Kun CHL kertoi kahden minuutin jäähyjen uudistuksista kuluvalle kaudelle, moni raivostui. Montaa nauratti, minuakin. Eihän johtoportaan hölinöissä ollut järjen häivää. Jos sääntöjä muutetaan, miksi lähteä yhdestä jääkiekon toimivimmista osa-alueista liikkeelle?
Pienen mutustelun jälkeen hommassa tuntui kuitenkin olevan tolkkua. Eikä minulla ole syytä muuttaa tuota kantaani ensimmäisten otteluiden jälkeenkään. Lähdetään liikkeelle pohjalta.
***
Huono päätös on, että kahden minuutin jäähy ei lopu maaliin. Voi olla, että toimistolla on mietitty tämän kenties siistivän peliä tai että näin saadaan maalimääriä lisättyä.
Todellisuus kuitenkin on, että CHL:ssä tasoerot ovat paikoitellen suuria ja tämä muutos vain lisää niiden näkymistä entisestään. Huonompi joukkue joutuu rikkomaan ja väsyy ja jää entistä enemmän jalkoihin, kun jäähyt eivät lopu maaliin. Tätä vaikutusta nähtiin suomalaisjoukkueiden otteluissa.
On varsin helppo yhtyä Pelicans-valmentaja Tommi Niemelän kommentteihin: jäähyistä tulee liian ratkaiseva osa ottelua ja se lisää painetta tuomareiden suuntaan. Tuomareilla on jo ennestään korkea kynnys viheltää jäähyjä etenkin ottelun loppuhetkillä. Nyt se vielä korostuu.
***
Sitten poseihin. Lyhyesti sanottuna, jäähyn loppuminen alivoimamaaliin on loistava uudistus. Jos joukkue sössii niin pahasti, että vastustaja pääsee iskemään maalin, on siitä syytäkin rangaista kovemmin. Lisäksi tämä jossain määrin avaa myös alivoimapeliä, sillä lisähyöty saa pelaajat pitämään vähintään toisella silmällä kärkkymisen ja läpiajon mahdollisuutta.
***
Kolmas muutos on, että siirretyn rangaistuksen aikana tehty maali ei mitätöi jäähyä. Siihen on suhtauduttu niin ikään kovin negatiivisesti. Tämä on toki ymmärrettävää ja asia olisi helppo niputtaa samaan kastiin jäähyn loppumattomuuden kanssa.
Paitsi.
Teknisestihän jäähy ei ole vielä voimassa siirretyn rangaistuksen aikana, eikä rikottu joukkue pelaa edes ylivoimaa. Näin ollen muutos on oikeastaan täysin looginen.
***
On olemassa vielä yksi seikka, joka tukee sääntömuutoksia: CHL haluaa nostaa tunnettuuttaan. On sääntömuutoksista mitä mieltä tahansa, tämä tavoite on onnistunut sikäli, että CHL:stä ja säännöistä puhutaan. Riskin CHL ottaa siinä, että eriytyminen mukana olevien sarjojen linjasta voi näyttäytyä puuhasteluna. Mutta CHL on omistajiensa sarja. Se on oiva pelikenttä, jossa Euroopan suuret sarjat pääsevät kokeilemaan muutoksia tahraamatta omia käsiään.
Hattua täytyy kuitenkin nostaa rohkeudesta. Muutosta ei tule näpertelemällä, vaan joskus pitää kokeilla suuriakin asioita. Säännöt muuttuvat vain jos niitä muutetaan, eikä muutosta pidä pelätä. Pelattiinhan jääkiekkoa alun perin kuudella kenttäpelaajallakin.
