Mielipide

Ilveksen pronssi on lukuisien tarinoiden mitali

LIIGA / Kolumni
Ilves voitti ensimmäisen mitalinsa sitten vuoden 2001. Tämän kauden tupsukorvissa oli paljon onnistujia ja moni tarina kulki läpi runkosarjan ja pudotuspelien herkulliseen maaliinsa. Pronssitarina oli kuitenkin vasta moniosaisen sarjan avauspainos.

Ilves saavutti sunnuntaina ensimmäisen Liiga-mitalinsa 21 vuoteen, kun se kukisti KooKoon kotiareenallaan tiukassa kamppailussa. Tupsukorvien kausi oli joukkueen mittapuulla huippusuoritus, vaikka pienet notkahdukset ja takamatka finalisteihin erottivat joukkueen vielä toistaiseksi siitä kaikkein kirkkaimmasta.

Keväällä 2001 Ilves voitti edellisen mitalinsa. Tuolloin tämän jutun 29-vuotias kirjoittaja oli juuri aloittanut peruskoulunsa ja moni asia oli nykymaailmaan verrattuna toisin. Esimerkiksi euro valuuttana oli vasta tekemässä tuloaan. Silloin kuitenkin Ilveksessä oli jo jotain samaa kuin kaudella 2021−22.

Huoltajat Lasse Laukkanen ja Janne Jansson olivat myös keväällä 2001 tupsukorvien luottohenkilöitä ja he huolehtivat myös Raimo Helmisen ja kumppaneiden varusteiden ja varmasti myös välillä päänuppien kunnosta. Kaksikko oli vahvasti mukana luomassa myös tätä Ilves-tarinaa.

Eemeli Suomi valittiin aikanaan Ilveksen seurahistorian nuorimmaksi kapteeniksi. Monet vertaavat rauhallista ja esimerkillistä kipparia juuri Helmiseen, mutta tämä pronssi osoitti, että Suomi on nyt kehenkään vertaamattakin arvokas kapteeni. Hänen esimerkillä johtamansa joukkue saavutti mitalin.

Koska Ilveksessä on paljon nuoria pelaajia ja edellisestä mitalista on niin pitkä aika, oli pronssinen mitali monelle tupsukorvalle ensimmäinen mitali koko uralla. Muun muassa Ilves-kasvatti Miro Nalli, Joonas Oden ja Eetu Päkkilä pokkasivat ensimmäiset mitalinsa. Olipa kyseessä myös Petri Kontiolan sekä leijonasankari Marko Anttilan ensimmäinen mitali maajoukkueen ulkopuolella.

Liigassa ja tietysti muissakin maiden kansallisissa liigoissa ulkomaalaisvahvistuksilla on iso rooli menestyksen kannalta. Ilveksen tämän kauden joukkueessa maalivahtiosasto rakentui täysin Marek Langhamerin ja Vadim Žerenkon varaan. Puolustuksessa Les Lancaster ja ruotsalaisnuoret Leo Lööf sekä Simon Johansson kantoivat isoa vastuuta.

Hyökkäyksessä suuntaa näytti muun muassa kevätkaudella todella isoksi pelaajaksi noussut Nick Baptiste. Kun käy läpi Ilveksen ulkomaalaispelaajia voi todeta, että urheilujohtaja Timo Koskelan ja kumppanien rekrytoinnit onnistuivat tälläkin saralla nappiin. Päävalmentaja Jouko Myrrä sai valmennustiiminsä kanssa hiottua joukkueen yhtenäiseksi.

Vaikka tähänkin kauteen tiivistyy monta Ilves-tarinaa, on kenties se kaikista suurin eepos vielä kirjoittamatta. Monet tämän kauden pelaajista ja valmentajista jatkavat seurassa myös ensi kaudella. Tupsukorvat ovat oikealla tiellä kohti sen himoitsemaa mestaruutta. Siitä on vielä kauemmin kuin edellisestä mitalista oli.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös