Mikkelissä uutta pöhinää on synnyttänyt Olli Jokisen palkkaaminen. Hänen mukanaan tuli tukku luottovalmentajia sekä liuta Viima-kollegoita. Lähes yhtäläista kulmakarvojen nostatusta on synnyttänyt häntä Mikkeliin seurannut pelaajalauma. Taitureita Jarkko Immosesta kapteeni Petrus Palmuun ja puolustuspäässä kansainvälisellä tasolla meritoituneita pelaajia Niclas Lundgrenin johdolla.

Vetovoimaansa menettäneessä Liigassa lähes kaikki Liiga-seurat noudattavat samaa joukkueen rakennusstrategiaa. On kasa nuoria pelaajia, joiden määrän räjähdysmäinen kasvu Liigassa liittyy osaltaan aiemmin mainittuun ongelmaan. On uransa ehtoopuolta eläviä konkareita, joiden parasta ennen -päivämäärä on hyvinkin saattanut jo umpeutua. Väliin otetaan sitten, mitä seuran koosta riippuvilla resursseilla saadaan. Todennäköisesti ulkomaalaisia, joiden sormet ja varpaat ristissä toivotaan onnistuvan.

Liiga samaan aikaan kasvattaa, pyrkii ja toivoo, mutta ei mitään varsinaisesti toista enempää. Liiga on samaan aikaan kasvattajasarja, pyrkii olemaan kivenkova kilpasarja ja toivoo olevansa bisnestä, jossa jokainen osakeyhtiö tekee voittoa osakkeenomistajilleen.

Kun sarjan suunta on hukassa, eikä selvää kilpailuvalttia ole, Jukurien kaltaisille pienille organisaatioille aukeaa sauma olla rohkea ja opportunistinen.

Ja sitähän on oltu, todistetusti. Lyhytkestoiset projektit ovat seuranneet toisiaan, eikä lopulta ole syntynyt kestävää urheilullista pohjaa, jonka päälle olisi tullut mainittavaa menestystä. Toki "Mestis-mestaruuden" voittaminen ilman yhtäkään pudotuspeliottelua on saavutus sinällään.

Jokisen projekti näyttäytyy tässä kohtaa jotenkin raikkaana, jonain erilaisena kuin mihin Suomessa on totuttu. Niin raikkaana, että mukana on tukku pelaajia, joista todennäköisesti muuten Mikkelissä, ehkä jopa Liigassa, olisi vain haaveiltu.

Raikkaan retken alku on luvannut Jukureille hyvää. Yllätysvalmis porukka on saanut pelinsä mukiinmenevälle mallille, mistä muutamalla voitolla voi saada lumipallon vyörymään haluttuun suuntaan, kun muutamat isot seurat vielä hakevat omia uomiaan.

Jokinen pääsee kylvämään hedelmälliselle maaperälle, sillä menneisyyden menestyksen rasitteita ei ole, eikä menestyspainetta tälläkään kaudella juuri ole.

Hävittävääkään ei ole. Kokeilun epäonnistuessa voi taas aloittaa alusta, ihan niin kuin niin monta kertaa aiemminkin. Taapertava ja sekava suljettu sarja on siihen mukava selkänoja.