Mielipide

Hyökkäysketjuja säätävä Jukka Jalonen hamuaa jo paniikkinappulaa – peluutusratkaisuja vaikea perustella peliesityksillä

MAAJOUKKUE / Kolumni
Kasperi Kapanen on kahdessa ottelussa tehnyt kaksi maalia saatuaan noston kakkosketjuun. Vahva pelaaminen nosti hyökkääjän väliaikaisesti jopa ykkösketjuun, mikä oli yritys korjata sitä, mikä ei ole rikki.

Ennen lauantain Itävalta-ottelua Sakari Mannisen johtama ykköstrio oli Leijonien hyökkäysketjuista ainoana välttynyt MM-turnauksessa muutoksilta. NHL-tähti Mikko Rantasen maalittomuus on tosin herättänyt huolta. Toinen laitahyökkääjä Teemu Hartikainen ei puolestaan ole tasaviisikoin onnistunut maalinteossa.

Rantanen kuitenkin johtaa koko turnauksen syöttöpörssiä ja Hartikainen on osunut ylivoimalla kolmesti – "Härski" on siis ylivoimamaaleissa tasoissa muun leijonamiehistön kanssa.

Itävalta-ottelun kolmannessa erässä myös Mannisen ykkösketjua muokattiin: nousujohteisesti turnauksessa pelannut Kasperi Kapanen nousi ykköseen ja Hartikainen siirtyi kakkosketjuun.

Vajaan erän kestäneestä kokeilusta ei pidä vetää hätäisiä johtopäätöksiä, mutta ratkaisun motiiveja on vaikea ymmärtää.

Jos ajatellaan kokoonpanojen rakentamista täysin matemaattisesti ja epäinhimillisesti, Kapasen kokeilussa ykkösnyrkissä voi nähdä vilauksen logiikkaa.

Unkari-ottelussa Antti Suomelan johtamaan kakkosketjuun nostettu Kapanen on viimeistellyt kahdessa viime pelissä kahdesti. Ennen kaikkea peli-ilme ja energia ovat erottuneet edukseen, mistä osoituksena valinta Itävalta-ottelussa Leijonien parhaaksi pelaajaksi.

Kapasen siirto ketjuhierarkiassa pykälän ylemmäs sai samalla aikaan sen, että kolmosketjuksi muodostui viime kevään MM-kisoista tuttu yhdistelmä Harri PesonenJuho LammikkoJoel Armia.

Jääkiekon kuluneimpia kliseitä on, ettei pidä yrittää korjata sellaista, joka ei ole rikki.

Vajaan erän kestäneestä kokeilusta ei pidä vetää hätäisiä johtopäätöksiä, mutta ratkaisun motiiveja on vaikea ymmärtää. Hartikainen ja Manninen pelasivat vuosia yhdessä KHL:ssä – Leijonissa kaksikko tehoili viime kaudella sekä olympialaisissa että MM-kisoissa.

Ottelun verran kasassa olleen tehoyhdistelmän lyhytaikainenkin rikkominen ja monivuotisen tutkaparin erottaminen haiskahtavat hapuilulta kohti paniikkinappulaa.

Leijonien peli ei toistaiseksi ole ollut lähelläkään uomiaan. Siitä näkökulmasta kokoonpanomuutokset ovat perusteltuja, mutta peliesityksiin peilattuna Jukka Jalonen pyrkii muuttamaan vääriä asioita.

Kahdeksan puolustajan peluuttaminen vaikuttaa olevan Jaloselle ylitsepääsemättömän tärkeä leijona-arvo.

Esimerkiksi nelosketju on hoitanut oman roolinsa moitteetta kisojen alusta asti, mutta siitä huolimatta ensimmäinen muusta kuin vammasta johtuva muutos tehtiin tähän yhdistelmään.

Mainiosti pelannut arvokisadebytantti Ahti Oksanen teki Unkari-otteluun tilaa Waltteri Merelälle. Myös Merelä onnistui MM-debyytissään, mutta Oksanen palasi kokoonpanoon Itävaltaa vastaan.

Peräkkäisten päivien peleissä on ymmärrettävää kierrättää kokoonpanoa ja antaa pelituntumaa myös katsomossa istuneille. Paluu katsomoon hyvän pelin jälkeen antaa kuitenkin ristiriitaisen viestin, kun samaan aikaan puolustuksen pelipaikat on nähtävästi hakattu kiveen.

Esimerkiksi Miika Koivisto ja Mikael Seppälä ovat olleet kiekon kanssa vaikeuksissa. Nikolas Matinpalo sen sijaan on solahtanut Leijonien pelitapaan lähes täydellisesti ja ansaitsisi isomman roolin.

Kahdeksan puolustajan peluuttaminen vaikuttaa olevan Jaloselle ylitsepääsemättömän tärkeä leijona-arvo. Tällä hetkellä Leijonissa on 13 pelipaikkansa ansainnutta hyökkääjää ja puolustuksessa tiivistämisen varaa.

Seitsemän puolustajan ja 13 hyökkääjän peluuttaminen olisi peliesityksillä paremmin perusteltu muutos kuin Kapasen siirto toimivasta ketjusta.

» Lähetä palautetta toimitukselle