Mielipide

Ennätystehokas Mikko Rantanen on monikäyttöisyytensä vuoksi Avalanchen kenties tärkein yksilö

NHL / Kolumni
Mikko Rantanen on todistanut arvonsa pelaamalla paremmin ilman Nathan MacKinnonia kuin kanadalaiskeskushyökkääjä ilman suomalaista. Lisäksi Rantasesta ja MacKinnonista saa maksimit irti peluuttamalla tarvittaessa samassa ketjussa.

Mikko Rantanen on erinomainen pudotuspelipelaaja! Colorado Avalanchen suomalaistähti on NHL-urallaan pelannut runkosarjoissakin tehokkaasti, mutta pudotuspeleihin on löytynyt vielä lisävaihde. TPS-kasvatti on vieläpä parantanut tehoiluaan pudotuspelien edetessä.

Edmonton Oilersia vastaan neljässä ottelussa syntyi tehot 4+2 ja kolmen finaalipelin saldo on seitsemän syöttöpistettä, joista kuusi ykkössyöttöjä. Eurooppalaispelaajiem ennätys Stanley Cup -finaaleissa on yhdeksän tehopistettä, minkä Rantanen suurella todennäköisyydellä rikkoo kerättyään seitsemän syöttöpistettä kolmessa ensimmäisessä finaaliottelussa.

Rantanen onkin kerännyt pudotuspeleissä syöttöpisteitä samalla hämmästyttävällä tahdilla kuin oman sukupolvensa ykköspelaaja Sidney Crosby.

Tämän kevään pudotuspeleissä Rantanen on koko NHL:n kuudenneksi paras pistemies – vielä kauttaan jatkavista pelaajista tehokkaampia ovat olleet vain seurakaveri Cale Makar ja finaalivastustaja Tampa Bay Lightningin venäläistähti Nikita Kutšerov.

Tasaviisikoin tehtyjä pisteitä tarkastellessa Rantanen putoaa kärkikymmenikön ulkopuolelle, mutta ylivoimatehoissa hän on Makarin kanssa jaetulla kakkossijalla New York Rangersin Adam Foxin jälkeen.

Pistesaldo 4+9 tasaviisikoin ei ole 17 pudotuspeliottelussa mitenkään huono saldo, mutta tehojen takaa on nähtävissä vielä parempaa suoritustasoa.

Mikko Rantanen on paitsi joukkueensa parhaita pelaajia myös valmentajalle hihasta tarpeen tullen kaivettava ässä.

Rantanen on pelannut tämän kevään pudotuspeleissä tasaviisikoin kuta kuinkin saman verran Nathan MacKinnonin kanssa kuin eri ketjussa. Suomalaistähden onnistuminen ei kuitenkaan ole ollut riippuvaista ykkössentterin kanssa pelaamisesta.

Jos tarkastellaan koko pudotuspelejä, maaliodottamalla mitattuna Rantanen on suoriutunut aavistuksen paremmin ilman MacKinnonia kuin päinvastoin – ero syntyy nimenomaan puolustussuuntaan pelaamisesta, jossa suomalainen on ollut koko pudotuspelien parhaimmistoa.

Ottelusarjassa Oilersia vastaan MacKinnon kohtasi supertähdet Connor McDavidin ja Leon Draisaitlin vastaan selvästi Rantasta useammin, mutta kanadalaistähden peli ilman Rantasta ei pärjännyt vertailussa suomalaishyökkääjän ketjulle tai muille hyökkäyskolmikoille.

Kokonaisuutena arvioiden MacKinnon ja Rantanen samassa ketjussa on ollut Avalanchelle paras vaihtoehto, mutta pudotuspelien edetessä ja vastustajan koventuessa tähtipelaajien hajauttaminen eri ketjuihin on ymmärrettävästi lisääntynyt. Nazem Kadrin loukkaannuttua Rantanen on pelannut myös keskushyökkääjänä.

Finaalisarjassa Rantanen on pelannut enemmän omassa ketjussaan kuin MacKinnonin kanssa. Ensimmäisessä, jatkoajalla ratkenneessa ottelussa, Rantasen, J.T. Compherin ja André Burakovskyn muodostama kolmikko oli Avalanchen paras ketju.

Avalanchelle on eittämättä suuri apu, että tasaviisikoin on mahdollista peluuttaa tähtihyökkääjiä eri ketjuissa.

Kolmannen ottelun tappiotilanteessa päävalmentaja Jared Bednar kokosi tutun ykkösnyrkin kasaan, mikä auttoi erityisesti puolustussuuntaan – eniten maaliodottamaa ja vaarallisia maalipaikkoja tasaviisikoin loi MacKinnonin, Gabriel Landeskogin ja Valeri Nitšuškinin ketju.

Rantanen ketjukavereineen joutui Lightningin kotihallissa pelaamaan eniten Steven Stamkosin johtamaa ykkösketjua vastaan ja oli suurissa vaikeuksissa. Anthony Cirellin johtaman kakkosketjun Rantasen hyökkäyskolmikko sen sijaan pimensi erinomaisesti.

Vaikka alla on ruma tappio, jossa toinen kärkiketjuista epäonnistui, on Avalanchelle eittämättä suuri apu, että tasaviisikoin on mahdollista peluuttaa tähtihyökkääjiä eri ketjuissa.

Sama resepti toimi Pittsburgh Penguinsille monena keväänä, kun Crosbya ja Jevgeni Malkinia – viimeisimpien mestaruuksien kohdalla vielä Phil Kesseliä – peluutettiin eri ketjuissa. Lightning on käyttänyt samaa taktiikkaa tähtipuolustajiensa kohdalla: Victor Hedman, Mihail Sergatšov ja Ryan McDonagh pelaavat eri pareissa.

Kolmosfinaalissa tilanne oli monella tapaa hankala: Rantanen ja Artturi Lehkonen eivät olleet pudotuspeleissä aiemmin juuri pelanneet yhdessä, ja siirtyminen Tampaan mahdollisti Lightningille ykkösketjun peluuttamisen Avalanchen haparoivaa kakkosketjua vastaan – Rantasen ketjukaveri Compher puolestaan pääsi kahdesti lähes identtiseen maalipaikkaan, mutta Andrei Vasilevski venytti molemmilla kerroilla patjansa kiekon tielle.

Toisaalta Bednarilla on tarpeen vaatiessa mahdollisuus muuttaa peluutusta ja koota yksi koko NHL:n parhaista hyökkäyskolmikoista – kolmosfinaalissa muutos tapahtui kenties liian myöhään.

Joka tapauksessa, Mikko Rantanen on paitsi joukkueensa parhaita pelaajia myös valmentajalle hihasta tarpeen tullen kaivettava ässä.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös