Kaksi vanhaa lätkäjätkää
nuokkuu kesken saunaillan
urat ohi on ja näkyy
alku uuden hammassillan
Toinen ottaa pitkän huikan,
nikotellen tullen mennen
Toinen kuiskaa kaukaisuuteen
kuinka hyvin oli ennen
Muistatkos - matsit ne
hurjimmat ennen,
tapeltiin mailoilla vaan
Toinen on hiljaa niin kauan
ja vastaa: nyt ei ne nuoret
nyt ei ne nuoret,
kestä hanskoillakaan
Kaksi vanhaa lätkäjätkää,
ja niin ylpeitä siitä
Jostain nauru käy -
kohtaa katseet, ei meille mikään riitä
Juttu siinä rehvastellen lentää
se kaikkee mahdollista loukkaa
pilkkaaminen kiellettiin jo
jätkä menneisyyteen koukkaa
Muistatkos - junnut ne
parhaimmat ennen,
tyrmättiin puheella vaan
Toinen on hiljaa niin kauan
ja vastaa: Nyt ei ne nuoret,
nyt ei ne nuoret,
pärjää voimallakaan
Kaksi vanhaa lätkäjätkää
muistaa vielä jäähypenkit
fanilauman hurraamassa
veren sekä niskalenkit
Jätkä nielee kyyneleitä
lähtee juomapullon täyttöön
jätkä on kuin lätkä, itsen
antaa joukkueensa käyttöön.
"Muistatkos silloin,
kun päätimme, että
hamaan loppuun tapellaan"
Toinen on hiljaa niin kauan
ja vastaa:
"Nyt ei ne nuoret,
nyt ei ne nuoret
koskaan aloitakaan"
Alkuperäinen teos: Kaksi vanhaa tukkijätkää. Säv. Toivo Kärki. San. Reino Helismaa