KHL:stä jääkiekkosarjana ja Venäjästä maana voi olla montaa mieltä, mutta urheilullista laatua sielläkin laatua riittää. Ak Bars Kazan on erittäin hyvä esimerkki tästä.
Ak Bars on KHL:n historian aikana (alkaen kaudesta 2008–09) ollut jokaisella kaudella pudotuspeleissä, neljällä kaudella finaaleissa ja kolmesti Gagarin Cup -mestari. Seitsemällä kaudella (mukaanlukien tämä kevät) joukkue on edennyt vähintään konferenssifinaaleihin.
Tätä kutsutaan menestymiseksi. Organisaatiossa on totuttu menestymään ja sitä odotetaan tulevaisuudessakin.
Ak Bars ei ole maailman viihdyttävin joukkue, mutta KHL:ssä ja Venäjällä joukkue on varmasti sarjan työteliäin.
Lumileopardeja voi verrata jalkapallosta tuttuun FC Barcelonaan. Katsoessasi joukkueen peliä tiedät etukäteen, mitä saat. Ak Barsilla on neljä vahvaa kenttää, jossa ei ole ainuttakaan vapaamatkustajaa mukana. Kaikki pelaavat kovalla intensiteetillä joukkueelle.
FC Barcelona pelasi viime kaudella lyhytsyöttöpeliä ja pelaa sitä seuraavassakin pelissä. Nimet vaihtuvat, mutta tyyli pysyy.
Ak Barsin peleissä toistuu vuosi toisensa perään sama kaava. Joukkue on kärsivällinen ja erittäin tyly. Monesti joukkueen kotipelejä on jopa turhauttavaa katsella. Kun Ak Bars siirtyy johtoon, johto ei yleensä enää vaihdu. 1–0 -maali on usein sineetti ottelulle.
Joukkue ei juhli maaleilla. Heille on yhdentekevää, voittavatko he pelin 1–0 vai 7–2. Maalilla voittaminen on todennäköisesti parempi vaihtoehto, sillä silloin vastustaja ei ole tehnyt yhtään maalia ja voittoa voi kutsua lähes täydelliseksi.
Vaikka Ak Bars pelaa usein vähämaalisia otteluita, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö joukkue voisi lähteä maalintekokilpailuun. Sitä ei yleensä tarvitse tehdä, kun alakerta harvemmin vuotaa.
Dmitri Kvartalnov on päävalmentajana juuri sellainen, josta organisaatiossa pidetään. Kvartalnovin joukkueet eivät anna pienintäkään siimaa vastustajalle.
Kvartalnov teki sen selväksi myös Tomi Lämsän valmentamalle Salavat Julajev Ufalle. Neljässä ottelussa tulivoimainen Salavat Julajev teki viisi maalia.
Niistä kaksi syntyi viimeistä tilanteessa, jossa Ak Bars johti ottelua 3–0 -lukemin.
Salavat Julajevilla oli yksi ketju, joka piti pimentää ja siinä joukkue onnistui täydellisesti. Sakari Manniselle, Teemu Hartikaiselle ja Markus Granlundille merkattiin yksi syöttöpiste per pelaaja. Ne pisteet tulivat edellä mainittuihin "turhiin" maaleihin, kun ottelusarjaa oli viisi minuuttia jäljellä.
Ak Barsissa ei ole tällä hetkellä yhtäkään KHL:n mittakaavan kiiltokuvatähteä. Ei nimellisesti tuttua huippumaalivahtia, huippupuolustajaa tai henkeä salpaavia, taitavia hyökkääjiä.
Joukkueen hyökkäyksestä löytyy sen sijaan yhdeksän yli 30-vuotiasta hyökkääjää. Muun muassa jo parhaat päivänsä nähneet ja pelinsä pelanneet Stephane Da Costa ja Nigel Dawes.
Silti nämä pelaajat tekevät sopimukset joukkueen kanssa ja pelaavat logolle kieli vyön alla. Sitä kutsutaan sitoutumiseksi, joka johtaa menestykseen. Helpompikin paikka olisi tehdä rahaa uransa ehtoopuolella.
Näiden kehäkettujen lisäksi esimerkiksi joukkueen nelosketjussa pelaa Dmitri Voronkov -niminen nuori oman kylän lahjakkuus, joka on varattu Columbus Blue Jacketsiin. Voronkov voisi taitojensa puolesta pelata ykköskentässä ja ykkösylivoimassa, mutta hän pelaa rikkovassa roolissa ja alivoimaa. Tilanne on kaikille pelaajille sama, oli status mikä tahansa.
Laadukkaita joukkueita on paljon. Loistavia pelaajia vielä enemmän. Mutta kun jyvät erotellaan akanoista ja voittaja selvitetään massasta, jäljelle jää Ak Bars Kazan.
