Poikkeuksellisen otteluohjelman takia HIFK:n etsikkoaika Tapparaa vastaan on heti välieräsarjan alussa. Käytännössä sen olisi pitänyt voittaa molemmat ensimmäiset ottelut Helsingissä, jos se mielisi nujertaa ennakkosuosikin.
Sitä ei tapahtunut, kun Tappara haki avausvoiton pitkän jatkoajan kautta. Niin tuttua Tapparaa jälleen kerran.
Heti täytyy sanoa, että Tappara oli kokonaisuutena heikohko sarjan avausottelussa – tosin jatkoajalla se nosti tasoaan. Pitkä pelitauko varmasti vaikutti asiaan, mutta siitä huolimatta ottelu oli yllättävän tasainen Tapparan tahmeuteen nähden. Ei hyvä asia HIFK:n kannalta.
Ja vaikka Tapparalla oli selvästi varaa parempaan, se voitti silti Wisehockeyn mukaan ottelun maaliodottaman lukemin 4,79–2,18. HIFK ei juurikaan päässyt parhaimpiin vetopaikkoihin, ja parhaimmissa paikoissa Tapparan Christian Heljanko torjui vakuuttavasti, kuten yleensäkin panosten koventuessa.
HIFK oli ehdottomasti energisempi ja työteliäämpi joukkue, mutta ne eivät pelkästään riitä tässä vaiheessa kautta. Erityisen huolestuttavaa HIFK:n kannalta oli maalipaikkojen vähäinen määrä hallintaan nähden sekä ylivoimapelin tehottomuus.
HIFK oli ehdottomasti energisempi ja työteliäämpi joukkue, mutta ne eivät pelkästään riitä tässä vaiheessa kautta.
Neljä ylivoimamahdollisuutta eivät tuottaneet yhtään osumaa. Tällä tavoin ei voi voittaa Tapparaa. HIFK:n kunniaksi on toki mainittava se, että Tappara sai vain kaksi ylivoimamahdollisuutta.
HIFK:n kärsivällisyys ja rutiini pelin paketoimiseen ei riittänyt. Kuvaavaa oli HIFK:n Johan Motinin löysä purkuyritys varsinaisen peliajan lopulla, jota seuranneesta tilanteesta Tappara pääsi tasoittamaan. Motin seurasi myös aitiopaikalta Veli-Matti Savinaisen tekemän voittomaalin.
Tappara parantaa peliään avausottelun esityksestä pomminvarmasti. Parannuspotentiaali on paljon suurempi kuin HIFK:lla. Lisäksi HIFK:n pitäisi voittaa nyt ainakin kaksi kertaa Tampereella – varsin epätodennäköistä, että tulee tapahtumaan.
Jo nyt voi sanoa, että HIFK:n finaalipaikka vaatisi ihmeen.
