En tiedä omakohtaisesti, millaista on kuulua ammattilaisjääkiekkojoukkueeseen. Tiedän kuitenkin, miltä tuntuu hiipiä vaivihkaa takaisin töihin psyykkisistä syistä johtuvalta sairauslomalta. Jos masennuksesta suurin piirtein toivuttua tuntuu vaikealta ja hävettävältä palata töihin psykiatrian poliklinikalle, pukukopissa vastaavat tunteet lienevät moninkertaisia.
Jääkiekko on miehinen laji. Pelaajat tulevat kaukaloon loukkaantuneina – osin varmistaakseen pelipaikkansa, osin välttääkseen heikkouden leiman.
Jääkiekko on lajina muuttunut vuosikymmenten ajan, mutta asenteet laahaavat perässä.
Kannattajat – ja jopa lajikommentaattorit – saattavat korostaa heikkouteen liittyvää häpeällisyyttä kommenteilla, kuten ”pää ylös” tai ”kiviä taskuun”. Taitopelaajia saatetaan haukkua neideiksi.
Omasta lapsuudestani muistan hyvin Ässien Rauli Raitaseen liitetyn pilkallisen lisänimen ”käsilaukku” – nimittelyn vahingollisuuden tajusin valitettavasti paljon myöhemmin. Raitanen pelasi Liigassa tehokkaita kausia ja oli voittamassa Leijonien ensimmäistä MM-mitalia Prahassa 1992. Isomäen kotiyleisön janoama taklaaja hän ei kuitenkaan ollut.
Eikä mikään ”kovuus” estä ihmistä kärsimästä mielenterveysongelmista, sillä psyykkiset sairaudet osuvat koko väestöön riippumatta älykkyydestä tai taloudellisesta tilanteesta. Vain vääristyneissä mielikuvissa ahdistus ja masennus – riippuvuuksista puhumattakaan – yhdistetään inhimilliseen heikkouteen.
Onneksi tätä mielikuvaa kumoaa se fakta, että julkisesti päihde- ja mielenterveysongelmistaan puhuneet kiekkoilijat ovat kertoneet tulleensa lajiyhteisössä hyväksytyiksi.
Jääkiekko on lajina muuttunut vuosikymmenten ajan, mutta asenteet laahaavat perässä. Onhan meillä Suomessakin mielipidevaikuttajia, joiden mukaan jääkiekossa ei ole homoseksuaaleja – mikä ei pidä paikkaansa – tai aivotärähdyksiä kutsuttiin aiemmin päänsäryksi, vaikka tarjolla on myös tutkittua tietoa.
Pelikään ei muuttuisi ilman rohkeita edelläkävijöitä, jotka ovat uskaltaneet haastaa vanhat näkemykset. Samalla tavalla myös suhtautuminen erilaisuuteen on muuttunut esimerkki kerrallaan.
Kiitos teille Janne Puhakka, Taavi Vartiainen, Rich Clune ja muut esikuvat, jotka olette lähteneet muuttamaan mielipiteitä. Teidän ansiostanne jääkiekko on ottanut askeleita inhimillisempään suuntaan.
