Jatkoerä 8/2021 – Mestis on meille tärkeä

CHL, LIIGA, MESTIS, MAAJOUKKUE, NHL, KHL, Naisten Liiga, Muut Sarjat / Jatkoerä
Jatkoerä
Kuukauden kootut puheenaiheet
Kuukauden jutut
Pääkirjoitus

Kiehtovan kohtalokas uusi normaali

Jani Mesikämmen
@Karhuherra
4.9.2021 13.27

Uuden kiekkokauden alla on tuntunut jo lähes rutiinilta edestakaisin huojuva arvailu jääkiekko-otteluiden yleisörajoituksista. Epävarmuus on turhauttavaa, kun kyseessä on koko kauden suurin kohtalonkysymys.

Median edustajan etuoikeuksiin on koronapandemiankin aikana kuulunut pääsy muutoin tyhjille katsomoille pelattuihin otteluihin. Silti taakse jäänyt kausi oli huonolla tavalla ikimuistoinen. Tyhjässä hallissa hengettömän pelailun äärellä istuskelu oli absurdia, ja pelien seuraaminen kotisohvalla makoillen oli turhan helppoa.

Paikan päällä nähtyjä otteluita kertyi lopulta vain kourallinen. Tavalliselle kiekkokuluttajalle tuskin sitäkään. Pitkän kauden mittaan tottui siihen, että kiekkokoitoksia seuraa menemättä hallille.

Kotiin jääminen oli liian helppoa ja halpaa jo ennen koronakurimusta. Jokaisen pelin voi nykymaailmassa katsastaa omalta ruudulta ja keskimäärin selvästi halvemmin – ja vaivattomammin – kuin pääsylipun lunastamalla.

Se näkyi katsomoissa aiemminkin; nyt kiekkokuluttajat ovat viimeisen vuoden aikana tottuneet siihen, että lähtemistä tarvitse edes harkita. Nyt vaihtoehto on ilmeisesti taas olemassa, mikäli viranomainen niin suo.

Paljon yleisörajoituksia tai niin poistamista suurempi kysymys on kuitenkin se, haluavatko ja viitsivätkö ihmiset vielä vaivautua paikan päälle urheilutapahtumiin, vai onko liian moni keksinyt vapaa-ajalleen muuta tekemistä. Kolhuja ottaneiden seurojen tärkeimpiä tehtäviä on onnistua houkuttelemaan ihmiset takaisin kaukaloiden laitamille.

Kovinkaan moni kotimainen kiekkoseura ei kestä sitä, että katsomot pysyvät puolityhjinä avaamisen jälkeenkin. Kiekkofanin vastuulle jää sen miettiminen, millaisen merkityksen antaa hengissä olevalle lähiseuralle. Uusi normaali saisi mieluummin muistuttaa vanhoja hyviä aikoja tältä osin.

Itse kaipaan jäähallin (ja hallilihapiirakan) tuoksua, yleisön elävöittämiä pelin ääniä ja urheilijoiden kohtaamisesta silmästä silmään. Siksi haluan pelin äärelle, aistietäisyydelle. Mikä sinun valintasi on?

Kuva ©
Kaikki pingviinit kasassa
Jääkiekkokauden katsomokulttuurinen osuus saatiin Turussakin vauhdilla käyntiin, kun Bremerhaven Pinguinsin saksalaisfanit tarjoilivat CHL-ottelussa klassisen mahatifon.
Julkaistu 2.8.
Artikkeli

Dialogi: Sopiva, ok vai paras? Mikko Koivu käveli maajoukkueen apuvalmentajaksi ilman kokemusta, ja se on ristiriidassa Jääkiekkoliiton omien tavoitteiden kanssa

Onko Mikko Koivu paras vai vain erityisen sopiva nuorten maajoukkueen valmentajaksi ilman valmennuskokemusta? Mitä hyvää ja mitä kyseenalaista valinnassa on? Jatkoajan toimittajat punnitsivat valintaa suhteessa huippu-urheilujohtajien puheisiin.
Juha Oinonen, Antti Wennström

Kesän maajoukkuerintamalla nähtiin heinäkuussa yllätysvärväys, kun Jääkiekkoliitto tiedotti U20-joukkueen uudesta apuvalmentajasta Mikko Koivusta.

Nimitys on otettu heinäkuinen ajankohta huomioiden pääsääntöisen positiivisesti vastaan − ei kuitenkaan täysin kritiikittömästi. Jatkoajan Antti Wennström ja Juha Oinonen kääntelivät kolikkoa vielä kertaalleen useammalta puolelta. Mitä hyvää, huonoa ja ristiriitaista nimityksessä on?

Koivu nousi ilman valmennuskokemusta U20-maajoukkueen apuvalmentajaksi ja vastuuseen erikoistilanteista. Onko NHL-meriittien arvostus hieno kiekkoteko vai lajin päälle sylkemistä?

Oinonen: Luettuani Koivun nimittämisestä ensimmäinen ajatukseni oli, että Jääkiekkoliitto on mennyt liian pitkälle suojatyöpaikkojen ja palkintovirkojen jakamisessa. 

näen Koivun roolissa paljon hyvää, mutta myös ongelma säilyy: arvostetaan mielikuvia enemmän kuin faktoja.

Asiaa sulateltuani ensitunne on laimentunut ja näen Koivun roolissa paljon potentiaalista hyvää, mutta myös ongelma säilyy ennallaan: arvostetaan mielikuvia enemmän kuin faktoja.

Koivun kokemus on suomalaisessa kiekkoilussa jos ei poikkeuksellista niin ainakin harvinaista – aikuisten maailmanmestari ja monivuotinen kapteeni sekä NHL-joukkueessaan että maajoukkueessa pystyy varmasti auttamaan niin yksilöitä kuin joukkuetta.

Miksi Koivulle – ja edeltäjälleen Tuomo Ruudulle – kuitenkin mahdollistetaan asema toiseksi seuratuimman maajoukkueen valmennuksessa ilman valmentajameriittejä?

Koivun pelaajapolku oli lahjakkuudesta huolimatta samanlainen kuin useimmilla pelaajilla: kärsivällinen kasvatus pienestä roolista kohti isompaa, niin seurajoukkueissa kuin maajoukkueissa. Alle 20-vuotiaiden maajoukkueen muiden pelaajataustaisten valmentajien – Ville Mäntymaan, Antti Miettisen ja Miika Elomon – valmentajapolku on käynnistynyt ruohonjuuritasolta ja sisältänyt valmentajakoulutusta.

Koivun NHL-kokemus pelaajana tarjosi ohituskaistan suoraan huipulle, mikä voi olla haitallinen ilmiö. Aiemmin mainitsemani Ruutu kuitenkin nousi vastaavista lähtökohdista tulevaksi kaudeksi NHL-valmennukseen, joten täysin tätä mallia ei voi tyrmätäkään.

Toivoisin kuitenkin, että Koivun seuraajaksi valittaisiin valmentajanakin näyttöjä antanut ja kouluttautunut osaaja mieluummin kuin seuraava peliuransa päättävä leijonakonkari.

Wennström: NHL-meriittien arvostus on monella tapaa täysin perusteltu teko. On äärimmäisen tärkeää saada kovimmassa kiekkoliigassa pelanneita huippupelaajia mukaan suomalaiseen jääkiekkoon. Esikuvallisuus, johtajuus, jatkuvuus, esimerkki, kokemus ovat poikkeuksellisia.

Kyseessä on kuitenkin laajempi kokonaisuus, ja siltä osin nimitystä on tarkasteltava kriittisesti. Se, mitä voidaan kärjistetysti sanoa lajin päälle sylkemiseksi, on tämän tyyppisten oikoreittien luominen. Pelkästään roolien puolesta minun on mahdoton ymmärtää sitä, että Koivu olisi vailla valmennuskokemusta paras mahdollinen apuvalmentaja äärimmäisen tärkeiden erikoistilanteiden hoitamiseen.

Näinkö helppoa se on? Muutama puhelinsoitto, ja vastuullasi on nuorten MM-kisojen erikoistilanteet mestaruutta tavoittelevassa joukkueessa.

Alleviivaan pointtiani vielä rautalangasta. Koivu voi olla tällaiseen rooliin sopiva ja ihan hyväkin tyyppi. Mutta sopiva ei aina tarkoita parasta, ja lajin äärimmäistä huippua sekä kilpailuetua tavoitellessa minun on mahdotonta uskoa, etteikö paikalle pitäisi saada parempi valmentaja − koulutettu ja valmentajana kokenut. Sitä, mitä Mikko Koivu toivottavasti tulevaisuudessa on.

Antti Pennasen valmennusryhmä täydentyi.
Antti Pennasen valmennusryhmä täydentyi.
Kuva © Leijonat.fi/Pasi Mennander

Huippu-urheilujohtaja Antti Pennanen ja päävalmentaja Jukka Jalonen ovat painottaneet lausunnoissaan hieman toisenlaisia arvoja. Onko nimitys niiden kanssa ristiriidassa?

Wennström: Tiivistetysti, kyllä, varsin pahasti. Pennanen on korostanut useamman kerran sitä, että valmennukseen pitäisi Suomessa saada enemmän kokeneita valmentajia ja koulutusta, monialaisempaa koulutustaustaa. No, pelaajakokemusta eli jonkinlaista tärkeää kokemusta Koivun nimityksellä saadaan, mutta koulutus on enemmän tasoa "elämänkoulu". Mikko Koivulla ei ole akateemista taustaa. Hän on valmistunut ylioppilaaksi urheilulukiosta, muttei tietääkseni ole sittemmin suorittanut tutkintoja.

On tietysti ymmärrettävä, ettei Pennasen toive tarkoita akateemisen tai vastaavan koulutustaustan olevan jatkossa jokaisen pestin pääsyvaatimuksena. Silti, kun valmennuskokemuskin puuttuu, nyt ikäänkuin mennään niiden peräänkuulutettujen tärkeiden arvojen osalta 0/2.

tärkeää kokemusta Koivun nimityksellä saadaan, mutta koulutus on enemmän tasoa elämänkoulu.

Oinonen: Jos sanoo arvostavansa kokemusta ja haluavansa koulutuksella nostaa valmennuksen arvostusta, on iso ristiriita hyväksyä noviisivalmentajan valinta suoraan Suomen toiseksi seuratuimpaan maajoukkueeseen – vaikka kyseessä onkin Mikko Koivu.

Koivu oli pelaajana niin sanottu valmentajan unelma, joten kenties hänestä odotetaan nyt unelmavalmentajaa.

Asian ydin onkin juuri siinä, että Koivu kehittyi ja kasvoi johtavaksi pelaajaksi kokemuksen kautta. Erinomainenkaan peliura ei ole tae hyvälle valmentajauralle – lisätietoja voi kysyä Wayne Gretzkyltä tai Patrick Roylta.

Koivun nimittäminen ohi kokeneempien valmentajien oli ristiriitainen ratkaisu, jossa todennäköisesti painoivat tuttuus ja henkilökohtaiset syyt enemmän kuin meriitit.

Jalonen on myös Jääkiekkoliiton huippu-urheilujohtaja.
Jalonen on myös Jääkiekkoliiton huippu-urheilujohtaja.
Kuva © Juuso Pellava - juuso.pellava@jatkoaika.com

Eikö Vierumäkeen luoteta?

Oinonen: Sinänsä Vierumäkeä ei ole tarpeen pitää autuaaksi tekevänä auktoriteettina valmennuksen suhteen, sillä pätevää koulutusta saa muuallakin. On kuitenkin outoa, että valmentajakoulutuksen avulla uransa rakentaneet vastuuhenkilöt joko aktiivisesti haluavat tai vähintään sallivat kouluttamattomat ex-pelaajat vertaisikseen.

osaamisen välittäminen muille vaatii spesifimpiä pedagogisia taitoja kuin pukukoppipuhe.

Työ tekijäänsä neuvoo, mutta valmentaminen on niin paljon enemmän kuin viivojen piirtämistä fläppitauluun, että kouluttautuminen on ilman muuta yksi reitti hakea kilpailuetua.

Mentori-tyylistä tukemista esimerkiksi Koivun pelikokemuksella pystyy tekemään ilman koulutustakin, mutta nyt puhutaan valmentajasta, jonka vastuualueena on erikoistilanteet. Koivulla on laaja kokemus erikoistilanteissa pelaamisesta, mutta omaksumansa osaamisen välittäminen muille vaatii spesifimpiä pedagogisia taitoja kuin pukukoppipuhe ja tsemppaaminen.

Wennström: Tähän kysymykseen merkittävimmän vastauksen saa itse nimittäjiltä ja johtajilta. Sivusta tarkasteltuna on kuitenkin jokseenkin alavireistä, että omasta valmennuskoulusta valmistuvat eivät saa palkintoinaan kärkipaikkoja, vaan keräilevät niitä esimerkiksi tällaisten nimitysten takaa. Minun ihannemaailmassani niitä paikkoja saisivat omien valmennuskurssien parhaat, tietysti heilläkin kokemus sivussa huomioiden, ja laajemmalti muista valmentajakoulutuksista tulevien kanssa kilpaillen.

Mitä suomalaisesta kiekkovalmennuksesta mielestäsi tällä hetkellä puuttuu?

Oinonen: Substanssiosaamista niin pelillistä asioista kuin esimerkiksi data-analyyseistä tai psykologisesta tuesta on riittävästi saatavilla – ja lisää koulutetaan koko ajan. Kokonaisuutena näen valmennuskuvan turhan kapea-alaisena. Maajoukkueiden valmennuksiin noustaan pääasiassa Liiga- tai KHL-kokemuksella, vaikka suomalaista valmennusosaamista on ympäri Eurooppaa.

Ja miksi suomalaisseuran tai Suomen maajoukkueen valmentajan pitäisi olla suomalainen? Curt Lindström valmensi Leijonat ensimmäiseen MM-kultaan. Vladimir Jurzinov toi suomalaiseen kiekkoiluun paljon uusia näkökulmia. Kun mennään historiassa vuosikymmeniä taaksepäin, Carl Brewer ja Gustav Bubník olivat merkittäviä uudistajia.

Ulkomainen valmentaja Liigassa tai Leijonissa toisi taas ulkopuolista näkökulmaa, joka Vierumäeltä kenties puuttuu.

Wennström: Valmentajalisenssivaatimus, mitä pidetään useissa suurissa lajeissa itsestäänselvyytenä, on jäänyt uupumaan vaatimuksena jääkiekossa. 2012 Suomeen puuhattiin kiekon valmentajalisenssiä kovalla tohinalla perusvaatimukseksi, mutta homma jäi vaiheeseen. Vanhoja asiaa esitteleviä tiedotteita selaillessani myös nykyiset huippu-urheilijohtajat kehuivat lisenssin saapumista.

Suomalaisen jääkiekon strategiassa kerrotaan myös esimerkiksi nämä seikat:

2. Parempia valmentajia - Kehitämme valmennusosaamista erityisenä uutena painopisteenä urheilijoiden auttaminen sisäisen motivaation ja omien voimavarojen löytämisessä.

4. Parhaat parhaiden kanssa parhaita vastaan - Varmistamme yhteistyöllä maajoukkueiden toimintaedellytykset

Toteutuuko tämä Mikko Koivun nimityksessä? Pitäisi perustella todella hyvin, jos ohituskaistalta tuleva tukisi näitä tavoitteita parhaalla mahdollisella tavalla.

Ristolainen nousi otsikoihin.
Ristolainen nousi otsikoihin.
Kuva © Gettyimages

Jukka Jalonen ehti herättää huomiota myös Rasmus Ristolaista koskevassa kutsujupakassa. Ristolainen jätettiin pois Hämeenlinnan tapahtumasta, johon osallistuvat lähes kaikki selkeimmät olympiapaikan tavoittelijat. Mitä ajattelet tästä?

Wennström: Erikoista meteliä pienestä nokkapokanpuolikkaasta. Rasmus Ristolainen on esittänyt aiemmin vaikeasti tavoiteltavaa MM-kisajoukkueita valitessa. Hän ei ole pelannut täydessä leijonahengessä valinnan suhteen vaatiessaan ehtoja mukaan saapumiselle. Näistä taivutteluista on jäänyt selkeästi Jalosen hampaankoloon, minkä päälle tämä näytti lähinnä julkiselta näpäytykseltä, vaikka itse kisoista voi pudottaa myöhemminkin.

hän voi pelata itsensä joukkueeseen vain pelaamalla selkeästi paremmin. Muu on toisarvoista.

Peli näyttää Ristolaiselle kaiken, ja myös kaapin paikan. Enemmän mietinkin tällä hetkellä sitä, miten Ristolainen voisi joukkueeseen edes mahtua? Se vaatisi melkoisen tasonnoston NHL-kaudella Flyersissa.

Vastaavaan "puolustavaan puoliskoon" Jalosen maajoukkuepakistossa ovat tyrkyllä vaikkapa Lindell, Hakanpää, Mikkola, Määttä. Heistä viimeinen ei ole tällä hetkellä NHL-pelaajana kummoinen, mutta rooli saattaa vielä virkistyä siirron tai muutosten myötä, ja MM-kisoissa hän pelasi taatusti itsensä Jalosen suosioon.

Eli katseet kääntyvät Ristolaiseen. Oli tilanne mikä hyvänsä, hän voi pelata itsensä joukkueeseen vain pelaamalla selkeästi paremmin. Muu on toisarvoista.

Oinonen: Samaa mieltä myrskystä maitolasissa, mutta toisaalta Ristolainen on tällä hetkellä muutenkin kuuma peruna Flyersin maksettua suomalaispuolustajasta räikeää ylihintaa Buffalo Sabresille. Uskon seurasiirron ja rajatumman roolin hyödyttävän Ristolaista yksinkertaistamaan pelaamistaan, mikä taas auttaa maajoukkuevalintojen suhteen.

Ristolainen on pelannut vuosikaudet NHL:n pahnanpohjimmaisessa fyysisesti ja henkisesti vaikeita kausia, niin MM-kisoista kieltäytyminen on ollut jopa ymmärrettävää. Jos se kuitenkin Leijonien johtoryhmässä johtaa tällaiseen nokitteluun, omapa on häpeänsä.

Vaikka maajoukkueessa on lievää saunaseuran makua, ja esimerkiksi aikoinaan ylivertainen maalitykki Kai Nurminen jätettiin valitsematta MM-kisoihin, ovat pelilliset perusteet korostuneet Jalosen papereissa. Yhteisestä illanvietosta pudottaminen tuskin vielä pudottaa Ristolaista kisakoneesta – varsinkaan jos isokokoinen suomalainen pystyy uudessa joukkueessa tasonnostoon.

Julkaistu 3.8.
Artikkeli

Tilastot kertovat: HIFK ja Tappara matkustavat viikonloppuisin vieraskentille, Pelicans pelaa vähiten peräkkäisinä päivinä

Liigan otteluohjelmasta löytyy jälleen useita mielenkiintoisia yksityiskohtia. Jatkoaika selvitti runkosarjaohjelman oleelliset seikat.
Matti Koski, Markku Hänninen

Liigan tulevan kauden otteluohjelma sisältää jo edeltäviltä tuttuja painotuksia ja vivahteita, jotka määrittelevät pitkälti joukkueiden ottelurytmin.

Kauden 2021−22 otteluohjelma painottuu voimakkaasti viikonloppuotteluihin. Joukkuekohtaisia eroja löytyy erityisesti kotiotteluiden määristä viikonloppuisin sekä arkiotteluiden määrissä. Myös peräkkäisten otteluiden määrissä on hajontaa.

Tämän artikkelin taulukoissa on kerättyä tietoa tuoreen otteluohjelman ominaispiirteistä. Esitetyissä taulukoissa on tummennettu kunkin sarakkeen maksimiarvot, jotta taulukoiden luettavuus paranisi.

Artikkeli ei ota kantaa joukkueiden matkamääriin tai -rasituksiin. Selvitys on tehty täysin otteluohjelman perusteella.

Pelicansilla vähiten peräkkäisiä otteluita, mutta eniten lepoetua

Yksi otteluohjelmien mielenkiintoisimmista asioista on, kuinka monta kertaa joukkueet pelaavat peräkkäisenä päivänä ja kuinka monta kertaa vastustaja on silloin itsekin pelannut edeltävänä iltana.

Selvityksen mukaan joukkueiden saaman lepoedun määrässä on selvää hajontaa. Asia on oleellinen, koska peräkkäisten päivien otteluilla on myös vaikutusta joukkueen pisteodottamaan.

Alla olevaan taulukkoon on koottu kunkin joukkueen peräkkäisten pelipäivien tilastot. Taulukon ensimmäisessä sarakkeessa on listattu vertailujoukkue, jonka tilastot kerrotaan seuraavissa sarakkeissa.

Taulukon toisessa sarakkeessa kerrotaan, kuinka monena ottelupäivänä molemmilla ottelun joukkueilla on ollut edeltävänä iltana ottelu.

Kolmas sarake kertoo, kuinka monta peräkkäisen päivän ottelua vertailujoukkue pelaa levännyttä joukkuetta vastaan.

Neljännessä sarakkeessa on tieto siitä, kuinka monesti edeltävänä iltana pelannut vastustaja pelaa levännyttä vertailujoukkuetta vastaan.

Viimeisessä sarakkeessa kerrotaan joukkueen saama lepoetu peräkkäisten päivien otteluissa. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa vertailujoukkue ei ole pelannut edeltävänä iltana, mutta vastustaja on.

Kauden 2021−22 ottelut ilman lepopäivää
Molemmilla joukkueilla ottelu peräkkäisinä päivänä Ottelu  levännyttä joukkuetta vastaan
Ottelu edeltävänä iltana pelannutta joukkuetta vastaan Peräkkäiset ottelupäivät yhteensä
Lepoetu otteluissa
Pelicans 6 5 10 11 5
Kärpät 12 4 8 16 4
KooKoo 6 7 11 13 4
Tappara 8 7 9 15 2
Sport 9 7 8 16 1
HIFK 4 8 9 12 1
Ässät 6 6 6 12 0
HPK 8 7 7 15 0
Ilves 3 9 9 12 0
Jukurit 9 7 5 16 -2
Lukko
6 9 7 15 -2
JYP 5 10 8 15 -2
TPS 5 9 6 14 -3
KalPa 9 8 4 17 -4
SaiPa 8 8 4 16 -4

Lukujen perusteella Pelicansilla on tässä suhteessa etu kilpakumppaneihinsa. Lahtelaiset sekä pelaavat vähiten otteluita peräkkäisinä päivinä että saavata eniten lepoetua. Asteikon toisesta päästä löytyvät KalPa ja SaiPa, joiden kestävyys pistetään kunnon testiin peräkkäisten päivien otteluissa.

163 peräkkäisistä otteluista pelataan suurin osa (137 ottelua) pelataan perjantaina ja lauantaina. Loput 26 peräkkäistä ottelua jakautuvat tiistain ja perjantain välimaastoon.

KalPa ja KooKoo pelaavat viikonloppuisin, Ilves on arjen sankari

Julkaistu otteluohjelma jatkaa Liigan viime vuosien trendiä painottaa viikonloppuotteluita arkiotteluiden kustannuksella. Alla olevassa taulukossa on koottu kunkin joukkueen ottelumäärät viikonpäivää kohden. Viimeisessä sarakkeessa on laskettu perjantai-, lauantai- ja sunnuntaiotteluiden suhteellinen osuus joukkueen ottelumäärästä.

Ottelujakauma viikonpäivien suhteen
ma ti ke to pe la su pe−SU%
HIFK 1 5 10 8 13 22 1 60,0
HPK 0 2 15 4 17 21 1 65,0
Ilves 2 5 12 9 12 19 1 53,3
Jukurit 0 7 15 3 15 19 1 58,3
JYP 0 2 16 5 17 19 1 61,7
KalPa 0 3 14 3 20 20 0 66,7
KooKoo 1 5 14 5 15 19 1 58,3
Kärpät 2 3 10 6 16 22 1 65,0
Lukko 0 5 9 9 13 23 1 61,7
Pelicans 1 4 14 7 15 18 1 56,7
SaiPa 0 1 15 5 17 21 1 65,0
Sport 0 2 15 3 17 22 1 66,7
Tappara 1 6 9 7 15 21 1 61,7
TPS 0 4 13 8 15 19 1 58,3
Ässät 0 4 15 4 15 21 1 61,7
Yhteensä 4 29 98 43 116 153 7 61,3

Yksi tuoreen otteluohjelman ominaispiirteistä on seitsemän sunnuntaille ajoittuvaa ottelua. Ottelut jakautuvat tasaisesti 14 joukkueen ohjelmiin. KalPa on joukkueista ainoa, joka ei pelaa sunnuntaina.

Sunnuntaiottelut ovat Liigan otteluohjelmissa todellisia harvinaisuuksia, sillä päättyneellä kaudella sunnuntaina pelattiin ainoastaan kolme ottelua, joista jokainen oli alkujaan aikataulutettu toiselle viikonpäivälle. Tätä edeltävillä neljällä kaudella miteltiin ainoastaan yksi sunnuntaiottelu. Kaudella 2015−16 sen sijaan pelattiin 16 sunnuntaiottelua, mikä on suurin lukema sitten kauden 2004−05.

Luvut kertovat, että erityisesti Ilves pelaa selkeästi vähiten otteluja perjantaisin ja lauantaisin. Sen sijaan KalPalla ja Sportilla on eniten viikonloppuotteluita. Eroa kärjen ja hännänhuipun välillä on kahdeksan sarjaottelua.

Verrattuna viime kauden vastaaviin lukuihin (otteluohjelma kauden alussa), merkittävin muutos on tiistaiotteluiden väheneminen 27 ottelulla ja hieman yllättäen perjantaiotteluiden väheneminen 13 ottelulla ja lauantaiotteluiden kahdella ottelulla. Nämä ottelumäärät ovat siirtyneet tasaisesti keskiviikoille (17 ottelua) ja torstaille (18 ottelua), minkä lisäksi sunnuntait saivat oman osuutensa (seitsemän ottelua).

Päättyneen kauden tilastot löytyvät Jatkoajan tekemästä selvityksestä.

Otteluohjelma hellii Kärppiä ja KooKoota

Itse viikonpäivien lisäksi otteluohjelmaa voidaan tarkastella kotiotteluiden määrien kautta.

Joukkueiden kotiottelut
ma ti ke to pe la su pe−su%
HIFK 1 4 7 5 7 6 0 43,3
HPK 0 1 6 3 11 9 0 66,7
Ilves 2 3 4 3 7 10 1 60,0
Jukurit 0 3 7 2 8 9 1 60,0
JYP 0 1 8 2 13 6 0 63,3
KalPa 0 2 6 2 11 9 0 66,7
KooKoo 0 1 7 1 9 11 1 70,0
Kärpät 0 2 5 2 3 17 1 70,0
Lukko 0 4 4 3 7 12 0 63,3
Pelicans 0 0 6 4 9 10 1 66,7
SaiPa 0 0 7 4 6 13 0 63,3
Sport 0 0 9 3 9 8 1 60,0
Tappara 1 5 6 4 6 8 0 46,7
TPS 0 2 7 4 4 13 0 56,7
Ässät 0 1 9 1 6 12 1 63,3
Yhteensä 4 29 98 43 116 153 7 61,3

Suoraviivaisin tapa tulkita taulukon lukuja on tarkkailla viikonlopun kotiotteluiden lukumäärää. Viikonlopun ottelut ovat joukkueille erityisen houkuttelevia, koska niissä käy arkiotteluita enemmän yleisöä.

Tämän perusteella varsinkin Helsingissä on aihetta kiristellä hampaita, sillä HIFK pelaa selvästi vähiten viikonloppuotteluita kotikentällään: 13 ottelua. HIFK:n onneksi joukkueen kannattajat löytävät hallille tasaisesti myös arkipäivinä.

Tapparallakaan ei ole käynyt tuuri otteluohjelmaa laadittaessa. Tamperelaiset pelaavat viikonloppuisin ainoastaan 14 ottelua kotikentällään. Sen sijaan Tappara pelaa eniten kotiotteluita tiistaisin.

Liigan suuriin joukkueisiin kuuluvien HIFK:n ja Tapparan ero tilaston kärkijoukkueisiin KooKoohon ja Kärppiin on merkittävä. Molemmat joukkueet pelaavat perjantaisin ja lauantaisin 20 kotiottelua, minkä lisäksi yhden ottelun sunnuntaina.

Edeltävään kauteen suhteutettuna Ilves ja Tappara menettivät eniten perjantai- ja lauantaiotteluita: neljä ottelua. Kärpät puolestaan voidaan lukea uuden ohjelman voittajiin neljällä lisäottelulla.

Liiga luottaa HIFK:n ja Tapparan vetovoimaan

Vastaavasti vierasotteluiden määrissä on selkeitä eroja joukkueiden ja viikonpäivien välillä.

Joukkueiden vierasottelut
ma ti ke to pe la su pe−su%
HIFK 0 1 3 3 6 16 1 76,7
HPK 0 1 9 1 6 12 1 63,3
Ilves 0 2 8 6 5 9 0 46,7
Jukurit 0 4 8 1 7 10 0 56,7
JYP 0 1 8 3 4 13 1 60,0
KalPa 0 1 8 1 9 11 0 66,7
KooKoo 1 4 7 4 6 8 0 46,7
Kärpät 2 1 5 4 13 5 0 60,0
Lukko 0 1 5 6 13 5 1 60,0
Pelicans 1 4 8 3 6 8 0 46,7
SaiPa 0 1 8 1 11 8 1 66,7
Sport 0 2 6 0 8 14 0 73,3
Tappara 0 1 3 3 9 13 1 76,7
TPS 0 2 6 4 11 6 1 60,0
Ässät 0 3 6 3 9 9 0 60,0
Yhteensä 4 29 98 43 116 153 7 61,3

Siinä missä HIFK:lla oli verrattain vähän kotiotteluita viikonloppuisin, helsinkiläiset saavat tottua maakuntamatkoihin tulevalla kaudella. Sama pätee myös JYPiin ja Tapparaan, jotka ovat suosittuja viikonloppuvieraita. Arkisia matkapäiviä on varattu erityisesti Ilvekselle, KooKoolle sekä Pelicansille.

Edeltävään kauteen verrattuna Ilveksen viikonlopun pelireissut vähentyivät kuudella ottelulla. Myös Kärppien, TPS:n ja Ässien viikonloput kevenevät neljän vierasottelun poistuttua ohjelmasta. JYPille siunaantui kolme perjantai- ja lauantaiottelua sekä yksi sunnuntaiottelu lisää vieraskentällä. Sportin kalenteriin merkittiin viikonlopuille kuusi lisäottelua.

Liiga alkaa torstaina 9.9. kevään finalistien välisellä ottelulla Lukko−TPS. Runkosarjan viimeinen kierros pelataan torstaina 17.3., jolloin kamppaillaan seitsemässä ottelussa. Runkosarjassa pelataan yhteensä 450 ottelua.

Julkaistu 5.8.
Haastattelu

"Ei se raha mitään muuta" – Miro Heiskanen ei ota paineita jättisopimuksesta, vaan aikoo palata entistä parempana Stars-paitaan

Miro Heiskanen nousee 22-vuotiaana NHL-puolustajien palkkaeliittiin. Samalle tasolle hän aikoo kuulua pelillisesti.
Jani Mesikämmen, @Karhuherra

Miro Heiskasen tilipäivät eivät ole jatkossa entisenlaisia. Hän allekirjoitti kolmannen NHL-kautensa jälkeen heinäkuussa tuhdin, kokonaisarvoltaan lähes 70 miljoonan dollarin jatkosopimuksen Dallas Starsin kanssa. Kahdeksanvuotinen sopimus nostaa nuoren suomalaisen NHL-puolustajien palkkaeliittiin.

Maajoukkueen kesätapaamisessa Hämeenlinnassa Heiskanen iloitsi molemminpuolisesta tyytyväisyydestä sopimuksen syntymiseen. Muhkea 8,45 miljoonan dollarin vuotuinen keskipalkka ei hänen mukaansa vaikuta elämään tai pelaamiseen suuremmin.

– Olen tykännyt olla Dallasissa ja näen, että meillä on aika hyvä jengi. Ei se raha mitään muuta, samanlainen tyyppi olen vieläkin. Tavoitteena on olla parempi koko ajan ja jatkaa työntekoa, mulla on pitkä matka siihen, mitä pystyn olemaan, Heiskanen pohtii.

Supertähtiluokan sopimus kasvattaa jo ennestään korkealla olleita odotuksia, mutta tähtipuolustaja itse ei anna ulkoisille paineille painoarvoa.

– Sopimus ei tuo paineita. Tai jotkut voi niitä luoda, mutta en sitä itse mieti sen enempää. Olen vaan innoissani tilanteesta, haluan tietysti auttaa joukkuetta jatkuvasti enemmän.

Miro Heiskanen nautti maajoukkuetapaamisen rennosta kiireettömyydestä.

Roima palkankorotus tulokassopimuksen ja huippukausien jälkeen oli Heiskasen osalta itsestäänselvyys. Neuvotteluosapuolet löysivät nopeasti yhteisymmärryksen myös maksimipituisesta yhteistyön jatkosta. Heiskanen ei epäröinyt sitoutua Starsiin kahdeksaksi kaudeksi.

– Halusin itsekin pidempää sopimusta ja Dallaskin halusi pitkän tehdä, niin se oli hyvä. Olen viihtynyt seurassa ja meillä on hyvät mahdollisuudet voittaa, se oikeastaan ratkaisi paljon, että halusin pidempään olla siellä, Heiskanen toteaa.

Vahvasti suomalaisväritteinen Stars pelasi Heiskasen kahden ensimmäisen kauden aikana mallikkaasti pudotuspeleissä, mutta päättyneellä kaudella edellisvuoden finaalihuuma vaihtui pettymykseen joukkueen jäätyä kokonaan rannalle Stanley Cup -väännöistä.

Takaiskua on pureskeltu huolella, mutta Heiskanenkaan ei löydä yksittäistä käännettä hyvin alkaneen kauden jälkipuoliskon epätasaisuuteen. Hän uskoo kuitenkin aiemman tuloskunnon löytyvän uudistuneella ryhmällä.

– Vaikeaa sanoa yksittäistä asiaa, pelattiin yksinkertaisesti huonommin hyvän alun jälkeen. Pienestähän se jäi kiinni, pitää pystyä tasaisemmin pystyä pelaamaan, jotta pääsee pleijareihin. Kyllä mulla on sellainen fiilis, että voimme menestyä taas. Meillä on ollut hyvä jengi ja nyt on tullut muutama uusi äijä, muutenkin jengin pitäisi olla aika terveenä.

Tuore sopimus taskussaan Miro Heiskanen aikoo kuitenkin palata Dallasiin entistä väkevämmin eväin. Hän uskoo pitkäjänteisen yksilövalmennuksessa tehdyn työn näkyvän odotusten mukaisina kehitysaskeleina tulevalla kaudella.

– On tullut treenattua aika samalla tyylillä kuin edellisinä kesinä, voima ja nopeus on sellaiset ykkösasiat, mitä olen halunnut parantaa. Vähän tehokkuutta lisää jäälle pitää saada, mulla oli viime kaudellakin ihan hyvin mestoja tehdä enemmän maaleja ja pisteitä, mutta ei aina mennyt sisään, sitä pitää parantaa, Heiskanen linjaa.

Julkaistu 6.8.
Haastattelu

Mikko Rantanen tuntee vastuunsa Avalanchen menestymättömyydessä: "Meidän ketjulla on peiliin katsomisen paikka"

Colorado Avalanche pullahti kolmannen kerran perättäin ulos Stanley Cup -karkeloista ennenaikaisesti. Sen mörön Mikko Rantanen haluaa karistaa selästään. Mielessä siintää toisaalta olympiaunelma ja johtajan rooli Leijonissa.
Jani Mesikämmen, @Karhuherra

Mikko Rantasella on takanaan jälleen yksi onnistunut NHL-kausi. Colorado Avalanchen tähti takoi runkosarjassa taas vakuuttavat lukemat ja esiintyi edukseen pudotuspeleissäkin. Vain yksi asia on pielessä: Avalanchen kausi päättyi kolmatta kertaa perättäin pudotuspelien toiselle kierrokselle.

Vahvojen runkosarjaesitysten myötä odotukset Denverissä ovat olleet korkealla vähintään parisen vuotta, mutta myös viime kaudella Stanley Cup jäi kaukaiseksi haaveeksi. Mikä Avalanchen kevätjuhlaliikkeissä mättää?

– Se on hyvä kysymys, sitä mietitään pelaajien kesken ja seurajohto miettii varmasti myös. Ollaan nyt kolme vuotta samassa vaiheessa tiputtu. Virheistä pitäisi oppia tietysti, toivottavasti päästään siitä eteenpäin. Ehkä vähän on sellainen peikko niskassa jo se toinen kierros. Siitä pitää vaan päästä yli, se on varmaan myös henkimaailman juttuja, Rantanen tuumaa.

Tänä keväänä Avalanche jyräsi vakuuttavasti läpi avauskierroksen ja näytti alkuun jyräävän huippusarjassa Vegas Golden Knightsinkin. Vähitellen juna kääntyi kuitenkin tyystin toiseen suuntaan ja Avalanchen kausi päättyi tylysti.

Tähän ottelusarjaan pelkistyi kenties myös Avalanchen ongelmien ydin.

– Golden Knights oli meitä parempi joukkue, ja varmaan voitti siinä playoff-kiekon fyysisyydessä. Se on niin erilaista kuin runkosarjakiekko, jossa pärjää taidolla ja nopeudella. Pudotuspeleissä tulee väkisinkin muuta, jos katsoo Lightningia, aika fyysisesti se joukkue pelasi.

– Kun samaa joukkuetta vastaan pelaat kuusi tai seitsemän kertaa, se on väkisinkin fyysisempää vääntöä. Se on yksi steppi, ja siihen oikeiden pelaajien löytäminen, joka meidän pitää pystyä ottamaan, Rantanen arvioi.

Tähtipelaaja tuntee vastuunsa

Näytöt puhuvat kiistatta sen puolesta, että Avalanchen joukkue on ollut varsin hyvä runkosarjan vaatimuksiin, petaamaan vauhtikiekollaan hyvät asemat pudotuspelikarkeloihin. Pitkän ja raastavan Stanley Cup -rupeaman selvittäminen menestyksellä vaatii kuitenkin erilaisia eväitä.

Rantanen on muodostanut joukkueen ykkösnyrkin Nathan MacKinnonin ja Gabriel Landeskogin kanssa. Pettymysten jälkeen katse kohdistuu vääjäämättä tähän kolmikkoon, vaikka kukin on sinänsä takonut hyviä lukemia myös pudotuspeleissä.

Suomalaistähti tiedostaa vastuunsa ja kasvavat paineet varsin hyvin.

– Onhan siinä painetta, kun itse on isossa roolissa joukkueessa. Totta kai alemmista ketjuista tulee aina pelaajia esiin, mutta kärkipelaajat vievät hommaa. Meidän ketjulla on peiliin katsomisen paikka, mitä pystytään vielä parantamaan playoffeissa, Rantanen myöntää.

Avalanchen Stanley Cup -menestymättömyys saa Rantasen mietteliääksi.

Kuluvana kesänä Avalanche jatkoi panostuksia kärkimiehiinsä, kun Landeskog ja puolustajakomeetta Cale Makar allekirjoittivat rahakkaat jatkosopimukset.

Palkkakattopaineiden vuoksi tämä on toisaalta vaatinut muutoksia joukkueeseen. Denverissä haetaankin uutta vaihdetta uusiutuvalla joukkueella.

Pukukopista katosi myös suomalaisväriä Joonas Donskoin siirryttyä laajennusjoukkue Seattle Krakenin riveihin.

– Landeskog ja Makar ovat ansainneet sopimukset, mitkä kirjoittivat. Väkisinkin jonkun pitää silloin aina lähteä. Mutta kyllä minulla on iso luotto seurajohtoon, että he kokoavat joukkueen, millä pystytään taas tavoittelemaan Stanley Cupia. Sitten on vaan pelaajien aika tehdä tulosta.

Valmiina johtajaksi myös Leijonissa

NHL-pelaajien ja maajoukkuejohdon kesätapaaminen Hämeenlinnassa huokui rentoa tunnelmaa. Turhan asiapitoisesti ei kesällä kokoonnuta, vaan Rantanen kiitteli mahdollisuutta nähdä kollegoita vapaamuotoisen yhdessäolon merkeissä talvisten työkohtaamisten vastapainoksi.

Elokuista kokoontumista määritti kuitenkin yksi yhteinen unelma, vielä epävarma NHL-pelaajien olympiaretki. Jokainen puheenvuoron saanut suomalaistähti toivoi yksimielisesti pääsevänsä olympiajäille tulevana talvena.

– Se ei ole meidän päätettävissä, mutta olisi se hieno juttu. Ei tästäkään porukasta hirveän moni ole olympialaisissa pelannut. Toivottavasti saavat asiat sellaiseen kuosiin, että päästään mukaan, Rantanen puntaroi.

Henkilökohtaisella tasolla hän luonnehtii olympialaisissa pelaamista lapsuuden unelmien täyttymykseksi. Jos haave muuttuu todellisuudeksi, turnauksessa nähdään sukupolvenvaihdoksen läpi käynyt nuorekas Leijonat. Sen Rantanen näkee jopa maajoukkueen kilpailuetuna.

– Siitä on tietysti jo kahdeksan vuotta, kun NHL-pelaajat ovat olleet olympialaisissa, pelkästään siksi nyt on paljon eri pelaajia. Nuoria jätkiä on paljon mukana, se on minusta hyvä juttu, että on nuorehko joukkue. Se on varmasti Suomen vahvuus – vaikka on nuoria pelaajia, porukka on silti todella hyvä.

Hiljaisen varmalla työnteolla Rantanen on raivannut tiensä supertähdeksi NHL:ssä. Hän tiedostaa tasonsa ja asemansa, eikä epäröi todeta olevansa valmis johtavaan rooliin myös kovimmassa mahdollisessa leijonaryhmässä.

– Totta kai näen, että pystyn olemaan johtava pelaaja. Nyt on jo jonkun vuoden pelannut NHL:ssä ja saanut siellä vuosi vuodelta isompaa roolia, totta kai sitä haluaa olla maajoukkueessakin mahdollisimman isossa roolissa.

Julkaistu 7.8.
Artikkeli

Pitsiturnaus 2021: Moni pelaaja näytti kykynsä − heitä kannattaa pitää silmällä Liiga-kauden alkaessa

Pitsiturnauksessa nähtiin tukku uusia liigapelaajia ja uusiin joukkueisiin siirtyneitä nimiä. Osa heistä osoitti olevansa varteenotettava onnistujia alkavalla kaudella.
Lassi Seppä, @lassiseppa

Tämän vuoden Pitsiturnaus päättyi SaiPan voittoon, kun Pekka Virran luotsaama joukkue kukisti finaalissa viime vuonna turnauksen ja Suomen mestaruuden voittaneen Lukon − ryhmän, jota Virta niin ikään valmensi ennen siirtymistä Lappeenrantaan.

Pitsiturnauksen joukkueissa nähtiin useita uusia pelaajia tai uuteen ympäristöön siirtyneitä kiekkomiehiä, joilta sopii otteidensa perusteella odottaa valoisaa liigakautta. Tässä heistä kymmenen.

Jack Rodewald, TPS

TPS-hyökkääjä ajoi hanakasti maalille ja käytti kokoaan hyväkseen ammattimaisesti. Hänestä tuli ajoittain mieleen viime vuosilta tuttu Zach Budish, niin hyvässä kuin pahassakin.

Rodewald oli turkulaisten ulkomaalaisvitjassa tasapainoinen lenkki, jolta voi odottaa vastuunkantoa alkavassa runkosarjassa.

Mitch Hults, TPS

Hyökkäämisestä kiinnostunut hyökkääjä karvasi ja taisteli vastustajan päädyssä liki väsymättömästi. Välillä Hultsin otteissa oli nähtävissä hieman huolimattomuutta, mutta se menköön ajankohdan piikkiin. Kausi on vasta nuori.

Oli Rodewaldin ohella näkyvimpiä TPS-hyökkääjiä ja ketjun kolmas lenkki Filip Sandberg jäi hieman pohjoisamerikkalaisten varjoon. Tämä saattoi tietysti johtua ruotsalaisen hieman puolustusvoittoisemmasta roolista.

Filip Pyrochta, SaiPa

Kiekkovarma puolustaja avasi peliä helpoilla syötöillä ja osallistui hyökkäyspeliin sujuvasti. Pääsi kunnolla tehopisteiden makuun välierässsä KooKoota vastaan.

Pyrochta kantanee lappeenrantalaisten takalinjoilla yhdessä Kalle Maalahden kanssa ison vastuun joukkueen ylivoimapelin viivatoiminnan pyörittämisestä − ja Pitsiturnauksen perusteella pystyy siihen.

Dominik Lakatoš, SaiPa

Tšekkiläinen hankittiin SaiPaan tekemään maaleja ja pisteitä. Jo muutaman lyhyen harjoituspelin perusteella on selvää, että Lakatoš on oikea mies siihen hommaan. Hän pystyy monipuolisuudellaan sekä toimittamaan kiekkoa itse maalille että jakamaan sitä joukkuekavereilleen.

Mahdollisesti David McIntryren rinnalle istutettava laitahyökkääjä saattaa hätyytellä melko komeita pistelukemia runkosarjassa.

Jaakko Lantta, SaiPa

Sai päävalmentaja Virralta ison roolin kakkosketjussa ja käytti sen onnistuneesti. Lantta oli mukana paitsi pisteiden teossa, hän myös teki muutamia erittäin tärkeitä syötönkatkoja siniviivojen päällä ja käänsi peliä ripeästi.

Mestiksessä natsansa ansainnut hyökkääjä on Liigassa hieman katsomaton kortti, mutta Pitsiturnaus osoitti, että läpimurron mahdollisuus on olemassa.

Michael Haga, Lukko

Norjan maajoukkueessa tämän vuoden MM-kisoissa seitsemässä ottelussa tehot 0+3 tehnyt hyökkääjä näytti Pitsiturnauksessa, että kiekko pysyy lavassa ja keskialue ylittyy vikkelästi.

Haga haki Pitisturnauksessa vielä hieman paikkaansa, sillä hänet laitettiin milloin Arttu Ilomäen laitahyökkääjäksi, milloin Scott Pooleyn keskushyökkääjäksi. Norjalainen pelasi ehjän Pitristurnauksen.

Scott Pooley, Lukko

Isokokoinen hyökkääjä pelasi niin kuin isokokoisen hyökkääjän pitääkin. Yhdysvaltalainen ajoi maalille aktiivisesti ja hakeutui vapaaksi hyökkäystilanteissa. Osoitti pystyvänsä päättämään hyökkäyksiä tehokkaasti.

Pooley sai paljon jääaikaa ja oli aktiivinen. Raumalaisyleisö saanee nauttia uuden hyökkääjänsä edesottamuksista hymyhuulin pitkin kautta.

Nicholas Canade, Sport

Sportin ryhmästä kovinkaan moni yksilö ei noussut Pitsiturnauksen aikana esiin, sillä joukkueen peli oli vielä selvästi monia vastustajiaan enemmän suunnitteluvaiheessa. Canade kuitenkin osoitti, että hän on oppinut suomalaisen jääkiekon salat Mestiksessä pelatessaan, vaikka tilastot sieltä eivät mairittele.

Hyvin liikkuva ja kiekollisesti lupaava 21-vuotias kanadalainen on valmis yrittämään seuraavaa askelta urallaan. Sportissa Canadella on hyvä mahdollisuus saada näyttöpaikkoja ja sitä kautta vakiinnuttaa pelipaikkansa.

Joose Antonen, KooKoo

Viime kaudet Ilveksessä kiekkoillut Antonen on pitkään odottanut lopullista läpimurtoaan liigakentille. Hänellä on hyvä laukaus, jota hän käyttää aktiivisesti, mutta liike on ainakin Tampereen-vuosina ollut haaste.

Kaksi ylivoimamaalia Lukon verkkoon Pitsiturnauksessa antoivat KooKoo-kannattajille viitteitä siitä, mihin 26-vuotias laitahyökkääjä parhaimmillaan pystyy. Oikein roolitettuna Antonen ja toinen tupsukorvista tullut hyökkääjä Ville Meskanen voivat nousta pelaajina seuraavalle tasolle.

Nick Malik, KooKoo

Pitsiturnauksen hengen mukaisesti maalivahtien peluutus oli vuorottelevaa. Rauman perjantaissa KooKoon veräjällä Oskari Setänen sai kaksi ottelua ja 19-vuotias Malik yhden.

Malik kuitenkin käytti tilaisuutensa ja torjui nollapelin hallitsevaa Suomen mestaria Lukkoa vastaan. 30 minuuttia peliaikaa toi Malikille 10 torjuntaa. Nähdyn perusteella kouvolalaiset eivät ainakaan tule kaatumaan maalivahteihinsa.

Muita nimeämisen arvoisia pelaajia: Petteri Nikkilä (KooKoo), Niklas Ylitalo (Lukko), Harri Kainulainen (Lukko), Oliver Okuliar (SaiPa), Zdeněk Sedlák (SaiPa).

Julkaistu 14.8.
Uutinen

Naisten Liigan avausturnaus peruttu kaikessa hiljaisuudessa - tiedottaminen ei toimi naiskiekossa

Naisten Liigan kauden piti käynnistyä Hämeenlinnasta perinteisellä avausturnauksella. Turnaus on kuitenkin peruutettu, ilmeisesti koronan vuoksi. Mitään virallista tiedotetta asiasta ei ole annettu.
Mika Laakso, @mixula67

Naisten pääsarjatason kilpailu muuttui SM-sarjasta Liigaksi kaudelle 2017–18. Tuolloin lanseerattiin myös avausturnaus, jossa jokainen joukkue pelasi kaksi ensimmäistä otteluaan yhdellä paikkakunnalla. Viime syksynä avausturnaus jäi pelaamatta koronan vuoksi, samoin on käynyt tämän syksyiselle turnaukselle.

Naisten Liigan omilta sivuilta asiaa on turhaa etsiä. Tieto on toki mennyt joukkueiile, mutta yleisö on huomannut asian vasta selatessaan otteluohjelmaa, josta turnauspelit on jätetty pois.

Naisten Liigan viestintä on muutoinkin viettänyt melko pitkää kesälomaa. Kesäkuulta löytyy kaksi uutisointia HPK:n tiimoilta, seuran naistoiminnan siirtymisestä HPK Liiga Oy:n alaisuuteen sekä maalivahti Noora Rädyn liittymisestä ritaripaitaan. Muutoin sivuilta ei löydy tuoretta uutisointia.

Julkaistu 20.8.
Haastattelu

JYP kasvattaa kaikkien aikojen pisintä suomalaista NHL-hyökkääjää – "On hienoa kokeilla, miten pitkälle kovalla treenaamisella voi päästä"

Samuel Helenius taklaa täysillä, treenaa täysillä ja tavoittelee NHL-unelmaa isänsä jalanjäljissä – mutta kiire hänellä ei ole.
Johanna Pohjoisvirta

Toista kautta JYPin liigajoukkueessa aloitteleva 18-vuotias Samuel Helenius varattiin heinäkuussa NHL:ään, ja elokuun puolivälissä hän allekirjoitti sopimuksen Los Angeles Kingsiin.

– Totta kai on hienot fiilikset! Tämä oli unelmana pitkään. Matkalla sinne Los Angelesiin on vielä steppejä otettava ylöspäin, mutta ne tulevat ajan myötä ja kovalla työllä.

– Itsellä on sellainen mentaliteetti, että jos haluaa jotain suurta saavuttaa, pitää painaa hommia kovasti. En ole mikään älyttömän lahjakas ikinä ollut, mutta treenaamisen kautta kaikki on tullut, Helenius pohdiskelee.

NHL-sopimus saapui Suomeen sähköpostitse, joten jännittäviä seremonioita sähköiseen allekirjoittamiseen ei liittynyt. Helenius odottaa, että kauden käynnistyessä yhteydenpito Los Angelesiin saattaa tiivistyä.

– He seuraavat kehityskohteita, ja luulen että jossain vaiheessa tulee palautetta peleistä ja kommentteja treenaamiseen liittyen.

Yhdysvaltalaisseura on Heleniukselle mieluisa.

– Tiedän että Los Angeles on hieno kaupunki ja Kingsissä pelaavan Olli Määtän kanssa kävin viime vuonna samoissa treeneissä, ennen kuin hän lähti sinne. Ja onhan siellä pelaamassa monia hienon uran tehneitä pelaajia, kuten Anže Kopitar. Pikkuhiljaa tutustutaan enemmän, hyväntuulinen Helenius tuumailee.

NHL-jäille luistellessaan 199-senttinen Helenius olisi kaikkien aikojen pisin suomalainen hyökkääjä. Heleniuksen tavoitteena on vielä kasvattaa sekä voimaa että lihasta ja kehittyä NHL-kuntoon. Pituutensa merkitystä Helenius puntaroi hyvien ja huonojen puolien kautta.

– Uskon että pituudesta on hyötyä. Kun saan lisää voimaa ja massaa, pystyn kulmissa suojaamaan hyvin kiekkoa ja pysymään kiekossa. Alivoimalla pitkä ulottuvuus on aika hyvä ase. Luistelun kanssa pituudesta voi olla haittaakin. Vaikka olen kokoisekseni hyvä luistelemaan, en ole kaikista ketterin, enkä tule olemaan yhtä nopea kuin pikkukaverit.

17.8. pelatusta harjoituspelistä Kärppiä vastaan Helenius ennakoi osuvasti vauhdikasta peliä. JYP voitti ottelun 5-1.
Kuva © Sirpa Pöyhönen - sirpa.poyhonen@jatkoaika.com

NHL-isän jalanjäljissä jääkiekkoilijaksi

Kipinä jääkiekon pariin tuli luontevasti kotoa, jossa jääkiekko rytmitti perheen arkea isä Sami Heleniuksen pitkän ammattilaisuran vuoksi. Nykyisin valmentajana työskentelevä isä-Helenius ei tuo valmennuksellista roolia kotiin, vaan enemmänkin kannustaa jääkiekkoa pelaavia veljeksiä. Isoveli Sasu edustaa alkavalla kaudella Suomi-sarjan Järvenpään Haukkoja.

– Isältä ei tule neuvoja, enemmän tsemppausta vain, myhäilee Helenius.

Heleniuksen ensimmäiset, ilmeisen lämpimät jääkiekkomuistot ovat juuri Haukoista, jonka kasvatteja Helenius alun perin on.

– Haukoista on kiekkotie alkanut, ja sieltä on ensimmäiset muistot. Erityisen hienona muistan sellaisen järvenpääläisen klassikon kuin Leksa-turnauksen. Se järjestetään vuosittain, ja sinne tulee joukkueita ympäri suomen. Pari kolme kertaa olen päässyt siellä pelaamaan, kun olin ensin vanhempien ikäluokkien mukana.

Juniorivuosina jääkiekossa tärkeintä olivat kaverit, mukava yhdessä tekeminen, ja tietenkin pelit.

– Pienenä pelit olivat kaikki kaikessa. On vieläkin kiva pelata, ja voittaminen on tämän jutun suola. Vuosien myötä olen alkanut tykätä treenaamisestakin. On hienoa kokeilla, miten pitkälle kovalla treenaamisella voi päästä.

Helenius luottaa harjoittelussa joukkueelta tuleviin ohjeisiin, eikä hae oheisharjoitteluun vippaskonsteja muualta.

– Viikon treeniohjelma tulee ihan siitä, mitä joukkueen kanssa tehdään jäällä ja oheisissa. Kun tekee sata lasissa jokaisen treenin, se on tehokasta ja tuottaa pitkällä ajanjaksolla tulosta. En tee mitään erityistä tai kummempaa, harjoittelen vain joukkueen mukana, mutta joka treenissä annan kaikkeni.

– Mukavinta on jääharjoittelu, jota on tällä hetkellä ennen runkosarjan alkua kahdesti päivässä. Itselle vaikein treeni on ehdottomasti jalkapuntti, kun ei ole jaloissa vielä niin paljon voimaa, mutta tykkään haastaa itseäni ja tykkään treenaamisesta, Helenius korostaa.

Kovat taklaukset kuuluvat Heleniuksen pelitapaan

Keskushyökkääjän monipuolisesta toimenkuvasta puhuttaessa Helenius innostuu.

– Sentterinä pitää tehdä paljon hommia, mutta olen sitä paikkaa pienestä asti pelannut, ja se on tuntunut luontaiselta. Parasta on se, kun pääsee pyörimään molemmissa päissä, auttamaan pakkeja puolustuspäässä ja saa mennä hyökkäyspäässä kulmissa asti. Harvemmin tulee omilla ominaisuuksilla kehuskeltua, mutta vahvuutenani on kahden suunnan peli, joka pitääkin olla sentterillä kunnossa. Ja työmoraalia löytyy.

Luonteeltaan vaatimaton keskushyökkääjä ei kaukalon ulkopuolella tee itsestään numeroa, mutta peleissä Helenius näkyy ja tuntuu!

– Tykkään taklailla, koska siitä saa itse tunnetta peliin ja se buustaa joukkuetta.

Helenius myöntää, että kovat pommit ovat todennäköisesti tulleet verenperintönä jäähypörssien kärkisijoja hallinneelta isältä. Rajulla pelityylillä unohtumattoman maineen hankkinutta isä-Heleniusta muisteltiin varaustilaisuudessa, jossa isän ja pojan mahdollista samankaltaisuutta spekuloitiin.

Helenius lunasti paikkansa JYPistä ensimmäisellä Liiga-kaudellaan 2020-2021.
Kuva © Juuso Koro

Kärsivällisenä nuorena miehenä Helenius ei kiirehdi NHL-kentille. Hän aloittelee tulevaa kautta JYPin riveissä hyvillä mielin, vaikka viime kaudella JYPin sija sarjataulukossa ei antanut aihetta kehuihin eikä kiitokseen.

Toista samanlaista kautta Helenius ei kuitenkaan joukkueelle halua.

– Viime kauden jälkeen ei ole muuta kuin parannettavaa, Helenius puuskahtaa, mutta jatkaa päättäväisesti.

Julkaistu 21.8.
Haastattelu

Petteri Nikkilä pettyi löysään arkeen SHL:ssä ja tuli hakemaan nostetta KooKoosta − "Tarkoitus on pelata ensi kausi hyvin ja lähteä isompiin ympyröihin"

Nikkilä palasi täksi kaudeksi kotimaan kaukaloihin. Arki Linköpingin kanssa jätti paljon hampaankoloon, mutta KooKoossa puolustaja aikoo näyttää jälleen kykynsä.
Lassi Seppä, @lassiseppa

Puolustaja Petteri Nikkilä, 29, saapui Liigaan täksi kaudeksi SHL:n Linköpingistä. Seura ei saanut KooKoo-pakilta kovinkaan ruusuisia arvioita. Joukkue oli runkosarjan 12., eli kolmanneksi viimeinen.

− Oli paljon kulttuurieroja. Ei hirveästi ole positiivista sanottavaa. Emme tehneet paljon mitään, emme harjoitelleet. Kaikki tehtiin ikään kuin vasemmalla kädellä. Esimerkiksi aikanaan HPK:ssa tehtiin asiat paremmin, Nikkilä ruoti ja totesi, että varmaankin sarjan kärkiporukat tekevät hommansa niin hyvin, kuten SHL:ää kehuvat tahot antavat ymmärtää.

KooKoo on harjoituskaudellaan pitkästi yli puolen välin. Nikkilä hakee vielä parasta luistelukuntoaan.

− Erittäin tahmeaa on ollut toistaiseksi. Se on ihan sama mitä kesällä tekee, niin menee hetki, että pääsee kuntoon. Treenaamme kovaa ja siihen on vielä pelit päälle.

Puolustaja etsiytyi Kouvolaan tuttujen pelaajien, kuten Teemu Rautiaisen ja Heikki Liedeksen sekä HPK-ajoilta tutun valmentajan Olli Salon myötä.

− Tykkään Ollin metodeista. Hän tuntee pelaajansa ja luottaa heihin. Hän on jämäkkä ja tuntee pelin − on sellainen pelinörtti.

Tavoitteet alkavalle kaudelle ovat Nikkilällä korkealla.

− Aion olla joukkueen ykköspakki. Kunhan pelaan hyvin ja putki kulkee, niin uskon pystyväni lunastamaan odotukset.

Ensi keväässä siintävät MM-kotikisat eivät ole sen suuremmin Nikkilän mielessä, mutta leijonapaita kiinnostaa aina. Tähtäin on myös lähitulevaisuudessa isommissa ympyröissä

− EHT:lle olisi mukava päästä. Minulla on tänne KooKoohon 1+1-vuotinen sopimus ja tarkoitus on pelata ensi kausi hyvin ja lähteä isompiin ympyröihin.

Julkaistu 22.8.
Haastattelu

Taavi Vartiainen selvisi voittajana elämänsä vaikeimmasta kaudesta ja käynnistää uraansa uudelleen Peliitoissa: ”Tällä hetkellä jääkiekko on ihan helvetin hauskaa!”

Kaksisuuntainen mielialahäiriö esti Taavi Vartiaista pelaamasta viime kaudella, mutta nyt sairaus on hoitotasapainossa – ja hyökkääjä nauttii joka hetkestä jääkiekon parissa.
Juha Oinonen

– Varmasti elämäni vaikein vuosi on takana. Jouduin puntaroimaan sitäkin, onko kipinää pelaamiseen enää riittävästi, näin tiivistää viime kauttaan Taavi Vartiainen.

27-vuotias hyökkääjä siirtyi kuuden Pelicans-kauden jälkeen Ilvekseen, mutta kauden 2020–21 aikana Vartiainen pelasi vain yhden ottelun Mestistä KOOVEEssa. Syksyllä sairauslomansa aikana Vartiainen kertoi julkisesti sairastavansa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, ja psyykkinen sairastaminen sotkikin Vartiaisen Ilves-kauden.

– En pystynyt omassa ammatissani enää toimimaan, ja Ilveksen kanssa yhteisymmärryksessä sopimus purettiin.

Tällä hetkellä Vartiainen kuitenkin voi hyvin ja valmistautuu uuteen kauteen Peliitoissa.

– Loistavalla mielellä siirryn Peliittoihin! On aivan mahtavaa päästä pitkän tauon jälkeen pelaamaan. Sarjatasolla ei tällä hetkellä ole merkitystä, ja Peliitat tarjosi mahtavan alustan ponnistaa kohti omia tavoitteitani eli Liigaa.

Vaikka Peliitoilla ja Pelicansilla on pelaajayhteistyötä, eivät liigapelit ole Vartiaisen päällimmäinen ajatus.

– Olisi tosi upeaa vetää turkoosi Pelicans-paita päälle, mutta täytyy edetä maltilla. Ykkösfokukseni on Heinolassa ja ison roolin ottaminen Peliitoissa. Haluaisin esimerkiksi kehittyä enemmän pisteitä tekeväksi hyökkääjäksi, jollainen vielä juniorina olin.

Loistavalla mielellä siirryn Peliittoihin! On aivan mahtavaa päästä pitkän tauon jälkeen pelaamaan.

Vartiainen uskoo kovana maalitykkinä pelaajana tunnetun tuoreen Peliittojen päävalmentajan Hannes Hyvösen pystyvän auttamaan pelillisessä kehityksessä.

– Hanneksen kanssa käytiin kesällä pari kertaa syömässä ja mietittiin, olisiko pelaaminen mahdollista. Pelaajana hän oli kovia pisteitä tekevä voimahyökkääjä, niin osaa antaa hyviä pelillisiä vinkkejä ja erityisesti maalintekoon, missä haluan kehittyä.

Vartiaista ja Hyvöstä yhdistää jääkiekon lisäksi myös kokemukset mielenterveysongelmasta, ja tuoreessa Wicked game -podcastin jaksossa Hyvönen korosti peliuransa päätyttyä löytäneensä kipinää työntekoon vasta aloitettuaan valmentajana.

– Vaihdoimme ajatuksia myös henkisistä asioista ja koin, että tässä on hyvä tyyppi, joka ymmärtää minua, on empaattinen ja uskon, että hän osaa tällä hetkellä parhaiten auttaa käynnistämään peliurani uudelleen. Varmasti pystymme molemmin puolin auttamaan toisiamme – minä voin omalla kokemuksellani nostaa joukkueen tekemisestä tärkeitä huomioita.

Pitkään peleistä sivussa ollut Vartiainen on päässyt jo jääharjoitteluun mukaan.

”Yksin en olisi jaksanut tätä kaikkea käydä läpi”

Kun Vartiaisen psyykkinen vointi ei mahdollistanut harjoittelua tai pelaamista, hän palasi kotiseudulleen Lahteen. Pikkuhiljaa tilanne alkoi kääntyä parempaan suuntaan.

– Harjoittelun aloitin Lahdessa sinänsä nopeasti, mutta sairausloma loppui vasta kesäkuun lopussa. Sinne asti säädettiin lääkitystä ja oli oireilua. Heinäkuun alusta asti on ollut tasaista ja oireetonta vointia. Nyt tuntuu siltä, että taisteluni on palkittu.

Yksin Vartiainen ei kamppailuaan käynyt ja hän jakaakin kiitosta saamastaan tuesta.

– Voimaharjoitteluvalmentajalleni Kousan Antille haluan antaa isoa kiitosta, että hän on ollut tukena ja vähän henkisenä valmentajanakin. Joka päivä ollaan tehty hommia ja välillä käyty syömässä tai kahvilla ja siinä yhteydessä juteltu asioista. Yksin en olisi jaksanut tätä kaikkea käydä läpi tai lähteä aamulenkeille eli tällaisella tukihenkilöllä on ollut iso merkitys.

Tukea Vartiainen onkin saanut monelta eri taholta.

– Pelaajayhdistys on ollut aktiivinen, ja kun tulin mielenterveysongelmastani julkisuuteen, entinen toiminnanjohtaja Jarmo Saarela oli heti yhteydessä ja ilmaisi, että aina voi ottaa yhteyttä ja pyytää apua. Sairauskassaa yhdistyksellä ei ole, mutta muunlaista apua ja tukea olen kyllä saanut.

– Olen käynyt läheisteni kanssa tilannettani läpi – heidän ymmärrys on lisääntynyt, ja samalla itse olen oivaltanut, ettei minulla ole hätää.

Koko yhteiskuntaa kurittanut koronapandemia on vaikuttanut myös Vartiaisen vointiin.

– Olen sosiaalinen tyyppi ja tykkään käydä kavereiden kanssa kahvilla tai syömässä, niin onhan tämä ollut perseestä. Tekee pahaa myös nähdä, kuinka ihmiset kärsivät rajoituksista. Enkä voi kuvitellakaan, millaista on ollut pelata ilman yleisöä, joka on itselle ollut todella iso elementti. Toivon sydämeni pohjasta, että touhu muuttuu ensi kaudelle. Seurat hoitivat kuitenkin viime kaudella turvatoimet viimeisen päälle.

Rakkaan lajin pariin pääsy panee hymyilemään.

”Tiesin katuvani, jos en kokeilisi laittaa kaikkea sisään”

Kun Vartiainen sai elämänsä perusasioita järjestykseen, alkoi myös pelaaminen taas kiinnostaa. Vartiainen kuvaakin haastattelussa jääkiekkoa elämäntavakseen.

– Lahdessa pääsin treenamaan porukassa, mikä palautti mieleen joukkuehenkeä ja toimi pukukoppisimulaationa. Pikkuhiljaa homma alkoi tuntua kivemmalta ja kivemmalta eikä siinä kohtaa ollut mitään painetta olla huippukunnossa polkupyörätestissä, vaan sain tehdä hommia oman aikatauluni mukaan.

– Kesän mittaan tavoite alkoi kirkastua, enkä halunnut jättää jossittelun mahdollisuutta – tiesin katuvani myöhemmin, jos en kokeilisi laittaa kaikkea sisään. Hoitohenkilökunnan kanssa saatiin lääkityskin siihen kuntoon, ettei se häirinnyt harjoittelua.

Tällä hetkellä Vartiainen voi hyvin, elää taas jääkiekkoilijan arkea ja nauttii joka hetkestä. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sopeutumista hän kutsuu elämän mittaiseksi maratoniksi.

– On hyvät ja huonot hetket, mutta tärkeää on pysähtyä tarkastelemaan, missä mennään ja nauttia onnistumisista. En halua esimerkiksi pelätä, että voi paska, koska tulee seuraava oireinen jakso. Olen kuitenkin tehnyt elämääni hyviä muutoksia, kuten jättänyt kokonaan pois alkoholin, joka voi aiheuttaa sairausjaksoja.

– Kuljen maratoniani päivä kerrallaan ja nautin matkasta. Tällä hetkellä jääkiekko on ihan helvetin hauskaa! Pitkä aika tuli syötyä paskaa, niin nyt on aika nauttia.

En voi kuvitellakaan, millaista on ollut pelata ilman yleisöä. Toivon sydämeni pohjasta, että touhu muuttuu ensi kaudelle.

Ammattiurheilu altistaa jo itsessään masennukselle ja ahdistukselle, joten vakavan mielenterveysongelman yhdistäminen tavoitteelliseen ja stressaavaan ammattiin ei ole yksinkertaista. Vartiainen saa säännöllistä ammattiapua, jossa huomioidaan myös kuormittavan työn erityispiirteet.

– Psykiatrinen hoitoni on siirtynyt kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaville kohdennettuun hoitoryhmään ja hoitoa käsitellään paitsi persoonani myös ammattini näkökulmasta eli siellä tiedetään tasan tarkkaan, millainen päivärytmini on ja koska on pelejä. Hoitotasapainon kannalta on oleellista, että päivärytmi toteutuu säännöllisenä eli otan lääkkeet joka päivä samaan aikaan ja menen nukkumaan sekä herään aina samaan aikaan.

Uusien sairausjaksojen ennaltaehkäiseminen on hoidossa keskeistä.

– Kuluneesta vuodesta pystyy hakemaan positiivistakin eli olen oppinut tuhat asiaa lisää, kuinka kroppa reagoi stressiin ja väsymykseen. Nyt kun olen taas joukkueharjoittelussa mukana ja vaatimustaso kasvaa, niin hoitotahon kanssa on puhuttu, että tätä asiaa pitää tarkkailla. Sairauteeni vaikuttaa monet ulkoiset asiat, ja huonoja päiviä on kaikilla, mutta tarkoitus on oppia ennaltaehkäisemään viime talven kaltaiset tilanteet.

– Oleellista on myös nopea reagointi ongelmiin, ja sitä Hannes on Peliitoissa sanonut, että yksin ei tarvitse yrittää.

Vartiainen ei ollut kokoonpanossa vielä Peliittojen ensimmäisessä kauteen valmistavassa ottelussa SaPKon vieraana, mutta kokenut hyökkääjä tavoittelee merkittävää roolia nuoressa ryhmässä.

– Joukkue on nuori ja nälkäinen, taidan olla vanhin pelaaja. Asiallisia nuoria miehiä: kaikki tulivat heti kättelemään, eikä puhelimen räpläämistä näkynyt kopissa. Hyvää läpänheittoa oli heti ja jäällä oli todella intensiivinen meininki. Joka päivä täytyy kaikkensa lyödä likoon.

– Haluan myös tuoda liigakokemukseni nuoren joukkueen käyttöön ja opettaa työmoraalia ja vaatimustasoa. Nousu Mestiksestä Liigaan ei ole itsestäänselvyys, vaan se vaatii päivittäistä lujaa työntekoa. Itse en halua tulevaisuutta miettiä ja stressata, vaan nauttia harjoittelusta ja pelaamisesta, tulos tulee sitä kautta.

Julkaistu 24.8.
Haastattelu

Pohjois-Amerikan eri sarjaportaat läpikäynyt Kalle Kossila toivoo olevansa Jokereille hyvä hankinta – ”Haluan olla luotettava ammattilainen ja vahvistaa joukkuetta”

Jokereiden hyökkääjähankinta Kalle Kossila ehti pelata Pohjois-Amerikassa yhdeksän vuotta. AHL oli taitavan keskushyökkääjän mielestä hyvä sarja, mutta NHL-organisaation selittely jätti pahan maun.
Juha Oinonen

176 tehopistettä 210 AHL-ottelussa, Yhdysvaltain yliopistosarja NCAA:n mestaruus ja huipputehot – mutta ei yhtään ottelua Liigassa ja Suomessakin edelliset pelit kymmenen kautta sitten. Kalle Kossila on pelannut jo pitkän uran ja yltänyt NHL:ään asti, mutta siirryttyään alkavaksi kaudeksi Jokereihin hän on paremmin suomalaisen kiekkoyleisön näköpiirissä kuin koskaan aiemmin.

– Toivottavasti Jokerit saa minusta hyvän pelaajan. Haluan olla luotettava ammattilainen ja vahvistaa joukkuetta – vapaamatkustajille ei ole tilaa näin kovalla tasolla.

Taitava keskushyökkääjä on edustanut Jokereita aiemmin C-nuorissa kaudella 2008–09, mutta nyt hän on tullut pelaamaan maailman toiseksi parhaaseen ammattilaissarjaan.  Kauteen valmistavissa otteluissa Kossila onkin ollut vahvassa vireessä: kolmessa pelissä on syntynyt tehot 2+5.

– Olen saanut Jokereista hyvän vaikutelman: tekeminen on todella ammattimaista, asiat hoidetaan viimeisen päälle ja pelaajat keskittyvät harjoituksiin täysillä. Mukavalta on tuntunut.

NHL:ssä varsinkin duunaripelaajat elivät todella kokonaisvaltaisesti elämäänsä jääkiekkoa varten.

Viime kaudella Kossila virkisti muistiaan Euroopassa pelaamisesta ja haki alkukaudesta 13 ottelun verran tuntumaa DEL:n EHC Münchenissä.

– DEL oli hyvä kokemus, joka oli hyvä saada, kun en ollut aiemmin eurooppalaisessa pääsarjassa pelannut. Siellä oli paljon rennompi ilmapiiri, mihin olen tottunut – esimerkiksi salilla sai tehdä omia juttujaan ja ylipäänsä oli rennompi meininki, mutta peleissä tietysti mentiin täysillä. Keski-Euroopassa on ymmärtääkseni erityisen hyvä fanikulttuuri, niin harmittaa, etten sitä päässyt kokemaan.

Pohjoisamerikkalaiseen peliin tottunut hyökkääjä koki Saksan-kaukalot erilaisiksi.

– DEL:ssä peli oli hyvin erilaista, mihin olin AHL:ssä tottunut. AHL:ssä on paljon nuoria pelaajia, joilla on kova näytönhalu ja usein enemmän vauhtia kuin taitoa, mutta DEL:n tilanne oli vähän päinvastainen. Veteraanipelaajat olivat taitavia ja kovatasoisia, mutta pelin tempo ja karvauspeli oli rauhallisempaa.

Kossila pelasi neljä kautta NCAA:ssa St. Cloud Staten joukkueessa.
Kuva © St. Cloud State University

Kiekkoa ja koulutusta

Kossila lähti 19-vuotiaana vuonna 2012 Bluesin A-nuorista Pohjois-Amerikkaan St. Cloudin yliopistoon opiskelemaan ja pelasi samalla yliopistojääkiekkoa. Tuore NCAA:n kautta NHL-kaukaloihin noussut suomalaishyökkääjä Henrik Borgström koki vielä yliopistosarjassa pelatessaan harjoittelun tasoa hyvänä. Kuitenkin niin NHL:ään, AHL:ään kuin Liigaan tutustunut Borgström koki sittemmin Elmon haastattelussa NCAA:n harjoittelun määrällisesti heikompana kuin Liigassa.

90-luvulla yhden kauden yliopistossa pelannut Jarkko Ruutu puolestaan koki opiskelun ja urheilun yhdistämisen liian raskaaksi ja päätti panostaa pelkästään jääkiekkoon. Kossilan kohdalla ratkaisu oli kuitenkin toimiva.

– Omalla kohdalla NCAA oli todella onnistunut valinta. Paljon varmasti riippuu siitä, millaiseen joukkueeseen pääsee – millainen on valmentaja ja seuran kulttuuri. Meillä St. Cloudissa luotettiin taitopelaamiseen ja saimme pelata kiekolla. Monissa joukkueissa vain luistellaan täysillä ja lyödään kiekkoa päätyyn.

St. Cloudissa Jää oli aina meidän käytössä eli yhteisten harjoitusten jälkeen jäätiin usein lätkimään. Vastaavia resursseja harjoitteluun ei Suomessa ole.

Pelityylin lisäksi myös harjoittelukulttuuri sopi Kossilalle.

– Koulua oli aina aamulla ja jääharjoitukset alkoivat iltapäivällä klo 14.30. Iso kulttuuriero oli se, että seuran puolesta ei järjestetty alkulämpöjä, vaan paikalliseen kulttuuriin kuului, että saavuttiin omin päin hallille ja laitettiin varusteet päälle. Jonkinlaista lämmittelyä sitten vedettiin, mutta jäällä mentiin aina kovaa.

– Parit punttitreenit oli maanantaina ja keskiviikkona jäiden jälkeen ja perjantaina ja lauantaina pelattiin. Jää oli kuitenkin aina meidän käytössä eli yhteisten harjoitusten jälkeen jäätiin vielä usein lätkimään – tai mentiin aamujäille, jos opinto-ohjelma antoi myöden. Vastaavia resursseja harjoitteluun ei esimerkiksi Suomessa ole parikymppiselle pelaajalle.

Yliopisto on Yhdysvalloissa merkittävä taho sinänsä, ja Kossilan mukaan St. Cloudissa jääkiekko oli laitoksen ykköslaji, mikä näkyi panostuksessa resursseihin. Tuore Norris Trophy -voittaja Adam Fox on mainio esimerkki onnistuneesta siirtymisestä NCAA:sta NHL:ään – kolmen yliopistokauden jälkeen Fox on New York Rangers -paidassa tehoillut 89 pistettä 125 ottelussa.

Neljän kiekkokauden – joista viimeisen 2015–16 kruunasi NCAA:n mestaruus ja valinta kakkostähdistökentälliseen – lisäksi Kossila oli Minnesotassa myös opiskelemassa.

–Valmistuin kauppatieteiden kandidaatiksi, pääaineena oli kansainvälinen liiketalous (international business).

Tällä hetkellä Kossilalla ei ole varmoja suunnitelmia peliuran jälkeiselle ajalle, mutta opiskelun yhdistämistä urheilu-uraan hän pitää hyvänä asiana.

– Ajatukset ovat menneet eri suuntiin siitä, mitä haluaisin kiekkoilun jälkeen tehdä. Ajattelin joka tapauksessa hoitaa opinnot loppuun maisteriksi asti. Sen jälkeen voi tarkemmin miettiä, mikä kiinnostaa. Yhdysvalloissa on yleinen käytäntö, että ammattiurheilijat opiskelevat peliuran kanssa yhtä aikaa. Suomessa ei ole vastaavaa, mutta resurssit eivät ehkä riitä.

Ducks-paitaan Kossila pukeutui 19 peliin ja sai myös maali- ja pistetilinsä auki.
Kuva © Getty Images

AHL:n kautta ammattilaiseksi

Kossilaa ei varattu NHL:ään, mutta neljän tehokkaan NCAA-kauden – 153 pistettä 157 ottelussa – jälkeen suomalainen sai sopimuksen Anaheim Ducksin organisaatioon. Ammattilaisura alkoi AHL:ssä San Diego Gullsissa heti kaudella 2015–16 NCAA-pelien päätyttyä. Kossilan saldo kuudessa pelissä oli lupaava 2+2, ja joukkuekavereina oli tulevia NHL-pelaajia, kuten Shea Theodore, Brandon Montour ja Ondřej Kaše.

Selittely kuuluu siihen kulttuuriin, eikä farmiin lähettämisen syitä sanota rehellisesti.

– Pelillisesti AHL oli mielestäni hyvä sarja. Siellä kehitetään nuoria pelaajia, mikä korostui viime kaudella, kun ei ollut pudotuspelejä. Eli haluttiin peluuttaa nuoria kokeneempien pelaajien sijaan eikä menty voittaminen edellä. NHL-organisaation kannalta on parempi, että nuoret pelaajat saavat pelata paljon.

Kossila olikin Gullsin johtavia pelaajia ja parhaita pistemiehiä reilun kolmen kautensa aikana. Edeltävien sukupolvien tarinoissa AHL on raskaan bussiliigan maineessa, mutta Kaliforniassa asuneen Kossilan kokemus oli erilainen.

– AHL:ssä pelasin pääasiassa San Diego Gullsissa, ja San Diegosta pisimmät bussimatkat olivat neljästä viiteen tuntia – pidemmät matkat lennettiin. Paljon pelattiin maantieteellisesti lähellä olevia joukkueita vastaan. Matkustaminen ei ollut mitenkään paha homma.

Kaudet 2019–21 Kossila pelasi Toronto Maple Leafsin organisaatiossa AHL:ää Toronto Marliesissa. Siellä joukkuekavereina olivat Nic Petan ja Rich Clune, jotka ovat puhuneet avoimesti mielenterveys- ja päihdeongelmista – eivätkä poikkeukselliset persoonat jääneet Kossilaltakaan huomaamatta.

– Petan ja Clune osasivat käsitellä ongelmansa hyvin eivätkä tuoneet niitä muiden pelaajien murheiksi. Clune varsinkin oli todella positiivinen tyyppi nuoruuden ongelmistaan huolimatta – hän oli avoin asioistaan ja näytti nuorille esimerkkiä. Huikea kaveri!

Kossila haluaa pelata Jokereissa vahvuuksillaan eli rakentaa peliä.
Kuva © Juuso Pellava - www.jpellava.fi

Ducks-organisaatiossa Kossila pääsi kolmen kauden aikana kokeilemaan 19 peliä NHL:ssä tehoin 2+1.

– NHL:ssä oli totta kai hieno pelata, mutta en päässyt omaan rooliini. Turha kuitenkin selitellä, ettei saanut tilaisuutta. Olisi pitänyt olla parempi. On vaikea laittaa kokemiani sarjoja paremmuusjärjestykseen, mutta AHL on kova sarja, ja parhaat pelaajat nousevat sieltä NHL:ään.

Kossilan mielestä tilannetta ei käsitelty organisaatiossa rehellisesti.

– Selittely toisaalta kuuluu siihen kulttuuriin, eikä esimerkiksi farmiin lähettämisen syitä sanota rehellisesti. Joskus minulle sanottiin, etten tehnyt tarpeeksi pisteitä – olin pelannut kolme peliä ketjukavereinani puhdasverinen tappelija ja puolustaja toisella laidalla. Niissä olosuhteissa ei hirveästi synny tehopisteitä.

Maailman kovimmassa kiekkosarjassa pelaaminen opetti Kossilalle vaatimustasoa.

– Iso ero AHL:ään verrattuna oli, että luontaisesti lahjakkaiden pelaajien lisäksi NHL:ssä oli paljon pelaajia, jotka olivat ottaneet paikkansa kovalla työnteolla ja tekivät kaikki pienet asiat viimeisen päälle. AHL:ssä oli tällaisiakin pelaajia, mutta vielä enemmän pelaajia, jotka tyytyivät osaansa eivätkä panostaneet täysillä.

– NHL:ssä varsinkin duunaripelaajat elivät todella kokonaisvaltaisesti elämäänsä jääkiekkoa varten.

Pohjois-Amerikassa pelatessaan Kossila kärsi loukkaantumisista, mutta tällä hetkellä 28-vuotiaan keskushyökkääjä kroppa tuntuu parhaalta moneen vuoteen. Tavoitteet KHL-kaudelle ovat selvät.

– Toivoisin pääseväni pelaamaan vahvuuksillani eli rakentaa peliä, luoda tilanteita ja pelata tunnollisesti puolustussuuntaan. Jokereissa on niin paljon kovatasoisia pelaajia, että kun kaikki pelaavat omilla vahvuuksillaan, uskon, että saadaan hyvä lopputulos.

Julkaistu 24.8.
Kolumni

TPS:n ja Lauri Korpikosken selkkauksessa ei ole voittajia saati kellään hyvää mieltä

Lauri Korpikosken ja TPS:n välinen ongelmatilanne on harmillinen asia, eikä siitä vaikeneminen edistää asiaa millään tavalla.
Riku Isokoski, @RikuIsokoski

Liiga-kauteen valmistautuva TPS julkisti kapteenistonsa, eikä Lauri Korpikosken nimeä (odotetusti) ollut siinä mukana. TPS ei myöskään edes maininnut kapteenin tehtävät jättävää Korpikoskea nimeltä tiedotteessaan.

Alkaa olla selvää, että Korpikosken seura ei tällä kaudella ole TPS ja on varsin todennäköistä, että seuran oma kasvatti ei tule enää koskaan pukemaan mustavalkoista peliasua päällensä – tilanne vaikuttaa sen verran tulehtuneelta.

Tilanne on harmillinen kaikkien osapuolten kannalta, niin Korpikosken itsensä, TPS:n, fanien kuin koko Liigankin – onhan 609 NHL-ottelun mies kiistatta yksi sarjan tunnetuimpia pelaajia, joka on vieläpä yhden suurimman Liiga-seuran edustaja.

Syitä tilanteen kärjistymiselle on monia, mutta varmasti yksi merkittävimmistä tekijöistä on Korpikosken ja TPS:n keväällä 2018 solmima rahakas kuuden vuoden sopimus, joka on osoittautunut räikeän ylihintaiseksi.

On huomioitavaa, että TPS:n urheilujohto on käytännössä vaihtunut kokonaan sopimuksen teon jälkeen, joten on ymmärrettävää, että Korpikoski on ollut iso ongelma Rauli Uraman johtaman prosessin kannalta. Sopimuksesta eroon pääseminen on hankalaa, eikä Korpikosken toiminta ole sinänsä antanut mitään edellytyksiä siihen.

Selvää on kuitenkin se, ettei TPS huomioinut tarpeeksi sopimusta tehdessään tuolloin 31-vuotiaaseen pelaajaan liittyviä luonnollisia riskitekijöitä eli ikääntymisen myötä kasvavaa loukkaantumisriskiä ja luonnollista pelaamisen tason laskemista, jolloin sopimus muuttuu epäedulliseksi. Heti sopimuskauden alkuun iskeneelle sairastumiselle ei toki kukaan voinut mitään.

Viestinnällisesti ja imagollisesti tapaus on kuitenkin ollut lähes katastrofaalinen. TPS on tiedottanut Korpikosken olevan sairauslomalla Liiga-kauden alkuun asti, mutta muusta se ei olekaan hiiskunut mitään. Avoimuuden puute on johtanut ikävään tilanteeseen, josta kärsivät käytännössä kaikki tapauksen ympärillä toimivat.

TPS:llä on historiaa viimeisen kymmenen vuoden ajalta tilanteista, joissa sukset ovat menneet ristiin "oman suuruuden" kanssa. Tuskinpa Turussa on unohdettu Ville Vahalahden ja Petteri Nummelinin loikkausta Lukkoon, vaikka Nummelin pian palasikin takaisin. Myös Jonne Virtasen parin vuoden takainen lähtö jätti jälkensä, joten tällaisilla tapauksilla on jostain syystä taipumus toistua TPS:ssä.

Avoimuuden puute on johtanut ikävään tilanteeseen, josta kärsivät käytännössä kaikki tapauksen ympärillä toimivat.

En tietenkään osaa sanoa, mitä Korpikoski ajattelee tilanteesta, mutta hän lienee syvästi pettynyt. Palasihan hän kovin odotuksin takaisin TPS:ään ja turkulaisena omana kasvattina Palloseuran edustaminen oli hänelle kunnia-asia.

Ei TPS:kään voi missään nimessä olla tyytyväinen siihen, miten se on tilannetta hoitanut. Ulospäin toiminta on näyttänyt ongelmien isolta peittelyltä, mutta fanit ja muut sidoshenkilöt on jätetty täysin vaille tietoa ja ymmärrystä. Vaikka organisaation suunta näyttää lupaavalta ja menestystä on alkanut tulla, käynnissä oleva tilanne jättää arvet, se on selvä.

Romuttaako TPS siis jälleen uskottavuuttaan, vaikka kaukalossa kulkisikin? Näin voi olla, jos Korpikoski on pelikunnossa ja hänet nähtäisiin vielä tällä kaudella jonkun muun liigaseuran riveissä.

Julkaistu 26.8.
Kolumni

CHL on eurooppalainen mahdollisuus, johon Suomessa ei ole haluttu tarttua

CHL-ottelut ovat vetonauloja Keski-Euroopassa, mutta suomalaisseuroja ei kansainvälinen sarja vieläkään aidosti kiinnosta.
Joni Yli-Mäenpää, @joniylimaenpaa

Saksan hallitseva mestari Eisbären Berlin kohtaa CHL-avausottelussaan Tapparan. Saksalaisseura on avannut 14 200 -paikkaisesta Mercedes-Benz Arenastaan myyntiin alakatsomon.

Jo nyt ottelu on joitakin kymmeniä paikkoja vaille loppuunmyyty.

Mielenkiintoinen seikka on myös ottelulippujen hinnoittelu. Normaalihintaiset liput Eisbärenin CHL-kotiotteluihin maksavat 18–48 euroa kappaleelta – ihan niin kuin kotoiseen DEL-liigaankin.

Ei yhtään vähempää.

Monivuotisen CHL-seura RB Münchenin lehdistöpäällikkö Emanuel Hugl vahvisti Jatkoajalle syksyllä 2019, miten tarpeellisena CHL koetaan Saksassa. "Meille CHL on kunnia-asia, joten pyydämme CHL-otteluista täyttä hintaa. Meillä ottelut kiinnostavat yleisöä", Hugl kehui.

Heti perään Hugl torui kuin vapaamatkustajia, mikseivät suomalaisseurat arvosta CHL:ää yhtä paljon kuin he.

Niinpä.

Tämä on muna–kana-ongelma. Miten Suomessa yleisö innostuisi CHL-otteluista, jos seurat eivät osaa markkinoida niitä?

Esimerkiksi tänä alkusyksynä kaksi suomalaisseuraa pelaa CHL-kotipelinsä evakossa pikkuhalleissa. HIFK isännöi kansainvälisiä vieraitaan Vantaan Tikkurilassa ja Tappara Tesoman jäähallissa.

Juurisyynä on tähän se, että seurojen kotihallit on varattu jääkiekon ulkopuoliseen käyttöön. Halliongelma toistuu kuitenkin vuodesta toiseen.

Puutteellista markkinointia ei ainakaan pelasta suomalaisseuroista huokuva asenne.

"Olen aina tykännyt pelata tuollaisia harjoituspelejä turnausmuodossa", lipsautti kärppähyökkääjä Esa Pirnes tammikuussa 2016, kun Kärpät oli valmistautumassa CHL:n loppuhuipennukseen.

Arvoisat CHL:ään osallistuvat Liiga-seurat, teillä on käsissänne mahdollisuus!

CHL on laadukkaista eurooppalaisjoukkueista koostuva kansainvälinen kilpailu. Peleissä käy runsaasti äänekkäitä keskieurooppalaisia faneja. Pitkillä vieraspelimatkoilla joukkueet hitsautuvat yhteen liigakauden alla.

Laadukasta kiekkoa, väriä katsomossa, ryhmäytymistä. Tarttukaa tilaisuuteenne.

Ilokseni olen pannut merkille, että HIFK ja Tappara julkaisevat nyt käynnissä olevalta CHL-reissultaan runsaasti laadukasta videokuvaa sosiaaliseen mediaan.

Se on hyvä alku osuvalle markkinoinnille.

Julkaistu 28.8.
Haastattelu

Jatkoaika selvitti: Liigaseurojen rokotekattavuus hyvä – “Vältetään turhia kontakteja ja baarit eivät kuulu tilanteeseen”

Pelaajayhdistys kertoo suurimman osan liigapelaajista saavan kaksi annosta koronarokotetta ennen runkosarjan alkua. Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedt viestii samaa, mutta osa seuroista vaikenee myönteisestä tilanteesta.
Jani Mesikämmen, Juha Oinonen

Liigan runkosarja alkaa 9. syyskuuta, ja vaikka Suomen koronatilanne on jossain määrin helpottunut, liigasyksyn näkymiä varjostavat pelot yleisörajoituksista. Jatkoaika tarkasteli liigaseurojen tilanteita kauden alla.

Pelaajien rokotekattavuus on eri lähteiden mukaan jo hyvällä tolalla.

Pelaajayhdistyksen tiedote tehtiin yleisen rokotekattavuuden noston puolesta. Rokotekattavuudesta ei ole kuulunut ongelmia, päinvastoin – olemme kiertäneet yli puolet liigaseuroista ja suurin osa pelaajista on saanut jo kaksi rokotetta, ja monilla tulee toinen juuri ennen kauden alkua eli hyvältä näyttää, SJRY:n eli Pelaajayhdistyksen toiminnanjohtaja Risto Kauppinen kommentoi tilannetta.

Rauman Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedt kertoo vastaavaa viestiä omasta seurastaan.

– Meidän rokotustilanne on oikein hyvä, ihan kaikki eivät ole vielä kahta rokotusta saaneet, mutta saavat lähipäivinä. Onneksi kaikki ovat olleet hereillä alusta lähtien, ja me olemme aktiivisesti puhuneet pelaajille asiasta.

Hallitsevan mestarin riveissä otetaan Sahlstedtin mukaan koronaturvallisuus tosissaan.

– Käytännöt eivät ole aivan yhtä tiukkoja kuin viime vuonna, mutta edelleen on teroitettu sitä, että vältetään turhia kontakteja ja mitkään baarit ei kuulu tähän tilanteeseen. Pyritään pitämään maskit ja etäisyydet tilanteissa, missä on paljon ihmisiä. Perusohjeet ovat samat kuin ennenkin, mutta rokotteet tietysti antavat vähän elämisen vapautta, Sahlstedt taustoittaa.

Yleinen tilanne pelaajien ja joukkueiden toimihenkilöiden osalta vaikuttaa moitteettomalta ja jopa korostamisen arvoiselta, mutta osa seuroista vaikeni myönteisistä kuulumisista.

− Rokotukset ja niihin liittyvät tiedot ovat HPK Liiga Oy:n työntekijöiden henkilökohtaisia terveystietoja, joita emme työnantajana kommentoi julkisesti, HPK:n toimitusjohtaja Antti Toivanen vastasi Jatkoajalle.

Jukurit ja TPS kieltäytyivät kokonaan kommentoimasta asiaa. Vaasan Sportin toisenlainen tilannekatsaus taas saatiin sosiaalisen median kautta: vaasalaisseuran kaikki pelaajat ovat tuplarokotettuja.

Myös Lahden Pelicans viestitti perjantaina pelaajiensa käyneen hakemassa "isolla joukolla koronarokotteen tehosteannokset.

Kohti tavanomaisia olosuhteita

Lukko-pomo Sahlstedt suhtautuu toiveikkaasti Liiga-kauden alkuun.

− Koronan suhteen olen sillä tavalla tyytyväinen Liigan tilanteeseen, että kaikki ottavat tilanteen vakavasti. Jos puhutaan jään tason toimijoista, edelleen käytetään maskeja ja pidetään huoli, että tämä väki on turvassa mahdollisimman hyvin.

– Uskon, että kun päästään syyskuusta lokakuuhun, Liigan pelaajista ja toimihenkilöistä lähes kaikki ovat saaneet kaksi rokotusta. Sitten varmasti voidaan vapauttaa toimintaa esimerkiksi median ja haastatteluiden suhteen, Sahlstedt arvioi.

Toiminnanjohtaja Kauppisen mukaan pelaajayhdistyksellä on yhteiskunnallinen rooli, ja rokotemyönteisyydestä muistuttava tiedote oli suunnattu myös jäsenistön ulkopuolelle.

– Halusimme tiedotteella muistuttaa myös yleisöä koronarokotteen tärkeydestä ja suunnata vastuullisuutta faneille. Huoli on, että jos rokotekattavuus ei nousisi – tällä hetkellä kyllä näyttäisi nousevan hyviin lukemiin – niin katsomot olisivat tyhjinä tai vajaina. Tärkeää on saada mahdollisimman paljon yleisöä terveysturvallisesti järjestettyihin ottelutapahtumiin, Kauppinen pohtii.

Muokattu: 28.8.2021, kello 10.48: Lisätty väliotsikon jälkeiseen ensimmäiseen sitaattiin sitaattiviiva.

Julkaistu 29.8.
Artikkeli

Venla Hovi: "Jahtaa unelmiasi"

Jatkoajan Kanadan kirjeenvaihtaja Venla Hovi kirjoittaa blogisarjansa toisessa osassa unelmista. Kuusi arvokisamitalia pelaajaurallaan voittanut Hovi korostaa unelmien ja haaveiden merkitystä matkalla kohti omia tavoitteita.
Venla Hovi

Maailmanmestaruuden urallaan voittanut maalivahti Jussi Olkinuora vieraili kiekkoleirilläni muutama viikko sitten ja puhui pelaajille unelmien tärkeydestä. Hän kertoi kuinka unelmia voi olla useita, ja kuinka ne ovat kaikki henkilökohtaisia. Unelmista monet muokkautuvat oman elämän kulkiessa eteenpäin, joten uusia syntyy, kun vanhat unelmat täyttyvät tai niitä ei enää koeta itselle sopiviksi.

Tämä on aihe, mitä olen miettinyt paljonkin oman peliurani jälkeen. Mitä unelmia kohti lähtisin kulkemaan, kun edessä eivät enää olleetkaan olympialaiset tai muut arvokisat, joita varten pyhitin lähes jokaisen päätöksen päivittäisessä elämässäni useiden vuosien ajan.

Oman valmennusosaamiseni tuominen Suomeen leirien muodossa oli ja on yksi unelmistani, joka muotoutui peliurani jälkeen. Järjestin kiekkoleirin nyt toista kertaa ja Kangasalan upouuteen jäähalliin kokoontui yli kolmekymmentä 12–18-vuotiasta innokasta pelaajaa kolmeksi päiväksi oppimaan uutta. Ohjelmaan kuului päivittäin kahden jääharjoituksen lisäksi muun muassa oheisharjoittelua, luento ja loppurentoutusta joogan muodossa.

"Jos kielteisille ajatuksille antaa vallan, saattavat unelmat karata tavoittamattomiin."

Aluksi pelottava ajatus omasta leirikonseptista ja riskien ottamisesta tuntui ylitsepääsemättömältä, mutta uskalsin kuitenkin unelmoida siitä.

Itsensä kyseenalaistaminen ja omien epäkohtien esilletuonti ovat meille ihmisille hyvinkin tuttuja ajatusmalleja, ja jos kielteisille ajatuksille antaa vallan, saattavat unelmat karata tavoittamattomiin. Mietimme liian usein epäonnistumista ja epäonnistuminen koetaan kielteiseksi asiaksi rohkeuden ja yrittämisen sijaan.

Kun nämä epäkohdat alkoivat ottaa mielestäni liikaa valtaa, menin ajassa taaksepäin ja kuvittelin itseni määrätietoiseksi päiväkoti-ikäiseksi lapseksi, joka uskalsi sanoa ääneen omat unelmansa kaikille kyselijöille ja epäilijöille. Minulle oli aina selvää, että tulen jonain päivänä pelaamaan maajoukkueessa ja olympialaisissa. Unelma oli niin kirkas mielessäni, ettei kukaan olisi voinut ottaa sitä minulta pois.

Näiden ajatusten ansiosta aloin puhua itselleni hyvinkin myönteiseen sävyyn, ja löysin selviä syitä sille, minkä vuoksi leirin järjestäminen olisi hyvä ja menestyvä idea, jonka kautta voin tukea nuoria pelaajia heidän urallaan.

Kolmessa päivässä ei kenestäkään koulita pelaajaa, mutta siinä ajassa pystyy inspiroimaan yksittäistä pelaajaa eteenpäin ja kannustamaan tekemään töitä tavoitteiden ja unelmien eteen. Sen matkan kulkeminen kasvattaa meitä ihmisinä hurjasti, ja se palkitsee, vaikkei määränpää olisikaan aina se mielessä kuviteltu paikka. Minä päätin toteuttaa kiekkoleirin, ja nauttia sen tuomista haasteista ja siitä matkasta, mikä minua odotti.

Näin, että oli tärkeää keskittyä hidastamaan jäällä tapahtuvaa harjoittelua. Pienessä ryhmässä voi selittää asioita pelaajille ja auttaa heitä yksityiskohdissa, mikä on hyvin tärkeää tässä vauhdikkaassa lajissa, missä mennään liian usein äärirajoille. Kun annetaan mahdollisuus pysähtyä, miettiä ja harjoitella esimerkiksi teränkäyttöä rauhalliseen tahtiin yksi askel kerrallaan, on se paljon hyödyllisempää kuin täysvauhtinen harjoittelu väärällä tekniikalla.

Pelaajan itseluottamus kasvaa, kun asioissa edetään vasta sitten, kun he ovat siihen valmiita. Vielä, kun muistetaan, että jokainen pelaaja on ainutlaatuinen oppilas, joka oppii eri tavalla. Kaikki ansaitsevat mahdollisuuden oppimiseen, sillä jokaisen unelma on yhtä arvokas.

Mikä on sinun unelmasi?

Mestis on meille tärkeä

Teksti:

Tämä teksti ei kätke sisäänsä minkäänlaisia piiloväitettä, ei rivien väleihin tungettuja merkityksiä. Tekstin viesti – oikeastaan toive, tai lähestulkoon avunhuuto – on suora.

Mestis on meille tärkeä. Se on olennainen Jatkoaika-yhteisölle, ja syvästi merkityksellinen myös laajennetulle yhteisöllemme eli kiekkoyleisölle – kaikille intohimoisille lätkäfaneille Rovaniemeltä Forssaan, Kokkolasta Savonlinnaan.

Mestis on olennainen osa koko suomalaista jääkiekkoyhteisöä. Ilman elinkelpoista Mestistä ei Liigakaan kivuitta pärjää. Mestis on osa Suomen suosituimman urheilulajin tarinaa ja kehitystä.

Mestis syntyi keväällä 2000 korvaamaan aiempaa I-divisioonaa. Samoihin aikoihin alkoi pienemmillä työpöydillä hahmottua visio Jatkoajasta. Alusta alkaen Mestis on ollut Jatkoajalle tärkeä osa verkkolehteä ja keskustelupalstan yhteisöä: Mestis on ollut meille olennaisempi kuin aina olemme edes osanneet tunnistaa. Tunne on toivottavasti ollut useimmiten molemminpuolinen, vaikka kiihkeä kirjoittelu ei aina olekaan miellyttänyt seurojen suunnalla.

Suomen Jääkiekkoliiton ylimmän sarjatason nykytila näkyy Jatkoajassakin. Mestis-kiekkoilu on nähnyt huomattavasti parempia aikoja, ja samaa voi sanoa Jatkoajan perinteikkäästä Mestis-toimituksesta. Kun kokonainen sarja on vaipunut alakuloon, innostuneita tekijöitä on ollut vaikeaa löytää Mestis-paikkakunnille.

Me haluamme silti pystyä parempaan. Meidän pitää pystyä parempaan. Me välitämme kaukaloiden pienemmistäkin tarinoista ja ilmiöistä. Siksi yritämme kaikkemme, että Jatkoaika on alkavalla kaudella jälleen viime aikoja verevämpi Mestis-media. Tämä on myös kutsu: jos koet samaa paloa, voimme olla toisillemme avuksi.

Uskomme vakaasti, että Mestis on tärkeä myös merkittävän kokoiselle suomalaiselle jääkiekkoyleisölle. Mestis-katsomoiden uskolliset kävijät ovat kenties kotimaisen kiekkoilun intohimoisimpia kannattajia. heitä ei tarvitse moittia menestyksen, loiston tai trendien perässä syöksähtelemisestä. Heiltä on viety paljon – unelmia, kilpailullisuutta, kiinnostavuutta ja vuosittain tuhti nippu sarjasta kiehtovan tekeviä lupaavia pelaajia.

Heitä ei ehkä lehtereillä aina ole sankoin joukoin, mutta me tiedämme, että oikean hetken – ottelun, taisteluparin, hahmon – tullen niiden aitojen jäähallien tarinoille riittää kysyntää. Koska Mestis on heille tärkeä.

Tämän lisäksi pitäisi olla itsestään selvää, että Mestis on tärkeä koko lajiyhteisölle. Se ei tosin ole usein välittynyt ulospäin, vaikka Mestiksen laiminlyöminen on järjenvastaista.

Mestikseltä on vuosien varrella riistetty kohtuuttoman paljon aiempia vetovoimatekijöitä, vain koska bisneskiekkoilumme pienen etujoukon on annettu touhuta Liigan kehittämisen parissa vailla vastuuta lajista. Vain koska päättävillä tahoilla aina ei ole riittänyt kiinnostusta, uskallusta eikä osaamista korjata kehityssuuntaa paremmaksi.

Silti pohjimmiltaan me kaikki tiedämme, että Mestis on tärkeä, kunhan vain rohkenemme sen ääneen tunnustaa. Jopa sisäänpäin käpertynyt Liiga-yhteisö tietää suljetussa piirissään, että heidänkin veljeskuntansa on vaikeuksissa, jos Suomi-kiekon ekosysteemiltä katoaa elinvoimainen pohja.

Siksi Mestiksen pitäisi olla nykyistä tärkeämpi; ja sen pitäisi näkyä teoissa, ei pelkissä puheissa.

Divarikiekkoilun kultaisia vuosikymmeniä tai Mestiksen alkuvuosien kuumia kamppailuja on turhaa haikailla takaisin, se perintö on kuin jääkoneen uumenista hallin pihalle kipattu lumikasa. Hitaasti, mutta varmasti menetetty. Uutta voi kuitenkin luoda.

Koska Mestis on tärkeä, sitä merkityksellisenä pitävä väki on luonnoltaan sitkeää.

Mestis on selvinnyt kiinnostavimpien joukkueiden poistumisesta ja suurten tarinoiden kuihtumisesta. Mestis on selvinnyt resurssien ehtymisestä, isompiensa heitteillejätöstä. Ja Mestis selvisi synkästä koronakaudesta, joka oli katketa alkuunsa.

Mestiksellä on hallitseva mestari ja sillä 13 kilpakumppania jääkiekkoilevan Suomen kiinnostavimmista nurkkauksista. Toisinaan on itsepetosta väittää pienen olevan kaunista, mutta syvistä vaikeuksista selviytyminen saattoi jopa tiivistää Mestistä urheilullisesti. Pääosin jäljellä on puhdas, urheilun ydin. Jos se jaksaa palaa vakaalla liekillä, valo lämmittää koko lajiyhteisöä.

Toisaalta Mestis starttaa kolmannelle vuosikymmenelleen historiansa ensimmäisen taloudellisesti aidosti merkityksellisen tv-sopimuksen turvin. Mittakaava on maltillinen, mutta seuroille olennainen; se tarjoaa pohjaa, joka auttaa uskomaan, että muillekin Mestis on tärkeä.

Ja lopulta Mestiksellä on jotain mitä vaikkapa Liigalla ei ole. Tämän kauden pelejä värittää avoin urheilullisuus: runkosarjan neljä viimeistä joukkuetta joutuvat karsintasarjaan Suomi-sarjan parhaiden kanssa – vain kaksi joukkuetta tästä joukosta jatkaa seuraavalla kaudella 12 joukkueen Mestiksessä. Karua, mutta kiinnostavaa. Aitoa urheilua.

Mestis on meille tärkeä. Uskomme sen olevan tärkeä myös muille. Siksi teemme kaiken voitavamme journalismin keinoin, haluamme kertoa osamme tuhansien tarinoiden Mestiksestä.

Hae mukaan talkoisiin TÄSTÄ.

Kaikki Jatkoerät
  • Jatkoerä 8/2021 – Mestis on meille tärkeä
    Elinkelpoisen Mestiksen pitäisi olla kunnia-asia kotimaiselle kiekkoyhteisölle. Mestis on meille tärkeä, ja tämän kauden teema.
  • Jatkoerä 7/2021 – Kaapo suuren kaupungin valoissa
    Kaapo Kakon kasvutarinan seuraava luku on äärimmäisen mielenkiintoinen. Nouseeko 20-vuotias turkulaispoika kolmannella NHL-kaudellaan Manhattanin kokoiseksi tähdeksi? Jatkoerä kokoaa kesäkauden painavimmat puheenaiheet yhteen pakettiin.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 6/2021 – Mahdoton tehtävä Montrealissa
    Montreal Canadiens on NHL-kauden tuhkimotarina, mutta voiko Habs nykymuodossaan ikinä onnistua täysin, kun odotukset rakentuvat uskonnon ja tradition mittapuulla? Eurooppalainen kiekkokausi huipentui arvaamattomiin MM-kisoihin, joissa kirkkaimmat mitalit menivät lopulta tuttuihin osoitteisiin.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 5/2021 - Korhosen maalivahtitehdas luo tähtiä
    Jatkoaika perehtyi Ilveksen maalivahtihautomoon. Lukon 58 vuoden odotus päättyi riemukkaaseen Suomenmestaruuteen. NHL:n kurinpidon sekavuus puhuttaa edelleen. Riian MM-jäillä vietetään yllätysten kisoja.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 4/2021 – Kun fanitus hävettää
    Miten paljon fanin tulee ihailunsa kohteelta sietää, pohtii Juha Oinonen. NHL:n pelaajamarkkinat, naisten MM-kisojen peruminen ja Liigan pudotuspelit olivat huhtikuun puheenaiheita.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 3/2021 – Löisitte edes kunnolla!
    Jos tappeluilla olisi jotain merkitystä, vastustajaa olisi helppoa satuttaa oikeasti kamppailu-urheilun opein, pohtii Jani Mesikämmen. Teemu Selänteen someviestintä oli kuukauden kuumin puheenaihe, muilta osin koronakurimus vei jälleen huomion.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 2/2021: Kohtuuttomien odotusten vanki
    Mikko Koivu jätti yllättäen hyvästit jääkiekkoilulle. Jatkoerä pohtii, millainen kokonaiskuva hänen pitkästä urastaan piirtyy suhteessa huimiin odotuksiin. Tarjolla tuttuun tapaan myös kaikki helmikuun painavimmat jutut ja kuumimmat puheenaiheet.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 1/2021: Tervetuloa NHL:ään? Pääsymaksuna päävamma
    Odotettu NHL-kauden alku ja arvokisakuviot puhuttivat jääkiekkomaailmaa vuoden vaihduttua. Taalaliigassa esille ovat nousseet jälleen esille päävammat ja taklaukset, jotka kumpuavat osin lajikulttuurin synkistä perinteistä.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 12/2020: Synkkä vuosi paketoitiin huudoilla tyhjyyteen
    Vuosi 2020 saatiin pakettiin. Mikä puhutti joulukussa, sen kertoo Jatkoerä.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 11/2020: Selviytyköön, ken voi!
    Suomalaisjääkiekkoilu on putoamassa selviytymistilaan. Tämän yhtenä syynä on koronapandemia ja seurauksena huippukiekkoilijoiden uran päättymiset sekä seurojen taistelu olemassaolosta.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 10/2020: Urheilua suurempia asioita
    Ongelmat monissa muodoissa, niistä koostuivat lokakuun suurimmat puheenaiheet. Vastapainoksi nähtiin muutamia juhlia.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 9/2020: Liiga alkaa taas
    Mestaruusjahti on jälleen käynnissä, mutta koko kautta varjostavat vakavat puheenaiheet.
    Siirry tähän Jatkoerään »