Kyllä se vain lopulta on uskottava, että Aleksander Barkov voi hyvinkin olla kuluvan kauden päätteeksi yksi kolmesta NHL:n arvokkaimmalle pelaajalle jaettavan Hart Trophyn finalisteista.
Florida Panthersin kapteeni on parantanut peliään kauden mittaan ja on kiistatta tällä hetkellä yksi sarjan parhaista hyökkääjistä. Jos puhutaan siitä, kuka yksittäisenä pelaajana on joukkueelleen tärkein koko sarjassa, se voisi hyvinkin olla Barkov.
Kun asiasta puhutaan Hart Trophyn kontekstissa, tällä kaudella muutama pelaaja on noussut ylitse muiden. Nämä pelaajat ovat Barkovin ohella Edmonton Oilersin Connor McDavid, Toronto Maple Leafsin Auston Matthews sekä Tampa Bay Lightningin Andrei Vasilevski ja Victor Hedman.
Tässä porukassa on kolme hyökkääjää, puolustaja ja maalivahti. Täytyy muistaa, että Hart Trophyn määritelmää tulkitaan eri tavoin – jotkut pitävät sitä sarjan absoluuttisesti parhaalle pelaajalle annettavana, kun taas toiset arvottavat sitä oikeaoppisemmin joukkueen kannalta tärkeimmän pelaajan mukaisesti.
On helppoa argumentoida vertailussa McDavidiin ja Matthewsiin, että Panthersin menestys riippuu enemmän Barkovista kuin Oilersin tai Maple Leafsin menestys omista ykkössenttereistään. Vaikka myös McDavid on todella tärkeä Oilersille, niin hänenkään ei tarvitse kantaa joukkuettaan samalla tavalla kuin Barkovin, kiitos toisen pisterohmu Leon Draisaitlin.
Kokonaisvaltaista pelaamista tarkasteltaessa Barkov on selvästi McDavidia ja Matthewsia edellä tämän kauden osalta.
Barkovin ongelma on kuitenkin se, että hän häviää hyvin selvästi McDavidille toteutuneissa maaleissa ja tehopisteissä. Tietysti McDavid on pelannut häikäisevän tehokasta kautta ja voi hyvin rikkoa sadan tehopisteen rajan typistetyssäkin runkosarjassa.
On selvää, että McDavidin pistetahdin jatkuessa hän on ylivoimainen suosikki voittamaan Hart Trophyn – kun vielä kaiken lisäksi pelaa kanadalaisessa joukkueessa. Nykyisellä tahdillaan Barkov voi yltää 70 tehopisteeseen, mutta siinäkin tapauksessa pelaajien pysyessä terveinä eroa McDavidiin olisi monta kymmentä pistettä.
Barkovin olisi siis yksinkertaisesti pystyttävä kiristämään pistetahtiaan, jotta edes pieni mahdollisuus palkintoon voisi olla olemassa. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, Barkovin tämän hetken pistetahti 1,19 ei vain riitä. McDavidin tämän kauden lukema 1,76 on puolestaan hirvittävän kova jopa kahden viime kauden voittajiin verrattuna.
| Hart Trophyn voittaja | Pisteitä per ottelu | ||
| 2015–16 | Patrick Kane | 1,29 | |
| 2016–17 | Connor McDavid | 1,22 | |
| 2017–18 | Taylor Hall | 1,22 | |
| 2018–19 | Nikita Kutšerov | 1,56 | |
| 2019–20 | Leon Draisaitl | 1,55 |
Runkosarjan lopun osalta Barkovin olisi pystyttävä kaivamaan vielä yksi vaihde esiin – kolmen, neljän ja jopa viiden tehopisteen iltapuhteita olisi tultava, jotta pistetahti paranisi ja Barkovin arvo huomattaisiin paremmin. Parhaimmillaan Barkov on tällä kaudella yltänyt yksittäisessä ottelussa "vain" kolmeen tehopisteeseen.
Tietenkään pelkät tehopisteet eivät saisi olla näin isossa roolissa Hart Trophyn osalta. Palkinnon viime vuosien voittajahistoria kertoo kuitenkin karua kieltä sen osalta, että pistepörssin voittajalla on todella suuret todennäköisyydet puolellaan olla myös sarjan arvokkain pelaaja.
Parhaimmillaan Barkov on tällä kaudella yltänyt yksittäisessä ottelussa "vain" kolmeen tehopisteeseen.
Jutun alkupuolella esitellyistä nimistä Vasilevski ja Hedman pystyvät haastamaan McDavidia siltä osin, että kumpikin on ollut pelipaikallaan selvästi NHL:n paras tällä kaudella. Venäläisvahti Vasilevski on esittänyt jopa parasta maalivahtipeliä sitten Carey Pricen Hart Trophy -voittokauden 2014–15.
Barkovin harmiksi rima arvokkaimman pelaajan palkintoon tällä kaudella on niin korkealla, että suomalaisen kertakaikkisen upeat suoritukset eivät hyvin todennäköisesti riitä edes lähellekään voittoa. Finalistikolmikkoon pääsykin olisi todella kova suoritus, johon edellisen kerran suomalaisista on yltänyt Miikka Kiprusoff kaudella 2005–06.