Nuorten MM-kisoissa - niin alle 18-vuotiaiden kuin alle 20-vuotiaidenkin ikäluokissa - pelataan normaalivuosina ilman koronan perumia turnauksia mitalien lisäksi myös sarjapaikoista, säilymisistä ja nousemisista.
Vuoden 2020 alle kaksikymppisten kisoissa Kazakstan putosi sarjaporrasta alemmas ja Itävalta nousi 1A-divisioonasta pääsarjaan. Tällä kaudella alempien divisioonien kisat peruttiin, eikä karsintasarjoja pelata tai kukaan putoa. Se lienee ollut Itävallan pelastus.
Aikuisten kisoissa nousemiset ja putoamiset sopivat kuvaan oikein hyvin, ja niillä saadaan aika toimivasti joka vuosi maat oikeisiin divisiooniinsa tasojensa mukaan. Nopeasti ajateltuna sama systeemihän on oikein hyvä myös juniori-ikäluokkiin.
Tarkemmin tarkasteltuna menetelmästä löytää heti ongelman: joka vuosi kisoissa pelaa eri ikäluokka. Toki jotkin yksittäiset pelaajat saattavat pelata kahdet tai vaikka kolmetkin kisat, mutta pääasiassa tämän vuoden kisoissa pelasi 2001 syntyneiden ikäluokka, ensi vuonna pelaavat nollakakkoset ja niin edelleen.
Isojen maiden kohdalla tämä ei aiheuta ongelmia, mutta pienemmillä mailla hyvät ikäluokat voivat jäädä lajitermein sanottuna paitsioon. Esimerkiksi Valko-Venäjän nollaykköset ovat maan omalla mittapuulla oikein laadukas ikäluokka ja sijoittuvat 2019 alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa alkulohkossaan toiseksi voittaen sekä Suomen että Tšekin.
Harmittavasti vain vuonna 2000 syntyneet eivät olleet niin hyvä ikäluokka, ja näin ollen valkovenäläisiltä jäi tältä vuodelta U20-kisat kokematta, vaikka pelaajamateriaaliltaan olisivat hyvinkin voineet sinne kuulua.
Karsintaturnaukset apuun
Entä jos ikäluokat saisivatkin itse pelata paikoistaan arvoturnauksissa? Miesten puolella arvokisoja järjestetään junioreissa kahdet, alle 18- ja alle 20-vuotiaille. Kun maajoukkuetoiminta aloitetaan 16-vuotiaana, jää väliin arvokisattomia vuosia. Nämä voisi hyödyntää karsintaturnausten järjestämiseen.
U17-ikäiset pelaisivat keväällä omat karsintansa seuraavan vuoden U18-kisoja ajatellen, ja U19-ikäiset puolestaan omansa seuraavan vuodenvaihteen U20-kisoihin. Näin nuoret pelaajat saisivat lisää kovia kansainvälisiä otteluita, ikäluokat saisivat itse pelata arvokisapaikoistaan ja kaiken lisäksi IIHF saisi järjestettäväkseen lisää turnauksia - eli lisää rahaa.
Toki isoille maille karsintaturnaukset olisivat enimmäkseen välttämätön paha, joka pitäisi hoitaa matkalla kohti varsinaisia kisoja, mutta eipä kukaan pakottaisi Kanadaa, Venäjää tai Suomea valitsemaan karsintaturnaukseen aivan parhaita pelaajiaan, jos tuntuu että kisapaikka hoituu ilmankin.
Toinen vaihtoehto toki olisi antaa esimerkiksi edellisen vuoden kisojen kuudelle parhaalle maalle villit kortit suoraan kisoihin, jos IIHF haluaisi välttää suurinumeroisia murskavoittoja, jotka suurien kiekkomaiden osallistuminen karsintaturnaukseen väistämättä toisi mukanaan.
Karsintajärjestelmä
Miten karsintaturnauksissa sitten pelattaisiin? Lähden tässä nyt siitä olettamasta, että isotkin maat ovat niissä tasapuolisuuden vuoksi mukana.
Nykyisellään U20-ikäluokan MM-kisat on jaettu neljään divisioonaan, joissa on 10, 12, 12 ja 8 joukkuetta, eli kisapaikoista kilpailee 42 maata. Rehellisyyden nimissä joukkuepuun alimmilla oksilla on maita, jotka eivät missään olosuhteissa kilpailisi pääsarjapaikoista. Hieman olympiakarsintojen tapaan olisi siis paikallaan järjestää esikarsintaturnaus, jotta Meksikon, Taiwanin tai Etelä-Afrikan kaltaisia maita ei sijoitettaisi samoihin lohkoihin suurten maiden kanssa.
Esikarsintaturnaukseen voisi osallistua nykyisen III-divisioonan tapaan kahdeksan maata, joista kaksi parasta etenisi varsinaisiin karsintoihin. Näin karsintavaiheessa mukana olisi 36 maata. Samalla pääsarjan koon voisi nostaa 12 maahan, jolloin saataisiin kolme tasakokoista divisioonaa.
Karsintaturnauksiin osallistuvat 36 maata jaettaisiin kuuteen kuuden maan arvontakoriin, joista jokaisesta arvottaisiin kuuteen lohkoon yhtä monta joukkuetta. Jokaisen lohkon kaksi parasta pelaisivat seuraavalla kaudella pääsarjassa, lohkokolmoset 1A-divisioonassa, lohkoneloset 1B-divisioonassa ja niin edelleen.
Pienemmille — alemmissa divisioonissa pääasiassa pelaaville maille karsintaturnauksesta muodostuisi todennäköisesti pian varsinaisia kisoja merkittävämpi tapahtuma, mutta mikäpä sen hienompaa. Pienempienkin maiden pelaajat saisivat kokemusta edes yksittäisistä otteluista huippumaita vastaan.
Esimerkki arvontakoreista
Arvontakorit muodostuisivat edellisten kisojen tulosten perusteella. Esimerkiksi vuoden 2020 kisoista ne jakautuisivat U20-ikäluokassa näin:
Arvontakori 1: Kanada, Venäjä, Ruotsi, Suomi, Sveitsi, Yhdysvallat
Arvontakori 2: Tšekki, Slovakia, Saksa, Kazakstan, Itävalta, Latvia
Arvontakori 3: Valko-Venäjä, Norja, Tanska, Slovenia, Unkari, Ranska
Arvontakori 4: Ukraina, Puola, Viro, Italia, Japani, Iso-Britannia
Arvontakori 5: Liettua, Romania, Espanja, Serbia, Etelä-Korea, Alankomaat
Arvontakori 6: Kiina, Kroatia, Belgia, Israel, Islanti, Australia
Karsintaturnaukset voitaisiin pelata yksinkertaisena sarjana jonkin turnauslohkon maan kotikisoina, jolloin ne viiden ottelun turnaukset saisi vietyä läpi melko kompaktisti lyhyessä ajassa.
