Ollaanpa rehellisiä, keskimääräistä jääkiekkofania tuskin kiinnostaa esteettisiä syitä pidemmälle Chicago Blackhawksin maineikas seuratunnus, joka on joutunut osaksi paljon jääkiekkoa suurempaa yhteiskunnallista soppaa. Se on penkkiurheilijan etuoikeus, mahdollisuus sivuuttaa hankalat kysymykset intohimonsa ympärillä.
Tavallinen NHL-kuluttaja kenties jopa nyökytteli hetken tyytyväisenä, kun Blackhawks ilmoitti median välityksellä, ettei seura ole aikeissa vaihtaa nimeään eikä logoaan. Vastaavassa tilanteessa olevat muiden lajien amerikkalaisseurat näyttävät taipuvan julkisen paineen alla, mutta lätkä onkin kovapäisten tosimiesten laji.
Jos jäähallilla viihtyvä fani on toisaalta taipuvainen arvioimaan asioita vaikkapa tolkullisen argumentoinnin tai muiden ihmisryhmien kunnioittamisen näkökulmasta, takaraivossa saattaa kaihertaa NHL-seuran kanta sorretun kansan perinnön "juhlistamisesta".
– Chicago Blackhawksin nimi ja logo symboloivat tärkeää, historiallista persoonaa, Sauk- ja Fox -heimojen Mustaa Haukkaa, jonka johtajuus ja elämä ovat inspiroineet alkuperäiskansoja, sotaveteraaneja ja yleisöä sukupolvien ajan. Me juhlistamme Mustan Haukan perintöä tarjoamalla jatkuvasti kunnioittavia esimerkkejä alkuperäiskansojen kulttuurista, perinteistä ja saavutuksista, sekä tarjoamalla alustan aidolle keskustelulle alkuperäiskansojen kanssa, seura julistaa.
– Tiedostamme ohuen rajalinjan kunnioituksen ja epäkunnioituksen välillä, ja kunnioitamme muiden seurojen halukkuutta käydä keskustelua. Me aiomme jatkaa nimemme ja identiteettimme edustajina, ja teemme sen sitoutuen kehittymään. Pyrkimyksemme ovat olleet vilpittömiä ja monitahoisia, sillä polulla haluamme kasvaa organisaationa näiden kokemusten pohjalta ja laajentaa ponnistelujamme, Blackhawksin julkilausuma vakuuttaa.
Siinä missä esimerkiksi NFL-seura Washington Redskins on vihdoin harkitsemassa kyseenalaisen nimensä vaihtamista, Blackhawks lupaa olla puhtain sydämin heikko-osaisen vähemmistön puolella, omilla ehdoillaan. Aivan kevyellä olankohautuksella tilannetta ei ole seurajohdossa sivuutettu – niin tarkasti kieli keskellä suuta siloisia lauseita on laadittu, että pr-toimiston palaveripullat ovat luultavasti jääneet pöydälle ongelmaa pähkäillessä.
Ja ongelma Blackhawksin käsissä nimenomaan on. Historiallisen henkilön ja alkuperäiskansan kunnioittamisen ylikorostaminen ei ole aivan mutkatonta. Onko lopulta seuran bisnesosaston määriteltävissä, täyttääkö karikatyyrimainen ja tylyn stereotyyppinen logo kunnioittamisen tunnusmerkit?
Ajatusten vilpittömyyttä ei toki tarvitse Suomesta käsin automaattisesti epäillä, onhan Blackhawks tehnyt pitkään valistushenkisiä pr-toimia tietoisuuden kasvattamiseksi. Silti nyt akuutiksi paisunut ongelma on ollut esillä vielä pidempään, eikä keskustelu esimerkiksi alkuperäiskansoja edustavien kansalaisjärjestöjen kanssa ole sujunut aivan kitkatta.
Yhtä kiusallista perusongelmaa Blackhawks-leirissä on vaikeaa oikaista. Useat historialliset lähteet nimittäin viittaavat siihen, etteivät kunnioitus ja juhlistaminen olleet välttämättä keskeisiä motiiveja, kun seuraa luotiin.
Alkuperäinen Black Hawks nimettiin vuonna 1926 seuran perustajan Frederic McLaughlinin maailmansodan aikaisen sotilasyksikön perusteella. The Blackhawk Division sai toki nimensä edellisen vuosisadan intiaanijohtajalta – tunnuksenaan se kantoi kuitenkin mustan haukan kuvaa. Vetävän intiaanihahmon uuden seuran tunnukseksi laati McLaughlinin vaimo Irene, ilmeisesti innoituksenaan seuramogulin pooloklubin intiaanilogo.
Iloisen 1920-luvun mittapuulla nimi ja logo olivat varmasti ongelmattomia, mutta järin syvältä kumpuavaa alkuperäiskansa-identiteettiä tai kunnioitusta seuran historia ei viesti.
Niin tai näin, helppoja vastauksia ei ole millään osapuolella. Osa alkuperäiskansojen edustajista arvostaa Blackhawksin tuomaa näkyvyyttä, osa ei voi sietää hyväksikäyttöä. Hankalaa on kriitikoillekin sata vuotta sitten laadittujen seuratunnusten arvostelu 2000-luvun kriteerein.
Mutta kaikkein vaikeinta on lopulta historian uudelleen selittäminen, kuten Blackhawks tuntuu nyt yrittävän. Siinä askartelussa saattavat johtolangat kietoutua kompasteluja aiheuttavaan sotkuun.
Ollaanpa lopuksi taas erityisen rehellisiä. Huomattavasti suoraselkäisempää olisi ollut linjata, että sarjakuvamainen logo on urheilumaailman hienoimpia ja sellaisenaan brändiarvoltaan aivan liian kallisarvoinen pois heitettäväksi.
