Mielipide

Éric Perrin oppi kylkiluun kautta terveyden merkityksen, mutta tuo kirjassaan esiin myös päinvastaisia kokemuksia

LIIGA / Kolumni
Kanadalaistähti syyllisti joukkuekavereitaan, jos tärkeitä pudotuspeliotteluita jäi terveyssyistä väliin. Lopulta Perrin ymmärsi prioriteetit, kun luuli itse olevansa hengenvaarassa.

"Kun tarkastellaan elämää laajemmassa perspektiivissä, tämä lätkätouhu ei ole yhtään tärkeää. Sellaiset suuret asiat, kuten perhe ja terveys, ovat niitä, jotka todella merkitsevät".

"Jos pystyt liikuttamaan jalkojasi, niin menoksi. Sinä pelaat. Olet vähän väsynyt, mutta pystyt siihen. Se riski on tärkeissä peleissä otettava".

Nämä kaksi keskenään varsin ristiriitaista lausuntoa ovat Éric Perrinin kommentteja hänen tuoreesta kirjastaan "Lavalin leijona". Ensimmäinen kommentti liittyi valmentaja Jyrki Ahon syöpäsairaaseen vaimoon ja jälkimmäinen seurakaveriin, joka ei kuumeen vuoksi voinut pelata ratkaisevassa pudotuspeliottelussa.

Jääkiekko ei ole maailman tärkein asia, eikä terveydellä leikkimisellä saavuteta mitään.

Perrinin ajatus oli, että sairaana ottelun väliin jättänyt pelaaja oli pettänyt joukkueen. Jälkiviisauteen olisi ollut mahdollisuus, mutta Perrin linjaa, että olisi itse jäänyt pois pelistä vain koronaviruksen vuoksi.

Tällaiset kommentit ovat paitsi vastuuttomia ja mahdollisesti vaarallisia, myös objektiivisen käsityskyvyn ulkopuolella.

Perrin nimittäin sai viimeisessä TPS-ottelussaan rintakehäänsä vamman, jota puudutettiin toistuvasti, jotta tähtihyökkääjä pystyi jatkamaan pelaamista. Välieräottelu päättyi kuitenkin jatkoerätappioon, ja myös pronssiottelu jäi väliin – Perrinillä oli välierän jälkeen hengitysvaikeuksia, ja sairaalassa selvisi, että rintalastassa ja kylkiluissa sydämen lähellä oli murtumia.

Sydän ei kuitenkaan vaurioitunut, ja tässä yhteydessä hän tiedosti, että pelaaminen puudutettuna oli ollut hengenvaarallista. Tämän kokemuksen jälkeen Perrin ymmärsi myös omakohtaisesti asian, jota hän aiemmin oli valmentajalleen vakuutellut.

Jääkiekko ei ole maailman tärkein asia, eikä terveydellä leikkimisellä saavuteta mitään.

Vaikka Perrinin kirja on rakenteeltaan kronologinen, hän kertoo joitakin asioita nykyminänsä silmin. Niinpä on mahdotonta ymmärtää, miksi nuoren ihmisen tunteenpurkaukset on otettu kirjaan sellaisenaan. Erilaisten vammojen kanssa pelaaminen on jääkiekossa yleistä, joten Perrinin pysäyttävää kokemusta olisi sen sijaan voinut hyödyntää tietoisuuden lisäämiseksi.

Jollain toisella murtuman ja puudutuksen kanssa pelaavalla ei välttämättä käy yhtä hyvä säkä kuin Perrinillä.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös