Mielipide

Järkytys, epäusko ja kaukalo täynnä ruumisarkkuja – Lokomotivin lento-onnettomuutta on edelleen vaikea hyväksyä

KHL / Kolumni
Lokomotiv Jaroslavlin lento-onnettomuuden hyytävät muistot palautuvat mieliin, kun jääkiekon historian synkimmästä päivästä on kulunut kymmenen vuotta.

Sitä päivää ei unohda koskaan.

Ensimmäisiä uutisia Lokomotiv Jaroslavlin lento-onnettomuudesta oli vaikea sisäistää. Tuntui mahdottomalta ajatukselta, että yhtä Euroopan parasta seurajoukkuetta kuljettanut kone olisi syöksynyt maahan. Tietysti lentoturmat pysäyttävät aina, mutta sen osuminen jääkiekkojoukkueen kohdalle tuntui käsittämättömältä.

Lokomotivin tunnetuimmat pelaajat olivat hyvin tiedossa jo ennen onnettomuutta. Olivathan Pavol Demitra, Ruslan Salei, Karel Rachůnek, Stefan Liv, Josef Vašíček ja Kārlis Skrastiņš erittäin tuttuja pelaajia arvokisoista ja useimpien NHL-meriitit olivat Euroopan seuratasolle poikkeukselliset.

Erityisesti Demitran kohtalo herkisti itseäni kovasti. Slovakkihyökkääjä oli tehnyt vaikutuksen erityisesti Vancouverin olympiaturnauksessa helmikuussa 2010 ja vuotta myöhemmin Demitran koskettavat jäähyväiset slovakialaisille MM-kotikisoissa sykähdyttivät – tuskin kukaan osasi aavistaa jäähyväisten lopullisuutta.

Kaikki nämä nimet muiden pelaajien ohella hetkessä kuolleita, aivan liian nuorina. Mieleen painautuivat pysäyttävät uutiskuvat tuhoutuneesta lentokoneesta Volga-joessa ja hyökkääjä Aleksandr Galimovista, joka ainoana pelaajana selvisi itse onnettomuudesta hengissä, mutta kriittisesti loukkaantuneena. Galimov menehtyi lopulta viisi päivää onnettomuuden jälkeen.

Koko karmeus konkretisoitui muutamaa päivää myöhemmin, kun joukkueelle järjestettiin muistotilaisuus sen kotiareenalla. Jaroslavlin hallin kaukalossa lepäsi lähes 30 pelaajaa mustissa ruumisarkuissaan seuran fanien jättäessä jäähyväisiään. Olipa tuossa tilaisuudessa läsnä myös silloinen pääministeri Vladimir Putin.

IIHF:n puheenjohtaja Rene Fasel ja pelaajalegenda Vladislav Tretjak laskemassa ruusuja menehtyneen pelaajan arkulle.
IIHF:n puheenjohtaja Rene Fasel ja pelaajalegenda Vladislav Tretjak laskemassa ruusuja menehtyneen pelaajan arkulle.
Kuva © Getty Images

Suomalaisittain pienoinen lohtu oli se, että turmakoneessa ei ollut yhtään Suomen passin omistanutta ihmistä, ja itse asiassa matkassa oli satumaista onnea. Aikansa torjujalegenda ja joukkueen maalivalmentaja Jorma Valtonen jäi seurajohdon päätöksellä Jaroslavliin ja edellisen kauden kaikki suomalaiset (Jori Lehterä sekä valmentajat Kai Suikkanen ja Jari Kaarela) olivat ehtineet jättää seuran.

pahimman päivän sattuessa synkkä kohtalo voi napsahtaa jokaisen meidän kohdalle.

Suomalaisten onnekas pelastuminen oli kuitenkin mitätön asia sen rinnalla, että useat lapset menettivät isänsä, vaimot ja tyttöystävät puolisonsa ja useat pelaajat ympäri maailman entisiä joukkuetovereitaan. Legendojen lisäksi henkensä menetti todennäköisesti myös moni tulevaisuuden tähtipelaaja.

Matkustamiseen ja kulkuneuvoihin liittyy aina riskinsä, ja pahimman päivän sattuessa synkkä kohtalo voi napsahtaa jokaisen meidän kohdalle. Valitettavasti Lokomotivin turma ei jäänyt viimeiseksi suurtragediaksi jääkiekkomaailmassa, kun usea junioripelaaja menehtyi Humboldt Broncosin bussiturmassa Kanadassa keväällä 2018.

Vaikka Lokomotivin tragedian on jo sinällään sisäistänyt, se tuntuu edelleen kovin väärältä. Lentoturman tutkimuksissa paljastui, että lentäjät tekivät nousukiidossa useita virheitä, ja heidän koulutuksensa oli puutteellista. Olisiko vastaavanlainen lento-onnettomuus ollut juuri mitenkään mahdollista esimerkiksi Länsi-Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa? 

Jääkiekon historian synkimmästä päivästä jäi jossiteltavaa paljon enemmänkin, mutta sillä ei ole paljoakaan merkitystä. Toivon mukaan kymmenen vuoden takaista epäuskoa ei tarvitsisi enää koskaan kokea.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös