Jatkoerä 6/2022: Joe Sakicin mestariteos

LIIGA, MESTIS, MAAJOUKKUE, NHL, Naisten Liiga, Suomi-sarja, Muut Sarjat / Jatkoerä
Jatkoerä
Kuukauden kootut puheenaiheet
Kuukauden jutut
Pääkirjoitus

Haluaisin jakaa tämän kanssasi

Jani Mesikämmen
@Karhuherra
3.7.2022 9.00

Tällä paikalla on yleensä ylevä, suurempia linjoja maalaileva pääkirjoitus. Tällä kertaa haluan kuitenkin käyttää tilan tullakseni ruohonjuuritasolla aivan lähelle sinua. Koska tämä asia koskee juuri sinua, toivottavasti.

Syksyllä linjasimme käsillä olevan kaikkien aikojen kauden ainakin omalta osaltamme. Vaikeaahan siitä tuli, oli yhä koronaa ja kaikenlaista kommellusta. Mutta kevään venyessä kesäksi ja kiekkokauden huipentuessa voi kuitenkin turvallisesti sanoa sesongin olleen hieno.

Vähintään ollaan kuvitteellisessa kisassa kunniallisesti lähtöviivalla jaettaessa kaikkien aikojen kauden kunniamainintaa. Kunniakkuus tai ikimuistoisuus ei synny yksittäisistä asioista vaan niiden muodostamasta kokonaisuudesta.

Leijonat voitti olympiakultaa ja toisti saman tempun unohtumattomasti kotikisoissa Tampereella. Kotimaan sarjoissa nähtiin vaikeiden aikojen jälkeen huikeat pudotuspelit, etenkin Liigassa kilvoittelu ja kisaamisen henki olivat varsin maukkaalla tasolla; kevään ennätysyleisötkin viestittivät samaa. Tätä kaikkea me saimme todistaa kosketusetäisyydeltä, mukana eläen.

Hieman etäämmältä saimme vielä nauttia upean suomalaissesongin huipennuksesta, kun Stanley Cup ratkaistiin varsin vahvasti suomalaisvoimin. Ei senkään seuraaminen lähituntumalta ole saavuttamaton unelma.

Jatkoaika sai tarjota paitsi yleisölleen, myös omille tekijöilleen lukuisia unohtumattomia elämyksiä eri puolilla maailmaa. Yksilötason kokemuksista kasvaa kokonaisuus, jota kelpaa muistella.

Oletko ajatellut, että se voisi koskea sinuakin? Jatkoajassa tuleva kausi voi jälleen olla kaikkien aikojen sesonki kelle tahansa tekijälle. Itse haluaisin jakaa näitä elämyksiä mahdollisimman laajan yhteisön kanssa.

Jos ajatus houkuttaa, älä epäröi ottaa askelta. Hae mukaan.

Kuva © Getty Images
Ikuinen huuto
Huikea suomalainen kiekkokausi sai vielä kruunun, jollaista kukaan tuskin osasi odottaa. Uskomattoman NHL-kauden pelannut Artturi Lehkonen sinetöi Stanley Cupin kohtalon voittomaalillaan. Samanlaista temppua ei ole suomalaiselta nähty sitten Jari Kurrin kunnian päivien. Lehkosen voittokarjaisuun ja pettyneiden vastustajien selkien suoristumiseen tiivistyy pysäytykuvanakin äärettömän paljon tunnetta.
Julkaistu 8.6.
Haastattelu

Sinivalkoisen huippukevään eväitä rakennettiin suljetuin ovin − "Niillä jäillä vedettiin koko kesä viidakkosäännöillä"

Kesäjäillä Mikko Rantanen ja Artturi Lehkonen kilpailivat verisesti, nyt he tavoittelevat yhdessä Stanley Cupia. Kisaan saattaa liittyä toinenkin poikkeuksellisen kesäharjoitusryhmän kaksikko.
Jani Mesikämmen, @Karhuherra

Kestävä muistikuva menneeltä kesältä: jäähallilla on jo tuttu syksyn tuoksu, kiekkokausi on ovella ja kaupunkikuvaa värittäneet NHL-tähdet ovat suurelta osin suunnanneet suuren meren taakse. Mutta muutama heistä hioo vielä kuntoaan − ja pelivalmiuttaan.

Turkuhallin kaukalossa aherretaan kesäkauden viimeisiä harjoituksia, tempo on kiivas ja tunnelma äänekäs. Pikkujunioreiden koitoksista tutumman poikkikentän 3v3-pelin hauskuus välittyy sivustakatsojallekin, mutta sekään ei jää epäselväksi, että kaukalossa väännetään täysin tosissaan.

Taiston päätteeksi areenan tyhjyydessä kaikuu eläimellinen voitonhuuto, kun Artturi Lehkonen upottaa päivän viimeisen maalin Alexandr Georgijevin selän taakse. Pelin ja asiaan kuuluvan vedon hävinneen osapuolen päät painuvat.

Sattuman oikusta päivälleen yhdeksän kuukautta myöhemmin Lehkonen lataa jälleen ratkaisevan kiekon reppuun hieman kirkkaammissa valoissa, panoksetkin ovat tällä kertaa aavistuksen kovemmat.

Montrealissa vaikeasti alkanut kausi on Lehkosen osalta kääntynyt pelaajakaupan myötä kevään menestystarinaksi. Matkan varrella hänestä ja kesäkauden päivittäisestä kiistakumppanista Mikko Rantasesta on tullut joukkuetovereita.

Rantanen on Colorado Avalanchen supertähti ja tehokkaimpia hyökkääjiä, mutta Lehkonen on se, joka sinetöi osumallaan joukkueen paikan Stanley Cup -finaaleissa − temppu on jo tuttu, "Lehky" sivalsi finaalipaikan arvoisen voittomaalin myös vuotta aiemmin Canadiens-paidassa.

Viikon sisään kaksikko saattaa saada finaalipeleihin kesäjäiltä tuttua seuraa. Jos New York Rangers raivaa tiensä Itäisen konferenssin voittajaksi, tutusta ryhmästä Stanley Cupia pääsevät tavoittelemaan myös maalivahti Georgijev ja Kaapo Kakko. Porukan tämän kauden toistaiseksi meritoitunein kiekkoilija on kuitenkin Mikko Lehtonen, joka on voittanut olympia- ja MM-kultaa.

Kaikkea tätä seuraa sivusta innostuksensa vaivoin aisoissa pitävä mies. Jääkiekkoa aamuyöstä iltamyöhään intohimolla hengittävä Ismo Lehkonen on jo pitkään luotsannut turkulaisammattilaisten harjoitusryhmää kesäkuukausina. Hän ei ylläty, kun loppukesän sessiot tulevat puheeksi.

− Niillä jäillä vedettiin koko kesä viidakkosäännöillä, ja jatkuvasti kilpailtiin. Pojat ovat kasvaneet siihen ja ryhmässä mukana pysyneet janoavat sitä. Nyt niitä tilanteita pelataan joka pelissä tuolla, Lehkonen naurahtaa.

Mikko Rantanen ja Artturi Lehkonen kilpailivat koko kesän "viidakkosäännöillä".

Poikien oikeat valinnat

Omaa häntäänsä isä-Lehkonen ei halua nostaa. Hän korostaa "poikien" muodostaman tiiviin ryhmän luonnetta ja motivaatiota ruokkivaa ilmapiiriä. Yksilöt ovat vuodesta toiseen valmiita tekemään valintoja, jotka nostavat heidät esiin kansainvälisellä huipullakin.

− Jotkut huippupelaajista menevät pitkälle ja toiset ei. Esimerkiksi se kolmella kolmea vastaan pelaamisen olemus on ainakin näillä pojilla sisäänrakennettuna, pienestä pitäen ruokittu kilpailuvietti on valtava.

− Pojat on tehneet paljon oikeita asioita. Jos kysyn jokaiselta taas kauden jälkeen, onko jotain parannettavaa, sieltä tulee luultavasti kuin tykin piipusta vähintään kolme asiaa per naama, Lehkonen pohtii.

Kokenut valmentaja kertoo kuvaavan esimerkin Euroopan jäillä kiekollisten puolustajien kirkkaimpaan kärkeen kuuluvasta Mikko Lehtosesta. Tuore maailmanmestari ei mentorinsa tavatessaan ollut jäänyt paistattelemaan menestyksen lämpöiseen hehkuun.

− "Bobi" sanoi heti finaalin jälkeen, että ensi kesänä muuten treenataan. Joukkueen saavutuksiin voi tietysti olla tyytyväinen, mutta omaan pelaamiseensa hän ei ollut.

Lehkonen huomauttaa, että toimivan harjoitusryhmän ohella tärkeintä on se, että Turussa on tarjolla kaikki tarvittava olosuhteista eri alojen eritysosaajiin. Kaikki mahdollinen apu huipputason harjoittelulle on saatavilla, pelaajalle jäävät oikeat valinnat ja varsinainen työ pitää jokaisen tehdä itse.

Suuri vahvuus on ryhmä itsessään. Lehkosen kesäjäillä on vuosien varrella käynyt lukuisia ammattilaiskiekkoilijoita. Osa jää ryhmään, osa jatkaa matkaansa. Ytimenä pysyvät pelaajat, jotka ovat nuoruusvuosista asti tottuneet kilvoittelemaan ja kirittämään toisiaan.

− Ihan älyttömästi se porukka hinaa jokaista eteenpäin. Pojat ovat onnekkaita, kun ovat joskus päätyneet tällaiseen kyytiin ja heillä on matkan varrella ollut sellaisia valmentajia, jotka ovat antaneet kilpailla ja auttaneet eteenpäin aina, Lehkonen linjaa.

Lehkonen (vas.) ja Rantanen (oik.) ovat päässeet tuulettelemaan yhdessä.
Kuva © Getty Images

Silmissä palava katse

Ismo Lehkoselle NHL-pelien seuraaminen on jokapäiväinen rutiini, ja pudotuspelien aikana arvioiva katse vain terästyy. Hänen erityishuomionsa kohteena on luonnollisesti suurimmaksi mestarisuosikiksi kohonnut Colorado Avalanche.

Läntisen konferenssin finaalisarjassa riitti ennalta mielenkiintoa, kun Avalanchea vastaan asettui Connor McDavidin tähdittämä Edmonton Oilers. Klassikkosarjaa ei kuitenkaan saatu, vaan Avalanche jyräsi jatkoon suoraan neljässä ottelussa. Lehkonen näkee tuloksen vastanneen hyvin kaukalon tapahtumia.

− Coloradon pelaamisessa oli niin paljon enemmän toisteisuutta sekä yksilöillä että joukkueella. Siksi ei oikeastaan yhdessäkään pelissä huolettanut tilanne. Nyt he saavat arvokkaan huilin, kun toisessa sarjassa väännetään pidempään. Siellä on monella kolhuja ja vaivaa tässä vaiheessa.

Mikko Rantanen on odotetusti kantanut suurta vastuuta Avalanchen hyökkäyspelistä, joskin suomalaistähden tuloksenteko hieman yskähteli pudotuspelien alkuvaiheissa. Joukkueessa on kuitenkin riittänyt leveyttä ja suurimmat ylisanat on kerännyt siirtotakarajan täsmävahvistuksena hankittu Artturi Lehkonen.

Turun suunnalla kaksikon kevätvire on ollut odotettu asiantila.

− Näiden kahden kanssa olen tietysti ollut tekemisissä, ja pääsin Denverissäkin käymään. Sekä Artturista että Mikosta voi sanoa, että kummallakin on sellainen polte silmissä. He ovat valmiita tekemään mitä tahansa joukkueen eteen voittaakseen vielä neljä peliä, Ismo Lehkonen tuumaa.

− Mikon otteissa näkyi ehkä pudotuspelien alkuun puristuksena se valtavien odotusten paine, mutta pahimpien kynnysten jälkeen nyt kolmannella kierroksella tekeminen oli vahvaa.

Oman poikansa tilanteeseen Lehkonen on luonnollisesti tyytyväinen. Alkukaudesta Montrealissa koko joukkueen pelaaminen oli karmea pettymys Canadiensin finaalivisiitin jälkeen ja tappioiden kertyessä taival oli henkisestikin vaikea.

Artturi Lehkosen peli sujui tosin mainiosti jo talvella, väsymättömän raatajan näytöt saivat mestaruuspalapeliä rakentavan denveriläisjoukkueen kiinnostumaan. Avalanche-paitaan päästyään Lehkosen tahti on vain kiihtynyt. Loppusuoran auetessa kautta voi jo luonnehtia turkulaisen NHL-uran parhaaksi.

Vertailukohdaksi isä-Lehkonen nostaa poikansa taalajäitä edeltäneet huippuesitykset ruotsalaisen Frölundan paidassa. Nyt luotto ja suoritustaso ovat samankaltaisia.

− Arsia on helpottanut tosi paljon se, että nyt saa pelata vaistoilla. Saa mennä ja painaa, hän pystyy kyllä reagoimaan tilanteisiin. Hänen oli helppoa hypätä tällaiseen liikkuvaan junaan, Lehkonen summaa.

Julkaistu 12.6.
Haastattelu

Leijonakuninkaan jäljillä: Jukka Jalonen jätti ihmisläheisyydellään muistijäljen noviisina Raumalla ja konkarina KHL:ssä

Kalle Sahlstedt todisti 1990-luvun Lukossa Jukka Jalosen valmentajauran ensiaskeleita, Tony Mårtensson puolestaan pelasi suomalaisen alaisuudessa SKA:ssa. Kummallakin ajanjaksolla Jalosen tutut vahvuudet nousivat esiin.
Juha Oinonen

Leijonakuninkaan jäljillä -juttusarjassa Jukka Jalosen joukkueissa pelanneet jääkiekkoilijat kertovat kokemuksiaan kaikkien aikojen suomalaisvalmentajan urasta.

Jukka Jalonen nousi heti ensimmäisellä liigakaudellaan 1992−93 Ilveksessä apuvalmentajasta päävalmentajaksi kesken kauden. Tismalleen sama kuvio toistui Lukossa muutama vuosi myöhemmin, ja KHL-jättiläinen Pietarin SKA palkkasi jo mestaruuksia voittaneen Jalosen päävalmentajakseen kesken kauden 2012−13.

Tässä jutussa Lukon nykyinen urheilujohtaja Kalle Sahlstedt ja HockeyAllsvenskanissa pelaavan Almtuna IS:n GM Tony Mårtensson muistelevat pelaamista Jalosen valmennuksella.

Tullessaan Lukkoon tšekkiläisen Václav Sýkoran apuvalmentajaksi kaudelle 1995−96 Jalonen oli jo ollut voittamassa U18 EM-kultaa apuvalmentajana keväällä 1995.

– Muistikuva Jukan ajasta Raumalla ja omana valmentajana on äärimmäisen positiivinen. Vaikka hän otti valmentajana ensiaskeliaan, niiden kahden kauden päätteeksi jäi kuva jalat maassa olevasta ihmisestä, joka toimi maalaisjärjellä, Sahlstedt muistelee ja pahoittelee muistikuviensa hataruutta.

Keskustelun aikana Lukko-legendan muistikuvat alkavat kuitenkin kirkastua, ja erityisesti Jalosen lyhyeksi jäänyt päävalmentaja-aika herättää muistoja.

– Hän hoiti hommansa Lukossa todella hyvin. Meillä oli surkea kausi, ja silloin tuli tämä Bosman-päätös.

Kaudella 1996–97 Liigassa nähtiin ennenkokematon ulkomaalaispelaajien vyöry, kun sopimuksettomat pelaajat saivat siirtyä EU-maasta toiseen ilman siirtokorvausta. Lukko hankki kyseiselle kaudelle viisi ruotsalaista – Oscar Ackeströmin, Mattias Lööfin, Patrik Rossin, Mattias Olssonin ja Peter Högardhin.

Ulkomaalaisosaston täydensivät jo kahdella edellisellä kaudella torjunut Boris Rousson, Kiekko-Espoosta kesken kauden siirtynyt venäläispuolustaja Sergei Makarov ja uusina hankintoina kanadalaispuolustajat Scott Humeniuk sekä Patrick Thompson.

– Meillä oli päävalmentajana Freddy Lindfors ja joukkue täynnä ruotsalaisia, joista vain Ackeström oli oikeasti vahvistus. Kausi oli tosi vaikea ja peli alkoi sujua vasta sitten, kun Jukka otti ruorin. Aika vaan loppui kesken, ja jäimme pudotuspelien ulkopuolelle.

Ackeström pelasi yhteensä 202 liigapeliä Lukossa, Ilveksessä ja HPK:ssa, mutta muista hankinnoista ainoastaan Humeniuk pelasi koko kauden Lukossa, joten pelaajapolitiikka ei ollut muuttuneessa tilanteessa onnistunutta.

– Silloin 90-luvun puolivälissä kulttuuriero Suomen ja Ruotsin välillä oli iso. SM-liiga alkoi vasta olla ammattilaissarja: Vladimir Jurzinov oli tullut TPS:ään, ja Sýkora toi Raumalle tekemisen kulttuurin.

Kalle Sahlstedt johtaa nykyään Rauman Lukon urheilupuolta.

Sýkora kuitenkin jätti joukkueen omasta tahdostaan kesken 1995−96 kauden, ja uudeksi päävalmentajaksi palkattiin Pentti Matikainen

– Vaatimustaso Lindforsin aikana lässähti verrattuna Sýkoraan. En muista tarkkaan, millaista pelitapaa yritimme noudattaa, mutta yhtälö ei toiminut missään vaiheessa. Kun Jukka otti ohjat, homma alkoi toimia selvästi paremmin. Kauden jälkeen jäi se fiilis, että harmi kun Jukka ei ollut alusta asti ykkösvalmentaja, niin olisi tullut erilainen tulos.

Jalosen liittyessä Lukon valmennukseen seuralla oli alla kaksi pronssipeliin päättynyttä kautta, joista ensimmäinen oli Lukolle voitokas. Raumalla riitti pöhinää, ja Jalosesta tuli päävalmentaja tilanteessa, jossa Lukko oli edelliskauden pronssimitalisti mutta vajonnut sarjataulukon häntäpäähän.

– Muistikuvieni mukaan Jukka kesti paineet hyvin. Tilanne oli tosin huono ja pudotuspelipaikkaan oli pitkä matka, niin hän teki sen, mikä oli mahdollista eikä enempää olisi voinut vaatia. Mahdottomuuksia ei voi odottaa valmentajalta, jos pelaajamateriaali on keskinkertainen. Jukka toi joukkueeseen loogisuuden ja kaikki tiesivät, kuinka pitää pelata.

Jalosen urakka päävalmentajana ei alkanut helpoissa merkeissä, sillä pronssijoukkueesta lähtivät muun muassa pistepörssin voittaja Juha Riihijärvi, seuraikoni Jari Torkki, uransa parhaan kauden pelannut Mikko Peltola ja monivuotinen kärkihyökkääjä Tero Arkiomaa

– Jukka sai käännettyä joukkueen pelillistä ja jonkin verran myös tuloksellista kurssia. Meillä oli Lukossa monena vuonna todella terävä kärki, mutta TPS:ään ja Jokereihin verrattuna hävisimme leveydessä.

“Jukka saa joukkueen sitoutumaan”

Sahlstedt pelasi Lukko-vuosinaan Jalosen, Sýkoran, Matikaisen ja Lindforsin lisäksi myös Matti Keinosen valmennuksessa, myöhemmällä urallaan Sahlstedtia valmensivat Jurzinovin, Hannu Jortikan ja Kari Jalosen kaltaiset legendat. Jukka Jalosen pelaajakeskeisyys on jäänyt Sahlstedtille mieleen.

– Koen Jukan demokraattisemmaksi kuin Jurzinovin tai Jortikan, vaikka kyllä aika muovaa myös valmentajia. Jortikka oli vielä vuosituhannen vaihteessa tiukka ja vaativa, mutta joukkueen kanssa kuitenkin vähemmän autoritäärinen kuin aiemmin tai miten hän esiintyi medialle.

– Jukka oli Jortikkaan verrattuna portaan tai pari pelaajakeskeisempi, vaikka Jortikkakin kaikessa ankaruudessaan halusi pelaajista parhaan vireen esiin. Jukan keinot ovat olleet lempeämpiä.

Jalonen on menestysvuosinaan tullut tunnetuksi erinomaisen yhteishengen luojana. Sahlstedtin kokemus omilta pelivuosilta oli samanlainen.

– Maajoukkueessa olen myöhemmin päässyt kokemaan sitä Jalosen paljon kehuttua johtamistapaa, jossa vaatimustaso ja hänen oma toiminta ovat sopusoinnussa ja huokuvat oikeudenmukaisuutta. Jukka saa joukkueen sitoutumaan tekemiseen, kun se tuntuu omalta. Juuri niin tapahtui Lukossakin ja tuli tunne, että näin olisi pitänyt pelata koko ajan.

Jukka Jalonen saa kokeneetkin tähtipelaajat sitoutumaan tinkimättömästi joukkueeseensa.

Meidän peli on toinen keskeinen asia, joka Jalosesta tulee mieleen. 90-luvun Lukossa Sahlstedt todisti Jalosen luomaa toimivaa pelitapaa.

– Sellainen muistikuva on, että koska pelasimme Jukan valmennuksessa paremmin, niin varmaan pelasimme yksinkertaisemmin ja järkevämmin.

– Jukka ei yrittänyt keksiä pyörää uudestaan. Pelaajiin oli asialliset välit, ja Jukasta jäi itselle kaikin puolin hyvät fiilikset. Konkreettisia muutoksia en muista, mutta se on jäänyt mieleen, että Jukan vaihtuminen päävalmentajaksi otettiin positiivisesti vastaan niin pelillisesti kuin joukkueen johtamisen kannalta.

"Jukka sai jokaisen tuntemaan olonsa hyväksi"

Pitkän uran Euroopan huippusarjoissa pelannut ja Pohjois-Amerikassakin piipahtanut Tony Mårtensson halusi korostaa Jalosen hyvyyttä ihmisenä.

− Jukka oli todella nöyrä ja mukava kaikille ja sai jokaisen joukkueen jäsenen tuntemaan olonsa hyväksi. En ollut kokenut Venäjällä muilta valmentajilta vastaavaa. Jukka huomioi kaikki päivittäin, jutteli ja sai jokaisen tuntemaan itsensä erityiseksi.

Mårtensson pelasi neljättä kauttaan KHL:ssä, kun Pietarin SKA palkkasi Jalosen erotetun Miloš Říhan tilalle kesken NHL:n työsulkukauden 2012−13.

− Valmentajana hän toi Suomen maajoukkueesta tutun pelitavan, ja oli turvallista nojata toimivaan systeemiin. Vaikka pelasimme huonon pelin, ei ollut tarvetta muuttaa pelitapaa. Pidin Jukasta valmentajana todella paljon, ja kaikki muutkin kunnioittivat häntä. Koska pelaajat arvostavat Jukkaa, he myös pelaavat hyvin.

Jalonen oli tässä vaiheessa uraansa jo voittanut Suomen mestaruuden HPK:ssa keväällä 2006, olympiapronssia vuonna 2010 ja MM-kultaa 2011. Ensimmäinen Jalosen SKA-kausi päättyi tappioon konferenssifinaalissa, vaikka joukkue oli runkosarjan ykkönen.

Tony Mårtensson kiekkoili Jalosen alaisuudessa Pietarin SKA:ssa.
Kuva © Pekka Rautiainen - www.illcommunications.fi

Toisella kaudellaan Jalonen luotsasi SKA:n runkosarjan kolmanneksi, mutta pudotuspeleissä tie tyssäsi jo kierrosta aiemmin kuin edellisenä keväänä.

− Muistaakseni Moskovan Dinamoa vastaan pelatessamme tuomaritoiminta oli meitä vastaan, lisäksi meillä oli epäonnisia pomppuja, ja jääkiekko on joskus sellaista. Jukka on todistanut ennen ja jälkeen SKA-kausien, että hän osaa valmentaa joukkueensa mestaruuteen.

valmentajan pitää tänä päivänä keskustella ja kunnioittaa pelaajiaan. Ja siinä Jukka on loistava.

Keväällä 2013 SKA hävisi Moskovan Dinamolle, joka voitti lopulta mestaruuden.

− SKA:ssa on tärkeää voittaa, emmekä yltäneet mestaruuteen niiden puolentoista kauden aikana, kun Jukka oli valmentajana. KHL:n pudotuspeleissä vastus on äärimmäisen kova, ja kärkipelaajamme eivät pelanneet yhtä hyvin kuin runkosarjassa. Tappio ei ollut valmentajan syytä.

Varsinkin keväällä 2014 SKA:n kärkipelaajista Artemi Panarin, Ilja Kovaltšuk ja Vadim Šipatšov olivat pudotuspeleissä selvästi tehottomampia runkosarjaan verrattuna. Toisaalta Roman Červenka ja Patrick Thoresen nostivat tasoaan runkosarjasta pudotuspeleihin.

Mårtensson oli voittanut Gagarin Cupin Ak Bars Kazanissa kaudella 2008−09 Zinetula Biljaletdinovin valmennuksessa ja voitti mestaruuden vielä toistamiseen SKA:ssa keväällä 2015 Vjatšeslav Bykovin alaisuudessa.

Kumpaakaan KHL-mestarivalmentajaa Mårtensson ei kuitenkaan arvota Jalosen edelle.

− Kärkipelaajilta tarvitaan huippupeliä mestaruuden voittamiseen. Kazanissa meillä oli huippupelaajia, kuten Aleksei Morozov ja Danis Zaripov sekä suomalaiset Niko Kapanen ja Jukka Hentunen. Lisäksi maalivahtimme Fredrik Norrena pelasi pudotuspeleissä ilmiömäisesti. 

− Samoin SKA:ssa Jukan jälkeen kun voitimme, meillä oli Panarin, Kovaltšuk, Šipatšov ja muita fantastisia pelaajia, jotka pelasivat pudotuspeleissä mielettömän hyvin. Niinä kausina, kun emme voittaneet, kärkipelaajamme eivät pelanneet parhaalla tasolla. Toisena mestaruuskautenani olimme 0–3-tappiolla välierissä Moskovan TsSKA:ta vastaan, mutta voitimme sarjan ja lopulta mestaruuden.

Mårtensson kehuu Jalosta valmentajaksi, joka saa pelaajista parhaan irti − vaikka näki Jalosen SKA-kausien menestymättömyyden syyksi juuri sen, että kärkipelaajat eivät pelanneet tarpeeksi hyvin ratkaisupeleissä.

− Jukka luo aina toimivan pelitavan, jota koko joukkue noudattaa. Jokainen pelaaja tietää, mitä valmentaja odottaa. Jukka on voittanut niin monta mestaruutta, koska hän saa yksilöistä ja joukkueesta parhaan suoritustason irti.

Ruotsalaishyökkääjällä on kokemusta Jalosen valmentamasta joukkueesta myös vastustajana.

− Jukan pelitavan vaikeus oli, että hänellä oli monta vaihtoehtoa. Jos yritimme reagoida ja torjua Jukan pelitapaa, hänellä oli jo valmiina jokin uusi konsti. Pelitavan sisällä oli liikkumavaraa yksilötaidoille, mikä oli valtava vahvuus, ja siksi Jukan joukkueita vastaan oli vaikea pelata.

Mårtensson pelasi kaksi kautta Pohjois-Amerikassa ja kuusi NHL-ottelua Mike Babcockin valmennuksessa. Jalosen NHL-mahdollisuuksiin Mårtensson uskoo vakaasti.

− Jukka pärjäisi NHL:ssä hyvin. Jo hänen luonteensa auttaisi, koska 20 vuodessa tilanne on muuttunut, ja valmentajan pitää tänä päivänä keskustella ja kunnioittaa pelaajiaan. Ja siinä Jukka on loistava. Toivottavasti Jukka pääsee kokeilemaan NHL:ssä.

Julkaistu 14.6.
Haastattelu

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, uransa päättänyt maalivahti Michael Garnett ryhtyi auttajaksi: “Jos joku jääkiekkoilija lukee tätä, rohkaisen tekemään hyvää”

Monivuotinen KHL-maalivahti Michael Garnett on vaimoineen kuljettanut pakolaisia turvaan ja hankkinut varainkeräyksen avulla vastaanottokeskuksiin tarvikkeita. Hyväntekeväisyyttä hän aikoo jatkaa edelleen.
Juha Oinonen

Michael Garnett vastaa puheluun Romanian vuoristossa. Kolme vuotta sitten peliuransa päättänyt monivuotinen KHL-maalivahti on kevään aikana tehnyt vapaaehtoistyötä ukrainalaisten hyväksi, mutta toukokuun lopussa hän oli kuitenkin lomailemassa vaimonsa Rebecca Riderin kanssa.

– Olemme nyt lomalla Romaniassa maastopyöräilemässä. Loman jälkeen palaamme Kanadaan ja aiomme aloittaa yhteistyön hyväntekeväisyysjärjestön kanssa, meillä on jo tapaaminen sovittu kun palaamme kotiin.

Ennen lomailuaan Garnett ehti vaimonsa kanssa tehdä kaksi avustusmatkaa: huhtikuussa Puolaan, missä he kuljettivat rajan ylittäneitä pakolaisia avustuskeskuksiin ja rautatieasemille – ja toukokuussa kanadalaispariskunta oli viikon Lvivissä ja osti vastaanottokeskuksiin puuttuvia tarvikkeita.

– Kun näin uutisista, mitä Ukrainassa tapahtuu, minulle tuli niin hirveä olo, että halusin tehdä jotain. Tilanne Ukrainassa on kammottava, joten me yritämme auttaa parhaamme mukaan.

– Huhtikuussa Puolassa vuokrasimme ison pakettiauton ja kuljetimme pakolaisia rautatieasemille ja avustuskeskuksiin, kun he olivat tulleet rajan yli Puolaan. Maksoimme kaiken itse, ja kanadalaiset ystävämme näkivät, mitä teimme ja he kysyivät, kuinka he voisivat auttaa. He lupasivat antaa meille rahaa, jota voisimme käyttää, mihin eniten tarvitaan.

Näin alkoi Garnettin ja Riderin rahankeräys, joka on koonnut jo noin 10 000 euroa. Riittävästi rahaa saatuaan he päättivät palata Eurooppaan.

– Toisella reissulla huomasimme, että ihmiset eivät enää pyrkineetkään pois Ukrainasta, vaan päinvastoin heitä tuli enemmän takaisin. Niinpä meidän piti miettiä toisenlainen tapa auttaa.

– Olimme viikon Lvivissä ja käytimme kaikki rahat: haimme vastaanottokeskuksesta työntekijän, menimme hänen kanssaan supermarkettiin ja ostimme kaikkea, mitä vastaanottokeskuksessa tarvittiin, kuten ruokaa, vaippoja ja lääkkeitä. Sitten seuraavaan vastaanottokeskukseen ja tätä jatkui viikon ajan.

Garnett torjui 24 NHL-ottelussa.
Kuva © Getty Images

“Kari oli mahtava joukkuekaveri ja opin häneltä todella paljon”

Garnett on Atlanta Thrashersin kolmannen kierroksen varaus vuodelta 2001, ja NHL-pelejä kertyi 24 kaudella 2005–06.

– Ehkä hienoin muisto uraltani ovat kymmenen viimeistä NHL-peliäni: Voitin peleistä seitsemän ja torjuin kaksi nollapeliä. Olin huippuvireessä ja tykkään sitä muistella. Pääsin pelaamaan NHL:ssä, koska ykkösmaalivahti Kari Lehtonen oli loukkaantunut. Kun näin hänen taas harjoittelevan, tiesin, että minun on pelattava huippupeliä, jotta voisin jatkaa NHL:ssä.

Uutta NHL-tilaisuutta ei kuitenkaan tullut, ja Garnett lähti kaudeksi 2007–08 Venäjän pääsarjaan HK Neftehimik Nižnekamskiin. Seuraavalla kaudella sarja muuttui KHL:ksi ja Garnettin seuraksi vaihtui HK MVD, jonka kanssa kanadalainen pääsi ensimmäisen kerran Gagarin Cupin finaaleihin.

– KHL-vuodet olivat myös huikeaa aikaa. Pääsin kahdesti pelaamaan Gagarin Cupin finaaleissa ja hävisimme molemmilla kerroilla. Ensimmäisellä kerralla keväällä 2010 hävisimme seiskapelin kotona, ja muistaakseni Niko Kapanen teki voittomaalin, kun varsinaista peliaikaa oli minuutin verran jäljellä. Aina joku suomalainen!

– HK MVD:ssä oli käsittääkseni KHL:n toiseksi pienin palkkabudjetti, mutta keräsimme runkosarjassa neljänneksi eniten pisteitä. Se oli ihan mieletön joukkue: olimme altavastaajia ja sain torjua paljon joka ilta. Kausi ja joukkue olivat aivan erityisiä.

Kolme vuotta myöhemmin Garnett pääsi Traktor Tšeljabinskin kanssa finaaleihin.

– Meillä oli todella kova joukkue: Jevgeni Kuznetsov, Valeri Nitšuškin ja Petri Kontiola esimerkkeinä. Venäjällä pelaamisesta on rakkaita muistoja.

Hyviä muistoja Garnettilla on myös suomalaisesta maalivahtitoverista Thrashers-vuosilta.

– Kari oli mahtava joukkuekaveri ja opin häneltä todella paljon. Minulla ei ollut kunnon maalivahtivalmentajaa, kun pelasin juniorisarjoissa tai ECHL:ssä. Chicago Wolvesissa näin Karin pelaavan ja muistan heti ajatelleeni, että haluan olla samanlainen kuin hän.

Lehtonen oli yksi sukupolvensa lupaavimpia maalivahteja, ja Garnett arvostaa mahdollisuutta imeä vaikutteita.

– Kari ei varsinkaan nuorempana ollut aina parhaassa kunnossa, ja valmentajat ja seurajohtajat olivat tiukkoja hänen kanssaan. Jäälle mennessään Karin silmät kuitenkin syttyivät, ja hän näytti saalistajalta, joka hyökkäsi kiekon kimppuun. Oli aivan mahtavaa pelata Karin kanssa, ikävä kyllä menetin hänen yhteystietonsa, kun lähdin Venäjälle.

Karri Rämö (vasemmalla) ja Garnett vaihtoivat kuulumisia KHL-ottelun jälkeen.
Kuva © Getty Images

“Emotionaalisesti raskasta aikaa”

Garnett pelasi Venäjällä kahdeksan vuotta ja lisäksi kaudet HC Slovan Bratislavassa sekä Medvescak Zagrebissa – lisäksi hänellä on ukrainalaisia sukujuuria, joten Venäjän aloittama sota Ukrainassa kosketti kanadalaista erityisellä tavalla.

– Ukrainalaiset juureni ovat iso syy, miksi haluan auttaa, mutta jollain tavalla tunnen myös syyllisyyttä vuosistani Venäjällä. Tiedän, ettei Venäjän hyökkäys Ukrainaan ole minun syytäni, mutta minusta vain tuntuu kamalalta.

Calgaryssa asuva Garnett ei ole ukrainalaisjuurineen yksin, sillä Kanadassa asuu yli miljoona ukrainalaistaustaista ihmistä, ja Garnettin asuinseudulla on esimerkiksi ukrainalaisia kauppoja ja ukrainalaisia festivaaleja.

Myös ukrainalaispakolaisten kohtaloiden näkeminen ja kuuleminen on aiheuttanut vaikeasti kestettäviä tunteita.

– Suurin osa sotaa pakenevia on venäjää puhuvia ukrainalaisia Itä-Ukrainasta. Olen kuunnellut heidän tarinoitaan, mikä on ollut sydäntäraastavaa. Tämä on ollut emotionaalisesti raskasta aikaa ja olen kärsinyt stressistä ja ahdistuksesta.

– Varsinkin se kaksi viikkoa, kun olin yksin vaimoni palattua töihin, oli todella stressaavaa aikaa. Minun oli välillä palattava kotiin ja koottava itseni.

Ukrainan ja Puolan rajalla Garnett kohtasi pakolaisia sotatoimien keskeltä.

– Näimme uutisista, kuinka ohjukset osuivat rautatieasemaan muistaakseni Kramatorskissa, ja vuorokautta myöhemmin otimme kyytiin ihmisiä, jotka olivat olleet siellä pommituksessa. Se oli todella rankka kokemus.

Lvivissä on ollut erilainen tunnelma, ja myös pakolaisten tilanteen Garnett on kokenut eri tavalla.

– Kaupunki toimii aika normaalisti, ravintolat ovat auki, mutta samaan aikaan näkyy sotilaita ja barrikadeja. Lisäksi ilmahälytys soi jatkuvasti, kun Venäjä ampuu ohjuksia umpimähkään Ukrainaan.

– Pakolaiset ovat olleet Lvivissä noin kuukauden ja asuneet vastaanottokeskuksessa tai yksityismajoituksessa. Heiltä puuttuu esimerkiksi ruokaa ja hygieniatarvikkeita, niin me keräämme mahdollisimman paljon rahaa, jotta voimme ostaa heille, mitä he tarvitsevat.

Apua saaneet ihmiset ovat Garnettin mukaan olleet ilmiömäisen kiitollisia.

– Varsinkin Länsi-Ukrainassa ongelma on se, että sota on jatkunut jo niin pitkään, että apu on hiipumaan päin. Kun me tulimme paikalle ja sanoimme, että meillä on rahaa ja pakettiauto, he eivät voineet uskoa, että kukaan tulisi Kanadasta asti auttamaan. Sillä on ollut suuri merkitys, että olemme saaneet rahaa kerättyä ja ostettua puuttuvia tarvikkeita.

Garnett on vaimonsa kanssa tehnyt jo kaksi avustusmatkaa ukrainalaisten hyväksi.
Kuva © Haastateltavan kotialbumi

“Keskityin elämässäni pitkään vain jääkiekkoon”

Garnett lopetti pelaajauransa Englannin pääsarjassa kolme vuotta sitten, ja viimeaikainen pyyteetön auttaminen on muokannut kanadalaisen ajatusmaailmaa.

– Olen oppinut itsestäni todella paljon. Tuntuu, etten ole aiemmin tehnyt tarpeeksi muiden hyväksi. Keskityin elämässäni pitkään vain jääkiekkoon ja rahan ansaitsemiseen. Nyt ymmärrän, kuinka antoisaa on tehdä hyvää toisille ja kuinka hyvältä auttaminen tuntuu. Tämä on ollut itselleni kannustavaa, ja siksi haluan jatkaa auttamista.

Garnett kannustaa myös muita mukaan auttamaan.

– Ukrainalaiset ansaitsevat kaiken mahdollisen avun. He ovat rehellisiä ja ahkeria ihmisiä, jotka ovat kodittomia ja heidän kotikaupunkinsakin on pommitettu. Näin voi tapahtua kenelle tahansa ja meidän on autettava toisiamme.

– Meidän keräykseemme voi lahjoittaa rahaa, ja me kirjaamme ylös kaikki lahjoitukset. Voin myös suositella hyväntekeväisyysjärjestöä World Central Kitchen, joka ruokkii hädänalaisia ihmisiä.

Yksilöiden auttamisen lisäksi Garnett painottaa Ukrainan armeijan tukemista.

– Sodan pysäyttämiseksi olisi tuettava Ukrainan armeijaa, ja se on hallitusten vastuulla. Jotkut rohkeat yksilöt vievät etulinjaan tarvikkeita, mutta sotaa ei voiteta ruoalla tai saippualla. Minulla ei ole vastauksia, haluan vain auttaa ihmisiä.

Kanssakiekkoilijoille Garnettilla on spesifi viesti.

– Jos joku jääkiekkoilija lukee tätä, rohkaisen heitä tekemään hyvää: voit esimerkiksi auttaa paikallisia kiekkojunioreita ostamalla tarvittavia varusteita.

– Olen myös oppinut, että voi saada paljon hyvää aikaiseksi, vaikka olisi vain vähän tunnettu. Jos joku suomalainen jääkiekkoilija ajattelee, ettei hän voi aloittaa rahankeräystä, koska ei ole Teemu Selänne, haluan vain sanoa, että jokainen voi tehdä hyvää. Voi vaikuttaa esimerkiksi antamalla haastattelun lehteen.

Julkaistu 15.6.
Haastattelu

16-vuotias Sanni Vanhanen pelasi neljän mitalin maajoukkuekauden − "Vasta nyt U18-ikäluokassa on pitänyt kokeneempana pelaajana näyttää esimerkkiä"

Sanni Vanhanen johdatti Tyttöleijonat MM-pronssiin Yhdysvalloissa. Hän iski pronssiottelussa Ruotsin verkkoon hattutempun ja johti joukkuetta isossa roolissa. Nuori pelaaja on kasvamassa suomalaisen naiskiekon huippupelaajaksi ja siitä on osoituksena neljän mitalin kausi.
Lassi Seppä, @lassiseppa

Tyttöleijonien MM-turnaus päättyi Yhdysvaltojen Wisconinsinin osavaltiossa pelatuissa kisoissa pronssisiin mitaleihin, kun Suomi kaatoi pronssiottelussa länsinaapuri Ruotsin 3−0.

U18-turnauksen päätöspäivänä parrasvaloihin nousi vasta 16-vuotias hyökkääjä Sanni Vanhanen. Hän iski Ruotsin verkkoon kolme osumaa, eli kaikki sinivalkoisten maalit. Nuori pelaaja analysoi päättynyttä turnausta luistelun kautta.

− Turnaus lähti hyvin käyntiin Kanada- ja Yhdysvallat-otteluilla. Pystyin pelaamaan vauhdissa hyvin kiekolla ja sain maalipaikkoja. Ruotsia vastaan peli oli hidastempoisempaa ja siten oli helpompi pelata.

Sanni Vanhanen pääsi tuulettamaan pronssia Tyttöleijonissa.
Kuva © IIHF

Yhteensä Vanhanen teki viidessä ottelussa tehot 3+3=6. Suomi pääsi alkulohkon perusteella suoraan välieriin.

− Kahdessa viimeisessä ottelussa oli otettava voitot ja mentävä täysillä. Mielestäni annoin kaikkeni mitä pystyin. Viimeisessä pelissä tuli sitten tulostakin enemmän, Vanhanen totesi.

Nuorten naisten ryhmä vietti jo ennen varsinaista paljon aikaa keskenään. Joukkuehenki oli hyvä jo ensimmäisistä päivistä lähtien.

− Meillä oli koko ajan kivaa yhdessä. Olimme pitkään ennen turnaustakin yhdessä. Ensin meillä oli valmistava leiri Vierumäellä ja sitten Minneapolisissa. Pitkä yhdessäolo joukkueen kanssa automaattisestikin hioo joukkuetta yhteen. Silloin uskomme toisiimme ja luotamme siihen, mitä teemme.

Menestyksen ja kasvun kausi

Vanhanen voitti tällä kaudella peräti neljä mitalia maajoukkueessa. Tyttöleijonien pronssin ohella myös aikuisten olympialaiset ja MM-kisat sekä nuorten olympiafestivaalien turnaus kasvattivat lahjakkaan naiskiekkoilijan palkintomäärää.

− Onhan se hienoa päästä pelaamaan sekä junnujen että naisten kanssa. Vielä, kun olen pystynyt auttamaan molemmissa joukkuetta ja taistelemaan niistä mitaleista.

Tämän vuoden U18 MM-kisojen pääikäluokka oli 2004 syntyneet. Vaikka Vanhanen on 2005 syntyneenä vuotta nuorempi kuin useimmat Tyttöleijonien joukkuekaverinsa, on hänellä muun muassa Pekingin olympiareissu vyöllään. Monet nuoret suomalaispelaajat ovat kiekkoilleet toistaiseksi vain kotimaassa.

Sanni Vanhanen (vasemmalla) tutkaili olympiapronssimitaleja Minttu Tuomisen kanssa.

16-vuotiaana Vanhanen ei ole vielä valmis paketti, vaikka pelin moni osa-alue onkin jo erittäin hyvällä mallilla. Parannettavaakin riittää.

− Fysiikkaa täytyy tehdä koko ajan lisää, mutta voima on varmasti isoin kehityskohde.

Vanhanen hämmästytti U18 MM-kisoissa kypsyydellään kaukalossa. Hän johti Tyttöleijonia kärkiroolissa ja teki tulosta silloin, kun sitä häneltä odotettiin. Tapparan U16-pojissa pääsääntöisesti vielä tällä kaudella pelannut hyökkääjä on kasvanut henkisesti pelivuosiensa aikana.

− Viime kaudella minulla ei vielä ollut naisissa tai pojissa sellaista johtavaa roolia. Vasta nyt U18-ikäluokassa on pitänyt kokeneempana pelaajana näyttää esimerkkiä kentän ulkopuolellakin ja tsempata muita sekä valmistaa joukkuetta peliin.

Ensi kaudella Vanhasta odottaa iso muutos, sillä Nokialla syntynyt nuori nainen jättää Tampereen seudun taakseen ja suuntaa Helsinkiin. Osoitteena on Naisten Liigan kärkijoukkue ja viime kauden hopeamitalisti HIFK.

− Tosi hyvillä fiiliksillä lähden HIFK:hon. Nyt on mielestäni hyvä aika vaihtaa naisiin. Pääsen kuitenkin treenaamaan poikien kanssa ja luulen, että naisten mukana saan isomman vastuun peleissä kuin pojissa saisin, Vanhanen pohti.

Julkaistu 16.6.
Haastattelu

TPS-paitaan palaava Lauri Korpikoski avoimena Liigan nykytilasta: "Tulee välillä olo, että herranen aika suojelkaa itseänne kentällä"

Monen mutkan ja kuopan jälkeen Lauri Korpikoski on jälleen TPS:n mies. Vanhat kaunat seurajohdon kanssa on kuopattu mullan alle. Liigan tasosta ja nuorten pelaajien asemasta riittää myös keskustelua.
Veikko Nurminen, @VeikkoNurminen

Turussa Aurajoen rannoilla ihmiset nauttivat aurinkoisesta kesäkuusta, mutta samaan aikaan Artukaisten ympäristössä TPS:n Liiga-miehistö valmistautuu jo tiiviisti tulevaan kauteen. Kiinnostavimpia nimiä turkulaisseuran kokoonpanossa on paluun tekevä Lauri Korpikoski.

Otsikoissa pyörinyt hyökkääjä nauttii tällä hetkellä arjen harjoittelusta. Usean turkulaispelaajan tapaan Korpikoski on pitkään käyttänyt omatoimisessa harjoittelussaan Hannu Rautalan oppeja.

"Näin se tulee tapahtumaan, että TPS:ssä pelaan"

– Viimeinen viikko kesätreenejä käynnissä, sitten alkaa omatoiminen jakso. Oma perusharjoittelukausi käynnistyi jo helmi-maaliskuussa. Nyt TPS:llä oli kolmen viikon mittainen harjoitusjakso ja olin siinä mukana aamuisin. Pientä vaihtelua omaan harjoitteluun ja hyvin on kyllä mennyt.

– Olen tainnut viimeksi 2004 olla joukkueen yhteisissä kesäharjoituksissa, naurahtaa Korpikoski.

Sotakirveet haudattu, aika mennä eteenpäin

Korpikoski solmi vuonna 2018 peräti kuuden vuoden mittaisen sopimuksen TPS:n kanssa. Mammuttisopimuksen jälkeen hän on pelannut TPS-paidassa vain 70 Liiga-ottelua. Julkisuudessa on keskusteltu paljon siitä, että 35-vuotiaan hyökkääjän ja seurajohdon välit ovat tulehtuneet.

Mikä on rehellisesti tilanne tällä hetkellä, pukeeko kaiken nähnyt hyökkääjä varmasti ylleen mustan TPS-paidan?

– Näin se tulee tapahtumaan, että TPS:ssä pelaan. On ollut asioita pinnalla, mutta niistä on menty eteenpäin. Nyt on hyvä tilanne sen suhteen ja keskittymiseni on täysin seuran toiminnassa.

Korpikosken piti pelata viime kaudella TPS-paidassa, mutta erinäisten ristiriitojen takia hyökkääjä suuntasi lainapestille Sveitsiin. TPS on yltänyt finaaleihin asti kahtena perättäisenä keväänä, mutta kokenut oma kasvatti ei ole ollut joukkueen mukana. Pelikavereiden kanssa hän kuitenkin piti yhteyttä tänäkin keväänä.

– Pelaajien kanssa kyllä soiteltiin, mutta pelejä en nähnyt ollenkaan. Sveitsissä en saanut pelejä näkymään, vaikka yritin. Enemmän kuitenkin vaihdettiin kuulumisia kuin puhuttiin jääkiekosta.

– Finaalit jäivät harmillisesti minulta väliin. Olin huhtikuun loppuun asti Sveitsissä. Pieni muistijälki on työsulkukaudelta ja sen muistan, että täydessä kotihallissa on upeaa pelata.

Vastoinkäymisistä on selvitty

Korpikosken viime vuodet ovat olleet vaikeita. Pelimäärät ovat osin koronataukojenkin vuoksi jääneet vähiin, mutta mukaan mahtuu myös muutama ikävä terveydellinen takaisku.

Korpikoski sairastui muutama vuosi sitten krooniseen suolistosairauteen eli IBD:hen. Suolistosairauteen Korpikoski sai lääkettä, jolle hän oli allerginen ja tämä aiheutti sydänlihastulehduksen. Vuonna 2021 oli lonkkaoperaation vuoro. Operaation jälkeinen kuntoutus sujui erinomaisesti.

"olen tainnut viimeksi 2004 olla  joukkueen yhteisissä kesä-harjoituksissa"

Kiekkokansa saattaa helposti ajatella, että raamikas hyökkääjä on ollut jatkuvasti loukkaantumisten takia sivussa, mutta tämän olettamuksen Korpikoski ampuu nopeasti alas.

– Siinä ei ole määrällisesti kuin kaksi asiaa, mutta ajallisesti niissä menee aina vähän pidempi pätkä, luettelee soturi.

– Olen tyytyväinen siihen, miten olen päässyt niistä takaisin hyvään kuntoon. Pelattujen pelien perusteella voi näyttää siltä, että on ollut kauheasti kaikkea eri vammaa, mutta näin se ei ole. Pidemmällä aikajanalla minulla alkaa 19. kausi ammattilaisena, ja olen välttynyt suurimmilta vammoilta. Nämä edelliset ovat harmillisesti sattuneet tähän Turun ajalle.

Voisi helposti kuvitella, että takaiskujen jälkeen jo tulevaisuuden leipänsä tienannut huippukiekkoilija saattaisi ripustaa luistimet naulaan. Kunnianhimoinen turkulainen antaa kuitenkin selvän viestin siitä, että motivaatio pelaamiseen on vielä korkealla.

– Tässä ei ole tullut viime vuosina niin hirveästi pelillisiä kilometrejä lisää, niin kova into on jatkaa. Olen myös päässyt hyvään kuntoon ja jätkien kanssa on mukavaa. Harjoittelen kuitenkin omatoimisesti isoja määriä, niin kyllä sen sitten siinä huomaa, jos innostus harjoitteluun vähenee.

Konkari kaipaa kuria Liigaan

Yli 600 NHL-ottelun mies on nähnyt urallaan paljon. Kokemuksen syvällä rintaäänellä irtoaa mielipide myös Liigan tämänhetkisestä tasosta.

– Viime kauden loppuun kun tuli KHL-vahvistuksia, monen joukkueen taso nousi. Varmasti on kuitenkin menty eteenpäin siitä, mikä tilanne oli muutama vuosi sitten. Maailmantilanteen takia Liigaan saapuu varmasti kovempia pelimiehiä. Hyvät pelaajat nostavat pelin tasoa.

"jos haluat kentällä tehdä koiruuksia, se on Liigassa nykyään aika helppoa"

– Nuoria pelaajia on myös paljon enemmän, ja se on muuttunut rajusti oman urani alusta. Silloin kopissa oli muutama nuori ja muut olivat konkareita. Nykyään tuntuu, että tilanne on toisinpäin, hymähtää vuonna 2004 liigadebyyttinsä tehnyt Korpikoski.

Nuorten pelaajien esiinmarssi on synnyttänyt keskustelua Liigan tasosta puolesta ja vastaan. Myös heikentynyt kamppailupelaaminen kirvoittaa mielipiteitä ainakin vanhan liiton kiekkofaneilta.

Korpikoski on selvästi sanoissaan avarakatseinen, mutta muutama terävä havainto konkarilta irtoaa.

– Muistan muutaman tilanteen, kun on ollut nuoremman sukupolven kaveri puolustuksessa, niin välillä olen miettinyt, että tässä voisi kolata kaverin kyllä aika pahasti. Tulee välillä sellainen olo, että herranen aika suojelkaa itseänne kentällä!

– Toinen asia on, että jos haluat kentällä tehdä koiruuksia, se on Liigassa nykyään aika helppoa. Kentällä ei ole enää juuri pelotteita. NHL:ssä jos taklaat rumasti, tiedät varmasti, että joudut vastaamaan teoistasi. Jollain tavalla pelaajien pitäisi paremmin valvoa kuria kaukalossa.

Kahden hopeakauden jälkeen TPS:n joukkue muuttuu jälleen rajusti. Seurasta ovat jo poistuneet runkopelaajat Markus Nurmi, Juuso Pärssinen sekä huippuvahti Andrei Karejev. Uusia kärkivahvistuksia ovat Lukosta saapunut kolmikko Lassi LehtinenArttu Ilomäki sekä Pavol Skalický. Itävallasta naarattu Scott Kosmachuk on myös mielenkiintoinen värväys.

Joukkueen rakentaminen on Turussa vielä kesken, ja se kuuluu myös Korpikosken vastauksessa.

– Voisin kuvitella, että tehokkuutta on haettu joukkueeseen. Joka viikko jätkiä tuntuu lähtevän NHL:ään.

Julkaistu 18.6.
Haastattelu

Jukka Rautakorpi palasi valmentamaan intohimosta, Jyväskylässä menneet on nyt unohdettu

Jyväskylässä Harjun lenkkeilymaastossa hiki virtasi, kun Jukka Rautakorpi piiskasi joukkuettaan viimeistä kertaa ennen elokuuta.
Tero Lindeman, @tero_lindeman

Valmennusuransa Jyväskylästä aikoinaan aloittanut Jukka Rautakorpi on palannut sinne mistä kaikki alkoi, kokeneen valmentajan ja kiekkomiehen ympyrä tietyllä tapaa sulkeutuu.

Mutta mikä sai hänet luopumaan Tampereen kultaloistosta? Mikä vetää kokeneen valmentajan takaisin penkin taakse? Vieläpä Jyväskylään, jossa seuran edelliset vuodet ovat olleet hyvin haastavia.

− Tapparassa olen tehnyt pitkän päivätyön, erilaisissa rooleissa ja koen, että se prosessi siellä oli hyvässä maalissa. Seura on nyt urheilullisesti ja taloudellisesti hyvässä mallissa. Täältä hain uusia haasteita. Valmentajuus on itsellä niin vahvasti sisällä ja intohimo myös sitä kohtaan on vahva.

− Jos Tampere on minulle tärkeä paikka, ja tietynlainen kotikaupunki, niin Jyväskylä on toinen. Täällä olen kuitenkin valmentamisen aloittanut. Tunnen täältä paljon ihmisiä. Ne haasteet mitä täällä on ollut, niin ajattelen löytäväni siitä itselleni uutta, koska joudutaan jokainen kivi kääntämään, että pystytään täällä parantamaan. Täällä ei olla säilyttämässä asemia, vaan parantamassa niitä ja koen, että siinä hommassa olen itse parhaimmillani, Rautakorpi kertoo.

Paluu vanhaan kotiin on ollut mieluisa, vaikka toki Rautakorven mukaan kaupunki kaipasi myös vähän uudistusta.

− Ihan hyvin paluu on sujunut. Tietysti täällä käynyt pelaamassa ja jotain pieniä reissuja on tullut tehtyä. Aika vähän on muuttunut keskusta ja Hippoksen alue. Mutta kaupunki on taas muuten muuttunut. Työympäristöä kun miettii, niin aika samalta näyttää.

Viimeiset vuotensa Rautakorpi hoiti urheilujohtajan töitä Tapparassa. Kulunut kausi päättyi mestaruuteen ja hänen aikansa seurassa oli myös todella menestyksekäs, niin valmentajana kuin seurajohdossakin. Mutta mitä urheilujohtajan työstä jäi käteen?

− Urheilujohtajan työ on niin erilainen. Suomessa se vaihtelee myös seurojen välillä. Minun roolini oli kohtuullisen laaja, kun siihen kuului myös junioripuoli ja valmentajien kouluttaminen. Se oli myös sellaista valmentamista valmentajien kautta. Toki myös joukkueen rakentaminen oli osa sitä. Päivästä meni paljon urheilujohtajamiseen, joukkueen rakentaminen taas ei vienyt niin paljon aikaa. Hyvä joukkuehan sinne saatiin kuitenkin kasaan, Rautakorpi avaa.

Seura ylös pohjalta

Edelliset kaudet pohjamudissa velloneen JYPin uusiutunut joukkue on harjoitellut viime viikot ahkerasti. Kesäkuun puolivälin jälkeen pelaajat aloittavat omatoimisen harjoittelujakson, jonka jälkeen joukkue palaa yhteen harjoittelemaan elokuun tiennoilla.

− Olen iloinen siitä, että jätkät on lähteneet tosi hienosti mukaan. Hyvä tekemisen meininki ollut. Alkuun toki, kun oli uusia ihmisiä, niin se vei aikaa. Ollaan pikkuhiljaa alettu löytää sellaista hyvää ilmapiiriä. Ei ole tarvinnut tässä vaiheessa kenenkään motivaation perään kysellä. Motivaation ilmapiiri on paistanut läpi näistä jätkistä. Se on ollut hienoa nähdä, ja sitä kautta kivaa myös koutsata, Rautakorpi hehkuttaa.

Joukkueesta kaikki eivät ole olleet paikalla, kun hurrikaaniryhmä on paiskinut töitä Jyväskylän päässä. Muun muassa aikuisten MM-kisoissa uurastanut Jan Ščotka ei ole harjoitellut uuden joukkueen mukana vielä. Myös tulevalla kaudella JYPissä pelaavat kanadalaiset liittyvät joukkueen vahvuuteen myöhemmin. Heihin lukeutuvat jo ennestään seuralle tutut nimet Reid Gardiner ja Braden Christoffer sekä uutena nimenä mukaan hyppäävä Kyle Platzer.

− Elokuun alussa joukkue palaa jälleen yhdessä harjoittelemaan, silloin kaikki ovat paikalla. Ei noita amerikkalaisia voi tänne vielä pakottaa. Meillä on kuitenkin nyt ollut jo  Jesper Lindgren harjoituksissa mukana, ja Robert Rooba myös, mutta "Robi" on nyt varmaan enemmän suomalainen kuin ulkomaalainen, Rautakorpi kertoo.

Kokenut valmentaja myös tietää, mitä jälkijunassa saapuvilta vaaditaan.

− Kyllä se, että (osa liittyy vahvuuteen myöhemmin) varmaan heihin itseensä vaikuttaa. Se mitä me nyt tehdään, niin se auttaa nyt mukana olevia pelaajia. Pitää myös muistaa, että ne ketkä nyt ovat meillä mukana, niin he luovat tälle toiminnalle arvot, laadun ja toimintatavat. Sitten, kun lisää pelaajia tulee mukaan, niin he tulevat uusina yksilöinä joukkueeseen ja se on heille oma kynnyksensä. Osa sopeutuu nopeammin, mutta meidän tehtävä on auttaa siinä, hän linjaa. 

JYPin joukkueen viimeiset harjoitukset ennen viikkojen taukoa käytiin sateisissa Harjun maisemissa.
Kuva © Tero Lindeman

JYPin uusittu valmennusporukka herättää herkästi sellaisen mielikuvan, että hurrikaanipaidat harjoittelevat tänä kesänä todella lujaa. Ehkä lujempaa kuin Jyväskylässä on koskaan harjoiteltu. Uusi päävalmentaja ei ole kuitenkaan käyttänyt energiaansa siihen, mitä aikasemmin on tehty.

− Ei olla kauheasti katsottu peräpeiliin, vaan nyt ollaan menty eteenpäin. Ollaan lähdetty liikkeelle tähän prosessiin valmennustiimin kanssa ja ollaan pyritty luomaan se meidän prosessi, ja pelaajat on lähteneet siihen mukaan. Yritetään tässä matkan varrella pyrkiä siihen, että sellaista tietynlaista autonomiaa syntyisi, Rautakorpi kertoo.

Rautakorven mukaan hänen kesäänsä mahtuu muutakin kuin jääkiekkoa.

− Oman kunnon ylläpitämistä erilaisten mailapelien parissa ja tottakai perheen kanssa olemista. Heinäkuussa sitten koko perhe tulee tänne, niin ollaan sitten täällä kaikki elokuun alusta lähtien.

JYP syksyllä 2022

Jyväskyläläiset ovat panostaneet joukkueensa materiaaliin nyt enemmän kuin edellisvuosina. Tuore päävalmentaja luottaa ainakin maalivahtiosastoon.

− Hyvä kombo siinä mielessä, että siinä on kokemusta. Sitten on myös potentiaalia. Uskon, että ne auttavat toinen toisiaan. Kaikkien pitää kehittyä, olit sitten nuori tai kokenut. Se on tässä se jutun juoni. He muodostavat omat kombonsa ja annan heille siihen työrauhan. He ovat kuitenkin tosi tärkeitä jätkiä, niin pitää antaa se rauha heille, Rautakorpi avaa.

Eetu Laurikainen palaa kasvattajaseuransa ykkösvahdiksi muutaman vuoden tauon jälkeen.
Kuva © Valtteri Vainio www.valtterivainio.com

Kenenkään pelipaikka ei ole vielä lukittu kuitenkaan nimen perusteella, vaan pelkästään näytöt ratkaisevat. Niin maalivahdeilla, kuin kenttäpelaajillakin. Se lupaa Rautakorven mukaan myös nuoremmille näytönpaikkoja. 

− Ei me olla edes koko joukkueena vielä vedetty pelin peliä, että pöytä on aika tyhjä. Katsotaan sitten syksyllä missä mennään, kun harjoituspelit alkaa.

Mutta joukkue ei vielä valmis ole. Sen tietää Rautakorpi itsekin.

− Kyllä siirtorajaan asti pitää katsoa, mitä on tarjolla. Kun tällä hetkellä katsoo tätä joukkuetta, niin muutama puolustaja ja mahdollisesti sentteri. Mutta muutamista pelaajista puhutaan tällä hetkellä, JYP-käskijä avaa.

Rautakorven aiempien joukkueiden pelitapoja on laajasti kritisoitu, kun peli ei ole ollut sieltä viihdyttävimmästä päästä. Päävalmentaja kuitenkin osaa vastata, millainen JYP nähdään syksyllä, kun kiekko tippuu jäähän, ja siihen missä, JYP tulee olemaan hyvä.

− Uskon, että siihen (joukkueen hyvyyteen) kuuluu meidän heittäytyminen pelille. Ilmapiiri ja halu on niin kova tässä jengissä, että se väistämättä näkyy kentällä. Sellainen tietty ilmeikkyys. Voi tulla joku ylilyöntikin, mutta sekin kuuluu siihen ilmeikkyyteen.

− Heittäytyminen vain lisää viihdyttävyyttä, koska pelaajat ovat hyvin tunteikkaita silloin. Tiettyä hulluutta ihmiset tulevat katsomaan. Hulluja koutseja ja hulluja pelaajia! Rautakorpi sivaltaa.

Rautakorpi ei kuitenkaan tässä vaiheessa osaa kertoa, millaisessa iskussa JYP tulee olemaan syksyllä. Hänen mukaansa joukkue keskittyy nyt vain laadukkaaseen arkeen.

Julkaistu 22.6.
Artikkeli

KHL-konkareita, maailmanmestareita ja ulkomaan arpoja − Jatkoaika koosti Liigan kesäkauden kuumimmat siirrot

Liigan siirtomarkkinat käyvät kuumina ja joukkueet ovat vahvistuneet nimimiehillä ja hieman tuntemattomillakin pelaajilla. Lue tästä kaikkien seurojen kesäkuulumiset.
Jatkoajan toimitus

Liiga-joukkueet kasaavat kiihtyvään tahtiin tulevan kauden ryhmiään. Jatkoajan toimitus arvioi kunkin seuran tähänastisen onnistumisen ja hankintatarpeet kesämarkkinoilla.

HIFK

Helsingissä pelasi viime kaudella nippu korkean profiilin pelaajia, joten runsas poistuma on luonnollista.

Hyökkäyksestä sopimukset loppuivat Ruotsiin siirtyneellä Jere Innalalla, Petteri Wirtasella, Alex Broadhurstilla sekä Miikka Salomäellä. Kesken kauden Jokereista siirtynyttä Teemu Turusta ei voi laskea suureksi menetykseksi, sillä hyökkääjä pelasi pudotuspelit mukaan lukien vain 11 ottelua punapaidassa.

Toistaiseksi tulopuolella on ollut vain kaksi vuotta sitten Liigan maalipörssin voittanut Julius Nättinen. Vaikka ensimmäinen hankinta oli kova, HIFK:n kannalta vähintään yhtä oleellisia ovat nimet, jotka joukkue onnistui pitämään. Hyökkäyskalusto olisi voinut hajota nähtyä pahemmin, mutta Iiro Pakarinen, Otto Paajanen, Eetu Koivistoinen ja Olli Palola nimekkäimpinä pelimiehinä jäivät vielä Helsinkiin.

Eniten muutos runtelee takalinjoja. Miro Karjalainen, Tobias Winberg ja Rony Ahonen tekivät jo sopimukset muihin Liiga-seuroihin. Ilman sopimuksia ovat vielä ulkomaalaiset Jordan Schmaltz, Yohann Auvitu sekä Sam Jardine. 

Hankittujen pelaajien lista on vielä huomattavasti lyhyempi, sillä Eddie Larsson, Ilari Melart ja Einari Luhanka ovat ainoat joukkueeseen liittyvät puolustajat. HIFK:lla on sopimus kaikkiaan seitsemän puolustajan kanssa, joten odotettavissa on useampi uusi pelaaja. Ennen Larssonin tuloa urheilujohtaja Tobias Salmelainen kertoi seuran omilla sivuilla hakusessa olevan vielä kaksi puolustajaa, joten ainakin yksi mies takalinjoille on vielä hankintalistalla.

Kysymysmerkkejä on myös maalivahtiosaston yllä. Michael Garteig palaa Saksaan ja joukkueeseen jäävät pudotuspeleissä haparoinut Niilo Halonen sekä Roope Taponen. Mikäli HIFK lähtisi kauteen nykyisellä kaksikolla, urheilujohtaja Tobias Salmelainen pelaisi uhkapeliä koko pestinsä suhteen. 

HPK

Hämeenlinnalaisten paketti on ykkössentteriä vaille kohtalaisen lupaavassa kuosissa. Keskikaistalle on saatu lisättyä lähteneiden Tommi Tikan, Henri Kannisen ja Sean Collinsin tilalle vain Matti Järvinen, mutta Aleksi Mustonen ja viime kaudella positiivisesti esiintynyt Artturi Toivola ovat sentään hänen apunaan tarjoamassa jonkinlaista laatua kyseiseen osastoon. Yhtä laadukasta sentteriä pakka kuitenkin kaipaa.

Laituritilanne on valmiimpi. Juuso Ikonen ja Philippe Cornet pettivät pahasti viime kaudella, eikä heitä enää nähdä HPK-nutussa. Myös Patrick Harper ja Miro Ruokonen ovat siirtyneet muualle. Tulijaosastolla on laadukas konkari Steve Moses, turkulaislupaus Eetu Liukas sekä pari peliajasta kilpailevaa liigatulokasta (Niclas Tenhovuori ja Eskil Wold).

Pakisto meni puoliksi uusiksi, mutta on lopulta vahvistunut, kun Juuso Hietanen tulee johtavaan rooliin ja Rony Ahonen, Miro Karjalainen sekä lupaava Jiri Pärssinen saapuvat täydentämään sitä. Niklas Friman on lähtijöistä merkittävin menetys, loukkaantumisista viime kaudella kärsinyt Arto Laatikainen ei vähäisen pelimäärän takia enää niinkään.

Maalivahtioaastolla Sami Rajaniemi on selkeä heikennys Eetu Laurikaiseen verrattuna, mutta Daniel Lebedeffin huippukausi taannee hänelle enemmän peliaikaa Rajaniemen tukiessa taustalla.

Ilves

Ilveksen maalivahtiosasto saattaa vielä muuttua, sillä Vadim Žerenkon NHL-tulokassopimuksen myötä hän voi siirtyä rapakon taakse. Marek Langhamer jatkaa Tampereella, mutta hän sai aisaparikseen maanmiehensä Jakub Málekin.

Puolustuksesta ja etenkin kokemuksesta lohkesi iso palanen Aleksi Elorinteen lähdön myötä. Lisäksi joukkueen jättivät Daniel Gazda, NHL-sopimuksen tehnyt Simon Johansson, Dominik Mašín, uransa polvivammaan lopettanut Niko Peltola sekä Juuso Pulli.

Sen sijaan Les Lancaster, Tuomas Salmela, Jarkko Parikka ja Leo Lööf jatkavat tupsukorvissa myös ensi kaudella. Yhdysvaltalaispuolustaja Lancaster väläytteli etenkin alkukaudesta maalintekotaitoaan ja vuonna 2002 syntynyt Lööf kehittyi peli peliltä. Uusina miehinä pakistoon siirtyvät Otto Latvala ja Peetro Seppälä.

Latvala teki viime kaudella läpimurtonsa Liigassa ja hänen odotetaan nostavan tasoaan etenkin hyökkäysalueella. Seppälä puolestaan teki A-maajoukkuedebyyttinsä keväällä, joten hän on Liigan mittapuulla huippupuolustaja, mikäli pelaa NHL-sopimuksestaan huolimatta vielä vuoden kotimaan jäillä.

Jatkoajan tietojen mukaan myös pitkään ulkomailla viihtynyt Jyrki Jokipakka viilettää ensi kaudella Ilveksen takalinjoilla. 

Mahdollisuus nopeisiin vastahyökkäyksiin ja laadukkaaseen hyökkäyspelaamiseen on myös ensi kaudella, sillä Ilves sorvasi jatkosopimukset muun muassa Eemeli Suomen ja Petri Kontiolan kanssa. Suomi on pelannut Ilveksessä koko uransa ja Kontiola tuo mukanaan kokemusta.

Myös Panu Mieho, Santeri Virtanen, Balázs Sebők, Eetu Päkkilä, Joonas Oden ja Matias Mäntykivi jatkavat Tampereella. Virtanen on parhaimmillaan kovan luokan pelaaja, kunhan terveysmurheet on selätetty ja Mäntykivi osoitti vaarallisuutensa jo päättyneellä kaudella.

Uusina pelaajina mukaan saapuvat muun muassa vuonna 2004 syntynyt Samu Bau, vahvana aloittajana tunnettu Tommi Tikka sekä seuraavia kehitysaskeleita hamuava Aku Räty

Jukurit

Jukurit selviää uuteen kauteen määrällisesti melko vähäisin, mutta sitäkin tuntuvammin muutoksin. Joukkueesta poistuivat kolme parasta pistemiestä, Petrus Palmu, Aatu Räty ja Šimon Stránský sekä ykkösmaalivahti Oskari Salminen. Heidän lisäkseen myös arvokas puurtaja Joachim Rohdin jatkaa uraansa muualla.

Maalivahtiosaston suhteen Jukurit onnistui paikkauksissaan mainiosti. Frans Tuohimaa täyttää ykkösvahdin ruudun ja Markus Ruusukin on suhteellisen kokenut liigavahti, joten he muodostavat tasapainoisen kaksikon.

Puolustuspäässä kysyntää olisi yhdelle kiekolliselle puolustajalle, sillä tällä hetkellä puolustus koostuu vahvoista yleispuolustajista ja oman pään spesialisteista. Parhaiden päiviensä Axel Rindellin kaltainen kiekollinen virtuoosi toisi uudenlaisen mausteen puolustuksen pelaamiseen ja erikoistilanteisiin.

Päävalmentaja Olli Jokinen mainitsi MTV Sportin haastattelussa seuralla olevan valmiita, julkistamattomia sopimuksia. Lisäksi joukkueeseen haetaan muutamaa pelaajaa. Taitoa joukkueeseen on jo hankittu Juhamatti Aaltosen, Miikka Pitkäsen ja tsekkiveljesten Ondřej ja Michal Kovařčíkin muodossa, mutta Rohdinin mukana poistunutta fyysisyyttä ja kamppailuvoimaa vielä kaivataan lisää. Myös Palmun jättämät tuloksentekijän saappaat tarvitsevat täyttäjän.

Joukkueen rakennus on ajankohtaan nähden hyvällä mallilla, mutta kesän aikana pyydyksiin on syytä odottaa tarttuvan pari hyökkäyspään vahvistusta sekä puolustajan.

JYP

Hurrikaanipaidat lähtevät kauteen uusin tuulin, ilman suurempia menetyksiä kokoonpanossaan. Edelliset kaudet ovat menneet JYPiltä nolosti, mutta jyväskyläläiset yrittävät nyt kääntää kurssiaan täsmähankintojen avulla. Hyökkääjistöstä nimet Juuso Puustinen, Robert Rooba ja Kyle Platzer tuovat runsaasti maalintekovoimaa sekä leveyttä. 

Erityisen tyytyväisenä JYP saa olla hankinnoistaan penkin taakse. Jukka Rautakorpi ja Ville Nieminen etunenässä tuovat jo pelkästään seuraan viime vuosina kateissa ollutta uskottavuutta.

Paluumuuttaja Eetu Laurikainen tuo varmuutta maalinsuulle, mutta miten nuoremmat virkaveljet onnistuvat? Topias Leinonen ja Niko Parkkinen ovat vielä melko katsomattomia kortteja aikuisten peleissä.

Seuralla on sopimukset yhdeksän puolustajan kanssa ja heistä on suhteellisen helppoa tiivistää pelaava kuusikko. Mutta täytetäänkö Anttoni Hongan jättämää lovea kiekollisen puolustajan tontilta? Seuran ulostuloissa on viitattu "traktorilätkän" paluuseen ja puolustuksen nimilistan osalta se on helppo allekirjoittaa. Aiemman traktorilätkä-ajan JYPissä ei tilaa ollut Hongan kaltaisille moderneille puolustajille. Aiemminkin Liigassa pelannut Jesper Lindgren voi olla vastaus myös kiekolliseen peliin. 

JYPillä on sopimukset 19 hyökkääjän kanssa. On helppoa jälleen nimetä ne, joiden pääasiallinen pelipaikka ei ole edustusjoukkueen mukana. Joukkueen ollessa terveenä kahteen kärkiketjuun voi olla tungosta. Se saattaa esimerkiksi tiputtaa viime kausina tulosvastuuta kantaneen Jerry Turkulaisen kaltaisen pelaajan kolmosketjuun.

Jyväskyläläisten hyökkäysmateriaali näyttää ainakin laitahyökkääjien osalta jo hyvältä. Toimitusjohtaja Risto Korpelan mukaan kaikki allekirjoitetut sopimukset on julkaistu.

Mutta löytyykö hurrikaaneilta vielä ässiä hihasta ennen kauden alkua? Esimerkiksi Joakim Kemellin tilanne on mielenkiintoinen. Kemell on kesän kuumimpia nimiä NHL:ään varattavista pelaajista. Vielä yksi ehjä kausi ennen isompia ympyröitä?

Robert Rooban tuuletuksia ihastellaan ensi kaudella jälleen Jyväskylässä.
Kuva © Juuso Koro

KalPa

Kuopiolaiset lähtevät tulevaan kauteen melko pienin muutoksin, sillä ydinrunko pysyy hyvin kasassa. Pahimmat menetykset ovat uransa päättänyt maalivahti Eero Kilpeläinen, Pohjois-Amerikkaan lähtenyt puolustaja Kim Nousiainen sekä muihin maisemiin siirtyneet hyökkääjät Matti Järvinen sekä Miikka Pitkänen.

KalPan ykkösprioriteetti kesän siirtomarkkinoille oli uuden maalivahdin hankkiminen. Sen joukkue hankki jo toukokuussa, kun Sparta Prahasta tolppien väliin saapui 28-vuotias Matěj Machovský yksivuotisella sopimuksella (optio lisävuodesta). Machovskýlla on usean vuoden kokemus maansa pääsarjasta ja tilastojen valossa kuopiolaiset näyttävät napanneen riveihinsä erinomaisen maalivahdin.

Puolustukseen KalPa hankki 24-vuotiaan kanadalaisen Colby Sissonsin. Kiekollinen puolustaja pelasi viime kaudella Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla HockeyAllsvenskassa, jossa hän iski komeat tehot 11+29. Alakertaan joukkue tarvitsee vielä ainakin yhden täsmähankinnan. KalPalla on tällä hetkellä sopimus seitsemän puolustajan kanssa.

Hyökkäyksen osalta viime kauden runko on säilynyt hyvin kasassa. Joukkue kaipaa kuitenkin vielä ylempiin ketjuihin ainakin yhden laitahyökkääjän, sekä keskushyökkääjän kolmosketjuun Aapeli Räsäsen ja Jaakko Rissasen tueksi.

Kesäkuussa KalPa ilmoitti tehneensä hankinnan hyökkäykseensä, kun 29-vuotias ruotsalaishyökkääjä Max Görtz teki kuopiolaisten kanssa kahden vuoden sopimuksen. Laitahyökkääjä on pelannut muun muassa Saksan DEL:stä sekä AHL:stä. KalPalla on tällä hetkellä sopimukset kasassa 14 hyökkääjän kanssa.

KooKoo

Keväällä pronssiotteluun asti yltänyt KooKoo sai pidettyä runkonsa hyvin kasassa, joten lähtökohdat Olli Salon toiselle kaudelle ovat hyvissä kantimissa. Valmennuspuolella nähtiin isompi remontti, kun Salon ympäriltä lähti koko muu valmennus. Tilalle tulivat mielenkiintoiset ex-liigapelaajat Sami Helenius, Janne Grönvall ja maalivahtivalmentajaksi Tommi Satosaari.

Maalivahtiosasto on Kouvolassa kunnossa, jos ei Nick Malíkia viedä jo nyt Pohjois-Amerikkaan. Todennäköisesti kouvolalaiset saavat kuitenkin nauttia ainakin yhden kauden ajan sensaatiomaisen kauden pelanneesta tšekkivahdista. Lisäksi kirittäjänä jatkaa Oskari Setänen.

Lähtijöissä on tärkeitä palasia viime kauden joukkueesta. Peetro Seppälä teki NHL-sopimuksen Seattle Krakenin kanssa, mutta siirto Ilvekseen oli myös vahvistettu aiemmin. Muita menetyksiä ovat Petteri Nikkilä, Ville Meskanen ja Radek Koblížek. Vielä ilman sopimusta oleva Kim Strömberg jättäisi myös ison kolon paikattavaksi. Myös Aleksi Ainali lähti hyökkääjistä uusiin maisemiin. Lisäksi kapteeni Alexander Bonsaksen palasi takaisin kotimaahansa pelaamaan.

Puolustukseen löytyi erittäin mielenkiintoinen hankinta ECHL:stä. Charles-Edouard D'Astous naputteli maaleja pudotuspeleissä liukuhihnalta, mutta mihin puolustajan kyvyt riittävät Liigassa? Lukosta saapui takalinjoille Miska Kukkonen hakemaan suurempaa roolia. Yhdelle kärkipuolustajalle olisi vielä tilausta Kouvolassa.

Hyökkäykseen on liittynyt pari mielenkiintoista ruotsalaista. Axel Ottosson tuli keskikaistalle hyvän kauden jälkeen HockeyAllsvenskanista. Lisäksi SHL:stä saapui laitahyökkääjä Linus Andersson. Kaksikolle on varmasti piirretty roolia kärkiketjuista. Lisäksi Olli Korhonen teki paluun kasvattajaseuraansa. Hyökkäykseen voisi olla hankintalistalla yksi profiilihankinta varsinkin keskikaistalle.

Kärpät

Oululaisten kokoonpano elää vielä, mutta useampi erittäin kova vahvistus on jo julkaistu. Tärkeää joukkueen kannalta oli Lauri Marjamäen kaksivuotinen jatkosopimus.

Maalivahdeista sopimus on tällä hetkellä vain 2004 syntyneellä Niklas Kokolla, sillä Stanislav Galimov suuntaa Venäjälle, lainapestillä mukana olleet Juha Jatkola ja Libor Kašík jatkavat omissa seuroissaan ja läpimurtokauden pelanneen Joel Blomqvistin tilanne on auki. Blomqvist jatkoi keväällä kauttaan Pohjois-Amerikassa Liiga-kauden loputtua.

Jokereissa pitkään pelannut Tommi Kivistö saapui Ouluun kolmevuotisella sopimuksella. Puolustus ei ole kokenut suurta vaihtuvuutta, sillä Ludwig Byström, Mikko Niemelä, Topi Niemelä ja Atte Ohtamaa jatkavat Kärpissä. Alakerrassa on sopiva määrä kokemusta ja nuoruuden intoa, mutta myös puolustusosaamista ja hyökkäyspään tukea.

Hyökkäyspäässä muun muassa Juhamatti Aaltonen jätti Oulun taakseen ja Mika Pyörälä päätti uransa viime kauden jälkeen. Näiden kahden pelaajan jättämä aukko ei välttämättä näy pistesarakkeessa, vaan etenkin Pyörälän lopettaminen näkyy henkisellä puolella ja pukukopissa. Henkiselle puolelle ison avun tuo arvokisakultaa useampaan otteeseen maajoukkueessa vuollut Marko Anttila, joka siirtyy tutun päävalmentajan alaisuuteen. 

Oululaisten riveissä lainasopimuksella pelanneiden Tuukka Tieksolan ja Ville Koivusen kuviot eivät ole vielä selvillä, mutta heistä olisi varmasti Kärpille hyötyä. Etenkin Koivunen nousi raketin lailla kiekkokansan tietoisuuteen hyvillä otteillaan niin Liigassa kuin nuorten MM-turnauksessakin.

Kärppien valmennusryhmä ja pelaajatarkkailijat löysivät menetetyille hyökkääjille kovat korvaajat, sillä Joonas Kemppaisen paluun lisäksi haaviin tarttuivat Peter Tiivola ja Teemu Turunen. Kemppaisen odotetaan olevan yksi Liigan parhaista senttereistä ja Tiivola sekä Turunen ovat osoittaneet olevansa kärkiketjujen pelaajia Liigassa.

Viime kauden hyökkääjistä uusien pelaajien rinnalla pelaa myös vanhoja tuttuja Julius Junttilan ja Ville Leskisen johdolla. Kärppien tasapaino ei siis horju pienen vaihtuvuuden vuoksi.

Lukko

Raumalaiset menettivät riveistään loppujen lopuksi vain muutamia kärkiketjujen pelaajia.  Vaihtuvuus on paljon pienempi kuin mestaruuteen päättyneen 2020–21 kauden jälkeen, sillä Lukko sai pidettyä joukkueessa jopa hieman yllättäen Thomas Grégoiren ja Sebastian Revon kaltaisia kärkipelaajia.

Kesken viime kauden mukaan tullut maalivahti Artjom Zagidulin jatkaa Raumalla, mutta Lassi Lehtinen siirtyi TPS-paitaan. Samuel Jukurin sopimus kattaa myös ensi kauden, mutta hänen tilanteensa on epävarma loukkaantumisen vuoksi.

Suurin yksittäinen lovi jää ykköspuolustajan paikalle, kun Vili Saarijärvi jättää Suomen taakseen. Hänen tilalleen Lukko etsii vielä paikkaajaa, mutta saappaat ovat suuret täytettäviksi. Tärkeää joukkueelle oli kuitenkin se, että Samuli Piipponen ja Grégoire jäävät Raumalle. He olivat selkeästi kaksi parasta puolustajaa Saarijärven jälkeen.

Takalinjoilta Lukko menetti myös Miska Kukkosen, Vili Laitisen, Noel Pietilän ja Ondřej Slováčekin. Nuoret puolustajat tšekkiläistä lukuun ottamatta lähtivät hakemaan uusia askeleita uralleen muualta. Jatkosopimuksen tehneeltä Niclas Almarilta odotetaan tasonnostoa ja mukaan joukkueeseen liittynyt Tomáš Pavelka on pienoinen kysymysmerkki.

Hyökkäyspäähän Lukko julkaisi jo Antti Saarelan ja Otto Sompin sopimukset. Saarela oli pitkään pelaamatta kauden loppupuolella, mutta hän on kehittynyt kausi kaudelta, joten häneltä odotetaan paljon. Somppi on takonut varmoin ottein pelejä Pohjois-Amerikassa, ja hänellä on kyky nousta jopa joukkueen kärkihyökkääjäksi. 

Menetyksistä suurimmat hyökkäyspäässä olivat Pavol Skalickýn ja Arttu Ilomäen siirtyminen TPS:ään. Lisäksi ajoittain osaamistaan väläytellyt Mikko Petman saattaa hyvin toistaa Heikki Liedeksen tarinan ja nousta uudessa seurassa pistenikkariksi erilaisen roolin myötä.

Hyökkäyksessä vaihtuvuus ei ole yhtä suurta, sillä kapteeni Anrei Hakulinen, Linus Nyman, Scott Pooley ja Sebastian Repo jatkavat Lukossa. Etenkin Revon jatkosopimus oli arvokas, sillä loukkaantumisista huolimatta hän paukutteli maaleja hurjaa tahtia. Hyökkäyksessä odotetaan myös nuorten pelaajien esiinmarssia Oliver Sunin ja Jeremi Tammelan johdolla.

Marko Anttila ja Atte Ohtamaa johtavat ensi keväänä Kärppien pukukopissa.
Kuva © Juuso Pellava - www.jpellava.fi

Pelicans

Pelicansin joukkueeseen tulee reilusti vaihtuvuutta, mutta tärkeistä avainpelaajista on myös saatu pidettyä kiinni. Pahiten kirpaisevat Jiří Smejkalin ja Kārlis Čuksten lähdöt. Nimekkäimmät lähtijät näiden lisäksi olivat Mikko Kousa, Jesse Saarinen ja Brad Lambert. Kolmikon osalta kausi Lahdessa oli odotuksiin nähden tuhti pettymys.

Lisäksi kapteeni Joonas Jalvannin peliuran jatko on täysin auki. Topias Vilén, Mikko Kokkonen ja Henri Nikkanen tekivät NHL-sopimukset.

Jatkosopimuksiin nimensä kirjoittivat niin Lukáš Jašek, Teemu EronenIikka Kangasniemi kuin Patrik Bartošák. Varsinkin sarjan parhaimpiin keskushyökkääjiin kuuluvan Jašekin pitäminen Vesijärven rannalla oli sulka urheilutoimenjohtaja Janne Laukkasen hattuun.

Bartošákin törttöilyt ovat aiheuttaneet seuran toimistolla harmaita hiuksia, mutta seuraukset jatkoa ajatellen ovat vielä epäselvät, sillä Pelicansin toimitusjohtaja Lauri Pöyhösen mukaan seura ei rupea toimenpiteisiin ennenaikaisesti.

Puolustuksesta lahtelaisilta puuttuu vielä useampi pelaaja, kun sopimuksilla on kiinnitetty ainoastaan kolme puolustajaa. Oma kasvatti Vilén todennäköisesti nähdään lahtelaisten joukkueessa lainalla ensi kaudella NHL:stä, mutta Pelicansin alakertaa kaipaa kipeästi lisää puolustajia. Kärkipuolustajat lienevät ensimmäisenä joukkueen hankintalistalla.

Hyökkäyksessä tilanne on määrällisesti erinomainen, mutta joukkue tarvitsee tulosyksikköön lisää tulivoimaa Jašekin ja Kangasniemen avuksi. Tällä hetkellä lahtelaisten kärki on erittäin kapea, jollei uusia vastuunkantajia löydy esimerkiksi Otto Kivenmäestä ja Leevi Tukiaisesta uusien hankintojen lisäksi.

Toistaiseksi ainoat uudet hyökkääjät ovat llveksestä saapunut Joni Ikonen ja Ässistä hankittu Lenni Killinen. Molemmat hankinnat kuvastavat hyvin lahtelaisten nykyistä hankintapolitikkaa, eli joukkueeseen tulee potentiaalisia pelimiehiä hakemaan seuraavaa askelta urallaan. Toisaalta mastokaupungissa on nähty, että Liigassa pelkällä potentiaalilla ei pötkitä pitkälle.

SaiPa

Joukkue lähtee kohti uutta kautta pudotuspelipaikka mielessään. Viime kaudella SaiPa oli ajoittain suurissa vaikeuksissa, ja Pekka Virta haluaa suoristaa kurssin.

Kaudella 2022–23 maalia tilkitsee Niclas Westerholm, joka torjui valtaosan otteluista myös viime vuonna. Juho Markkanen sen sijaan pelaa tulevalla kaudella Berliinissä lainasopimuksella. Westerholm joutui viime kaudella kovan paikan eteen, mutta kehitystä tapahtui siitä huolimatta.

Suuria peliminuutteja illasta toiseen viime kaudella kellottaneet Nuutti Viitasalo ja Kalle Maalahti luutivat myös jatkossa SaiPan takalinjoilla. Joukkue luottaa nuoreen voimaan, sillä kymmenestä puolustajasta puolet on syntynyt 2000-luvulla. Puolustuspään lähtijät Jimi Jalosen ja Simo-Pekka Riikolan johdolla eivät ole sellaisia pelaajia, joita SaiPa ei kykenisi korvaamaan.

Toistaiseksi puolustukseen ovat liittyneet kanadalaispuolustajat Greg Moro sekä Aaron Irving. 26-vuotiaista puolustajista Irving aloittaa jo viidennen kautensa Euroopan kaukaloissa, aiemmin kokemusta on kertynyt Norjan, Tšekin ja Ruotsin pääsarjoista. Morolle kausi on ensimmäinen Pohjois-Amerikan ulkopuolella. 

SaiPan erikoisuus viime kaudella oli se, että etenkin hyökkääjät vaihtuivat kokoonpanossa tiheään tahtiin. Mukana oli niin junioripelaajia kuin ulkomaalaisiakin, joiden sopimukset purettiin kesken kauden. Joukkueeseen on saapunut jälleen pelaajia, joiden ongelmana on ollut ailahtelevaisuus.

Tästä paras esimerkki on Virralle tuttu Kristián Pospíšil, joka jätti Liigan kesken viime kauden. Jaedon Descheneaun otteet TPS:ssä olivat epätasaisia, mutta parhaimmillaan tämä kaksikko voi johtaa hyökkäyspeliä. SaiPaan saapuu myös Kevin Fitzgerald. Yhdysvaltalaishyökkääjä aloittaa ensimmäisen täyden kautensa ammattilaisena, joten hänen suoritustasonsa on vielä arvoitus.

Joukkue vahvistui kauden päätyttyä Kouvolassa edeltävällä kaudella pelanneella Ville Meskasella, jolle on luvassa suuri rooli lappeenrantalaisten hyökkäyksessä. Sen sijaan Mestiksessä tehokkaasti pelannut Nicolas Werbik ja HockeyAllsvenskanissa useamman kauden pelannut raamikas Gustav Olhaver tavoittelevat pikemminkin läpimurtoa Liiga-tasolle kuin pistetilastojen kärkisijoja.

Ville Petmanin kohtalo oli pitkään epävarma nuoren miehen tavoitellessa paikkaa ulkomaan kaukaloista. Lopullinen selvyys kuitenkin tuli, kun Petman solmi NHL-tulokassopimuksen Seattle Krakenin kanssa. 

Viime kauden runkopelaajista mukana jatkavat muun muassa Valtteri Ojantakanen, Valtteri Lipiäinen, Veikko Loimaranta ja Tino Metsävainio, jotka olivat valopilkkuja viime kauden joukkueessa. Heillä on potentiaalia erittäin vahvaan suorittamiseen.

Sport

Vaasalaisjoukkueessa muutoksen tuulet kävivät lähes tasapuolisesti puolustuksessa ja hyökkäyksessä. Lähtenyttä väkeä paikattiin kotimaisella kokemuksella sekä lisäämällä kotkapaitojen ruotsalaista puolta.

Pakistosta Victor Westermarck on ilman sopimusta ja on mahdollista, että Sport palauttaa puolustajan riveihinsä kesän aikana. Ruotsalaispuolustajista Emil Johansson jatkoi sopimustaan yhdellä vuodella, mutta Bobbo Petersson jäänee ilman jatkoa. Leveyttä materiaaliin tuo nuori ja lupaava Aatu Aarnio, sekä jatkosopimuksen tehnyt Bine Mašič.

Hyökkäykseen syntyi kesän aikana kirjaimellisesti isompia aukkoja. Jonne Virtanen ja Filip Riska päättivät kunnioitettavat ja pitkät pelaajauransa, Aaro Vidgren matkasi Jyväskylään, ja Michael Keränen otti suunnakseen Saksan kaukalot.

Ruotsalaisväriä ilmaantui hyökkääjistöön lähes tuplaten. Länsinaapurin kulttuuria ja tehokkuutta mukanaan tuovat Simon Hjalmarsson ja Jens Lööke. Kokemuksen uupumista paikkaavat Vidgrenin kanssa päikseen seuraa vaihtanut Mikko Salmio sekä läpimurtoaan Liiga-jäille Sportin kautta hakevat Mikko Juusola ja Henry Karjalainen. Hyökkäyksen palaset loksahtavat pikkuhiljaa kohdalleen Janne Keräsen tehdessä paluun kotkapaitaan.

Juusola pelasi viime kaudella SaiPassa ensimmäisen täyden Liiga−kauden, tehtaillen 46 otteluun 11 maalia ja 19 tehopistettä. Karjalainen puolestaan voitti viime kaudella sekä Mestiksen mestaruuden ja oli viime kaudella Mestiksen tehokkain pistemies.

Jori Lehterä on yksi Liiga-kesän nimekkäimmistä hankinnoista.

Tappara

Hallitsevan mestarin kokoonpano pysyy harvinaisen hyvin kasassa. Nimekkäitäkin poistujia mahtuu joukkoon, mutta hallitsemattomasta tilanteesta ei voi puhua. Lukumääräisesti kirvesrintojen joukkue on vajaa, mutta tulevan kauden runko on jo hyvin kasassa.

Varsinkin alakerta on Tapparalla jo timanttinen. Mestaruuden torjunut Christian Heljanko jatkaa joukkueen veräjällä. Loppukauden Tapparassa pelannut Otto Leskinen siirtyy Montréal Canadiensin riveihin, mutta korvaajaksi saapuva Valtteri Kemiläinen ei heikennä puolustuskalustoa. Brady Austinin seuraava osoite on vielä auki. Tulopuolella on Kemiläisen lisäksi viimeiset neljä kautta Yhdysvaltojen yliopistosarjasssa pelannut Antti Virtanen.

Viime kauden luottomiehistä sopimukset jatkuvat myös maailmanmestari Mikael Seppälällä, Joni Tuulolalla ja Casimir Jürgensilla. Florida Panthersin kanssa tulokassopimuksen tehnyt Santtu Kinnunen pelannee myös ensimmäisen sopimusvuotensa Tapparassa.

Hyökkäyksestä poistui nippu nimekkäitä pelaajia. Joona Luoto sekä Anton Levtchi allekirjoittivat NHL-sopimukset, Jukka Peltola päätti uransa ja ulkomaalaiskolmikko Tyler Morley, Kyle Platzer sekä Charles Bertrand vaihtoivat osoitetta.

Vaikka Levtchi lähti, taikurien lukumäärä joukkueessa pysyi samana, sillä Jori Lehterä palasi kirvesrintojen riveihin kahdentoista maailmalla vietetyn kauden jälkeen. Tuoreiden näyttöjen perusteella Lehterä on yksi kovimmista hankinnoista Liiga-kentille moneen vuoteen.

Lehterän lisäksi Tappara ei ole tehnyt hyökkäykseen korkean profiilin hankintoja, mutta Veli-Matti Savinaisen jatkosopimus oli seuran kannalta tärkeimpiä prioriteetteja. Uusina pelaajina kirvesrintoihin liittyvät Tyler Kelleher sekä Philip Granath.

Myös hyökkäyspäässä runko oli ennalta niin vahva, että akuutti tarve on ainoastaan yhdelle huippuluokan keskushyökkääjälle. Hankintalista saattaa kuitenkin vielä kasvaa, mikäli joukkueeseen tulee muutoksia esimerkiksi NHL-sopimusten vuoksi. Hyökkäyskalusto on myös lukumääräisesti kapea, joten leveyshankintoja on odotettavissa.

TPS

TPS:stä poistui kauden päätyttyä suuri nippu pelaajia. Varsinkin kärkipelaajien Andrei Karejevin, Markus NurmenJuuso Pärssisen, Eemil Viron ja Elmeri Erosen poistumiset tuntuvat. Ulkomaalaisten perään tuskin kukaan kaipailee, mutta Ville Lajusen kokemukselle olisi käyttöä.

Maalivahtiosaston TPS sai pikavauhdilla kuntoon, kun Lassi Lehtinen liittyi turkulaisten riveihin Lukosta. Kakkosvahdin rooli on tälläkin kaudella Eetu Anttilalla, joka kerryttää kokemusta matkallaan liigajoukkueen ykkösvahdiksi.

Lupaavia maalivahteja Turussa on myös tulevaisuuden varalle, kun 17-vuotias Noa Vali, sekä Kiekko-Espoosta saapuva Petteri Rimpinen kehittyvät TPS:n U20-joukkueessa. Viime kaudella U20-joukkueessa päävastuuta kantanut Eemil Vuorio lähti naapuriseura TUTOon hakemaan paikkaa miestensarjassa.

Joukkueen puolustuksesta lähti paljon kokemusta ja taitoa kauden päätteeksi. Kiekollista taitoa ja luisteluvoimaa puolustuksesta edelleen löytyy. Jimi Suomi lunastaa vakiopaikan Liigasta ja häntä voinee pitää Viron korvaajana. Pohjois-Amerikan yliopistosarjoista saapuva Antti Tuomisto on puolestaan mahdollinen kaivattu viivapelote ylivoimapeliin ja voimapelaaja maalinedustan kamppailuihin.

Kokemusta pakistoon tuo hyvän viime kauden pelannut Niklas Arell, mutta menetysten paikkaamiseen joukkue tarvitsee silti kokeneen ja kiekkovarman puolustajan. Puolustukseen ollaan TPS:n pelaajakoordinaattori Tomi Kallion mukaan hakemassa edelleen vahvistuksia.

Turkulaisten hyökkäysosasto koki kovia iskuja, kun kärkiketjun Pärssinen ja Nurmi suuntasivat Pohjois-Amerikkaan. Juraj Slafkoskýn lähteminen NHL-jäille on myös erittäin todennäköinen, koska hyökkääjä varataan kesän varaustilaisuudessa kärkipäässä. Joukkue on kuitenkin tehnyt hyviä hankintoja paikkaamaan menetyksiä ja varsinkin nuorille lupauksille tuntuu imua Turkuun olevan tällä hetkellä.

Hyökkäykseen uusina hankintoina saapuvat Lukosta Arttu Ilomäki ja Pavol Skalický, sekä ICEHL-liigasta kanadalainen Scott Kosmachuk. Ilomäkeä ollaan mahdollisesti Turussa sijoittamassa ykkösketjun keskelle, mutta keskushyökkääjän tontille joukkue silti tarvitsee vielä laadukkaan vahvistuksen.

Joukkueessa on tällä hetkellä kolme selkeää keskushyökkääjää, joista Juhani Jasu jatkaa nelosen keskellä, mutta kolmeen muuhun ketjuun tarvitaan kaveria Aarne Intoselle ja Ilomäelle. Intosen kohdalla voitaneen toki tällä kaudella odottaa mahdollista seuraavaa askelta kärkiketjuihin.

Laitahyökkääjän paikalle TPS on tehnyt hyviä hankintoja, sillä Skalickýn kyvyt on jo nähty kotimaisessa Liigassa. Kosmachukia voi puolestaan pitää potentiaalisena pisteiden tekijänä. Nuoria tulevaisuuden nimiä ryhmässä on useampia, viimeisimpänä kiinnityksenä QMJHL:stä Turkuun saapunut Viljami Marjala.

TPS:n omaa juniorituotantoa nähdään tulevallakin kaudella astumassa Liigaan, muun muassa kovia tehoja U20-joukkueessa nakutellut Vili Munkki nähdään Liigassa, sekä viime kaudella jo muutaman pelin pelannut Kasper Koskinen.

Joukkue on keski-iältään melko nuori, mikä saattaa tuoda kokemuksen puutteena ongelmia taisteltaessa kirkkaimmista mitaleista, kuten myös kovuuden puute. Joukkueelle oli iso menetys, kun Eetu Liukas suuntasi Hämeenlinnaan.

Ässät

Porilaisten kausi päättyi jälleen kerran pettymykseen ja joukkuetta on tuuletettu huolellisesti. Joukkueen runko alkaa hiljalleen hahmottua ja joukkueen nuoriso-osasto saa näyttöpaikkoja. Ässäpalapelistä puuttuu kuitenkin tukku isompia palasia ja vasta viimeiset hankinnat kertovat joukkueen iskukyvystä.

Varsinkin puolustuksessa on pakka levällään. Rami Määtän ja Aleksi Heimosalmen tueksi joukkue tarvitsee vielä useamman puolustajan. Näiden joukossa on joukkueen kiekollinen ykköspuolustaja sekä vähintään pari laadukasta liigatason puolustajaa. Aleksi Laakso ja Roni Sevänen täyttävät loput puolustuksen pelipaikat.

Myös hyökkäyksessä on tapahtunut myllerrys. Jarno Kärjestä tai Sakari Salmisesta ei ollut vastuunkantajiksi, eivätkä he jatka ässänipussa. Eemil Erholtzin, Derek Barachin ja kumppaneiden tueksi on hankittu isoon rooliin Jan-Mikael Järvinen, sekä kamppailuvoimaa ja pistepotentiaalia Roope Talajan sekä Jesse Joensuun muodossa.

Viimeisin hankinta oli keskushyökkääjäosaston täydentävä Will Graber. 26-vuotiaalle jenkkisentterille kausi oli ammattilaistasolla vasta toinen, mutta sitäkin menestyksekkäämpi. 59 ottelussa Graber nakutteli 83 pistettä, jotka toivat niin pistepörssin voiton kuin valinnan ECHL:n arvokkaimmaksi pelaajaksi. Graberin hankinnan jälkeen joukkueen suurin vaje on kärkiketjujen laidalla.

Patapakan maalivahtiosasto on sen sijaan selvillä. Linus Söderströmin ja Konstantin Volkovin korvaavat Frölundasta ykköskassariksi hankittu Niklas Rubin sekä viime kaudella Mestiksessä, AHL:ssä ja Sportissa marinoitunut Rasmus Korhonen.

Artikkelia muokattu 9:13, 22.06.2022: Otto Leskisen uusi seura korjattu.

Julkaistu 24.6.
Artikkeli

Dialogi: Tappara nousi hankinnoillaan suurimmaksi mestarisuosikiksi, HIFK:n hankintapolitiikka ihmetyttää

Suomessa vietetään keskikesän juhlaa. Liiga-kauden alkuun on vielä pitkä tovi aikaa, mutta kilpavarustelu joukkueiden välillä on kuumempaa kuin vuosikausiin.
Sami Iilomo, @iilomo

Liigassa on edessä jopa kovatasoisin kausi aikoihin, kun KHL:n ympärillä oleva epävarmuus on mullistanut kilpailua Euroopan kiekkokaukaloissa. Osa pelaajavirrasta on suuntautunut myös Suomeen.

Jatkoajan toimittajat Sami Iilomo ja Joona Eerola kävivät kesäkuun alussa läpi siihen mennessä kovimpia siirtoja. Nyt kaksikko palaa summaamaan viimeisen parin viikon aikana tulleita pelaajahankintoja.

Tapparan hankinnat vain korostivat kirvesrintojen asemaa mestarisuosikkina

Iilomo: Oikein rattoisaa keskikesän aikaa! Teimme reilut pari viikkoa sitten listan kiekkokevään kovimmista hankinnoista. Juhannuksena ei tunnetusti pelata, mutta joukkueet ovat kuitenkin jatkaneet rakentamistaan.

Nouseeko joitakin nimiä erityisesti esiin edellisen jutun jälkeen tehdyistä hankinnoista?

Eerola: Siirtoruletti käy tosiaan kuumana. Vallitseva maailmantilannehan on poikkeuksellinen, ja siirtojen näkökulmasta tämä on peilautunut kovina hankintoina useammankin seuran osalta. Edellisen listauksen jälkeen Liigaan saapuneista pelaajista nostaisin esiin Tapparan tuoreen superhankinnan Jori Lehterän ja äskettäin Kärppiin siirtyneen Marko Anttilan.

Iilomo: Siinä on ainakin kaksi suurinta nimeä. Varsinkin Lehterän siirto sai osan kiekkoväestä jo jakamaan ensi kauden mestaruuden. Kirvesrinnoilla oli jo ennestään riveissään viime kauden parhaaksi maalivahdiksi valittu Christian Heljanko ja puolustus, jonka rinnalla kalpenee jokaisen joukkueen alakerta. Lehterän hankinnan myötä myös hyökkäyspää on hyvin balanssissa, joskin lukumäärältään vielä vajaa.

Lehterän lisäksi isoista tähdistä Niko Ojamäki on korkeimman profiilin hankinta. KHL:ssä lähes 30 maalia viime kaudella viimeistellyt laitahyökkääjä lukeutuu Lehterän ja niin ikään Tapparaan palanneen Valtteri Kemiläisen ohella koko kesän kovimpiin hankintoihin.

Eerola: Tapparan hyökkäyshän on sikälikin tasapainossa, että keskikaistalle löytyy useampi laadukas pelaaja. Lehterä on heistä toki ehdottomasti valovoimaisin, ja hänen ympärilleen on Tampereella hyvä rakentaa.

Kannattajien näkökulmasta Lehterän paluu tuttuun seuraan on varmasti myös hyvin tervetullut, koska takavuosina kirvesrinnoissa loistaneet keskushyökkääjät Arttu Ilomäki ja Petri Kontiola ovat eri syistä päätyneet muualle.

Iilomo: Entäpä aiemmin esiin nostamasi Marko Anttila. Mikä on Suomen todennäköisesti tunnetuimman jääkiekkoilijan merkitys Kärpille?

Eerola: Mitä tähän muuta voi vastata kuin ne erittäin väsyneet argumentit: kolmen metrin maila ja erikoismies alivoimalla. Jos kuitenkin raottaa hieman pinnan alle, niin Anttila tuo Kärppiin paljon samoja elementtejä, mitä esimerkiksi Juuso Hietanen tuo Hämeenlinnaan. Kokemus on nimittäin se, mikä ajaa pukukoppia eteenpäin.

Pelillisestihän Anttilan taso liigassa ei meinannut ainakaan kuluneen kevään pudotuspeleissä riittää, ja mies tuntui olevan tästä Ilves-kannattajien hampaissa. Onnistuneet arvokisat kauden jälkeen toki hieman kiillottivat tuota muistoa. Mikäli ensi kaudella kaukalossa nähdään koko kansan tuntema "Mörkö", on oululaisilla käsissään plusmerkkinen hankinta.

Pelillisten asioiden lisäksi odotan erityisesti sitä, olisiko Anttilasta uudeksi henkiseksi liideriksi kukkosten ja pyörälöiden manttelinperijänä?

Iilomo: Anttilan kohdalla positiiviset puolet ovat perusteltavissa, mutta pakko samaan aikaan hämmästellä oliko Kärpillä oikeasti tarve Anttilalle? Vaikka esimerkiksi Mika Pyörälä lopetti uransa, jäikö pukukoppiin oikeasti Mörön kokoinen aukko?

Pelillisesti viime kauden loppu Ilveksessä ei todella herättänyt hurraa -huutoja, vaikka MM-kisoissa Anttila iski jälleen tärkeitä maaleja. Tuhkimotarina on kyllä kaunis, mutta skeptikkona epäilen varsinkin runkosarjan himmentävän hienon hahmon sädekehää. Toisaalta sehän riittää, jos Anttila käy jälleen kauden kovimmilla hetkillä iskemässä ne pari tärkeää maalia, eikä kukaan muista enää muuta.

Marko Anttilan seuraava tavoite on nostella pyttyä Kärppien sotisovassa.
Kuva © Juuso Pellava - www.jpellava.fi

Suurimpien tähtien taustalla joukko mielenkiintoisia nimiä

Iilomo: Jos katsotaan muutaman nimemmäimmän hankinnan taakse, myös muut joukkueet ovat tehneet nimekkäitä ja vähemmän nimekkäitä hankintoja. Nouseeko joku erityisesti esiin?

Eerola: Heti kärkeen tulee mieleen kolme joukkueilleen merkityksellistä hankintaa. Ensimmäinen näistä liittyy TPS:n maalivahtikuvioon, kun Andrei Karejev palasi perhesyistä Venäjälle. Hieman yllättäen syntynyt uuden ykkösmaalivahdin tarve pakotti Palloseuran markkinoille, ja haaviin tarttui Raumalta Lassi Lehtinen.

Toisena nostaisin Ässiin siirtyneen Will Graberin ja kolmantena Kärppien uusimman hankinnan David Rundbladin.

Iilomo: Tähän on pakko tarttua. Graber ei ole millään tavalla takuuvarma nimi, mutta ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista seurattavista ensi kaudeksi. Tilastot ECHL:stä ovat todella kovaa valuuttaa, mutta sopeutuminen Liigaan on aina kysymysmerkki pelaajalle, joka ei ole koskaan pelannut Euroopassa. Potentiaali on koko Liigan huipulla.

Tuoreista hankinnoista puhuttaessa on pakko nostaa esiin myös Ilves, joka julkaisi torstaina Jyrki Jokipakan sekä Dominik Mašinin sopimukset. Kun joukkueessa jatkavat viime kauden runkopakistosta esimerkiksi Les Lancaster, Leo Lööf sekä Jarkko Parikka, tupsukorvien puolustus nousee heittämällä Liigan kärkikastiin yhdessä Kärppien ja Tapparan kanssa.

Eerola: Graberin kohdalla kyse on juuri potentiaalista ja odotusarvosta. Viime vuosina Liigaan siirtyneistä, ECHL:ssä kovia pistemääriä tehneistä pelaajista kohtuullinen määrä on integroitunut kotimaiseen pelitapaan hyvin, kuten juuri mainitsemasi Lancaster tai muutama vuosi sitten Lukossa vahvasti esiintynyt Justin Danforth. Toki toisenlaisiakin esimerkkejä sopeutumisesta on nähty: ECHL:stä Turkuun saapunut Josh Kestner toi mukanaan kyllä tulivoimaa, mutta pärjäsi liigassa lähinnä kovan laukauksensa ansiosta.

Nostit esiin puolustuksen Ilveksen, Kärppien ja Tapparan osalta, joten on pakko sanoa, että Jokipakan, Rundbladin ja aiemmassa listassa mukana olleen Valtteri Kemiläisen kaltaiset hankinnat kyllä nostavat joukkueidensa takalinjojen valmiiksi vahvaa profiilia entisestään.

Iilomo: Kilpavarustelu on siis ollut jopa ennätyksellisen kovaa. Onko jonkun organisaation toiminta jättänyt vielä pohdinnan varaa tai onko jollain jäänyt hankinnat piippuun?

Eerola: Uskon, että siirtorumba jatkuu vahvana koko kesän aina Liiga-kauden alkuun asti. Tässäkin jutussa on mainittuna toki monta joukkuetta, joilla palikat alkavat olla hyvin kohdillaan, mutta aidossa rakennusvaiheessa olevia joukkueita kyllä löytyy.

Joka kauteen kovin odotuksin lähtevät HIFK ja Lukko ovat niitä joukkueita, joiden urheilutoimenjohdolla ei ole varaa lomailla. Molemmilta puuttuu toistaiseksi olennaisia palaisia tulevaa kautta ajatellen, ja lähtijöitä runkopelaajien suhteen on reilusti enemmän kuin saapuneita. Lisäksi ainakin Kalpa ja Pelicans ovat vastaavassa tilanteessa. Mainittakoon vielä, että TPS:llä on vilkkaasta siirto-keväästä huolimatta vajausta puolustuksessa ja keskikaistalla, joten uskon Turussakin olevan haun päällä.

Iilomo: HIFK:n tilanne on vähintäänkin mielenkiintoinen. Urheilujohtaja Tobias Salmelainen kertoi, että hakusessa on vielä kaksi puolustajaa, minkä jälkeen julkaistiin Eddie Larsonin sopimus. Puheiden perusteella siis kauden alkua ajatellessa joukkueessa on enää yhden puolustajan vajaus. 

Samaan aikaan joukkueen maalilla on suht kokematon kaksikko Niilo Halonen ja Roope Taponen. Ei siis missään tapauksessa meritoitunein kaksikko. Takalinjoilla on vahvaa yleisosaamista, mutta varsinkin hyökkäyspelaamisen erikoismiehet puuttuvat kokonaan. Ellei HIFK:ssa sitten uskota Joonas Lyytisen sekä nuorten Otto Salinin ja Mico Luodon kasvuun. Helsinkiläisten hyökkäyskalusto on vertailukelpoinen muiden kärkijoukkueiden suhteen, mutta alakerta jää auttamatta paperilla köykäiseksi. 

Julkaistu 26.6.
Haastattelu

Tehopuolustaja Antti Tuomisto palaa Pohjois-Amerikasta ja on valmis Liigaan: "TPS oli minulle paras paikka kehittyä"

Antti Tuomisto pääsi maistamaan voittamisen kulttuuria yliopistosarjassa, nyt samaa haetaan Turussa.
Mika Tallskog, @MTallskog

Tämän kesän mielenkiintoisimpiin hankintoihin kuuluu ehdottomasti NCAA-sarjasta Suomeen palaava puolustaja Antti Tuomisto. Puolustaja siirtyi Denverin yliopistosta kahden vuoden sopimuksella TPS:n riveihin.

Isokokoinen Tuomisto tuo kiekollista osaamista TPS:n takalinjoille. Puolustajalla on hyvä pelikäsitys ja oikealta lähtevä laukaus on erittäin vaarallinen.

Porilaislähtöinen peluri näytti hyvää pelikäsitystään ja laukaustaan jo Ässien U20-joukkueessa ennen Pohjois-Amerikkaan lähtöä. Kaudella 2019−2020 puolustaja nakutteli 48 ottelussa tehot 15+35=49. Hänet palkittiin kauden päätteeksi sarjan parhaana puolustajana Reijo Ruotsalainen -palkinnolla ja parhaana pelaajana Teemu Selänne -palkinnolla.

− Meillä oli hyvä joukkue siellä ja sain paljon vastuuta, mikä auttoi niihin hyviin pistemääriin. Kausi päättyi pudotuspeleihin koronan takia, mutta hyvät muistot jäivät siitä kaudesta, kertoo Tuomisto.

Viimeisellä kaudellaan Ässien U20-joukkueessa Tuomisto nakutteli hurjat tehot.

Kovista pisteistä huolimatta nuori puolustaja oli jo päättänyt suunnata NCAA-yliopistosarjaan, eikä ammattilaisuus Ässien Liiga-miehistössä ollut tässä kohtaa vaihtoehtona.

− Ensinnäkin koulu on isona plussana ja tämän lisäksi pienen kaukalon pelaaminen ja pohjoisamerikkalainen tyyli pelata. Se (NCAA) on toiminut monella pelaajalla ponnahduslautana esimerkiksi NHL:ään, kertoo Tuomisto syiksi yliopistosarjaan lähtemiselle.

Pääaineenaan Tuomisto opiskeli viestintää ja markkinointia ja aikoo saada nämä opinnot päätökseen vielä jääkiekkouran ohella.

Suomessa NCAA on hieman tuntemattomampi sarja. Korkeimmalla tasolla pelaa yli 60 joukkuetta ja taso vaihtelee konferenssista riippuen. Denver pelaa NCHC-konferenssissa, joka kuuluu sarjan kovimpiin. Peli on nopeaa, fyysistä ja hyökkäysvoittoista.

− Aika isot tasoerot, mutta ne kärkijoukkueet ovat todella kovia joukkueita. Vaikka taitotaso ei ole yhtä hyvä, kuin joissain kärkijoukkueissa, niin sielläkin mennään kovaa ja pelit ovat kovavauhtisia.

Tuomisto vietti Denverissä kaksi vuotta, joista jälkimmäinen päättyi joukkueen mestaruuteen. Otteluita kahden kauden aikana kertyi 59 ja tehopisteitä 3+17=20.

− Voittamisen kulttuuria, paljon pelillisiä asioita ja pienen kaukalon peliä, luettelee Tuomisto päällimmäisiksi opeiksi yliopistokiekosta.

Denverissä Tuomisto pääsi maistamaan mestaruuden voittamisen tunnetta.
Kuva © Getty Images

Detroit Red Wings varasi Tuomiston NHL:n varaustilaisuudessa kesällä 2019 toisella kierroksella vuorolla 35. Vielä NHL-sopimukseen ei olla päästy, mutta Red Wings on kuitenkin seurannut tarkkaan Tuomiston kehittymistä pelaajana.

− Heidän kanssaan ollaan oltu tosi paljon yhteydessä ja kehitysvalmentajien kanssa on käyty viikoittain läpi peliä ja kehittymiseen liittyvää asiaa.

Takaisin Suomeen kehittymään

Tuomiston kanssa samana kesänä NHL:ään varatuista suomalaisista ykköskierroksella varattujen tie on jo vienyt NHL ja AHL-kaukaloihin, mutta ainoana suomalaisena toisella kierroksella varatun Tuomiston seuraava askel urallaan oli paluu Suomeen.

− Tämä oli minulle paras paikka kehittyä seuraavalle askeleelle ja pääsee pelaamaan miesten pelejä. Näin, että TPS oli juuri minulle paras paikka kehittyä ja mennä eteenpäin. Muitakin vaihtoehtoja oli, mutta nyt valikoitui TPS, toteaa Tuomisto kotimaahan paluusta.

Tuomisto pääsi liittymään heti kesän alussa TPS:n harjoitusvahvuuteen ja hän on päässyt heti kovan harjoittelun makuun Turussa.

− Hyvin olen päässyt mukaan treeneihin ja todella kovaa ollaan treenattu useamman viikon ajan. Tosi hyvä fiilis ollut tähän mennessä uudesta joukkueesta.

Joukkueen siirtyessä harjoittelussa omatoimijaksolle harjoittelee Tuomisto itsekseen ja viettää aikaa kotikaupungissaan Porissa sekä Turussa. Kesällä löytyy kiireisen jääkiekkoilijan arkeen aikaa myös kavereille ja kalastukselle, jonka Tuomisto mainitsee harrastuksekseen.

− Ensi kaudella on tavoitteena pelata mahdollisimman hyvä kausi ja todistaa itselle ja muille olevani hyvä pelaaja. Totta kai NHL on tavoite tulevaisuudessa, mutta nyt keskitytään tähän kauteen ja pelataan mahdollisimman hyvä kausi, päättää Tuomisto haastattelun lopuksi.

Julkaistu 27.6.
Kolumni

Lehkonen, Kadri, Nitšuškin − useiden avainpelaajien sopimus päättyy, mutta taustalla rakentuu Avalanchen suomalaispelaajien realistinen mahdollisuus olla osa uutta dynastiaa

Stanley Cupia juhlitaan kesällä 2022 suomalaisvoimin. Tilanne voi toistua tulevina vuosina, sillä Avalanchen sopimusrakenne mahdollistaa sille uusia menestyskausia.
Antti Wennström, @AWennstrm

Neljä suomalaista oli osa Stanley Cupin voittanutta joukkuetta − Mikko Rantanen, Artturi Lehkonen sekä kolmosvahti Justus Annunen ja maalivahtivalmentaja Jussi Parkkila. Pelaajista Rantanen ja Lehkonen olivat ratkaisevissa rooleissa: Rantanen keskeisenä supertähtenä ja Lehkonen siirtotakarajalla tulleena syömähampaana, jonka rooli kasvoi jopa odotettua suuremmaksi mestaruuden ratkaissutta voittomaalia myöten.

Olipahan pudotuspelit!

Tämä on seuralle ja pelaajille tietysti unelmien täyttymys. Avalanchen ja suomalaispelaajien kannalta herkullisinta on kuitenkin se, että sama voi toistua. Toisin kuin ikääntyvien pelaajarunkojen ja dollaridynamiitilla poksahtavien palkkakattojen kanssa joskus käy, GM Joe Sakic on rakentanut palikoitaan siten, että kaikki ei leviä käsiin mestaruusjuhlien jälkeen.

Ei ole liian aikaista puhua jo NHL:n seuraavasta dynastiasta − siis todennäköisimmästä sellaisesta.

25-vuotias Rantanen on kiinnitettynä joukkueeseensa vielä kolmen kauden ajan. Rantanen oli keskeinen osa tätä mestaruutta, ja on myös osa mahdollista tämän päälle rakentuvaa dynastiaa.

Kapteeni Gabriel Landeskogin sopimus kestää seuraavat kuusi kautta. Ykkössentteri Nathan MacKinnonin kanssa tulevaa jättisopimusta sorvataan todennäköisesti koko ensi talvi, mutta 26-vuotias supertähti jatkaa joka tapauksessa hyökkäyksen keskeisenä palasena ainakin kesään 2023 asti.

Kun lisäksi kaikki puolustuksen keskeiset hahmot ovat sopimuksenalaisia kesään 2023 asti − heistä tärkeimmät Cale Makar ja Devon Toews pidempään − voidaan suosiolla sanoa pullien olevan hyvin uunissa.

Artturi Lehkosen kanssa palataan varmasti neuvottelupöytään jo ennen juhlahumun hälvenemistä. Vapaiden agenttien siirtohulina käynnistyy tänä vuonna heinäkuun 13. päivä. Edessä on niin sanotusti tilipäivä, johon Lehkonen valmistautuu nyt vielä rajoitettuna vapaana agenttina.

On kiehtovaa nähdä, leivotaanko hänelle pidempää jatkoa seurassa, vai eteneekö Lehkonen rajoittamattoman agentin vuosiinsa maltillisempi lyhyt lappu kourassa.

Tilaa palkkakaton alla on ensi kaudeksi vajaat 26 miljoonaa, joista leivottavana on vakiokokoonpanoon yhdeksän sopimusta. Avalanchen kovimmat haasteet ovat maalivahtien ja kolmen keskeisen hyökkääjän kanssa. Darcy Kuemper, Andre Burakovsky, Nazem Kadri ja Valeri Nitšuškin ovat tällä hetkellä tulossa rajoittamattomiksi vapaiksi agenteiksi.

Kuemper on korvattavissa vastaavan keskitason maalivahdilla, vaikka kesän maalivahtimarkkinat ovat ohuehkot. Burakovsky ja Nitšuškin saattavat napsia ökysopimukset muualta. Jälkimmäinen pelasi huikealla tasolla pudotuspeleissä ja finaalisarjassa − hänen jatkonsa olisi laiturikaksikosta toivottavinta.

Kovin päätös Avalanchella on Kadrin kanssa. Uran paras kausi ja mestaruus enteilevät valtavaa sopimusta, jopa 7−9 miljoonan kausiansioita seitsemän vuoden maksimipituudella. Kannattaako Avalanchen tehdä sellainen sopimus?

Sentterimarkkinat ovat hänen lisäkseen ohuet. 35-vuotias Jevgeni Malkin majailee Kadrin ohella vaatimattomalta näyttävän listan kärjessä. Vincent Trocheck on yksi markkinoilla olevista kohtalaisista korvaajista, mutta yhdysvaltalaisen 28-vuotiaan kulunut kausi ei ollut läheskään Kadrin veroinen.

Puolustajista Josh Manson ja Jack Johnson tulevat rajoittamattomiksi vapaiksi agenteiksi, mutta heidän tilalleen löytyy samantasoisia pelaajia helposti. On muistettava, että keskeisistä runkopelaajista Samuel Girard palaa tärkeitä minuutteja pelaamaan oltuaan nyt suurimman osan pudotuspeleistä sivussa.

Kovia kysymyksiä ratkottavaksi, muttei mahdottomia. Syksyyn mennessä suurin osa Stanley Cupin tuoreista voittajista on pukenut taas tutunväriset työhaalarit päälleen − suomalaisista hyvin todennäköisesti kaikki.

Ja dynastiaa miettiessämme emme unohda tällä kertaa finaaleissa hävinnyttä Lightningia. Pelillisesti joukkue on sillä tasolla, että se saattaa vuoden päästä olla taas finaalisarjan peikkona jatkamassa omaa menestysputkeaan. Omaa dynastiaansa.

Vaan nyt suomalaisvoimin menestyneellä Avalanchella runko on nuorempi ja siinä iskussa, että kaksi edellistä mestaruutta voittaneen joukkueen pitäisi Avalanchen kaataakseen taikoa lisää nuoria jalkoja oman ytimensä jatkoksi. Muuten kannu kiertää vuoden päästä taas Suomen Turussa.

Julkaistu 27.6.
Kolumni

Lightningin dynastia murtui ensimmäisen kunnon koetuksen edessä

Tampa Bay Lightning voitti kaksi Stanley Cup -mestaruutta suvereenisti. Kolmannessa perättäisessä finaalissa tuli vastaan saman kaliiberin joukkue, ja tuplamestaruutta seurasi tappio.
Herkko Hanhikoski, @H_TuplaJ_H

Tampa Bay Lightning olisi voinut olla Boston Bruinsin ja Washington Captalsin sijasta vuosien 2018 ja 2019 Stanley Cupin finaaleissa, mutta se jokin puuttui. Se, mikä auttaa pääsemään viimeisen kynnyksen yli.

Sitä palapeliä silloinen GM Steve Yzerman ei aivan kyennyt viimeistelemään. Detroit kutsui Yzermania, ja Julien BriseBois tarttui ohjaksiin tehtävänään ainoa asia: viimeistele Yzermanin aloittama työ.

Ja sen hän teki.

Täsmähankinnat Blake Coleman ja Barclay Goodrow toivat mukanaan tarvittavia asioita, ja kaksi peräkkäistä mestaruutta alkoivat häämöttää horisontissa. Puolustukseen tulivat mukaan Zach Bogosian ja Luke Schenn. Palapeli oli valmis.

Toisena vuonna kokoonpano eli, mikä on luonnollista. Bogosian lähti uusille vesille, joten tilalle saapui David Savard. Toinen perättäinen mestaruus oli taattu.

Kolmatta ei kuitenkaan tullut, kun Colorado Avalanche halusi pitää finaalisaldonsa täydellisenä ja kykeni riisumaan Lightningin aseista. Se herättää pienen kysymyksen: oliko Lightning oikeasti niin hyvä?

Toki jo pelkästään Stanley Cupin finaaliin pääsy vaatii erittäin vahvan suorituksen, ja kolme perättäistä finaalia ei ole vähäinen saavutus.

Nyt kuitenkin puhutaan finaaleista. Ensimmäisen mestaruuden vastustajana oli Dallas Stars. Joukkue, jonka ei olisi pitänyt olla finaaleissa. Asiat kuitenkin loksahtivat paikalleen, Golden Knightsin ja Avalanchen mahalaskuilla höystettynä. Lightningin voitosta ei ollut epäilystäkään.

Seuraavana vuonna vastassa oli Montreal Canadiens. Toinen Starsin kaltainen tapaus. Vegasin joukkue floppasi tälläkin kertaa, mutta Avalanchen sijaan toinen omaan jalkaansa ampunut oli Toronto Maple Leafs. Canadiens sai uskomattoman yhteishengen päälle ja Carey Price palasi otteissaan takaisin vuoteen 2015. Silti Lightningin materiaali oli liian iso pala Canadiensin purtavaksi ja loppu on historiaa.

Tänä vuonna tilanne oli toisenlainen. Lightning joutui aiemmin pudotuspeleissä selkä seinää vasten, nimittäin ensimmäisellä kierroksella Maple Leafsia vastaan, mutta hätää ei ollut. Olihan kuitenkin kyseessä Maple Leafs ja ensimmäinen kierros.

Oman osavaltion kilpakumppani Panthers ei onnistunut Lightningia vastaan alkuunkaan, ja paikka konferenssifinaalissa oli varmistettu. Rangers antoi vähän vastavoimaa, mutta kaksi ensimmäistä hävittyä otteluakaan ei huolettanut Jon Cooperin koneistoa.

Finaalissa oli kuitenkin edessä ensimmäinen Lightningin veroinen vastus. Ja se kokemus puuttui Lightningilta. Mestari ei kyennyt sopeutumaan Avalanchen ripeään pelityyliin tarpeeksi nopeasti, mutta antoi kuitenkin hyvän vastuksen. Darcy Kuemper ei ollut Andrei Vasilevskia parempi, mutta hänen ei tarvinnut olla sitä. Hänen tarvitsi vain olla osa joukkuetta.

Joten: oliko Lightning oikeasti niin hyvä kuin kolme edellistä kautta antavat ymmärtää?

Kyllä ja ei. Kolme perättäistä finaalia ja kaksi perättäistä mestaruutta ovat kuitenkin suuri saavutus, ja sitä ei mikään muuta eikä pyyhi pois, mutta Canadiensin ja Starsin ansiosta menestyksessä tulee aina olemaan "kyllä, mutta..." -argumentti.

Juttua muokattu 27.6.klo 17:39: David Savard ei saapunut Tampa Bayhin Montrealista, vaan matkasi mestaruuden jälkeen Canadiensin riveihin.

Julkaistu 29.6.
Kolumni

Mielenterveysongelmat selättänyt Jori Lehterä teki koko lajiyhteisölle palveluksen ulostulollaan

Tähtipelaajan esiin nostamat henkiset ongelmat uran huipulla ovat tärkeä muistutus huippu-urheilun varjopuolista. Vielä tärkeämpää on Jori Lehterän tarjoama esimerkki avun hakemisesta.
Juha Oinonen

Kädet tärisivät ja hikoilivat ahdistuksesta, mieli oli niin sumussa, että pelivälinettä oli vaikea havaita eikä koko pelaaminen enää kiinnostanut. Muun muassa näin Tapparaan siirtynyt Jori Lehterä kuvasi St. Louis Bluesissa pelatessaan kokemiaan masennus-, ahdistus- ja paniikkihäiriöoireitaan Esko Seppäsen Urheilucast-ohjelmassa.

Lehterä kertoi alkaneensa tuntea ahdistusta ja paniikkia ensimmäisen NHL-kautensa puolivälissä, vaikka pistetahti oli vakuuttava. Tätä ennen suomalaishyökkääjä oli omien sanojensa mukaan harjoitellut erittäin intensiivisesti ja tavoitellut NHL-paikan vakiinnuttamista.

Tavoitteen täyttymisestä tuli kuitenkin Lehterän uralle vaikein jakso.

Jokaisen pelin jälkeen Lehterä koki helpotusta, että pelattavana oli taas yksi ottelu vähemmän. Omilla tehopisteillä tai muulla suoritustasolla ei ollut mitään merkitystä, kun koko jääkiekko tuntui merkityksettömältä.

Absurdeinta oli, että Lehterän kärsiessä mielenterveysongelmista seura tarjosi kolmen vuoden jatkosopimusta ja yhteensä yli 14 miljoonan dollarin tienestejä. Lehterä ei vain nauranut matkalla pankkiin, vaan hän koki ryöstäneensä pankin.

Lehterä kuvasi masennuksensa taustatekijäksi liiallisen harjoittelun aiheuttaman ylirasitustilan, mutta tilanteessa on nähtävissä myös huijarisyndrooman piirteitä.

Lehterä oli ollut tähtipelaaja sekä Liigassa että KHL:ssä ja hänet oli valittu KHL:stä myös toistaiseksi viimeisiin NHL-olympialaisiin. Podcastissa Lehterä sanoitti itsekin, kuinka erilainen tilanne oli NHL:ssä, kun hän ei enää ollutkaan joukkueen taattu ykkössentteri.

Lisäksi Lehterä mainitsi sivulausessa joutuneensa ennen psyykkisiä oireitaan laitataklauksen kohteeksi ja etsineensä sen jälkeen vaihtoaitiota. Se saattaa viitata aivotärähdykseen, joka tutkitusti aiheuttaa masennusoireita.

Syiden spekulointi on sinänsä tarpeetonta, koska fyysisistä oireista poiketen psyykkisten vaivojen syitä ei usein pystytä todentamaan. Oleellisinta Lehterän tapauksessa – ja mielenterveysongelmissa ylipäänsä – oli se, että hän haki ongelmiinsa sekä ammattiapua että vertaistukea.

Nopeaa ihmeparantumista tarinaan ei kuulu, kuten ei psykiatriaan muutenkaan, vaan Lehterän oireilu jatkui koko kolmen vuoden ajan St. Louisissa. Kun suomalainen kaupattiin Philadelphia Flyersiin kesällä 2017, hän koki jo voivansa paremmin.

Ympäristönvaihdos itsessään saattoi jo kääntää tilannetta parempaan suuntaan. Lehterä itse koki siinä vaiheessa oppineensa käsittelemään asiaa ja ennen kaikkea nauttimaan jääkiekon ulkopuolisista asioista, kuten perhe-elämästä.

Harjoittelu oli ollut pitkään pakonomaista, Lehterän omin sanoin “pään seinään puskemista”, joten pelaamisestakin oli epäilemättä vaikea nauttia. Psykologin ja vertaistuen avulla Lehterä vakuuttaa oppineensa käsittelemään tunteitaan ja vastoinkäymisiään, kuten oikeudenkäyntiprosessia huumeiden käyttörikoksesta, ja nauttii jälleen pelaamisesta.

Lehterän halu hakea nopeasti apua on tärkein oppi ja viesti koko jääkiekkoyhteisölle – sekä kaikille meistä. Ansiokasta on myös julkinen puhe mielenterveyden haasteista ja varoittavan esimerkin antaminen huumekokeiluista.

Opittavaa on kuitenkin edelleen.

En tiedä tilanteesta enempää, mitä Lehterä kertoi Urheilucastissa, mutta toivoisin lajikulttuurilta vastuullisempaa otetta aivovammojen tutkimiseen ja hoitamiseen.

Puhtaasti mielenterveysongelman hoitamisesta olen Lehterän kanssa ehdottomasti samaa mieltä siitä, että ilman apua ongelmat olisivat kestäneet pidempään. Toisaalta ongelma olisi mahdollisesti hoitunut nopeammin, jos Lehterä olisi muun hoidon ohella korjannut oireitaan aiheuttaneita olosuhteita eli ollut akuuteimman vaiheen sairauslomalla.

Jääkiekon kilpailukulttuuri ei suoranaisesti suosi omaehtoista kokoonpanon ulkopuolelle jättäytymistä, mutta tämänkaltaisissa tilanteissa irtiotto hyödyttäisi sekä pelaajaa että joukkuetta.

Lehterän kuvaus itsestään huokaisemassa helpotuksesta pelatun pelin jälkeen tai huippupalkkaisena mutta sumeanäköisenä pelaamassa NHL-jäillä ovat selviä merkkejä siitä, että pelaaminen on haitallista pelaajalle. Joukkuekaan ei tämänkuntoisesta pelaajasta hyödy.

Vaikka kaikesta voi löytää parannettavaa, on tässä tapauksessa ensisijaisesti syytä nostaa hattua Lehterän ratkaisuille: hän haki apua ja tuli lopulta asian kanssa julkisuuteen.

Ensimmäinen ratkaisu oli hyväksi yksilölle, jälkimmäinen yksilön lisäksi yhteisölle.

Kirjoittaja on mielenterveys- ja päihdetyön ammattilainen.

Joe Sakicin mestariteos

Teksti: Jani Mesikämmen, @Karhuherra

Colorado Avalanche jyräsi Stanley Cupin voittoon joukkueella, jonka timanttisen kärjen muodosti nippu nyky-NHL:n kiistatta kirkkaimpia tähtiä. Vaivattomaksi tietä mestaruuteen ei kuitenkaan voi väittää – pikemminkin se on lähes vuosikymmenen mittainen jatkokertomus, jota ovat sävyttäneet karut juonenkäänteet.

Tarinan keskiössä on yksi mies, joka on omistanut valtaosan elämästään samalle organisaatiolle. General Manager Joe Sakic edusti pelaajana koko ammattilaisuransa Quebec Nordiquesin ja sen perintöä kantavan Avalanchen värejä. Ja ennen kaikkea "Burnaby Joe" tottui voittamaan kaiken mahdollisen Stanley Cupista olympiakultaan.

Pari vuosikymmentä kaukalossa ei riittänyt, vaan varsin pian peliuransa päättymisen jälkeen Sakic päätyi mukaan Avalanchen johtoportaaseen. Viimeisen kahdeksan vuoden ajan hän on kantanut päävastuun GM-roolissa, jo sitä ennen hän oli kulisseissa avainroolissa yrittämässä palauttaa seuraa kunnian teille.

Tarina Sakicin johtajuudesta on tarina kärsivällisyydestä. Se on poikkeuksellinen esimerkki karvaiden epäonnistumisten jälkeen säilytetystä maltista. Ja kompurointeja on riittänyt. Sakicin otettua komennon Avalanche taapersi kolme ensimmäistä kautta pääsemättä edes pudotuspeleihin.

Kun Avalanche seuraavana keväänä vihdoin ylsi mukaan Stanley Cup -karkeloihin – vain hävitäkseen heti avauskierroksella – joukkueessa oli mukana kuusi nykypelaajaa. Vielä vuosi piti edetä ennen kuin seura saavutti keväällä 2019 edes ensimmäisen pudotuspelisarjan voiton sitten Sakicin pelaajavuosien.

Nyt tuoreesta mestarista puhutaan mahdollisena dynastiana, kuin uutena Tampa Bay Lightningina, jonka se syrjäytti valtaistumelta.

− Me haluamme olla kuin Tampa, Sakic tuumasi ensitöikseen voittohumussa.

Paremman tulevaisuuden kulmakivet

Dynastioita ei synny hetkessä. Avalanche on kerännyt vuosikausia kovaa oppia organisaationa. Odotusten kasautuessa muutaman edelliskevään tappiot ovat pakottaneet sekä johtoportaan että pelaajiston oppimaan voittamisen lainalaisuuksia.

− Totta kai alemmista ketjuista tulee aina pelaajia esiin, mutta kärkipelaajat vievät hommaa. Meidän ketjulla on peiliin katsomisen paikka, supertähti Mikko Rantanen summasi itsekriittiset tunnelmansa viime kesänä Avalanchen pudottua kolmatta kertaa perättäin pudotuspelien toisella kierroksella.

Ykkösketjun tähdet ottivat opikseen, mutta taustaltakin löytyi vielä uudenlainen vaihde. Sitä on kuitenkin edeltänyt pitkä oikeiden ratkaisujen jatkumo menestyksen taustalla.

Kun Joe Sakic otti päävastuun Avalanchen tulevaisuuden kirkastamisesta, jäällä nähtyä tuotetta johtivat viimeisiä tähtipölyjään puhallelleet Jarome Iginla ja Alex Tanguay. Kukaan ei kuitenkaan aloita näillä työmailla tyhjästä, Sakicilla oli käsissään kolme nykymenestyksen kulmakiveä: lupaavat keltanokat Gabriel Landeskog ja Nathan MacKinnon sekä nyt mestaruusjuhliin 12. kautensa Denverissä päättänyt Erik Johnson.

Jälkiviisauden valossa voi toki todeta, että kahden orastavan supertähden varaan kelpaa tulevaisuutta rakentaa, mutta paljon on tämänkin kaksikon ympärille tarvinnut kasata tiiliä ennen kuin risukasasta tuli kartano.

Yhden olennaisen palan GM Sakic muurasi vaihtopenkin taakse ensimmäisenä painavana siirtonaan. Kun Sakicin aiempi aisapari Patrick Roy yllättäen jätti päävalmentajan pestin elokuussa 2016, Sakic linjasi nopeasti palkkaamansa tuntemattoman tulokasvalmentajan olevan koko bisneksen suurimpia nousevia kykyjä.

Jared Bednarilla oli tuolloin tilillään tuore AHL-mestaruus Lake Erie Monstersin luotsina, sekä aiempi EHCL:n Kelly Cupin voitto lyhyen uransa alkumetreiltä. NHL-jäille menestys ei suoraan siirtynyt, vaan Bednarin debyyttikausi oli seurahistorian synkin mahalasku.

Eivätkä seuraavatkaan kaudet tuoneet merkittäviä onnistumisia, vaikka Avalanchesta kasvoi runkosarjapelien väriläiskä ja odotukset kasvoivat vääjäämättä vuosi vuodelta. Kompasteluista huolimatta Sakic seisoi vuodesta toiseen valintansa takana ja tukena.

NHL-GM:lle päävalmentajan onnistumisessa panoksena on aina myös oma työpaikka. Sen riskin Sakic kantoi, vaikka hänen tonttinsa onkin kenties keskimääräistä turvatumpi.

Jared Bednar (vas.) ja Joe Sakic ovat kulkeneet rinnatusten läpi vaikeuksien.
Kuva © Getty Images

Varaamalla tähtiin

Nyt on helppoa todeta Avalanchen olevan oppikirjatason esimerkki menestyvän NHL-joukkueen rakentamisesta nykyisessä markkinaympäristössä. Mestarijoukkueen ydin on rakennettu poikkeuksellisen hyvillä pelaajavarauksilla ja niiden jatkohyödyntämisellä.

Huonot vuodet toivat Denveriin korkeita varausvuoroja ja Avalanche käytti ne huimalla osumatarkkuudella. Kärkivarauksilla menestyminen ei ole itsestäänselvyys – eikä edes se, että seura löytää kestäviä tähtitason nimiä säännöllisesti tilaisuuden saadessaan.

Kesällä 2011 Avalanche sai kakkosvuorolla ruotsalaislupaus Landeskogin, Edmonton Oilers nappasi sitä ennen Ryan Nugent-Hopkinsin. Pari vuotta myöhemmin Avalanche sai varata ykkösvuorolla MacKinnonin, Florida Panthersille jäi seuraavaksi Aleksander Barkov.

Muista vastaavalla tavalla toistuvasti kärkisijoilla varaamaan päässeistä samankaltaista onnistumista lahjakkuusarvonnassa voi esitellä vain Oilers, joka vaatimattomampien osumien seassa sai perättäisinä vuosina hankittua Connor MacDavidin ja Leon Draisaitlin.

Ero seurojen välillä on tietenkin siinä, ettei Oilers ole Liigan kirkkaimmista tehotähdistä huolimatta lähelläkään menestyvää joukkuetta – Avalanche pyyhkäisi kanadalaiset tieltään suoraan neljällä voitolla.

Siinä missä poikkeusyksilö MacDavidin varaaminen oli Oilersille itsestään selvä valinta kesällä 2015, Avalanche teki vaikeamman valinnan numerolla kymmenen. Ennen Avalanchea moni seura valitsi huomattavasti vaatimattomamman tasoisen jääkiekkoilijan kuin denveriläisten nappaama Mikko Rantanen.

Pari vuotta myöhemmin oli jälleen täysosuman aika. Dallas Stars lienee tyytyväinen kolmantena varaamaansa Miro Heiskaseen, mutta kärjessä varanneilla New Jersey Devilsillä (Nico Hischier) Ja Philadelphia Flyersilla (Nolan Patrick) saattaa olla jossiteltavaa. Tuore Conn Smythe Trophyn voittaja Cale Makar matkasi Avalancheen neljännellä vuorolla.

Nämä neljä uransa huippuvaiheessa olevaa, tai Makarin tapauksessa kenties sitä kohti vasta kasvavaa, supertähteä ovat suurimmat yksittäiset tekijät Avalanchen mestaruuden takana. Heidän muodostamansa rintama oli pysäyttämättömän leveä.

Sakicin johtama organisaatio on näiden nappiosumien jälkeenkin jatkanut hyvillä raiteilla. Kesän 2019 kaksi ykköskierroksen varausta, Bowen Byram ja Alex Newhook, ovat jo selvästi uutta sukupolvea. Ja kumpikin oli mestaruusjoukkueessa selvässä roolissa.
Kaikki sinänsä onnistuneet varaukset eivät enää ole mukana Avalanchen riveissä, mutta heidänkin avullaan on otettu askeleita eteenpäin.

Kolme vuotta sitten kakkoskierroksella varattu Drew Helleson ei ole pelannut peliäkään NHL-tasolla, mutta hänen vaihtoarvonsa tänä keväänä oli pudotuspeleissä arvokkaaksi osoittautunut Josh Manson. Häntä pari vuotta aiempi toisen kierroksen varaus Conor Timmins oli osa ykköstorjuja Darcy Kuemperin kauppaa.

Kesän 2020 ykköskierroksen varaus Justin Barron saattaa vielä osoittautua kovan tason NHL-pelaajaksi, mutta hänestä Avalanche luopui saadakseen Artturi Lehkosen Montrealista. Kaikissa näissä vaihtokaupassa Sakic on tukevasti voiton puolella tällä hetkellä tarkasteltuna.

Nathan MacKinnon (vas.) ja Sakic istuvat pian neuvottelupöytään supertähden jatkosopimusta muotoilemaan.
Kuva © Getty Images

Kauppaa askel askeleelta

Onnistuneesta pelaajakartoituksesta huolimatta Avalanchen tämän kevään kokoonpanossa oli lopulta reilusti alle kymmenen omaa varausta. Miksi toisaalta olisi tarvetta enempään, kun varaamalla rakennettu kärki on edellä kuvatun tasoinen?

Sakic on osannut rakentaa joukkuetta pala kerrallaan myös merkittävillä pelaajakaupoilla. Osumatarkkuus ja näkemyksellisyys on tälläkin saralla vahvaa luokkaa.

Eräs Sakicin ajan merkittävimmistä pelaajakaupoista osuu jo synkkiin vuosiin. Denveristä muualle menestymään halunnut Matt Duchene, oma ykkösvaraus vuodelta 2009, läksi suurkaupassa Ottawa Senatorsiin – Avalanchelle käteen jäi muun muassa nykyisiin avainpuolustajiin lukeutuva Samuel Girard sekä Bowen Byramin tuonut varausvuoro. Duchene ei ole löytänyt tietä menestykseen.

Sittemmin Sakic on 3–4 vuoden aikana tehtaillut lukuisia pelaajakauppoja ja hankintoja, jotka eivät sillä hetkellä ole välttämättä nostaneet suurta huomiota.

Kesällä 2018 vapaina agentteina NHL:n ulkopuolelta hankittiin halvalla pienet, mutta olennaiset osaset Logan O'Connor ja Pavel Francouz. Seuraavaa kesää Sakic voi muistella täysosumana tälläkin rintamalla: André Burakowsky heltisi lähes ilmaiseksi, epäilyksiä herättänyt Nazem Kadri on ollut arvokkaampi palanen kuin vaihtokaupassa Maple Leafsille annetut Tyson Barrie ja Alex Kerfoot. Ja kesäsesongin kruununa vapaiden pelaajien markkinoilta Avalanchen väki osasi poimia Valeri Nitšuškinin, joka tämän kevään työpanos huomioiden on pelannut pilkkahinnalla.

Ennen viime kauden alkua Sakic ratkoi hankalaa maalivahtikysymystä hankkimalla Darcy Kuemperin. Vastinettakin meni, mutta Kuemper osoitti olevansa riittävän hyvä voittavan joukkueen maalivahdiksi. Omalla tavallaan arvokkaiksi osoittautuivat kesän kokeneet vapaat agentit Jack Johnson ja Darren Helm minimaalisin palkkakuluin.

Huomionarvoista on se, että ennen kaikkea Sakic taustajoukkoineen ei juuri ole laukonut huteja siirroissaan, kuten Rinkside.fi-sivuston Lassi Alanen toteaa: edellinen heikompi kauppa on Ryan O'Reillysta luopuminen seitsemän vuotta sitten. Siinäkin kaupanteossa Avalanchen riveihin siirtyi tänä keväänä olennaisessa roolissa pelannut J.T. Compher.

Avalanchen mestarijoukkue rakentui vuosien ajan erilaisilla siirroilla.
Kuva © Getty Images

Viimeiset niitit

Kompuroituaan useamman kevään ajan pudotuspelien alkukierroksilla Avalanche oli taitekohdassa. Sakicin rohkeus riitti olla räjäyttämättä huolella rakennettua nippua palasiksi karujen takaiskujen jälkeen. Toisaalta hänellä riitti uskallusta tehdä vielä olennaisia johtopäätöksiä ja ratkaisevia siirtoja.

Kuemperin hankinta vuosi sitten oli jo tällainen. Ongelma, joka oli ehdottomasti ratkaistava. Epäilyistä huolimatta Kuemper oli juuri sopivasti mitoitettu vastaus pulmaan. Vielä uljaammin Sakic osui kuitenkin keskelle maalitaulua siirtotakarajalla.

Vahvaa kautta pelannut Avalanche hankki neljä pelaajaa sisään, kaupoissa kokoonpanosta poistui vain yksi mies. Andrew Cogliano oli klassinen pienen riskin ja suuren palautuksen kokemushankinta, joka osoitti arvonsa. Saksalaishyökkääjä Nico Sturm täytti niin ikään täsmällisesti pienen roolipelaajan ruutunsa.

Josh Manson toi lopulta enemmän kuin moni osasi odottaa. Panosten kasvaessa hän oli kuin nuorempi painos legendaarisesta Dave-isästään, päivitetyin kiekollisin ominaisuuksin. Mansonin rooli oli lopulta merkittävä sekä puolustuspään taisteluhärkänä että hyökkäystehojen yllättävänä lisänimenä.

Juuri siirtotakarajan umpeutuessa Sakic runnoi maaliin vielä pitkään tähyämänsä siirron. Artturi Lehkonen oli kaikin puolin täysosuma Avalanchelle, Stanley Cupin ratkaissut osuma ja konferenssifinaalien ratkaisumaali olivat vain jäävuoren huippu työteliään turkulaisen sadunomaisessa keväthurmoksessa.

Näitä neljää hankintaa yhdistää syvä tarkoituksenmukaisuus. Avalanchella oli jo ennestään taitoa, vauhtia ja loistokkuutta. Kevätvahvistukset toivat mukanaan tuhdin annoksen kovuutta, periksiantamattomuutta, kiekotonta raatamista – ja lopulta tulostakin: Lehkosen komean pudotuspelisaldon (8+6) ohella mestarijoukkue sai alemmista ketjuistaan riittävästi sekundäärisiä tehoja laajalla rintamalla.

− Jokainen meistä tuotiin tekemään tiettyä hommaa. Ja siltä myös tuntui vastaanotto. Joukkue tarvitsi apua tietyille pelin osa-alueille ja me saimme tulla koppiin itsenämme tekemään juuri sen, Sturm arvioi tilannetta The Athleticille.

Mikko Rantasen mukaan kevään suuri sankari Artturi Lehkonen ansaitsisi Sakicilta 15 vuoden sopimuksen.
Kuva © Getty Images

Uusi haaste heti

Joe Sakic haluaa seuransa olevan kuin Tampa Bay Lighting, jonka Avalanche on juuri nujertanut. Tavoite on ymmärrettävä. Menestyäkseen myös tulevina vuosina, Lightning on ainoa oikea mittapuu denveriläisdynastiasta haaveileville. Kolmesti perättäin finaaleissa esiintynyt Lightning on viime vuosina uusiutunut hienosti pala kerrallaan säilyttääkseen asemiaan.

− Meillä on upeita pelaajia. Toivomme, että saamme alulle jotain sellaista, mitä Tampa teki. Siihen me tähtäämme. Yritämme säilyttää samaa mitä he ovat juuri tehneet, Sakic pohti ESPN:lle mestaruuden ratkettua.

Avalanche-pomon urakka alkaa välittömästi pahimman juhlapöhnän tasaannuttua. Mestariajoukkueessa on paljon irtopalasia, muun muassa kymmenen tämän kesän rajoittamatonta vapaata agenttia – ja tuhdin tilipäivän itselleen pelannut rajoitettu vapaa agentti Lehkonen.

Osa pelaajista vaihtaa maisemaa luonnolliseen tapaan, mutta vaikeitakin kysymyksiä riittää. Onko Kadrille syytä vielä maksaa täyttä markkinahintaa? Hakeeko huippukauden pelannut Nitšuškin tilipäivänsä muualta? Mitä tehdä Burakowskylle ja kannattaako Kuemperille tarjota palkankorotusta?

Sakicin seuraava mittari onkin siinä, onnistuuko hän luomaan Avalanchesta houkuttelevuudeltaan Lightningin kaltaisen kohteen. Menestys kiinnostaa pelaajia ja Lightning on saanut toistuvasti kiinnitettyä laatupelaajia myös alle markkinahinnan.

Joukkueen runko on kuitenkin poikkeuksellinen, siinä on dynastian aineksia, etenkin jos nyt hävyttömän alipalkattu MacKinnon allekirjoittaa uuden pitkän sopimuksen tulevan kauden aikana. Avalanchen tärkeimmistä ydinpelaajista 29-vuotias Landeskog on vanhin.

Eikä tämäkään lopulta olen yhden miehen sankaritarina. Avalanche-legenda Sakic on luultavasti itse ensimmäisenä kertomassa, ettei menestys ole lähtöisin pelkästään hänen käsistään.

Sakicin lähin apuri Chris MacFarland on kerännyt oman osansa suitsutusta, hänelle olisi muissa seuroissa tarjolla ykkösmiehen pestejä vaikka välittömästi. Sakicin, MacFarlandin ja päävalmentaja Bednarin työtä avittaa myös seuran panostus analytiikkaan. Hyvät pelaajavaraukset ja siirtotakarajalöydöt harvoin ilmaantuvat sattumalta.

Vahvat taustat ovat vähintään pelaajiston veroinen edellytys pitkäkestoiselle menestykselle.

Kaikki Jatkoerät
  • Jatkoerä 6/2022: Joe Sakicin mestariteos
    Colorado Avalanchen Stanley Cup -voitto upean finaalisarjan päätteeksi ei ollut yhden kevään oikku, vaan pitkään oikeaan suuntaan rakennetun organisaation merkkipaalu. Kiekkokauden viimeisen huipennuksen lisäksi Jatkoerä kerää tutusti kaikki viime aikojen painavat jutut ja puheenaiheet yhteen.
  • Jatkoerä 5/2022: Tarina afrikkalaisesta jääkiekosta
    Jääkiekko globalisoituu hitaasti. Siitä kertoo muun muassa lajin leviäminen Afrikassa. Algerialainen jääkiekko ei vielä ole tunnettua, mutta siinäkin maailmankolkassa lajilla pieni suomalainen sivujuonne. Jatkoerä kokoaa jälleen myös viime aikojen painavimmat jutut ja puheenaiheet samaan pakettiin.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 4/22: Team Kuortane − naiskiekkoilun tähtitehdas?
    Kymmenen vuotta Naisten Liigassa taivaltanut Team Kuortane ei ole poikkeuksellisista resursseista huolimatta onnistunut painavassa tavoitteessaan, ainakaan muita sarjaan osallistuvia joukkueita paremmin. Jatkoerä pureutuu naiskiekkoilumme erikoisuuteen, ja paketoi tietysti muut viime aikojen painavat puheenaiheet.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 3/22: Leijonakuninkaan saaga alkaa
    Jukka Jalonen on omakätisesti muuttanut suomalaisen kiekkohistorian kulkua. Nyt on aika käydä läpi koko hänen uransa pelaajien näkökulmasta, se taas ansaitsee kokonaisen juttusarjan. Tervetuloa Leijonakuninkaan jäljille.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 2/21: Jonne Virtanen − Monni on ihan rikki
    Jonne Virtanen loi pitkän ammattilaisuran epätodennäköisistä lähtökohdista. Nyt häntä uuvuttaa, on aika väistyä ja kertoa taustoja. Helmikuun kootut jutut kuvastavat pitkälti historiallisia aikoja niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 1/2022: Raipen uusi valtakunta
    Raimo Helminen on tamperelaisen jääkiekkoilun suurimpia ikoneja, mutta peliuransa jälkeen hän on saavuttanut onnistumisensa muilla mailla. Tapasimme suurta suosiota Etelä-Tirolissa nauttivan Raipen. Jatkoerä kokoaa tutusti myös kaikki viime aikojen painavat jutut ja puheenaiheet.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 12/2021 – Valtteri Filppula: Tuhannen NHL-taiston katse
    Jatkoaika tapasi Valtteri Filppulan Sveitsissä, jossa yli tuhannen NHL-pelin ja kolmen Stanley Cup -finaalisarjan konkari hakee uutta maustetta upealle uralleen. Mutta kruunautuuko hyökkääjän ura vielä olympiakomennuksella?
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 11/21 − Hyvästi, Hakametsä!
    Hakametsän jäähalli on määritellyt tamperelaista ja koko suomalaista jääkiekkoa vuosikymmeniä, siksi jäähyväisten hetkissä oli haikeutta, jopa luopumisen tuskaa. Hakametsän ja Nokia Arenan suurten tunteiden ohella Jatkoerä kokoaa kaikki viime viikkojen painavat aiheet yhdeksi lukupaketiksi.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 10/2021 – NHL-unelma, joka ei toteutunut
    Marko Jantunen marssi askel kerrallaan saavuttaen lähes kaiken eurooppalaisissa kaukaloissa – mutta miksi NHL jäi valloittamatta? Jatkoerä paketoi myös lokakuun syvimmät tarinat, kuumimmat keskustelut ja painavimmat aiheet jälleen yhdeksi kokonaisuudeksi.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 9/21 – Vlog-tähti, vegaani ja maalivahti
    Kasimir Kaskisuo on maalivahti ja henkilöbrändi. Jatkoerä tutustuu uuden ajan jääkiekkoilijaan, joka on yksilöurheilija muutenkin kuin pelipaikaltaan. Ohessa tietysti koottuna viime viikkojen painavat aiheet ja jutut.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 8/2021 – Mestis on meille tärkeä
    Elinkelpoisen Mestiksen pitäisi olla kunnia-asia kotimaiselle kiekkoyhteisölle. Mestis on meille tärkeä, ja tämän kauden teema.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 7/2021 – Kaapo suuren kaupungin valoissa
    Kaapo Kakon kasvutarinan seuraava luku on äärimmäisen mielenkiintoinen. Nouseeko 20-vuotias turkulaispoika kolmannella NHL-kaudellaan Manhattanin kokoiseksi tähdeksi? Jatkoerä kokoaa kesäkauden painavimmat puheenaiheet yhteen pakettiin.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 6/2021 – Mahdoton tehtävä Montrealissa
    Montreal Canadiens on NHL-kauden tuhkimotarina, mutta voiko Habs nykymuodossaan ikinä onnistua täysin, kun odotukset rakentuvat uskonnon ja tradition mittapuulla? Eurooppalainen kiekkokausi huipentui arvaamattomiin MM-kisoihin, joissa kirkkaimmat mitalit menivät lopulta tuttuihin osoitteisiin.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 5/2021 - Korhosen maalivahtitehdas luo tähtiä
    Jatkoaika perehtyi Ilveksen maalivahtihautomoon. Lukon 58 vuoden odotus päättyi riemukkaaseen Suomenmestaruuteen. NHL:n kurinpidon sekavuus puhuttaa edelleen. Riian MM-jäillä vietetään yllätysten kisoja.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 4/2021 – Kun fanitus hävettää
    Miten paljon fanin tulee ihailunsa kohteelta sietää, pohtii Juha Oinonen. NHL:n pelaajamarkkinat, naisten MM-kisojen peruminen ja Liigan pudotuspelit olivat huhtikuun puheenaiheita.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 3/2021 – Löisitte edes kunnolla!
    Jos tappeluilla olisi jotain merkitystä, vastustajaa olisi helppoa satuttaa oikeasti kamppailu-urheilun opein, pohtii Jani Mesikämmen. Teemu Selänteen someviestintä oli kuukauden kuumin puheenaihe, muilta osin koronakurimus vei jälleen huomion.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 2/2021: Kohtuuttomien odotusten vanki
    Mikko Koivu jätti yllättäen hyvästit jääkiekkoilulle. Jatkoerä pohtii, millainen kokonaiskuva hänen pitkästä urastaan piirtyy suhteessa huimiin odotuksiin. Tarjolla tuttuun tapaan myös kaikki helmikuun painavimmat jutut ja kuumimmat puheenaiheet.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 1/2021: Tervetuloa NHL:ään? Pääsymaksuna päävamma
    Odotettu NHL-kauden alku ja arvokisakuviot puhuttivat jääkiekkomaailmaa vuoden vaihduttua. Taalaliigassa esille ovat nousseet jälleen esille päävammat ja taklaukset, jotka kumpuavat osin lajikulttuurin synkistä perinteistä.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 12/2020: Synkkä vuosi paketoitiin huudoilla tyhjyyteen
    Vuosi 2020 saatiin pakettiin. Mikä puhutti joulukussa, sen kertoo Jatkoerä.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 11/2020: Selviytyköön, ken voi!
    Suomalaisjääkiekkoilu on putoamassa selviytymistilaan. Tämän yhtenä syynä on koronapandemia ja seurauksena huippukiekkoilijoiden uran päättymiset sekä seurojen taistelu olemassaolosta.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 10/2020: Urheilua suurempia asioita
    Ongelmat monissa muodoissa, niistä koostuivat lokakuun suurimmat puheenaiheet. Vastapainoksi nähtiin muutamia juhlia.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 9/2020: Liiga alkaa taas
    Mestaruusjahti on jälleen käynnissä, mutta koko kautta varjostavat vakavat puheenaiheet.
    Siirry tähän Jatkoerään »