Kuluneella viikolla jääkiekkopiireissä on odoteltu Jukka Jalosen paluumarssia Leijoniin. Odotusarvo on noussut etenkin tuoreempien maajoukkuekasvojen suhteen, kun Jalonen on julistanut rohkeasti nuortenkin mahdollisuuksia napata paikka vaikka kevään MM-joukkueesta.
Kiekkosivuilta Jalosesta kertovaa artikkelia lukiessa puhelin piippasi tuoreita uutisia. Jonoon tärähti monta lukematonta, tuoretta uutista Liigasta. Ilta-Sanomat kertoi Mikael Kotkaniemen saaneen potkut, Pasi Kaukoranta tilalle! Kun päälle tärähtivät vielä Ben Bloodin hankinta Tapparaan ja Nolan Yonkmanin sekä Oscar Eklundin siirrot Jyväskylään, oli kiikkustuolissa kahvitaukoaan pitävän yskittävä jo pullaa väärästä kurkusta. Onko nyt aprillipäivä?
Pelaajahankinnoissa on tällä kertaa selkeästi nähty jotain, mitä keskiverto kiekkokolumnisti ei ymmärrä. Tapparalla on riveissään liigatason puolustajia vaikka muille jakaa, mutta esimerkiksi nuorten lahjakkuuksien vastuun lisäämisen sijaan Juho Rautasen ja Toni Utusen tientukkeeksi on hankittu Englannin pubiliigasta Ben Blood.
Ässät onnistui nyt kuitenkin jossain, missä Tappara ja JYP lähtökohtaisesti eivät.
Tässä vaiheessa on tapana pyytää antamaan Bloodille mahdollisuus näyttää osaamistaan. Itse esittäisin vastakysymyksen siitä, ovatko nuoret pelaajat saaneet kunnolla näyttää osaamistaan?
Liigan menestyneimpiin toimitusjohtajiin kuuluvaa Mikko Leinosta on paha neuvoa pelaajahankinnoissa. Ei voi kuitenkaan välttyä kysymästä, onko toimistolla näpytelty "Ben Blood, lots of penalty" jonkun Bing-kääntäjän läpi ja saatu vastaukseksi tuon tarkoittavan alivoimapelissä auttamista. Onko Blood ja ylipäänsä yksi pakki lisää juuri sitä, mitä Tappara nyt tarvitsee?
Jyväskylässä pelaajahankintoja tekee toinen menestyjä. Jukka Holtariakaan on paha mennä neuvomaan pelaajahankinnoissa. Pidän kuitenkin erikoisena sitä, että kun joukkueen ongelmana on selkeästi ollut vanhan ja raskasjalkaisen miehistön pärjääminen luistelukisoissa, niin takalinjoille hankitaan vielä hitaampi ja raskasjalkaisempi Nolan Yonkman. Mitä ihmettä?
Blood ja Yonkman samana päivänä tuntuvat siltä, kuin Liigan toimistolta olisi vuodettu etukäteen, että loppukauden aikana poikittaisista mailoista, väkivaltaisuuksista ja estämisistä ei vihelletä enää jäähyjä, vaan jaetaan lisäpisteitä ja lapsille karkkia. Siinä karkkiasiassakin muuten Jyväskylässä tarvitaan hieman lisäopetusta...
Jos minulta kysytään, olisin herätellyt JYP-joukkuetta kauppaamalla herättelyksi jonkun vanhemmista ratsuista pois. Oscar Eklund sentään sopii tarvittavaan pelaajamuottiin vähän paremmin.
Porin Ässätkään ei jättänyt ketään kylmäksi vaihtamalla vihdoin valmentajaa. Päävalmentajana hyvin kokemattoman Pasi Kaukorannan nimitys herätti värikkäitä reaktioita pitkin sosiaalisen median ihmeellistä maailmaa. Ässät onnistui nyt kuitenkin jossain, missä Tappara ja JYP lähtökohtaisesti eivät.
Kaukoranta vahvistaa lähtökohtaisesti juuri sitä osa-aluetta, mikä Ässillä on alkukaudesta eniten mättänyt: pelillinen puoli. Uskallan luottaa siihen, että muutaman viikon sisällä Ässillä on puolustuspeli paremmassa kuosissa, tunnistettava pelitapa ja enemmän pelaajia, jotka ovat kaivaneet työhanskansa esiin.
Jos noita työhanskoja ei pelaajilta löydy, niin lihottakoot sitten kirstua saadessaan lähtöpassit seurasta.
