Yleensä yleisön ollessa paikalla jääkiekko-otteluissa äänekkäät kannustukset ja buuaukset kuuluvat olennaisesti asiaan, mutta Pekingin olympiaturnauksissa näistä ei ole ollut tietoakaan venäläistoimittajia lukuun ottamatta.
Jokaisessa ottelussa on ollut paikalla kourallinen määrä paikallista väkeä, joka pysyy hipihiljaa pelin aikana. Aplodit toki osataan antaa joukkueiden tullessa jäälle ja erätaukosummerin soidessa.
Pitää toki muistaa, ettei yleisön aitoa mielenkiintoa peliä kohtaan tiedetä varmasti. On mahdollista, että yleisö on paikalla ylemmän tahon käskystä, jolloin on parempi totella kiltisti.
Yleisö toimii siten, miten sen käsketään toimia. Muutaman kerran erän aikana ottelutapahtuman juontaja antaa käskyn heiluttaa jokaiselle katsojalle annettua lippua, jolloin jokaikinen lippu varmasti myös heiluu.
Kiinalaisyleisön toimintaa seuratessa ei voi olla varma, että ymmärtävätkö he pelin säännöistä ja kulusta juuri mitään. Maaleihin, jäähyihin tai taklauksiin ei tule minkäänlaista reaktiota.
Sen sijaan erätauot tuntuvat olevan yleisölle ottelutapahtuman suurinta herkkua.
Erätaukoviihteenä on usein koko kansan jumppahetki, jossa juontaja ohjeistaa yleisöä suorittamaan paikallaan erilaisia liikkeitä Carly Rae Jepsenin Call Me Maybe -kappaleen instrumenttiversion soidessa taustalla.
Lisäksi yleisöä tuntuu kiinnostavan lähinnä kisojen supersuosittu pandamaskotti Bing Dwen Dwen, joka pyörii ja hyppelehtii väsymättä pelinkin aikana katsomossa.
Koko yleisöesimerkki alleviivaa sitä, ettei jääkiekko lajina taida kuitenkaan istua kiinalaisen mielenmaisemaan. Kohteliaisuutta, mielenrauhaa ja sensitiivisyyttä arvostavassa kulttuurissa kovaotteinen ja vauhdikas peli ei ole omimmillaan.
Lisäksi yleisöä tuntuu kiinnostavan lähinnä kisojen supersuosittu pandamaskotti.
Jääkiekko ei muutenkaan ole ollut kovassa huudossa paikallisena puheenaiheena. Valtion virallisen televisioyhtiön olympialähetyksissä selvästi suurimman huomion saa taitoluistelu, jonka perässä tulevat pikaluistelut ja freestylehiihto.
Jääkiekko on näkyvyydessä yhdessä toiselle suomalaisille rakkaan lajin maastohiihdon kanssa jämälaarissa.
Vajaat viisi vuotta sitten Ylen toimittaja Jussi Saarinen ihmetteli MM-kisoissa Pariisissa Eiffel-torni taustallaan jääkiekon heikkoa näkyvyyttä paikallisessa mediassa.
Vastaavanlaisen ihmettelyn voisi suorittaa Pekingissäkin Kielletyn kaupungin edustalla, jos sinne olisi mahdollista päästä tiukasta kisakuplasta.
Lajikulttuurin kehittyminen vaatii useita vuosia, eikä olympialaisten perusteella Kiinasta ole kasvamassa merkittävää kiekkomaata, kun laji on vain lähinnä kylässä.
Valtavassa väestössä toki moni saa mitä luultavimmin nyt olympialaisten ansiosta paremmin kipinän aloittaa jääkiekon pelaaminen, mutta isommasta ilmiöstä on aivan turha puhua.
