Tämän kauden Ässien nuorten joukkueessa päävastuun kantaa lahjakas vuonna 1995 syntyneiden ikäluokka. Tämä ikäluokka nappasi jo C-junioreissa pronssia ja oli jo viime keväänä suuressa roolissa nuorten SM-liigan pronssissa. Joukkue on sen verran laadukas ja leveä, että se kykenee nappaamaan voittoja jopa ilman Liigassa pelaavaa parhaimmistoaan.
Ässien kannalta on lottovoitto, että nuorten SM-liigassa saa vuoden kuluttua pelata kahdeksan yli-ikäistä aiemman neljän sijaan. Seuraavaa laadukasta porilaista ikäluokkaa ei nimittäin kannata aivan lähitulevaisuudessa odottaa.
Jo se on paha asia, että lupaavia pelaajia ei ole jonoksi asti, mutta ne harvinaiset timantit haluavat syystä tai toisesta siirtyä mahdollisimman aikaisin muualle.
Porilaisten B-nuoret päätyivät kuudentoista joukkueen SM-alkusarjassa toiseksi viimeiseksi, eikä taival alemmassa jatkosarjassakaan ole ollut ruusuinen. B2 jäi alkusarjassa sijalle yksitoista ja pelaa tällä hetkellä B2-nuorten Mestistä. C-nuorten alkusarjassa patapaidat jäi viimeiseksi. C2-joukkue ei puolestaan selvittänyt tietään karsinnoista 18 joukkueen valtakunnalliseen sarjaan.
Myönnän, etten ole seurannut nuorempien ikäluokkien toimintaa niin paljon tietääkseni, missä virheet on tarkalleen ottaen tehty. Mutta näillä tuloksilla ei kukaan voi kehua hyvin tehdyllä työllään. Liiga-organisaatiolle nämä tulokset ovat katastrofaalisia.
Sen vähän perusteella, mitä olen näiltä nuoremmilta joukkueilta viimeisen kahden kauden aikana nähnyt, kyseessä ei ole pelitavallinen ongelma. Ongelma kumpuaa paljon syvemmältä, kun jo varhaisessa vaiheessa määrällisesti pieneksi jääneistä ikäluokista ei ole kyetty kehittämään tarpeeksi paljon hyviä pelaajia. Harjoittelussa joko laatu tai määrä ei näillä tuloksilla ole voinut olla tarpeeksi korkealla tasolla.
Yksinkertaistettuna patapaidat häviävät siksi, että vastustajat ovat parempia. Voittoja ei voi tulla, jos joukkue on yksilötaidoltaan vastustajaa valovuoden perässä.
Hyvien yksilöiden puutteen huomaa silmäillessä viimeisten vuosien Pohjola-leirien kokoonpanoja. Tämän vuoden leirikokoonpanot näyttivät Ässien kannalta jo pykälän verran paremmilta, mutta viimeisinä vuosina yhdestä ikäluokasta valittujen pelaajien määrä on vaihdellut nollasta kolmeen. Lisäksi näistä vähistäkin lupauksista moni on jo nyt siirtynyt Porin ulkopuolelle.
Viimeistään tämän pitäisi olla hälyttävää. Jo se on paha asia, että lupaavia pelaajia ei ole jonoksi asti, mutta ne harvinaiset timantit haluavat syystä tai toisesta siirtyä mahdollisimman aikaisin muualle.
Toinen hyvä mittari yksilöiden tasolle on kutsut nuorisomaajoukkueisiin. Helmikuun alun maajoukkueturnauksiin valittiin neljään eri ikäluokkaan yhteensä kaksi Ässien pelaajaa. Ja alle 18-vuotiaiden mukaan valitut Aleksi Saarela ja Jouka Juhola pelasivat vielä kaksi vuotta sitten paikallisvastustaja Lukon riveissä.
Se, etteivät ikäluokat kokonaisuudessaan menesty, ei tarkoita sitä, etteikö joukosta voisi löytyä hyviä yksilöitä. Erik Haula ja Juho Lammikko nousivat esille erittäin keskinkertaisista joukkueista. Lähitulevaisuudessa porilaisten juniorijääkiekon seuraajien kannattaakin hakea iloa parin yksittäisen pelaajan kehittymisestä kohti liigatasoa. Mitalisadetta nimittäin ei ole luvassa.
Mutta aina on mahdollista, että kaikesta huolimatta estradilla nähdään jonkun tulevan tähtipelaajan uran ensimmäiset askeleet.
