Pudotuspelipaikasta kamppailevan HPK:n pelisuoritusten taso on noussut kokoonpanohuolien hellittäessä. Arttu Pellin tuoma lisävoima oman pään kiekotteluun sekä kiekon ylöstuontiin on ollut merkittävä. Matti Järvisen paluu sentterikaartiin on auttanut kahden suunnan peliä sekä maalinedustan peliä. Petteri Nikkilän pelituntuma hakee vielä hieman viimeistelyä, mutta jo avauspelit ovat näyttäneet hänen lisäarvoaan oman pään paineen purkamisessa, syöttökavalkadissa sekä oman alueen puolustamisessa.
Nikkilän hankkiminen oli oikeaa lääkettä vaivoihin, ja vieläpä kolmeksi kaudeksi tämän jälkeen. Ei, nelosketjun peluuttaminen enemmän ei olisi tuonut samaa helpotusta. Pelaajien tasolla on eniten väliä.
Pudotuspelien viimeinen paikka vaatii tällä hetkellä vähintään 12 pisteen saldoa eli neljää suoraa voittoa jokaiselle kahdeksalle ottelulle.
HPK hyökkää jo nyt laadukkaammin kuin vaikean tappiojaksonsa aikana. Viimeisissä kuudessa ottelussa myös maaliodottamat ovat kääntyneet taas Kerhon eduksi, kun ne vaikeimmillaan valuivat suohon etekin päästettyjen tilanteiden osalta.
Ylivoimallakin haetuissa kuvioissa on selkeä idea tarjota kiekkoa jakavalle laitapelaajalle ainakin kolme laukojavaihtoehtoa poikittain. Osa niistä hakee nopeaa kääntöä tai tilantekoa A-paikalle NHL:stäkin tutulla kuvioilla. Ongelmana on ollut toteutuksen ja pelinopeuden puute.
Päästetyistä tilanteista pääsemme Kerhon tuoreempaan huolenaiheeseen. Kun HPK on viimeisten kuuden pelin aikana päässyt myös edistyneiden tilastojen ja maaliodottaman valossa plussalle, jolla sen pitäisi keskimäärin voittaa enemmän otteluja kuin hävitä niitä, on sen peräpää päästänyt ratkaisevia osumia. Ei vuotanut, mutta kuitenkin päästänyt maaliodottamaa vähän korkeammalla tasolla.
Tässä vaikutuksensa on Sami Rajaniemen jaksamisella. Kun viime kauden parhaisiin maalivahteihin kuulunut Daniel Lebedeff on jatkanut sairaustuvalla, ei HPK saa helpotettua Rajaniemen urakkaa todistetusti suoritustasoa parantavilla lepuutuksilla tiukassa ottelutahdissa.
HPK luo tällä hetkellä riittävästi vaarallisia paikkoja vastustajiinsa verrattuna voittaakseen otteluita. Nyt kysymys kuuluukin, päästääkö se liikaa, ja vaikuttaako pakkopeluutus tähän? Viime kaudella HPK tarvitsi hyvän pelisuorituksensa lisäksi maaliodottamaan nähden selkeästi plusmerkkistä maalivahtipeliä selvitäkseen pudotuspeleihin. On turha kuvitella, että samaa ei vaadittaisi nyt.
Rajaniemen kausi on ollut HPK:lle tärkeä ja ajoittain myös joukkuetta kannatteleva. Liigan kovassa kilpailussa muu kuin juuri viivan tuntumassa kamppailu vaatisi viime kauden tavoin lähes täydellistä onnistumista joukkueen tärkeimmältä pelipaikalta. Jaettu peluutus auttaisi tästä, kun sekä Rajaniemestä että Lebedeffistä saataisiin molemmista paras irti.
Joukkue pääsee akut ladattuna kovaan koitokseen heti joulupuurojen jälkeen. Odotusarvo Tapparaa, Kärppiä ja KalPaa vastaan ei ole suuri, kun Kerho on kaikkia näitä kohtaan altavastaaja. Pistepussin pitäisi kuitenkin karttua, ja sen jälkeen tammikuun ohjelma helpottuu huomattavasti, kun peliohjelmassa lukee, SaiPa, SaiPa, KooKoo, Pelicans ja Sport.
Pudotuspelien viimeinen paikka vaatii tällä hetkellä vähintään 12 pisteen saldoa eli neljää suoraa voittoa jokaiselle kahdeksalle ottelulle, mikään siitä ylemmäksi reippaasti enemmän.
