”Mitä kuuluu?” lienee yksi suomen kielen yleisimmistä kysymyksistä. Useimmiten siihen vastataan ”mitäs tässä”, vaikka kuvaavampi vastaus olisi esimerkiksi ”puolison kanssa riitely ahdistaa” tai ”töissä on stressaavaa enkä saa nukuttua”.
Mielenterveyteen liittyviä asioita hävetään ja pelätään, vaikka väestötasolla mielenterveysongelmat ovat niin yleisiä, että ne koskettavat jollain tavalla lähes kaikkia – minimissään jokainen ihminen kokee jossain elämänsä vaiheessa ahdistuksen tunnetta, mikä ei tarkoita psyykkistä sairautta eikä myöskään naapuria heikompaa psyykettä, jos esimerkiksi raha-asiat aiheuttavat ahdistavaa oloa.
Jääkiekon – ja muun urheilun kohdalla – mielenterveysongelmista puhutaan vielä vähemmän. Jopa aktiivipelaajien päihdeongelmat ovat nousseet julkisuuteen vuosikymmenten ajan, mutta psyykkisistä sairauksista on puhuttu vasta aivan viime vuosina.
Mielenterveys on jatkuvia pieniä tekoja arjessa, mutta Hyvä on siitä muistuttaa edes kerran vuodessa.
NHL-maalivahti Robin Lehner sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, samoin Mestis-hyökkääjä Taavi Vartiainen. Pakko-oireisesta häiriöstään ovat kertoneet esimerkiksi entiset NHL-pelaajat Corey Hirsch ja Colin Wilson. Masennusoireita on ollut useilla aivovammoista kärsivillä pelaajilla, ja itsemurhaankin on päätynyt moni jääkiekkoilija.
Psyykkisistä ongelmista kertominen on koettu kiekkoyhteisössä vaikeaksi, mikä on saattanut vaikuttaa jopa suoritustasoon, kun on pitänyt peitellä oireitaan. Erityisesti pelko pelipaikan menetyksestä on estänyt kertomasta vaikeuksistaan – tämä ilmiö tosin koskee fyysisiäkin vammoja, minkä vuoksi pelaajat haluavat pelata vaikeista loukkaantumisista ja kivuista huolimatta.
Mietin mielenterveyteen liittyvää häveliäisyyttä juuri pari päivää sitten, kun odotin vuoroani psykoterapeutin odotustilassa, jossa poikkeuksellisesti oli lisäkseni muutama muu henkilö. Ketään ei kutsuttu käynnille nimeltä, vaan huomaamattomilla eleillä ja neutraaleilla tervehdyksillä.
Ymmärrän tietosuojasta huolehtimisen, mutta psykiatrian poliklinikoilla kutsutaan potilaat vastaanotolle nimellä, ja itse ainakin käyn terapiassa ylpeänä – mielenterveyteni on parempi, ja olen itse saanut sen aikaan.
Tämä näkökulma on erittäin tärkeä muistaa näin maailman mielenterveyspäivänä!
On hienoa, että mielenterveyden ongelmiin on tarjolla hoitoja ja että esimerkiksi Montréal Canadiensin supertähti Carey Price hakeutuu avun piiriin. Mielenterveyttään voi kuitenkin huoltaa päivittäin: terveellinen ruokavalio, riittävästi unta ja työn vastapainoksi muuta mielekästä tekemistä. Lisäksi voi opetella esimerkiksi tietoisuustaitoja ja tunnesäätelyn taitoja helpottamaan omaa arkea.
Mielenterveys ei ole kerran vuodessa muistettava asia, kuten eivät muutkaan vuotuiset teemapäivät – ympäristö ansaitsee ajankohtaisena aiheena maininnan. Mielenterveys on osa ihmisen kokonaisterveyttä ja arjen jatkuvia pieniä tekoja.
Hyvä on kuitenkin mielenterveyden olemassaolosta muistuttaa edes kerran vuodessa.
