Jatkoerä 10/2021 – NHL-unelma, joka ei toteutunut

LIIGA, MESTIS, MAAJOUKKUE, NHL, KHL, Naisten Liiga, Muut Sarjat / Jatkoerä
Jatkoerä
Kuukauden kootut puheenaiheet
Kuukauden jutut
Pääkirjoitus

Leijonabrändin kiinnostavuuden kliimaksi

Karjala-turnauksesta alkaa yli kolme kuukautta kestävä jakso, jolloin Suomen maajoukkueet ovat kansan huulilla kenties enemmän kuin koskaan ennen.
Riku Isokoski
@RikuIsokoski
7.11.2021 11.07

Muutaman päivän päästä lähtee Karjala-tunauksen myötä käyntiin takuuvarmasti kaikkien aikojen odotetuin maajoukkuekausi Suomessa, kun NHL-pelaajat tekevät kaivatun paluun talviolympialaisiin ja toukokuussa MM-kiekkoa pelataan jälleen Suomessa.

Tämä kausi on Jukka Jalosen maajoukkueuran ehdoton huipennus, vaikka sopimus jatkuukin vielä ensi kauden. Aivan nappiin menneet kahdet edelliset MM-kisat ja niistä saatu kokemus Meidän Pelin toimivuudesta antaa Jaloselle vahvan selkänojan Pekingiin, jossa on kuitenkin edessä huomattavasti kovemmat haasteet kuin aiemmin.

NHL-kokoinen kaukalo, todella lyhyt valmistautumisaika, tähtipelaajien hitsautuminen yhtenäiseksi joukkueeksi ja vastustajien huomattavasti korkeampi taso ovat haasteita, joihin Jalonen joutuu etsimään aivan uudenlaiset ratkaisut. Tästä huolimatta asetelma on kiehtova – Suomen kaikkien aikojen lahjakkain pelaajasukupolvi yhdistettynä maailman parhaalla pelitavalla asettaa riman korkealle.

Jos ennen pronssimitalia pidettiin Suomen osalta kovana onnistumisena parhaiden pelaajien turnauksessa, nyt tavoitteen on oltava vähintään finaalipaikassa. Oman mausteensa olympialeijonien ympärille luo kansan odotukset, joiden voi odottaa olevan lähes mahdottomat.

Menestyshullu kansa janoaa kaiken viime vuosien MM-huuman jatkoksi suomalaisen jääkiekon historian isointa voittoa. On täysin varmaa, että lähiviikkoina olympiajoukkueen pelaajavalintaspekulaatiot kiihtyvät, ja suuren valinnan koittaessa koetaan suuria pöyristymisiä kisakoneesta rannalle jääneiden osalta.

Kiinnostus ei rajoitu pelkästään Jalosen Leijoniin, sillä yllättävän pian on jälleen edessä Suomessa tasaisesti suosiotaan kasvattanut alle 20-vuotiaiden MM-turnaus, johon Nuoret Leijonat lähtee tälläkin kertaa yhtenä mestarisuosikkina. Kiinnostusta kasvattanee entisestään Joakim Kemell, jonka odotetaan olevan joukkueen ykkösnimi.

Myös naisten maajoukkueen kohdalla on poikkeuksellista säpinää, kun päävalmentaja Pasi Mustosen projekti huipentuu olympiaturnaukseen. Kuohuntaa on herättänyt Mustosen ja maajoukkueen monivuotisen tähtitorjujan Noora Rädyn välinen sanasota, mikä osaltaan on nostanut kansan kiinnostusta Naisleijonia kohtaan. Joukkueen kannalta asia ei liene positiivinen, sillä Rätyä tuskin nähdään Pekingissä.

Maajoukkueiden osalta riittää puheenaiheita hurjasti. Leijonabrändi todella puhuttelee kansaa ja siitäkös ollaan Jääkiekkoliiton kabineteissa ylpeitä. Kansallistunne ja menestysnälkä – niistä on nykypäivän suomalainen kiekkokuluttaja rakennettu.

Kuva © Riku Laukkanen
Brändin näköisiä miehiä
Lokakuu oli juhlavien iltojen aikaa, kotimainen kiekkoyleisö ylisti Lennart Petrellin, Arto Laatikaisen ja Ville Kohon kaltaisten legendojen saavutuksia. Samanlaisia persoonia kaivataan kipeästi seuraavienkin sukupolvien kokoonpanoihin.
Julkaistu 12.10.
Artikkeli

Seattlen matka NHL:ään kesti yli sata vuotta – Kraken aikoo olla edelläkävijä ainakin kestävässä kehityksessä

Emerald City, Smaragdikaupunki on Ozin Ihmemaan keskipisteessä. NHL:n huomion keskipisteessä on nyt Yhdysvaltojen Emerald City eli Seattle. Kaupungin huumaava vihreys ja raikkaus on nyt myös virrannut jääkiekkokaukaloon. Kaukaloon on virrannut myös sadevettä.
Ville Mikkola

Alkuperäisheimot ovat asuneet Yhdysvaltojen luoteisosassa vuosituhansia, mutta kun uudisasukkaat saapuivat Tyynenmeren rannalle vuonna 1851, he päättivät perustaa kaupungin nimeltä New York. Onneksi kaupungille annettiin kuitenkin pian uusi nimi paikallisen heimopäällikön mukaan, eikä NHL laajene neljättä kertaa New Yorkiin, vaan uusi NHL-kaupunki on Washingtonin Seattle. Osavaltio on Yhdysvaltojen ensimmäisen presidentin kunniaksi Washington, ja sen olisi toki voinut myös nimetä uudelleen.

Kaupungin ensimmäinen ammattilaisjoukkue perustettiin jo vuonna 1915. Se oli jääkiekkojoukkue nimeltä Seattle Metropolitans. Pacific Coast Hockey Association (PCHA) oli juuri vuotta aiemmin laajentunut Kanadasta Portlandiin ja Seattle oli siis aivan ensimmäisiä kaupunkeja Yhdysvalloissa, joissa alettiin pelata ammattilaisjääkiekkoa.

Esimerkiksi NHL laajeni Yhdysvaltoihin vasta vuonna 1924 Boston Bruinsin aloitettua toimintansa.

Tuohon aikaan PCHA:n voittaja kohtasi kauden lopussa toisen ammattilaisliigan eli National Hockey Associationin (NHA) mestarin, ja tämän ottelusarjan voittaja sai palkinnoksi Stanley Cupin. Metropolitans järisytti jääkiekon perustuksia kaiverruttamalla ensimmäisenä yhdysvaltalaisena joukkueena nimensä tuon himoitun pystin kylkeen vuonna 1917.

Metropolitans voitti PCHA:n vielä kahdesti, mutta Stanley Cupia se ei päässyt uudestaan nostelemaan. Metsin taru loppui tylysti vuonna 1924, kun heidän jäähallistaan päätettiin tehdä parkkihalli. Itäisessä Kanadassa NHA hajosi riitoihin 1917, mutta tilalle perustettu NHL muodostui käytännössä samoista joukkueista, ja siitä alkoi menestystarina, jonka uhriksi joutui läntinen kilpaileva liiga.

Seattlessa on jo kertaalleen juhlittu Stanley Cupia. 104 vuotta sitten Metropolitans päihitti finaalisarjassa Montréal Canadiensin.
Kuva © Getty Images

1920-luvun loppuun mennessä itärannikon NHL oli taloudellisella mahdillaan imenyt parhaat pelaajat itselleen, ja samalla rampauttanut länsirannikon ammattilaiskiekkoilun. Uusi jäähalli Seattleenkin toki saatiin vuonna 1928. Sen jälkeen lukuisia joukkueita syntyi ja katosi.

Eskimos, Seahawks, Olympics, Totems, Ironmen, Bombers ja Americans olivat seattlelaisia joukkueita, jotka pelasivat Tyynenmeren kiekkoliigaa (PCHL) ja sitä seurannutta Läntistä kiekkoliigaa (WHL) vuosina 1928–1974.

Pitkien välimatkojen takia NHL ei laajentunut länteen ennen suihkukoneiden ansiosta tapahtunutta lentoliikenteen yleistymistä, joten se tapahtui vasta vuonna 1967. Laajentumista puolsi WHL:n kasvanut suosio, eikä NHL halunnut jäädä seuramaan sitä sivusta. Kuuden uuden NHL-joukkueen joukossa olivat länsirannikon Los Angeles Kings ja Oaklandissa pelannut California Seals.

12 joukkueen NHL oli jälleen vaarantamassa läntisen WHL:n olemassaolon. WHL:n kuolinisku tapahtui, kun täysin uusi huippuliiga World Hockey Association (WHA) aloitti vuonna 1972 myös kahdentoista joukkueen sarjansa, joista osa majoittui samoihin kaupunkeihin kuin WHL.

Jääkiekko menetti asemansa

WHL:n kuihduttua Seattlessa oltiin tilanteessa, jossa perinteisellä kiekkokaupungilla aivan Kanadan rajan kupeessa ei ollut joukkuetta missään merkittävässä liigassa. Tilanteeseen haettiin muutosta, ja vuonna 1974 NHL ilmoittikin hyväksyneensä anomuksen, jolla Seattle liitetään NHL-kartalle kaudesta 1976–77 alkaen – jopa taloudellisessa ahdingossa olleen Pittsburgh Penguinsin siirtämisestä Seattleen puhuttiin.

Hankkeen takana ollut ryhmä epäonnistui kuitenkin järjestelyissä ja rahoituksen hankkimisessa, ja kun vielä oman kaupungin Seattle Totems hajosi vuonna 1975, NHL päätti perua laajentumisen Seattleen.

Paikallisten urheilufanien kiinnostus siirtyi muihin lajeihin. Seattlessa oli jo vuodesta 1967 alkaen ollut NBA-joukkue SuperSonics. Seahawks aloitti NFL:ssä vuonna 1976 ja vielä vuonna 1977 baseball-joukkue Seattle Mariners liittyi MLB:hen.

Jääkiekko oli hävinnyt taiston Seattlessa. Kolmen ison ammattilaisliigan joukkueet Seattlen kokoisessa kaupungissa riittivät hyvin tyydyttämään fanien tarpeet. Seattle Thunderbirds on saanut siis kiekkoilla melko rauhassa junioriliigassa nimeltä Western Hockey League (WHL) vuodesta 1978 alkaen. On syytä painottaa, että tämä WHL on siis eri asia kuin vuonna 1974 lopetettu samanniminen ammattilaisliiga.

Juniorijoukkue Thunderbirds oli Seattlen lippulaiva jääkiekossa yli 40 vuoden ajan ennen Krakenin syntymistä.
Kuva © Getty Images

1990-luvun alussa NHL alkoi kasvaa kovalla vauhdilla. Seattlestakin löytyi muutamia innokkaita, jotka halusivat mukaan laajentuvaan kiekkoliigaan. Hanketta vetänyt ryhmä oli jo aloittanut neuvottelut NHL:n kanssa, kunnes outojen vaiheiden jälkeen eräs ryhmän jäsenistä vetäytyi hankkeesta ja ilmoitti samalla NHL:lle, että vaadittuja rahoja ei saada kasaan.

Neuvottelut loppuivat kuin seinään, eikä NHL jäänyt Seattlea siinä vaiheessa kaipaamaan, sillä uusia kaupunkeja putkahteli NHL-kartalle tuolloin lähes joka vuosi.

NEUVOTTELUT LOPPUIVAT KUIN SEINÄÄN, EIKÄ NHL JÄÄNYT SEATTLEA SIINÄ VAIHEESSA KAIPAAMAAN.

Seattle ja sen suurkaupunkialue on ollut viime vuosikymmeninä yksi Yhdysvaltojen nopeimmin kasvavia alueita. Alueelta ovat kotoisin jättiyritykset Microsoft, Amazon, Boeing ja Starbucks, minkä lisäksi kovan luokan musiikkikaupungin mainetta ovat olleet luomassa Jimi Hendrix, Nirvana, Pearl Jam, Soundgarden ja Foo Fighters.

Alueen väkiluku on kaksinkertaistunut 40 vuodessa. Ei siis ihme, että NHL:n kiinnostus Seattlea kohtaan lisääntyi 2000-luvun puolella.

Seattlen maantieteellinen asemakin Yhdysvaltojen luoteisnurkassa vaikutti luontevalta suunnalta laajentumiseen, kun lähistöllä ei Vancouver Canucksia lukuun ottamatta ollut muita NHL-seuroja. SuperSonicsin muutto Oklahomaan vuonna 2008 jätti myös aukon, jota tosin osin paikkasi jalkapallojoukkue Sounders FC, kun MLS saapui kaupunkiin vuonna 2009.

Kun NHL ilmoitti vuonna 2015 laajentumisaikeistaan, seattlelaisten pettymykseksi kaupunki ei ollut hakijoiden joukossa. Vegas Golden Knightsista tuli NHL:n 31. joukkue, ja esimerkiksi innokas Quebec City jäi odottamaan seuraavaa paikkaa, koska olihan selvää, että 32. joukkue liitettäisiin pian mukaan. Vuonna 2017 NHL avasikin uuden haun, mutta vain Seattlelle. NHL ei vakavissaan edes harkinnut muita kaupunkeja.

Unelmasta totta

Seattlen kaupunginhallitus teki syyskuussa 2018 päätöksen, jolla tunnetun näkötornin Space Needlen viereen Maailmannäyttelyä varten vuonna 1962 valmistunut areena kunnostettaisiin NHL-kelpoiseksi. Tämä, ja tietenkin maksuvalmis omistajaryhmä, riitti vakuuttamaan NHL:n johtajat.

Joulukuussa 2018 NHL ilmoitti, että kaudesta 2021–22 alkaen liiga laajenee Seattleen. Seattlessa oli voitettu Stanley Cup yli sata vuotta sitten, mutta vasta nyt NHL saapui kaupunkiin.

Joukkueen nimi Kraken on saatu merihirviöltä, mutta logossa ensimmäisenä huomio kiinnittyy isoon S-kirjaimeen. Myös menneisyyden mestarijoukkueen Seattle Metropolitansin logo oli S-kirjain, joten näin kunnioitetaan myös Seattlen jääkiekkohistoriaa.

Kaikesta päätellen Seattle ja jääkiekkoa seuraava yleisö on valmis Krakenin liittymiseen maailman kovimpaan kiekkoliigaan. Kausikortit myytiin hetkessä loppuun, ja jonotuslistalla on muutaman hallillisen verran lisää kannattajia. Fanituotteita myydään samaa vauhtia kuin niitä ehditään valmistaa. Ei ole pienintäkään epäilystä, etteikö Kraken menesty NHL:ssä taloudellisesti – pelillisellä puolella asiassa on toki vielä kysymysmerkkejä.

Kraken pelaa ottelunsa uuden sukupolven päästöttömässä areenassa.
Kuva © Getty Images

Joukkueen omistajat, miljardööri David Bonderman, elokuva- ja TV-tuottaja Jerry Bruckheimer ja liikemies Tod Leiweke, ovat tyytyväisiä, että Seattle liittyy liigaan nyt, kun uusi elämä alkaa pandemian jälkeen. Heidän alkuperäinen toiveensa oli aloittaa vuotta aiemmin, mutta olisi ollut melkoinen pettymys aloittaa uusi saaga ilman katsojia.

Ensimmäinen kotiottelu on 23. lokakuuta, ja vastassa on paikallisvastustaja Canucks. Tapahtuma on taatusti ikimuistoinen ja varmasti myös yksi alkukauden katsotuimmista TV-otteluista.

Krakenin kotihalli on nimeltään Climate Pledge Arena. Climate Pledge tarkoittaa ilmastolupausta. Nimi on siinä määrin erikoinen, sillä olemmehan me urheilun kuluttajat tottuneet siihen, että isot sponsorit nimeävät hallinsa kuuluisan brändinsä mukaisesti.

Hallin on kerrottu olevan täysin päästötön. Ei siis pelkästään hiilineutraali, vaan täysin päästötön.

Areenan nimioikeudet omistaa paikallinen jätti Amazon ja yhtiön satumaisen rikas perustaja Jeff Bezos halusi hallin nimellä kiinnittää ihmisten huomion ilmastonmuutokseen.

Climate Pledge on nimenomaan Amazonin alullepanema yhteisö, joka kokoaa yhteen maailman johtavia yrityksiä torjumaan ilmastokriisiä ja edistämään hiilineutraalia taloutta nopeammin kuin ilmastosopimuksissa edellytetään.

Areena on nimeään pidemmälle suunnannäyttäjä tulevaisuuden rakentamisessa. Hallin vanha katto on yhä paikallaan, sillä se on yksi Seattlen maamerkeistä, mutta kaikki muu sen alla on rakennettu uudestaan.

Hallin on kerrottu olevan täysin päästötön. Ei siis pelkästään hiilineutraali, vaan täysin päästötön. Sähkö tuotetaan aurinkokennoilla ja kaikki jätteet kierrätetään.

Entäs se sadevesi kaukalossa? Ei huolta, se on katolta tarkoituksella kerättyä sadevettä, jota käytetään jään tekemiseen. Onneksi Seattlen toinen lempinimi Emerald Cityn lisäksi on Rain City, joten jää ei hallista lopu, jos vain aurinkosähköä saadaan riittävästi. Toivomme suolaveteen tottuneelle merihirviölle makeita aikoja NHL-jäillä.

Julkaistu 13.10.
Haastattelu

Frostbite-pelimoottori kiillottaa NHL-pelisarjan ilmettä – "On ehdottomasti haaste mallintaa realistisesti jääkiekko-ottelun fysiikkaa"

Uusi NHL-peli tuo mukanaan Frostbite-pelimoottorille rakennetun pelin ja kehitetyn pelifysiikan. EA Sportsin pääkehittäjä Clement Kwong kehuu työryhmänsä tekemää kehitystyötä ja uuden pelin graafisia ominaisuuksia.
Matti Koski, @MatinKupla

Yhtä varmasti kuin syksy tuo tullessaan uuden jääkiekkokauden, myös EA Sports tuo markkinoille uuden vedoksen NHL-videopelisarjastaan. Lokakuun puolivälissä julkaistu versio pelistä on jo sarjan 30. vedos ja kulkee nimellä NHL 22.

Jatkoaika tavoitti EA Sportsin pääkehittäjä Clement Kwongin, joka kertoi uuden pelin uusista ominaisuuksista.

Pakkasen purema tuotekehitys

Uudistuneen pelimoottorin lisäksi peliin on tullut pelaajakohtaisia lisäominaisuuksia, jotka korostavat hahmojen erikoisosaamisia. "X-factor"-muuttujia on ollut aiemmin käytössä EA Sportsin NFL-pelisarjassa Madden, jossa se nähtiin ensimmäisen kerran vuonna 2019.

– Tämä on meille läpimurtovuosi. Supertähtien "X-factor"-ominaisuudet tuovat peliin NHL:n eliittipelaajien ominaisuuksia, mikä lisää peliin uusia tasoja ja kilpailullisuutta. Frostbite mahdollistaa tähän mennessä suurimman loikan grafiikassa ja fysiikan mallinnuksessa, Kwong kertoo uuden pelin merkittävimmistä uudistuksista.

Yksi merkittävimmistä uutuuksista NHL-pelisarjassa on EA:n Frostbite-pelimoottori, jonka teknisiä ominaisuuksia ja mahdollistamia peliteknisiä ominaisuuksia EA on kehunut pitkään. EA Sports on hyödyntänyt pelimoottoria FIFA-pelisarjassa jo vuodesta 2016, ja NHL-pelisarjan päivittymistä on odotettu jo pitkään pelaajien leirissä.

Uuden pelimoottorin kehutaan tuovan peliin entistä parempaa grafiikkaa.

– Frostbiten myötä olemme voineet päivittää sekä graafisia ominaisuuksia sekä pelituntumaa uuden sukupolven pelikokemukseksi. Visuaaliset parannukset ovat välittömästi havaittavissa pelaajien liikkeestä, ultrarealistisista kasvonilmeistä, dynaamisesta valaistuksesta, luistelusta sekä jopa varusteiden yksityiskohdista. Pelaajat ovat nyt ilmeikkäämpiä ja havainnoivat pelitilanteita, mikä tekee kokemuksesta entistä realistisemman.

"Frostbite mahdollistaa tähän mennessä suurimman loikan grafiikassa ja fysiikan mallinnuksessa"

Graafisen ilmeen lisäksi pelaajan kokemukseen vaikuttaa merkittävästi itse pelin mallinnus ja lajin fyysisten piirteiden tuominen virtuaaliseen ympäristöön. Nopeana ja moniuloitteisena lajina jääkiekko on haastava urheilulaji siirtää virtuaalisiin kaukaloihin ilman, että pelistä karsittaisiin liikaa oikeasta lajista tuttuja piirteitä konsolien laskennallisen tehon rajoitteiden takia.

– On ehdottomasti haaste mallintaa realistisesti jääkiekko-ottelun fysiikkaa! Esimerkiksi mailan fysiikan suhteen mallin tulee sopeutua moniin tilanteisiin kuten mailan osumisesta pelihahmoon, varusteisiin tai ympäristöön. Tämän päälle lisätään käden voimakkuuden vaikutus mailaan esimerkiksi kontaktitilanteissa tai vapaassa luistelussa. Mahdollisten reaktioiden permutaatioiden määrä on liki ääretön.

Pelillisesti mailapelaamisen fysiikan mallintaminen onkin Kwongin mukaan yksi pelin uuden version selkeistä eroista. Muokattu toiminnallisuus vaikuttaa erityisesti kaksinkamppailupelaamisessa ja puolustamisessa.

– Pelaaja voi odottaa näkevänsä vastustajan työntävän pelaajan mailaa sivuun ja ajavan maalille uusille tavoilla.

Tekoäly puolustuksen tukipilarina

Pelaajan ohjaaman hahmon lisäksi virtuaalikaukalossa viilettää 11 muutakin aktiivista hahmoa, joista jokaista saattaa ohjata peli itse. Pelisarjan tekoäly onkin ollut perinteisesti yksi vuotuisten päivitysten poleemisin aihe, joka jaksaa nostattaa keskustelua yksittäisen pelin koko elinkaaren ajan.

Uuteen peliin tekoälyä on Kwongin mukaan teroitettu erityisesti puolustuksen osalta.

– Tekoälyn muokkaaminen ja kehittäminen on meille vuotuinen tavoite. Tänä vuonna olemme työskennelleet kovasti tekoälyn perustoiminnan kanssa päivittäen tekoälyn puolustusosaamista ja joukkuepelaamista.

Tekoälyn osalta yksi pelisarjan keskustelluimmista aiheista on niin sanotun jään kallistuman, "ice tiltin" olemassaolo. Ilmiöllä ymmärretään ottelutapahtumien yhtäkkinen heilahtaminen vahvasti toisen joukkueen eduksi ilman yksiselitteistä syytä.

Kwong linjaa kuitenkin, että peli on kiinni pelaajan suorittamisesta, eikä peliin olisi tehty tietoisesti mekaanikoita, jotka vaikuttaisivat pelin virtaukseen odottamattomalla tavalla.

– Pelissämme ei ole mekaniikkoja, jotka tarjoavat sattumanvaraista hyötyä pelaajalle tai tekoälyn ohjaamalle pelihahmolle. NHL-peli on lopulta kiinni pelaajan taidoista!

Oman elämänsä GM:t paitsiossa

Pelisarjan uusi vesa julkaistaan aikaan, jolloin niin sanotussa konsolisodassa on mukana neljä konsolia, joille NHL 22 julkaistaan. Uudessa pelissä ei kuitenkaan ole mahdollista pelata Sonyn ja Microsoftin konsolien välillä verkon ylitse. Myöskään yhden valmistajan kahden sukupolven konsolien väliset verkkopelit jäävät haaveiksi.

– Ristiinpelaaminen ei ole mahdollista NHL 22 -pelissä. Toisin sanoen ristiinpelaaminen vanhan ja uuden sukupolven konsolien välillä tai Microsoftin ja Sonyn konsolien välillä ei voi pelata verkon ylitse.

Pelaajakatraan jakautuminen kahden konsolin sijaan neljän konsolin rintamalle heikentää väistämättä verkkopeleistä löytyvän pelaajamassan määrää, mikä todennäköisesti vaikuttaa soveltuvien verkkopelien löytymiseen. Sähköpostitse tehdyssä haastattelussa kysymykseen tämän vaikutuksesta pelaajien sitoutumiseen peliin ja pelinsisäisten ostojen määrään ei kuitenkaan vastattu.

Vaikka NHL 22 on jälleen hieman pidemmälle kehitty sarjan vedos, uusia pelimuotoja ei tällä kertaa nähdä. Pelisarjan pitkäaikaiset ystävät ovat odottaneet myös verkon yli pelattavan manageripelimuodon, GM Connectedin, paluuta pelisarjaan. Pelimuoto nähtiin viimeksi pelissä NHL 15.

– Mietimme pitkään ja hartaasti GM Connected -pelimuodon lisäämistä NHL 22 -peliin, mutta jotta olisimme voineet tehdä lisäyksen kunnolla, se olisi vaatinut aivan valtavan työmäärän, joka ei yksinkertaisesti ollut mahdollista tällä kertaa.

GM Connectedin sijaan kehitystyö on tällä kertaa painottunut uuden pelimoottorin käyttöönottoon sekä pienempien muokkausten tekoon.

– Pyrimme aina löytämään uusia keinoja kehittyä ja tänä vuonna keskityimme pelin siirtoon Frostbite-malliin ja tekemään pelistä entistä realistisemman. Mielestämme olemme lisänneet peliin joitain muita hienoja toiveita, jotka innostavat uusia pelaajia ja tyydyttävät myös pelisarjan veteraaneja, Kwong tiivistää kuluneen vuoden tuotekehityksen päälinjat.

NHL 22 julkaistaan 15. lokakuuta Sonyn ja Microsoftin konsoleille.

Julkaistu 14.10.
Artikkeli

Montréalin paineet takana: Jesperi Kotkaniemen ei tarvitse enää murehtia rahasta vaan NHL-uransa tulevaisuudesta

Jesperi Kotkaniemi on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt käydä kovan koulun Montréalissa. Nyt taakse ovat jääneet pelaajakehityksen kiirehdinnästä aiheutuneet lunastamattomat odotukset Canadiensissa. Carolina Hurricanesissa Kotkaniemen vaihdoehdot ovat joko onnistua tai ei − välimaastoa ei ole.
Markus Suhonen, @suhonenmarkus

Jesperi Kotkaniemi oli 17-vuotiaana kaudella 2017−2018 tuloksellisesti Porin Ässien johtavia pelaajia, vaikka keskimääräistä peliaikaa nuorukainen sai vasta kymmenenneksi eniten joukkueen hyökkääjistä. Kausi huipentui NHL:n varaustilaisuuteen, jossa Kotkaniemeä povattiin ensimmäisen kierroksen kärkipäähän. Suomalaisen varaaminen kolmantena yllätti kaikki paitsi Montréal Canadiensin.

Sittemmin superlupauksen asema on himmentynyt. Kotkaniemi on silti yksi tulevan NHL-kauden seuratuimmista suomalaisnimistä.

Canadiens loikkasi Kotkaniemen kehityksessä usean askeleen yli.

Kotkaniemi, 21, aloittaa kauden Carolina Hurricanesissa harvinaisen siirtosaagan jälkeen. Ässien kasvatti siirtyi vankkojen perinteiden ja hartioita rusentavien paineiden keskeltä Montréalista pienen markkina-alueen Raleigh'iin. Suomalaisella on takanaan kolme toisiinsa nähden hyvin erilaista NHL-kautta Canadiensissa.

Aika montréalisorganisaatiossa päättyi Kotkaniemen kannalta karusti: seuran johto päätti, että joukkueen keskikaistan pelastajanakin pidetyn Kotkaniemen pitäminen olisi yksinkertaisesti liian kallista.

Tuoreen sopimuksen myötä Kotkaniemeen kohdistuu painetta toisenlaisista syistä ja entistä rajummin. Nyt huomio rakentuu välittömistä suorituspaineista, joita hänellä ei NHL-uran alkuvuosina ollut. 18-vuotiaana keskushyökkääjäraakileena Kotkaniemi sai toki peliaikaa ja vakioroolin. Tulosvastuuseen kukaan ei häntä asettanut.

Canadiens loikkasi Kotkaniemen kehityksessä kuitenkin usean askeleen yli. Kotkaniemeä pedattiin liian suureen rooliin liian nopeasti. Säntillinen kehitys unohtui ja ne ominaisuudet, joilla Kotkaniemi Liigassakin alaikäisenä erottui, eivät päässeet enää niin hyvin esille NHL:ssä. Taantuma sekä pelillisessä että tuloksellisessa kehityksessä johti siihen, ettei Kotkaniemen paikka kokoonpanossa ollut varma ja ettei hänelle nähty enää yhtä suurta käyttöarvoa kuin aiemmin. 

Pelaajakehityksessä kiirehtimisen seuraukset eivät sinänsä yllättäneet. Sen sijaan siirtosaaga Canadiensin ja Hurricanesin välillä laajeni NHL:ää ravisuttaneeksi hämmästykseksi.

Kiitos, Sebastian Aho! Kotkaniemi turvasi tulevaisuutensa taloudellisesti, mutta palkka on silti ansaittava

Canadiens ei vastannut Hurricanesin sopimustarjoukseen ja sai siten 1. ja 3. kierroksen varausvuorot ensi vuodelle. Se myös hankki samaan hengenvetoon Christian Dvorakin. Dvorakilla on sopimustaan jäljellä neljä kautta 4,45 miljoonan dollarin keskimääräisellä kausipalkalla. Dvorak on suomalaista kokeneempi ja hän on viime kausina ollut Kotkaniemeä tehokkaampi.

Aivan ongelmaton ei Canadiensinkaan ratkaisu ole. Organisaatio hankki Kotkaniemen korvaajaksi 25-vuotiaan pelaajan, joka on tehnyt parhaimmillaan 38 tehopistettä. Itse asiassa ero Dvorakin ja Kotkaniemen välillä ei ole järin suuri − suomalainen on puolustuspelillisesti ollut jopa verrokkiaan parempi. Hyökkäyspelillisesti Dvorak ei ole ollut erityisen säkenöivä, joskin suomalaista parempi.

Alla oleva grafiikka vertaa Kotkaniemen ja Dvorakin suorituksia hyökkäys- ja puolustuspäässä edellisen kolmen kauden ajalta. Se ei näytä Kotkaniemen kannalta mairittelevalta. Toisaalta Dvorakin uran huippuvuodet ovat nyt ja Kotkaniemen uranäkymät ovat korvaajaansa potentiaalisemmat.

Kotkaniemen ja Dvorakin suoritukset hyökkäys- ja puolustuspäässä kolmen edellisen kauden ajalta.
Kuva © Evolving-Hockey

Kyseessä oleva RAPM-malli eristää pelaajan suoritukseen vaikuttavat ulkopuoliset muuttujat, joten sen valossa on mahdollista arvioida pelaajan todellista tasoa. Se tiivistää, miltä osa-alueelta Kotkaniemi on tuottanut eniten lisäarvoa viime kausina. Kuten muuttujat CF/60, xGA/60 ja CA/60 kertovat, Kotkaniemi on tuottanut laukauksia 60 minuuttia kohden kiitettävästi sekä päästänyt laukauksia ja odotettua maaliodottamaa kestävällä tasolla.

Sen sijaan hyökkäyspelaamisen tuottavuus on ollut pakkasen puolella. Porilainen ei ole tuottanut laukauksia eikä odotettua maaliodottamaa sillä tasolla, jota kärkiketjun pelaajalta edellytetään. Kotkaniemen puolustuspelaaminen on toisaalta NHL-tasolle kestävää, joten hänen pelaamisensa perusta on rakennettu vakaalle pohjalle.

Tosin Kotkaniemi pelasi Canadiensissa lopulta suojatussa roolissa kolmosketjun laidalla. Kotkaniemen on siis todistettava itsensä myös puolustuspelillisesti aiempaa suuremmassa vastuussa. Tulokaskauden jälkeen kaivatut tehot voivat niin ikään kohentua oikeassa ympäristössä, ja kehitykseen sopivan peluutuksen kanssa Hurricanes voi hyvinkin olla se paikka. Kenties Kotkaniemi raivaa tehojen löytyessä uudestaan tietään alkuperäiselle pelipaikalleen keskikaistalle.

Kaiken keskiössä on kuitenkin tuore sopimus, joka määrittää Kotkaniemen tulevaisuutta. Hurricanesin tarjoama 6,1 miljoonaa dollaria kautta kohden on Kotkaniemestä tällä hetkellä aivan liikaa. Se on liikaa todennäköisesti vielä alkavan kauden jälkeenkin. Kotkaniemen tämänhetkinen vaihe kehityksessä ei vielä puoltaisi Dvorakinkaan kaltaista palkkapussia.

Esimerkiksi samassa varaustilaisuudessa varattu Joel Farabee solmi Philadelphia Flyersin kanssa hiljattain kuuden vuoden pituisen ja keskimäärin viisi miljoonaa dollaria kaudessa tuovan jatkosopimuksen. Näytöt ovat vielä verrattain vähäiset, mutta Farabeella on takanaan 20 maalin kausi ja hän on raivannut tietään Flyersin kärkiketjuihin. Farabeen kiinnittäminen oli Flyersilta hinta-laatusuhteeltaan erinomainen ratkaisu.

Kotkaniemeä ei voi verrata muihin sopimustarjouksiin vastanneisiin pelaajiin, koska niitä ei yksinkertaisesti ole.

Myös Ottawa Senatorsin Brady Tkachuk neuvottelee jatkosopimuksesta. Raporttien perusteella neuvottelut eivät ole olleet suorasukaiset, ja odotetusti Tkachukin palkkapyyntö on kova. Evolving-Hockeyn malli arvioi hyökkääjän todennäköiseksi keskimääräiseksi kausipalkaksi noin 6,5 miljoonaa dollaria kuuden vuoden sopimuksella. Se ei olisi Senatorsille huono lopputulos, mutta todennäköisesti seura joutuu maksamaan enemmän.

Farabeen ja Tkachukin tilanteet eivät täysin vertaudu Kotkaniemeen, koska suomalaisesta tehtiin sopimustarjous, joka on NHL:ssä työkaluna harvinainen. Tarjous oli myös tarkoituksella yliampuva. On kuitenkin hankala ajatella, että hieman halvempi tarjouskaan ei olisi mennyt läpi. Suomalaisen tilanne on eittämättä poikkeuksellinen − siksi sitä on kontekstualisoitava vielä paremmin.

Kotkaniemeä ei voi verrata muihin sopimustarjouksiin vastanneisiin pelaajiin, koska niitä ei yksinkertaisesti ole. Edellinen sopimustarjouksen seurauksena joukkuetta vaihtanut pelaaja oli Dustin Penner, joka siirtyi Anaheim Ducksista Edmonton Oilersiin vuonna 2007. Kaikista NHL-historian sopimustarjouksista yhden vuoden sopimusta on tarjottu kolme kertaa Kotkaniemen sopimus mukaan lukien.

Tässä yhteydessä Kotkaniemen verrokit koostuvat keskushyökkääjistä, jotka ovat saaneet samankaltaiset sopimukset rajoitettuina vapaina agentteina. CapFriendlyn sopimusten yhteensopivuutta vertailevassa työkalussa on painotettu pelaajien ikää, tehopisteitä, ottelumäärää, sopimuksen pituutta ja keskimääräistä kausipalkkaa. Alla olevassa taulukossa on esitelty viisi yhteensopivinta sopimusta.

Edellä mainittujen osatekijöiden perusteella yhteensopivin sopimus Kotkaniemen kanssa on Pierre-Luc Dubois'lla, joka teki Columbus Blue Jacketsin kanssa kaksivuotisen sopimuksen vuonna 2020. Se toi hänelle keskimäärin viiden miljoonan dollarin kausiansiot. Verrokeista arvokkaimman sopimuksen sai Vancouver Canucksin tähti Elias Pettersson, joka tienaa kaudesta keskimäärin 7,35 miljoonaa dollaria.

Joukkue Yhteensopivuus Ajankohta Ikä Sopimusvuodet Keskimäär. kausiansio
Pierre-Luc Dubois Columbus Blue Jackets 72,9 % 31.12.2020 22 2 $ 5 M
Ryan O'Reilly Colorado Avalanche 72,1 % 28.2.2013 21 2 $ 5 M
William Karlsson Vegas Golden Knights 70,7 % 4.8.2018 25 1 $ 5,25 M
Anthony Cirelli Tampa Bay Lightning 70,5 % 24.12.2020 22 3 $ 4,8 M
Elias Pettersson Vancouver Canucks 69,3 % 1.10.2021 22 3 $ 7,35 M

Oleellista on, että verrokkisopimusten pelaajat ovat olleet sopimuksen tekemisen hetkellä Kotkaniemeä huomattavasti paremmissa asetelmissa. Anthony Cirelli pelaa siinä roolissa − kakkossentterinä ja kakkosylivoimalla − jossa Kotkaniemi voisi nykyisen potentiaalinsa lunastaessaan olla. Cirelli onkin hieman alipalkattu jo nyt.

Verrokkeihinsa nähden porilainen sai liian paljon liian aikaisin. Sopimuksessa on toki tarjouslisää, mutta kovin vahvaa pohjaa 6,1 miljoonan dollarin tarjoukselle ei suomalaisen meriittien perusteella ole.

Entäpä syyt, joiden perusteella Kotkaniemi olisikin ansainnut sopimuksensa? Kotkaniemi on pelannut varausluokastaan neljänneksi eniten runkosarjaotteluita, hänen tulokaskautensa oli vakuuttava ja hän nousi viime pudotuspeleissä esille ratkaisuhetkillä. Porilainen vakiinnutti iästään huolimatta paikan Canadiensin keskikaistalla ja pelaa ikäisekseen kypsää puolustussuunnan jääkiekkoa. Ikääkin on vasta 21 vuotta.

Pelimäärä selittyy pitkälti Canadiensin kiirehtimisellä. Kotkaniemen kehitys on jämähtänyt tulokaskaudesta eikä hän onnistunut saavuttamaan muutoksiakin kokeneen Canadiens-valmennuksen luottamusta. Toisaalta kaikkia seuraavana mainittuja argumentteja heikentää juuri Kotkaniemen kehityksen hidastuminen. Tulokaskauden jälkeisillä kausilla olisi pitänyt tapahtua enemmän.

Canadiensin kehitystyöllä oli toki osansa sopassa. Seuran tarve korostui, pelaaja unohtui. Toisaalta Kotkaniemi sai arvokasta vastuuta NHL:n keskikastin joukkueessa ja tilaisuuden kehittyä muiden nuorten kärkisentterien tasolle. Miten se on heijastunut suomalaisen tuottamaan lisäarvoon?

Kotkaniemi sai viime kauden runkosarjassa peliaikaa Canadiens-hyökkääjistä viidenneksi eniten, mutta oli joukkueen pohjilla pelaajan tuottamaa odotettua lisäarvoa kuvaavassa xWAR-tilastossa (Expected Wins Above Replacement). Useista mittareista koostettu tilasto kuvaa, kuinka monta odotettua voittoa enemmän pelaaja tuottaa hänet korvaavaan pelaajaan verrattuna.

Evolving-Hockeyn tilastojen perusteella Kotkaniemi tuotti viime kaudella peliaikaan suhteutettuna −0,007 odotettua voittoa. Joukkueen tilastokärki Brendan Gallagherin lukema oli 0,174. Sama on laskettavissa myös pelaajan tuottamina odotettuina sarjapisteinä: niitä suomalainen toi niin ikään negatiivisesti: −0,013. Realisoituneet lukemat eivät olleet sen parempia: tilastokärki Gallagher tuotti 60 minuuttiin suhteutettuna 0,229 voittoa yli odotetun, Kotkaniemi 0,032 voittoa, jolla hän sijoittui hyökkääjistä 11:nneksi.

Tiivistetysti Kotkaniemi on runsaasta vastuusta huolimatta ollut tuloksellisesti epätasapainossa. Hän ei ole tuottanut lisäarvoa vastuuseensa nähden tarpeeksi, ja hyökkäyspelaamisen tehottomuus on rumentanut kokonaisuutta. Pelillinen taantuminen teki hänestä helposti korvattavan, mutta Hurricanesissa Kotkaniemeä koulitaan jälleen tulosyksikön pelaajaksi.

Kotkaniemi kamppailee alkavalla kaudella tulosyksikön vastuusta.
Kuva © Getty Images

Hurricanesin on kestettävä ottamansa riski − rahasta ja seurauksista huolimatta

Aluksi näyttävältä tempaukselta vaikuttanut sopimustarjous oli Hurricanesilta todellisuudessa harkittu riski, jonka kanssa seuran on pystyttävä elämään. Seuran omistaja Tom Dundon kertoi The Athleticille, ettei tarjous ollut sivallus Canadiensin parin vuoden takaisesta sopimustarjouksesta Sebastian Ahosta.

Dundon totesi, että sopimustarjouksen onnistuminen on harvinaista, koska tarjoajan näkemyksen on erottava toisen osapuolen näkemyksestä merkittävästi.

Kiinnostavaa Dundonin kommenteissa se, että hänen mielestään itse sopimus on Kotkaniemen tilanteessa kaikkein helpoin osuus. Dundon arvioi seuran omistajana tilannetta luonnollisesti suuremman kokonaisuuden kautta eikä pureudu tarjouksesta riskialttiin tekeviin osatekijöihin syvällisesti − ainakaan julkisesti.

− Mitä tahansa teemme, se ei näytä järkevältä, jos hän ei pelaa yhtä hyvin kuin odotimme. Sopimus on kaikista helpoin osa, Dundon sanoi.

− Sopimuksen arvo on vain numero. Pelaajan on pelattava silti hyvin. Joukkue ei voita, jos pelaajat eivät pelaa hyvin riippumatta siitä, paljonko he vievät palkkakatosta, hän lisäsi.

Tämä on toki totta. Näkemys on kuitenkin varsin mustavalkoinen. Omistajan suusta kuultuna se ei ole kovin vakuuttavaa. Miten todennäköistä voittaminen olisi, jos alaketjujen pelaajille maksettaisiin järjestäen tuplaten yli heidän arvonsa? Siitäkin huolimatta, että he suorittaisivat hyvin.

Sopimuksen arvo asettaa pelaajalle odotustason, jolle tämän on yllettävä, jottei tuottaisi arvoa negatiivisesti.

Tarjouksen mahdollisesti se, että seuralla oli palkkakatossaan runsaasti tilaa, sillä neuvottelut Dougie Hamiltonin jatkosopimuksesta eivät johtaneet sopuun. Dundonin näkemys alleviivaa sitä, että Hurricanes on valmis ottamaan riskin ja petaa nyt Kotkaniemelle näkyvää roolia.

Dundonin kommentit eivät toisaalta vala luottamusta Kotkaniemen onnistumisen mahdollisuuteen. Hurricanesilla on käsissään ehta arpa, jonka onnistumista se ei pidä täysin varmana. Kun omistajan puheet eivät kieli vankasta luottamuksesta ylihintaiseen pelaajaan, suunnitelma perustuu tarkasta harkinnasta huolimatta joko tai -ajatukselle.

Siirto Hurricanesiin turvasi Kotkaniemen tulevaisuuden taloudellisesti, mutta asetti toisaalta suomalaisen samalla tahtomattaan puristuksiin kahden vaihtoehdon väliin. Kehityksen taka-askeliin ei ole varaa, ja selvän tasonnousun on oltava vääjäämätön seuraavan kauden aikana ja jatkuttava sen jälkeen.

Kotkaniemen tilanne tiivistyy kaksijakoiseen asetelmaan. Vaihtoehdot ovat pelkistetysti nämä: todellisen potentiaalin lunastaminen maltilla tai sopimuksen luomien odotusten lunastaminen nopeasti. Alkavan kauden Kotkaniemi voi aloittaa rauhallisesti, mutta ennen pitkää tuore sopimus muistuttaa olemassaolostaan.

Hurricanesissa Kotkaniemelle on lähtökohtaisesti tarjolla kakkos- tai kolmosketjun paikka. Harjoitusleirin tietojen perusteella suomalainen saa kauden alussa kuitenkin vastuuta kakkosketjun peliminuuteilla ja kakkosylivoimalla. Vastuu kärjen takana antaisi hänelle työrauhaa ainakin hetkellisesti.

Viime pudotuspeleissä Kotkaniemi pääsi ajoittain valokeilaan. Nyt sitä on luvassa kokoaikaisesti.
Kuva © Getty Images

Hienosäätöä ja taiteilua paineiden keskellä − Kotkaniemen tilanteen tasapainottaminen on Hurricanesille elintärkeää

Hyvästä pelaajakehityksestä Hurricanesilla on erinomainen esimerkki: joukkue on maltillisesti kehittänyt Martin Nečasia peluuttamalla häntä laitahyökkääjänä. Keskelläkin urallaan pelannut Nečas kasvanut hiljalleen kohti suurempaa vastuuta. Hänelle pedattaneen paikkaa Ahon vierellä, mikä tehostaisi tšekin pelaamista entisestään. Hyvistä tehoista huolimatta Nečasin hyökkäyspelaamisen tuottavuudessa kuten maalipaikkojen tuottamisessa on ollut petrattavaa.

Toisaalla Nick Suzuki päihitti Canadiensin nuorten keskushyökkääjien kamppailussa Kotkaniemen selvästi ja sai suomalaista enemmän vastuuta tulosketjuissa onnistuen myös siinä. Vertailu vuonna 1999 syntyneeseen Suzukiin on Kotkaniemen kannalta lähtökohtaisesti epäedullinen mutta tarpeellinen: kanadalainen oli marinoitunut juniorisarja OHL:ssä kypsäksi pelaajaksi, joka oli jo tulokaskaudellaan valmis puolustuspelilliseen vastuuseen.

Viimeisellä kaudellaan OHL:ssä Suzuki teki käytännössä kaikkea niin ylivoimalla, alivoimalla kuin tasakentällisinkin. Hänen pelaamistaan kehitettiin ensisijaisesti puolustuspelin kautta, koska kanadalaisen vahvuudet − peliäly, luova syöttöpelaaminen ja kyky luoda tilaa − olivat jo junioritasolle ylivoimaisia.

Kotkaniemen kohdalla Canadiens kiirehti, vaikka suomalainen pelasi jo alaikäisenä aikuisten tasolla.

Kotkaniemen kohdalla Canadiens kiirehti, vaikka suomalainen pelasi jo alaikäisenä aikuisten tasolla. On muistettava, että Kotkaniemi pelasi Ässissä kestävällä tasolla läpi runkosarjan, vaikka yksittäisiä notkahduksia tulikin. Puolustuspelaaminen on ollut NHL-tasolle kohtuullisen ehjää, mutta Liigassakin nähdyt hyökkäyspään otteet ovat hioutuneet aiempaa tylsemmiksi.

Tähän tiivistyi myös asetelma Suzukin ja Kotkaniemen välillä: Suzuki oli tulokaskaudelleen valmiiksi hiottu, Kotkaniemi ei. Kotkaniemen kehityksessä Canadiens harppoi parin vaiheen yli pysähtymättä. Montréalilaisten ikiliikkujalla, loputtomalla ykkössentterin etsimisellä, saattoi olla tässä osansa.

Nyt Canadiensilla on sellainen − se ei vain ole Kotkaniemi, joka on kolmosvaraukseksi kiistatta epäonnistunut. Kuin pisteenä i:n päälle, Suzuki sai vastikään Canadiensilta rahakkaan, kahdeksan vuoden pituisen jatkosopimuksen. Sillä hän nousee ensi kaudella joukkueen kolmanneksi kalleimmaksi pelaajaksi.

Kotkaniemen suurin huolenaihe liittyy hyökkäysalueen hyökkäyspelaamiseen. Alla olevat HockeyVizin lämpökartat kuvaavat Kotkaniemen henkilökohtaista vaikutusta hyökkäys- ja puolustuspään laukaisutiheyksiin. Hyökkäyspään lukemat ovat järjestäen miinuksella − suomalainen on pikemminkin jäädyttänyt joukkueen tehoja tasaviisikoin. Sen sijaan puolustusalueella Kotkaniemi on kautta 2019−2020 lukuun ottamatta menestynyt mainiosti. Vastustaja ei ole porilaisen ollessa jäällä päässyt tuottamaan laukauksia tuntuvasti.

Toissa kautta ei silti voi pitää kauneusvirheenä, sillä tuolloin suomalaisen pelaaminen puolustuspäässä vuoti rajusti. Tuon kauden lämpökartan punainen hehku ulottuu koko ykkössektorille, ja vastustaja pääsi tiheästi laukomaan hyökkäysalueen keskeltä. Jos puolustuspelaamisen kehityssuunta pysyy silti viime kaudesta myönteisenä, Kotkaniemen onnistuminen ei riipu siitä.

Kotkaniemen vaikutus tasaviisikoin hyökkäys- ja puolustuspäässä edellisen kolmen kauden ajalta.
Kuva © HockeyViz

Ylärivi kuvaa hyökkäyspäädyn laukaisutiheyttä eli tuotettujen laukausten tahtia tasaviisikoin. Jos pelaajan lukema on hyökkäyspäädyssä miinuksella, on hänen vaikutuksensa joukkueen laukaisutiheyteen negatiivinen. Tätä kuvataan sinisellä värillä. Punainen väri ja plusmerkkinen lukema tarkoittavat, että joukkue on päässyt pelaajan ollessa jäällä laukomaan keskimääräistä useammin kyseiseltä alueelta.

Alarivi kuvaa puolustuspäädyn laukaisutiheyttä eli päästettyjen laukausten tahtia tasaviisikoin. Jos pelaajan lukema on puolustuspäädyssä plusmerkkinen, on hänen vaikutuksensa joukkueen laukaisutiheyteen negatiivinen. Tätä kuvataan punaisella värillä. Sininen väri ja miinusmerkkinen lukema tarkoittavat, ettei vastustaja ole päässyt pelaajan ollessa jäällä laukomaan keskimääräistä useammin kyseiseltä alueelta. 

Tiivistettynä: hyökkäyspäässä sininen tarkoittaa negatiivista vaikutusta, punainen positiivista. Puolustuspäässä punainen tarkoittaa negatiivista vaikutusta ja sininen positiivista. Lue mallista lisää tästä.

188-senttinen ja 91-kiloinen Kotkaniemi on kookas pelaaja, mutta hänen tärkeimmät osa-alueensa ulottuvat fyysisten ominaisuuksien ulkopuolelle. Hän on luova, älykäs ja peliä rytmittävä mutta kuitenkin liikkeessään suoraviivainen. Hankaluuksia on tuottanut pelin ja tyhjän tilan tekeminen liikkeessä ja ahtaissa tiloissa.

Koska tilaa on aiempaa vähemmän, Kotkaniemen kiekolliset ratkaisut eivät ole onnistuneet yhtä varmasti kuin aiemmin. Porilaisen pelintekeminen on kulminoitunut siihen, että hänen peruspelaamisensa tempo on pelin tempoa jäljessä. Se on kolhinut luovan pelintekijän itsetuntoa − katsomokomennuksista puhumattakaan.

Liigassa taso oli 17-vuotiaalle lupaukselle sopiva, olihan Kotkaniemi kiekollisesti jo tuolloin monia vanhempia pelaajia edellä. Sittemmin kehitys on sakannut: hyökkäysalueella tilaa on hankalaa luoda eikä suomalainen ole saanut vietyä peliä lähelle maalia. Nähdyt haasteet ovat olleet suora seuraus kehitysvaiheiden yli hyppäämisestä.

Kotkaniemi on kärsinyt myös epäonnesta. Suomalaisen laukaisutehokkuus oli viime kaudella kaikki pelitilanteet huomioiden NHL-uran heikoin, 5,7 prosenttia. Merkittävä osa suomalaisen kehitystä on hänen laukaisuvalikoimansa ja -nopeutensa hyödyntäminen. Kotkaniemen rannelaukaus lähtee parhaimmillaan tarkasti ja räjähtävästi.

Harjoitusleirillä suomalaista soviteltiin kärkiketjuihin, mutta ykkösketjun laidalle vahvin ehdokas on porilaisen sijaan Andrei Svetšnikov. Kauden aikana Hurricanes tarjoaa Kotkaniemelle paikkaa tulosketjuissa ja ylivoimavastuutakin voi kertyä. Varmaa on, että Hurricanes peluuttaa suomalaista aluksi laitahyökkääjänä − todennäköisesti Vincent Trocheckin vierellä kakkosketjussa. Kauden aikana pelipaikka voi olla myös kolmosketjussa Jordan Staalin vierellä, mikä kehittäisi edelleen suomalaisen valmiuksia pelata ehjästi kumpaankin suuntaan.

Haaste piilee kuitenkin suomalaisen roolin, kehityksen ja sopimuksen arvon keskinäisessä tasapainossa: kakkosketjun roolissa onnistuessaan suomalainen olisi kutakuinkin palkkansa arvoinen, kolmosketjun minuuteilla hän olisi yksinkertaisesti tyyris.

Keskitien panoskin olisi Kotkaniemelle epäonnistuminen, koska häntä peilataan suhteessa tuoreeseen sopimukseensa.

Sen sijaan paikka Ahon vierellä vapauttaisi Kotkaniemen pelaamista ja alustaisi vielä suurempaa pelillistä vastuuta Nečasin tavoin. Canadiensilla sen sijaan on pitkälti voitettavaa olettaen, ettei Dvorak osoittaudu floppipaikkaukseksi.

Jos Kotkaniemi ei suorita sopimuksensa vaatimalla tasolla, on seuran hyöty konkreettinen: kaksi hyvää varausvuoroa ja lisää tilaa palkkakatossa. Jos Kotkaniemi suorittaa sopimuksensa arvoisesti, tulos on plusmiinus nolla: silloin suomalainen pelaisi tasollaan eikä tuottaisi lisäarvoa sopimuksensa arvoon nähden.

On huomioitava, etteivät Canadiens ja GM Marc Bergevin halunneet luopua Kotkaniemestä. Bergevin on myös myöntänyt, että Kotkaniemen kehityssuunnitelma ei onnistunut. Se, että 6,1 miljoonan dollarin sopimustarjous ylitti mottipäisesti Kotkaniemelle arvioidun jatkosopimuksen arvon, osoittautuu Canadiensille silti todennäköisesti hyödylliseksi.

Ensi vuoden varaustilaisuus on kärjen osalta jälleen laaja, eikä joukkue ole varma pudotuspelijoukkue. Saamallaan ensimmäisen kierroksen varausvuorolla Canadiens voi jälleen halutessaan hakea tukea keskikaistalleen.

Keskitien panoskin olisi Kotkaniemelle epäonnistuminen, koska häntä peilataan suhteessa tuoreeseen sopimukseensa. Alisuorittaminen kurittaisi Hurricanesin palkkakattoa rajusti, koska seuraavakin sopimus kustantaisi seuralle vähintään 6,1 miljoonaa dollaria kaudessa. Osapuolet palaisivat tällöin takaisin lähtöruutuun. Porilaisen onnistuminen olisi elintärkeää myös joukkueen pelillisten heikkouksien paikkaamisen osalta.

Hurricanes on ollut viime kausina maalinteon tehokkuudessa heikoilla, vaikka joukkue on luonut hyökkäyspeliä erinomaisesti. Edellisen kolmen kauden otannalla joukkue on luonut maaliodottamaa koko NHL:stä eniten, mutta maaleja on syntynyt tasaviisikoin vasta 16:nneksi eniten ottelua kohden. Joukkueessa on kytenyt merkittävä epäsuhta luotujen maalintekotilanteiden ja siitä syntyvien maalien välillä.

Yhteenvetona suomalaisen tämänhetkisen kehitysvaiheen, hänelle suunnitellun roolin ja hänen arvioidun kehityskäyränsä on oltava toisiinsa nähden täydellisen tasapainossa.

Skenaariot: Jonkin verran voitettavaa, paljon hävittävää

Kotkaniemen uran vedenjakajakausi alkaa nyt. Alla on esitelty eri skenaarioita, jotka voivat saada tulevalla kaudella lähtölaukauksensa.

Joko: Kotkaniemen vaikeudet Hurricanesin kovatasoisessa hyökkäyksessä jatkuvat eikä suomalainen saa vakiinnutettua paikkaansa joukkueen kärkiketjuissa tulevan kauden aikana.

Kommentti: Tämä skenaario ei ole kovinkaan epätodennäköinen. Keskeistä on, miten Kotkaniemeä peluutetaan − kovin pienellä vastuulla yli kuuden miljoonan dollarin pelaajaa on kestämätöntä peluuttaa. Tasapainon hakeminen voi olla hankalaa, koska Kotkaniemeä ei olisi edullista peluuttaa suojatussa roolissa kolmosketjun minuuteilla. Ottaen huomioon Hurricanesin vaikeudet maalinteossa, Kotkaniemen on onnistuttava nopeahkosti. Tosin Hurricanes voi suomalaisen tulon myötä peluuttaa sähäkkää mutta tehotonta Jordan Martinookia nelosketjussa. Kun myös Brock McGinn vaihtoi muihin maisemiin, joukkueen alaketjussakin on nyt riittävää tulitukea pelkän energisyyden lisäksi.

Tasapainon hakeminen voi olla aluksi hankalaa, koska Kotkaniemeä ei voi peluuttaa suojatussakaan roolissa.

Tai: Kotkaniemen rooli laitahyökkääjänä tukee hänen hyökkäyspelaamisensa kehittymistä ja suomalainen rakentaa sitä kautta asemiaan Hurricanes-hyökkäyksessä.

Kommentti: Jos Hurricanes näkee sopimustarjouksen ennen kaikkea investointina tulevaisuuteen eikä nykyhetken satsauksena, Kotkaniemi voi rakentaa polkuaan käänteentekeväksi pelaajaksi Raleigh'ssa. Paikanvaihto laidalle vähentää puolustuksellista vastuuta ja tehostaa hyökkäyspelaamista etenkin, jos vierellä on etevä keskushyökkääjä. Tässä skenaariossa Kotkaniemi voisi muovautua tasapainoiseksi kahden suunnan, 50−60 tehopisteen hyökkääjäksi. Alkavallakin kaudella lukemat voisivat hätyytellä 40 pisteen rajaa.

Joko: Kotkaniemen kehityskaaren huippukohta ulottuu Hurricanes-ajan yli, jolloin suomalainen pelaa usean kauden ylipalkattuna. Seurasiirto Hurricanesista puolestaan asettaisi Kotkaniemen ylle aiempaa enemmän kysymysmerkkejä.

Kommentti: Hurricanesin sopimustarjous tuo Kotkaniemelle tuleviltakin sopimuksilta vähintään 6,1 miljoonaa dollaria kaudessa. Onkin todennäköistä, että nuorukainen lunastaa odotuksensa täysin vasta kahden-kolmen kauden jälkeen. Suomalaisen kehitys ei tässä skenaariossa ottaisi vaadittavia askelia ja Hurricanes joutuisi tarjoamaan nykyhinnan tai toivomaan toista sopimustarjousta. Vaihtoehtoisesti Kotkaniemen pitäminen pakottaisi joukkueen uhraamaan eteviä ja halvempia vapaan agentin statuksen pelaajia kuten Trocheckin tai Nino Niederreiterin.

Tai: Kotkaniemen hyökkäyspelaaminen tehostuu ja hän saa hiljalleen vastuuta haastavissa pelitilanteissa. Hurricanes tekee suomalaisen kanssa jatkosopimuksen samaan hintaan. Kotkaniemi osoittautuu aluksi 33-vuotiaan Staalin korvaajaksi ja raivaa tietään ylöspäin. Tässä skenaariossa Hurricanes jalostaa suomalaisesta tulitukea Sebastian Ahon taakse joko kakkos- tai kolmossentteriksi. Jos esimerkiksi Trocheck tällä kaudella loukkaantuu, voi kutsu keskelle tulla.

Kommentti: Tämän skenaarion myötä sopimuksessa voi nähdä myös potentiaalia. Sen toteutuminen tarkoittaisi Hurricanesin ottaman riskin kannattaneen. Jatkosopimus kannattaisi sorvata ehdottomasti samalla kausipalkalla, joskin sopimuksen pituutta seuran tulee harkita. Joukkueen keskikaistan laatu olisi turvattu pitkäksi aikaa, ja jos omista varauksista edes kaksi tai kolme lyö läpi, on Kotkaniemen ympärille tarjolla laatua. Jack Drury ja Ryan Suzuki ovat lupaavia keskushyökkääjiä, Seth Jarvis, Jamieson Rees, Ville Koivunen, Tuukka Tieksola ja Dominik Bokk lupaavia laitahyökkääjiä.

Tilastot: HockeyViz, Evolving-Hockey

Julkaistu 17.10.
Kolumni

Juhani Jasu ihmisenä ja kapteenina − TPS:n edistyksellinen lähestymistapa ei saa pysähtyä pikkuviilauksiin

TPS haluaa nähdä kapteenin kapteenina, ja pelaajan ihmisenä. Tätä pyrkimystä on ehdottomasti tuettava. Sanomme jyrkästi ei pelaajia epäinhimillistävälle esittämiselle ja autamme ottamaan askeleen pidemmälle.
Jani Mesikämmen, @Karhuherra

Turun Palloseura on ollut monella tapaa uranuurtaja jääkiekkokulttuurimme ja lajin ilmiasun kehittämisessä. Kuten pitkän linjan fanaatikot muistavat, TPS oli ensimmäinen seura, joka ujutti häpeilemättömän kaupallisuuden kotimaan kaukaloihin: kaudella 1959–60 joukkueen peliasuissa komeili nimeltä mainitsemattoman rasvabrändin mainos.

Kuluvalla viikolla Palloseura otti jälleen ennakkoluulottoman askeleen ryhtyessään viestinnässään retrotrendin edelläkävijäksi kuvailmaisun retusoinnin neuvostohenkisiä perinteitä kunnioittaen.

Retusointi on valokuvan "yksityiskohtien, lähinnä vedoksissa tai negatiiveissa esiintyviä virheiden korjaamista". Seuran tarpeiden vastaisesti aikakirjoista poispyyhityn Lauri Korpikosken kuvaan oli kiusallisesti jäänyt pelipaitaan ommeltu C-kirjain.

Virhe korjattiin. Sanomistahan siitä tuli, tienraivaajan osa on usein karu.

Juhani Jasu, kapteeni eikä mainostaulu. Kuvamanipulaatiot: Saimi Airaksinen.
Kuva © Saimi Airaksinen / https://urheilu.kuvat.fi/SaimiPhoto

Näin oli myös puhtoisen amatööriurheilun aikakaudella 60-luvun taitteessa. Vaikka Ruotsista kopioitu peliasumainonnan idea oli nerokas, änkyröivä media jarrutti kehitystä. Jääkiekkoilumme ja jääkiekkomediamme edesmennyt suurmies Aarne Honkavaara on muistellut, että mainoksilla kyllästetyt pelitilannekuvat eivät sanomalehteen kelvanneet.

− Olin Aamulehdessä silloin kesätoimittajana ja talvellakin tein vuoroja siellä joskus, niin siellä oli oikein määräys, että mainokset ei saa näkyä. Meidän täytyi aina kuvista, kun tuli valokuva ottelusta, huopakynällä vetää ne mainokset yli, Honkavaara kertoi vuonna 2000.

Maailma on seurojen onneksi muuttunut. Avaruusajan retusointilinjausta TPS-leiristä perusteltiin tarpeella arvostaa sekä Lauri Korpikoskea että toista TPS-kapteenia Juhani Jasua. Oli syytä korostaa, että he ovat kapteeneita – entisiä tai nykyisiä – ja ihmisiä. Inhimillisen arvokkaita toimijoita muovisen haarniskansa sisällä.

Tällaista pyrkimystä on ehdottomasti tuettava. Jokainen jääkiekkoilija on ensisijaisesti nähtävä ihmisenä, arvokkaana yksilönä. Heistä ei saa tehdä arvottoman leikin pelinappuloita.

Topias Haapanen, ihminen ja urheilija. Kuvamanipulaatiot: Saimi Airaksinen.
Kuva © Saimi Airaksinen / https://urheilu.kuvat.fi/SaimiPhoto

Siksi haluamme esimerkin omaisesti esittää Juhani Jasun, sekä tässä ohessa Topias Haapasen, itseään ilmaisevina urheilijoina. He ansaitsevat tulla nähdyiksi omana itsenään, eivät kasvottomina huonekalukauppiaan tai einestuottajan mannekiineina.

Haluamme viestittää, että Juhani Jasu on kapteeni. Olisimme tehneet Juhani Jasua kohtaan väärin, jos olisimme käyttäneet kuvaa C rinnassa pelaajasta, joka kapteenin sijaan näyttää enemmän luistelevalta mainostaululta. Siksi halusimme saada hänet kuvaan ihmisenä. Meillä on tämä vilpitön ja laajasanaisesti perusteltu syy kuvanmuokkaukseen.

Digitaalinen huopakynä on vaivaton työkalu, todellinen edistyksen välikappale. Käyttöohjeissa ei tosin puhuta mitään viestinnän etiikasta.

Tekstiä muokattu klo 17.31: korjattu Topias Haapasen etunimi.

Julkaistu 19.10.
Kolumni

Jokereiden asema markkinoilla on vaihtunut hallitsijasta narriksi – ja sekös pelaajakoordinaattoria kismittää

Ei ole helppo hyväksyä, että Jokerit onkin KHL:ssä pikkutekijä eikä pelaajahankintojen herra, kuten vielä Liigassa. Fakta kannattaisi kuitenkin rehellisesti myöntää.
Juha Oinonen

Liigavuosinaan Jokerit oli mahtiseura ja lähes dominoi pelaajamarkkinoita taloudellisilla resursseillaan ja jokavuotisella mestaruuden tavoittelullaan.

Esimerkiksi 90-luvun mestaruuksien arkkitehdit Otakar Janecký ja Petri Varis vakiintuivat jokeri-ikoneiksi, vaikka molemmat aloittivat liigauransa provinssissa. Varis valittiin ässäkaudellaan 1991–92 vuoden tulokkaaksi, ja Janecký oli SaiPa-kaudellaan 1990–91 pistepörssin kuudes.

Jokerit voitti viimeisen SM-kultansa kaudella 2001–02, ja tuolloin kokoonpanoon hankittiin Espoon Bluesissa edellisellä kaudella tehoillut Frank Banham ja vielä kesken kauden SaiPan monivuotinen maalitykki Vladimír Machulda.

Ketäpä ei vituttaisi Janne Vuorisen asemassa.

Pienemmissä seuroissa asetelma epäilemättä ärsytti, kun suurseura napsi vuodesta toiseen muiden osumat omaan koriinsa. Teksti-tv:n ja urheilu-uutisten perusteella tehtyjä hankintoja ei katsottu hyvällä lätkäyleisönkään keskuudessa.

Edelleen Jokerit on uhka liigaseuroille, ja narripaidassa pelaa tälläkin kaudella useita entisiä Liigan kärkipelaajia, kuten Hannes Björninen, Teemu Turunen ja Niklas Friman. Kuitenkin viimeistään Mikko Lehtosen siirtyminen Pietarin SKA:han peräti neljän vuoden sopimuksella muistutti, kuinka pieni sintti Jokerit on KHL:n super-saalistajien joukossa.

Jo aiempina KHL-vuosinaan Jokerit on joutunut nöyrtymään isommilleen esimerkiksi Brandon Kozunin ja Linus Omarkin kanssa, mutta NHL:stä palaavalla suomalaispelaajalla on aivan toisenlainen huomioarvo.

Eikä pelaajakoordinaattori Janne Vuorisen epätoivoinen selittely ainakaan paranna asiaa.

Rehellisempää olisi puhua omista tunteistaan, kuten turhautumisesta keinottomuuteen, kun Roman Rotenberg siirtää vähän rahaa ja pelaajaoikeuksia isommasta taskustaan pienempään.

Aiemmin SaiPaa kyykyttänyt huippuorganisaatio on tänä päivänä käytännön SaiPa isojen poikien leikissä. Lehtosen tasoisen tähden karkaaminen kilpailijan leipiin kirpaisee, mutta iskua ei juuri pehmennä yritys maalata pelaajakaupaksi SKA-omistaja Rotenbergin päätöksen noudattamista.

Ketäpä ei vituttaisi Janne Vuorisen asemassa, mutta asian sanominen rehellisesti ääneen voi oikeasti auttaa. Laimea selittely todennäköisesti ei.

Julkaistu 24.10.
Haastattelu

"Kaikessa on kyse luottamuksesta": hurjasti tehoileva Les Lancaster on kuin kotonaan Ilveksen johtajana

Ilves luottaa Les Lancasteriin ja Lancaster luottaa Ilvekseen. Yhdysvaltalainen on paukuttanut itsensä liigayleisön tietoisuuteen ja kantaa tamperelaisjoukkueen kultakypärää. Ilveksen merkitys kannattajille, kaupungille ja suomalaiselle jääkiekolle on käynyt selväksi.
Lassi Seppä, @lassiseppa

Ensimmäistä kauttaan Euroopassa kiekkoileva Les Lancaster saapui Ilvekseen pelattuaan hurjan kauden Pohjois-Amerikan ECHL-sarjassa. Allen Americansin joukkueessa 72 runkosarjaottelua toivat viime kaudella tehot 26+38=64. Pudotuspelitkin sujuivat piste per peli -tahdilla.

Tupsukorvien päävalmentaja Jouko Myrrä huomioi, että puolustaja on Liigaan erityinen pelaaja.

− Hän parantaa koko ajan ja hänellä on huikea potentiaali hyökkäyssuuntaan. Hän on osoittanut sen aikaisempina vuosina tuolla ison meren takana. Poikkeusosaaja, jolla on vielä varmasti parempaa tulossa, Myrrä luonnehtii.

Myrrän Ilveksellä on ollut koetinkivensä.
Kuva © Juuso Koro

Ilves päihitti lauantaina kotijäällään KalPan numeroin 5−2. Lancaster ei pisteille tällä kertaa päässyt, mutta se ei tuntunut miestä haittaavan.

− Pelasimme hyvän 60 minuuttia. Olemme saaneet jätettyä tappioputken taaksemme. Koko joukkueemme pelasi hyvin ja saimme onnistumisia laajalta rintamalta, puolustaja sanoi tuoreeltaan pelin jälkeen.

Ilves on sydämenasia

Tupsukorvat seilasivat pahimmillaan neljän ottelun tappioputkessa ja joukkue hävisi muutaman ottelun pahan kolmannen erän sulamisen seurauksena.

− On tietysti vaikeaa, kun häviää pari peliä ja tulee paineita. Tämä joukkue merkitsee paljon tälle kaupungille ja kannattajille. Ihmiset maksavat siitä, että pääsevät katsomaan meidän pelaamistamme.

− Joukkueena emme ole pelanneet niin huonosti, vaikka hävisimme muutaman ottelun. Ainoa oikeasti paha tappio tulee mieleen juuri KalPaa vastaan vieraspelissä, kun hävisimme 5−0, Lancaster muistelee.

Vaikka kannattajat ovat synkimpinä hetkinään vaatineet jopa päävalmentaja Myrrän potkuja, joukkuehenki on pysynyt tiukasti kasassa.

− Pukukopissamme on säilynyt usko siihen, että kun pelaamme omaa peliämme, ennen pitkää kurssi kääntyy. Mieluummin otan tappioputken alkukauteen kuin runkosarjan viimeisiin peleihin, jolloin valmistaudutaan pudotuspeleihin.

− Emme missään vaiheessa lakanneet uskomasta juttuumme, vaikka paineet tietysti tuntee, Lancaster myöntää.

Oikea rooli on mahdollistanut pistetehtailun

Ilves hankki Lancasterin tuloksentekijäksi. Alkukaudella hän onkin pystynyt iskemään pisteitä taululle ja 13 ottelua ovatkin tuoneet tehot 2+10=12. Hän on tamperelaisten kultakypärä ennen pisteen päässä kärkkyvää ja lauantain KalPa-ottelussa maalinteossa onnistunutta Petri Kontiolaa.

− Seura luottaa minuun. Olen hyökkäysorientoitunut pelaaja, mutta minulta odotetaan paljon myös puolustussuuntaan.

Lancaster on löytänyt Jarkko Parikasta pakkiparin, jonka kanssa on helppo pelata ja olla kaukalon ulkopuolellakin. Jo aiemmin yhdysvaltalainen kertoi, että kaksikko puhuu paljon pelaamiseen liittyvistä asioista. Myös pelihommien ulkopuolella juttu luistaa.

− Hänestä on tullut minulle hyvä ystävä. Hän on todellinen persoona. En tiedä, kuinka moni hänen tarinoistaan kestäisi päivänvaloa. Hän on tosi hyvä tyyppi.

Parikka saa Lancasterilta kehuja.
Kuva © Juuso Koro

Puolustajatähti muistuttaa, ettei kyse ole vain Parikasta, vaan koko Ilves-ryhmä on hitsautunut hyvin yhteen ja hallille on joka päivä mukava tulla.

− Katsomme paljon videoita Parikan kanssa. Myös valmennus osallistuu palavereihimme. Välillä tuntuu, että itseluottamuksellani voin pelata miten tahansa ja onnistun. Aina on kuitenkin asioita, joita voi karsia ja joita voi parantaa. Voisin pelata yksinkertaisemmin ja tehdä nopeampia pelillisiä ratkaisuja.

Kohti uutta areenaa

Vaikka Lancaster haluaakin tehdä pisteitä ja olla näkyvä pelaaja hyökkäyspäässä, ei hän kuitenkaan halua olla omissakaan heittopussi. Kiekko on yhdysvaltalaiselle vallan väline.

− Tiedän kykyni hyökkäyspäässä, mutta haluan olla luotettava myös toiseen suuntaan. Olen todella kilpailuhenkinen enkä halua, että ollessani kentällä vastustaja tekee maaleja. Nautin pitää kiekkoa ja luistella kiekollisena pelaajana. Silloin olen parhaimmillani.

Lancaster on tehnyt paljon pisteitä ylivoimalla, jossa hän on muodostanut tehokkaan takakolmion Kontiolan ja kapteeni Eemeli Suomen kanssa. Puolustaja haluaa pikkumustan lapaansa jatkossakin.

− Kaikessa on kyse luottamuksesta. Joukkue luottaa minuun. Pelaan kovalla itseluottamuksella ja kun luistelen hyvin ja käsittelen kiekkoa tunnen, että osallistun peliin parhaalla mahdollisella tavalla. Tuli pisteitä tai ei, kunhan pelaan tällä tavalla ja joukkue voittaa, olen tyytyväinen.

Ilves muuttaa Tapparan ohella Hakametsän legendaarisesta, vuonna 1965 avatusta jäähallista uudelle UROS Live -areenalle. Uutena ulkomaalaispelaajana Tampereelle täksi kaudeksi tullut Lancaster on oppinut tuntemaan ympäristön, jossa ammattiaan harjoittaa.

− Olen ainutlaatuisessa tilanteessa. Kuulen täällä paljon historiasta ja siitä, mitä nämä seurat tässä kaupungissa merkkaavat tälle sarjalle ja Suomen jääkiekolle ylipäänsä. On mahtava olla osa tätä kaikkea. Hienoa nähdä vaihdos tältä areenalta uudelle näyttämölle.

UROS Live rakennusvaiheessa.
Kuva © Saana Hakala

Tampereen rautatieaseman kupeeseen noussut halli ei ole pyörinyt Lancasterin mielessä ennen aikojaan. Hän odottaa pelejä tuoreessa pyhätössä, vaikka malttaakin nauttia Suomen ensimmäisen jäähallin antimista loppuun asti.

− En ole tutustunut uuteen halliin paljoakaan, mutta ymmärtääkseni se on viimeisen päälle suunniteltu ja se on yksi Euroopan parhaista areenoista. Tässä vaiheessa haluan kuitenkin imeä itseeni kaiken sen, mitä Hakametsällä on vielä tarjota.

Julkaistu 27.10.
Uutinen

Leijonat.tv katsojille ja Jääkiekkoliitolle karu yllätys: syksyn lähetyksiä on tehty testaamattomalla tekniikalla

Kiekkokuluttajat pahasti kiukustuttanut Leijonat.tv-palvelu näyttää toiminnallisuudeltaan järjestelmältä, jota ei ole testattu kunnolla ennen käyttöönottoa. Eikä mielikuva petä.
Jani Mesikämmen, @Karhuherra

Jääkiekkoliiton tänä syksynä laajasti käyttöön ottama Leijonat.tv-palvelu on toistaiseksi ollut jääkiekkoväelle ilonaiheen sijaan pysyvä harmituksen aiheuttaja. Palvelun toiminnassa on ollut suuria puutteita ja esimerkiksi Naisten Liigan ja Suomi-sarjan osalta lähetysten taso on usein selvästi aiempaa heikompi.

Leijonat.tv on Jääkiekkoliitolle merkittävä panostus, eikä uuden tuotteen alkutaival ole millään muotoa tyydyttänyt tuotantotahoakaan.

− Eihän alku tietenkään ole ollut yhtään sellainen kuin piti olla. Meille tulivat yllätyksenä ne tekniset haasteet, ja se kuinka kauan ne ovat kestäneet. Niiden takia on pitänyt pistää jäihin myös sovittuja lisäominaisuuksia, joita piti olla jo käytössä tässä vaiheessa, toteaa Jääkiekkoliiton viestintäjohtaja Henna Malmberg.

Ottelulähetyksissä on ollut perustason puutteita alkaen grafiikoiden ja selostusmahdollisuuden puuttumisesta. Pahin pulma on se, että koko palvelun pohjana olevat, kymmeniin jäähalleihin asennetut ruotsalaiset automaattikamerat eivät tunnu osaavan aina seurata kiekkoa, kuten tarkoitus olisi.

Tiivistettynä kuluttajalle jää vaikutelma tuotteesta, jonka teknistä toimivuutta ei ole riittävästi testattu ennen käyttöönottoa. Tässä onkin koko hankkeen synkin puutostila: kamerat eivät toimi pienten jäähallien vaihtelevissa olosuhteissa − eikä niiden teknistä toimintaa tosiaankaan ole testattu.

Kamerasysteemin aiempaa versiota testattiin viime kaudella, mutta sittemmin kameroiden toimittaja on vaihtanut kameroissa käytettyä tekniikkaa.

− Joissain halleissa on rakenteellinen ongelma, kun kamera on jouduttu asentamaan liian lähelle kaukaloa, jolloin se ei toimi niin hyvin. Ja tietyissä halleissa ongelmana on esimerkiksi se, että kameran ja kaukalon välissä on paksu verkko, jota ei siellä hallissa ole suostuttu poistamaan, se vaikuttaa selvästi kameran toimintaan.

− On ollut ongelmia myös softapuolen kanssa. Mehän testasimme viime kaudella systeemiä viidellä paikkakunnalla. Sitten kävi niin, että ennen tämän kauden alkua systeemi oli siirretty uudelle verkkoalustalle, ja se selvisi meille vasta juuri ennen syyskuuta. Sitä ei siis ole testattu, Malmberg myöntää.

Jääkiekkoliitto ja kamerasysteemin toimittanut ruotsalainen Sportway-yhtiö ovat keskustelleet tiiviisti, ongelmia pyritään ratkomaan jatkuvasti. Dramaattisempia keinoja ei toistaiseksi ole vireillä.

− Tällä hetkellä on ruotsalaisten kanssa sopimus ja homma toimii eri tasoilla 60 hallissa. Kyllä meidän tahtotila on, että se saadaan toimimaan ja kaikki ne sovitut sekä kaivatut lisäominaisuudet saadaan käyttöön, Malmberg summaa.

Julkaistu 28.10.
Artikkeli

SaPKon päätös valmentajavaihdoksesta muhi jo syyskuussa – Niko Erosen lähtöpassien taustalla on kulttuurieroja, joista kukaan ei halua puhua

Savonlinnan Pallokerhon ilmoitus päävalmentaja Niko Erosen sivuun siirtämisestä vaikuttaa yllättäneen kaikki asianosaiset. Vaikka rahaa uuden valmentajan palkkaamiseksi ei seuralla toistaiseksi ole, ratkaisu oli seurajohdon mukaan ainoa mahdollinen. Selvitimme Savonlinnassa, mitä tilanteen taustoilla piilee.
Juho Silventoinen

Lokakuun seitsemäntenä Savonlinnassa putosi varsinainen uutispommi. Mestiksen suunnannäyttäjiin kuuluva Savonlinnan Pallokerho oli vapauttanut päävalmentajansa Niko Erosen tehtävistään.

Valmentajan työvelvoitteen päättämisessä ei toki itsessään ole mitään tavatonta. Tavatonta on tehdä se tilanteessa, jossa sarjaa on takana neljä ottelua.

Perinteikkään seuran alkukauden urheilullinen menestys ei eittämättä ollut toivotunlaista. Neljästä ensimmäisestä Mestis-ottelustaan SaPKo kuittasi vain yhden voiton; senkin häntäpäähän jumiutuneesta Kiekko-Vantaasta. Päteväksi syyksi siitä ei kuitenkaan ole.

Etenkään pelaajakehitykseen nojaavassa Mestiksessä yhdenkään seuran usko urheilulliseen prosessiinsa ei voi murentua tulospaineiden alla muutamassa ottelussa. Toisaalta Suomen Cupissa SaPKo oli edennyt kahdeksan parhaan joukkoon: tie oli noussut pystyyn vasta puolivälierissä Joensuun Kiekko-Poikia vastaan. Urheilullisia perusteita päätökselle oli siis tuskin lainkaan.

SaPKon ratkaisu siirtää päävalmentaja Eronen sivuun tulikin yllätyksenä koko Mestistä seuraavalle Suomelle. Niin ikään ymmällään oli valmennuspestin vuoksi perheineen Savonlinnaan muuttanut Eronen. Hän kertoo Jatkoajalle saaneensa SaPKolta ensi kertaa tiedon työvelvoitteensa päättymisestä samana päivänä kuin seura tiedotti asiasta julkisuuteen.

Asia on sopimustekniikan kannalta kesken ja seurassa ilmeisen vaikea. Helpoksi sitä ei tällaisten vaiheiden jälkeen osaisi kuvitellakaan.

Kulttuurien törmäys

Seura vaikeni pitkään tilanteen taustoista kuoliaaksi. Pölyn laskeuduttua parin viikon verran halukkaita puhujia alkoi kuitenkin vähitellen Savosta löytyä.

 "TÄÄLLÄ ON TEHTÄVÄ SITEN KUIN TÄÄLLÄ ON ENNEN TEHTY."

Vastapäätäni Savonlinnan jäähallin VIP-tiloissa istuu SaPKon taustayhtiön hallituksen puheenjohtaja Vesa Kutvonen kaksi viikkoa valmentajavaihdoksen jälkeen. Hän kokee päälliköimänsä seuran voivan jo huomattavan hyvin.

– Jos olisit pari viikkoa sitten kysynyt, niin silloin olisi ollut paljon vaikeammat ajat, Kutvonen sutkauttaa.

Mitkä asiat johtivat siihen, että päätitte vapauttaa Niko Erosen tehtävistään?

– SaPKon valmentajakulttuuri, joka on monikymmenvuotinen, ja Niko Erosen valmentajakulttuuri eivät kohdanneet ollenkaan. Tämän enempää en sitä avaa.

Miksi et?

– Se on meidän välinen asia, en rupea siitä enempää toitottamaan. Tämä on ehdoton kanta.

Onko kyse peli-identiteetin asioista vai muista asioista?

– Ihan muuta, täällä on tehtävä siten kuin täällä on ennen tehty. Tietenkin myös... no ei ehkä peliä, Niko Eronen johti peliä ihan hyvin, mutta kaikki muu toiminta. Meillä on SaPKossa totuttu tiettyihin asioihin vuosikymmenten aikana ja niin on toimittava tästäkin eteenpäin. Yhtään enempää en tästä sano.

Toteuttaako päävalmentajaksi nostettu seuran oma mies Juho Nykänen näitä tapoja paremmin?

– Kyllä.

Näytitte myös vasta palkatulle Jere Monnille ovea, vaikka valmennuksen miehitys on varsin kapea.

– Joo, sama vika. Ei kohdannut millään tavalla [toimintakulttuuriltaan].

Millainen oli Erosen rekrytointiprosessi? Mikä siinä on epäonnistunut, kun olette seurana päätyneet tähän ratkaisuun?

– Ensinnäkin hallitus kantaa siitä vastuun, että hänet palkattiin. Vielä kerran sanon, että hän on hyvä valmentaja, mutta ei vain kohdannut. Keväällähän meillä oli tilanne, että piti saada valmentaja tänne, ja Erosesta oli ihan kohtuullisia lausuntoja tuolla. Keskustelut johtivat heti yhteistyöhön, taisi olla ensimmäinen puhelu, niin päätettiin, että tämähän on näin helppoa. Niin se meni.

− Hallitus kantaa vastuun, hallitus on palkannut hänet ja siitä ei syytellä muuta kuin hallitusta, Kutvonen summaa.

Vesa Kutvonen (oik.) pitää seuran vanhoista toimintatavoista tiukasti kiinni.
Kuva © Antti Varonen

Neuvottelupöydästä leivättömän pöydän ääreen

Valmentajan SaPKo todellakin tarvitsi. Edelliset kuusi kautta seuraa valmentanut Pasi Räsänen päätti jättäytyä pois kasvattajaseuransa pääkäskijän paikalta, vaikka harkitsi Savonlinnassa jatkamista pitkään.

– SaPKossa ei kuitenkaan olla tällä hetkellä tekemässä sellaista muutosta toiminnassa, mitä olisin toivonut, kommentoi Räsänen huhtikuussa Savonlinnassa ilmestyvälle maakuntalehti Itä-Savolle.

Lehden mukaan viimeinen niitti Räsäsen jatkolle SaPKossa oli kauden keskeytyminen taloudellisista syistä ja siitä seurannut päätös lomauttaa valmennus. Lomautusten laillisuudesta SaPKo ja Räsänen ovat käyneet myös oikeutta.

– Marraskuun alussa olin valmis tekemään jatkosopimuksen, mutta seuran suunnalta vedettiinkin kaikki takaisin. Siitä jäi vähän paha maku, lausui Räsänen Itä-Savolle keväällä.

Räsäsen uudeksi seuraksi valikoitui keväällä lopulta Kajaanin Hokki, jonka kanssa SaPKo siis käytännössä vaihtoi päävalmentajia päittäin. Kartoitus ei siis ehtinyt venyä Savonlinnassa erityisen pitkälliseksi, kun seuran hallitus jo päätti kiinnittää Erosen. 

Erosen johdolla Hokki jäi viime kauden Mestiksessä viimeiselle sijalle. Vuotta aiemmin hän luotsasi KeuPa HT:n kuudenneksi. Tätä ennen hän on marinoitunut valmentajana Tanskan ja Norjan kakkostasoilla mestaruustason tuloksin.

Myöhemmin kesällä seura tiedotti kiinnittäneensä myynti- ja valmennustiimiin vahvistukseksi Jere Monnin, joka on Erosen lankomies. Hänen sopimuksensa oli Kutvosen mukaan määräaikainen ja päättyi 7. lokakuuta, jolloin myös Eronen laitettiin ulos. Virallisissa sarjoissa Monni ei ole aiemmin valmentanut.

Erosen jakkara huojunut jo syyskuussa

Tilanne Savonlinnassa kärjistyi jo hyvin aikaisessa vaiheessa, hyvän aikaa ennen sarjakauden alkua. Kutvonen kertoo, että valmennuskulttuurieroja ja muuta oireilua on ilmennyt jo syyskuun alusta lähtien. Siitä alkaen SaPKo on myös etsinyt Erosen tilalle uutta valmentajaa.

Kutvosen mukaan tilanteen tulehtuminen ei ole johtunut määräänsä enempää yksittäisistä tilanteista, vaan taustoilla on ollut "kaikkea mahdollista". Päätöksenteon vaiheita hän kuvaa mitä savolaisimmin.

– Sellainen päätös tässä tehtiin, silloin kun sitä tehtiin, että kun se on ennemmin tai myöhemmin tehtävä tuo päätös, miten tehtiin Niko Erosen kanssa, niin parempi kun sen tekee ennemmin.

Tällä hetkellä SaPKo siis maksaa Eroselle palkkaa siitä, ettei hän toimi SaPKon päävalmentajana. Vaikka purkukorvauksesta on käyty neuvotteluja, sopimus ulottuu tällä haavaa huhtikuun loppuun.

"Ei ollut muuta mahdollisuutta."

Uuden valmentajan löytymistä odotellessa joukkuetta luotsaa 34-vuotias punkaharjulaislähtöinen Juho Nykänen, jolle valmentajapesti ylisummaan on miesten tasolla ensimmäinen – lukuun ottamatta viiden vuoden takaista videovalmentajan sivutoimista tehtävää. SaPKon ja Jukurien junioriorganisaatioissa viime vuosina valmentanut Nykänen oli Erosen valmennustiimissä alkujaan apuvalmentajana.

Kaikesta huolimatta seura katsoo tämän sangen kalliin kokonaisuuden parhaaksi ratkaisuksi tilanteeseensa.

– Ei ollut muuta mahdollisuutta, Kutvonen kuittaa ykskantaan.

Nopeasti itänyt epäluottamus

Lähtöpassit saanut Niko Eronen on seurajohdon lausumasta ymmällään. Hän ei ollut alun pitäen halukas puhumaan tilanteestaan, mutta päätti tovin harkittuaan kommentoida asiaa Jatkoajalle.

Eronen ei yhäkään suoranaisesti ota kantaa Kutvosen sanomisiin tai seuran ja valmentajan arvojen ristiriitaisuuksiin asioiden keskeneräisyyden vuoksi.

– Ainoa, mitä voin sanoa, on omasta itsestäni: minkälainen valmentaja näen itse olevani. Avoimuus ja rehellisyys on tärkein asia; se, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, oli se sitten hyvää tai huonoa, sanoo Eronen.

Seurajohdon lokakuinen ratkaisu tuli Eroselle hänen itsensä mukaan "aivan puskista". Erosen mukaan johto viestitti hänelle sataprosenttista luottamusta aina siihen pisteeseen saakka, kun ilmoitus työvelvoitteen päättymisestä tuli.

– Tuo on se, miten työtäni teen, ja se on nyt sitten erilainen näkemys asiasta. Kenties, en tiedä, kun en sinällään osaa sanoa. Voin vain arvailla, Eronen muotoilee.

Jo syyskuussa alkaneesta epäluottamuksesta Eronen kuulee nyt ensimmäistä kertaa.

– Hassulta kuulostaa, jos syyskuun alussa on alettu etsiä uutta päävalmentajaa. Jos kerran näin on, asiaa ei ole millään tavalla tuotu minun tietoisuuteeni missään vaiheessa. Ihmettelen sitä, koska treenipelit olivat kuitenkin tuloksellisesti ihan hyvät.

Pässipaitojen taustoilla kuohuu.
Kuva © Topi Lainio

Ennen syyskuun alkua SaPKo ehti harjoitella vain muutamia viikkoja. Prosessia verottivat lisäksi alkusyksyn sairastelut sekä edustusjoukkueen koronakaranteeni, jota seurasi Suomen Cup. Tuon ajan Eronen sai näyttää kykyjään ennen uuden valmentajan etsintöjen käynnistymistä.

– Aika nopeasti on sitten tehty päätökset, jos vajaa kuukausi on tehty asioita ja yksi peli hävitty ja muutamat voitettu. Jännältä kuulostaa omaan korvaani, Eronen toteaa.

"asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, oli se sitten hyvää tai huonoa."

Vaikeuksista huolimatta Eronen itse olisi halunnut jatkaa seurassa.

– Kasasin tuon joukkueen ja saatiin huikeita tyyppejä, huikea porukka pelaajiston osalta aikaiseksi. Siinä mielessä harmi, että tämä meni nyt näin. Tällaista se on tällä kertaa, hän luonnehtii.

Väleistään päävalmentajuuden perineen Juho Nykäsen kanssa Eronen ei suostu lausumaan halaistua sanaa.

– En kommentoi.

"Ei ole ollut primääritarkoitus olla päävalmentajana"

Ajan oloon tilanne seuran uudessa arjessa tuntuu asettuneen. Valmentajavaihdoksen jälkeiset neljä ottelua toivat ensi hätään pientä piristystä tulokselliseen kehitykseen, vaikkei varsinaisia voittoputkia ole Savonlinnassa vielä rakentunutkaan.

Viidennessä ottelussaan vaihdoksen jälkeen SaPKo kohtasi kotonaan Pasi Räsäsen nyt luotsaaman Kajaanin Hokin. Perjantai-illan otatusta todisti Talvisalossa runsaslukuinen kotiyleisö.

Räsäsen paluussa kotikaupunkiinsa oli nyt tyystin toisenlainen lataus kuin otteluohjelmaa laadittaessa oli osattu kuvitellakaan. Penkin takana olivat vastakkain toisilleen takavuosilta hyvin tutut miehet; SaPKon Mestis-miehistöä vuosia luotsannut mestari ja seuran junioriorganisaatiossa samaan aikaan valmentanut nuori kisälli.

Kokeneen Räsäsen ryhmä kuittasi ottelusta selvän 4–1-vierasvoiton ja peittosi Nykäsen SaPKon.

– Ärsyttää hävitä aivan suunnattomasti! Pasi on hieno mies ja arvostan häntä valmentajana, mutta en minä hänelle halua hävitä, missään nimessä, Nykänen puuskahti ottelun jälkeen.

Jos oli Eronen yllättynyt erottamisestaan, kertoo Nykänen yllättyneensä yhtä lailla seurajohdon tekemästä ratkaisusta.

"Olen kokenut, että olen nyt niin kuin MM-leirityksessä."

– Ei minun tavoitteeni ole ollut tässä olla päävalmentajana. Kahden vuoden apuvalmentajasopimus on [silloisen urheilutoimenjohtaja Pekka] Lindénin kanssa keväällä tehty. Ei ole ollut primääritarkoitus olla päävalmentajana tässä nyt ihan hetkeen, sanailee Nykänen.

Nykäsen aiempi valmentajakokemus on lähinnä SaPKon eri juniorijoukkueista. Viime kauden hän luotsasi Jukureiden alle 18-vuotiaiden SM-sarjajoukkuetta. Kohdalle avautunut päävalmentajuus ei siis ole Nykäselle täysin uusi haaste.

– Helpompi tässä on mielestäni olla päävalmentajana kuin alle 20-vuotiaiden Mestiksessä. Pelaajat ovat kokeneempia ja heillä on oma näkemys, josta voidaan alkaa rakentaa.

Tavoitteitaan valmentajana Nykänen ei toistaiseksi näe aiheelliseksi puida.

– Mennään ja kehitytään nyt päivä kerrallaan, tässä on jopia tarpeeksi nyt toistaiseksi. Näköjään nämä tilanteet muuttuvat: jos menee käymään Pietarissa lomalla, ei tiedä, päätyykö KHL-koutsiksi! veistelee Nykänen.

Kysymykseen väleistään Niko Eroseen Nykänen jättää vastaamatta.

Ei auta itku valmentajamarkkinoilla

SaPKon poikkeuksellinen ratkaisu erottaa valmentaja ennen uuden löytymistä on paljon puhuva siirto huomioiden, miten kovan taloudellisen iskun seura ottaa päätöksensä myötä vastaan. Seuran talousvaikeudet eivät ole uutinen: niiden vuoksi pässipaidat joutuivat vetäytymään Mestiksestä kesken viime kauden, kun vaihtoehtona oli pelata puoli kautta tyhjille katsomoille.

Monivuotinen urheilutoimenjohtaja Pekka Lindén on lisäksi onnistuttu houkuttelemaan takaisin seuraan. Kevätkesällä lähdöstään yllättäen ilmoittaneen Lindénin paluu julkistettiin lokakuun puolessavälissä.

Hänen tärkeimpiin tehtäviinsä kuuluu uuden valmentajan hankkiminen. Työ tosin käynnistyy vasta marraskuun alussa.

– Lindén on Madeiralla lomalla, niin on päätetty, että marraskuun alkuun vielä katsellaan tässä, selostaa puheenjohtaja Kutvonen.

Seuran sieluksikin mainitun Lindénin takaisin houkuttelu ei ollut pitkä prosessi. Hallitus oli pitänyt hänet ajan tasalla seuran kuulumisista kaiken aikaa, ja Kutvonen itse päätti lopulta pyytää häntä palaamaan töihin. Yksi puhelinsoitto riitti.

– Hän sanoi miettivänsä vuorokauden ja sanoi lopulta, että tulee, Kutvonen kertoo.

"Lähinnä tarkkaillaan tässä Juho Nykästä."

Maksettavana on niin uuden valmentajan, Lindénin kuin Erosen palkka. Yhtälö kuulostaa seuran kannalta kestämättömältä: herää kysymys, miten seuralla tällaiseen on varaa, kun talous on jo ennestään tiukilla.

– Se on vain kestettävä. Kyllähän se on tällaisissa tapauksissa niin meillä kuin muillakin niin, että täytyy vain kääntyä yhteistyökumppanien puoleen. Että kun rahoitatte muutenkin, niin rahoitatteko vielä vaikka kuukausipalkan, taustoittaa Kutvonen.

Ratkaisun taloudellinen kestävyys on siis yhteistyökumppanien hyväsydämisyydestä kiinni. Se, kuten myöskään itse valmentajarekrytoinnin onnistuminen, ei kuitenkaan näy Kutvosta huolestuttavan.

– Markkinat ovat ihan hyvät. Kun Pekka tulee, niin palataan tarkemmin. Lähinnä tarkkaillaan tässä Juho Nykästä, Kutvonen kommentoi.

SaPKo pelaa toistaiseksi Juho Nykäsen komennossa uuden valmentajan löytymistä odotellessa.
Kuva © Topi Lainio

Nykäsellä on toden totta käynnissä eräänlainen seurajohdon antama koeaika. Erilaisia valmentajanimiä on hallituksen keskusteluissa vilahdellut, mutta toistaiseksi on vielä epäselvää, hankkiiko seura apuvalmentajan Nykäsen valmennusryhmään vai uuden päävalmentajan, jonka kakkosena Nykänen jatkaa.

– Olen kokenut, että olen nyt niin kuin MM-leirityksessä. Tämä pätkä on minun show'tani ja sitten katsotaan, mitä hakuprosessi tuottaa. Olen tyytyväinen siihen, jos meille päävalmentaja tulee, sanoo Nykänen.

Savonlinnan Pallokerhon eriskummallinen valmentajapolitiikka jättää toistaiseksi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Tietoinen valinta päästää päävalmentaja-pelaajakoordinaattori työvelvoitteestaan neljän Mestis-ottelun jälkeen on yksi asia, päätöksen syntyminen taustoissa jo ennen sarjakauden alkua toinen.

Nyt elettävän väliaikaisen siirtymävaiheen myötä samaa joukkuetta luotsaa yhden kauden aikana kolme eri valmennusryhmää, joissa on yksi yhteinen nimittäjä. Vaikka tilanteen kärjistymisen syistä pysytään vaiti, sekä seura että Eronen ovat korostaneet, että urheilutuotteeseen liittyvillä asioilla ei ole ollut vaikutusta Erosen pois potkimiseen.

Yksi on silti varma. Nähty ratkaisu on lopulta juuri se, jonka SaPKo on itselleen parhaaksi katsonut – niin käsittämättömältä kuin se vaikuttaakin kaikki kerrannaisvaikutukset huomioiden.

Puheenjohtajan sanoin: muuta mahdollisuutta ei ollut.

Muokattu 28.10.2021 klo 12.40: Nykänen valmensi viime kaudella Jukurien alle 18-vuotiaiden, ei alle 20-vuotiaiden SM-sarjajoukkuetta.

Julkaistu 29.10.
Artikkeli

Analyytikon aamukahvit: KalPan heikon alkukauden ongelmat löytyvät omalta kenttäpuoliskolta

KalPan alkukausi on ollut tuloksellisesti suuri pettymys. Kolmatta kauttaan KalPan penkin takana seisova Tommi Miettinen ei ole saanut joukkuetta tasaisen suorittamisen tielle missään vaiheessa.
Veeti Kantoluoto, @vvvende

KalPa on analyysiä kirjoittaessa sarjataulukossa sijalla 12. Liigassa on kolme joukkuetta, jotka ovat voittaneet vain kolme ottelua varsinaisella peliajalla. Kyseiset joukkueet ovat Ässät, HPK sekä KalPa.

Kuopiolaisten yhtenä ongelmana on se, että niin sanottu pelin tappaminen tuottaa vaikeuksia. KalPa on menettänyt kolmannen erän johtoaseman viisi kertaa 17 ottelussa. Näistä räikeimmät esimerkit lienevät kahden maalin johtoaseman menettäminen 18 sekunnin sisään Ässiä vastaan, sekä kolmen maalin johdon sulaminen 47 sekunnissa JYPiä vastaan.

KalPa on tehnyt Liigassa toiseksi eniten maaleja (48) ja vuorostaan päästänyt kolmanneksi eniten maaleja (51). Hyvä asia KalPan kannalta on, että tuloksenteko toimii, sillä puolustuspelin organisointi on lähtökohtaisesti maalintekoa helpompaa.

Tiiviin viisikon jääkiekkoa

KalPa pelaa lähtökohtaisesti hyvin tiiviillä viisikolla, mikä mahdollistaa laadukkaan pelin avaamisen paineen alla ja hitaissa lähdöissä. Esimerkiksi niin sanottua repivää hyökkääjää KalPa käyttää hyvin harvoin. Lisäksi KalPan erottaa monista joukkueista se tapa, miten kiekolliset pelaajat ー varsinkin puolustajat ー operoivat vastustajan paineen alla.

Kuopiolaiset tyytyvät hyvin harvoin purkamaan kiekkoa lasin kautta vastustajan prässätessä. Sen sijaan kiekollinen pelaaja pyrkii paineen alla voittamaan tilanteen harhauttamalla ja pysymällä kiekossa siten, että kontrolloitu lähtö on mahdollinen mikäli tie ylös on tukossa nopeaa lähtöä varten.

KalPan viisikolta löytyy myös malttia kerätä joukot uudestaan, mikäli syöttösuuntia ei keskialueen ylitykseen ensimmäisellä yrityksellä meinaa löytyä.

Kiekottomien tukitoimet edesauttavat keskialueen laadukasta ylittämistä. Puolustajille on vähintään yksi, mutta usein myös kaksi hyökkääjää tarjoamassa syöttöpaikkaa, minkä ansiosta puolustajat eivät joudu tukeutumaan ihmetemppuihin peliä avatessa.

Tätä seuraa keskialueen ylitys kaistoja pitkin yleensä puolustajan noustessa hyökkäykseen mukaan. KalPa käyttää suorahyökkäyksissään myös kentän leveyttä erinomaisesti hyväkseen siirrelläkseen vastustajan viisikkoa.

Hyökkäys kaipaa yllätyksellisyyttä

KalPa ei vie suorahyökkäyksiä maalille tai lauo sektorin ulkopuolelta, mikäli laadukkaaseen hyökkäyksen päättämiseen ei ole mahdollisuutta. Usein hyökkäyksen ollessa ali- tai tasavoimainen KalPa tyytyy lyömään liinat kiinni siniviivan ylityksen jälkeen ja aloittamaan hyökkäysalueen pyörityksen.

Hyökkäysalueen kiekollisen pelin sapluuna on melko yksinkertainen. Viivan kautta haetaan paljon toimituksia maalille ja jos laukaisulinja on peitetty, kiekko heitetään takaisin ränniin. Puolustajat tekevät myös hyökkäysalueella rohkeita nousuja kiekon kanssa.

Kasper Puutio on väläytellyt kiekollista osaamistaan.
Kuva © Saimi Airaksinen

KalPan hyökkäysalueen hyökkäyspelaamisesta puuttuu tietyllä tavalla yllätyksellisyys, sillä kuopiolaiset pelaavat hyvin vähän päädyn kautta. Osittain tästä syystä murtavia syöttöjä puolustavan viisikon sisään nähdään melko vähän. Tämän osa-alueen kehittymistä on mielenkiintoista seurata niin KalPan kuin vastapuolen tekemisen osalta.

Keltamustien tuloksenteko ei toisaalta ole vain tasakentällisin tehtyjen maalien varassa, sillä KalPan ylivoimaprosentti on Liigan kolmanneksi paras ja joukkue on ylivoimamaaleissa jaetulla ykkössijalla JYPin kanssa.

Puolustuspelaamisessa petrattavaa

KalPan ongelmat ovat alkukauden aikana ollut puolustuspelaamisessa ympäri kenttää. Ensinnäkin suorahyökkäysten puolustaminen pelin kääntyessä on ollut haaste KalPalle.

Omalla alueella KalPa taas puolustaa periaatteessa hyvin keskustaa, mutta joukkue jää liian usein pitkiin pyörityksiin omalla alueella mikä lisää riskiä puolustusvirheisiin. KalPa puolustaa mies vastaan mies -tyylillä, ja se näyttää tuottavan etenkin joukkueen nuoremmille pelaajille ajoittain ongelmia.

Turhan usein selustat jäävät huomioimatta ja vastustaja pääsee laadukkaisiin maalipaikkoihin puoli-ilmaiseksi. Alivoimaprosentti 79,25 kuuluu myös Liigan heikoimmaan viidennekseen. KalPan valmennustiimillä riittää siis mietittävää puolustuspelaamisen tiivistämisen osalta.

Maalivahtipeli Kilpeläisen harteilla

Selkeä haaste KalPalla alkukauden aikana on ollut maalivahtipelaaminen. Käytännössä ainoa vaihtoehto tolppien väliin toistaiseksi on ollut Eero Kilpeläinen, mutta konkarivahdilla koppi ei ole tarttunut toivotulla tavalla. 14 pelatun ottelun jälkeen Kilpeläisen torjuntaprosentti on 88,10 ja päästettyjen maalien keskiarvo 2,35 ottelua kohden.

Kilpeläisen lisäksi maalinsuulla on käynyt kokeilemassa Juha Jatkola sekä Henri Tikkanen. Kummankaan kassarin tilastot eivät ole järin mairittelevia.

KalPan urheilujohtaja Anssi Laineen olisi syytä löytää Kilpeläisen vierelle maalivahti, jota voisi peluuttaa. Sillä tällä hetkellä kuorma näyttäisi olevan 36-vuotiaalla maalivahdilla liian suuri. Eikä tilanne ole helpottamassa, mikäli luotettavaa kakkosvaihtoehtoa ei löydy.

Julkaistu 29.10.
Kolumni

Uhri Kyle Beach on ainoa, joka on pahoitellut toimintaansa – Blackhawks vajoaa jokaisella puheenvuorollaan syvemmälle suohon

NHL:n seksuaalirikoskriisissä kapteenit ja seurajohtajat ovat olleet johtamisen irvikuvia. Uhri, Kyle Beach, on sen sijaan näyttänyt parasta esimerkkiä.
Juha Oinonen

Näin kommentoi Chicago Blackhawksin pitkäaikainen ja arvostettu kapteeni Jonathan Toews seurajohtoa pian sen jälkeen, kun itsenäinen tutkinta oli todennut, että Stanley Cupin finaalit olivat tärkeämpi asia kuin 20-vuotiaan lupauksen Kyle Beachin tekemä ilmoitus joutumisestaan videovalmentaja Brad Aldrichin ahdistelemaksi.

Ei osanottoa tai empatiaa, vaan puolustelua ja selittelyä.

Muun muassa toimitusjohtaja Danny Wirtz ja päävalmentaja Jeremy Colliton puhuivat niin ikään positiiviseen sävyyn GM Stan Bowmanista. Vaikka kehuille lie aihettakin, tällaisessa tilanteessa se tuntuu uhrin väheksymiseltä ja vääryyksien hyväksymiseltä.

Sietämättömän vastuutonta toimintaa vastuullisessa asemassa olevilta!

Lakifirma Jenner & Blockin raportti todensi, että Bowman ja muu seurajohto valitsi tietoisesti hylätä epäillyn seksuaalisen hyväksikäytön uhrin ja keskittyä pudotuspeleihin. Bowman itse pesi kätensä ja sysäsi vastuun esimiehelleen.

Sietämättömän vastuutonta toimintaa noin vastuullisessa asemassa olevilta!

Otetaanpa verrokiksi Beach, joka on 11 vuotta kantanut kammottavaa tragediaa mukanaan – hän on kärsinyt mielenterveys- ja päihdeongelmista ja joutunut luopumaan NHL-unelmastaan.

Tämän vuoden aikana hän on toistuvasti joutunut palaamaan kevään 2010 hirvittäviin tapahtumiin ja samaan aikaan pelännyt, että Blackhawks saa jälleen venkoiltua itsensä vastuusta.

Kyle Beach (vasemmalla) pelasi Blackhawks-paidassa vain harjoitusotteluissa.
Kuva © Getty Images

Lopulta Beach tulee omalla nimellään ja kasvoillaan julkisuuteen TSN:n Rick Westheadin haastattelussa. Kun puhe kääntyy Aldrichin myöhempään uhriin, Beach on pahoillaan. Hän pyytää anteeksi, ettei pystynyt tekemään enempää eikä estämään Aldrichia jatkamasta ahdisteluaan.

Hän, joka on kärsinyt eniten, pyytää anteeksi. He, jotka ovat toimineet väärin, saavat synninpäästön eivätkä osoita edes katumusta.

Beach näytti esimerkin, josta Toewsin ja muiden “johtajien” sietää ottaa mallia.

Katso tästä Blackhawks-skandaalin kaikki käänteet.

Julkaistu 29.10.
Artikkeli

Arto Laatikaisen tuhannen liigaottelun tarina kanssamatkaajien kertomana

Arto Laatikainen on tuhannen liigaottelun veteraani. Pitkälle uralle mahtuu niin ylä- kuin alamäkiäkin. Neljän mestaruuden Laatikaisen uralla leimallista on ollut se, miten pohjalta on aina noustu takaisin huipulle.
Lauri Meriläinen, @lauri3000

Lujaa laatua: Lada

Arto Laatikainen on tuhannen liigaottelun veteraani. Pitkälle uralle mahtuu niin ylä- kuin alamäkiäkin. Neljän mestaruuden Laatikaisen uralla leimallista on ollut se, miten pohjalta on aina noustu takaisin huipulle.

Arto Laatikainen on pelaaja ja persoona, jonka tarvitsee pelata tuhat ottelua Liigassa päätyäkseen isoihin otsikoihin.

Tuhat ottelua 41-vuotias puolustaja saa täyteen 29. lokakuuta Lahdessa ottelussa Pelicans-HPK. Hän on vasta liigahistorian viides pelaaja, joka saavuttaa kyseisen rajapyykin.

Koska Laatikainen ei juuri koskaan ole itse äänessä ja esillä, on varsin sopivaa, että tälläkin kertaa annetaan puheenvuoro niille, joilla on takanaan yhteisiä kilometrejä "Ladan" kanssa.

Lauri Meriläinen

Teksti

Arto Laatikainen on ennen kaikkea espoolaisen jääkiekkoilun hiljainen keulakuva. Hän oli 2000-luvulla nostamassa Espoo Bluesia Liigan eliittiin.

Puolustajan liigaura alkoi 18-vuotiaana Espoossa kaudella 1998−1999. Aikakauden standardeilla verrattain pienikokoinen Laatikainen vakiinnutti paikkansa nopeasti Bluesin kokoonpanossa. Aikakauden kuvaan eivät kuuluneet nykyään jo Liigassa vakiokalustoon kuuluvat alaikäiset superjunnut.

− Silloin oli juniorina vaikea tulla liigaan. Kyllä hän aika nopeasti raivasi itselleen sen roolin. Hänestä kasvoi nopeasti huippu-urheilija, entinen pelikaveri Bluesista, Timo Hirvonen muistelee.

Uransa alkupuolella Laatikainen pääsi pelaamaan paljon Bluesin monivuotisen alakerran johtohahmon, tšekkipuolustaja Jiri Vykoukalin rinnalla.

− Hän oli todella hiljainen pelaaja, mutta alusta asti oli selvää, että hän on todella taitava, Vykoukal muistelee.

Vykoukal johti kopissa esimerkillään, ei niinkään puheillaan. Hän oli siis hyvin samanlainen johtajana kuin Laatikainen nykyään. Vykoukal oli myös aikakaudellaan tietynlainen edelläkävijä, mitä tulee urheilullisuuteen. Peliuransa jälkeen tšekki on luonut kotimaassaan uutta uraa itselleen urheilijoiden auttajana.

− Minulla oli jo Suomen vuosina henkilökohtainen valmentaja ja ravinto-ohjelma, mutta en puhunut niistä juurikaan. Se on hassua, koska nykyään toimin mentorina urheilijoille ja kerron heille näistä asioista, Vykoukal hymähtää.

Kuva © Tomi Hänninen

Laatikainen pelasi kaikkiaan kymmenen kautta putkeen Espoossa. Kaudella 2007−2008  Laatikainen takoi uransa ennätyspisteet 13+25 ja hänet palkittiin Pekka Rautakallio -palkinnolla sarjan parhaana puolustajana.

− Silloin hän löysi oman pelaamisensa ja nousi lopullisesti huipulle, Bluesin silloinen päävalmentaja Petri Matikainen kertoo.

Bluesin kausi huipentui Liiga-finaaleihin, missä Kärpät oli lopulta vahvempi voitoin 4−1 ja Laatikaisen kaulaan ripustettiin hopeamitali. Se oli espoolaisen miesten pääsarjakiekon historian ensimmäinen mitali.

− Hän ei koskaan halunnut, että häntä nostetaan jalustalle. Tosin minä nostin hänet pukukopissa monen monta kertaa jalustalle. Se oli tietyllä tapaa Ladan joukkue. Hän oli meidän tärkein pelaaja, Matikainen suitsuttaa.

Bluesin finaalikevään jälkeen Laatikainen suuntasi ainoalle ulkomaankomennukselleen: kolmeksi kaudeksi Ruotsiin. Heti ensimmäisellä Elitserien-kaudellaan Laatikainen voitti Färjestadissa mestaruuden. Laatikainen pelasi vielä toisen kauden Färjestadissa ja yhden Södertäljessä ennen kuin palasi Suomeen.

Tällä kertaa osoitteena oli Jyväskylä.

JYP oli Bluesin lailla noussut Liigan kärkikastiin. Se oli voittanut paria vuotta aiemmin historian ensimmäisen mestaruutensa ja sen jälkeen vielä pronssia. 2010-luvun jyväskyläläisen kiekkomenestyksen historiankirjoihin nimensä pääsi kirjoittamaan myös Laatikainen. Keväällä 2012 kaulassa killui kultamitali. Kauden 2011−2012 yleisin pakkipari Laatikaiselle oli isokokoinen Olli Malmivaara.

− Se oli hieno kausi. Siinä oli kaikkia vaiheita, kun alku oli vaikea, mutta hieno kasvutarina koko joukkueelta. Heti ensimmäisistä harjoitusotteluista alkoi natsata Ladan kanssa, Malmivaara muistelee.

− Hän ei ole ehkä suulain kaveri, mutta huolehti kaikista pelaajista ihan aidosti. Aina kun oli asiaa, hän oli äänessä. Häntä arvostettiin ja kunnioitettiin todella paljon.

Kuva © Jani Maukonen

Visiitti Jyväskylään jäi yhden menestyksekkään kauden mittaiseksi ja Laatikainen palasi Espooseen ja Bluesiin. Joukkuetta valmensi tällöin Lauri Marjamäki assistenttinaan Laatikaisen pelikaveri liigauran alkutaipaleelta: Timo Hirvonen.

Nyt Laatikainen oli jo yli kymmenen vuotta ammattilaisena pelannut veteraani ja pelipaidan rintamukseen ommeltiin kapteenin C-kirjain.

− Hän opetti omalla tekemisellään nuorempiaan. Hän noudatti arjessa niitä arvoja, mitä joukkueen kanssa oli sovittu. Se oli hänen tapansa johtaa joukkuetta, Hirvonen kuvailee.

Laatikaisen kausi Blues-kapteenina meni pilalle polvivamman vuoksi. Myös Bluesin kausi oli pannukakku. Edellisellä kaudella pronssia saavuttanut joukkue jäi pudotuspelien ulkopuolelle ollen lopulta sarjassa vasta sijalla 12. Seuraavalla kaudella myös Malmivaara liittyi Bluesiin ja joukkue eteni pudotuspeleihin.

− Pelasimme paljon pakkiparina myös Bluesissa. Siitä oli iso apu, että hän oli pelannut aiemminkin siellä, kun olin ensimmäistä kauttani Espoossa, Malmivaara kuvailee.

Laatikaisen operoitu polvi ei ollut vieläkään täydessä kunnossa ja 34-vuotiasta Ladaa oltiin jo liputtamassa ulos radalta. Uran jatkoa oli itseasiassa pohdittu jo Jyväskylässä.

− Jyväskylän aikana hänellä oli jo isoja ongelmia polvien kanssa eikä hän oikein silloinkaan tiennyt, miten ura jatkuu vai jatkuuko, Malmivaara paljastaa.

− Kaveri pelaa vieläkin, niin onhan se ihan huikea tarina. Kertoo ihmisestä, periksiantamattomuudesta ja määrätietoisuudesta aika paljon.

Kuva © Timo Savela

Syksyllä 2014 Laatikainen sai odottelun jälkeen viiden ottelun mittaisen sopimuksen TPS:ään, mutta se katsastus ei tuottanut jatkoa. Edessä oli jälleen tyhjäkäyntiä ilman sopimusta.

Lokakuussa puhelin pirisi. Ladassa olikin vielä leimaa jäljellä.

Puhelu Oulusta nosti Laatikaisen pois työttömien liigapelaajien ringistä. Ruotsalaispakki Adam Masuhrin loukkaantuminen oli Laatikaisen kannalta onnenpotku ja avasi paikan Kärppien pakistosta.

Kärpissä Laatikainen pelasi Ryan Glennin pakkiparina valtaosan kaudesta 2014−2015. Ja kuinka ollakaan, vaikeudet olivat muisto vain. Kone kehräsi ja Laatikainen juhli keväällä uransa toista suomenmestaruuttaan ollen näkyvässä roolissa Kärppien pudotuspelikeväänä.

− Mahtava tyyppi ja joukkuekaveri. Erittäin sulava ja taitava pelaaja. Hän suorastaan loisti ylivoimalla, nykyisin Puolassa pelaava Glenn muistelee yhteistä aikaa Kärpissä.

Sulavan syöttelyn seurauksena Laatikaiselle kirjattiin pudotuspeleissä tehopisteet 0+17, joka on samalla puolustajien syöttöpisteiden pudotuspeliennätys. Kauden päätteeksi Laatikainen pokkasi myös Liigan herrasmiespelaajalle jaettavan Raimo Kilpiö -palkinnon.

Seuraavalla kaudella Laatikainen saavutti Kärpissä pronssia, mutta sen jälkeen oli jälleen aika nostaa kytkintä ja vaihtaa maisemaa.

Kuva © Antti Romsi - http://www.romsi.net

Keväällä 2016 Espoon käräjäoikeus asetti Espoo Bluesin konkurssiin. Lada sen sijaan käänsi keulansa kohti Tamperetta ja Ilvestä. Nuoressa pakistossa tarjolla oli myös mentorin rooli.

Mentoroinnista pääsi nauttimaan Ilveksessä juuri Liigaan noussut, nykyisin Ässiä edustava Olli Vainio. Nuori puolustaja oli Laatikaisen Ilves-vuosina useimmin rinnalla pelannut pari.

Vaikka Laatikainen ei ole koskaan ollut pukukopin äänekkäin hahmo, sai Vainio konkaripakilta kullanarvoisia vinkkejä. Vainio kokee, että osa Laatikaisen rauhallisuudesta tarttui myös hänen omiin otteisiinsa ja nuoren pelaajan virheherkkyys pieneni.

− Muistan saaneeni häneltä sellaisia kokeneemman miehen neuvoja, miten tietyissä tilanteissa tulisi pelata. Miten peliä luetaan, siinähän hän on todella hyvä, Vainio muistelee.

− Välillä oli tilanteita, missä katsoin, että nyt hän on pulassa. Tuohon hän ei kerkeä. Aina hänellä oli jokin pieni kikka. Hän luki peliä ja sijoittui oikein. Aina hän taikoi itsensä voittajana ulos tilanteesta.

Kaksi kautta Tampereella olivat vaikeita. Terveyshuolien ja loukkaantumisten vuoksi kone yskähteli pahemman kerran. Kaikkiaan 87 ottelussa kertyivät tehopisteet 1+18. Sanonta "ei kautta ilman maalia" ei toteutunut Laatikaisen osalta jälkimmäisellä kaudella.

Kuva © Vesa Pöppönen www.facebook.com/VesaPhoto

Ladaa oltiin jälleen lyömässä paaliin. Mittarissa lukema 40 vuotta lähestyi ja vaikutti siltä, että kilometrit olivat tulleet täyteen. Ainakin Liigan osalta. Laatikainen kuunteli kroppaansa ja lepäsi kesän.

Vastoinkäymisistä huolimatta 38-vuotias puolustaja oli päättänyt jatkaa uraansa, mutta mielessä olivat Keski-Euroopan kaukalot.

Vaan jälleen löytyi yksi, jolle kokeneen pelurin palvelukset kelpasivat. Yksi puhelu muutti taas uran suunnan kohti kirkkainta kärkeä. HPK:n päävalmentaja Antti Pennaselta tulleen puhelun jälkeen Laatikainen reissasi Euroopan sijaan työmatkaa Espoosta Hämeenlinnaan.

− Meillä oli aika nuori pakisto silloin. Tarvitsimme kokemusta puolustukseen. Tiesin, että Ladalla oli ollut vaikeuksia Tampereella, mutta tiesin myös, että hän on todella älykäs pelaaja. Hän on ollut menestyneissä joukkueissa ja menestynyt itsekin. Ne olivat sellaisia asioita, miksi hänestä kiinnostuin, Pennanen kertaa taustaa.

Pennanen soitteli läpi Laatikaisen entisiä valmentajia ja kaikkialta tuli vastaan vihreää valoa.

− Pennanen soitti minulle silloin kesällä, että mitä olen mieltä Laatikaisesta. Pystyisikö se vielä? Sanoin, että jumaliste, nyt ota se! Menen takuuseen, että hän tulee olemaan huikea sulle, Matikainen muistelee.

Kuva © Jari Mäki-Kuutti

Laatikainen sopikin HPK:n pelisapluunaan kuin pyöreät lamput Ladan keulalle. Kopissa hän johti jälleen teoilla, ei korulauseilla ja motivaatiopuheilla.

− Jos treenit alkoivat yhdeksältä, oli Laatikainen ajanut Espoosta jo kahdeksaksi hallille ja alkanut jumpata, Pennanen kertoo.

Ja kuten lukija saattaa jo tässä kohtaa arvata, tarinan kaava oli jälleen sama. Karstat oli saatu pois koneesta ja heti ensimmäisellä kaudella uudessa joukkueessa oli tuloksena mestaruus.

Laatikaisen pakkiparina mestaruuskaudella 2018−2019 luuti HPK-kasvatti Petteri Nikkilä. Laatikainen pelasi yhteensä 55 runkosarjaottelua, Nikkilä 59. Pakkiparina kaksikko pelasi 46 ottelussa.

− Oli erittäin helppoa pelata. Aika samalla tavalla ajattelimme pelistä. Hän on pelitaitava pakki eikä hänellä ole koskaan kiire, nykyisin KooKoota edustava Nikkilä muistelee.

Tasaisesti aiempina vuosina kehittynyt Nikkilä nousi samalla Liigan eliittipuolustajien joukkoon. Laatikaisen rinnalla syntyivät myös toistaiseksi uran ennätyspisteet 4+38 ja seuraavalla kaudella Nikkilä debytoi maajoukkueessa.

− Jos annoin viivassa pakki-pakin, ei hänellä ollut heti kiire ampua siitä. Sen kiekon sai usein takaisinkin. Aika samalla tavalla ajattelimme pelistä, joten sekin varmasti auttoi minua kehittymään, Nikkilä pohtii.

Viime kaudella Laatikainen ehti jo asettua jääkiekkoilullisestikin kotikonnuilleen Espooseen ja Kiekko-Espoon Mestis-joukkueen riveihin, mutta vuodenvaihteen jälkeen Hämeenlinnassa kaivattiin konkaripakin apua kurssin kääntämiseksi. Nyt Laatikainen pelaa neljättä kauttaan HPK:ssa.

Kuva © Joonas Kämäräinen

Rauhallinen, tasainen, luotettava. Ne kuvaavat hänen entisten sekä nykyisten pelikavereiden ja valmentajien mukaan Laatikaista sekä kaukalossa että sen ulkopuolella. Yksi teema toistuu monien haastateltujen puheissa: hän osaa pelata. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta mitä se oikein tarkoittaa?

− Kannattaa katsoa, miten hän pelaa kiekottomana. Sekä hyökkäys- että puolustuspeliroolia. Jos mennään yksityiskohtiin, kannattaa seurata, miten hän pelaa pieniä pelejä pelin sisällä, esimerkiksi syöttämiseen liittyviä asioita, Pennanen analysoi.

Tilanteiden tunnistaminen on yksi Laatikaisen suurimmista vahvuuksista. Kiekollisena hän onnistuu löytämään vaivattoman oloisesti oikean ratkaisun ja peliä edistävän syötön. Laatikainen ei ole näyttävin tai säkenöivin kiekkotaituri, mutta yksi harvinainen pelillinen ominaisuus hänellä on. Laatikaisella on kyky pysäyttää aika.

− Kyllä se jostain kertoo, että hänellä ei ole kiire kauhean usein. Tai kiireessäkin hän pystyy pelaamaan rauhassa. Se on hämmästyttävää, miten hän siihen pystyy. Hän kuuluu pelaajiin, joita on nautinto katsoa. Se on kuin katsoisi musiikkiesitystä, missä esiintyjä on niin hyvä, ettei tarvitse olla yhtään huolissaan. Sitten vain uppoutuu tarinaan. Samaa on, kun katsoo Ladan pelaamista. Siinä on kiva olla valmentajana, Pennanen innostuu.

Laatikaisen nykyinen joukkuetoveri Antti Pihlström on pelannut puolustajan kanssa peräti neljässä eri joukkueessa. Yhteinen taival alkoi Espoosta. Seuraavaksi he istuivat samassa kopissa Färjestadissa. Sittemmin tiet kohtasivat Jyväskylässä ja nyt he molemmat edustavat HPK:ta.

Pihlströmin mukaan Laatikainen on pysynyt samanlaisena vuosien ajan, vaikka pelityylissä on tapahtunut pieniä muutoksia.

− Hän on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hän näkee tavallaan mitä tapahtuu jo etukäteen. Totta kai hän on vähän muuttunut iän myötä. Nykyään hän ei hyökkää enää niin paljon, nuorempanahan hän oli kova nousemaan hyökkäyksiin. Nyt on vähän puolustavampi rooli, Pihlström kuvailee.

Kuva © Jari Mäki-Kuutti

Tuhat ottelua Liigassa tarkoittaa myös sitä, ettei silloin ole voinut juuri pelata muissa sarjoissa. Kolmea Ruotsissa vietettyä kautta ja muutamaa lyhyttä Mestis-visiittiä lukuunottamatta Laatikainen on pelannut ainoastaan Liigassa. Ulkomaille lähtemiseen vaikuttavat tietysti aina myös pelaajan henkilökohtaiset mieltymykset, arvot ja elämäntilanne.

Laatikainen nousi nopeasti Bluesin liigamiehistöön ja pelasi läpi ikäkausimaajoukkueet ja junioreiden arvokisat. Aikuisten tasolla maajoukkueen ovet ovat kuitenkin vuosien 2006−2008 kolmea EHT-turnausta lukuunottamatta pysyneet kiinni.

Vaikka Laatikainen on aina ollut luistelijana taitava, ei häntä voi kuvailla nopeaksi tai räjähtäväksi. Myös pieni koko oli vielä 2000-luvullakin rasite paperilla.

− Se oli hänen parhaimpina vuosinaan ajatus, että puolustajan pitää olla iso tai sitten todella nopea. Hän oli tasaisen hyvä kaikessa, mutta hänellä ei ollut sellaista tiettyä osa-aluetta, jolla olisi erottunut, Hirvonen analysoi.

Hän on valmentajan ihannepelaaja. Tekee juuri sen mitä pyydetään, miten pyydetään eikä valita turhasta.

− Suomessa puhutaan paljon pelitavoista ja pelaamisesta, mutta pelaajien kyky kilpailla, sietää painetta ja kantaa itsensä urheilijana meinaa unohtua keskusteluissa, Pennanen toteaa.

Pelillisten taitojen lisäksi Laatikaisen henkinen kantti ja urheilullisuus ovat huippuluokkaa. Sekä Pennanen että Matikainen myös kehuvat Laatikaisen kipukynnystä. Kovien tällien jälkeen ja jopa vammojenkin vaivaamana hän on pystynyt pelaamaan, eikä se ole vaikuttanut hänen suorittamiseensa.

− Hänellä on äärimmäisen kova kipukynnys. Nykypäivänä se ehkä ole enää hyve, kun kukaan ei halua, että joku pelaisi kipeänä tai loukkaantuneena. Laatikainen oli välillä aivan rikkinäinen jätkä. Sitten teipattiin kasaan ja eikun takaisin lootaan. Se ei vaikuttanut hänen tekemiseensä, hän pystyy pelaamaan isossa stressissä pitkiä jaksoja illasta toiseen, Matikainen kehuu.

Kuva © Mikko Pylkkö mikko.pylkko@jatkoaika.com

Tuhat ottelua ei myöskään tule täyteen, jos fysiikka ei sellaista kestä. Vainiolle on monien muiden pelikavereiden tapaan jäänyt mieleen se, miten pieteetillä Laatikainen suhtautuu kehonhuoltoon. Hän on hallilla ensimmäisenä lämmittelemässä ja viimeisenä polkemassa kuntopyörää otteluiden jälkeen.

− Hän huoltaa kroppaansa todella paljon ja se on varmasti hänen pitkän uransa salaisuus. Sain siitä itsekin paljon oppia siitä, minkä verran töitä pitää sen eteen tehdä. Kun ikää tulee lisää, sen merkitys vain korostuu, Vainio kuvailee.

Nykyään pelaajat ovat paljon tietoisempia ravinnon, levon ja monipuolisen oheisharjoittelun merkityksestä. Laatikaista kaksi vuotta nuorempi Malmivaara pitää entistä pakkipariaan tietyllä tapaa edelläkävijänä, mitä urheilullisuuteen tulee suomalaisessa pääsarjajääkiekossa. 

− Muistan, kun itse liigauraani aloittelin, aika moni asia oli lapsenkengissä, kun vertaa liigaurani loppuun. Laatikainen on varmasti ollut ensimmäisiä, jotka ovat ymmärtäneet harjoittelun ja palautumisen aivan eri tavalla. Hän on jotenkin aina ollut asioista tietoinen. En tiedä, onko hän opiskellut niitä asioita vai onko hän vain niin fiksu tyyppi muuten, Malmivaara naurahtaa.

Liigassa päätuomarina toimivalla Mikko Kaukokarilla on pitkä yhteinen historia Laatikaisen kanssa.

− Olemme molemmat alunperin kotoisin Espoon Olarista ja asuimme aika lähekkäin, Kaukokari kertoo.

Molemmat pelasivat sekä jääkiekkoa että jalkapalloa yhdessä. Espoolaisen FC Hongan riveissä Laatikainen ei suinkaan ollut toppari tai edes laitapuolustaja, vaan nurmikentällä hänen pelipaikkansa oli entistä taaempana: tolppien välissä.

− Pelasimme kuusivuotiaasta asti samassa jalkapallojoukkueessa. Hän oli kova liimanäppi. Piti meidät monesti mukana pelissä. Hän oli rauhallinen ja antoi pitkiä avauksia, Kaukokari naurahtaa.

Jääkiekossa yhteinen taival alkoi C-juniorina. EJK:ta edustanut Laatikainen ja Jäähonkaa edustanut Kaukokari siirtyivät Kiekko-Espooseen.

Kuva © Jari Mäki-Kuutti

Myös keskushyökkääjä Kaukokari eteni nuorisomaajoukkueeseen ja pelasi yhdessä Laatikaisen kanssa vuoden 2000 nuorten MM-kisoissa Ruotsissa. Sittemmin urat etenivät eri suuntiin. Kaukokarista tuli lopulta päätuomari Liigaan.

− Jo C-junioreissa oli selvää, että Laatikainen oli poikkeuslahjakkuus omassa ikäluokassaan. Hän otti selkeän harppauksen meihin muihin verrattuna ja minä tulin oman ikäluokkani mukana. Kohtasimme samassa joukkueessa jälleen SM-liigassa.

− Itselläni ei ihan paukut riittäneet vakinaiseen liigapaikkaan ja lähdin pelaamaan Mestistä. Oma urani päättyi noin 25-vuotiaana. Sen jälkeen olen ainakin toisella silmällä seurannut, miten Lada etenee omaa uraansa, Kaukokari kertoo.

Vaikka Kaukokari ja Laatikainen ovat tunteneet toisensa lapsuudesta asti, ei yhteydenpitoa kaukalon ulkopuolella ole Kaukokarin mukaan ollut vuosiin.

− Totta kai aina peleissä moikataan ennen ottelua. Se on itseäni naurattanut, että vaikka ollaan pienestä asti tunnettu, on Lada niin ammattimainen tekijä, ettei siellä paljon pelin aikana jutella ja katseita vaihdeta. Hän keskittyy niin täysin siihen pelaamiseen, ettei voi kuin ihailla.

Tuomarin näkövinkkelistä Laatikaista seuraava Kaukokari kuvailee puolustajaa hyvin samaan tapaan kuin kanssapelaajat ja valmentajat.

− Sellainen sanonta kuin vähemmän on enemmän pätee häneen. Hän on täysin neutraali. Tunneskaala on aivan minimaalinen. En muista, että hän olisi minun otteluissa näyttänyt tunteitaan. Se on ihan sama onko kyseessä liigafinaali vai tiistain runkosarjaottelu, hän on ihan samanlainen. Molemmista on kokemusta hänen kanssaan. Se on stabiili tuote, minkä häneltä saa, Kaukokari kuvailee.

Kuva © Joonas Kämäräinen

Laatikaisen merkitys espoolaiselle jääkiekolle on valtava, vaikka siitä ei ole koskaan isoja otsikoita revitty. Kymmenen ensimmäisen liigakautensa aikana Laatikainen oli mukana nostamassa Bluesia Liigan huipulle. Hän oli joukkueen johtava pelaaja seurahistorian ensimmäisen mitalin saavuttaneessa joukkueessa.

Peliäly, taito pysäyttää aika ja kyky nähdä tulevaisuuteen ovat vahvuuksia, joilla ura voi vielä jatkua tämänkin kauden jälkeen. Vaikka HPK:n syksy ei ole ollut helpoimmasta päästä, se ei ole Laatikaisen panoksesta jäänyt kiinni.

− Toivottavasti hän jatkaa vielä pitkään. Ehkä hänestä tulee Suomen Jaromir Jagr! Jos hän on edelleen yhtä hyvä luistelija kuin silloin, voi hän pelata vielä kuusi-seitsemän vuotta, Vykoukal naurahtaa.

Blues on jäädyttänyt kolme pelinumeroa: Timo Hirvosen #33, Jere Lehtisen #10 ja Päivi Virran #33. Vastaava kunnianosoitus Laatikaiselle olisi ainakin Hirvosen mukaan paikallaan, kunhan siis puolustaja joskus vain malttaa lopettaa uransa.

− Kyllä hän on ehdottomasti sen ansainnut, hän on ollut niin arvokas espoolaisessa jääkiekossa, Hirvonen lausuu.

Julkaistu 30.10.
Haastattelu

Nomen est omen – Estelle Duvin tuikkii Naisten Liigan kirkkaimpana tähtenä

Etunimensä mukaisesti Estelle Duvin on joukkueensa tähti, sekä koko sarjan kirkkain tähti. TPS:ää edustava ranskalainen on noussut Naisten Liigan pistepörssin kärkeen. Omasta menestyksestään huolimatta sarjan ykkösnimellä riittää tavoitteita: mitali TPS-paidassa ja paikka olympialaisissa Ranskan maajoukkueessa.
Timo Savela, @timosavela

TPS tuskin tiesi millaisen pelaajan se sai kaudeksi 2020–21, kun se värväsi riveihinsä kaksi ranskalaista pelaajaa. Vanhempi heistä jatkoi matkaansa toisaalle kauden aikana, mutta nuorempi heistä, Estelle Duvin, jatkoi kauden loppuun saakka. Duvin oli etunimensä (Estelle, ransk. tähti) mukainen pelaaja jo ensimmäisellä kaudella, mutta toisen kauden aikana hän on noussut sen kirkkaimmaksi tähdeksi.

Kausi 2020–21 oli Duvinille todellinen läpimurto. Hän iski 22 maalia ja syötti toiset 22 maalia 27 runkosarjapelissä. Hänen 44 pisteen kausi ei jäänyt huomaamatta. Ennen alkanutta kautta hänellä olikin useita vaihtoehtoja, mutta ranskalainen päätti jatkaa TPS:ssä.

– Keskustelin muutaman muun joukkueen kanssa viime kauden päätteeksi, mutta tykkään pelata yhdessä paikassa pidempään kuin yhden kauden. En halua vaihtaa joukkuetta ja maata joka kausi.

– Viihdyn erittäin hyvin Suomessa ja TPS-paidassa. Minulla ei ollut mitään syytä vaihtaa toisaalle. Halusin jäädä tänne vielä ainakin yhden kauden ajaksi.

Jatko TPS:ssä vaikuttaa olleen oikea ratkaisu Duvinille, joka johtaa Naisten Liigan pistepörssiä 28 pisteellä alkusarjan ollessa puolivälissä. TPS:n pelaajisto on pysynyt lähes samana viime kaudesta, mikä auttanut häntä nostamaan omaa tasoaan vielä korkeammalle.

– Meillä on melkein samat pelaajat kuin viime kaudella. Muutama pelaaja lähti muualle ja muutama tuli tänne, mutta käytännössä kyseessä on sama joukkue.

– Saatoin aloittaa kauden tietäen, mitä tulen tekemään, kenenkä kanssa ja ketä vastaan. Tältä osin kaikki on helpompaa tällä kaudella kuin viime kaudella. Haluan tehdä parhaani, olla ratkaisija hyökkäyspäässä, iskeä tärkeitä maaleja ja pyörittää peliä.

"Minulla ei ollut mitään syytä vaihtaa toisaalle. Halusin jäädä tänne vielä ainakin yhden kauden ajaksi."

Duvin muistuttaa kuitenkin, että osa hänen menestyksestään on joukkuetovereiden ansiota. Aivan omin avuin ei hän pistepörssin kärkeen ole noussut.

– Kyllä sillä on merkitystä, kenen kanssa pelaa. Roolini TPS:ssä on kipparoida ketjuani ja olla pelintekijä. Meillä on kuitenkin myös muita loistavia ja lahjakkaita pelaajia, jotka pystyvät samaan, kuten Maija [Otamo], Pauliina [Salonen] ja Ines [Lukkarila].

– Meillä on myös nuoria pelaajia, kuten Emmi [Metsä-Tokila], jotka ovat nostaneet tasoaan huomattavasti viime kaudesta ja ottavat nyt enemmän vastuuta kuin aiemmin.

Duvin viihtyy hyökkäyksen kärkenä.
Kuva © Timo Savela

TPS-valmennus on tehnyt muutoksia ketjuihin kauden aikana, mutta tämä ei ole vaikuttanut ranskalaisen peliin negatiivisesti. Hänen voi jopa sanoa nostaneen ketjukaveriensa tasoa, riippumatta siitä, kuka hänen vierellään on viilettänyt.

– Näimme sen viime peleissä. Muutimme ketjuja jonkinverran. Johtoasemassa on hyvä pelata tasapainoisilla ketjuilla, mutta voimme sekoittaa pakkaa, jos tarvitsemme maaleja.

Kauden tavoitteet TPS:ssä

TPS oli runkosarjan kuudes kaudella 2020–21. Pelaajat pyrkivät toistamaan viime kauden menestyksen. Tähän mennessä kausi 2021–22 on edennyt edelliskauden mukaisesti. Samat joukkueet väijyvät pääsyä ylempään kuuden joukkueen jatkosarjaan. Duvinille tämä on sopiva haaste.

– On ollut aika samanlaista kuin viime kaudella. Meno on tiukkaa sarjataulukon keskivaiheilla. Mukaan mahtuu monia mielenkiintoisia otteluita.

– Tavoitteemme on olla kuuden parhaan joukossa ja taistella mitalista.

Duvin on optimistinen joukkueensa mahdollisuuksista, mutta samalla hän tiedostaa, että finaalit tullaan todennäköisesti pelaamaan pääkaupunkiseudulla.

– Kulta- ja hopeamitaleista kamppaileminen tulee olemaan rankkaa, kun vastassa on [Kiekko-]Espoo ja HIFK, mutta uskon, että pystymme taistelemaan pronssimitaleista. Koen, että se on meidän kauden toinen tavoite.

Naisten Liigassa pelaa Duvinin lisäksi myös muita Ranskan maajoukkuepelaajia.
Kuva © Timo Savela

Kauden tavoitteet maajoukkueessa

Naisten Liigan pörssikärjellä riittää tavoitteita kaudelle, sillä kauden aikana ratkotaan loput paikat vuoden 2022 olympialaisiin.

– Olen myös maajoukkueessa. Marraskuussa pelaamme paikasta olympialaisissa. Tämä on yksi päätavoitteistani tällä kaudella. Olisi ensimmäinen kerta, kun Ranskan naisten maajoukkue pelaa olympiaturnauksessa.

"voimme sekoittaa pakkaa, jos tarvitsemme maaleja."

Ranska pelaa Ruotsia vastaan Luulajassa järjestettävässä karsintaturnauksessa.Duvin on varovaisen optimistinen joukkueensa mahdollisuuksista tulevissa karsintapeleissä.

– Pelasimme kesällä kolme ottelua Ruotsia vastaan. Hävisimme näistä otteluista kaksi ja voitimme yhden. Koen, että he ovat ehkä meitä hieman parempi joukkue, mutta pystymme kyllä voittamaan heidät, kun kyseessä on yksittäinen ottelu.

– Vastaamme asettuu myös Slovakia ja [Etelä-]Korea, mutta uskon, että ottelu Ruotsia vastaan tulee olemaan turnauksen kovin haaste.

Ruotsin kaataminen on antanut Duville ja hänen joukkuetovereilleen lisää uskoa omaan tekemiseen.

– Olemme paiskineet hommia pari viime vuotta. Tiedämme, että pystymme siihen. Tiedämme, että pystymme voittamaan heidät.

Tulevaisuus auki

Duvinin tämän kauden tavoitteet ovat selvät, mutta hänellä ei ole pidemmän aikavälin suunnitelmia. Hän ei mieti turhia, vaan keskittyy nykyhetkeen täysillä, kausi kerrallaan.

– Sen näkee sitten. On vaikea sanoa. En oikeasti osaa kertoa suunnitelmistani sen paremmin. Monen monta asiaa voi tapahtua kauden aikana. Niin moneen asiaan vaikuttaa menestyksemme olympialaisten karsintaturnauksessa.

– Oikeastaan ainoa asia, minkä tiedän on, etten halua vielä muuttaa takaisin Ranskaan. Haluan vielä pelata ulkomailla, on se sitten Suomessa tai jossain muualla.

Julkaistu 30.10.
Artikkeli

Ville Kohon numero kahdeksan Kisapuiston kattoon – seuraikonin juhlailta sanoin ja kuvin

Iki-SaiPa Ville Kohon paidanjäädytysseremonia oli tunnelmallinen ja juhlakalun itsensä näköinen.
Juho Silventoinen, Topi Lainio

Pitkään odotettu ja useaan otteeseen siirtynyt juhlailta koitti viimein lauantaina. Ville Kohon liki kaksi vuosikymmentä SaiPassa kantama numero 8 sai paikkansa Kisapuiston jäähallin katosta.

Kohon ja SaiPan juhlaa oli todistamassa paikan päällä lähes täysi tupa, 4323 katsojaa. Juhlallisuudet aloittaneeseen muisteluvideoon oli koottu kuvamateriaalia Kohon uran vaiheista kohokohdista sekä dramatisoitua juhlailtaan valmistautumista.

Seremonian juontajaksi esiteltiin SaiPan entinen toimitusjohtaja, Veli-Matti Taimisto. Hän summasi puheessaan Kohon uran saavutuksia ja hänen nimissään olevia seuraennätyksiä. Pitkiä monologeja ei Taimisto ehtinyt esittää – yleisö antoi innokkaasti väliaplodeja juhlakalulleen.

Ville Koho otti yleisön haltuun.
Kuva © Topi Lainio

Summattavaa totisesti riitti. Koho on SaiPan historian ykkönen muun muassa pelatuissa Liigan runkosarjaotteluissa (853), syöttöpisteissä (158) sekä pelatuissa pudotuspeleissä (48 ottelua). Täysin omaa luokkaansa ovat myös Liiga-kaudet SaiPassa (19) sekä kokonaiset kaudet kapteenina (12).

Koho oli kutsunut vieraikseen 20 itselleen merkityksellisintä henkilöä, jotka olivat vaikuttaneet hänen uraansa eniten. Heistä puheenvuoron käyttivät Liiga-SaiPa oy:n toimitusjohtaja Jussi Markkanen sekä Liigan väistyvä toimitusjohtaja Riku Kallioniemi.
Markkanen nosti esiin kokemuksiaan yhteisiltä pelivuosilta Kohon kanssa.

– Kun vuonna 2013 saavuin pelaajana SaiPaan, ei ollut epäselvää, kenen joukkueeseen saavuin, Markkanen linjasi puheessaan.

Hän muisteli muun muassa Kohon aikuisuran menestyksekkäimmän kauden 2013-14 ratkaisuvaiheita. Esiin nousi ennen muuta puolivälieräsarja JYPiä vastaan. Markkanen kertoo erääksi parhaista muistoistaan hetken juuri sarjan ratkettua SaiPalle, kun Koho hyppää hänen syliinsä.

– Kylmät väreet menevät vieläkin sitä muistellessa, Markkanen kuvasi.

Liigan toimitusjohtaja Riku Kallioniemi.
Kuva © Topi Lainio

Ennen Liigan johtopestiään viisi vuotta SaiPan toimitusjohtajana toiminut Kallioniemi nosti puheessaan esiin Kohon merkitystä osana SaiPalaisuuden jatkumoa. Kallioniemeltä Koho pokkasi Liigan muistokellon sekä ottelupöytäkirjan Kohon uran ensimmäisestä Liiga-ottelusta kaudelta 2001-02.

Puhujan paikalle astui lopulta myös itse juhlakalu. Hetket olivat viilipyttymäiselle herrasmiehelle ilmeisen tunteikkaita.

Koholle oma juhlapuhe oli tunteikas paikka.
Kuva © Topi Lainio

– Olen aika monta kertaa tässä kaukalossa ollut, ja ikinä ei ole jännittänyt niin paljon kuin nyt, Koho kuvasi tuntojaan.

Kahden suunnan työmyyränä tunnetun Kohon lopettamispäätös muotoutui vähitellen kauden 2019-20 aikana. Kapteenin C-kirjaimesta kyseiseksi kaudeksi omaehtoisesti luopunut Koho oli tuolloin kysellyt jo lopettaneilta pelaajilta, mistä tietää, koska on aika eläköityä. Vastaus oli kuulunut: "kyllä sen tietää".

Erään ottelun alla Koho oli käymässä läpi pelirutiinejaan, joihin kuuluu muun muassa kahdeksan minuutin kuntopyöräily – pelinumeron mukaisesti. Kokeneempien kollegojen kertoma osoittautui kesken kaiken todeksi.

– Siinä kuuden minuutin kohdalla tajusin kirjoittavani tätä puhetta, Koho lohkaisi.
Asiaan kuuluen Koho osoitti kiitoksensa vuosikymmenten tuesta niin vanhemmilleen, vaimolleen, lapsilleen kuin muille hänen uransa merkkihenkilöille. Erityiskiitokset Koho antoi kahdelle viimeisten vuosien pelikaverilleen, Jussi Markkaselle ja SaiPan apuvalmentajana nykyään toimivalle Ville Hämäläiselle.

SaiPan kannattajayhdistyksen suunnittelema tifo esitettiin ensimmäisellä mainoskatkolla. Tifo oli Kisapuiston historian suurin.
Kuva © Topi Lainio

Puheen lopuksi Koho esitti itselleen jopa epätyypillisen navakan kannanoton paikallispolitiikkaan.

– Olen tyytyväinen, ettei uusi halli ehtinyt valmistua ennen tätä iltaa. Jos Kohon numero 8 jonkin hallin kattoon kuuluu, niin Kisapuiston! Koho lausui.

Lopulta oli aika seremonian kohokohdalle. Lalli Partisen numero 3, Petri Skrikon numero 9 ja Heikki Mälkiän numero 20 saivat rinnalleen neljännen seuralegendan. Kaikkien aikojen saipalaisen Ville Kohon ura kaukalossa sai lopullisen sinettinsä ja numero 8 iäksi paikan SaiPan kotihallin katosta. 

Paita kattoon.
Kuva © Topi Lainio
Julkaistu 31.10.
Kuvakooste

Fuck You Liivik -hyväntekeväisyysottelu kokosi joukon ex-kiekkoilijoita ja julkisuudesta tuttuja "Nordiksen" jäälle

Siim Liivikin järjestämä Fuck You Liivik -hyväntekeväisyysottelu kokosi ison joukon ex-kiekkoilijoita ja julkisuudesta tuttuja henkilöitä Helsingin jäähallin jäälle hyvän asian puolesta. HIFK-Ilves-ottelun jälkeen pelatussa ottelussa kohtasivat Liivikin Wet All Stars ja Pietarinkadun Oilers.
Riku Laukkanen, @r1kuexposures
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Siim Liivik astumassa "Nordiksen" jäälle pelaajaesittelyjen aikana.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Eetu Pöysti ja Mika Kortelainen kamppailemassa kiekosta.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Monitoimimies Saku Tuominen.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Ottelun tuomarina toimi kunnioitettavaan 77 vuoden ikään ehtinyt Harry Bogomoloff.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Myös Tommi Kovanen palasi vanhan kotihallinsa jäälle.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Karim Bentalebin näyttävä rangaistuslaukausyritys ei riittänyt Jan Lundellin ohittamiseen.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Niklas Hagmanin jalat liikkuvat edelleen vikkelästi.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Liivik vaihtopenkkihaastattelussa.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Ville Peltosen laukaus sujahti vain vähän takatolpan ohi.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Videotaululla näytettiin ottelun aikana mm. Ville Gallen, Mikael Grandlundin ja Ari Vallinin videoterveiset Liivikille.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Enemmän jalkapallopuolelta tutun Henri Määtän lajivalikoimaan kuuluu tuuletuksesta päätellen myös mäkihyppy.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Tommi Santala palasi tuttuun kaukaloon.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Vaikka jäällä nähtiin vauhtia ja taitoa, niin päällimmäisenä esillä oli hauskanpito.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Erätauolla vuorossa oli rankkarikisa, jossa nähtiin mm. kun Ville Leino jallitteli Niklas Bäckströmin kahville ennen kuin siirsi kiekon tyhjään maaliin.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Rane Raitsikka löysi kuin löysikin reiän Lundellin torjunta-asennosta ja laittoi kiekon ylänurkkaan.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
HIFK:n toimitusjohtajan pestin jättävä Jukka Valtanen sen sisään ei onnistunut ohittamaan Bäckströmiä.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Miikka Jouhkimainen laittoi luistinta toisen eteen.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Kovasen ja Raitsikan ylivitoset.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Pietarinkadun Oilers vei ottelun nimiinsä.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Bentaleb yritti päästä Valtasen ohi.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Wet All Starsin maalintekijänä Joni Haverinen.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Ville Uusitalo pelasi Oilersin paidassa.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Juha-Pekka Haatajan klassinen kypärämuoti.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Jere Lehtieen ja Max Wärnin ilmeet kertovat pelin luonteesta paljon.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Liivikin smirklausnäyte.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Taiston tauottua oli kättelyiden aika.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Kortelaisen ja Kimmo Kuhdan värittelyt kättelyjonossa.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Hyvän asian puolesta.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Niklas Bäckström ja Mika Kortelainen.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Ketjukaverit mm. HIFK:n vuoden 2011 nelosketjusta, "nelssonin sena" Liivik ja Eetu Pöysti.
Kuva © Riku Laukkanen / https://www.facebook.com/R1kuExposures
Juhlakalu Liivik haastattelussa ottelun jälkeen.
?>
Julkaistu 31.10.
Kolumni

VÄRITYSKIRJA: Brad, maailman paras yksilöurheilija

Tällä viikolla Värityskirjassa väritellään yhdestä Suomi-kiekon suurimmasta lupauksesta. Taustajoukot häärivät hihat käärittyinä ja kainaloissa dallasit saadakseen nuoren miehen tulevaisuuden turvattua.
Petri Lajunen

− Ei Vitjaz sun kanssa, Pikkarainen sanoi minulle, kun näimme Lennart Petrellin jäähyväispelissä lauantaina.

Hän tuli minua vastaan nuuska ylähuulessa Nordiksen käytävällä Koffin lippa taaksepäin päässä.

− Sun kannattaisi lopettaa noi kirjoitushommat tai ainakin kirjoittaa vaan pöytälaatikkoon, hän neuvoi.

Pahoittelin asiaa.

− Sä teet ihan kamalasti virheitä, hän sanoi.

Sanoin, että pyrin korvaamaan määrällä tekstin laatua.

− No sehän on ihan kuin kotoisessa Liigassamme, Pikkarainen sanoi. Mutta kun sä kuitenkin kirjoitat, niin voisit kirjoittaa siitä Jyväskylän Lundbergista. 

− Lambertista?

− Just siitä Adam Lambertista. Ei toi kolkkapoikien sarja mikään Nuori Suomi - projekti kuitenkaan ole. 

Pikkarainenhan tarkoitti tietenkin Brad Lambertia. Lambert on vaihtamassa seuraa ihan vaan koska vaihtelu virkistää. Lambert onkin viimeisen kolmen vuoden aikana vaihtanut seuraa useammin kuin keskivertomies kalsareita. Ensin isolla kohulla Salpausselän juurelta Stadiin ja siitä matka jatkui Jyväskylään. 

Lambert aloitti kiekkouransa Lahessa kaksivuotiaana. Hänen isänsä Ross Lambertin kertoman mukaan taapero-ikäinen Lambert vain veti luistimet jalkaan. Sen jälkeen hän pelasi kuusi vuotta vanhempia pelaajia vastaan ja oli kentän paras pelaaja. 

Ross Lambert kuvailee poikaansa maailman parhaaksi joukkuepelaajaksi. Antti Pennanen oli tästä vuodenvaihteessa pelattujen nuorten MM-karkeloiden aikaan jokseenkin eri mieltä. Kaikille lienee selvää, että valmentaja on tässä kohtaa pahasti skutsissa.

Yhtä skutsissa on Jyväskylän ylpeyden ykköskoutsi Jukka Ahvenjärvi. Hän on Lambertin sijaan peluuttanut enemmän Joakim Kemelliä, joka on Lambertille korvamerkityllä peliajalla tehnyt pisteitä Liigassa enemmän kuin moni muu. Itse asiassa enemmän kuin kukaan muu. 

Mutta tämä ei Ross Lambertille maistu. Ensi vuonna on Änärin varaustilaisuus ja skloddille pitäisi saada korkea varausnumero. Tällainen Kemellin tehokas heiluminen ei näytä hyvältä skouttien silmissä, kun Brad ei näytäkään niin hyvältä kuin joukkuekuvassa.

Tiedä sitten, miltä näyttää Ross Lambertin heiluminen NHL:n kykyjenetsijöiden silmissä.  Se joukkue, joka Lambertit varaa, saa aika kovan tutkaparin: maailman parhaan yksilöurheilijan lajissa nimeltä jääkiekko ja NHL:n vaativimman faijan.

Ennen eroamistamme Pikkarainen vielä sanoi minulle: 

− Tiedätkö muuten, mistä Hakametsä on todiste?

− No? kysyin.

− Lande autioituu. Tupa kerrallaan. 

Värityskirja on toimittaja Petri Lajusen ajankohtaisiin aiheisiin tarttuva pakina, joka julkaistaan sunnuntaisin.

NHL-unelma, joka ei toteutunut

Marko Jantunen kertoo Jatkoajan erikoishaastattelussa rehellisesti urastaan ja elämästään. Haastattelun ensimmäinen osa keskittyy toteutumattomaan NHL-unelmaan ja sen syihin.
Teksti:

Vuonna 1996 Marko Jantunen oli juuri voittanut Elitserienissä pudotuspelien maali- ja pistepörssin, mutta suomalaishyökkääjän joukkue Västra Frölunda joutui finaaleissa nöyrtymään Luleå HF:lle.

Pari kautta aiemmin Jantunen oli voittanut TPS:ssä Euroopan mestaruuden, SM-hopeaa ja SM-liigan maalipörssin.

− Se oli ihan mielettömän upea kausi, ja oli mahtavaa tutustua Sakuun [Koivu] ja Jereen [Lehtinen]. Meillä kaikilla oli sama päämäärä, NHL. Koko joukkue oli täynnä urheilullisia kundeja, jotka janosivat kehittyä. Vittu, se oli inspiroivaa! Ja tietysti [Vladimir] Jurzinov, wau.

Jantunen pelasi huippukauden TPS:ssä Saku Koivun ja Jere Lehtisen kanssa.
Kuva © Marko Jantusen kotialbumi

25-vuotias eurotähti oli lähdössä valloittamaan NHL:ää – tarunhohtoinen sarja oli ollut Jantusen tavoite jo pitkään.

– Kun minut varattiin Calgary Flamesiin ja sain paikallisradiosta seuraavana aamuna puhelun, jossa asia kerrottiin, tunsin että kaikki palaset napsahtivat paikoilleen. Tunne oli mahtava ja tiesin, mitä tehdä. Puhelun päätyttyä sanoin itselleni ääneen, että NHL on tavoitteeni. Unelma se oli ollut jo pitkään ja 8-vuotiaana kirjoitin kouluaineeseen, että minusta tulee Philadelphia Flyersin hyökkääjä.

– Unelmasta on kuitenkin pitkä matka konkretiaan. Varauksen jälkeen lausuin joka aamu heti herättyäni ääneen kolme kirjainta n, h, l. Se oli päivän motto ja muistutus itselle, minkä takia tätä hommaa tehdään. Siitä alkoi kurinalainen jakso, ja toistin mantraani päivittäin siihen asti, kunnes allekirjoitin NHL-sopimuksen ja lähdin Calgaryyn.

Huolimatta hyvistä näytöistä esimerkiksi alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa – tehot 3+10 seitsemässä pelissä – Jantunen varattiin Flamesiin vasta 11. kierroksella numerolla 239. Myös SM-liigassa ja Elitserienissä lahtelaishyökkääjä oli pelannut tehokkaita kausia.

− Mä pääsin NHL:ään ilman MM-kisoja! Wienissä kävin syömässä Flames-johdon kanssa, ja he olivat sitä mieltä, että pelini taso riittää NHL:ään. Se ei haitannut, etten mahtunut MM-miehistöön -96. Flamesillä oli kovat odotukset minua kohtaan.

− Pelasin harjoituspeleissä kovalla itseluottamuksella hyvien TPS- ja Frölunda-kausien jäljiltä. Kahdessa ensimmäisessä NHL-pelissäni jäin vähälle peliajalle, mutta viimeiseksi jääneessä pelissä Montréal Canadiensia vastaan pelasin enemmän. Hermoilu kuitenkin näkyi, ja mokasin kaksi ylivoimahyökkäystä. Ehkä päätös farmikomennuksesta on tehty sen perusteella.

KYLLÄ MUA VITUTTAA SE OMA TYHMYYS. TARJOTTIIN URAN KRUUNUA, MUTTA JÄTIN HOMMAN KESKEN.

Kolmen kiikaritehoilla pelatun NHL-ottelun jälkeen Jantunen siirrettiin AHL:ään, jossa hän pelasi taas piste per peli -tahdilla.

− Tiesin, että olisin saanut jossain vaiheessa uuden tilaisuuden. Tai viimeistään farmikauden jälkeen harjoitusleirin kautta ja vuoden kokeneempana. Mun pitää vaan mennä peilin eteen katsomaan, missä vika.

Kauden puolivälissä Jantunen palasi kuitenkin Eurooppaan ja tuttuun osoitteeseen Västra Frölundaan.

− Ajatus oli, että pelaan Ruotsissa ja MM-kisoissa ja palaan takaisin. En sitten palannutkaan. Haluan olla rehellinen tästä ja myöntää epäonnistumiseni. Tämä on oppi myös uusille sukupolville, että kun tilaisuutta tarjotaan, siihen pitää tarttua.

Myöhemmällä urallaan Jantunen voitti Färjestadissa Elitserienin mestaruuden ja pelasi tuloksekasta kiekkoa myös Jokereissa ja Pelicansissa, mutta NHL-ura jäi kolmeen otteluun.

Jantunen pelasi NHL:ssä vain kolme peliä.
Kuva © Getty Images

Uran ensimmäinen iso pettymys

− Nyt kun palaan taas tuohon hetkeen, niin kyllä mua vituttaa oma tyhmyys. Minulle tarjottiin uran kruunua, mitä olin tavoitellut, mutta jätin homman kesken. Tämä on se isoin epäonnistumiseni. En teroittanut itselleni, että farmiin joutuminen tarkoittaa siellä pelaamista ja että pois lähteminen ei ole vaihtoehto.

50-vuotiaan viisaudella Jantunen katsoo NHL-kokeiluaan aivan eri silmin kuin neljännesvuosisata sitten, vaikka erilaisia pettymyksiä oli tullut vastaan jo tuolloin.

− Uran ensimmäistä finaalitappiota [TPS:ssä Jokereita vastaan] mietin pitkään, että miksi hävittiin. Se oli karvas tappio. Mä tein ihan hyvin pisteitä, mutta ne pudotuspelit oli multa vielä opettelua siihen vaatimustasoon ja kuinka runkosarjasta pitää parantaa.

− MM-kisajoukkueesta karsiutuminen oli toinen iso pettymys. Harjoittelin sen kevään todella kovaa ja ehkä se meni yli. Kauden päätyttyä finaalitappioon harjoittelin päivittäin pakonomaisella vimmalla, mikä näin jälkikäteen ajateltuna oli ehkä tapa käsitellä sitä pettymystä. Olis varmaan pitänyt puhuakin asiasta.

VARAUKSEN JÄLKEEN LAUSUIN JOKA AAMU HETI HERÄTTYÄNI ÄÄNEEN KOLME KIRJAINTA N, H, L. SE OLI PÄIVÄN MOTTO

Jantusen ura oli edennyt sujuvasti: C-junioreista suoraan A:han, nuorena SM-liigaan, Pohjola-leiriltä ikäkausimaajoukkueisiin, kasvattajaseurasta KalPaan ja sieltä TPS:ään. Keväällä 1994 tulivat kuitenkin nämä isot pettymykset.

− Vierestä lähti kaksi kaveria MM-kisoihin, niin herkästi tulee mietittyä, mikä itsessä oli vikana. Olin tehnyt tulosta, se oli kova kolaus. Voin myöntää, että raivosin, huusin ja itkin. Se oli kuitenkin hyvä ja tärkeä kokemus. Vaikka on kuinka junnutähti, jossain kohtaa se pettymys tulee, kun vaatimustaso nousee ja kilpailu pelipaikoista kovenee.

− Tässä oli urani ensimmäinen iso pettymys, eikä minulla ehkä ollut työkaluja käsitellä sitä oikein.

Myös ensimmäisellä Elitserien-kaudellaan Jantunen joutui tiukkaan paikkaan, kun Västra Frölunda putosi runkosarjan puolivälissä loppukaudeksi Allsvenskaniin. Keväällä oli edessä karsinnat ja taistelu sarjapaikasta.

− Oli pakko keskittyä ja tehdä tulosta, mutta samaan aikaan päässä pyöri ajatuksia, kuten mitä maajoukkue- ja NHL-uralleni käy, jos me pudotaan tai mitä seuralle tapahtuu, mitä palkalleni tapahtuu. Viidennen karsintapelin aamuna kävin vielä toimistolla juttelemassa seurajohdon kanssa.

− Silloin ammattilaismaailma iski silmille lujaa, kun sain vastaukseksi, että "nyt jumalauta ala keskittyä peliin". Omistaja ilmoitti, ettei myy minua mistään hinnasta ja jos haluan pelata pääsarjassa, tänään pitää pelata helvetin hyvä peli. Lähdin häntä koipien välissä kotiin.

Jantunen ymmärsi virheensä ja oppi hetkeen keskittymisen merkityksen.

− TPS:ssä pelasin ensimmäiset pudotuspelini, mikä oli vähän opettelua ja samalla lailla Frölundan karsintapelit oli opettelua siihen urheilijan rutiiniin, että ratkaisuhetkillä pystyy keskittymään vain suoritukseen. Omat työkalut olivat silloin aika heikot, minkä olen tiedostanut tänä päivänä, kun olen käynyt läpi omaa päihteettömyysprosessiani.

− Toivottavasti tämän päivän pelaajilla olisi paremmat eväät, koska aivoja pystyy valmentamaan ja opettamaan moniin asioihin. Harjoittelu on laadukasta joka paikassa, ja hyviin arkirutiineihin ohjataan, mutta korvien välissä on ero, josta voi ammattiurheilussa repiä kilpailuedun, jos taitotaso on samalla viivalla.

Marko Jantunen nuoruutensa maisemissa.

Ei ollut tilaa kukkoilla

Jantusen uran kenties merkittävin kokemus tuli kuitenkin vasta muutama vuosi NHL-kokeilun jälkeen.

− Kaudella 2001–02 Färjestadissa päävalmentaja Bengt-Åke Gustafsson peluutti minua nelosketjussa. Se oli tärkeä opetus joukkueen edusta ja kuinka menestyvässä joukkueessa myös yksilö menestyy, roolista riippumatta. Joukkue on menestyvissä seuroissa aina tärkeämpi kuin kukaan yksittäinen pelaaja.

− Pelaamiseni ja asenteeni oli tähän asti ollut aika minä-keskeistä.

30-vuotias tähtihyökkääjä oli edeltävällä kaudella ollut Elitserienin parhaita maalintekijöitä, mutta joutui sopeutumaan uuteen rooliin.

− Se hommahan meni niin, että Jörgen Jönsson ja Peter Nordström olivat Färjestadin ykköskentässä pitkäaikainen tutkapari, ja minulla oli mahdollisuus olla se kolmas lenkki. Tuolla kaudella yhteispeli ei kuitenkaan toiminut emmekä tehneet riittävästi tulosta.

OLI VÄÄRIN ASETTAA TÄRKEÄMMÄKSI PELATA KEVÄÄLLÄ MM-KISOISSA KUIN MENNÄ FARMIIN.

Jantunen muistelee Jönssonin ja Nordströmin olleen Euroopan huippuja erityisesti alivoimapelissä, eikä toimivaa kaksikkoa voinut erottaa. Niinpä Jantunen oli taas "kolmas pyörä", kuten keväällä -94, kun Koivu ja Lehtinen lähtivät viereltä MM-kisoihin.

− Ketjumuutokset toimivat, ja voitimme 21 peliä putkeen. Siinä kohtaa sain opin joukkueen edusta. Färjestadin arvona on kollektiivisuus, jolla he ovat menestyneet.

Jantunen pelasi Färjestadissa neljä kautta ja oli kolmesti Elitserienin finaalissa.

− Siellä ei ollut tilaa kukkoilla, vaikka sitä pari viikkoa yritinkin. Kipuilin ja kiukuttelin, kunnes huippu-urheilija sisälläni heräsi. Asetin taas uuden tavoitteen itselleni eli voittaa mestaruus.

Kokenut hyökkääjä oli uuden tilanteen edessä ja joutui miettimään uusiksi tapaa tehdä työtään.

− Valmistauduin huolellisesti joka peliin, pudotin kahdeksan kiloa painoa ja laitoin arjen kuntoon. Sitten aloin pelata nelosketjun roolia ja olin hyvä siinä, pystyin tuomaan nelosketjusta vähän tehoja ja sain hajavaihtoja ylivoimalla.

Toimivasta pelistä huolimatta Jantunen joutui odottamaan kärkiroolin palauttamista, mutta tässä vaiheessa hän oli jo oppinut keinoja hyväksyä tilanteensa.

− Tilastot ovat aina olleet minulle tärkeitä, mutta nyt olin itselleni armollinen, että tehopisteitä ei ole yhtä paljon kuin yleensä, mutta nyt on mahdollisuus voittaa mestaruus. Siitä ajatuksesta sain voimaa.

Jantunen pääsi juhlimaan SHL:n mestaruutta Färjestadissa.
Kuva © Marko Jantusen kotialbumi

Vähän ennen pudotuspelien alkua Färjestadin ykkösnyrkin peli alkoi lipsua, ja valmennus tarjosi Jantuselle paikkaa ykkösketjussa, jos tämä olisi valmis sen ottamaan.

− Sanoin, että nyt vittu tänne se, tätä mä oon oottanut.

Runkosarjassa Jantusen pistesaldo oli 50 ottelussa 12+5, mutta pudotuspeleissä syntyi tehoja totutumpaan tahtiin eli kymmenessä pelissä tehot 3+6. Kauden kruunasi tietysti Elitserienin mestaruus.

Suoraan kysyttäessä Jantunen ei kiistä, etteikö tällainen kokemus ja ymmärrys olisi auttanut myös NHL-pelipaikan valloittamisessa.

− Olen tätä miettinyt, ja NHL-paikkaan vaikutti monia asioita, mutta tämä oli ehdottomasti yksi. Minulla oli sisäinen motivaatio, mutta voi olla, että suhtauduin liian egoistisesti ja halusin vain tehdä tulosta. Olin myös valtavalla kiimalla tavoitellut NHL:ää, niin ehkä tuossa vaiheessa oli vähän tankki tyhjä.

− Minun olisi pitänyt olla armollisempi itselleni ja yrittää kolmen vuoden sopimuksen aikana napata NHL-paikka eikä tässä ja nyt. Summa summarum, tuo Färjestadin kokemus olisi ollut helvetin tärkeä!

On aika kova juttu tajuta, että NHL-juna meni jo

Kanadassa puolisokin yritti tukea ja sulloa jäitä kärsimättömän miehen hattuun. Jantunen myöntää kaivanneensa paitsi kotia myös Frölundassa saamaansa maistiaista, millaista on olla stara.

− Se oli vain välietappi, ja NHL:ssä olisi ollut tarjolla vielä makeampaa mannaa ja maailman parhaita pelaajia. Mun olis pitänyt Kanadassa asettaa uudet tavoitteet, asennoitua pitkään matkaan ja nauttia arjesta. Ei ollut mitään hätää, oli hyvä sopimus ja kolme vuotta aikaa ottaa paikkansa.

Uran laineet on käsitelty ja elämä on tasapainossa.

− Nämä olivat arjessa mielessäni, mutta ne eivät olleet niin sanotusti jääkaapin seinässä.

Vain ensimmäinen vuosi sopimuksesta oli kaksisuuntainen eli kahden kauden ajan palkka olisi ollut sama NHL:ssä ja AHL:ssä. Jantunen kuitenkin sai 200 000 dollarin allekirjoitusbonuksen ja Frölundasta paljon isompaa palkkaa kuin farmista.

− Raha tuli tässä kohtaa vähän väärin kuvaan. Ei ollut kokemusta vastaavasta pettymyksestä, niin loppui työkalut ja tuli tehtyä huonoja päätöksiä. Ja yksi helvetin tärkeä asia tähän liittyen, mun pakkomielle siinti siellä eli maajoukkue.

JOUKKUE ON MENESTYVISSÄ SEUROISSA AINA TÄRKEÄMPI KUIN KUKAAN YKSITTÄINEN PELAAJA. PELAAMISENI OLI OLLUT AIKA MINÄ-KESKEISTÄ.

Jantunen ajatteli pääsevänsä todennäköisemmin maajoukkueeseen ja MM-kisoihin pelaamalla Euroopassa kuin AHL:ssä.

− Kotikisat oli tulossa, ja mä olin edellisenä keväänä päässyt maistamaan tikkaria, mutta pudonnut joukkueesta. Tässä pitää muistaa, kuinka tärkeä asia maajoukkue on urheilijalle, ja minulle se oli vielä tärkeämpi. Kuitenkin oli väärin asettaa tärkeämmäksi pelata keväällä MM-kisoissa kuin mennä farmiin.

Kalkkiviivoilla putoamiset kisajoukkueesta olivat luoneet maajoukkueesta Jantuselle jopa pakkomielteen.

− Nuo kotikisat olivat urallani eräänlainen käännekohta. Siihen asti tekeminen oli ollut määrätietoista, ja tavoitteena oli NHL. Kotikisojen jälkeen NHL-unelma sitten lipui kauemmas.

Vuoden 1997 kotikisojen jälkeisellä kaudella Jantunen pääsi seuraamaan vierestä, kun Ville Peltonen tavoitteli paluuta NHL:ään − eli juuri sitä, mitä Jantusenkin olisi pitänyt tehdä, mutta samaa intoa ei enää ollutkaan.

− Olin ehkä vähän jo luovuttanut NHL:n suhteen. Villellä oli 100 prosenttia pöydässä, kun se draivas takas änäriin ja mulla oli 98. Se on aika kova juttu tajuta, että NHL-juna meni jo. Ei ollut enää sellaista määrätietoista tavoitetta, niin aloin mukavoitua.

Uransa loppuun asti Jantunen oli tehokas pelaaja.

− Hoidin roolini ammatillisesti, mutta se viimeinen puristus puuttui. Tämä mahdollisti myös bilettämisen lisääntymisen, vaikka päihderiippuvuus sinänsä kehittyykin omassa tahdissaan.

Kun NHL ja maajoukkue olivat jääneet, Jantunen suuntasi keskittymisensä keväisin pudotuspeleihin.

− Pelien päätyttyä odotti aina palkinto ja pääsi juhlimaan. Pudotuspelit oli minulle uran ajan pyhää ja päihteetöntä aikaa.

Pitkän erikoishaastattelun toinen osa ilmestyy sunnuntaina 14.11. Tällöin perehdytään Marko Jantusen pelaajapolkuun nuoruudesta Euroopan huipulle.

Kaikki Jatkoerät
  • Jatkoerä 11/21 − Hyvästi, Hakametsä!
    Hakametsän jäähalli on määritellyt tamperelaista ja koko suomalaista jääkiekkoa vuosikymmeniä, siksi jäähyväisten hetkissä oli haikeutta, jopa luopumisen tuskaa. Hakametsän ja Nokia Arenan suurten tunteiden ohella Jatkoerä kokoaa kaikki viime viikkojen painavat aiheet yhdeksi lukupaketiksi.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 10/2021 – NHL-unelma, joka ei toteutunut
    Marko Jantunen marssi askel kerrallaan saavuttaen lähes kaiken eurooppalaisissa kaukaloissa – mutta miksi NHL jäi valloittamatta? Jatkoerä paketoi myös lokakuun syvimmät tarinat, kuumimmat keskustelut ja painavimmat aiheet jälleen yhdeksi kokonaisuudeksi.
  • Jatkoerä 9/21 – Vlog-tähti, vegaani ja maalivahti
    Kasimir Kaskisuo on maalivahti ja henkilöbrändi. Jatkoerä tutustuu uuden ajan jääkiekkoilijaan, joka on yksilöurheilija muutenkin kuin pelipaikaltaan. Ohessa tietysti koottuna viime viikkojen painavat aiheet ja jutut.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 8/2021 – Mestis on meille tärkeä
    Elinkelpoisen Mestiksen pitäisi olla kunnia-asia kotimaiselle kiekkoyhteisölle. Mestis on meille tärkeä, ja tämän kauden teema.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 7/2021 – Kaapo suuren kaupungin valoissa
    Kaapo Kakon kasvutarinan seuraava luku on äärimmäisen mielenkiintoinen. Nouseeko 20-vuotias turkulaispoika kolmannella NHL-kaudellaan Manhattanin kokoiseksi tähdeksi? Jatkoerä kokoaa kesäkauden painavimmat puheenaiheet yhteen pakettiin.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 6/2021 – Mahdoton tehtävä Montrealissa
    Montreal Canadiens on NHL-kauden tuhkimotarina, mutta voiko Habs nykymuodossaan ikinä onnistua täysin, kun odotukset rakentuvat uskonnon ja tradition mittapuulla? Eurooppalainen kiekkokausi huipentui arvaamattomiin MM-kisoihin, joissa kirkkaimmat mitalit menivät lopulta tuttuihin osoitteisiin.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 5/2021 - Korhosen maalivahtitehdas luo tähtiä
    Jatkoaika perehtyi Ilveksen maalivahtihautomoon. Lukon 58 vuoden odotus päättyi riemukkaaseen Suomenmestaruuteen. NHL:n kurinpidon sekavuus puhuttaa edelleen. Riian MM-jäillä vietetään yllätysten kisoja.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 4/2021 – Kun fanitus hävettää
    Miten paljon fanin tulee ihailunsa kohteelta sietää, pohtii Juha Oinonen. NHL:n pelaajamarkkinat, naisten MM-kisojen peruminen ja Liigan pudotuspelit olivat huhtikuun puheenaiheita.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 3/2021 – Löisitte edes kunnolla!
    Jos tappeluilla olisi jotain merkitystä, vastustajaa olisi helppoa satuttaa oikeasti kamppailu-urheilun opein, pohtii Jani Mesikämmen. Teemu Selänteen someviestintä oli kuukauden kuumin puheenaihe, muilta osin koronakurimus vei jälleen huomion.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 2/2021: Kohtuuttomien odotusten vanki
    Mikko Koivu jätti yllättäen hyvästit jääkiekkoilulle. Jatkoerä pohtii, millainen kokonaiskuva hänen pitkästä urastaan piirtyy suhteessa huimiin odotuksiin. Tarjolla tuttuun tapaan myös kaikki helmikuun painavimmat jutut ja kuumimmat puheenaiheet.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 1/2021: Tervetuloa NHL:ään? Pääsymaksuna päävamma
    Odotettu NHL-kauden alku ja arvokisakuviot puhuttivat jääkiekkomaailmaa vuoden vaihduttua. Taalaliigassa esille ovat nousseet jälleen esille päävammat ja taklaukset, jotka kumpuavat osin lajikulttuurin synkistä perinteistä.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 12/2020: Synkkä vuosi paketoitiin huudoilla tyhjyyteen
    Vuosi 2020 saatiin pakettiin. Mikä puhutti joulukussa, sen kertoo Jatkoerä.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 11/2020: Selviytyköön, ken voi!
    Suomalaisjääkiekkoilu on putoamassa selviytymistilaan. Tämän yhtenä syynä on koronapandemia ja seurauksena huippukiekkoilijoiden uran päättymiset sekä seurojen taistelu olemassaolosta.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 10/2020: Urheilua suurempia asioita
    Ongelmat monissa muodoissa, niistä koostuivat lokakuun suurimmat puheenaiheet. Vastapainoksi nähtiin muutamia juhlia.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 9/2020: Liiga alkaa taas
    Mestaruusjahti on jälleen käynnissä, mutta koko kautta varjostavat vakavat puheenaiheet.
    Siirry tähän Jatkoerään »