”Ny rillataan” – nämä kaksi pientä sanaa ovat onnistuneet lähes mitätöimään Timo Jutilan upean kiekkouran, johon kuuluu muun muassa Leijonien ensimmäinen maailmanmestaruus, viisi suomenmestaruutta Tapparan paidassa ja yli 50 pisteen Liiga-kausi, mihin on Tappara-ikonin lisäksi pystynyt vain kourallinen puolustajia.
Pelaajauransa päätyttyä Jutila tuli ensin tunnetuksi Hockey Nightin nasevien one-linereiden hokijana, myöhemmin negatiivista julkisuutta on tuonut nuuskankäyttö tv-lähetyksessä ja vuoden 2011 MM-kullan jälkeinen päihtymys, jota nilkkatulehduksella seliteltiin.
Sanavalmis tamperelainen onkin totuttu näkemään monissa tv-ohjelmissa ja myös grillaamisen mainoskasvona. Jutilan tuorein tv-projekti on MM 95: Takaisin Leijonaksi, jossa kapteenin lisäksi Globenin kultamitalisteista Jukka Tammi, Mika Strömberg, Janne Ojanen ja Mika Nieminen sekä Leijonien ensimmäiset arvokisamitalit valmentanut Pentti Matikainen aloittavat elämäntaparemontin.
Omanlaisia terveyshuolia on jokaisella, ja vakavien asioiden äärellä jopa hiljennytään. Perusvire on kuitenkin humoristinen, ja keski-ikäiset ylpeilevät huonokuntoisuudellaan. Ruokavaliota yritetään korjata, mutta toisaalta alkoholinkäyttöä vähätellään.
Urheilijat ovat vapaita siirtymään viihde-teollisuuteen, mutta pahimmillaan lopputuloksena voi olla urheilu-uran unohtuminen.
Myötähäpeä henkilöityy Jutilaan, joka kategorisesti kieltäytyy salaatista ja kasviksista puhuen ”kaninruoasta” ja oikeudestaan päättää itse, mitä suuhunsa laittaa. On vaikea lähteä arvioimaan, kuinka paljon kyse on käsikirjoitetusta äijäimagosta ja missä määrin Jutilan omasta asenteesta.
Motivaatio elämänmuutokseen tuntuu äärimmäisen falskilta, kun aikuinen mies ei pysty julkisesti paria vihannesta syömään. Terveystekoja tärkeämpää taitaakin olla yleisön viihdyttäminen – halvat sirkustemputkin käyvät, kun pelata ei enää voi.
Myös Jarkko Ruutu on ottanut uudessa Penkinlämmittäjät-paneeliohjelmassa klovnin roolin. Ruutu jakoi pelaajanakin mielipiteitä, ja varsinkin vastustajan kannattajat tuppasivat pitämään häntä pellenä. Yli 600 NHL-peliä ja paikka Leijonien kapteenistossa kolmissa MM-kisoissa eivät ole vähäisiä meriittejä.
Ruutu on myös työskennellyt pelaajauransa jälkeen Columbus Blue Jacketsin organisaatiossa, joten hassuttelua Villin kortin raunioille rakennetussa kopio-ohjelmassa on vaikea ymmärtää.
Penkinlämmittäjien vakiokasvoista Ruutu on nyrkkeilijä Eva Wahlströmin ohella ainoa huippu-urheilija, joten mahdollisesti hänelle käsikirjoitetaan sarjaan samanlainen rooli kuin alppihiihtäjä Kalle Palanderilla oli Villissä kortissa – olympiakullan puuttumisesta vitsailtiin jaksosta toiseen. Ruutu on voittanut SM-kultaa HIFK:ssa, mutta NHL:ssä tai maajoukkueessa kakkossija oli paras saavutus.
Tv:n valitettava nykyilmiö on huonommuudessa kilpaileminen – esimerkiksi Suomen surkein kuski – mikä on isosti ristiriidassa entistenkin huippu-urheilijoiden arvomaailman kanssa. Penkinlämmittäjät on lähtökohtaisesti kepeää viihdettä, kunnes joutuu naurunalaiseksi.
MM 95: Takaisin Leijonaksi puolestaan on perusajatukseltaan kansanterveydellisestikin kannatettavaa valistusta, mutta ainakin neljässä ensimmäisessä jaksossa toteutus on ontunut liikaa.
Urheilijatkin ovat toki vapaita siirtymään viihdeteollisuuteen, mutta pahimmillaan lopputuloksena voi olla urheilu-uran unohtuminen.
Esimerkiksi Matti Nykäsestä kertovissa viihdeuutisissa muistutettiin erikseen tämän olleen aikansa menestynein mäkihyppääjä. Tai kuten työkaverini lapsi kysyi Juha Miedosta, ”onko tuo mämminsyöjä joku urheilija?”.
En millään toivoisi samaa kohtaloa kevään 1995 kultakapteenille tai NHL:ssä asti onnistuneesti hämmentäneelle Ruudulle. Kyllä Suomessa viihdyttäjiä riittää ilman urheilulegendojen nolaamista.
Juttua muokattu 28.9. klo 15.43: Korjattu Penkinlämmittäjät-ohjelmassa esiintyvän Jarkko Ruudun lisäksi huippu-urheilijoista Eva Wahlström.