Mielipide

Flames on liian hyvä varatakseen kovimpia lupauksia, mutta liian heikko yltääkseen finaaleihin − nyt se on matkalla kohti osittaista uudelleenjärjestelyä

NHL / Kolumni
Calgary Flamesissa ollaan käännekohdassa: ladataanko paukut vielä kerran Stanley Cupin havitteluun vai aloitetaanko uudelleenrakennus? Matthew Tkachukin ja Johnny Gaudreaun lähdettyä menestymiseen ei näytä olevan tällä hetkellä edellytyksiä, mikä puoltaisi vähintään joukkueen uudelleenjärjestelyä.

Hienon runkosarjan mutta pettymykseen päättyneiden pudotuspelien jälkeen Calgary Flamesin GM Brad Trelivingillä oli pähkäiltävää uusia sopimuksia neuvoteltaessa. Pöydällä olivat sopimustilanteet Johnny Gaudreaun, Matthew Tkachukin, Andrew Mangiapanen ja Oliver Kylingtonin kanssa.

Tulos neuvotteluissa on tähän mennessä näyttänyt synkältä: Gaudreau suuntasi Columbus Blue Jacketsiin ja Tkachuk vaihtokaupassa Florida Panthersiin. Tkachukista Flames sai kuitenkin vastineeksi syöttökone Jonathan Huberdeaun ja puolustaja MacKenzie Weegarin.

Joukkueen monivuotista keulakuvaa Gaudreuta on hankala, ellei mahdoton korvata, mutta Huberdeaun on ajateltu korvaavan Blue Jacketsiin lähteneen supertähden ainakin osittain. Takalinjoilla Erik Gudbransonin vaihtuminen Weegariin on ehdoton vahvistuminen, mutta joukkueeseen jäi silti Tkachukin mentävä aukko. Toisaalta Tkachukin tiedettiin olleen kiinnostunut muista seuroista, joten Flames sai pakkotilanteessa itselleen maksimaalisen vastineen.

Tkachukin tiedettiin olleen kiinnostunut muista seuroista, joten Flames sai pakkotilanteessa itselleen maksimaalisen vastineen.

Toisaalta joukkue on viimeisen kahdeksan kauden aikana, jona Treliving on toiminut GM:nä, menestynyt keskinkertaisesti. Keskimäärin joka toinen vuosi joukkue on ollut pudotuspeleissä, ja paras saavutus on ollut toiselle kierrokselle pääseminen. Nyt se on nyt heikentynyt ja palkkakatossa ei ole ruhtinaallisesti tilaa, noin yhdeksän miljoonaa dollaria.

Tämän myötä jonkinlainen uudelleenrakennus, tai uudelleenjärjestely, näyttäisi olevan tarpeellinen. Tkachukin ja Gaudreaun lähdöt vain alleviivaavat tätä.

Nykykokoonpanoa katsoessa joukkueesta puuttuu todellinen ykkössentteri. Elias Lindholm on laadukas keskushyökkääjä, mutta sopivampi enemmänkin kakkossentteriksi. Sean Monahanin taso on viime vuosina romahtanut rajusti ja hän on nykytasollaan kolmossentterin tasoa.

Panthersista tulleista pelaajista Weegar on laadukas kiekollinen puolustaja, muttei tähtiluokkaa, ja Huberdeau on parhaimmillaan nyt, joten joukkueen pitäisi kyetä voittamaan heti. Lisäksi kummankin sopimus on päättymässä ensi kauteen, joten aikaikkuna ennen uudelleenjärjestelyä on joka tapauksessa pieni.

Flames on viimeisinä vuosina myös käynyt vaihtokauppaa sillä seurauksella, että sillä ei ole ollut paljoa korkeita varausvuoroja. Tämän myötä varsinkaan hyökkääjistöön ei ole kasvamassa paljoa uusia lupaavia pelaajia. Ei sellaisia pelaajia, joista kasvaisi seuraavia Gaudreaun tai Tkachukin tasoisia pelaajia. Toki Flames on pystynyt varaamaan viimeisinä vuosina sellaisia kykyjä kuin Matt Coronato ja Jakob Pelletier, joista voi kasvaa hyviä runkopelaajia.

Toisaalta vuosina 2013–2017 Flamesin ensimmäisellä kierroksella varaamista pelaajista Tkachuk ja Sam Bennett ovat lähteneet, Juuso Välimäki ja Monahan ovat sivuraiteella urallaan ja Émile Poirier ollut täysi huti. Voidaan siis sanoa, että tuon ajanjakson suhteen etsikkoaika omien varausten osalta on jo mennyt ohi.

Flamesista voi muotoutua hyvin erinäköinen joukkue seuraavina kausina, sillä Blake Coleman, Rasmus Andersson ja Jacob Markström ovat ainoat, joilla sopimusta on jäljellä yli kahden kauden ajan. He ovat hyviä pelaajia, mutta ei sellaisia tähtiä, joiden ympärille rakentaa Stanley Cupista taisteleva joukkue. Vaikka Mangiapanelle ja Kylingtonille saataisiin sopimukset tehtyä, hekään eivät ole niitä ykkösrivin pelaajia, joita Flames tarvitsisi.

Jos ensi kauden alku on heikko, on selvää, että houkutus joukkueen uudelleenrakentamisesta kasvaa suureksi. Flamesin sopimustilanne antaisi mahdollisuuden tähän, sillä joukkueessa on paljon pelaajia, joilta loppuu sopimus ensi kauteen ja jotka voisivat toimia siirtotakarajalla vuokrapelaajina Stanley Cupista taistelevassa joukkueessa.

Flamesista voi muotoutua hyvin erinäköinen joukkue seuraavina kausina.

Tosin jos Treliving onnistuisi työstämään Huberdeaulle ja Weegarille keskipitkät sopimukset, voisi kauppatavarana kuitenkin olla esimerkiksi Tyler Toffoli ja Mikael Backlund.

Lopuksi on kysyttävä, onko Treliving tehnyt hyvää työtä GM:nä. Hän on saanut koota voittavaa joukkuetta jo usean vuoden ajan, mutta pudotuspelien toinen kierros on paras saavutus. Joukkue on jäänyt keskinkertaiseksi. Se on ollut liian hyvä varatakseen kaikkein kovimpia lupauksia, mutta liian heikko selvitäkseen finaaleihin ja mestariksi asti.

Nykytilanteessa oleellista on, kannattaako joukkueen edes tavoitella aktiivisesti menestymistä. Pystyisikö nykyinen, viime kaudesta heikentynyt joukkue voittamaan ensi keväänä Läntisen konferenssin pudotuspeleissä Colorado Avalanchen, St. Louis Bluesin tai Edmonton Oilersin? Tuskinpa.

Kaikki edellä mainittu puoltaisi uudelleenrakennusta. En kuitenkaan usko, että GM, joka on saanut yrittää kahdeksan vuotta kasata mestaruusjoukkuetta, saisi repiä joukkueen atomeiksi ja aloittaa alusta. Uskon, että Flames on menossa kohti uudelleenrakennusta ja sitä palapeliä ei ole kasaamassa Brad Treliving.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös