Mielipide

Ducks sukeltaa nuorista tähdistään huolimatta − onko valoisa tulevaisuus entistä kauempana?

NHL / Kolumni
Anaheim Ducksissa ollaan jo vuosikausia luotettu tulevaisuuteen. Tulevaisuuslupausten rahastaminen täytyisi jo pikku hiljaa alkaa, eivätkä nykyjoukkueen lahjakkuudet vakuuta. Lisäksi Ducks ei onnistu hyödyntämään maailman kärkivahti John Gibsonin parhaita vuosia. Mikä Orange Countyssa mättää?

Anaheim Ducksin viime vuosien taival on ollut enemmän ja vähemmän jyrkentyvää alamäkeä. Joukkue ei ole kahtena edellisenä kautena ollut lähelläkään pudotuspelejä ja edellisen kerran, kun ankkalauma sinne tiensä selvitti, tippui se jo heti ensimmäisellä kierroksella suorin otteluvoitoin 0−4 San Jose Sharksia vastaan.

Ducks on peräänkuuluttanut jo vuosien ajan sitä, kuinka se panostaa nuoriin pelaajiin ja rakentaa valoisaa tulevaisuutta. Tätä on kuitenkin sanottu jo niin monta vuotta, että nyt ensimmäisten tulevaisuuslupausten täytyisi alkaa käydä jo toteen. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Katse voidaan kääntää kokoonpanoon. On selvää, että Ducksilta löytyy avainpelaajiensa joukosta tähtiä, mainittakoon etenkin ykkösveskari John Gibson, joka lienee maailman parhaimpia pelipaikallaan. Lisäksi puolustuksen ykkösnimi Hampus Lindholm voidaan lukea NHL-eliittiin. Näidenkin pelaajien parhaat pelivuodet valuvat täysin hukkaan nyky-Ducksissa.

Ducksin suurimpia ongelmia on se, että se nojaa aivan väärien pelaajien varaan. Tietysti seuraikoniksi vuosien varrella profiloitunut Ryan Getzlaf on edelleen joukkueensa keulakuva, mutta sen lisäksi Ducks rakentaa peliään sellaisten pilarien varaan, joiden sementti on hyvin rapisevaa.

Nuorista pelaajista Sam Steel ja Troy Terry ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, että Ducks on povannut heidän ''tulemistaan'' jo vuosien ajan. Nyt, kun paras peli-ikä lähenee, ei tämä kaksikko saa juuri mitään aikaiseksi. Lisäksi tuorein alkukausi on ollut suorastaan ala-arvoinen kummallekin. Terry surffailee kiikaritehoilla vielä yhdeksän pelin jälkeen.

Steelin ja Terryn lisäksi voidaan kysyä, mihin menee Ducks, kun joukkueessa on nimiä kuten Adam Henrique ja Kevin Shattenkirk, joiden parhaat pelivuodet ovat jo selvästi takanapäin ja joiden merkitys joukkueelle pitäisi olla oikeastaan vain symbolinen.

Sanottakoon, että Anaheimiin saadaan tulevina vuosina uusiakin tähtikandidaatteja esimerkiksi Ilveksen riveissä Liigassa loistaneen maalivahdin Lukaš Dostálin muodossa. Ducksin putkesta löytyy muitakia suuria lupauksia: muun muassa puolustuspäähän Jamie Drysdale, joka oli viime kesän varaustilaisuudessa kuudentena varattu pelaaja.

Lupaukset ovat kuitenkin ainoastaan lupauksia ennen kuin ne todella hioutuvat tähdiksi. Pitäisikö projektin olla maalissa vasta kun Dostál, Drysdale ja erityisesti Trevor Zegras saapuvat NHL:ään?

Voi vain kysyä, kuinka kauaksi Anaheim tahtoo ''valoisaa tulevaisuuttaan'' työntää. Toistuvatko samat lupaukset joka kesä varaustilaisuuden jälkeen? Joskus niiden lupaustenkin täytyisi käydä toteen. Jokavuotinen rämpiminen ei varsinaisesti kiillota ankkalauman imagoa.

» Lähetä palautetta toimitukselle