksi nousseen Pierre-Luc Dubois'n jatko. Rajoitetuksi vapaaksi agentiksi nyt tulevan nuorukaisen tulevaisuus on kirkas ja särmikäs.
Seuraavaa askelta on odotettu tovi, ja odotetaan taas, jos uudet peliliikkeet jäävät tekemättä.
Myös Josh Andersonin sopimus on katkolla, ja 26-vuotias pelaaja mahtuisi historiansa ja imagonsa puolesta varmasti tulevaisuuden suunnitelmiin. Palkkakatto on kuitenkin nyt liian lähellä. Nyt tarvitaan mainospuhe, jolla tämä yhden maalin kausi unohdetaan, ja edellinen 27 maalin kausi on se, jonka arvolla hyökkääjästä tarvitaan vastinetta.
Raskaimpia huteja kokonaisuuden ja roolin kannalta ovat Gustav Nyquistin (5,5 miljoonaa dollaria) ja Alexander Wennbergin (4,9 miljoonaa dollaria) sopimukset. Siinä missä Nyquist näytti viime kesänä kohtalaiselta paikkaukselta isojen menetysten tilalle, vaikuttaa nyt raskaalta katsella pudotuspeleissä tehottomaksi flopannutta hyökkääjää kolme kautta lisää. Wennbergin sopimusta on jäljellä yhtä paljon. Hänen kohdallaan helpotus on todennäköisempi vuoden kuluttua, kun Seattle Kraken huutaa sopivan ikäisiä pelaajia uuteen runkoonsa.
Entäs Blue Jacketsin puolustajat? Runkosarjan tilastojen ja Leafs-sarjan perusteella takalinjat ovat erinomaisessa kunnossa. Blue Jacketsin kausi oli vaarallisten maalipaikkojen estämisen suhteen sarjan toiseksi paras. Ikä- ja sopimusrakenne on hyvä ja mukavan porrastettu. Mikään ei kuitenkaan ole ikuista, joten hyvin pelanneita puolustajia kannattaa mahdollisesti liikuttaa paremman joukkuekokonaisuuden toivossa.
Markus Nutivaara ajautui pudotuspeleihin mennessä pelaavan kuusikon ulkopuolelle, mutta mainiolla 2,7 miljoonan dollarin sopimuksella pari kautta lisää jatkava suomalaispuolustaja on todennäköisesti liian taloudellinen palanen kaupattavaksi. Jos taas joku soittaa David Savardista tai Ryan Murraysta, ei vuoden päästä rajoittamattomiksi vapaiksi agenteiksi tulevista puolustajista kannata miettiä hetkeäkään. Kelpo pelaajia, muttei korvaamattomia etenkään tällä budjetilla.
Blue Jacketsin ja Kekäläisen onni voi olla NHL:n yleinen tilanne. Blue Jackets kipuilee lukuisten muidenkin seurojen tavoin palkkakattonsa kanssa. Tämän tilanteen eduksi onkin luettava se, että markkinat voivat siksi aktivoitua. Palasia liikkuu suuntaan jos toiseenkin − yhdelle jos toisellekin löytyy mahdollisuutta paikata heikkouksiaan.
Ja eihän seuran omakaan laari ihan tyhjä ole. Varsinaiset superlahjakkuudet reservistä puuttuvat, mutta esimerkiksi Liam Foudy näytti pelaajalta, joka ansaitsee ensi kauden joukkueesta aloituspaikan heti kauden alusta lähtien.
Vuosi sitten Kekäläinen näytti NHL:lle, ettei hän pelännyt tehdä peliliikkeitä. Kuivin jaloin tästä kaudesta selviäminen oli kyseiseen riskinottoon nähden torjuntavoitto. NHL-organisaatiot eivät kuitenkaan tavoittele torjuntavoittoja vaan menestystä. Suurseuraksi ei kasva pelkillä torjuntavoitoilla.
Seuraavaa askelta on odotettu tovi, ja odotetaan taas, jos uudet peliliikkeet jäävät tekemättä. Sopii toivoa, että kaupankäynti tuottaa muutakin kuin lämmintä kättä ja taas seuraavan kevään odotusta.
