Jatkoerä 9/2020: Liiga alkaa taas

LIIGA, MESTIS, MAAJOUKKUE, NHL, KHL, Suomi-sarja / Jatkoerä
Jatkoerä
Kuukauden kootut puheenaiheet
Kuukauden jutut
Pääkirjoitus

Mikä on jääkiekon merkitys?

Yleensä kauden aluksi kysytään, kuka lopulta voittaa pokaalin. Nyt kysytään, saadaanko kautta ylipäätään pelattua.
Tuuli Määttä
@TuuliMaatta
3.10.2020 13.04

Normaalisti jääkiekkokauden alussa on kysytty, kuka voittaa pokaalin kauden päätteeksi.

Tällä kaudella kysytään, saadaanko kautta ylipäätään pelattua.

Maajoukkueturnauksista useita on peruttu tai julistettu pelattavan tyhjille katsomoille. NHL sai vasta äsken viime kauden Stanley Cupin jaettua, eikä seuraavan kauden ajankohdasta ole tietoa. Koti-Suomessa liigajoukkueiden keskinäinen paremmuus on valmistauduttu ratkaisemaan pistekeskiarvolla siltä varalta, että kausi joudutaan jälleen keskeyttämään.

Jos kausi epäonnistuu, kärsijöinä ovat kaikki: seurat, pelaajat, harrastelijat, toimittajat, kaupalliset sidosryhmät sekä kannattajat.

Mutta entä sitten? Kyse on jääkiekosta, pelkästä urheilusta. Ei elämästä eikä kuolemasta.

On päivänselvää, että jääkiekon suurin arvo on viihteellinen. Ja siksi sitä on helppo väheksyä. Nyt, kun lätkää pelataan lohkottujen katsomoiden edessä, karanteeni- ja konkurssipelkojen varjossa, näemme ehkä selkeämmin, kuinka suuri tuo arvo, viihteellinenkin, lopulta on.

Jääkiekkoa kokoonnutaan katsomaan ja siitä nauttimaan, heittäytymään yhteisten tunteiden vietäväksi. Urheilu on nykymaailman harvoja aiheita, joiden parissa alkukantaisetkin tunteet on sallittu.

Kymmenen ihmistä rymistelee kypärät päässä kaukalossa – hyvä, kiva juttu, mikäs siinä. Mutta tuhannet ihmiset katsomossa tai kotisohvilla, viettämässä iltaa yhdessä, solmimassa ja syventämässä ystävyys- ja perhesuhteitaan – se on mittaamattoman arvokasta.

Alkava kausi tulee korostamaan jääkiekon arkista merkitystä: Tärkeintä ei ole, kuka voittaa.

Tärkeintä on, että pelataan.

Tämä on ensimmäinen Jatkoajan puheenaiheiden kuukausikooste. Tervetuloa nauttimaan parhaista jutuistamme.

Kuva ©
Tampa Bay Lightning sai kruunun hartaalle työlleen
Historiallisella tavalla poikkeuksellinen NHL-kausi saatiin pitkän odottelun jälkeen maaliin poikkeusjärjestelyin. Pisimpään pudotuspelikuplassa viihtyivät Dallas Stars ja Tampa Bay Lightning, joka jaksoi kantaa ennakkosuosikin paineet ja venyi Stanley Cupin voittajaksi 16 vuoden tauon jälkeen.
Julkaistu 2.9.
Artikkeli

Valheiden valtakunnan opit ovat purreet – Jari Kurrista on venäläisten opissa junailtu taktisten valheiden mies

Jari Kurrin roolina on tuottaa Jokereita valkopeseviä valheita − joko tietoisesti tai tietämättään. Kumpikaan vaihtoehto ei imartele pelaajalegendaa.
Sami Halonen, @halonensami

“Джокер”

Valheiden valtakunnan opit ovat purreet – Jari Kurrista on venäläisten opissa junailtu taktisten valheiden mies

Teksti: Sami Halonen

Artikkeli on julkaistu alunperin 2. syyskuuta 2020, jolloin Jokerien ympärillä kuohui Valko-Venäjän sisäpoliittisen tilanteen takia.

Tammikuun 2. päivänä vuonna 1978 Jari Kurri iski alle 18-vuotiaiden EM-kisoissa toisessa jatkoerässä voittomaalin Neuvostoliittoa vastaan. Suomesta tuli mestari, ja Kurrista joukkueen suurin sankari. Suomalainen jääkiekkojoukkue oli vihdoin voittanut ensimmäisen arvokisamestaruutensa kansanvälisellä tasolla.

Kurrin tie Pohjois-Amerikan kaukaloihin oli tienraivausta suomalaisille jääkiekkoilijoille. Nykyään useita suomalaisia lähtee joka vuoksi tavoittelemaan NHL-unelmaa. Kurrin saapuessa uudelle mantereelle eurooppalaisiin pelaajiin suhtauduttiin edelleen hyvin epäilevästi ja vähätellen. Kurri raivasi tiensä 70 pelaajan harjoitusleiriltä mukaan joukkueeseen ja pian kaikkien aikojen pistemiehen Wayne Gretzkyn aisapariksi.

Gretzky ja Kurri muodostivat 1980-luvulla tarunhohtoisen parivaljakon. Pelaajauransa jälkeen Gretzky kuvaili tutkapariaan Kurria vuolaasti kehuen.

– Se oli jotain ainutlaatuista. Ajatelkaapa tätä: 18-vuotias kanadalaisen jääkiekkokoulun kasvatti, joka kasvoi Ontariossa. Hänet laitetaan yhteen 19-vuotiaan suomalaisen kanssa, joka ei puhu sanaakaan englantia. Kun laitoimme luistimet jalkaan ja aloimme pelata, se oli kuin olisimme varttuneet yhdessä, kuvaili Wayne Gretzky.

"Ammuin läpiajon päätteeksi kiekon ylänurkkaan. Ensimmäinen playoff-maalini ja vieläpä Montrealin legendaarisessa Forumissa. Se oli jotain specialia! Tunsin kuinka historia ja traditio olivat läsnä ottelussa"– Jari Kurri, keväällä 1981 tekemästään maalista (lähde: Jari Kurri 17 -kirja)

Kurrilla on edelleen useita NHL-ennätyksiä, joista 19 maalia yhden kauden pudotuspeleissä lienee tunnetuin ennätys. Tämän lisäksi Kurrilla on muun muassa eniten maaleja yhdessä NHL:n pudotuspelisarjassa; 12 maalia Chicagoa vastaan, kolme hattutemppua samasta ottelusarjasta on myös edelleen NHL:n ennätys. Ja muitakin ennätyksiä on.

Suomessa NHL-pelejä näki 1980-luvulla ani harva, mutta syksyllä 1981 Ylen teksti-tv aloitti toimintansa. Teksti-tv kertoi yön tulokset ensimmäisenä ja hiljalleen sivu 235 kävi suomalaisille tutuksi. Ja sitä myöten Kurrin tarunhohtoinen ura Atlantin toisella puolella tuli tutummaksi.

"Kyllä, se oli urani tärkein maali" Kurri, hänen tehtyään voittomaalin vuonna 1987 Philadelphiaa vastaan ratkaisevassa seitsemännessä Stanley Cupin finaalissa (lähde: Jari Kurri 17 -kirja)

Vuodet NHL:ssä toivat viisi Stanley Cupia ja ansaitusti paikan Hockey Hall of Famessa. Gretzkyn rinnalla loistanut vaatimaton Kurri ei herättänyt närää käytännössä kenessäkään jääkiekkoa seuraavassa ihmisessä.

Pelaajana NHL:n herrasmiespalkinnon voittanut Kurri oli joukkueurheilumme kansakunnan kaapin päällä, ikoninen ja vähäsanaisuudessaan hieman myyttinenkin hahmo aikana, jolloin NHL-pelien katsominen Suomessa oli vielä harvojen herkkua.

Uusi ura alkoi lupaavasti

Pelaajaura loppui vuonna 1998. Hetken hengähdettyään Kurri toimi Suomen maajoukkueen apuvalmentajana vuosina 2001–2005. Samoihin aikoihin hän toimi myös Kansainvälisen olympiakomitean urheilijakomissiossa. Kurri jatkoi lopulta maajoukkueen managerina kevääseen 2014 saakka.

Valmentajana kokemattoman Kurrin mukana oloa maajoukkueen apuvalmentajana paikoin hieman ihmeteltiin, mutta lopulta hänet päästettiin vähällä. Suuret soraäänet puuttuivat.

Maajoukkueen managerina ollessaan Kurria tosin kuumotettiin silloin, kun maajoukkueeseen vuodeksi palkatun Doug Sheddenin apuvalmentajaksi nimettiin Sheddenin tuleva manttelinperijä Jukka Jalonen. Petteri Sihvonen kysyi tiedotustilaisuudessa Kurrilta, miten niin erilaiset pelitavalliset valmentajat ovat joukkueen valmentajina.

Kiusaantuneen oloisen Kurrin vastaus oli: "Tästä saadaan hyvä paketti, kun pohjoisamerikkalainen ja eurooppalainen tyyli yhdistyvät, en näe ongelmia". Mitään syväluotaavaa pelitavallista vastausta ei siis tullut, vastaus oli lähinnä yllättävään kysymykseen tehty nopea ja hätäinen väistöliike.

Kaikki sujui kuitenkin pääasiassa siihen asti mukavasti, kuten ikään kuin kuuluikin mennä. Pelaajauran päätyttyä Kurrin puhdas imago ja suomalaisen jääkiekkolegendan maine olisivat olleet jääkiekkomaailmassa pääsylippuja lähes minne tahansa.

Puhtoinen imago tahriutui

Vuonna 2013 Kurri nimettiin Jokereiden general manageriksi. Vuotta myöhemmin Kurri oli jo mukana KHL:n hallituksessa. Imagotappioita ei aluksi vielä näissäkään tehtävissä suuremmin tullut, Kurrin hyvä maine toimi suojakilpenä edelleen. Kurri sai vieläkin jollain tapaa viilettää niin sanotusti tutkan alla.

Kurrin noustua toukokuussa 2019 Jokereiden uudeksi omistajaksi, asiat ovat lyhyessä ajassa menneet jyrkästi alaspäin.

Kesäkuussa 2019 seura tiedotti, että Kurri on myynyt 40 prosenttia osakkeistaan Norilsk Nickel Harjavalta Oy:lle

"Olemme erittäin iloisia, että merkittävä suomalainen yhtiö haluaa lähteä tukemaan toimintaamme voimakkaasti tulevina vuosinamme KHL:ssä", Kurri kommentoi Jokereiden tiedotteessa.

Tietojen mukaan Norilsk Nickel Harjavalta Oy on kokonaisuudessaan venäläisomistuksessa. Se, että yhtiöllä on suomalainen Y-tunnus ei muuta sitä tosiasiaa, että firman omistaa venäläinen oligarkki, Vladimir Putinin pitkäaikainen ystävä, Vladimir Potanin.

Kurri kuitenkin ilmoitti ensitöikseen, että jatkossa Jokerit on täysin suomalaisomistuksessa. Osaa Jokereiden kannattajista ei häiritse niinkään se, että omistus on isolta osin Venäjällä, mutta valehtelu herätti huomiota. Omistushan itse asiassa venäläistyi, sillä entisillä osaomistajilla Gennadi Timtšenkolla ja Roman Rotenbergillä on sentään Suomen kansalaisuudet, Potaninilla ei.

Gretzkyn wingmanistä Lukašenkan ja Putinin apupojaksi

Uusimpana käänteenä Jokereiden KHL-taipaleessa on pelireissu Valko-Venäjälle. Epäselvien vaalien jälkeen tv-kuvissa on jo nähty panssarivaunuja maan pääkaupungin Minskin kaduilla ja Aljaksandr Lukašenka hallitsee maata diktaattorin ottein. Edes Jokereiden faniryhmä Eteläpääty ei kannata ottelun pelaamista, mutta Kurrin mielestä pelireissu Valko-Venäjälle on ongelmaton asia.

Kurri menee sinne minne Putin ja hänen apulaisensa käskevät Kurrin mennä.

Suomen jääkiekkoilun nöyrästä pioneerista on pelaajauransa jälkeen muotoutunut venäläisten muovaama sätkynukke. Kurrin pelaajaura oli loistelias, nykyinen valheiden ja hämäräverkostojen ympäröimä Kurri on pudonnut kansakunnan kaapin päältä hämyisten venäläisverkostojen mieheksi, jolle suomalaisten arvostama totuus ei näytä merkitsevän enää mitään.

"Jokainen valheemme kerryttää velkaa totuudelle. Ennemmin tai myöhemmin velka pitää maksaa."– Valeri Legasov, Chernobyl-sarjassa

Helsingin Sanomien haastattelussa tiedustelueversti evp, yliopisto-opettaja Martti J. Karin mukaan ”Venäjä kokee olevansa uhattu”. Kari tuo esille, että venäjän kielessä on esimerkiksi nämä kolme sanaa ”valheelle”: ”Lozh”, valhe tai huijaus, ”nepravda”, epätotuus ja ”vranjo”, valhe, jonka usea osapuoli tunnistaa valheeksi, mutta silti käyttäydytään kuin väite olisi totta. Lisäksi on venäjänkielinen termi "maskirovka", joka tarkoittaa peiteltyä sodankäyntiä, usein käyttäen apunaan "hyödyllisiä idiootteja". Maskirovka on myös taktista valehtelua.

Sanakirjan mukaan "Hyödyllinen idiootti" on poliittisessa kielenkäytössä käytetty halventava käsite hyväuskoisena tai naiivina pidetystä henkilöstä, joka tiedostamattaan edistää propagandaa, jonka tarkoitusperiä hän ei täysin itsekään ymmärrä.

Hyödyllinen idiootti uskoo toimivansa moraalisesti oikein, vaikka tosiasiassa hänet on vain saatu houkuteltua kehumaan ja ylläpitämään huonon hallinnon korruptoituneita valtarakenteita.

Kuulostaako tutulta?

Legendasta kansakunnan hämyiseen nurkkaukseen

Kurri toimi general managerina Jokereiden mannekiinina hyödyttäen maineellaan koko liigaa. Nyt seuran pääomistajana Kurri on entistä selkeämmin Jokereiden kasvot. On herännyt kysymyksiä, miksi Kurri suostuu olemaan oligarkkien ja Putinin kehittelemän KHL:n mainosmiehenä.

Tietääkö Kurri, missä hän tarkalleen ottaen on mukana?

Jatkoaika kysyi kesällä 2019 Kurrilta, miksi Jokerit on mukana KHL-sarjassa.

– Sitä en osaa sanoa, Hjallis [Harry Harkimo] aikoinaan teki sen päätöksen, sitä asiaa pitää kysyä häneltä. Urheilullisesti tämä on loistava mahdollisuus päästä mukaan tällaiseen sarjaan ja pelaamaan huippujääkiekkoa ja huippupelejä illasta toiseen. Vaatimustaso on sarjassa kova, helppoja iltoja ei ole, Kurri kertoi.

"Urheilu edellä mennään koko ajan kaikessa tekemisissä."– Jari Kurri

Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen apulaisjohtajuudesta eläkkeelle jääneen professori Karin mukaan KHL:n suhteen ollaan Suomessa sinisilmäisiä eikä taustoja kyseenalaisteta. Hänen mukaansa KHL ja Jokerit on yksi osoitus Venäjän soft powerista, jolla maa pyrkii edistämään omaa etuaan Suomessa.

Rakkaudesta urheiluunko venäläiset Putinin oligarkkikaverit Jokereita rahoittavat, siihen harva uskoo. Kun Jari Kurrilta kysyi, tietääkö hän Jokereihin mahdollisesti liittyviä Venäjän poliittisia tarkoitusperiä, vastaus oli lyhyt.

– En tiedä.

Urheilullisesta puolesta Kurrilla sen sijaan oli enemmän sanottavaa.

– KHL on hirveästi kehittynyt eteenpäin sinä aikana, kun me ollaan oltu siinä mukana. Paljon ammattimaisempaan suuntaan on menty. Urheilu edellä mennään koko ajan kaikessa tekemisissä. Ei meillä Jokereissa kukaan tuollaista poliittista hommaa mieti ollenkaan.

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella?

"Ei meillä Jokereissa kukaan tuollaista poliittista hommaa mieti ollenkaan."– Jari Kurri

Ilmiselvästi Kurri suomalaisesta omistuspohjasta puhuessaan puhui vranjoa, taktisesti valkopesi Jokereita, valehteli. Tekeekö hän samaa sanoessaan, ettei ajattele poliittisia näkökulmia ollenkaan Jokereiden KHL-taipaleen osalta?

Jos Kurri ei KHL:n hallituksen jäsenenä ja Jokereissa pitkään mukana olleena tiedä, että KHL on osaltaan Putinin propagandatyökalu, hän on vääjäämättä tšuhna. Se tarkoittaa hieman yksinkertaista ja hidasta suomalaista, jota on helppo käyttää hyväksi ja huijata.

Toinen vaihtoehto on, että pokka pitää – Kurri tietää valehtelevansa ja oikeasti tietää KHL:n poliittisesta agendasta, mutta näyttelee, ettei tiedä siitä mitään. Vaihtoehdot ovat surullisia pelaajana legendan maineeseen nousseelle Kurrille ja häntä ihailemaan oppineelle suomalaiselle kiekkoyleisölle.

Jokainen voi itse päättää kumpaa vaihtoehtona pitää todennäköisempänä.

Julkaistu 4.9.
Haastattelu

Dominik Hrachovina herättää huomiota torjumalla ja somettamalla − "En jätä miellyttämisen takia asioita sanomatta"

Dominik Hrachovina on pelannut viime kaudet ulkomailla, mutta täksi kaudeksi hän palasi Tapparaan. Maalivahti kertoo Jatkoajalle seikkailuistaan maailmalla sekä värikkäistä otteistaan sosiaalisessa mediassa.
Lassi Seppä, @lassiseppa

Dominik Hrachovina oli tärkeä palanen Tapparan mestaruusjoukkuetta ennen lähtöään ulkomaille. Kahden kauden aikana hän edusti KHL:n Barys Astanaa (nyk. Barys Nur-Sultan), Sveitsin pääsarjan Ambri-Piottaa ja Tšekin liigan Libereciä.

Tšekkiläinen, mutta nykyisin sujuvasti suomeksi ja jopa tampereen murteella operoiva maalivahti on tyytyväinen paluustaan Tapparaan.

− Mukava olla täällä! Joukkueessa on muutamia tuttuja jätkiä, mutta ovathan asiat kahdessa vuodessa hieman muuttuneet. Joka tapauksessa jokainen kausi tuo omat haasteensa, Hrachovina virkkoo.

Tappara on pelannut harjoituskaudella pääasiassa Pitsiturnauksessa sekä kolmella kolmea vastaan miteltävässä Super Seriesissä. Kuluneista mittelöistä Hrachovinalla on selvä näkemys.

Hrachovina odottaa oikeita jääkiekkopelejä.
Kuva © Samuli Huikuri

− Ne ovat olleet katsojille ja varmasti myös taitaville pelaajille mukava kokemus, mutta mielestäni emme ole vielä pelanneet kunnon jääkiekkoa. Kolmella kolmea vastaan tuli paljon tilanteita ja se olisi voinut mennä omalta osaltani paremmin, mutta toisaalta myös huonommin.

Vuodet ulkomailla ja rohkeat ulostulot

Tšekki pelasi kaksi rikkonaista kautta ulkomailla. KHL:ssä pestin sotkivat loukkaantumiset, jonka jälkeen oli vuorossa pätkäsopimus Sveitsiin. Vasta kotimaansa sarjassa Hrachovina tunsi päässeensä elementtiinsä.

− KHL:ssä minä eikä seura oltu tyytyväisiä loukkaantumisiini. Teiden erkaannuttua menin Sveitsiin, jossa ei tullut juurikaan peliaikaa eikä voittoja. Liberecissä oli mukavaa, kun sain pelata paljon ja pääsin kotiin pitkästä aikaa. Moni asia olisi voinut mennä ulkomailla myös toisin.

Hrachovina on vuoden 2020 aikana ilmaissut mielipiteensä sosiaalisessa mediassa moniin yhteiskunnallisiin asioihin. Hän on ottanut kantaa koronaviruspandemiaan Plandemic-teemalla viitaten salaliittoteorioihin viruksen takana, sekä maailmanpolitiikkaan muun muassa positiivissävytteisellä julkaisulla Unkarin oikeistolaispääministeri Viktor Orbánia kohtaan.

Myös Tuukka Raskin laajalti huomiota herättäneeseen hattuvalintaan Hrachovinalla oli mielipide "boss" eli "päällikkö"-huudahduksen kera.

− Ihmisilllä on kaikenlaisia mielipiteitä. Jotkut asiat maailmassa ovat väärin ja jotkut oikein, mutta minulla on mielipiteeni ja näkökulmani. Jos tässä maailmassa lausuu tietynlaisen mielipiteen tietystä asiasta, saa automaattisesti aika rajua vastarintaa.

Vaikka Hrachovinalla on monia valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä, hän toteaa keskustelevansa asioista mielellään. Sanoipa hän aikoinaan Jatkoajan haastattelussa haluavansa olla poliitikko, ellei pelaisi jääkiekkoa.

− En halua miellyttämisen takia jättää asioita sanomatta. Minulle ei ole väliä, mitä muut ihmiset ovat mieltä asioista. Jos emme ole jonkun kanssa samaa mieltä, niin ei siinä mitään.

− Vaikka maailma menisi suuntaan, johon en halua sen menevän, ei se silti tarkoita eri mieltä olevien ihmisten olevan tyhmiä. Myöskään eri näkökulmat eivät tee ihmisistä toisiaan huonompia, Hrachovina painottaa.

Liiga pitäisi saada alkamaan

Itsekin KHL:ää pelanneella Hrachovinalla ei ollut vahvaa mielipidettä Jokerien tuoreeseen päätökseen jättää menemättä runkosarjan avausotteluun Valko-Venäjälle vahvan kuohunnan keskelle.

− Valko-Venäjällä tilanne on mikä on. Se on pelaajien oma valinta mennä tai olla menemättä. En tiedä asiasta yhtään mitään, niin minun on vaikea ottaa siihen mitään kantaa. Ei pidä lähteä laukomaan mitään, jos ei ole itsellä tietoa asiasta, Hrachovina päättelee.

Maalivahti odottaa innolla Liigan runkosarjan alkua. Hänellä olikin viesti suomalaisille päättäjille.

− Mielestäni teatteri on mennyt hieman liian pitkälle. Toivottavasti päättäjät tekevät sellaisia päätöksiä, että kausi voitaisiin aloittaa. Tietysti meidän on muistettava suojella vanhuksia ja niitä, keillä on sairauksia. Terveiden pitäisi silti voida pystyä elämään normaalisti.

− Toivon, että saamme ihmiset katsomoihin ja aivan varmasti kaikki pelaajat odottavat innolla kauden alkua.

Julkaistu 6.9.
Haastattelu

Thomas Nykopp halusi pois huippukiekkoilijan arjesta: liigakaukalot jäävät taakse 27-vuotiaana

Paljon kolhuja ja paljon hyvää. HIFK-hyökkääjä Thomas Nykopp kertoo, miksi ja millä mielin hän siirtyy yllättäen elämässään ammattilaisuralta uuteen vaiheeseen.
Jori Pakkanen

Syyskuun alussa Jääkiekkoliiton siirtolistalta löytyi yllätysnimi – kahdeksan kauden ajan HIFK:n vakiokasvoihin lukeutunut Thomas Nykopp on kesän aikana siirtynyt kolmosdivisioonan Karhu-Kissoihin. Se tarkoittaa miehen ammattilaisuran päättymistä.

Urheilijan tie huipulle on pitkä, raskas ja uhrauksia täynnä. Mutta kun joku haluaa lopettaa peliuransa ennen kolmekymppisiään, herää kysymyksiä. Miksi tehdä järjetön määrä töitä, lapsesta saakka, ja sitten jättää homma ikään kuin kesken?

Joku voisi pitää sitä hukattuna potentiaalina. Joku toinen voisi ottaa sen jopa henkilökohtaisesti, ajatella, että sinähän sait mahdollisuuden ja pärjäsit: miksi ihmeessä luovutit?

Lopulta valinta on yksin pelaajan. Suomessa ja NHL:ssä puolustanut Lee Sweatt lopetti uransa varhain, koska hän halusi rahoitusneuvojaksi; Siim Liivik taas aikoo aloittaa uuden aluevaltauksen radiossa ja televisiossa. Nyt entinen IFK-hyökkääjä Nykopp kertoo omat syynsä jättää huippukiekkoilu taakseen vain 27-vuotiaana.

"Kaikki ne on mennyt"

Thomas Nykoppin koko ammattilaisuraa värittivät loukkaantumiset, ja kuntoutusjaksot olivat miehen mukaan todella kuluttuvia.

Loukkaantumisesta toipuvan pelaajan päivä alkaa yleensä vasta, kun se muilta jo loppuu. Tulet yksin hallille, vaihdat urheiluvarusteet päälle ja käyt fysioterapeutin kanssa hajalla olevat paikat läpi samaan aikaan, kun toiset istuvat palaverissa ja yrittävät saada otetta tulevan vastustajan pelitavasta.

Sitten laitat pukuhuoneessa varusteet niskaan – yksin – ja jäälle mennessäsi kaikki muut apuvalmentajaa, yhtä maalivahtia ja paria A-junioria lukuun ottamatta tulevat kopin ovella vastaan.

Jäällä haetaan ensin vähän tuntumaa, mutta pian kiekot kerätään B-pisteelle ja aletaan hommiin. Tarkoitus on vähitellen nostaa kierroksia, sillä jossain kaukana tulevaisuudessa siintää seuraava ottelu, vaikka juuri nyt tuntuisi siltä, että päivät jumittavat paikallaan.

Valmentaja heittää kiekon kulmaan, luistelet perään ja heität pelivälineen (tai harjoitusvälineen) lasin kautta viivassa odottavalle pakille. Sen jälkeen maskiin täytyy ehtiä ja päästä ennen kuin lyöntilaukaus lähtee. Vedon jälkeen lyhyt kamppailu irtokiekosta ja takaisin lähtöpisteeseen.

Muutaman sekunnin tauko, sama uudestaan.

Tarkoitus ei tietenkään ole toistaa Miracle on Ice -elokuvan viivaluistelukohtausta, mutta siltä se välillä tuntuu. Tempo on kova ja oman keskenkuntoisuuden huomaa.

Se on kuitenkin vain jääkiekkoa, sekin. Runkosarjan pelitunnit vaativat yli tuhat tuntia oheistoimintaa, noin suurin piirtein. Ja kun ei pelaa, suhdeluku vain kasvaa.

Tekikö joskus noilla hetkillä mieli luovuttaa, Thomas Nykopp?

– Ei tullut sellaista fiilistä koskaan. Ei loukkaantumiset sinänsä haitanneet, pelityyli on aina ollut sellainen, että todennäköisyys kolhuille on ollut suuri. Siinä on aika hyvin seuranneet toisiaan toimintatavat ja seuraukset. Mutta kun tässä miettii päästä varpaisiin, niin kaikki ne on mennyt. Sormikin on ihan ässän muotoinen.

Nykopp esittelee keskisormeaan.

– Sakicin lapa.

Taustajoukkojen tuki on aina ollut Nykoppille tärkeää.
Kuva © Jarno Hietanen

Välillä ympäriltä puuttui inhimillisyys

Parhaalla liigakaudella 2014–2015 Nykoppille kertyi pelattuja runkosarjaotteluita 52, muina kausina pelimäärät jäivät tästä selvästi. Kaudella 2018–2019 Nykopp puki IFK:n paidan päälle vain 19 runkosarjaotteluun.

– Yksin oleminen siinä harmittaa eniten. Sen ydinryhmän ulkopuolelle jääminen, eristäytyminen muista. Siinä saattaa olla kahdeksan viikkoa yksin, tai jonkun sellaisen kanssa, joka ei ole välttämättä ole jengissä ihan sun paras kaveri. Onhan se rankkaa, Nykopp pohtii.

Koko pitkän keskustelun ajan Nykopp puhuu hyvin rauhallisesti ja korostaa useaan otteeseen olevansa "todella vanhanaikainen". Hänen mukaansa se tarkoittaa sitä, että keskustellessa toista katsotaan silmiin, sisään mennessä hattu otetaan päästä ja kaikkia uusia tuttavuuksia tervehditään asianmukaisesti.

Hän kutsuu itseään sosiaaliseksi introvertiksi ja kertoo viettäneensä aikaa pukukopin ulkopuolella "kaikkien kahdeksan kauden aikana ehkä kolmen jengikaverin kanssa, ei kauhean hyvä osumisprosentti".

Hän sanoo myös, ettei ole koskaan ole pitänyt itseään "lätkäjätkänä". Pelatessaan Nykopp ei usein tiennyt, ketä vastaan seuraava ottelu oli tai missä kohtaa sarjataulukkoa oma joukkue mahtoi olla.

Päältä päin sitä on vaikea uskoa, sillä nimenomaan lätkäjätkältä Thomas Nykopp näyttää: käsivarret ovat täynnä tatuointeja, alarivistöstä puuttuu useita hampaita ja olemus on muutenkin vankka ja itsevarma. Mutta kun aletaan puhua koppikulttuurista, Nykopp vakavoituu ja kertoo kokevansa, että sillä puolella on vielä paljon kehitettävää.

– Kyllä sieltä välillä inhimillisyys puuttuu. Se on raju, karu, macho ympäristö vieläkin. Siinä mielessä se on muuttunut, että nykyään annetaan ulospäin ymmärtää, että asioita tehdään. Ja tehdäänkin, on näitä henkisiä valmentajia ja muuta, ja kerrotaan mediassa sitä ja tätä. Mutta se on vähän sellaista ongelmien ulkoistamista.

– Se on totta kai vaan mun mielipide, mutta enemmän olisi toivonut, että käytäisiin oikeasti kopissa juttuja läpi kundien kesken. Nythän se on niin, että lyödään käyntikortti käteen ja sanotaan, että käy tämän tyypin kanssa juttelemassa. Ei se apu tunnu silloin hirveän vilpittömältä, Nykopp toteaa.

Kilpailuetu junnuista, kasvu ulkomailla

Thomas Nykopp aloitti kiekkouransa neljävuotiaana Karhu-Kissoissa. D-ikäisenä hän vaihtoi Jokereihin, mutta muistelee, ettei siirto ollut missään nimessä helppo. Viimeinen ottelu viininpunaisissa oli tunteikas tapahtuma – kopissa väännettiin itkua, kun tiedettiin, että osa porukasta oli lähdössä kauden päätyttyä muualle.

B-juniorina Nykopp muutti Yhdysvaltoihin ja kertoo lähtönsä syyksi "täydellisen kyllästymisen Suomeen, aina niihin samoihin Pirkkoloihin ja Paloheiniin".

Perillä Ohiossa kulttuurishokki oli melkoinen, kun Nykopp päätyi kiekkoilun lisäksi konservatiiviseen katoliseen kouluun. Pukua ja kravattia oli pakko käyttää, aamuisin kunnioitettiin lippua ja lähes kaikkien tuntien aluksi rukoiltiin. Sanomista saattoi tulla milloin silmien kohdistamisesta väärään suuntaan, milloin eläytymisestä virsien laulamiseen liian tunteikkaasti.

– Mutta ne jenkkivuodet teki musta aikuisen. Ei pyykätty tai kokattu enää puolesta. Eri puolilta Amerikkaa tuli sinne junnuja, ja sen tajusi vasta jälkeenpäin, että se oli valtava kulttuuripläjäys. Huippuvuosia, erityisesti se eläminen siinä. Oppi aikuiseksi, mitä arjessa pitää tehdä. Ne vuodet on paljon vaikuttaneet siihen, millainen olen tänään. Ainoastaan se jäi harmittamaan, etten ikinä jatkanut siellä yliopistoon, kun tilaisuus oli aika lähellä.

Suomeen palattuaan Nykopp liittyi IFK:n A-junioreihin. Kutsu yläkertaan tuli varsin pian. IFK:ssa Nykoppista pidettiin heti alusta lähtien, ja tunne oli molemminpuolinen. Hän oli ihastunut seuraan jo lapsena.

Ensimmäisellä IFK-kaudella otteluita kertyi lopulta A-junnuissa, Mestiksessä, U20-maajoukkueessa sekä liigajoukkueessa.

Ennen Liigassa pelaamista pisteitä oli kaikissa ikäluokissa syntynyt vakuuttavalla tahdilla. Mutta IFK:ssa jotain tapahtui – Nykopp löysi itsensä uudelta pelipaikalta sentterin tontilta, samalla hän muutti pelityyliään rouheampaan suuntaan. Siltä se ainakin ulospäin näytti. Mieleen tulee Jarkko Ruutu, joka on kertonut viimeisten junnuvuosien aikana tiedostaneensa, ettei vastuuta tulosyksiköissä olisi enää aikuisten sarjoissa luvassa.

Nykopp itse ei koe vertausta Ruutuun mielekkäänä.

– En ikinä ajatellut, että mun pitäisi muuttua tai ajatella jotenkin toisin. Mun pelitapa ei muuttunut millään tapaa, se karvalakkimalli vaan toimi junnuissa. C:ssä riitti se, että pisti kaasun pohjaan ja tuli laidasta sisään ja teki maalin. Jossain vaiheessa vaan se kapasiteetti loppu. Mutta olen itse nähnyt jääkiekon aina niin kuin olen sen nähnyt, ja olen ollut sama tuote koko ajan.

Nykopp jakaa uransa huippuhetket kolmeen etappiin: junnuvuosiin, varhaiseen teini-ikään ja ammattilaisuuteen. Karhu-Kissoista tarttuivat mukaan yhteisöllisyyden tärkeys ja luistelutaito.

– Joka treeneissä luisteltiin. Vartti jotain pitkiä viivoja. Silloinhan niitä vihasi, mutta jälkeenpäin on osannut arvostaa, että tehtiin. Sieltä se ammattilaiseksi asti vienyt kilpailuetu oli lähtöisin. Ja sitten, olihan se perhe. Muistan kaikkien huoltajien ja toimihenkilöiden nimet ja jopa ammatit. Äitikin jäi aina suustaan kiinni muiden vanhempien kanssa, jonkun kiertoharjoitteen aikana näki pleksin läpi, että "aha, siellä se juttelee Sirpan kanssa, vaikka piti mennä kotiin käymään". Se oli vahva yhteisö.

Parhaat muistot liittyvät yhteisöön

C-junnuista jäivät nykyiset parhaat ystävät. Ja vaikka koko ammattilaisuran ajan mukana kulkivat loukkaantumiset, jäi siitä myös paljon hyvää mieleen. Yksittäisiksi kohokohdiksi Nykopp nostaa esiin muun muassa Olympiastadionilla pelatun ulkoilmaottelun, jonka voittamalla IFK jäi historian kirjoihin (pysyvästi) Stadin herraksi.

– Olen tosi ylpeä, että sain olla siinä pelissä mukana. Se oli kaikille valtavan tärkeä juttu.

Hyväksi muistoksi jää myös kausi 2015–2016, joka päättyi lopulta finaalitappioon Tapparalle. Silloin IFK oli niin tiukasti yhteen hitsautunut kuin on mahdollista. Nykoppin mukaan sen näkyy päälle päin kaikista joukkueista.

– Ihan jo, että tuuletetaanko maaleja sen takia, että niitä tehdään kimpassa vai sen takia, että se tulee selkärangasta nostaa kädet ylös.

Sen huomaa, kun maaleja tehdään aidosti kimpassa.

Lisäksi Nykopp puhuu lämpimään sävyyn muutamista seuran taustalla vaikuttavista toimihenkilöistä. Hän ylistää joukkueen hieroja Mikko Elorantaa sekä Pirjo Kärkkäistä, yhtä IFK:n taloushallinnon työntekijöistä.

– "Guru" [Eloranta] on ihan kingi tyyppi. Se tuki mua myös henkisesti, pysty katsomaan sitä pelaaja-arkea "ulkopuolelta". Ja kiekosta puuttuu usein sitä ihmisyyttä, niin Pirjo oli siitä aina raikas muistutus. Kun meni vaikka toimistolle, sai aina semmosen ihanan kanssakäymisen. Se auttoi mua ihan kaikissa asioissa, Nykopp kiittelee.

Miksi Nykopp sitten on päättänyt lopettaa uransa? Hän vakuuttaa, ettei kyseessä ole hetken päätös eivätkä loukkaantumiset ole siihen vaikuttaneet.

– Loppuvaiheessa loukkaantumiset alkoi olemaan jo helpotus. Ei ne siis silloinkaan mitään kivoja olleet, mutta toi lopulta mielenrauhaa. Ei tarvinnut lähteä Lappeenrantaan ja sieltä jonnekin ja sieltä vielä viikonlopuksi Vaasaan. Pitkään mietin sitä, että korvaukset on tässä hommassa aika hyvät, mutta ei se yksin riittänyt, Nykopp taustoittaa.

– Halusin olla ihmisten kanssa, opiskella, enkä halunnut nähdä sitä, että olisin enää neljäkymppisenä siellä parikymppisten kanssa. Yksinkertaisesti halusin lähteä tekemään asioita, mitkä kiinnostaa, kun se ympäristö ei enää miellyttänyt. Onhan se sielunelämältään usein aika köyhää touhua.

Uuden alku ja paluu vanhaan

Nykyään Thomas Nykopp työskentelee projektipäällikkönä Mediaplanetilla, yli kymmenessä maassa toimivassa sisältömarkkinointifirmassa. Puhuessaan uudesta työympäristöstään ja uusista kollegoistaan Nykopp innostuu silmin nähden ja kertoo muuttuneesta arjestaan vauhdikkain sanankääntein.

– Ja se on pakko sanoa, että koskaan en ollut minkään treenien jälkeen yhtä väsynyt, kuin yhdenkin toimistopäivän jälkeen. Aivojumppa kuluttaa energiaa ihan helvetisti.

Vaikka Nykopp pelasi IFK:ssa lopulta kahdeksan kautta, ei seura ole noteerannut miehen lopettamispäätöstä millään tavalla. Nykopp kuitenkin vakuuttaa, ettei hänellä ole terveisiä myöskään toiseen suuntaan.

– Mulle tärkeät ihmiset on ottaneet yhteyttä ja kyselleet kuulumisia. Se riittää.

Eikä rakkaus jääkiekkoon ole mihinkään kadonnut. Karhu-Kissoissa odottavat vanhat kaverit, ja siellä Thomas pääsee jälleen näkemään lajista riisutun ja hauskan version, sellaisen katteettoman tuotteen kuin se on joskus aikaisemminkin ollut.

Julkaistu 9.9.
Kolumni

Pasi Nurminen − lahtelainen vapahtaja ja marttyyri

Pasi Nurminen on kerran ollut päätekijänä pelastamassa Pelicansia talousahdingosta. Vaikka yritys on nytkin kova, ei uuden kriisin keskellä Nurmisen harteille sankarin viittaa asetella.
Toni Luhtakallio, @luhtaton

Pasi Nurminen. Pelaajaurallaan kovapäinen maalivahti, joka pääsi aina NHL- ja olympiakaukaloihin asti.  Mieheen on aina kiteytynyt jotain perin lahtelaista. Loppuun asti yrittäminen, kaikkensa antaminen ja tietynlainen hankala luonne. Kuuluisa "Lahti vs everybody" -asenne.

Sama yritteliäisyys on säilynyt miehellä mukana myös peliuran jälkeen. Ilman Nurmisen panosta keväällä 2005 yrityssaneeraukseen asti johtaneiden talousvaikeuksien aikana Pelicansia ei välttämättä nykyisellään olisi. Nurmisen noustua omistajaksi seura alkoi nousta jälleen jaloilleen.

Sittemmin miehen rooli seurassa on vaihdellut paljon. Omistajan lisäksi tutuksi ovat tulleet niin maalivahtivalmentajan, apuvalmentajan kuin tuoreeltaan toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan paikat. Rooli pysyi kuitenkin pitkään maltillisena aina viime kausiin asti. Välillä tie vei niin Venäjälle kuin A-maajoukkueenkin matkaan, mutta Lahti-kytkökset pysyivät taustalla.

Liipolan Hasekin rooli alkoi kasvaa, kun Petri Matikainen tuli lahtelaisseuran päävalmentajaksi kaudeksi 2015−2016. He muodostivat Nurmisen kanssa räiskyvän valmennuskaksikon ja tuloksetkin olivat kohtalaisia, vaikka joukkue ei puolivälieriä pidemmälle päässytkään. 

Ville Niemisen valmennusparina tulosta tuli todella vahvan runkosarjan muodossa, mutta pudotuspeleissä tulos jäi piippuun. Valmennus sai joukkueen lentoon, ja odotuksissa oli tasonnosto seuraavana vuonna.

Mutta taustalla kuohui.

Nieminen-Nurminen -duon yhteistyö ei ollutkaan luullun saumatonta. Nurminen vetäytyi jo alkusyksystä pois valmennustyöstä vedoten henkilökohtaisiin syihin ja palon loppumiseen. Mies kommentoi myöhemmin Ylen haastattelussa, että tuolloin iski työuupumus. Liikaa paineita, odotuksia ja unettomia öitä.

Hän ymmärsi itse ottaa aikalisän ja vetää happea, ennen kuin paineet kasvoivat liian suuriksi. Pisteet siitä.

Tämänhetkiset paineet ovat Nurmisen asemassa valtavat ja ne purkautuivat erittäin ikävällä tavalla.

Pikakelaus nykyhetkeen. Syyskuun alku 2020, Pelicans on talousvaikeuksissa. Nurminen toimii väliaikaisena toimitusjohtajana Tomi-Pekka Kolun poistuttua, sekä hallituksen puheenjohtajana Pentti Matikaisen paikalla. Nurmisen omistusosuus Pelicansista on yli kaksi kolmannesta. Toiset YT-neuvottelut ovat päällä, pelaajia on ollut lomautettuna läpi kesän.

Pelicansin konkurssi on realistinen skenaario tällä hetkellä, mikäli koronaa ei saada kuriin. Jos valmentajana vastuut alkoivat kasaantua, niin nyt sitä on moninkertaisesti. Nyt jos koskaan miehellä on paineita, kun tulessa on niin monta rautaa ja koko ahjo meinaa levitä käsiin.

Ja niinhän se levisikin. Julki tuli Nurmisen viikonloppuinen taksireissu, josta tilille tuli epäilyt rattijuopumuksesta ja pahoinpitelystä. Ilkeä tahra jo valmiiksi ryvettyneelle imagolle. Kaiken muun seurasta pyörivän negatiivisen uutisoinnin päälle tällaista kohua olisi vähiten kaivattu.

Miehellä on jo historiaa työpaineiden purkautumisesta väärällä tavalla. Tarinoita liikkuu Ruotsissa humalassa joukkuebussin rattiin hyppäämisestä ja seinään kolauttamisesta. Vuoden 2011 MM-kultajuhlien portaissa kaatuminen oli samantyyppinen tapaus, kun alkoholin käyttö oli mennyt hieman yli pitkän ja vaiheikkaan kauden paineiden purkautuessa.

Tämänhetkiset paineet ovat Nurmisen asemassa valtavat ja ne purkautuivat erittäin ikävällä tavalla. Hänet siirrettiinkin toistaiseksi syrjään seuran toiminnasta uutisten tullessa julki.

Jälkiviisasta sanoa, että Nurmisen olisi pitänyt ymmärtää rajansa jo ennen pelikaanin lentoa turbiiniin taksiselkkauksen muodossa. Vaikka Nurminen kuinka onkin "Mr. Pelicans", hänen pitäisi nyt ymmärtää itse ottaa jälleen etäisyyttä seuraan. Vaikka mies haluaa vain parasta seuralle, hänen toimistaan on tällä hetkellä  enemmän haittaa kuin hyötyä.

Toivottavasti lauantai-illan tapahtumat toimivat herätyskellona Nurmiselle.

Julkaistu 11.9.
Uutinen

Tartuntatautilain pikamuutos vireillä – kuntien järeämmät valtuudet voivat sulkea jäähalleja

Jos tartuntatautilain muutos menee läpi, kunta saa valtuudet sulkea jäähallienkin ovet nopealla päätöksellä.
Jatkoajan toimitus

Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee pikaisella aikataululla tartuntatautilain muutosesitystä, jonka tarkoitus on tarjota paikallisille ja alueellisille viranomaisille aiempaa järeämpiä keinoja koronavirustilanteen hallitsemiseen. Hallituksen esitys tulee eduskunnan käsittelyyn lokakuussa.

Sosiaali- ja terveyspalveluita koskevien tuntuvien muutosten lisäksi lakiesitykseen sisältyy kohta, jonka mukaan viranomaiset voisivat aiempaa helpommin puuttua myös esimerkiksi elinkeinonharjoittajien ja urheiluseurojen toimintaan sekä yleisötilaisuuksien järjestämiseen. Alueellisen tautitilanteen niin vaatiessa kunta tai aluehallintovirasto voisi nopeasti velvoittaa erilaisia toimijoita lähikontakteja estäviin toimenpiteisiin.

Urheilutapahtumien kannalta painavin toimenpide olisi se, että koronavirusepidemian leviämisen pysäyttämiseksi kunta tai aluehallintovirasto voisi sulkea tietyn toiminnan määräajaksi osittain tai kokonaan. Kunta saisi siis valtuudet sulkea vaikkapa jäähallien ovet välittömästi.

Tällaisen päätöksen edellytyksenä olisi, että alueella todetaan tautiryppäitä, joiden tartuntaketjuja ei pystytä luotettavasti jäljittämään, jolloin uusien tartuntojen leviämisen riski on merkittävä.

Lakiesitys on parhaillaan lausuntokierroksella, joka päättyy 27. syyskuuta. Lausuntoa on pyydetty myös lukuisilta urheilujärjestöiltä, kuten Suomen Jääkiekkoliitolta. Läpi mennessään tartuntatautilain muutokset olisivat voimassa määräaikaisesti tulevan vuoden kesäkuun loppuun asti.

Julkaistu 18.9.
Artikkeli

Suomi-sarjassa uudet suosikit kärjessä, vanhat tutut häntäpäässä

Valtakunnan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla puhaltaa nyt uudet tuulet, kun viime kauden runkosarjan kärkikaksikko nostettiin Mestikseen. Tulevan kauden suosikit löytyvät Pohjanlahden rannikolta.
Juha Tammi

Korona ei säästänyt Suomi-sarjaakaan mullistuksilta. Viime kevät katkesi kesken välierävaiheen. Neljälle välieräjoukkueelle tarjottiin mahdollisuutta anoa Mestis-lisenssiä. Tähän täkyyn tarttuivat odotetusti viime kausien Suomi-sarjamenestyjät K-Espoo ja FPS, jotka lähtivät pudotuspeleihin runkosarjan kärkipaikoilta.

Tulevan kauden Suomi-sarja pelataan 14 joukkueen voimin. Mielenkiintoa latistaa se, että nousukarsintoja Mestikseen ei tällä kaudella poikkeuksellisesti järjestetä. Sen sijaan finaalipelit palaavat ja Suomi-sarjan mestaruudesta päästään ottelemaan paras viidestä -järjestelmällä. Karsinnat alaspäin toimivat normaaliin tapaan.

Väriä sarjaan tuo useat mielenkiintoiset pelaaja- ja valmentajanimet. Kalajoella nähdään jääkaappipakastinyhdistelmän kokoinen brittipuolustaja, porilaisen Karhu HT:n takalinjoja värittää Iiro Vehmanen, oululaisjoukkue Laser HT:n maalilla torjuu japanilaismaalivahti Takayuki Ito. Ulkomaalaispelaajien kirjo on Suomi-sarjassa kokonaisuudessaan sangen laaja.

Karhu HT:n vaihtopenkin takana käskyjä jakelee puolestaan Liigan puolella nimeä hankkinut Mikael Kotkaniemi. Kansainvälisyyttä löytyy myös vaihtopenkin takaa. Laser HT:n peräsimessä nähdään amerikkalaisluotsi ja Muikin ohjaksissa ruotsalaisvalmentaja. 

Tämän päivän ammattikiekkoilu alkaa muistuttaa talouslehden sivujen pläräämiseltä, jossa menestystä mitataan talouden ja oheispuitteiden mittareilla, uutiset koskevat yt-neuvotteluja, pelaajien palkkoja, suljettuja sarjoja ja poliittisia epäkohtia.

Siinä missä tulokset ja menestys kaukalossa tuntuvat jääneen isommissa ympyröissä paitsioon, on urheilullisuus ja kilpailullisuus Suomi-sarjassa kaiken keskiössä tehden juuri siksi sarjasta mielenkiintoisen vuodesta toiseen. Ehkä se on juuri se syy, mikä saa monet Mestis-tason pelaajat jäämään sarjaan, vaikka taidoille löytyisi kysyntää ylempääkin.

Näissä peleissä voittajia ei ratkota rahasäkkejä mittaamalla ja kabinettisaunoja lämmittämällä, ainakaan nyt kun nousumahdollisuuksia Mestikseen ei ole.

1.Raahe-Kiekko – Ratsumiehet karauttaa kärkeen

Suomi-sarjakartalle vahvan paluun tehnyt Raahe-Kiekko on kasannut melkoisen vahvan kokoonpanon. Jo viime kausi oli raahelaisilta vahva ja joukkue pystyi piinaamaan Forssan Palloseuraa puolivälierissä.

Nyt joukkue on entistä vahvempi. Ykkösmaalivahti Patrik Koiviston menetys on tuntuva takaisku, mutta se jääkin ainoaksi takaiskuksi. Hyökkäyspäähän joukkue sai mm. ryövättyä lähinaapuri JHT:n maalitykki Jarno Palolan ja YJK:n II-divarijoukkueesta JHT-ikoni Tomi Gronoffin. 35-vuotias hyökkääjä Joni Suominen on kentällä joukkueen henkinen johtaja.

Kaikkiaan hyökkäys ja puolustuskaliiberi on vahva ja tasainen. Hyökkäyspäähän löytyy kokemusta, tulivoimaa ja kovuutta. Puolustuspäässä rivistöt ovat niin ikään tasaisen vahvat. Ulkolaispelureita nähdään Raahessa tälläkin kaudella. Puolustuksesta löytyy ruotsalainen ja kroatialainen pelaaja sekä slovakialainen hyökkääjä.

Maalivahti Koiviston jättämiä suuria kalosseja yrittää täyttää Jukureiden U20-joukkueesta saapunut 21-vuotias Valtteri Nousiainen.

Suurin kysymys on siinä, kuinka ennakkosuosikin raskas viitta pysyy valmentaja Joni Hannukselan luotsaaman ratsuryhmän harteilla.

2. Karhu HT – Kotkaniemellä käsissään hyökkäysvoimainen arsenaali

Porilainen Karhu on tullut tunnetuksi kaupassa myytävien ohrapirtelötötteröiden lisäksi ansiokkaasta menestyksestään Suomen Cupin peleissä. Suomi-sarjassa menestys on jäänyt laihanlaiseksi kärkipelaajien karattua muualle.

Nyt Porissa ollaan kasaamassa sarjaan kovatasoista revohkaa. Etenkin hyökkäys on tulivoimainen, josta löytyy mm. Tuomas Huhtasen, Jesse Huhtalan ja Henri Keskilohkon kaltaista taitoa.

Puolustuksessa temmeltävä Iiro Vehmanen on joukkueen ja kenties koko sarjan värikkäin persoona.

Joukkueen puikkoihin hyppäsi Mikael Kotkaniemi, joten menestystä on odotettavissa. Ainoaksi kysymysmerkiksi jää, saako joukkue täyden kokoonpanon kaikkiin vieraspeleihin jalkeille?

Reissupelit kun eivät ole olleet porilaisten keskuudessa mitenkään suuressa huudossa viime kausina. Kotkaniemen olettaisi olevan sen tason motivaattori, joka sitouttaa kaikki mukaan myös reissupeleihin.

3. D-Kiekko, Jyväskylä – Jatko-osa viime kauteen

Jyväskylän kakkosjoukkue on hilautunut Suomi-sarjan kärkiryhmiin. Viime kaudella joukkue oli voiton päässä Mestis-karsinnoista, kunnes korona vesitti aikeet. Mestikseen anomuksella noussut FPS oli jyväskyläläisten kanssa hätää kärsimässä D-Kiekon johtaessa ottelusarjaa 2–0.

Maalivahtikaksikko Manu Lähteenmäki ja Antti Makkonen on kenties yksi sarjan parhaita parivaljakoita. Puolustusta johtaa Juho Häyrinen ja Juho Nyman jatkaa hyökkäyksen kapellimestarina. Jari Tapperin valmentama ryhmä lähtee sarjaan leveällä miehityksellä. Kärkipelaajien kirjo on laaja ja tasainen.

Odotettavissa on jälleen pitkä kevät. Tällä kertaa kaikki mahdollisuudet edetä jopa finaaliin.

4. Junkkarit Hockey Team, Kalajoki – Nuori, reipas ja raikas

JHT on onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa sarjan kärkipäässä, vaikka vaihtuvuutta on ollut melkoisestikin. Nyt joukkue lähtee kauteen Giantsia aiemmin valmentaneen Jesper Jalosen opein.

Jukka Jalosen pojalla on käsissään nuori, mutta kyvykäs joukkue. Jarno Palolan ja Eetu Tervalan menetykset, sekä seuraikoni Tomi Gronoffin houkuttelu  naapurikaupunkiin kostettiin tekemällä yhteistyösopimus Raahen kakkosjoukkue TeKin kanssa.

Isojen menetysten tilalle löytyy isoja tulijoita, kuten lähes parimetrinen ja yli satakiloinen brittipuolustaja Joshua Tetlow, jolta löytyy saarivaltion EIHL-liigan lisäksi kokemusta myös CHL-peleistä. Hyökkäys vahvistui Kajaanista saapuneilla Klemetin veljeksillä, Heikillä ja Tommilla.

Jos nuorten maajoukkueessa esiintynyt Tšekki-hyökkääjä Milan Davidek alkaa takoa pisteitä, taistellaan Kalajoella vahvasti pääsystä neljän sakkiin.

5. Hunters, Porvoo – Hieman heikentynyt, mutta edelleen vahva

Runebergin kotikonnuilla taistellaan tulevanakin keväänä kirkkaimmista mitaleista. Vaihtuvuus joukkueessa on pysynyt viime vuosina varsin vähäisenä. Nyt Mikko Juutilaisen ohjastama joukkue joutui kuitenkin kokemaan joitakin isompia menetyksiä, kuten Teemu Mielonen, Patrik Mallenius ja Reno Goodwin.

Tilalle on saatu tuttuun tapaan nuoria ja nälkäisiä pelureita, jotka istuvat hyvin joukkueeseen sisään. Puolustukseen viime kevään välierävastustaja K-Espoosta värvätylle Jami Jokelalle on pedattu iso ruutu. Puolustus on kokonaisuudessaan vahva.

Joukkueen kulmakiviä on luottohyökkääjä Miika Runsala. Tasaisen hyökkäyksen osalta tehoja odotellaan etenkin Joakim Kukkoselta ja Teemu Väisäseltä.

Maalivahtikaksikko Niko Tammen ja Lari Kukkohovin onnistuessa voidaan Porvoossa taistella finaalipaikasta.

6. Pyry, Nokia – Suosikista haastajaksi

Takavuosien vakionimi voittajasuosikkien joukossa, mutta vajunut viime kausien aikana haastajan asemaan. Nokialla tehdään laadukasta työtä kaudesta toiseen. Vielä se ei ole kevään sarjataulukossa näkynyt.

Runko on säilynyt jokseenkin hyvin. Maalilla Santeri Metsänen on nyt yhtä kautta kokeneempi. Hyökkäyksestä löytyy tutut ratkaisijat. Waltteri Selimgerei on pystynyt parantamaan kausi kaudelta ja tulee olemaan saman kehityskäyrän jatkuessa sarjan pistepörssissä korkealla. Joukkueessa on sopiva mikstuura nuoruutta ja kokemusta.

Puolustaja Juha Korkeamäelle alkava kausi on kymmenes peräkkäinen Pyryn riveissä.

Niko Raiskion valmentamalla tasaisen vahvalla joukkueella on eväät haastaa sarjan kärki, mutta riittääkö paukut tälläkään kertaa finaaleihin asti?

7. S-Kiekko, Seinäjoki – Kehitystä on tapahtunut

Pasi Määttänen pääsee jatkamaan tutun rungon työstämistä. Nuori joukkue on taas vuoden kokeneempi. Viime kausi oli harppaus eteenpäin ja nyt on odotettavissa parannusta edelliseen. Luottovahti Juho Niku on joukkueen tuki ja turva. Kaikkiaan materiaali on sangen tasainen ja laaja.

Joukkue on edelleen melko nuori ikänestorin tittelin langetessa 27-vuotiaille hyökkääjille Petri Viitamäelle ja Tomi Poikoselle.

Hyvät mahdollisuudet yltää runkosarjassa kahdeksan parhaan sakkiin ja hakea sitä kautta pohjaa menestykselle tulevina kausina.

8. Riemu, Jyväskylä – Iso arvoitus

Sarjan ilopilleri solmi yhteistyösopimuksen Mestis-joukkue KeuPan kanssa, joka voi tuoda pientä kilpailuetua sarjaan. Joukkueesta löytyy tukku kokeneita pelimiehiä, jotka nousevat Suomi-sarjassa arvoonsa.

Hyökkäyspään ykköspyssy lienee tälläkin kaudella Ari Närhi. Mielenkiintoinen vahvistus on puolestaan Viron maajoukkuehyökkääjä Riho Embrich.

Tuttuun tapaan Riemun todellinen iskukyky on arvoitus. Suurin riemu repeää kuitenkin taas, jos paikallisvastus D-Kiekko kaatuu Jyväskylän hegemoniaotteluissa.

9. HC Indians Kaarina – Inkkarit sotajalalla?

Kaarinan tiipiissä on kesä pohdittu, mikä viime kaudella meni mönkään. Alempaan loppusarjaan jääminen oli iso pettymys. Joukkue ei ole itsestään liikoja toreilla huudellut. Muutamia mielenkiintoisia uusia hankintoja riveistä löytyy.

Mestikseen nousseesta Forssasta Kaarinaan siirtyi tehohyökkääjä Kristian Tikka ja laatupuolustaja Eetu Salmela. Eetu Vento on myös kova vahvistus takalinjoille, joka kelpaisi mille tahansa muullekin Suomi-sarjajoukkueelle. Ruotsalaishyökkääjä Mathias Kerwien siirtyi Indiansin leiriin IFK Marienhamnista.

Heikon viime kauden vuoksi odotusarvot joukkueen kohdalla ovat matalahkot, mutta jos uudet vahvistukset saadaan sopimaan pelisapluunaan, on mahdollisuudet nousta sarjassa korkeallekin.

10. Titaanit, Kotka – Säästöliekillä

Kotkassa ei olla tyytyväisiä kahteen viime kauteen. Viime kaudella villi kortti -kierros oli jo muutaman pisteen päässä, mikä oli merkki paremmasta. Tämän kauden Titaanien iskukyky on vielä pieni arvoitus.

Resurssit eivät tulevaan kauteen ole kummoisat ja joukkueen urheilumanageri Juho Hannukainen onkin saanut käyttää verbaalisia lahjojaan houkutellessaan pelaajia Kotkaan.

Titaanit menetti joitakin kärkipelaajiaan, joita on paikkailtu nuorilla tulokkailla. Kokonaisuudessaan Titaaneilla on varsin nuori joukkue kasassa. Valmentaja Mika Iltola pystyy repimään pelaajista kaiken irti ja pitämään huolen, että työmoraali etenkin kotiotteluissa pysyy korkealla.

Maalivahti Niilo Pussinen on joukkueelle kultaakin kalliimpi. Hyökkäyksessä johtajuutta henkii Panu Laitinen, jolta Santeri Salmisen tavoin odotetaan tehopisteitä.

Harjoituspeleissä Titaanit pelasi hyvin, mutta kuinka puhti tulee sarjapeleissä riittämään?

11. Haukat, Järvenpää – Räpyttelyä vai nousuliitoa?

Jarmo Räihän kaitsema Haukat on harjoituspeleissä väläytellyt hyökkäyspään osaamisellaan. Merkit ovat olleet suht lupaavahkoja, mutta todellinen iskukyky nähdään vasta sarjapeleissä. Puolustuspään osaaminen lienee joukkueen heikoin lenkki.

Suurin muutos on ollut päävalmentaja Sami Heleniuksen väistyminen Räihän tieltä. Muutos voi toimia joukkueelle jonkinlaisena piristysruiskeena. Joukkueessa pelaa peräti neljä virolaista, joista kaksi on hyökkääjiä ja kaksi puolustajaa. Japanin ja USA:n passit omaava Shuma Kinebuchi jatkaa siipiveikkojen puolustuksessa.

Haukoilla ei ole edelleenkään mitään asiaa kärkipään kahinoihin. Menestyksen avain on voittaa samoilla sijoilla olevia joukkueita keskinäisissä peleissä. Kymmenen parhaan joukkoon kampeaminen olisi hyvä saavutus.

12. HC Giants, Hollola – Aika Jalosen jälkeen

Jätit pääsivät viime kaudella yllättämään monet. Hyvähenkinen ja tiivis ryhmä pystyi venymään kahdeksan parhaan joukkoon. Villi kortti -kierroksella vastaan asettui rivejään kevättä kohden vahvistanut Karhu HT, joka pudotti hollolalaiset ulos puolivälieristä.

Tälle kaudelle ehdottomasti suurin menetys oli päävalmentaja Jesper Jalosen siirtyminen Kalajoen hiekkasärkille, jonne lähti myös maalivahti Ville Viskari. Päävalmentajaksi siirtyvä Arto Remes on kuitenkin mies paikallaan.

Kansallisuuksien kirjo on Hollolassakin sangen runsas. Riveistä löytyy kanadalainen maalivahti, italian passit omistavat Ulessin veljekset, ukrainalainen, tanskalainen ja unkarilainen hyökkääjä.

Tehoista vastaavat kuitenkin Juho Veneskarin lisäksi pääosin heinolalaisen kiekkokoulun kasvatit Tomi Stylman ja Jesse Peltonen. Parivaljakko on iso osa koko joukkueen sielua.

Hyökkäys Giantsilla on kunnossa, mutta mikä on puolustuksen ja maalivahtipelin taso? Näiden osa-alueiden toimiessa on kaikki edellytykset nousta keskikastin tuntumaan.

13. Laser HT, Oulu – Jenkkiluotsin opeilla

Suurin tavoittein kauteen lähtenyt Laser HT joutui viime keväänä pettymään raskaasti. Kausi meni täysin penkin alle, vaikka potentiaalia olisi nimilistan perusteella ollut paljonkin korkeammalle.

Tuuletusikkuna on ollut reilusti raollaan ja sitä kautta joukkue on nuorentunut rajusti. Pelaajalistan sijaan mielenkiinto kohdistuu sarjan ensimmäiseen amerikkalaiseen päävalmentajaan John Biercheniin.

Belgiassa seurajoukkuetta ja Luxemburgin maajoukkuetta aiemmin valmentanut Bierchen saa käsiinsä varsin kansainvälisen ryhmän, johon kuuluu suomalaispelaajien lisäksi japanilainen maalivahti, virolainen ja latvialainen puolustaja sekä kaksi Tšekki-hyökkääjää.

Tällä kertaa Oulussa tuskin rämmitään ainakaan asenteen puolesta viime kauden tavoin, ellei sitten ulkomainen valmentajavalinta mene täysin vihkoon. Löytyykö nuoremmasta kaartista riittävästi kokeneiden lähtijöiden paikkaajia. Olisiko Eepi Ihmeestä, Konsta Härkösestä tai Eetu Määtästä johtaviksi vastuunkantajiksi?

14. Muik, Uusikaarlepyy – Paikka varattu kannen alta

Jos Suomi-sarja olisi laiva, olisi munsalalaisten hytti halvimmalla paikalla autokannen alla. Jälleen kerran joukkue selvisi pälkähästä ja vältti putoamisen II-divisioonaan. Vaikka materiaali jälleen muille joukkueille kalpeneekin, on sympaattiselle pikkuseuralle paikkansa Suomi-sarjassa.

Innostus kotipeleissä on suurta ja joukkueen runko koostuu pitkälti paikallisista pelaajista. Joukkue on yritteliäs ja antaa jäällä aina kaikkensa. Ilmaiseksi Muik ei ole tullut pisteitä jakamaan, sen sai huomata Raahe-Kiekkokin, joka harjoituspelissä jäi kotikentällään Muikin jalkoihin 3–6.

Joukkueen ulkolaiskaartiin kohdistuu kovat odotukset. Viron juonikas maajoukkuehyökkääjä Artom Gornostajev aiheuttaa harmaita hiuksia kärkijoukkueidenkin puolustajille. USPH Elite-sarjaa pelannut 18-vuotias latvialaishyökkääjä Aleksis Burkits ja Slovakian nuorten maajoukkuerinkiin kuulunut Jakub Nespala ovat lähtökohtaisesti kelpo vahvistuksia.

Joukkuetta valmentaa ruotsalainen Niklas Svensson.

Maalilla Mathias Biskop tekee kaiken voitavansa, mutta mikään ei näytä nostavan joukkuetta edelleenkään pois pohjilta. Voittoja ja pisteitä on eväät napsia aiempia kausi enemmän. Päätähtäin on sarjapaikan säilyttämisessä.

Julkaistu 23.9.
Kolumni

Volyymi nousee, mitään ei tapahdu – Mestis-pelaajien joukkopako on merkki jostain isommasta

Mestis-pelaajien siirtyminen ulkomaille suurissa määrin ei ole sattumaa. Mikä tälle sitten on syynä, ja miksi meidän pitäisi olla joukkopaosta huolissaan?
Jesse Eskelinen, @jesyyman

Lausetta "elinvoimainen Mestis on Suomi-kiekolle elintärkeä" on toisteltu viime kausina eri yhteyksissä useampia kertoja. Lause on kuitenkin jäänyt sanahelinäksi, Mestis jatkaa näivettymistään ja pian voidaan jopa kyseenalaistaa, onko se edes enää sitä.

Tänä kesänä nähtiin joukkopako, kun lähes 40 viime kauden Mestis-pelaajaa siirtyi ulkomaiden sarjoihin. Tie ei ole vienyt perinteisiä väyliä Ruotsin alemmille tasoille, kuten esimerkiksi viime kaudella, kun ulkomaille siirtyjiä oli kolmisenkymmentä, tai esimerkiksi Norjan pääsarjaan, vaan entistä enemmän Keski- ja Itä-Eurooppaan.

Aiemmin Mestis oli lähes kaikille liigaan pyrkiville nuorille pakollinen väliporras nuortensarjojen ja pääsarjan välillä. Aivan viime vuosiin asti Mestis on tarjonnut ponnahduslaudan jo juniori-iän ohittaneille, mutta hiukan vanhemmalla iällä läpimurtonsa tehneille kiekkoilijoille.

Miksi Mestis-pelaajien sopimuksiin vaaditaan nykyään liigapykälän lisäksi ulkomaanpykälä? Miksi esimerkiksi Hokkiin jo sopimuksen tehnyt Janne Kettunen päätti lähteä ulkomaille tarjouksen tultua? Miksi Mestis-pelaajat näkevät Slovakian tai Ranskan kotimaan kakkossarjaa parempana paikkana pelata?

Syitä on iso kirjo. Euroopan sarjoissa tarjotaan ylläpidon lisäksi parempaa palkkaa, peleissä on panosta, mikä näkyy myös katsomossa, ja tästä seuraa vahva merkityksen tunne. Onhan vuosi ulkomailla varmasti äärettömän hieno kokemus monessakin mielessä.

Sitten seuraa syy-seuraussuhteiden noidankehä: Mestiksestä on yhä vaikeampi ponnistaa liigaan. Pelaajat siirtyvät ulkomaan sarjoihin, jolloin sarjan taso laskee entisestaan ja kuilu sarjojen välillä kasvaa lisää. Mestiksen ei enää koeta auttavan pelaajia uralla eteenpäin.

Hyvä vastakkainen esimerkki nähdään heti rajan takaa Ruotsista. Paikalliselle kakkostasolle Allsvenskaniin ei Mestis-miehillä ole nykyisin mitään asiaa, kun taso on niin paljon kovempi. Sen sijaan monet liigatason runkopelaajat löytävät paikkansa Ruotsista kakkostasolta, kun vastaavasti SHL on Liigaa niin paljon edellä.

Mestistä tahkoavat enää pian vain liigaseurojen juniorien ylijämäpelaajat. Tämä johtaa väistämättä siihen, että myös Liigan ja sitä kautta suomalaisen jääkiekon taso tippuu pelaajamateriaalin heiketessä. Niitä arvokkaita miesten pelejä ei riittävän kovalla tasolla enää saada mistään Liigan kynnyksellä oleville nuorille.

Koronapandemia vieläpä hillitsi tänä kesänä omalta osaltaan siirtoja ulkomaille, hirvittää vain ajatellakin, miltä siirtolista näyttäisi normaalioloissa.

Mestis satsasi isosti markkinointiinsa ja nosti muutenkin viime kaudella profiiliaan yleisön silmissä. Tämä ei kuitenkaan riitä millään yksin, koska yleisöä kiinnostaa aito kilpailu aidoista panoksista. Yleisö tuo sponsoreita ja TV-näkyvyyttä, jotka tuovat rahaa. Raha tekee sarjasta houkuttavamman paikan kehittymiselle, jolloin taso nousee kovempien pelaajien myötä.

Mestis-seuraajille on ollut jo pitkään selvää, että sarjassa pelataan hyvää, vauhdikasta ja viihdyttävää kiekkoa nuorten tulevaisuuden toivojen tähdittämänä, glamourin ulkopuolella. Sarjan tilanteesta on voitu olla montaa mieltä, mutta ainakin itse peli on ollut kunnossa. Nyt myös tuo päätuote on aidosti vaarassa.

Levy toistaa itseään, mutta volyymi kovenee, kun mitään ei tapahdu: Avatkaa liiga, palauttakaa karsinnat ja pelastakaa Mestis. Pian se on liian myöhäistä.

Julkaistu 28.9.
Artikkeli

Kaikki jääkiekosta − Lätkäkauden mittavat ennakkopaketit kootusti

Jatkoajan ennakkopaketit kolmesta suurimmasta kiekkosarjasta tarjoavat lukijoille kattavan paketin tietoa.

Syksyn koittaminen on tarkoittanut jälleen tuttua ilmiötä: suomalainen jääkiekkokausi alkaa. Koronapandemiasta huolimatta kaikki sarjat on saatu aloitettua ja sitä kautta näihin on tarjottu myös suuret ennakkopaketit.

Ennakkopaketit ovat työllistäneet Jatkoajan tekijöitä niin Naisten Liigan, Mestiksen kuin Liigankin saralla. Kaikista sarjoista ja sarjojen joukkueista on nostettu esiin niin ennakkoasetelmat kuin polttavimmat puheenaiheet.

Liigan ennakkopakettiin pääset tästä.

Mestiksen ennakkopakettiin pääset tästä. 

Naisten Liigan ennakkopakettiin pääset tästä.

Kalle Sahlstedt lukee Liigalle madonluvut

Liiga-kauden pelaaminen loppuun, yleisöllä tai ilman, on kaikkea muuta kuin varmaa. Seuraamukset voivat Kalle Sahlstedtin mukaan olla todella vakavat.
Teksti: Jani Mesikämmen, @Karhuherra

Liiga-kausi käynnistyi vihdoin 1. lokakuuta – ja jatkuu, ellei viranomainen lyö tylyä nuijaa pöytään. Koronavirus jätti jo keväällä poikkeukselliset jäljet ammattilaissarjan historiankirjoihin, mutta vielä karumpia lukuja saatetaan joutua kirjaamaan, jos virussyksy kääntyy alati synkkenevään suuntaan.

Rauman Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedt pukee jääkiekkoväen tuntemukset hyvin sanoiksi: toistaiseksi vahvimmat aseet näkymätöntä vihollista vastaan ovat usko ja toivo. Toimenpiteitäkin tarvitaan, mutta toivottavasti ei pakon edessä niitä synkimpiä.

– Kukaan ei varmaan usko, että ilman mitään rajoituksia päästäisiin pelejä järjestämään. Meidän pitää toisaalta pystyä liigana vakuuttamaan katsojat siitä, että tarjoamme turvallisen kokemuksen tulla pelejä katsomaan. Me olemme Suomen urheilun keulakuva, vastuukin on iso, Sahlstedt pohtii.

Liiga starttaa maltillisin katsojarajoittein. Niissäkin on seurojen kassakirstun vartijoilla nieleskelemistä, mutta tilanteen kanssa on pakko elää, koska vaihtoehdot ovat vielä huonompia. Kaikki toivo on asetettu siihen, että pahemmalta vältyttäisiin – siihen yhteiskunnallisen keskustelun argumenttiin, ettei Suomella, Liigasta puhumattakaan, ole varaa laittaa kaikkea enää kiinni.

– Rajoitukset tehtiin keväällä alun perin sen takia, että pelättiin tehohoitopaikkojen loppuvan kesken. Nythän meillä on sairaalat tyhjinä. Mutta en minä pysty ketään tässä neuvomaan, toivon vaan, ettei Liiga kuole. Sen verran paljon olen meidän lukuja nähnyt, että jos homma pistetään kokonaan seis, meidän liigakartalta katoaa paikkoja, Sahlstedt toteaa kiertelemättä.

– Ehkä Rauman Lukko pysyy pystyssä, jos saamme pitää vaikka Pitsiturnauksen rajoitukset. Mutta jos niillä rajoituksilla mennään koko kausi, sopeuttamistoimia on tehtävä. Ja jos vielä kovempia rajoituksia tulee, kyllähän se tarkoittaa, että Liiga lyö lapun luukulle.

Jo ennen sarjakauden alkua eri paikkakunnilla on nähty huolestuttavia signaaleja, kun koronavirus on pesiytynyt useamman Liiga-organisaation pelaajistoon ja kokonaisia joukkueita on komennettu karanteeniin kesken kiihkeimmän harjoitussesongin. Vastaavien tilanteiden toistuessa Liigan alettua vaarantuu nopeasti koko sarjan mielekkyys.

Sahlstedt peräänkuuluttaa nykyistä selkeämpää toimintamallia sairastumistilanteisiin. Hän haluaa, että tehokkaamman testauksen turvin joukkueen terveet jäsenet saisivat jatkaa töitään.

– Jos meillä maanantaina pelaaja sairastuu, se pelaaja totta kai eristetään, mutta kaikkia muita pitäisi vaan testata ja negatiiviset saisivat jatkaa. Jos linja on se, että yhdenkin tartunnan tullen koko joukkue on kaksi viikkoa pois, ei siitä oikeasti tule mitään. Jos me varotoimenpiteeksi pistetään kaikki aina karanteeniin, on vaikeaa uskoa, että kausi saadaan pelattua.

Vaikka Lukko-pomo ei vielä ole suoraan huolissaan oman seuransa kestokyvystä, Sahlstedt muistuttaa, että yhdenkin muun seuran putoaminen yhteisiltä kärryiltä kesken matkan on kaikille muillekin vakava ongelma. Bisneskiekkoilussa negatiiviset vaikutukset kertautuvat ja heijastuvat helposti – etenkin kun käsillä on historiallinen kriisi.

Paikallistasolla rajoituksista ja karanteenimääräyksistä päättävät terveysviranomaiset ja aluehallintovirastot. Sahlstedt kuvailee Lukon ja Rauman alueen viranomaisten yhteistyötä vahvaksi. Samaa vahvuutta tarvittaisiin koko liigayhteisöltä ulospäin. Pelkkä toivominen tuskin lopulta riittää.

– Sanotaan näin, että Liigassa kaikki tekee parhaansa, mutta tuloksia ei ole vielä tullut tarpeeksi. Emme pysty elämään kuplassa, mutta tehdään niin kuplamainen olosuhde kuin on mahdollista, sen eteen tehdään kaikki ja pyritään vakuuttamaan viranomaiset siitä.

– Ei koko kautta mennä ilman tartuntoja. Jos pelejä alkaa jäädä paljon väliin, aina voidaan laskea pistekeskiarvoja, mutta kun kotipelejä katoaa kalenterista, aika harvalla riittää kassa, Sahlstedt linjaa.

Kalle Sahlstedtin johtaman Rauman Lukon nykytilaa syväluodataan perusteellisesti henkilökuvassa Äijänsuon uudisrakentajasta.

Kaikki Jatkoerät
  • Jatkoerä 6/2022: Joe Sakicin mestariteos
    Colorado Avalanchen Stanley Cup -voitto upean finaalisarjan päätteeksi ei ollut yhden kevään oikku, vaan pitkään oikeaan suuntaan rakennetun organisaation merkkipaalu. Kiekkokauden viimeisen huipennuksen lisäksi Jatkoerä kerää tutusti kaikki viime aikojen painavat jutut ja puheenaiheet yhteen.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 5/2022: Tarina afrikkalaisesta jääkiekosta
    Jääkiekko globalisoituu hitaasti. Siitä kertoo muun muassa lajin leviäminen Afrikassa. Algerialainen jääkiekko ei vielä ole tunnettua, mutta siinäkin maailmankolkassa lajilla pieni suomalainen sivujuonne. Jatkoerä kokoaa jälleen myös viime aikojen painavimmat jutut ja puheenaiheet samaan pakettiin.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 4/22: Team Kuortane − naiskiekkoilun tähtitehdas?
    Kymmenen vuotta Naisten Liigassa taivaltanut Team Kuortane ei ole poikkeuksellisista resursseista huolimatta onnistunut painavassa tavoitteessaan, ainakaan muita sarjaan osallistuvia joukkueita paremmin. Jatkoerä pureutuu naiskiekkoilumme erikoisuuteen, ja paketoi tietysti muut viime aikojen painavat puheenaiheet.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 3/22: Leijonakuninkaan saaga alkaa
    Jukka Jalonen on omakätisesti muuttanut suomalaisen kiekkohistorian kulkua. Nyt on aika käydä läpi koko hänen uransa pelaajien näkökulmasta, se taas ansaitsee kokonaisen juttusarjan. Tervetuloa Leijonakuninkaan jäljille.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 2/21: Jonne Virtanen − Monni on ihan rikki
    Jonne Virtanen loi pitkän ammattilaisuran epätodennäköisistä lähtökohdista. Nyt häntä uuvuttaa, on aika väistyä ja kertoa taustoja. Helmikuun kootut jutut kuvastavat pitkälti historiallisia aikoja niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 1/2022: Raipen uusi valtakunta
    Raimo Helminen on tamperelaisen jääkiekkoilun suurimpia ikoneja, mutta peliuransa jälkeen hän on saavuttanut onnistumisensa muilla mailla. Tapasimme suurta suosiota Etelä-Tirolissa nauttivan Raipen. Jatkoerä kokoaa tutusti myös kaikki viime aikojen painavat jutut ja puheenaiheet.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 12/2021 – Valtteri Filppula: Tuhannen NHL-taiston katse
    Jatkoaika tapasi Valtteri Filppulan Sveitsissä, jossa yli tuhannen NHL-pelin ja kolmen Stanley Cup -finaalisarjan konkari hakee uutta maustetta upealle uralleen. Mutta kruunautuuko hyökkääjän ura vielä olympiakomennuksella?
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 11/21 − Hyvästi, Hakametsä!
    Hakametsän jäähalli on määritellyt tamperelaista ja koko suomalaista jääkiekkoa vuosikymmeniä, siksi jäähyväisten hetkissä oli haikeutta, jopa luopumisen tuskaa. Hakametsän ja Nokia Arenan suurten tunteiden ohella Jatkoerä kokoaa kaikki viime viikkojen painavat aiheet yhdeksi lukupaketiksi.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 10/2021 – NHL-unelma, joka ei toteutunut
    Marko Jantunen marssi askel kerrallaan saavuttaen lähes kaiken eurooppalaisissa kaukaloissa – mutta miksi NHL jäi valloittamatta? Jatkoerä paketoi myös lokakuun syvimmät tarinat, kuumimmat keskustelut ja painavimmat aiheet jälleen yhdeksi kokonaisuudeksi.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 9/21 – Vlog-tähti, vegaani ja maalivahti
    Kasimir Kaskisuo on maalivahti ja henkilöbrändi. Jatkoerä tutustuu uuden ajan jääkiekkoilijaan, joka on yksilöurheilija muutenkin kuin pelipaikaltaan. Ohessa tietysti koottuna viime viikkojen painavat aiheet ja jutut.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 8/2021 – Mestis on meille tärkeä
    Elinkelpoisen Mestiksen pitäisi olla kunnia-asia kotimaiselle kiekkoyhteisölle. Mestis on meille tärkeä, ja tämän kauden teema.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 7/2021 – Kaapo suuren kaupungin valoissa
    Kaapo Kakon kasvutarinan seuraava luku on äärimmäisen mielenkiintoinen. Nouseeko 20-vuotias turkulaispoika kolmannella NHL-kaudellaan Manhattanin kokoiseksi tähdeksi? Jatkoerä kokoaa kesäkauden painavimmat puheenaiheet yhteen pakettiin.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 6/2021 – Mahdoton tehtävä Montrealissa
    Montreal Canadiens on NHL-kauden tuhkimotarina, mutta voiko Habs nykymuodossaan ikinä onnistua täysin, kun odotukset rakentuvat uskonnon ja tradition mittapuulla? Eurooppalainen kiekkokausi huipentui arvaamattomiin MM-kisoihin, joissa kirkkaimmat mitalit menivät lopulta tuttuihin osoitteisiin.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 5/2021 - Korhosen maalivahtitehdas luo tähtiä
    Jatkoaika perehtyi Ilveksen maalivahtihautomoon. Lukon 58 vuoden odotus päättyi riemukkaaseen Suomenmestaruuteen. NHL:n kurinpidon sekavuus puhuttaa edelleen. Riian MM-jäillä vietetään yllätysten kisoja.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 4/2021 – Kun fanitus hävettää
    Miten paljon fanin tulee ihailunsa kohteelta sietää, pohtii Juha Oinonen. NHL:n pelaajamarkkinat, naisten MM-kisojen peruminen ja Liigan pudotuspelit olivat huhtikuun puheenaiheita.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 3/2021 – Löisitte edes kunnolla!
    Jos tappeluilla olisi jotain merkitystä, vastustajaa olisi helppoa satuttaa oikeasti kamppailu-urheilun opein, pohtii Jani Mesikämmen. Teemu Selänteen someviestintä oli kuukauden kuumin puheenaihe, muilta osin koronakurimus vei jälleen huomion.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 2/2021: Kohtuuttomien odotusten vanki
    Mikko Koivu jätti yllättäen hyvästit jääkiekkoilulle. Jatkoerä pohtii, millainen kokonaiskuva hänen pitkästä urastaan piirtyy suhteessa huimiin odotuksiin. Tarjolla tuttuun tapaan myös kaikki helmikuun painavimmat jutut ja kuumimmat puheenaiheet.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 1/2021: Tervetuloa NHL:ään? Pääsymaksuna päävamma
    Odotettu NHL-kauden alku ja arvokisakuviot puhuttivat jääkiekkomaailmaa vuoden vaihduttua. Taalaliigassa esille ovat nousseet jälleen esille päävammat ja taklaukset, jotka kumpuavat osin lajikulttuurin synkistä perinteistä.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 12/2020: Synkkä vuosi paketoitiin huudoilla tyhjyyteen
    Vuosi 2020 saatiin pakettiin. Mikä puhutti joulukussa, sen kertoo Jatkoerä.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 11/2020: Selviytyköön, ken voi!
    Suomalaisjääkiekkoilu on putoamassa selviytymistilaan. Tämän yhtenä syynä on koronapandemia ja seurauksena huippukiekkoilijoiden uran päättymiset sekä seurojen taistelu olemassaolosta.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 10/2020: Urheilua suurempia asioita
    Ongelmat monissa muodoissa, niistä koostuivat lokakuun suurimmat puheenaiheet. Vastapainoksi nähtiin muutamia juhlia.
    Siirry tähän Jatkoerään »
  • Jatkoerä 9/2020: Liiga alkaa taas
    Mestaruusjahti on jälleen käynnissä, mutta koko kautta varjostavat vakavat puheenaiheet.