| pelaaja-arvostelu Ilveksen pelaajat syynissä
[lue lisää] |
Pelillisesti kausi voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan valmentajan mukaan, eli Vaclav Sykoran alkukauteen ja Curt Lindströmin loppukauteen. Ennen valmentajanvaihdosta tupsukorvien peli oli sekaisin kuin vaari sirkuksessa.
Pelillisestä sekavuudesta kertoo paljon se, että Ilvestä vastaan tehtiin alivoimamaaleja enemmän kuin Ilves sai aikaiseksi ylivoimamaaleja. Maalintekijäksi ja ratkaisijaksi hankittu Steve Kariya ei päässyt elementtiinsä Raimo Helmisen rinnalla, ja kun lisäksi muutaman pelaajan taso heikkeni huomattavasti kesän aikana, oli soppa valmis.
Huippuhankintoja
NHL:n työsulun ansiosta pelaajia oli vapailla markkinoilla paljon. Monet seurat ja pelaajat odottelivat kuitenkin työsulun loppumista, joten huippupelaajien virta Suomeen jäi odotettua laimeammaksi. Ilves ja Ilveksen kannattajat pääsivät silti nauttimaan työsulun hedelmistä muutaman pelaajan voimin.
Ensin ykkössentterin tonttia täyttämään hankittiin Sykoran avustuksella NHL-pelaaja Patrik Stefan. Lähes heti Stefanin hankinnan jälkeen päävalmentaja Sykora lähti omasta tahdostaan takaisin kotimaahansa tshekkeihin. Tilalle pestattiin kaikille suomalaisille jääkiekkofaneille tuttu mies Curt Lindström. Samanaikaisesti hankittiin myös uusi pelaaja, NHL-pelaajien vuoksi Ruotsissa vaille peliaikaa jäänyt maalitykki Hannes Hyvönen. Ilveksen sijoitus valmentajaa vaihdettaessa oli kymmenes ja kuntopuntari sojotti tukevasti alaspäin.
”Curre” sai käsiinsä ketjun, joka osoittautui kauden mittaan SM-liigan pelätyimmäksi syömähampaaksi, ja jonka kannattajat nimesivät pyhimysketjuksi. Ketjuun kuuluivat Steve Kariya, Patrik Stefan ja Hannes Hyvönen. Voi sanoa, että ketjuun kuului myös neljäs hyökkääjä, sillä Lindströmin aikana uuteen kukoistukseen herännyt Cory Murphy pelasi säännöllisesti tämän ketjun takana ja nousi usein oivallisesti tukemaan hyökkäyksiä.
Uusi valmentaja, uudet kujeet
Huippuketjun lisäksi Lindström toi uutta eloa joukkuehenkeen, pelisysteemiin ja harjoitteluun. Erityisesti psykologisista asioista huolta pitävänä valmentajana tunnettu ”Curre” laitatti ensitöikseen Ilveksen pukukoppiin kirkkaammat loistevalot. Pelkkään kikkailuun hän ei silti tyytynyt, vaan lähti uudistamaan pelisysteemiä maltillisesti puolustuksen kautta.
Jos Sykoran aikana Ilves hyökkäsi iloisesti ja joskus jopa päättömästi, niin Lindströmin tullessa ruoriin tupsukorvien ilme muuttui paljon maltillisemmaksi ja varovaisemmaksi. Passiivisen puolustuspelin tueksi haettiin nopeita ja tehokkaita vastaiskuja. Ilves ei enää pyrkinyt hallitsemaan peliä kiekollisesti ja rakentamaan tilanteita sitä kautta. Vastustajan annettiin pitää kiekkoa mielin määrin, mutta oltiin aina valmiina lähtemään teräviin vastahyökkäyksiin.
Myös harjoituksiin tuli uusia tuulia, sillä pelaajien mukaan Lindström oli paljon vaativampi ja tarkempi harjoitusten suhteen. Kokeneemmat pelaajat olivat aluksi hieman pihalla, kun eivät aina esimerkiksi karvausta harjoitellessa olleet siellä missä ”Curre” heidän halusi olevan.
Valmentajanvaihdoksen myötä Ilvestä vastaan ei tehty alivoimamaaleja enää pitkään aikaan ja ylivoimapelikin tuotti tulosta erityisesti pyhimysketjun hyvän vireen ansiosta. Kauden edetessä ylivoimakuvioissa nähtiin mielenkiintoisia muutoksia.
Yhden kentän ylivoimaa
Ykkösylivoimaan maskimieheksi pääsi kauden aikana hurjasti kehittynyt Joonas Rönnberg. Ainoastaan Murphy pelasi puolustajan paikkaa. Kakkosylivoimassa pakin paikalla nähtiin ykkösylivoimassakin urakoinut Hannes Hyvönen, jonka hurjasta laukauksesta pyrittiin näin ottamaan kaikki irti. Hyvönen pelasikin kauden loppuvaiheessa usein yli kahden minuutin vaihtoja, ja tämä varmasti vaikutti miehen hiipumiseen kauden päätösvaiheessa. Kakkosylivoimassa nähtiin välillä peräti viiden hyökkääjän muodostama ryhmä, mutta sekään ei auttanut kakkosylivoiman tehottomuuteen suhteessa ykkösylivoimaan.
Kun ”Curren” opit menivät pelaajien kaaliin, alkoi Ilveksen peli näyttää huomattavasti paremmalta. Etenkin ykköskentän voimin tupsukorvat nousivat pikkuhiljaa sarjataulukossa. Taistelu kuuden parhaan joukkoon pääsystä jatkui aivan viimeisille kierroksille asti. Tärkeimpien otteluiden aikaan Ilveksen otteet alkoivat ailahdella. Hyvää peliä seurasi huono peli ja pisteitä menetettiin jopa Pelicansille.
Lisää uusia pelaajia
Keskitalvella loukkaantumistilannetta helpottamaan hankittiin lisää uusia pelaajia ja Ilveksen nutun pukivat päällensä paluun Tampereelle tehnyt Matti Kaipainen, Juuso Riksman, Juha Alen ja Jukka Tiilikainen. Aivan siirtorajan umpeutumishetkillä Juha Hautamaa rekisteröi Ilveksen vahvuuteen NHL-maalivahti Vesa Toskalan, Hakametsän yleisön vanhan tutun.
Toskala oli toipumassa lonkkaleikkauksestaan eikä häntä nähty tositoimissa ennen runkosarjan viimeisiä kierroksia. Pudotuspeleissä ”Vesku” saikin jo täyden torjuntavastuun ja pelasi yhtä vaille jokaisen ottelun. Sateentekijäksi ei hänestäkään ollut. Muutkaan niin sanotut hätäapuhankinnat eivät Hyvöstä ja Stefania lukuun ottamatta suuriin urotekoihin kyenneet, vaan tyytyivät vain hoitamaan tonttinsa rutiinitasolla.
Voidaan sanoa, että Ilveksellä oli erinomainen ykköskentällinen ja kolme kolmoskenttää. Rutiinitasolla ratkaisuihin kykenevää kakkoskenttää ei joukkueesta löytynyt Jussi Pesosen menon hiivuttua alkusyksyn tasosta.
Pudotuspelien aattona sotkuja
Kuudennen sijan valuttua käsistä tupsukorvat aloittivat pudotuspeliurakkansa niin sanotuissa säälipleijareissa Ässiä vastaan. Porilaisjoukkue oli Ilvekselle helppo alkupala ja tamperelaiset jatkoivat puolivälieriin puhtaasti 2-0 voitoin.
Ennen pudotuspelien alkamista nähtiin mielenkiintoinen episodi, kun Curt Lindström joutui lähtemään Tukholmaan Ruotsin poliisin kuulusteltavaksi epäiltynä talousrikoksesta. Alkuun oli epäselvää pääseekö Lindström takaisin Ilveksen penkin taakse ennen pudotuspelien ensimmäistä ottelua. Joukkueen harjoittelut Lindströmin ”vankilakeikan” aikana hoiti apulaisvalmentaja Jarmo Jamalainen, ja hänen johdollaan oltiin myös valmiina lähtemään ensimmäiseen koitokseen Ässiä vastaan. ”Curre” kuitenkin pääsi Tukholmasta hyvissä ajoin ja Ilves lähti pudotuspelitaistoon päävalmentajansa johdolla.
Jokereiden kohtaaminen päätti kauden
Puolivälierissä vastaan asettui Hannu Jortikan johtama Jokerit. Jokerien heikot otteet runkosarjan viimeisissä otteluissa antoi toiveita Ilveksen mahdollisuuksiin kaataa Jokerit. Ensimmäinen ottelu Helsingissä oli kuitenkin niin vahva näytös Jokereilta, että Ilveksen jatkomahdollisuuksiin uskoivat tuskin edes paatuneimmat fanit. Seuraavan ottelun Tampereella Ilves onnistui kääntämään itselleen, mutta loput kolme peliä menivät Jokerien nimiin ja niin alkoi Ilveksen kesäloma. Pelaajamateriaalin kapeus ja vain yhden kentän varassa oleminen olivat varmasti suurimmat syyt miksi Jokerit käveli helpon oloisesti tupsukorvien yli. Myös avainpelaajien yltiöpäinen kuormittaminen runkosarjan loppuvaiheissa oli omiaan lisäämään ongelmia hyvin liikkuvaa Jokereita vastaan.
Kaiken kaikkiaan kausi oli täynnä monivivahteisia tapahtumia ja loppusijoituskin oli tyydyttävä pelaajamateriaaliin nähden. Kaikenkirjavat tapahtumat pitivät Ilveksen esillä tiedotusvälineissä säännöllisesti, mistä yhteistyökumppanit ovat varmasti mielissään. Kannattajien mieliin kausi 2004-2005 jää varmasti Stefanin, Kariyan ja Hyvösen hahmoissa. Monen vuoden tauon jälkeen runkosarjan pistepörssin voittaja löytyi Ilveksen riveistä, kun kärkinimenä komeili Steve Kariya.
Ensi kaudella Ilvestä valmentaa jälleen uusi mies, sillä Kari Eloranta ottaa tupsukorvalauman komentoonsa ainakin kahdeksi vuodeksi. Elorannalla ja Ilveksen johdolla on edessään suuri urakka, kun he kokoavat ensi kauden joukkuetta, koska suuri osa ratkaisupelaajista jatkaa uraansa muualla. Hyvä valmentaja edes kohtalaisen pitkällä sopimuksella on silti hyvä lähtökohta aloittaa Ilves-imperiumin uudelleenrakentaminen.
