Eletään kesäkuuta ja Helsingin IFK:n kokoonpano on käytännössä valmis jo tulevaan Liiga-kauteen, mikä on ollut todella harvinaista viime vuosina. Oikeastaan koko 2010-luvulla helsinkiläisten palapeli oli vielä elokuussakin todella vajavainen.
Edellinen urheilujohtaja Tom Nybondas sortuikin useana kesänä pakkohankintoihin, ja usea kärkipelaajaksi hankittu pelaaja osoittautui pettymykseksi.
Valmennusjohto herättää luottamusta
Marraskuussa 2017 HIFK:n urheilujohtajaksi astui Tobias Salmelainen, joka on tehnyt pääsääntöisesti laadukasta työtä pelaajamarkkinoilla. Tyylikkään herrasmiehen johdolla HIFK on muokannut pelaajarekrytoinnin linjaansa; rahaa ei syydetä aivan yhtä avokätisesti tähtihankinnoille kuin ennen, seura hankkii aikaisemmin kärkivahvistuksensa, ja samalla pelaajabudjetti on tehokkaammassa käytössä.
HIFK ilmoitti odotetusti toukokuussa, että helsinkiläisseuran uusi päävalmentaja on Ville Peltonen. Salmelainen totesi julkistuksen yhteydessä, että hänen ja Peltosen arvot kohtasivat suoraan. Peltonen on voittanut Suomen mestaruuden HIFK-paidassa, ja sitä ei pidä tässä pestissä väheksyä.
Ruotsista apuvalmentajaksi saapuva Cory Murphy on myös todella mielenkiintoinen nimi. Urallaan taiturimainen puolustaja roikkui aina puolustajien pistepörssin kärkipaikoilla, joten helsinkiläisten puolustajat saavat varmasti arvokasta oppia kokeneelta kanadalaiselta. Viime kaudella taitojaan väläytellyt puolustaja Eero Teräväinen saattaa esimerkiksi ottaa tukevia kasvuaskelia Murphyn avulla.
Usean kauden alkaessa HIFK on ollut pahasti rakennusvaiheessa, mikä on näkynyt ailahtelevina pelisuorituksina kentällä. Myös fysiikkapuolella huolia on riittänyt, sillä lähes jokaisella kaudella HIFK on antanut kilpakumppaneille tasoitusta runsailla poissaoloillaan. Viime kauden lopussa oli nähtävissä, että ensimmäistä kauttaa fysiikkavalmentajana toiminut Jussi-Pekka Kurtti on tehnyt erinomaista työtä, sillä joukkue oli pääsääntöisesti terve.
Nyt HIFK pääsee aloittamaan syksyn laajalla pelaajamateriaalilla, ja myös lukuisat valmistavat harjoitusottelut ennen CHL:ää luovat HIFK-kannattajille uskoa siihen, että Helsingissä voidaan pelata voittavaa ja tasaista jääkiekkoa jo syksystä lähtien.
Terävä kokoonpano
HIFK:n ainoa kysymysmerkki on tällä hetkellä puolustusosasto. Määrällisesti puolustajia riittää, mutta varsinkin kiekollinen osaaminen on vielä vajaavaista.
Joonas Lyytinen oli viime kaudella sarjan kärkipuolustajia, mutta yksin Lyytinen ei helsinkiläisiä kannattele. Yohann Auvitun pelillinen taso on loukkaantumisten takia suuri kysymysmerkki. HIFK on kuitenkin ilmaissut selkeästi, että joukkueeseen haetaan vielä laadukasta puolustajaa.
Punapaitojen hyökkäyskalusto on fiksusti kasattu, ja kotimaisten eteenpäin pyrkivien pelaajien määrä on hyvä. HPK:sta saapuva Jere Innala taistelee varmasti Liigan pistepörssin voitosta. Hyökkäyksestä puuttuu vielä kunnon maalitykki, mutta suurella todennäköisyydellä laadukas maalintekijä saapuu lähiaikoina.
Alex Broadhurstin jatko oli HIFK-kannattajille todellinen lahja. Taitavasti peliä rytmittävä sentteri oli ennen kevään koronakurimusta helsinkiläisten paras hyökkääjä. Myös yhden SHL-kauden jälkeen takaisin punapaitoihin palaava Otto Paajanen tuo hurjasti suoritusvarmuutta sentteriosastolle. Ässistä saapuva Roni Hirvonen saattaa olla muutaman vuoden kuluttua sarjan kärkisenttereitä. Lupaava nuorukainen saa tutustua taloon rauhassa, sillä helsinkiläisten kivikova keskikaista antaa Hirvoselle aikaa kehittyä pelaajana.
On myös yleisesti tiedossa, että helsinkiläisseura neuvottelee vielä Jere Sallisen sekä Micke-Max Åstenin kanssa jatkosopimuksesta. Kapteenin C-kirjainta kantanut Sallinen olisi päävalmentaja Peltosen näköinen pelaaja. Elämänsä parasta jääkiekkoa keväällä pelannut Åsten olisi myös hyvä lisä alaketjuihin, mutta Åstenin mahdolliseen lähtöön ei HIFK kaadu.
HIFK:lla on tällä hetkellä pullat hyvin uunissa. Joukkue saa rauhassa valmistautua tulevaan kauteen, ja myös pelaajaralli rauhoittunee selvästi aikaisemmista vuosista.