Vihattu ja rakastettu Helsingin IFK lähti kauteen jälleen yhtenä mestariehdokkaana. Joukkue on kuitenkin aloittanut uuden kauden harvinaisen heikosti, kun viiden ottelun jälkeen tuloksena on vain yksi voitto ja kolme pistettä. Näin ollen IFK on yllättäen joutunut sarjajumboksi.
Vielä heikompi kauden aloitus on ollut viimeksi vuonna 1995, jolloin joukkueella oli kasassa viiden ottelun jälkeen yksi vaivainen piste.
Kun käännetään katseet pelattujen otteluiden tilastoihin, voi huomata niissä yhtäläisyyksiä. HIFK on laukonut monesti pelaamissaan otteluissa huomattavasti vastustajaa enemmän, tässä poikkeukset suurinumeroisissa tappioissa Tapparaa (5–2) ja KooKoota (5–1) vastaan.
Erot huomaa vielä selkeämmin maalivahtien torjunnoissa. IFK:n maalivahdeille on kertynyt ensimmäisissä otteluissa todella vähän torjuntoja (10, 21, 8, 9 ja 12) ja vastustajalle huomattavasti enemmän (32, 19, 25, 31 ja 21). Ainoa poikkeus tässä tilastossa on nähtävillä joukkueen toisessa ottelussa.
Tilastot ovat olleet samankaltaisia monissa otteluissa HIFK:lla jo muutaman kauden ajan. Täytyy kuitenkin muistaa, että tilastot eivät kerro otteluiden kulusta täysin totuudenmukaisesti. Lisäksi viime kausina helsinkiläisseura on pystynyt myös voittamaan tällaisia otteluita.
Näissä tilastollisesti kummallisissa otteluissa HIFK saa tyypillisesti paljon laukauksia, mutta ainoastaan murto-osa niistä on hyviä maalipaikkoja. IFK saa kuitenkin luotua tarpeeksi paikkoja ratkaistaakseen ottelun, mutta pelaajat laittavat niistä huonolla prosentilla kiekkoa maaliin.
Kun taas tyypillisesti vastustaja ei pääse montaa kertaa hyville tekotonteille, mutta heidän luomansa vähäiset paikat ovat monesti laadukkaita maalipaikkoja. Ja sen myötä vastustaja tekee kovalla prosentilla maaleja.
HIFK:n historiallisen surkean alkukauden tilastojen takana on ollut hyökkääjien tehottomuus, mutta myös puolustajien heikko tekeminen. Maalivahteja joukkue ei voi ainakaan toistaiseksi tuloksista syyttää.
HIFK tarvitsee kipeästi voittoja, sillä muuten mestaruusjuna karkaa jo alkukaudesta
Ennen kaikkea Ville Peltosen valmennusryhmällä on peiliin katsomisen paikka.
Hyökkääjien tehottomuudesta kertoo myös se, että puolustaja Ilari Melart on kantanut tähän mennessä joukkueen kultakypärää.
HIFK:n kolmelta ensimmäiseltä hyökkäysketjulta saa - ja pitää - odottaa tulosta, ja myös nelosketju pystyy tekemään tulosta. Vielä alkukaudesta kukaan hyökkääjistä ei ole päässyt vaaditulle tasolle, eikä varsinkaan saanut itsestään parasta irti.
Puolustajien tekeminen joukkueessa ei ole myöskään vaaditulla tasolla. Liian usein puolustus on nukkunut ja vastustajalle on tullut sen seurauksena maalipaikka. Ja pahimmassa tapauksessa virheen jälkeen kiekko on löytynyt omasta maalissa.
Päävalmentaja Peltonen ja koko muu valmennustiimi on tähän mennessä epäonnistunut tehtävässään. He eivät ole saaneet joukkuetta pelaamaan vaaditulla tasolla eivätkä varsinkaan saaneet pelattua hyvin täyttä 60 minuuttia. Tappiolla ollessa valmennus ei ole onnistunut piiskaamaan joukkuetta loppukiriin.
Eikä pidä unohtaa urheilujohtaja Tobias Salmelaista, joka on vastuussa joukkueen rakentamisesta. Harjoituskaudella on ihmetelty HIFK:n uusia hankintoja. Joukkueesta lähti viime kauden jälkeen monta huippunimeä, eikä heitä paikkaamaan hankittu kuin muutama uusi pelaaja. Silti tälläkin kaudella joukkueella on käytössä yksi Liigan suurimmista pelaajabudjeteista.
HIFK on selkeästi lähtenyt tällä kaudelle kokeilemaan joukkueen osalta jotain erilaista, mikä on virkistävää ja hyvää vaihtelua. Näyttää siltä, että kerrankin nuorilla on mahdollisuus kunnolla näyttää taitonsa ja ottaa paikka edustusjoukkueesta. Valitettavasti tulos ei ole ollut toivottua.
On muistettava, että kausi on vasta aluillaan ja mitä vain voi vielä tapahtua. Kuitenkin Stadin kingien pitää pystyä kääntämään alkanut suunta seuraavissa otteluissa.
HIFK tarvitsee kipeästi voittoja, sillä muuten mestaruusjuna karkaa jo alkukaudesta. Jos IFK haluaa olla mukana mestaruustaistossa, sen täytyy olla loppukaudesta vähintään kuuden parhaan joukossa.
