Mielipide

Ei auta itku kuivilla markkinoilla – Lukon katastrofin syyt kietoutuvat urheilujohtaja Kalle Sahlstedtin ympärille

LIIGA / Kolumni

Kukapa olisi uskonut.

Suurimman osan kaudesta kärjessä viilettäneen Rauman Lukon kausi päättyi dramaattisesti puolivälierissä Helsingin IFK:lle otteluvoitoin 2–4. Kyseessä on silti valtava pettymys. 

Ei Lukko huonosti pelannut HIFK:ta vastaan. Mutta myöskään helsinkiläiset eivät pelanneet parhaimmillaan. Luvut olisivat voineet olla rumemmat, jos vastaan olisi osunut kuka tahansa toinen joukkue runkosarjan kuudesta parhaasta.

Vuodenvaihteen jälkeen raumalaisille tapahtui jotakin. Koko loppurunkosarjan ajan Lukko löytyi kuntopuntarin pohjilta, oli otanta kuinka monta ottelua tahansa.

Myös viime kausi oli pettymys. Seuran voittoputkiennätyksestä huolimatta joukkueen otteet hyppivät ylös ja alas aivan kuin sydänkäyrä. Kevät päättyi lyhyeen.

Kulunut kausi lupaili enemmän, mutta siitäkin leivottiin lopulta pannukakku. Missä mentiin vikaan?

Onko Marko Virtanen oikea päävalmentaja?

Tiukat huhut ovat kulkeneet pitkin Satakuntaa siitä, että joukkueen sisällä kaikki ei ole hyvin. Puhutaan, että joukkueen tunnelma ja ilmapiiri ovat laskeneet radikaalisti. Tämän kuitenkin varakapteeni Julius Mattila tyrmäsi, vaikkakin viisaana viestijänä hän osasi sanoa juuri ne oikeat sanat, jotka sanotaan, olivat ne totta tai ei.

Yhtenä syynä joukkueen alamäelle pidetään päävalmentaja Marko Virtasta. Virtanen ei tunnetusti ole mikään mukavin päävalmentaja, ja hän osaa sanoa mielipiteensä suojateilleen välillä liiankin suoraan. Muun muassa JYP-legenda Éric Perrin on kirjassaan kritisoinut Virtasta suorin ottein.

Virtasen peluutusvalinnat ovat olleen pitkin kautta kummastuttavia. Maalijyvänsä välillä lähes täysin kadottanut Jere Karjalainen on saanut nauttia kärkiketjujen vastuusta antamatta palkkapussinsa vaatimaa tulosta. Samalla Virtanen on julkisesti kertonut epäluottamuksestaan kakkosmaalivahti Samuel Jukuria kohtaan. Mitä tämä viestii koko joukkueelle?

Tulee silti väkisinkin pohdittua, kuinka hyvin kolme miljoonaa on käytetty, kun joukkueessa on kakkosmaalivahti, jota ei voi laittaa pelaamaan.

Vaikka Virtanen sai syksyllä joukkueen pelaamaan sarjan parasta peliä, kevään sulaminen on jättimäinen pettymys häneltä. Lukko hallitsi puolivälieräsarjan kuudetta ottelua aina kolmannen erän viimeisille minuuteille asti. Sitten alkoi HIFK-show, joka katkaisi ketun hännän. Virtanen ei saanut feeniksiä nousemaan tuhkasta.

Useita punaisia lippuja

Lukon kaudessa meni valmennuksen lisäksi moni muukin asia pieleen. Koko alkuvuoden piinannut tehottomuus sekä vuodenvaihteessa kiusanneet loukkaantumiset rutistivat joukkueen itseluottamuksen olemattomaksi. Kaksi voittoa HIFK:sta toi luoton hetkeksi takaisin, mutta sitten kauden kriitisimmällä hetkellä henkinen kantti petti ja pahasti.

Mistä tehottomuus johtui? Virtasen epäonnistumisen lisäksi enemmistö kauden pelaajahankinnoista epäonnistui yhtä lailla, eikä joukkueeseen löydetty koko kauden mitassa kaikkia tarvittuja palasia. Rosterista puuttuivat muun muassa ykkössentteri, alaketjujen leveyspelaajia sekä kakkosmaalivahti, joka olisi ollut pelikunnossa ja luottamuksen arvoinen.

Urheilujohtaja Kalle Sahlstedt on laulanut koko kauden samaa säettä kuivista markkinoista.

Tulee silti väkisinkin pohdittua, kuinka hyvin kolme miljoonaa on käytetty, kun joukkueessa on kakkosmaalivahti, jota ei voi laittaa pelaamaan.

Sahlstedtin asema uhattuna

Heikot pelaajahankinnat ja kyseenalaistettava valmentaja ovat pelottava yhdistelmä. Katseet kääntyvätkin jokkueen kasanneeseen Sahlstedtiin. Vahvasti prosessiin nojautuvan urheilujohtajan joukkue kyykkäsi toista vuotta putkeen.

Sahlstedtilla ei ole helppo paikka. Moni janoaa Virtaselle potkuja, mutta onko se Sahlstedtin ratkaisu? Sanooko kolmas kerta toden, ja Raumalla nähdään ensi kaudella mestaruudesta tosissaan taisteleva joukkue?

Enää Lukko-yhteisö ei ota kuuleviin korviin vuodatusta kuivista markkinoista. Se kortti on jo käytetty.

Joukkue on tiukassa paikassa. Jos huhuja on uskominen, joukkueessa tulee kesällä ovi käymään suuntaan jos toiseen. Pikkuhiljaa se joukkue pelaajineen, joka voitti keväällä 2021 mestaruuden, on vain kaunis muisto.

Karavaani kulkee, ja Sahlstedtin tehtävänä on pitää yksi Liigan isommilla palkkabudjeteilla tanssiva joukkue mestaruusjahdissa kaudesta toiseen.

Kivet polttavat jaloissa. Jos ensi kaudellakin kolmen miljoonan joukkue epäonnistuu, on raumalaisyhteisössä korkeaan arvostukseen nousseen Sahlstedtin kohtalona vajota ketunkoloon.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös