Jatkoerä 5/2021 - Korhosen maalivahtitehdas luo tähtiä

LIIGA, MESTIS, MAAJOUKKUE, NHL / Jatkoerä
Jatkoerä
Kuukauden kootut puheenaiheet
Kuukauden jutut
Pääkirjoitus

Te teitte sen, kiekkoväki!

Jani Mesikämmen
@Karhuherra
5.6.2021 10.20

Tuntuu uskomattoman hienolta seurata, miten jääkiekkokausi on lähes joka saralla saamassa ansaitun huipennuksen. Samalla on pakko myöntää, etten itse jaksanut aivan kaikissa kiekkosesongin synkimmissä käänteissä uskoa onnelliseen loppuun.

Kotimainen kausi käynnistettiin normaalia myöhemmin hyvin epävarmoissa merkeissä. Talous sakkasi, pelaajia ja valmentajia lomautettiin, yleisö häädettiin katsomoista – Mestis oli vähällä päättyä joulukuun taitteeseen, mutta pelit saatiin jatkumaan parin kuukauden tauon jälkeen, vaikka pari joukkuetta jäikin matkan varrelle.

Kun Liigan jo alkujaan tiiviistä kalenterista putoili pelejä joukkueiden karanteenilomien vuoksi, näkymät eivät olleet valoisia. Oli vaikeaa uskoa rimpuilun päättyvän kunniallisesti.

Päättyneeseen Liiga- ja Mestis-kauteen mahtuu urheilullisesti hetkiä, joita ei välitä muistella, mutta kun loppusuoralla päästiin, huipennus tuntui maukkaalta. Imatran Ketterä oli Mestis-mestaruuden arvoinen ja finaalivastustaja Kokkolan Hermes on kauden hienoimpia kiekkotarinoita. Hienoin tarinoista on kuitenkin Rauman Lukon Suomen mestaruus, jonka vahvin mauste oli päävalmentaja Pekka Virran pitkä henkilökohtainen koronataistelu.

Kauden jättäminen kesken toistamiseen ei varmasti ollut vaihtoehto millään taholla. Mutta kun edelliskeväänä oli murjotettu hiljaa kotona, tämän kauden ratkaisupeleissä oli erityistä merkityksellisyyttä. Siinä missä sydäntalven koronakiekko tyhjyyttään kumisevissa jäähalleissa oli urheilullisesti vaatimatonta ja henkisesti latistavaa, kevät herätti taas kiekkoväen intohimon liekkiin.

Maajoukkuesesonkia värittivät kotimaan jäille asti heijastuneet koronasekoilut, mutta loppukiri on silläkin saralla elähdyttävä. MM-turnaus on täynnä värikkäitä käänteitä, iloisia yllättäjiä ja draamaa on riittänyt, vaikka kisat eivät pelillisesti ole erityisen muistettavat. Viimeisellä kisaviikolla katsomot aukenivat yleisöllekin – vaikka normaali karnevaalitunnelma uupuu, merkityksellisyys on kuitenkin läsnä.

Venäjällä ei koronahuolia ollut, joten katsomot pullistelivat jo KHL-pudotuspeleissä, samaa hurmosta on ruudun välityksellä saanut aistia NHL:n kevätkarkeloissa. Stanley Cup -taistot tuntuvat nekin merkityksellisiltä eriskummallisen ja vaikeuksien sävyttämän tiiviin kauden päätteeksi.

Pandemia vaati myös veronsa. Aivan kaikkia sarjoja ei saatu kotimaassa pelattua loppuun, jotkut joukkueet kärsivät viranomaisten päätöksistä, yksittäisten pelaajien kausi meni pilalle sairastumisen seurauksena. Kokonaisuutena jääkiekkokausi on kuitenkin kiistaton onnistuminen.

Te teitte sen, kiekkoväki. Me teimme sen, kiekkokansa rimpuili maaliin läpi vaikeuksien. Seuraava urakka on jälkien korjaaminen.

Kuva © Jaakko Stenroos
Odotus on päättynyt
Lukko-kapteeni Heikki Liedes ojentaa Kanada-maljan pitkän linjan uurastajalle Toni Koivistolle. Koivisto pelasi ensimmäiset Lukko-pelinsä 22 vuotta sitten.
Julkaistu 5.5.
Kolumni

Miksi NHL:n kurinpito lietsoo väkivaltaa? – George Parrosin toiminta johtaa koston kierteeseen ja loukkaantumisiin

NHL:n pelaajaturvallisuustyöryhmä on valinnut oman oikeusjärjestelmänsä ja siinä oikeutta saavat ne, ketkä ovat valmiita uhraamaan oman terveytensä.
Ville Lampinen, @VilleLampinen

NHL:n pelaajaturvallisuustyöryhmä on jälleen kerran epäonnistunut tehtävässään. Entisen nyrkkisankari George Parrosin nimellisesti johtava työryhmä lietsoo väkivaltaa pelaajien välille omalla saamattomalla toiminnallaan. Viimeisin esimerkki pitkän esimerkkilistan kärjessä on Tom Wilsonin tapaus, jossa työryhmä langetti kanadalaishyökkääjälle 5 000 dollarin sakot.

New York Rangers otti asiaan jyrkästi kantaa, kun seura omassa lausunnossaan vaati jopa Parrosin erottamista. Seuran mukaan turvallisuustyöryhmä on epäonnistunut tehtävässään, koska se ei antanut pelikieltoa useamman pelikiellon urallaan jo kärsineelle Capitalsin Wilsonille.

Rangersin venäläishyökkääjä Artemi Panarin loukkaantui tilanteessa eikä pysty pelaamaan enää tällä kaudella. Tuota loukkaantumista työryhmän oli toki vaikea estää, eikä AHL-tason nyrkkisankarin kokoonpanossa roikottaminen olisi muuttanut tilannetta mihinkään suuntaan. Sen sijaan mahdolliset seuraavat loukkaantumiset tai aivotärähdykset ovat tulosta Parrosin ja hänen alaistensa päätöksistä.

Rangers ja Capitals kohtaavat toisensa toistamiseen keskiviikkona New Yorkissa. Ei tarvitse olla selvännäkijä arvatakseen, että hanskat putoavat illan aikana useampaan otteeseen. Vaikka Rangers-päävalmentaja David Quinn toppuuttelikin joukkueensa kostonhimoa, ei mikään joukkue halua näyttää pelokkaalta vastustajien silmissä.

Brendan Smithin kaltainen joukkueen isähahmo joutuu mitä todennäköisimmin pudottamaan hanskansa Wilsonin kanssa – ja samalla vastaanottamaan muutaman turhan päähän kohdistuneen iskun.

Sarjan arvokkaimman seuran valovoimaisimman tähden retuuttaminen ei aiheuttanut mitään toimenpiteitä

Samaan hengenvetoon on mainittava entisen Chicago Blackhawksin ja Montreal Canadiensin hyökkääjän Andrew Shaw'n kohtalo. Kovasta pelityylistään tunnetun 29-vuotiaan ura katkesi ennen aikojaan lääkärin kehoituksesta. Turhilla iskuillakin on oma hintansa.

Wilsonin käytännön rankaisemattomuudessa oli myös mielenkiintoista se, että sarjan arvokkaimman seuran valovoimaisimman tähden retuuttaminen – josta aiheutui kauden päättävä loukkaantuminen – ei aiheuttanut mitään toimenpiteitä tähtiensä arvon tiedostavan NHL:n johdossa. Jos LeBron Jamesia tai Patrick Mahomesia kohdeltaisiin samalla tavalla kaltoin, Pohjois-Amerikan päivittäiset 24/7 -urheiluohjelmat pitäisivät aiheen esillä viikkojen ajan.

Nyt Panariniin kohdistunut väkivalta sivuutettiin täydellisesti, sillä Wilsonin sakot tulivat vain ja ainoastaan toisen venäläishyökkääjä Pavel Butšnevitšin lyömisestä.

Pelaajien välisestä kunnioituksesta puhutaan paljon, mutta eivät omenat putoa kauas puusta myöskään penkin takana

Pelaajille jaettavat sakot ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka hajalla koko NHL:n kurinpito oikeasti on. Pelaajayhdistys on neuvotellut työsopimukseen mahdollisimman alhaiset sakkotuomiot eikä omistajia suoraan sanoen kiinnosta sakkojen minini- tai maksimisuuruus. Yhdistys on myös nopesti paikalla, kun pelaajat anovat pelikieltojensa lyhentämistä.

Pelaajien välisestä kunnioituksesta puhutaan paljon, mutta eivät omenat putoa kauas puusta myöskään penkin takana. Capitalsin päävalmentajan Peter Lavioletten kommentit eivät anna kovin mairittelevaa kuvaa liigan toimijoiden ajatuksista.

– Minun mielestäni kyseessä oli normaali maalineduskahakka. Fyysistä peliä. Tätä tapahtuu usein, Laviolette totesi. 

Laviolette myös vähätteli maaliskuussa Wilsonin taklausta Boston Bruinsin puolustaja Brandon Carloon. Tuolloin tuloksena oli seitsemän ottelun pelikielto.

Mitättömät, pelaajien itse määrittelemät, sakkorangaistukset eivät katkaise väkivallan kierrettä. Pitkiä ja oikeasti merkityksellisiä pelikieltoja jaetaan edelleen erittäin harvoin. NHL:n pelaajaturvallisuustyöryhmä on valinnut oman oikeusjärjestelmänsä ja siinä oikeutta saavat ne, ketkä ovat valmiita uhraamaan oman terveytensä.

Julkaistu 6.5.
Haastattelu

Rovaniemelle päävalmentajaksi siirtynyt Maso Lehtonen: "Menen sydän edellä näissä ratkaisuissa"

Imatran Ketterän kahteen mestaruuteen johdattanut Maso Lehtonen nostatti kulmakarvoja päätöksellään pysyä edelleen Mestiksessä. Tarjonnan puutteesta ei ollut kyse, vaan tunne vei miehen pohjoiseen raskaan kevään päätteeksi.
Johanna Lahdenperä, @JohannaLah

Neljä vuotta sitten Maso Lehtonen allekirjoitti päävalmentajasopimuksen Suomi-sarjassa pelanneen Imatran Ketterän kanssa. Suomi-sarja vaihtuikin lennosta Mestikseen ja vauhti on ollut hurja. Ensimmäisellä kaudella Lehtonen luotsasi joukkueensa runkosarjan kolmanneksi ja tuli itse palkituksi Mestiksen parhaana valmentajana kauden päätteeksi.

Sen jälkeen vauhti vain kiihtyi ja Ketterä vei Lehtosen ohjauksessa kaksi kertaa niin Suomen Cupin kuin Mestis-mestaruuden. Vuonna 2020 kumpaakaan mestaruutta ei jaettu.

Tuleva kausi on jo aluillaan ja Lehtonen on asettunut uuteen kotikaupunkiinsa Rovaniemelle. Palataan kuitenkin hetkeksi vielä viime kauteen ja toisen Mestis-mestaruuden saavuttamiseen tänä keväänä. Lehtosen mukaan voitto ei tullut helpolla.

− Viimeinen kevät Imatralla oli raskas. Tarve onnistua edellisen kevään keskeytyksen jälkeen oli valtava. Oli vahva voittamisen pakko henkilötasolla jokaisella, vaikkei painetta organisaation sisältä tullut. Meiltä kuitenkin yleisesti odotettiin menestystä. Omalla tavallaan se kääntyi meidän eduksi niin, että puskettiin voitto väkisin läpi. Kevät oli tapahtumia täynnä ja mainio kasvutarina joukkueelta. Voittaminen on aina hienoa, vaikka nyt olikin raskautta mukana.

"puskettiin voitto väkisin läpi"

Kulunut kausi pelattiin koronapandemian vuoksi lohkoissa ja pudotuspelit nopealla tahdilla, kun ottelusarjaan tarvitsi vähemmän voittoja kuin aiemmin. Itse lohkojärjestelmä ei Lehtosesta tuntunut vaikealta, mutta pudotuspelien nopeampi tahti aiheutti jo enemmän päänvaivaa.

− Pitkässä sarjassa pystyy reagoimaan paljon enemmän ja vaikka ensimmäiset 30 minuuttia haistella mitä toinen tekee, jonka jälkeen ottaa ne kiinni. Varsinkin paras kolmesta -sarjat oli henkisesti raskaita, kun piti olla heti ensi sekunnista täystieto mitä vastustaja tekee. Jos ei tiennyt, niin piti vain lotota ja laskea todennäköisyyksiä. Piti olla joku selkeä lähtökohta, miten joku pelaa. Se ehkä nosti työmäärää enemmän. Ehkä aika kultaa muistot edelliseltä keväältä, mutta jotenkin tuntuu, että vedettiin koko valmennustiimi aika äärirajoilla.

Finaalivastustajaksi noussut Hermes yllätti monet Mestis-seuraajat, mutta mestarivalmentajalle kokkolalaisten nousu runkosarjan yhdeksänneltä sijalta finaaleihin ei tullut suurena yllätyksenä. Yleisesti Lehtonen näkee Mestiksen tasaisena sarjana ja kokee, että tälläkin kaudella peräti yhdeksällä joukkueella oli mahdollisuudet pelata finaaleissa. Hermes nousi paremmin esiin tasaisuudella.

− Puolivälierissä katsoin ketä olisi potentiaalisia finaalivastustajia ja Hermes oli toinen. Heillä oli tasainen paketti ja sen tyyppisiä pelaajia, joilla jatkaa pitkälle. Heistä tiesi, että kestää kovia kevään pelejä ja tulee taistelupareja. Minut Hermes yllätti sitkeydellä. He ei taipunut millään, vaan siellä pysyi usko, ettei päässyt katkaisemaan selkärankoja.

Uusi projekti Rovaniemellä

Takaisin tähän päivään ja uuteen joukkueeseen. Pitkää mestaruusjuhlintaa Lehtonen ei pitänyt vaan siirtyi nopealla tahdilla Rovaniemelle aloittaakseen uuden kahden vuoden projektin Rovaniemen Kiekossa.

− Nyt tehdään taas. Uudet mahdollisuudet ja uudet ympäristöt, joissa pääsee itseäänkin herättelemään. Olen taas täynnä intoa, kun kaikki on koko ajan uutta. Näen sen oppimismahdollisuuden mitä joka päivä on edessä.

− Pidempää projektia ollaan tekemässä ja halutaan rauhassa rakentaa toimiva paketti, jolla voidaan urheilullista menestystä saada muutaman vuoden päästä.

Mutta mikä sai hyvin menestystä keränneen Lehtosen lähtemään Lappiin, kun tarjolla oli monta muutakin paikkaa Liigaa myöten?

"Meillä natsasi ajatukset hyvin"

− Menen aika lailla sydän edellä näissä ratkaisuissa ja tänne käydyissä keskusteluissa tuli sellainen olo, että heidän kanssaan haluan tehdä töitä. Meillä natsasi ajatukset hyvin. Täällä on selkä ajatus, mihin toimintaa halutaan viedä ja minä pystyn vastaamaan siihen. Lisäksi minulla on selkeä näkemys, mitä haluan oppia ja millaisen ympäristön haluan. He puolestaan vastasivat siihen. RoKi sai minut tuntemaan innostusta kaikkein eniten. Ja Rovaniemihän on aivan upea urheilukaupunki.

− Ei minulla ole kiire ylempään sarjaan. Pidän tästä sarjasta ja koen, että vaikka menestystä on tullut, minulla on vielä opittavaa. Haluan vahvistaa omaa osaamista ja taitopuolta valmentamiseen ennen eteenpäin siirtymistä.

Pohjoisimman Mestis-joukkueen vetovastuu pitkine bussimatkoineenkaan ei hirvitä. Päinvastoin Lehtonen näkee ne hyvänä keinona kasvattaa joukkueen yhteenkuuluvuutta. Kaksi muuta etua pitkissä matkoissa ovat: aikaa lukemiselle sekä aikaa otteluvideoiden käsittelyyn.

Muu valmennustiimi huoltojoukkoineen on myös valmiina aloittamaan uuden kauden. Lehtosen mukaan kyseessä on porukka, jonka työmoraali ja heittäytymiskyky on hyvä. Joukkueen kasaaminenkin on hyvässä vauhdissa ja harjoitukset alkavat ensi viikon maanantaina. Lomaa RoKin uusi päävalmentaja suunnittelee pitävänsä "pari viikkoa joskus kesällä".

Julkaistu 11.5.
Uutinen

Lukko on Suomen mestari 2021 − 58 vuoden odotus päättyi

Rauman Lukko voitti Turun Palloseuran Liigan finaaleissa otteluvoitoin 3−1.
Lassi Seppä, @lassiseppa

Turussa pelattu neljäs finaali ratkaisi sen, että Lukko voitti historiansa toisen Suomen mestaruuden. Ennen tämän kevään mestaruutta raumalaiset olivat voittaneet vuonna 1963. Vuosia edellisestä mestaruudesta ehti vieriä 58.

Neljäs finaali päättyi Lukon 6−2-voittoon. Mestarien riveistä maalinteossa ratkaisupelissä onnistuivat Toni Koivisto, Julius Mattila, Pavol Skalický, Eetu Koivistoinen kahdesti ja tyhjään maaliin osuneet kapteeni Heikki Liedes. TPS:n onnistujina olivat Josh Kestner ja Aleksi Anttalainen.

TPS voitti finaalisarjan ensimmäisen ottelun Raumalla, mutta sen jälkeen Lukko voitti kolme seuraavaa kamppailua ja vei päävalmentaja Pekka Virran johdolla Kanada-maljan nimiinsä.

Julkaistu 11.5.
Haastattelu

Toni Koivisto sai viimein kruunun pitkälle uralleen – "Upeaa voittaa mestaruus rakkaassa seurassa"

Lukon kapteeni Heikki Liedes antoi 38-vuotiaan Toni Koiviston nostaa Kanada-maljan ensimmäisenä ilmaan. Koivisto saavutti ensimmäisen mestaruutensa joukkueessa, jossa hän liigataipaleensa aloitti.
Jenna Westerlund, @jennnaemilie

Rauman Lukon kokenein pelaaja Toni Koivisto debytoi lukkopaidassa kaudella 1999−2000. Tuolloin ei Ylitorniolta muuttanut pelaaja varmaankaan arvellut voittavansa Suomen mestaruuden samaisessa seurassa − reilut 20 vuotta myöhemmin. Tänään kirjoitettiin kuitenkin kiekkohistoriaa, ja Koivisto pääsi ensimmäisenä nostamaan ilmaan raumalaisten kauan hamuaman Kanada-maljan.

− Nyt on kyllä todella uskomaton tunne ja hieman sanatonkin. Raumalla edellisestä mestaruudesta oli aikaa niin paljon, että ei tätä oikein ymmärrä. Lukko on kuitenkin minulle rakas seura, jossa olen pelannut todella monta kautta. Oli upeaa voittaa urani ensimmäinen mestaruus juuri Rauman Lukossa, Koivisto kertoo voittohuuman keskeltä.

Maailmalla riehuva pandemia sai jääkiekkokauden ylle tummia pilviä, mutta lopulta kausi saatiin vietyä kunnialla pakettiin. Viime kaudella pudotuspelejä ei päästy virustilanteen vuoksi pelaamaan ja epävarmuus leijui koko kauden aloittamisen ja sen läpiviemisen yllä.

− Koko kausi oli täynnä epävarmuutta sen suhteen. Joukkueen kanssa asiasta ei puhuttu, mutta tietenkin se pyöri jokaisen pelaajan mielessä, kun ei voinut tietää milloin pelejä pelataan tai perutaan. Yritettiin joukkueen kesken mennä vain hetki kerrallaan, vaikka välillä näytti kieltämättä pahalta.

Rauman Lukon joukkue on läpi kauden ottanut koronaan liittyvät ohjeistukset vakavasti ja pyrkinyt minimoimaan riskit kaikin mahdollisin tavoin. Kun Raumalla levisi satamasta lähtenyt tartuntaketju, opetettiin ulkomaalaisille pelaajille kauppakassipalveluiden käyttö ja pelaajat eivät missään vaiheessa käyneet missään julkisilla paikoilla kauppoja lukuun ottamatta. Pudotuspelien alla perheelliset pelaajat majoittuivat Lukon omistamassa Helmirannassa Rauman saaristossa.

− Olihan se itsellekin vaikea paikka olla erossa perheestä yli neljä viikkoa. Helmirannassa meille oltiin kuitenkin järjestetty todella upeat puitteet ja olosuhteet. Siellä sai viettää aikaa joukkuekavereiden kanssa, mutta luonnollisestikin oli ikävä perhettä. Puhuttiin muiden kesken jääkiekosta, mutta välillä sai senkin unohtaa hetkeksi.

"Oli upeaa voittaa urani ensimmäinen mestaruus juuri Rauman Lukossa"

Lukko oli ennen tiistain ratkaisevaa ottelua menettänyt neljä kertaa kahden maalin johdon kevään playoffseissa. Näistä kolmesti Lukko kuitenkin poistui kaukalosta voittajana. Turkulaiset osoittivat sitkeytensä tekemällä saman tempun Turussa, kun toisessa erässä Lukko johti kahdella maalilla. TPS tuli tasoihin, mutta raumalaiset iskivät pikavauhdilla itsensä uudelleen kahden maalin johtoon, mikä riitti lopulta varmistamaan mestaruuden. Loppujen lopuksi joukkue iski vielä kaksi maalia tyhjiin, joten ottelu päättyi lukemin 6–2.

− Pelattiin siinä toisen erän alkuhetkillä todella huonosti ja siinä oli muutaman minuutin huono hetki, kun TPS pääsi iskemään kaksi maalia. Oltiin aiemminkin oltu siinä tilanteessa ja kaikki penkillä uskoivat siihen, että tilanne käännetään vielä pelaamalla omaa hyvää peliä, jonka avulla lähdimme toiseen erään kahden maalin johtoasemassa.

Lukon pelaajilla on ollut läpi kauden hyvä yhteishenki ja se on nostettu esille erilaisissa haastatteluissa ja kolumneissa. Porukan yhteenkuuluvuuden tunne näkyi myös kentällä ja pelitilanteissa. Etenkin kevään pudotuspeleissä ja finaaleja kohti edetessä joukkueen vaihtopenkillä reagoitiin jokaiseen tilanteeseen voimakkaasti toisiaan tukien.

− Joukkue menee ehdottomasti ihan kärkisijoille, jos miettii joukkueita, joissa on itse saanut olla mukana. Koko kauden joukkueen kesken oli huikea meininki, vaikka aina asiat eivät edenneet positiivisimmalla tavalla. Kaikin tavoin koko porukka on todella huikea ja oli kunnia saada voittaa mestaruus juuri tämän joukkueen kanssa.

Lukon kapteeni tarjosi Kanada-maljan ensiksi Toni Koiviston nostettavaksi.
Kuva © Jaakko Stenroos / All Over Press

Finaalilähetystä seuranneet huomasivat todennäköisesti herrasmiesmäisen eleen, kun Lukon liigajoukkueen kapteeni Heikki Liedes ei nostanutkaan itse ensin Kanada-maljaa, vaan antoi sen Koivistolle. Kokenut ensimmäisen mestaruutensa voittanut Koivisto oli liikuttunut ja otettu eleestä.

− Hese (Heikki Liedes) oli kuulemma jo kesällä päättänyt sen, että jos mestaruus tulee, hän antaa minun nostaa sen ensimmäisenä kohti kattoa. Tällainen ele saattaa näyttää pieneltä, mutta tilanne kuvastaa sitä, kuinka hieno ihminen Liedes on. Hän oli juuri tälle joukkueelle oikea johtaja ja kapteeni, joka johti esimerkillään ja huomioi aina muut. Arvostan häntä todella paljon.

Raumalla on joukkueen linja-autoa vastassa kunnon vastaanotto, kun kaupunki sekosi Lukon mestaruudesta pitkän odotuksen päätyttyä. Raumalla kannattajat järjestivät jo runkosarjan voiton ja finaalipaikan voittojen varmistuttua vastaanoton Lukon pelaajille Äijänsuolla. Tiistaina myös Laitilassa oli kerääntynyt suuri joukko kannattajia kasitien varteen odottamaan linja-auton ajoa ohitse. Mestaruus kosketti siis pelaajien lisäksi myös kannattajia.

"Tämä mestaruus on iso asia niin monelle ihmiselle. Kiitos."

− Pitkäjänteinen työ ja joukkueen takana pysyminen ovat nyt kantaneet hedelmää. Kannattajat tekevät hienoa työtä ja on upeaa nähdä, kuinka monelle henkilölle jääkiekko ja Rauman Lukko ovat suuria asioita. En itsekään voinut enää puhelinta katsoa ennen päiväunia. Silloin piti vain sivuuttaa uutiset ja jutut Lukosta ja keskittyä itse peliin. Tämä mestaruus on iso asia niin monelle ihmiselle. Olemme kaikki kiitollisia kannattajille, jotka ovat kulkeneet kanssamme monta vuotta ja tämän matkan. Kiitos.

Julkaistu 12.5.
Artikkeli

Kriisiseura Buffalo Sabres on kahnauksissa ykköstähtensä kanssa ja Ristolainen väläyttelee siirtotoiveita − "En voi käydä läpi enää yhtään jälleenrakennusta"

Buffalo Sabresin katastrofikauden jälkipyykki on osoittautumassa likaiseksi. Seuran välit ykköstähti Jack Eicheliin ovat kylmähköt, ja Rasmus Ristolainen purkaa turhautumistaan avoimesti.
Topi Hallikainen

Jo Buffalo Sabresin päättynyttä runkosarjaa olisi voinut luulla pohjakosketukseksi, kun koko liigan selväksi jumboksi jäänyt joukkue raapi kasaan vain 15 voittoa ja 37 pistettä. Vuodesta toiseen rämpivän joukkueen vaikeudet ovat kuitenkin jatkumassa kauden päätyttyäkin, kun sekä joukkueen ykköstähti Jack Eichel että puolustuksen avainhahmo Rasmus Ristolainen ovat purkaneet turhautuneita tuntojaan avoimesti.

Kapteeni Eichelin kanssa joukkue on ajautunut suorastaan välirikon partaalle. TSN:n mukaan Eichel saattaa jopa havitella seurasta lähtöä, tavalla tai toisella, vaikka sopimus sitoo häntä seuraan vielä vuoteen 2026 saakka.

Kapteeni itse kertoo välien viilentymisen syyksi pettymyksensä siihen, miten seura on hoitanut asiat hänen loukkaantumisensa suhteen. Eichel pelasi kauden viimeisen ottelunsa 7.3., ja hänen kautensa jäi ainoastaan 21 ottelun mittaiseksi

Jack Eichelin osalta Sabresin katastrofikausi jäi 21 ottelun mittaiseksi.
Kuva © Getty Images

Konfliktin taustalla on Eichelin niskassa todettu välilevynpullistuma, jonka todettiin vaativan leikkaushoitoa mutta jonka leikkaamiseen seura ei kuitenkaan ole antanut lupaa. Eichel kokee seuran loukkaavan hänen määräysvaltaansa omaan kehoonsa.

− Minulla on sopimus tämän seuran kanssa, ja heillä on paljon sananvaltaa sen suhteen, mitä saan ja mitä en saa tehdä. Niin se vain toimii, vaikka toivoisin toisin, Eichel kertoo The Athletic -toimittaja John Voglille.

TSN:n Darren Dregerin mukaan Eichel oli jo suostunut ja valmis toukokuun alussa tehtävään leikkaukseen, mutta seuran lääkärit eivät saaneet lopullista päätöstä aikaan määräaikaan mennessä ja leikkaus peruuntui. Tiettävästi Eichelin agentti Peter Fish on ottanut asian tiimoilta yhteyttä NHL:n pelaajayhdistys NHLPA:han.

"En voi käydä läpi enää yhtään jälleenrakennusta"

Sabresin vuonna 2013 varaama ja siitä asti organisaatiota edustanut Ristolainen ei ole päässyt pelaamaan NHL-urallaan ainoatakaan pudotuspeliottelua. Kauden päättävässä tiedotustilaisuudessa Ristolainen myönsi asian käyneen jo henkisesti raskaaksi.

− En voi käydä läpi enää yhtään jälleenrakennusta tai odotella enää vuositolkulla. Ensi kaudella on päästävä jo pelaamaan pudotuspelejä, joko täällä tai sitten muualla, Ristolainen linjaa.

Ristolainen on ilmaissut jatkuvan häviämisen nostattaman turhautumisensa myös seuran GM Kevyn Adamsille, jolle hän on suoraan kertonut, ettei ole kiinnostunut käymään läpi enää yhtään jälleenrakennusta ja että "on avoin kaikille ehdotuksille".

− Jos hän kauppaa minut, olen sinut asian kanssa, puolustaja hymähtää.

Ensi kausi on viimeinen vuosi Ristolaisen yhteensä kuusivuotisesta sopimuksesta Sabresin kanssa. Hänen sopimukseensa ei sisälly siirron estäviä pykäliä, joten seura on vapaa kauppaamaan suomalaisen minne tahansa.

Ristolaisen ja Eichelin ohella seuran kannalta pahaenteisiä lausuntoja on esittänyt myös menneen kauden tehokkain pistemies Sam Reinhart:

− Kukaan ei halua käydä läpi jälleenrakennusta. Se käy raskaaksi, kun ei pääse pelaamaan pitkään aikaan merkityksellisiä pelejä.

Reinhartin sopimus päättyi tähän kauteen, ja hänestä tuli rajoitettu vapaa agentti.

Julkaistu 12.5.
Kolumni

Meinaako Jalonen, että "Mörkö" tekee taas ratkaisumaalit? Finalistien dumppaaminen MM-leijonista järsii maalinteon syvyyttä

MM-kultaa puolustava Suomen jääkiekkomaajoukkue lähtee kohti kisoja kahden vuoden takaa tutulla reseptillä. Liigafinalistien jättäminen ulkopuolelle nostaa kysymyksen siitä, onko maalintekijöitä tarpeeksi.
Antti Wennström, @AWennstrm

Jere Lehtisen ilmoitus Suomen maajoukkueen linjanvedosta liigafinalistien suhteen ei tullut täytenä yllätyksenä, mutta särähtäähan se hieman korvaan. Liigafinaalien pelaajia ei siis nähdä MM-jäillä.

Metodi on tuttu kahden vuoden takaa, mutta aiheuttaa silti otsaryppyjen kasautumista: oletteko nyt aivan varmoja tästä?

Leijonien leirityksessä riittää laadukkaita pelaajia, mutta maalintekotaito on kriittisillä laseilla suorastaan toivon, onnen ja hyvän tahdon varassa.

Noh, Jukka Jalosen auktoriteetti riittänee asiassa. Riittävän pitkä leiritys, joukkueen nivoutuminen ja pelitavan iskostuminen selkärankaan olivat avainelementtinä siihen, että MM-kullasta tuli totta keväällä 2019. Se näyttää olevan homman nimi nytkin. Yhteisö ja paras joukkue − riittävästi laadukkaita paikkoja ja maaleja.

Käydäänpä hommaa silti läpi. Liigafinalistien dumppaaminen näyttää lähinnä syövän maalintekopotentiaalin syvyyttä. Oletteko siis todellakin aivan varmoja?

Maalivahtien suhteen kaikki näyttää jämäkältä. Kun Kevin Lankinen matkustaa todennäköisesti maajoukkueen mukaan, on kasassa jämerä paketti, johon ei Lassi Lehtisellä olisi vielä asiaa − huolimatta hänen huikaisevasta kaudestaan.

Pakistoon lisätty Miika Koivisto täydentänee porukan riittävän vahvaksi. Tšekin turnauksessa leijonapaidassa nähdään todennäköisesti vielä kisajoukkueesta putoavia pelaajia, mutta turnaukseen matkaa niin kova kokonaisuus, ettei Vili Saarijärven poissaolo sitä heikennä. Hänen vuoronsa tulee vielä.

Hyökkäyksen syvyys on oma lukunsa. Sentteriosasto näyttää olevan kovassa iskussa ylhäältä alas, mutta laidoille kaipaisi lisää muutakin kuin luotettavan työnteon kipinää. Tulikuuma Arttu Ruotsalainen saapuu mukaan potentiaaliseksi ykköstykiksi, mutta sen jälkeen nimissä pyörii monenlaista seppää. Riittääkö syvyyttä?

Teemu Turunen saa nyt viime kerralla finaalien takia väliin jääneen mahdollisuutensa. Laadukkaiden Liigan pudotuspelien päätteeksi olisi mielellään nähnyt vielä Lauri Pajuniemen, Aleksi Saarelan tai Eetu Koivistoisen ainakin testipelien verran kokeilussa. Leijonien leirityksessä riittää laadukkaita pelaajia, mutta kriittisillä laseilla maalintekotaito on suorastaan toivon, onnen ja hyvän tahdon varassa.

Jalosen tiimillä on vakuuttavat referenssit toiminnastaan. Jalonen näyttää olevan maalintekotaidon riittävyydestä varma. Suomen MM-menestyksen kannalta kuitenkin neuvon ja toivon, ettei ratkaisumaalien teko tänä vuonna ole niukasti neloseen mahtuvan Marko "Mörkö" Anttilan suonenvetojen varassa. 

Julkaistu 15.5.
Kolumni

MM-joukkue, josta ei oikein keksi valitettavaa

Suomen miesten MM-joukkuevalinnat herättävät joka kevät keskustelua riippumatta siitä, keitä leijonapaitaan pukeutuu. Tällä kertaa valituista ei oikein keksi mitään valitettavaa. Se on uutta ainakin tämän jutun kirjoittajalle.
Lassi Seppä, @lassiseppa

Leijonat valmistautuu vuoden 2021 miesten MM-kisoihin joukkueella, johon GM Jere Lehtinen ja päävalmentaja Jukka Jalonen valmennusryhmänsä kanssa on valinnut monipuolisesti erilaisia pelaajia.

Suomalaiset rakastavat pessimismiä ja muiden arvostelua, joten MM-valinnat ovat meille jokavuotinen perinne. "Päävalmentaja teki väärät valinnat" ja "tämä pelaaja olisi pitänyt ottaa joukkueeseen". Tämän vuoden MM-jengille ei pysty pärisyttämään partaa. Jossittelua on toki aina, mutta suoraa kritiikkiä on nyt vaikea kohdistaa, koska ei voi sanoa, että kukaan pois jätetyistä olisi ehdottomasti jotakuta valittua parempi.

Nyt valittu joukkue edustaa päävalmentaja Jalosen ajattelutapaa ja voimme jälleen kerran luottaa siihen, että MM-kisoihin lähtee paras mahdollinen ryhmä. Tarkoituksena on varmasti jälleen kerran luoda mahdollisimman toimiva joukkue. Vielä, kun otetaan huomioon vastustajien ryhmien rajallisuus, on yhdessä kisoihin valmistautunut ryhmä oiva valinta.

Joukkueesta ei jätetty pois yllättäviä nimiä ja saatiinpa mukaan jopa NHL-statuksella operoiva Olli Määttä. Maalivahtiosasto on hyvällä tasolla, sillä Jussi Olkinuora ja Harri Säteri ovat osoittaneet, että he pystyvät kantamaan joukkuetta varmalla tekemisellään.

Puolustajista KHL-mestarit Ville Pokka ja Oliwer Kaski olivat itsestään selviä ja itseoikeutettuja valintoja, kuten myös Atte Ohtamaa, Miika Koivisto ja Petteri Lindbohm. Muut joukkueeseen valitut puolustajat kilpailevat pelipaikoista ja eivät välttämättä saa edes leimaa kisapassiinsa − 10:stä puolustajasta joku jää auttamattakin siviilitamineissa kentän reunalle, joten EHT:lla hyvin suorittaneet Axel Rindell, nuori Kim Nousiainen ja kumppanit ovat tervetulleita kokeilemaan arvokisakinkereihin.

Hyökkäyskalusto nojaa vahvaan keskushyökkääjäkatraaseen, jossa Arttu Ruotsalainen, Mikael Ruohomaa ja Hannes Björninen ovat osoittaneet olevansa vakuuttavia tekijöitä. Myöskään 36-vuotias Petri Kontiola ei ole mikään arpakortti, vaan hänellä on selvästi annettavaa esimerkiksi ylivoimalle ja ottelun ratkaisuhetkille. Anton Lundellille kisamatka on ensimmäinen monesta arvokisareissusta − täysin ansaitusti. HIFK-nuorukaiselle löytyy varmasti oma ruutunsa.

Laituriosastolta Veli-Matti Savinainen joutui jäämään pois vanhan vamman vuoksi eikä esimerkiksi Eemeli Suomi saanut EHT:lla aivan parasta itsestään irti. Samoista tonteista kilpaili tasapäisesti myös muutama muu pelimies. Maalintekopotentiaalia löytyy HPK-kaksikosta Jere Innala-Valtteri Puustinen ja Tapparasta KHL:ään ponnahtaneesta Niko Ojamäestä.

Liigan finaaleista olisi toki voinut muutaman pelaajan joukkueeseen ottaa, mutta päätös heidän ohittamisestaan tehtiin jo aiemmin, joten se on eri keskustelu. 15:stä hyökkääjästä muutama joutuu joka tapauksessa olemaan katsomon puolella, joten muutama kokeilu-ukkokin mahtuu remmiin.

Kaiken kruunaa leijonakapteeni Marko Anttila, joka nelosketjun adjutantteineen pysäyttää niin Venäjän karhun kuin Ruotsin kolmen kruunun miehistön.

Leijoniin valittiin tälläkin kertaa kilpailukykyinen joukkue ja valinnat herättävät varmasti keskustelua − MM-valinnoista päristely tuntuu olevan suomalaiseen dna:han porautunut ominaisuus. Parhaat mahdolliset tekijät ovat jälleen kerran paperilla ja viikon kuluttua 28 pelaajan nippu alkaa näyttää Latvian MM-jäillä, että he kuuluvat arvokisamiehistöön.

Kyllä ne kansan soraäänetkin sieltä taas vaikenevat. Arvostelu ja epäilys vain kuuluvat maassamme tähän prosessiin. Me suomalaiset olemme jääkiekkoa rakastavaa kansaa ja valittaminen sekä epäily ovat meidän tapamme osoittaa välittämistä maajoukkuetta kohtaan.

Ihanaa Leijonat, ihanaa!

Kirjoittaja matkaa Jatkoajan edustajana Riikaan seuraamaan miesten MM-turnausta ja seuraa Leijonien taivalta kohti maailmanmestaruuden uusimista.

Julkaistu 17.5.
Artikkeli

Ville Peltonen haluaa punaiseen taloon tukevat kulmakivet: "On tärkeää, että jokainen pelaaja ymmärtää, mistä IFK:n kulttuurissa on kyse"

HIFK-legenda Ville Peltonen iloitsee paluusta kotikaupunkiinsa ja kiekkoilullisille juurilleen. Seuran perusarvojen ja toimintakulttuurin varaan hän aikoo myös rakentaa päävalmentaja-aikansa perustan.
Jani Mesikämmen, @Karhuherra

Ville Peltonen ei toistaiseksi halua puhua HIFK:n pelillisistä asioista.

Tuore päävalmentaja korosti medialle esittäytyessään useampaan otteeseen kiitollisuuttaan ja ylpeyttä kotiinpaluusta jääkiekkoilullisille juurilleen. Siltä pohjalta seuralegenda haluaa rakentaa myös uutta HIFK:ta, arvojen kautta. Peltonen kertoo keskustelleensa lukuisten ihmisten kanssa ymmärtääkseen syvemmin, mistä HIFK:n toimintakulttuurissa on kyse.

– Meillä on yhteinen ajatus siitä, että IFK on suomalaisen urheilun suurseura ja IFK:lla on vahvimmat perinteet ja sitoutuneimmat kannattajat. Meille iso halu on kirkastaa seuran ydinarvot ja tuoda ne nykypäivään, Peltonen linjaa.

– Meille on tärkeää, että jokainen pelaaja ymmärtää, mistä IFK:n kulttuurissa on kyse.

Saksan maajoukkueen mukana MM-kisoihin valmistautuva Peltonen korosti ensiesiintymisessään tulevan valmennustiiminsä kokonaisuutta ja ennen kaikkea joukkueena sekä yksilöinä oppimisen tärkeyttä.

Avukseen valmennusryhmään Peltonen saa muun muassa Samuel Tilkasen sekä Cory Murphyn.

– Joukkueen yhteisen omantunnon rakentumisesta vastuu kuuluu kaikille, myös pelaajille. Itselleni team first -ajattelu on tärkeää. Meidän kaikkien yhteinen ajatus on intohimo jääkiekkoon, uskotaan itsemme ja pelaajien kehittämiseen.

– Haluamme olla parempia tänään, meillä on selvät vastuualueet, on hyvä tieto siitä, mitkä on kenenkin vahvuudet. Pelaajien läheltä valmentaminen on tärkeää yksilön kehittymisen kautta, haluamme sillä varmistaa, että kasvamme sisältä koko ajan, Peltonen pohtii.

Ville Peltonen johti pelaajana HIFK:n mestaruuteen.
Kuva © Petteri Äikäs

Kannattajille hän ei lupaa poppakonsteja menestykseen, eikä äkillisiä muutoksia. Vahvan toimintakulttuurin ohella Peltonen korostaa hyvin perinteikkäiden perusarvojen merkitystä. Menestys kasvaa vain arkisen työn laadusta, henkisestä kovuudesta ja siitä kumpuavasta rohkeudesta.

– Sitkeyttä pitää olla, että sitä työtä jaksaa tehdä päivittäin. Silloin siitä työkaluboksista voi löytyä oikeat työkalut silloinkin, kun on se tiukka paikka.

– Kaikki ne kokemukset, mitä on ollut pelaajana, ne hienot kokemukset varsinkin, mutta myös vaikeuksien voittaminen, on mukana tässä. Yhtä tiettyä asiaa on vaikeaa sanoa, mutta kaikki jotka on sen [voittamisen] fiiliksen kokenut tietää, että joukkue tiivistyy yhteisten kokemusten kautta. Ei tarvitse pelätä heikompiakaan kokemuksia, vaan mennä rohkeasti niitä päin, Peltonen toteaa viitaten historiaansa HIFK:n kevään 2011 mestaruusjoukkueen kipparina.

Viime vuodet ulkomailla työskennellyt HIFK-luotsi kertoo seuranneensa kotimaisen kiekkoilun kehitystä kohtuullisen tarkkaan. Uuden joukkueensa osalta hän toteaa olevansa tyytyväinen siihen, millaisen joukkueen rungon saa käsiinsä Jarno Pikkaraisen aikakauden jäljiltä.

Pelillisiä asioita Peltonen ei vielä halua linjata, mutta lupaa joukkueensa pelaavan jääkiekkoa, jonka hän uskoo HIFK-mielisten kokevan omakseen.

– IFK:ssa on vahva pohja, johon voi rakentaa. Siitä kiitokset "Pikelle" ja hänen staffille, hyvää työtä on tehty, vaikka varmasti jäi kismittämään se viimeinen pätkä. Meidän on hyvä lähteä tästä tekemään asioita.

Julkaistu 19.5.
Kolumni

Seksuaalivähemmistöjen tasa-arvo NHL:ssä ei toteudu mainoslauseilla − Tarvitaan rohkeita edelläkävijöitä ja ruohonjuuritason työtä

NHL tekee aktiivista PR-työtä tasa-arvon ja yhtenäisyyden puolesta, mutta kiekkokulttuurin todellisuus on edelleen homofobinen ja syrjivä.
Juha Oinonen

”Naapuruus ei itsestään oo ystävyyttä, eikä rauha tule niin et se julistetaan”, lauloi Juice Leskinen vuonna 1978 julkaistun Tauko I -albumin nimikappaleella Tauko.

NHL:n PR-osasto yrittää julistaa monin tavoin toksisen ympäristön vapaaksi milloin mistäkin eriarvoistavasta tekijästä: on Black History Month, Gender Equality Month, NHL Pride Month ja on yhteistyötä Pride Tape -kampanjan kanssa.

Näin saadaan kiillotettua NHL:n julkisuuskuvaa, vaikka mitään muutosta ei ole tapahtunut. Homofobia elää ja voi hyvin lätkäkulttuurissa ja pukuhuoneissa.

NHL:ssä ei ole pelannut avoimesti homoseksuaalista pelaajaa. Brock McGillis pelasi yhden kauden OHL:ssä, tänä kesänä NHL:ään varattavissa oleva Yanic Duplessis varattiin QMJHL:ään, mutta ei ole toistaiseksi pelannut kyseisessä sarjassa, ja Benjamin Fredell lopetti kiekkoilun pelatessaan AAA U18 -sarjaa Los Angelesissä.

Niin McGillis, Duplessis kuin Fredell tuovat omissa haastatteluissaan esille pukukoppien ja joukkueyhteisöjen homo- ja transfobista ilmapiiriä. Ja peliuransa jo lopettaneen Colin Wilsonin kommentit sateenkaariteipeistä vihjaavat NHL-pelaajien keskuudessa olevista ennakkoluuloista seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Someraivo on vielä asia erikseen.

Naiskiekon moninkertainen olympiavoittaja Charline Labonté on kiekkokontekstissa menestynein homoseksuaali pelaaja ja hän kokee oman prosessinsa helpoksi, mutta tiedostaa muiden vaikeudet ja haluaa juuri siksi olla avoimesti esikuva muille.

Willie ORee ja Fred Sasakamoose − NHL:n ensimmäinen tummaihoinen ja alkuperäiskansoihin kuuluva pelaaja − debytoivat jo vuosikymmeniä sitten, ja NHL on tänä päivänä kiistatta etnisempi, mutta rasismi ei ole poistunut sinänsä hyvistä PR-kampanjoista huolimatta.

Esimerkiksi Bill Petersiä syytetään sekä rasistisista että homofobisista kommenteista ja New York Rangers laittoi siirtolistan kautta pois pelaavasta kokoonpanosta Tony DeAngelon, joka ajautui konfliktiin seurakaveri Aleksandr Georgijevin kanssa. OHL:ssä pelatessaan DeAngelo oli kahdesti pelikiellossa rikottuaan sääntöä, joka pyrkii pitämään rasistisen, seksistisen, homofobisen ja muun halventavan kielenkäytön pois pelistä.

O’Ree esimerkiksi on tehnyt paljon työtä tarjotakseen vähävaraisille ja muista syistä estyneille mahdollisuuden pelata jääkiekkoa. ”Hockey Is For Everyone” on vetävä iskulause, mutta sen konkretisoituminen vaatii O’Reen kaltaisia uurastajia.

Eriarvoisuutta vastustavat kampanjat ovat lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta NHL:n todellisuuden ollessa ennakkoluuloinen ja syrjivä tuntuu tasa-arvomarkkinointi irvokkaalta ja epäreilulta.

Yhdysvaltain aikuisväestössä arvioidaan olevan vähintään 11 miljoonaa seksuaalivähemmistöihin kuuluvaa. Väestömäärään suhteutettuna esiintyvyys on niin iso, että todennäköisesti myös NHL-pelaajien joukossa on seksuaalivähemmistöjen edustajia.

Kukaan ei ole vielä sitä julkisesti sanonut, mikä ei vallitsevassa ilmapiirissä varmasti ole helppoa. Ensimmäinen suomalainen avoimesti homoseksuaali jääkiekkoilija Janne Puhakkakin kertoi asiasta julkisesti vasta peliuransa päätyttyä, vaikka pelikavereiden joukossa oli luotettuja, jotka tiesivät totuuden.

Aivovammat, päihdeongelmat, psyykkiset sairaudet − kaikki ovat olleet vaiettuja ilmiöitä, kunnes joku rohkea yksilö on noussut esiin. Nyt tiedämmekin esimerkiksi Dan Carcillon, Bobby Ryanin ja Robin Lehnerin vaikeuksista.

Toivottavasti kaikki tässä jutussa mainitut esimerkit avoimuudesta rohkaisisivat myös seksuaalivähemmistöjen edustajia astumaan esiin.

Julkaistu 19.5.
Uutinen

Jussi Jokinen lopettaa mittavan pelaajauransa – "Suurin syy oli se, etten pystynyt pelaamaan toivomallani tasolla"

Jokinen ja Kärpät kertoivat tiedotustilaisuudessa, että Jokisen mittava kiekkoura on ohi. Hyökkääjän uraa kunnioitetaan lähitulevaisuudessa.
Matias Lahtinen, @lahtinenmatias

Konkarihyökkääjä Jussi Jokinen, 38, lopettaa mittavan pelaajauransa. Kärppien nuorisojoukkueiden kasvatti on pelannut kahdeksan Liiga-kauden lisäksi 13 kautta NHL:ssä, yhden kauden Sveitsissä, kahdet olympialaiset, seitsemät maailmanmestaruuskilpailut ja yhden World Cupin sekä U17-, U18- ja U20-MM-kilpailuja. 

Keväällä 2019 hän siirtyi sveitsiläisseura EHC Klotenista Oulun Kärppiin, jossa hyökkääjä pelasi uransa viimeiset hetket. 

– Lapsuuden harrastuksesta tuli ammatti ja pikkupojan unelmaa sain elää. Lopettamispäätökseni suurin syy oli se, etten pystynyt pelaamaan toivomallani tasolla, Jokinen kommentoi uransa vaikeinta päätöstä.

Hyökkääjän palkintokaapissa on muun muassa kaksi Kärppien kanssa voitettua Suomen mestaruutta, kaksi Liiga-hopeaa, kaksi U20-ikäluokan MM-pronssia, Torinon olympialaisten hopeamitali, aikuismaajoukkueen riveissä napatut kaksi MM-pronssia- sekä MM-hopeamitali ja Sotšin olympialaisista voitettu pronssimitali. 

Jokinen kertoi oululaisseuran järjestämässä tiedotustilaisuudessa uransa päätöksestä ja hänen uraansa kunnioitetaan lähitulevaisuudessa.  

– Jussi Jokinen oli nuorena pelaajana määrätietoinen ja pyrki pelaajana saamaan itsestään kaiken irti,Kärppien urheilutoimenjohtaja Harri Aho kommentoi Jokisen uraa.

Julkaistu 22.5.
Haastattelu

SaiPan Jussi Markkanen tasapainoilee toimitusjohtajan ja urheilujohtajan pestien välillä: "On tässä ollut aikaisemminkin näitä hybridivirkoja"

SaiPassa on käynyt viime päivinä suuri myllerrys joukkueen valmennuksen ja urheilujohdon vaihduttua. Toimitusjohtaja Jussi Markkanen vastaa tällä hetkellä myös urheilujohtamisesta.
Matti Koski, @MatinKupla

SaiPan konttorilla on pitänyt kiirettä tällä viikolla, kun tiedotuskanaviin on kiirinyt uutisia uudesta päävalmentajasta, useista pelaajasopimuksista, päättyneistä yt-neuvotteluista, merkittävistä organisatorisista muutoksista sekä Kisapuiston muokkaamisesta entistä yleisöystävällisempään muotoon.

Kaiken tämän kiireen ja toiminnan ytimessä on Liiga-SaiPa Oy:n toimitusjohtajan Jussi Markkanen. 12 kaudella SaiPan maalilla pelannut Markkanen on toiminut seuran toimitusjohtajana viimeiset kolme kautta. Ajanjaksoon on sisältynyt niin koronapandemia ja sen vaikutukset talouteen, projekti uudesta jäähallista, useampi yt-kierros sekä uuden päävalmentajan valinta.

Lisäksi Markkasen harteilla on ollut kevätkauden aikana joukkueen apuvalmentaminen sekä tulevan kauden joukkueen rakentaminen ja uusien pelaajasopimusten teko.

SaiPa lomautti kauden aikana sekä urheilujohtajansa Antti Tuomenoksan että joukkueen päävalmentaja Tero Lehterän ja apuvalmentajat Tuomo Rovon sekä Kari Martikaisen. Tämän takia Markkanen joutui tekemään töitä toimitusjohtajan vastuualueiden lisäksi myös apuvalmentajana sekä urheilujohtajana.

Urheilujohto palasi vanhaan malliin

Kuluvan kauden koronahäly on jättänyt alleen myös sen, että joukkueen peli ei ole kulkenut. Ennen valmennuksen ja urheilujohdon lomautuksia SaiPa oli urheilullisesti vaikeassa tilanteessa jumituttuaan sarjataulukon pohjille väkinäisten otteiden takia.

Koronapandemian aiheuttamat talousvaikeudet sekä urheilulliset ongelmat päällystivät tietä kohti vaikeita päätöksiä. Markkasen mukaan erityisesti SaiPan talousvaikeudet olivat perusteina lomautuspäätöksille sekä lopulta urheilujohtaja Tuomenoksan irtisanomiselle urheilijohtajan tehtävän lopettamiseen perustuen. SaiPan tiedotteen mukaan Tuomenoksan irtisanomista perusteltiin kuitenkin myös tuotannollisten syiden perusteella.

Markkanen ei halua avata syitä urheilujohtajan vakanssin päättämiselle sen tarkemmin, mutta korostaa talouden roolia päätöksenteossa.

− En ehkä haluaisi sen enempää tarkentaa. Pääsääntöisesti tässä joudutaan koronan ja kaikkien muidenkin asioiden takia hakemaan säästötoimenpiteitä ja pohtimaan, miten menemme tästä eteenpäin.

− Pääasiassa tässä on mietitty säästötoimenpiteitä ja mitä kaikkia muita vaihtoehtoja meillä on tässä vaiheessa. Päädyttiin sitten ratkaisuun, että lakkautetaan urheilujohtajan pesti ja yhdistetään se toimitusjohtajan pestiin.

"Meillä on toki siinä mielessä pieni organisaatio, että omaa ajankäyttöä joutuu organisoimaan enemmän kuin aikaisemmin."

Liiga-SaiPa Oy päätti siis, että urheilujohtaminen sälytetään toimitusjohtajan harteille. Tämä oli käytäntönä myös talven lomautusten aikana, jolloin Markkanen oli vastuuhenkilönä rakentamassa SaiPan tulevan kauden joukkuetta.

− Pelaajarekrytoinnit on tehty hyvin pitkälti talven aikana, milloin meillä oli porukkaa lomautettuna. Siinä mielessä olen ollut joukkueen kokoamisessa aktiivisesti mukana.

Vaikka SaiPa onkin saanut rakennettua olosuhteet huomioiden kelvollisen joukkueen, joukkueen ulkopuolisen on helppo kummastella työläiden ja vastuullisten tehtävien keskittämistä yhden henkilön harteille.

− On tässä ollut aikaisemminkin näitä hybridivirkoja. Tietysti tässä joutuu aina tarkentamaan toimia. Koronan aiheuttamat taloudelliset haasteet ovat aiheuttaneet sen, että olemme joutuneet pohtimaan, miten jatkamme tästä eteenpäin.

Markkasen mukaan talven poikkeusajasta on kuitenkin selvitty kunnialla vaikka tiettyä tehostamista on varmasti jouduttu tekemään.

− Toistaiseksi on aika hyvin riittänyt. Meillä on toki siinä mielessä pieni organisaatio, että omaa ajankäyttöä joutuu organisoimaan enemmän kuin aikaisemmin.

Vaikka ilmassa on tiettyä paluuta askeettisempaan organisaatiomaalliin, koronan rasittama talous on Markkasen mukaan silti merkittävä tekijä SaiPan tulevaisuuden suunnitelmissa. Vaikka SaiPa on viime aikoina vahvistunut merkittävästi pukukopissa, toimistolle ei ole luvassa merkittäviä panostuksia.

− Ei ole mitään suunnitelmia, että palkkaisimme ketään (toim. huom. auttamaan urheilujohdossa). Näillä henkilöillä mennään. Tietty jos urheilujohtajan tehtävistä puhutaan, niin meidän joukkueen rakentaminen on hyvällä mallilla.

"Täällä on aikaisemminkin ollut hyvä kommunikaatio päävalmentajan, urheilujohtajan ja toimitusjohtajan välillä."

Viime päivien suurin SaiPaan liittyvä uutinen on liittynyt joukkueen tulevien kausien valmennukseen. Joukkueen ottaa hellään huomaansa yksi Liigan suurimmista valmentajapersoonista, Pekka Virta, joka voitti pitkän odotuksen jälkeen ensimmäisen mestaruutensa Lukon valmentajana.

Virta on profiloitunut pitkien projektien ja selkeiden visioiden valmentajana, joka tietää, mitä haluaa nähdä joukkueelta ja sen yksilöiltä. Vaikka Kisapuistoon astelee kesällä uusi johtaja, Markkanen vakuuttaa, että arki pyörii pitkälti samoilla urilla kuin aiemminkin: urheilujohtaja hoitaa oman leiviskänsä ja päävalmentaja omansa.

− Täällä on aikaisemminkin ollut hyvä kommunikaatio päävalmentajan, urheilujohtajan ja toimitusjohtajan välillä. Se sama tapa jatkuu.

− Muuten on ihan normaali valmentajasopimus: urheilujohtamisen päätöksenteko on täällä (toim. huom. Markkasella itsellään) ja valmentajalla on sitten oma roolinsa.

Markkanen myöntää kuitenkin, että Virta on ollut mukana talven rekrytointiprosessissa. Myös joukkueen tuore hankinta Joona Huttula myönsi seuran julkaisemassa haastattelussa keskustelleensa Virran kanssa talven aikana tulevasta roolistaan SaiPassa.

− Muutaman pelaajan kanssa hän on halunnut jutella ennen viimeistä päätöstä, jotta pelaaja tietää varmasti, mihin on tulossa ja mitkä odotukset pelaajalla ja meillä on. Muuten hän on kyllä keskittynyt omaan projektiinsa.

Syvän data-analyysin aika ei ole vielä

Virran edeltävä työnantaja, Rauman Lukko, on profiloitunut Suomessa edelläkävijänä data-analyysin saralla. Tilastoja ja edistynyttä metriikkaa analysoimalla on mahdollista saavuttaa kilpailuetua urheilijan arjessa.

Vaikka uusi päävalmentaja on työskennellyt analyytikkojen kanssa ja vaikka myös Markkanen itse vakuuttaa tietävänsä alan kehitysaskeleet, SaiPaan ei odoteta vielä uutta data-analytikon vakanssia.

− Tiedän kyllä, millä tyylillä Lukko tekee ja jossain muuallakin tehdään ja varsinkin joissakin muissa lajeissa tehdään. Harkitsemme varmasti kaikkia vaihtoehtoja, mutta tässä vaiheessa ei ole olemassa sellaista päätöstä. Toki dataa käytetään, mutta ei meillä ole siihen erikseen palkattua ihmistä, eikä ole vielä suunnitelmissakaan. Kyllä (toim. huom. laji) on varmasti menossa siihen suuntaan.

Haastattelussa käy myös ilmi, etteivät Markkanen ja Virta ole vielä keskustelleet aiheesta sen syvällisemmin.

− Ei olla puhuttu sellaisesta vielä mitään (toim. huom. datan analysoinnista). Toki olemme käyneet läpi asioita, mitä voitaisiin joskus tulevaisuudessa tehdä, mutta data-analyytikon palkkaamisesta ei ole ollut mitään puhetta. On tietysti tapoja toimia, miten meillä kannattaa asioita tehdä. Meillä ovat tällä hetkellä aika hyvin asiat.

Julkaistu 28.5.
Haastattelu

Isänsä menettänyt Alex Petan haluaa helpottaa mielenterveyden ongelmista puhumista − "Kun puhun luotettavalle ihmiselle, minulle tulee parempi olo"

Alex Petan ja hänen perheensä kohtasi vuonna 2018 tragedian, josta yli pääseminen on vaatinut ponnisteluja. Isä Franc teki itsemurhan kärsittyään pitkään mielenterveysongelmista.
Lassi Seppä, @lassiseppa

Veljekset Alex ja Nic Petan saivat syyskuussa 2018 musertavan suru-uutisen. Heidän isänsä Franc Petan oli vuosien mielenterveysongelmien jälkeen onnistunut itsemurhassaan. Franc kärsi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.

Alex ja Nic reagoivat suruun omalla tavallaan ja halusivat tuoda asian julkisuuteen. Tuloksena syntyi mielenterveystyölle varoja kerännyt Petan Invitational -golfturnaus.

Nyt Alex Petan, 29, pelaa Italian maajoukkueessa vuoden 2021 MM-kisoissa, ja haluaa jakaa perheensä tarinan myös suomalaisille lukijoille.

Artikkelissa käsitellään Alex Petanin ja hänen perheensä surutyötä, jossa on eri vaiheita ja ne kestävät yksilöllisesti erimittaisia jaksoja. Prosessi ei varsinaisesti koskaan lopu.

Päivä, joka pysäytti

Petan pelasi Bolzanossa, kun tieto hänen isänsä kuolemasta kantautui hänen korviinsa. Puhelinsoitto pudotti miehen täysin. Oli tiistai 19. syyskuuta 2018.

−Agenttini meni suoraan asiaan. Olin tolaltani, enkä pystynyt oikein käsittämään kuulemaani. Halusin lähteä kotiin niin nopeasti kuin mahdollista, Alex Petan kertaa syksyn 2018 tapahtumia.

Petan taistelee MM-kisoissa Italian väreissä. Hänen äidillään on italialaisia juuria.
Kuva © Samuli Huikuri

Joukkuekaverit auttoivat varaamalla lennot Vancouveriin. Kotona perheenjäsenet kohtasi toisensa ja saivat alusta lähtien turvaa toistensa läsnäolosta. Kukaan ei oikein osannut käsitellä asiaa.

− Isällä oli muutaman vuoden ajan ollut lääkitys kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, joten olimme tietoisia ongelmista.

Petanin veljekset päättivät tulla esiin isänsä kuoleman kanssa − mielenterveysasiat olivat olleet perheelle tärkeitä jo ennen Francin poismenoa.

− Halusimme luoda suunnitelman, jonka avulla luomme tietoisuutta mielenterveysasioista. Isot urheilijanimet ovat alkaneet levittää sanaa ja me haluamme olla mukana siinä. On todella tärkeää yrittää estää muita kokemasta samaa, mitä me olemme kokeneet, Petan painottaa.

Alexin veli Nic on pelannut myös NHL:ssä, joten hänen kauttaan tarinan kuuli nopeasti todella moni. Tv-kanava TSN lähestyi Niciä ja pyysi saada tehdä perheen tarinasta dokumentin.

− Halusimme näyttää, mitä olemme käyneet läpi, jotta tietoisuus mielen sairauksista voisi levitä, Alex pohjustaa päätöstä dokumentin teosta.

Petanin perheessä isän suku on Sloveniasta ja äiti Rosannan puolelta heillä on italialaisia juuria.

− Eurooppalaistaustaisen kasvatuksen saaneina perhe on meille todella tärkeä. Saimme paljon tukea suvulta ja ystäviltämme. Kasvoimme Nicin kanssa pelaten monia eri lajeja ja urheilumaailman tuki on niin ikään ollut käsittämättömän upeaa.

Alex uskoo, että aina, kun joku kuulee heidän tarinansa on mahdollista, että joku jossain saa apua − oli kyseessä sitten vaikkapa Suomi.

Kolme vuotta ovat opettaneet käsittelemään tunteita

Hieman alle kolme vuotta Franc Petanin kuoleman jälkeen Alex-pojan tunteet ovat jo rauhoittuneet, mutta silloin tällöin asiat nousevat pintaan ja tulee heikompia hetkiä.

− Olen oppinut näiden parin vuoden aikana käsittelemään erilaisia tunteita isääni liittyen niiden tullessa. Minun sanotaan olevan paljon hänen kaltaisensa ja se on suuri kunnia kuulla. Hän oli myös urheilija ja huippuoppilas koulussa. Hän näytti suuntaa meille pojille.

Oli Petan sitten joukkueen tai kaveriporukan mukana, hän haluaa johtaa esimerkillään aivan kuten hänen isänsä aikanaan teki.

Alexin perheenjäsenet, äiti Rosanna ja veli Nic voivat nykyään tilanteeseen nähden hyvin. Heillekin tulee aikoja, jolloin tietyt asiat saavat yhä ajatukset surullisiksi ja kaipaus valtaa mielen.

− Ostimme pari vuotta sitten äidillemme pienen koiran. Se on antanut hänelle paljon iloa, että hänellä on joku vierellään päivittäin. Äidillä on oma parturiliike Vancouverissa ja hän tekee töitä liki päivittäin.

Alexin veli Nic Petan pääsi juhlimaan nuorten maailmanmestaruutta. Poikien isä oli tuolloin vielä elossa.
Kuva © Getty Images

Petanit turvautuvat toisiinsa tarpeen tullen ja keskittyvät kulloinkin tapahtuviin asioihin täysillä. Turvaverkko on vaikeassa tilanteessa kaikki kaikessa.

− Kaikessa on kyse tukemisesta ja rakkaudesta. On tärkeää ympäröidä itsensä oikeanlaisilla ihmisillä. Minä olen saanut ympärilleni ihmiset, joita minä rakastan ja he rakastavat myös minua, Alex Petan sanoo.

Golfia isän muistoa kunnioittaen

Alex ja Nic järjestivät hyväntekeväisyyteen perustuvan golftapahtuman isänsä muistolle. Tapahtuman suunittelu alkoi vuosi Francin kuoleman jälkeen. Veljekset halusivat kerätä varoja Kanadan ja oman asuinalueensa mielenterveystyön hyväksi.

− Keskityimme ensimmäisessä turnauksessamme läheisiin ystäviimme ja perheeseen. Onneksemme ystävissämme on paljon huippu-urheilijoita, joten heidän tukensa auttoi paljon varainkeruussa. Päivä oli menestys ja kaikkien tuella siitä tuli hieno muisto.

Veljekset halusivat tehdä Petan Invitational -turnauksesta vuosittaisen tapahtuman, mutta sittemmin koronaviruspandemia sotki suunnitelmia. Tavoitteissa on jatkaa ensimmäisenä vuonna noin 100 ihmistä kerännyttä golftapahtumaa vuonna 2022.

− Tiedämme, että seuraavaan turnaukseen osallistuisi jopa 300 ihmistä ja se toisi lisää näkyvyyttä asiallemme. Meillä on paljon ideoita tulevaisuuden varalle, Petan valottaa.

Rutiinit auttavat selviytymään traumasta ja esimerkiksi hyväntekeväisyystapahtuma voi olla mieluinen tapa toteuttaa surutyötä.

Petan ihastui Eurooppaan

Petan on pelannut jääkiekkoa Euroopassa isänsä kuolemasta lähtien. Hän päätyi lähtemään Pohjois-Amerikasta saatuaan Italian kansalaisuuden Kanadan lisäksi. Se avasi heti ovia.

− Urani vuoksi lähdin tarkastamaan parempia mahdollisuuksia Eurooppaan. Voitimme Bolzanon kanssa EBEL-liigan mestaruuden.

Petan sanoo haluavansa päättää uransa Euroopassa, sillä hän on nauttinut eri kaupungeista ja maista. Hän on myös ylpeä saadessaan edustaa Italiaa MM-tasolla.

Franc Petanin kuolema on ollut keskustelunaiheena myös Euroopassa pelatessa. TSN:n dokumentti ja sosiaalinen media saivat asian leviämään myös Pohjois-Amerikan ulkopuolelle.

− Monet ovat tulleet sanomaan, että ovat nähneet sen dokumentin. Sitä on kuvailtu vahvaksi ja meitä on kiitelty rohkeudesta tehdä se. Palautteesta tulee hyvä olo ja se todistaa kuinka pieni erityisesti jääkiekkomaailma on.

Tunteista pitää voida puhua

Kuten Petan totesi, hänelle ja perheelleen tulee yhä aikoja, jolloin mieli on maassa ja ajatukset vaeltavat. Euroopassa pelatessaan Petan saa tarvittaessa apua.

− Olen työskennellyt asioiden parissa joidenkin yksittäisten tahojen kanssa kotipuolesta. Tunnen oloni turvallisimmaksi, kun olen sellaisen ihmisen seurassa, johon luotan ja pystyn puhumaan englantia. Puhun myös äitini ja veljeni kanssa paljon. Enimmäkseen käännyn veljeni puoleen, jos minulla on paha olla. Koen, etten tarvitse enää ammattiapua, mutta ei voi koskaan tietää mitä tulevaisuus tuo sen suhteen tullessaan, Petan kertoo.

Suhtautumistaan jääkiekkoon Petan ei ole muuttanut vuoden 2018 tapahtumien takia. Hän kokee kuitenkin, että hän saattaa nykyään olla henkisesti vahvempi kuin ennen. Kilpailuhenkisenä ja itsekriittisenä persoonana hän olisi aiemmin saattanut reagoida tietyissä tilanteissa eri tavalla.

− Nykyään mietin paljon sitä, mitä isäni milloinkin tekisi. Siinä mielessä olen muuttunut ja siitä on minulle myös apua.

Alex Petan haluaa viestittää, että vaikeistakin tunteista on hyvä puhua.
Kuva © Timo Savela

Petanilla on tärkeä viesti urheilijoille, jotka kärsivät lajiinsa liittymättömästä ahdistuksesta, masennuksesta tai muista vaikeista ajatuksista.

− Olen puhunut asioista paljon niin joukkuekavereiden kuin valmentajien kanssa. Joskus he tekevät minun oloni ujoksi luulemalla, että en halua puhua tästä. Vuosien kuluessa minusta on tullut varmempi puhuttaessa mielen sairauksista. Jos sinulla on paha olla ja joku, johon luotat, puhu hänelle. Kun puhun luotettavalle ihmiselle, minulle tulee parempi olo. Olen nähnyt niin tapahtuvan myös muille.

Asioista puhuminen auttaa olon muuttumista paremmaksi ajan kuluessa.

− Ehkä kaikilla ei ole edes diagnoosia. Isälläni oli diagnoosi ja olimme tietoisia siitä. Hänellä oli silti vaikeuksia puhua asioistaan edes perheelleen. On todella tärkeää puhua tuntemuksistaan, jotta avun saanti tulee mahdolliseksi.

Petan neuvoo tarkkailemaan läheisissään merkkejä pahoinvoinnista ja kehottaa kaikkia pois ujoudesta mielenterveysasioihin liittyen. Lähestyminen ja puhuminen ovat tärkeitä asioita. Ketään ei tarvitse kohdata suoraan käsitellen sairauksia, vaan kuulumistenkin kysyminenkin voi riittää.

− Nykyään puhun ihmisille, jos huomaan jonkun olevan allapäin. Kenenkään ei pitäisi joutua peittelemään tunteitaan, Alex Petan korostaa.

Yhteistyö ja halu oppia vievät menestykseen

Teksti: Lasse Ranta

Yli kymmenen vuotta maaleja vartioineella Sami Aittokalliolla on vyöllään useita kausia Pohjois-Amerikassa. Ura ammattilaiskiekkoilijana jatkuu yhä.

Joonas Korpisalo on parissa vuodessa vakiinnuttanut paikkansa Columbus Blue Jacketsin vakiotorjujana. Varsinainen läpimurtokausi 2019–20 Blue Jacketsissä tuotti all stars -edustuksen ja joukkueelle pudotuspelipaikan.

Viime kaudella Mestiksen parhaaksi maalivahdiksi valittu Eetu Mäkiniemi nousi Ilveksen edustukseen, ja Lukáš Dostálin lähdön jälkeen oli Ilveksen ykkönen. Nyt on suuntana on Pohjois-Amerikka.

Vakuuttavia saavutuksia ja maalivahteja, joita kaikkia yhdistää yksi yhteinen nimittäjä. He ovat ponnistaneet maailmalle Markus Korhosen valmennuksesta.

Joonas Korpisalo on edennyt pisimmälle Ilveksen 2010-luvun maalivahtihautomosta.
Kuva © Getty Images

Viime vuosina on käyty huolestunutta debattia suomalaisen maalivahtituotannon kehityksen hiipumisesta: NHL-tason supertähtiä ei ole kasvanut, Vezina-ehdokkuudet ovat menneet ohi suun, arvokisoissa on nähty suurelle yleisölle outoja nimiä, ja nuorissa ikäluokissa maa- ja seura joukkueiden kantavat voimat ovat enenevissä määrin hyökkääjiä.

Kritiikille on sijansa, muu kiekkoileva maailma on ajanut Suomen perinteisen kilpailuedun kiinni. Korjaava lääke on yksinkertainen: panostuksia ja raakaa työtä. Ilveksessä haaste on otettu vakavasti, ja tuloksena on suomalaisen jääkiekkoilun laadukkain maalivahtihautomo.

Halukkaita tulijoita on ulkomaita myöten. Tulevalla kaudella Korhosen valmennusrinkiin liittyvät Amur Habarovskista saapunut tšekkiläinen Marek Langhamer sekä 20-vuotias venäläinen Vadim Žerenko.

Maineikkaiden esikuvien innoittamana

Maalivahdit ovat pitkään olleet suomalaisen kiekkoilun arvostetuimpia ja seuratuimpia tuotoksia. Taustatyö kirkkaisiin valoihin tehdään seuroissa ja niiden panostuksista riippuen. Kansainvälinen huippumaine syntyy tai hiipuu yksittäisten osaajien käsissä.

Tampereen Ilveksessä tehty pitkäjänteinen työ on mahdollistanut nuorten lahjakkuuksien esiinmarssin kansainvälisille kentille. Yksi onnistumisen pääarkkitehdeistä on pitkän linjan maalivahtivalmentaja Markus Korhonen. Puolitoista vuosikymmentä kestäneen pelaajauran jälkeen siirtyminen valmennustehtäviin tuntui luonnolliselta.

– Jo oman pelaajauran loppuvaiheessa heräsi vahva kiinnostus jatkaa valmennustyössä. Minulla oli paljon kokemusta eri maista ja pääsin näkemään läheltä huippumaalivahtien työskentelyä.

Korhoselle jäi aktiiviuralta mieleen vaikuttavia hahmoja pelipaikan huipulta: Jukka Tammi, Vesa Toskala, Nicklas Bäckström, Pekka Rinne, Tim Thomas sekä Brynäsin aikaiset ruotsalaiset Johan Holmqvist ja Jacob Markström, joka tekee tällä hetkellä vahvaa uraa NHL:ssä.

Maalivahtivalmentajista tärkeitä innoittajia olivat muun muassa Jaakko Sirén Ilveksessä, Ari Hilli Kärpissä, sekä Pecka Alcen Brynäsissä. Viimeisen kahden vuoden aikana on Marko Toreniuksella on ollut Korhosen uralle suuri merkitys. Torenius on myös monelle uudelle maalivahtivalmentajalle tärkeä mentor.

Oma tie on aina kuljettava itse, mutta parhaista kannattaa ottaa oppia. Osaamista Suomessa riittää.

– Halusin sitten jakaa kertynyttä kokemusta uran jälkeen. Itse en ollut ihan huippua, mutta uskoin, että valmentajana minulla olisi enemmän annettavaa, ja mahdollisuus nousta maailman huipulle.

Vierumäen opiston kautta tie johti Ilvekseen, jota Korhonen edusti pelaajana 1990- ja 2000-luvun jälkipuolella. Uran alussa Ilveksen urheilujohtaja Seppo Hiitelä ja päävalmentaja Juha Pajuoja osoittivat heti luottavansa kokeneen maalivahdin valmennusosaamiseen

– Iso kiitos siitä heille.

Toimiva yhteistyö on onnistumisen tae

Lahjakkuuksien löytäminen on organisaation tehtävä, ja Ilveksen seurajohto on tehnyt erinomaista työtä lupaavien maalivahtien nostamisessa. Valmentajan osana on hioa lahjakkuus voittavaksi ammattilaiseksi.

Ilveksen laadukas maalivahtituotanto lähtee liikkeelle ruohonjuuritasolta, ja taustalla piilevät myös seurahistorian perinteet: Ilves on tuottanut kautta historiansa huippuluokan maalivahteja. Jatkumo on strategian mukaisesti taattu jatkossakin.

– Kaikki alkaa lahjakkuuksien etsimisestä. Seuran tulee tarjota puitteet ja työkalut kehitystyölle. Ensisijaisesti uusia maalivahteja kartoitetaan ja nostetaan omasta organisaatiosta, mutta kilpailun koventuessa etsimme luonnollisesti lahjakkuuksia myös muualta, kertoo Ilveksen urheilujohtaja Timo Koskela.

– Markus on kokenut ja raudanluja ammattilainen. Ei meidän tehtäviin kuulu puuttuminen arjessa valmennustyöhön, mutta isoista linjauksista keskustelemme luonnollisesti kokoajan. Uskon, että se työ mitä Ilveksessä ja ennen kaikkea mitä Markus on tehnyt maalivahtivalmennuksen eteen, on vaikuttanut seuran kiinnostavuuteen, kun etsimme uusia maalivahteja.

Korhonen itse arvioi Ilveksen onnistumisen kumpuavan hyvästä toimintailmapiiristä, skouttaamisesta sekä yhteistyöstä valmennuksen ja seurajohdon välillä.

– Seurajohto on yhdessä kanssani löytänyt hyviä, kehityskelpoisia ja motivoituneita tyyppejä valmennusrinkiin, Korhonen kertoo. Valmentaminen on toki yhteistyötä, mutta totta kai pelaajat itse ovat varsinaisen työn tehneet.

Joukkueeseen on saatu haluttuja pelaajia. Onnistunut valmennustyö on mahdollistanut työrauhan.

– Pitää olla kiitollinen seuralle näistä luottamuksenosoituksista, Korhonen sanoo.

Palolla ja intohimolla

Harjoittelu on perusasia. Kun perusasiat ovat kunnossa, kykenee maalivahti keskittyneeseen ja onnistuneeseen suoritukseen. Tällä sektorilla päävastuu on valmentajalla.

VALMENTAMINEN ON YHTEISTYÖTÄ MUTTA PELAAJAT TEKEVÄT VARSINAISEN TYÖN

– Harjoittelun puutteesta ei saa mikään jäädä kiinni. Työ johtaa varmuuteen ja nostaa itseluottamusta, Korhonen toteaa.

Jokaista valmennettavaa lähestytään yksilöllisesti, tämä koskee paitsi peli- ja fysiikkatreeniä, myös henkistä valmennusta. Tällä on ollut Korhosen
valmennusfilosofiassa erityinen painoarvo.

– Tavoitteena on luotettava valmentajayhteistyö. Itseluottamus on avain toimivaan peliin. Teen omaa työtäni palolla ja intohimolla, ja pyrin siihen, että nämä asiat tarttuvat myös muihin, Korhonen summaa.

– Se lähtee liikkeelle ihan jutustelusta. Markus on helposti lähestyttävä persoona, joka saa omalla luonteeltaan luotua hyvän ja luottamusta herättävän ilmapiirin, Koskela taustoittaa.

Eetu Mäkiniemi luonnehtii valmentajaansa positiiviseksi ja joustavaksi ihmiseksi. Korhonen pyrkii pitämään kokonaisuuden rentona. Pieniin negatiivisiin asioihin ei takerruta, koska niitä on kaikilla. Hänen kanssaan on pyritty vahvistamaan pelaamisen hyviä puolia.

– Markus kiinnittää huomiota hyvin pieniin yksityiskohtiin ja henkiseen valmennukseen. Pitää olla malttia tehdä oikeita asioita.

– Markuksen ja Ilveksen toiminnasta ylipäätään on jäänyt kuva, että ympärillä on tukea ja turvaa, kun tarvitaan. Markuksesta tulee mieleen positiivisuus. En muista koskaan nähneeni häntä hallilla huonolla tuulella. Kun kysyin häneltä, voinko tulla tänä kesänä treenaamaan Ilveksen kanssa, vaikka minulla olikin sopimus Carolinan kanssa, se sopi hänelle, Mäkiniemi kiittelee.

Parrasvaloihin noussut Eetu Mäkiniemi kiittelee Ilveksen erinomaista ilmapiiriä.
Kuva © Jari Mäki-Kuutti

"Maalivahti on kiinteä osa joukkuetta"

Korhoselle on tärkeää, että maalivahti on kiinteä osa joukkuetta. Eriytyneen maalivahdin aikakausi on ohi.

Fysiikkapuolella maalivahdit tekevät paljolti samaa treeniä muun joukkueen kanssa ja maalivahdit ovat läheisessä vuorovaikutuksessa kenttäpelaajien kanssa. Toki kehitystarpeet ovat usein erilaiset kuin kenttäpelaajilla.

– Maalivahtien omaa spesiaaliharjoittelua tulee tehtyä maalivahtien kanssa paljon, päivittäin. Myös videoiden kautta tehtävä valmennus kuuluu isona osana valmennukseeni.

Korhonen on samalla tyytyväinen siitä, että monien valmennettavien treeniohjelma on enenevissä määrin itseohjautuvaa ja oma-aloitteista. Lajin ulkopuolista harjoittelua ei tavallisesti ohjelmistoon kuulu.

– Ulkomaalaisten maalivahtien kanssa suunnitelmat ovat samankaltaiset kuin suomalaisten. Esimerkiksi Dostálin kanssa käytiin läpi treeniohjelma ja valmennuskäytännöt. Totta kai ohjelmat räätälöidään jokaisen maalivahdin omien tarpeiden mukaan, Korhonen muistelee.

Timo Koskela lisää esimerkiksi Dostálin olevan hyvin analyyttinen maalivahti. Se toi oman mausteensa nuoren lupauksen kehitykseen.

– Hän ei anna huonojen otteluiden vaivata, vaan ottaa nekin oppimisen kannalta. Negatiivisuuden kohtaamista ei pidä pelätä, Timo Koskela pohtii.

Jatkuva kehittyminen ja oppiminen ovat Markus Korhosen valmennuksen kulmakiviä.
Kuva © Jari Mäki-Kuutti

Halu mennä eteenpäin

Luonnollisesti valmentaminen on alttiina lajin muutoksille ja trendeille.

– Kehittymisen on oltava systemaattista. Tietoa on hankittava monipuolisesti. Olen kehittänyt itseäni systemaattisesti monta vuotta, Korhonen huomauttaa.

Korhonen tietää, mistä puhuu. Hän on ollut mukana muun muassa nuorten maajoukkueissa sekä NHL:ssä kykyjenetsijänä, ja päässyt näin ollen tutustumaan lajin eri osa-alueisiin.

– Opiskelin peliteknisiä tekijöitä, maalivahtien ominaisuuksia ja valmentamisen keinoja. Halusin perehtyä, millaista on kotimainen, kansainvälinen ja NHL:n kärkitaso, ja mitä ominaisuuksia siihen vaaditaan.

Näkemys valmentamisesta on luonnollisesti muuttunut vuosien aikana. Silmä on kehittynyt, eli kyky nähdä vahvuudet ja kehityskohteet. Ajan hermoilla on pysyttävä koko ajan, sillä maalivahtipelaaminen on muuttunut ja kehittynyt paljon näinä vuosina.

– Jos haluaa pysyä mukana, töitä on tehtävä, Korhonen täsmentää.

Hitaasti kiiruhtamisen filosofiaan luottava urheilujohtaja Koskela komppaa. Suunnitelmallisuuteen kuuluu myös reagointi ja prosessin arviointi.

– Kiire tappaa, ja mielestäni meillä on onnistuttu siinä, että pelaajille on annettu aikaa kehittyä pitkäkestoisessa prosessissa. Esimerkiksi Eetu Mäkiniemen kehitys on ollut jopa odotettua nopeampaa. Hän kuuluu näihin Markuksen mainitsemiin hyviin tyyppeihin – heihin joilla on halu oppia, on motivoitunut, nöyrä ja omistautunut, Koskela linjaa.

Tällaisia maalivahteja joukkueeseen halutaan. Maalivahdin pelaajatyyppi eräässä suhteessa kovin erilainen kuin takavuosina.

KIIRE TAPPAA. PELAAJILLE ON ANNETTAVA AIKAA.

– Maalivahdit ovat nykyisin suurempia verrattuna 80- ja 90-lukuun ja 2000-luvun alkuun, Koskela miettii.

Samalla torjujat ovat kuitenkin kehittyneet atleettisemmiksi eli nykyaikaisen maalivahdin balanssi koon ja urheilullisuuden välillä on parempi kuin muutamia vuosia sitten.

Koskela ei ole huolissaan kotimaisen maalivahtivalmennuksen nykytilanteesta isossa kuvassa, mutta juuri nykyaikaisen maalivahdin fyysisiin ominaisuuksiin liittyy huomionarvoinen strateginen havainto.

– Realiteetti on se, että nykyään maalivahdeilta edellytetään kokoa. On olemassa nyt ja varmasti aina tulevaisuudessakin poikkeuksia, jolloin pienempikin maalivahti pääsee huipulle, mutta suurin osa maailman huipuista on nykyään selkeästi isokokoisia maalivahteja.

Suomella on tunnetusti huomattavasti vähemmän juniorimassaa verrattuna Venäjään, Pohjois-Amerikkaan tai Ruotsiin. Koskelan mukaan on tärkeää löytää keinot, jolla lahjakkuudet saadaan ohjatuksi maalivahtituotantoon.

Viime vuosien kiekkokeskustelua on leimannut epäilys kotimaisen maalivahtituotannon tason heikkenemisestä, mutta Korhonen ei ole huolissaan. Huippunimiä nousee säännöllisesti. NHL-jäillä Juuse Saros on mennyt loistavasti eteenpäin. Kevin Lankisella ja Kaapo Kähkösellä on alla hyvät tulokaskaudet.

– NHL tulee nähdä mahdollisuutena, ei uhkana, Koskela huomauttaa.

Tuudittautumiseen ei kuitenkaan ole varaa, sillä huippu-urheilussa mitään ei tule ilmaiseksi. Kehitys ei saa pysähtyä.

– On pysyttävä kartalla koko ajan. Tiedostettava, missä maailman kärki menee, ja mitä he tekevät, Korhonen muistuttaa.

Suomi ei ole enää maalivahtimaailman yksinäinen supervalta. Myös muissa maissa tehdään huipputason maalivahtivalmennusta. Kilpailevat kansakunnat ovat menneet selvästi eteenpäin maalivahtituotannossa ja -valmennuksessa.

Lopulta kyse on kuitenkin korostetusti yksilöistä. Korhosen valmennuksessa olleista on jäänyt mieleen yhteisenä nimittäjänä päättäväisyys ja halu kehittyä.

Valmennuksen ydinalueella.
Kuva © Samuli Huikuri

– Omilla maalivahdeilla on ollut hirveä halu mennä eteenpäin. Se on isoin asia. He haluavat oppia ja kehittyä, tulla paremmiksi. On ollut hienoa ja suuri kunnia valmentaa urallaan eteenpäin pyrkiviä maalivahteja, joilla on asenne kunnossa, Korhonen summaa.

Luonteen vahvuus, intohimon palo, nöyryys ja päämärätietoisuus ovat huipputason maalivahdiksi kehittyvän pelaajan resepti. Liki kolmenkymmenen vuoden ajan erilaisia maalivahteja lukuisilla eri tasoilla seurannut Markus Korhonen ei suurista meriiteistä ja palkinnoista jaksa suuremmin piitata.

– Paras palkinto ja suurin ilo valmentajalle on nähdä oman valmennettavansa kehitys ja että hän saavuttaa tavoitteensa.