Jatkoerä 12/2020: Synkkä vuosi paketoitiin huudoilla tyhjyyteen

LIIGA, MAAJOUKKUE, NHL, Muut Sarjat / Jatkoerä
Jatkoerä
Kuukauden kootut puheenaiheet
Kuukauden jutut
Pääkirjoitus

Mitä on kilpailuetu?

Koronavuosi saattaa tarjota sen muutoksen, jolla kilpailuetu palauttaa merkityksellisyytensä.
Jere Korkalainen
@KorkalainenJere
3.1.2021 13.01

Kilpailuetu on noussut viimeisen kuukauden aikana todelliseksi hittitermiksi. Mutta mitä sillä tarkoitetaan ja mihin sillä tähdätään? Ja loppujen lopuksi, mikä sen merkitys on?

Ennen kaikkea termi ei ole vain urheilujargonia, vaan olennainen osa myös muuta yritystoimintaa. Ehkä yksinkertaistetusti sen voisi määritellä niin, että joukkueella on kilpailuetu, kun se on kilpailijoitaan parempi. Tällä paremmuudella, eli kilpailuedulla, se voittaa keskimäärin enemmän kuin häviää. Ja voittaa enemmän kuin vastustajansa.

Jääkiekossa kilpailuetuun kohdistuu erityisesti mielenkiintoa silloin, kun altavastaaja hyökkää ennakkosuosikin kimppuun: mikä on se ase, jolla Daavid nujertaa Goljatin?

Tässä päästään asian ytimeen, ja myös kypäivän ongelmaan. Mikä on kilpailuedun tarkoitus, kun voittamisen merkitys hiipuu jatkuvasti?

Joulukuun puheenaihe oli juniorisarjojen kilpailuetuhässäkkä, jossa ensin menetettiin ja sitten palautettiin pisteitä säännöissä kielletyn kilpailuedun hakemisen vuoksi. Juniorisarjoissa tilanne on muutenkin melko vinksahtanut, sillä voi jopa sanoa, että U18-sarjassa syksyn pelit ovat kevään pelejä tärkeämpiä, koska silloin on mahdollista varmistaa jo SM-sarjan paikka seuraavallekin kaudelle.

Tämän vuoksi nähdään erikoista pelaajaliikennettä ja toisaalta sen puutetta. U20-tason pelaajat pelaavat U18-sarjaa, koska Liigaseuran U20 juniorijoukkue ei voi pudota liigatasolta. U18-ikäluokassa SM-sarjan paikka puolestaan on elinehto seuran junioriputkelle, koska muuten alaikäiset pelaaja-alut karkaavat muille maille kovempien pelien perässä.

Mestiksessä puolestaan muutaman vuoden ajan mestari sai käteensä pokaalin, joka ei tarkoittanut käytännössä pitään. Selvimmillään kilpailuetua haettiin sarjan pohjamudissa, jossa taisteltiin karsinnoissa sarjapaikasta.

Sarjajärjestelmäkeskustelua on käyty vuosikausien ajan, mutta koronapandemia saattaa tuoda eteemme tilanteen, jossa järjestelmää väistämättä muutetaan talousvaikeuksien takia. On kaikkea muuta kuin varmaa, että jokainen Liiga-seura on kykenevä pelaamaan ensi kaudella Liigassa.

Ehkä koronan tuo muutoksen, jota muuten ei osata järjestää.

Samalla kilpailuedullakin olisi jälleen merkityksensä.

Kuva ©
Tyhjänä kolisevaa tunnelmaa
Katsomot tyhjenivät joulukuussa, mutta perinteistä ei luisteta. HIFK näytti mallia, miten kannattajia kiitetään – ovat he paikalla tai ei.
Julkaistu 3.12.
Artikkeli

Näin lukijat äänestivät maakuntien parhaita – Jere Karalahti ja Lasse Kukkonen syrjäyttivät NHL-konkarit

Lukijat saivat äänestää valinnoistaan maakuntien tähdistökentällisiin.
Riku Isokoski, @RikuIsokoski

Aiemmin julkaistun ajatusleikin innoittamina päätimme kysyä lukijoiltamme heidän omia valintoja maakuntien tähdistökentälliseksi. Tässä artikkelissa kerromme tiistaina ja keskiviikkona pidetyn äänestyksen tulokset.

Jokaisen nimen perässä oleva prosenttiosuus kertoo sen, kuinka suuri osuus äänestäneistä valitsi kyseisen nimen omaan tähdistökentälliseensä. Jokainen äänestäjä sai valita kentälliseen yhden maalivahdin, kaksi puolustajaa ja kolme hyökkääjää.

Etelä-Karjala

Lukijat äänestivät Etelä-Karjalan kentälliseen peräti kaksi eri nimeä kuin sunnuntaina julkaistussa artikkelissa. Nämä uudet nimet olivat Petteri Nokelainen (59,8 %) ja Vesa Viitakoski (65,3 %). Alkuperäiset valinnat Antti Aalto (26,7 %) ja Seppo Ahokainen (7,8 %) jäivät kauaksi. Vain Petri Skriko onnistui pitämään paikkansa 74,6 prosentin ääniosuudellaan.

Puolustuksessa ei nähty muutoksia, sillä Lalli Partinen (80,7 %) ja Harri Tikkanen (54,6 %) olivat myös lukijoiden valinnat. Lähin haastaja oli Kalle Maalahti (35,1 %).

Maalilla ei tarvinnut käydä kisaa, sillä Jussi Markkanen (97,4 %) oli täysin selvä valinta.

Petri Skriko – Petteri Nokelainen – Vesa Viitakoski
              Lalli Partinen – Harri Tikkanen
                          Jussi Markkanen

Etelä-Savo

Etelä-Savon kentällisen hyökkäyksessä ei nähty yllätyksiä, sillä lukijat valitsivat siihen selvällä marginaalilla samat kolme nimeä kuin alkuperäisessä artikkelissa (Jarkko Immonen 81,1 %, Ville Leino 76,8 % ja Jukka Hentunen 75 %).

Sen sijaan puolustuksessa Marko Kauppinen (62,4 %) syrjäytti HIFK:sta tutun Raimo Hirvosen (14,7 %). Kauppisen pariksi lukijat valitsivat Jukka-Pekka Laamasen (49,2 %). Laamasen ja Hirvosen väliin mahtuivat lisäksi Tommi Kovanen (36,7 %) ja Otto Leskinen (23,7 %).

Meriiteistään huolimatta Jarmo Myllys (22,5 %) ei pystynyt haastamaan Tuukka Raskia (76,2 %) maalivahdin valinnassa.

Ville Leino – Jarkko Immonen – Jukka Hentunen
  Marko Kauppinen – Jukka-Pekka Laamanen
                          Tuukka Rask

Kanta-Häme

Kanta-Hämeen hyökkäyksessä nähtiin yksi muutos. Niko Kapanen (89,6 %) ja Antti Miettinen (63,8 %) pitivät paikkansa, mutta uutena nimenä mukaan nousi vuoden 1995 maailmanmestari Marko Palo (48,7 %). Antti Laaksonen (24 %) joutui luopumaan paikastaan ja lisäksi hänen edelleen kiilasivat Riku Hahl (32,2 %) ja Tony Virta (24,6 %).

Puolustuksessa Marko Tuulola (87,2 %) nousi huimalla äänimäärällä ohi alkuperäisen artikkelin valinnan Ilpo Koskelan (20,5 %). Juuso Hietanen (83,1 %) puolestaan säilytti tukevasti paikkansa.

Juuse Saros (89 %) oli lukijoiden selvä valinta Kanta-Hämeen kentällisen maalivahdiksi.

Marko Palo – Niko Kapanen – Antti Miettinen
          Marko Tuulola – Juuso Hietanen
                         Juuse Saros

Marko Tuulola otti paikan Kanta-Hämeen puolustuksesta.
Kuva © Antti Romsi - http://www.romsi.net

Keski-Suomi

Keski-Suomen kentällisen hyökkäykseen lukijat valitsivat samat pelaajat kuin alkuperäisessä artikkelissa (Raimo Summanen 69,7 %, Harri Pesonen 43,7 % ja Juha-Pekka Hytönen 39,5 %). Maalitykkeinä tunnetut Risto Kurkinen (34,4 %) ja Olli Palola (31,7 %) olivat lähimmät haastajat.

Myöskään puolustuksessa ei nähty muutoksia (Sami Vatanen 83,8 % ja Olli Määttä 60,1 %). Lisäksi ainoa yli kymmenen prosentin ylittänyt oli liigaotteluiden ennätysmies Jan Latvala (30,9 %).

Maalivahdeista Sinuhe Wallinheimon (53,9 %) suurta ääniosuutta voidaan pitää yllättävänä. Alkuperäisen artikkelin valinta Ari-Pekka Siekkinen jäi 29,3 prosenttiin.

Raimo Summanen – Juha-Pekka Hytönen – Harri Pesonen
                        Olli Määttä – Sami Vatanen
                              Sinuhe Wallinheimo

Pirkanmaa

Pirkanmaan hyökkäyksessä kaksi nimeä vaihtui sunnuntain juttuun verrattuna, sillä Raimo Helminen (69 %) ja Janne Ojanen (39 %) syrjäyttivät Patrik Laineen (35,1 %) ja Mikko Mäkelän (5,1 %). Suurin äänirohmu oli tosin Aleksander Barkov (77,5 %). 

Puolustuksessa Teppo Numminen (86,7 %) oli lukijoiden selvä valinta ja hänen parikseen nousi Jyrki Lumme (43,4 %). Alkuperäiseen artikkeliin valittu Risto Siltanen (14,6 %) jäi vasta neljänneksi, sillä hänen edelleen ylsi vuoden 1995 kultakapteeni Timo Jutila (34,5 %).

Tämän kentällisen ehdottomasti suurin yllätys oli suosituimman maalivahdin Jukka Tammen (52,2 %) äänisaalis. Lähin haastaja ja alkuperäiseen artikkeliin valittu Vesa Toskala (31 %) jäi hänestä kauas.

Raimo Helminen – Aleksander Barkov – Janne Ojanen
                Jyrki Lumme – Teppo Numminen
                                Jukka Tammi

Pohjois-Pohjanmaa

Pohjois-Pohjanmaan kentällisen hyökkäykseen lukijat valitsivat Sebastian Ahon (89,1 %), Mikael Granlundin (48,7 %) ja Kari Jalosen (47,1 %). Alkuperäisen artikkelin hyökkäyksestä Jalonen pudotti neljänneksi sijoittuneen Jussi Jokisen (35,6 %).

Puolustuksessa Reijo Ruotsalaisen (87 %) valinta oli selvä, mutta Lasse Kukkosen (40,9 %) valinta ennen pitkän NHL-uran tehneitä Joni Pitkästä (37,2 %) ja Janne Niinimaata (22,6 %) oli hienoinen yllätys.

Maalilla ei tarvinnut käydä kisaa, sillä Pekka Rinteen (97,1 %) äänisaalis puhuu puolestaan.

Sebastian Aho – Kari Jalonen – Mikael Granlund
        Lasse Kukkonen – Reijo Ruotsalainen
                            Pekka Rinne

Vaatimattomasta NHL-urastaan huolimatta Lasse Kukkonen on asemoinut itsensä legendaksi.
Kuva © Vesa Pöppönen www.facebook.com/VesaPhoto

Pohjois-Savo

Pohjois-Savon kentällisessä nähtiin lopulta vain yksi muutos lukijoiden valitsemana alkuperäiseen artikkeliin verrattuna. Tämä muutos oli se, että Teemu Hartikainen (31,7 %) syrjäytti hyökkäyksessä Juhani Wahlstenin (16,8 %). Olli Jokisen (88,4 %) ja Sami Kapasen (88,3 %) ääniosuudet eivät jättäneet jossiteltavaa.

Puolustuksessa Kimmo Timonen (98 %) keräsi lähes sadan prosentin äänisaaliin. Toisen paikan vei nimiinsä Mikko Jokela (56,4 %) selvällä erolla ennen Kimmon pikkuveljeä Jussi Timosta (24,5 %).

Lukijoiden valinta maalille oli Pasi Kuivalainen (72,1 %) ennen Kimmo Kapasta (27,9 %).

Sami Kapanen – Olli Jokinen – Teemu Hartikainen
              Kimmo Timonen – Mikko Jokela
                          Pasi Kuivalainen

Päijät-Häme

Lukijat valitsivat Päijät-Hämeen hyökkäykseen samat kolme nimeä kuin alkuperäisessä artikkelissa (Marko Jantunen 94,9 %, Erkki Laine 59,4 % ja Juhani Tyrväinen 54,8 %). Lähimmäksi valintaa ylsi Jesse Saarinen (47,7 %).

Puolustuksessa Toni Lydman (78 %) oli selvä ääniharva, mutta toisesta paikasta käytiin todella tiukka kisa. Lopulta Janne Laukkanen (46,2 %) syrjäytti sunnuntain artikkelin valinnan Kari Elorannan (46,1 %) äärimmäisen pienellä erolla.

Maalivahdin valinnassa Pasi Nurminen (81,5 %) vei selvän voiton Karri Rämöstä (18,5 %).

Marko Jantunen – Juhani Tyrväinen – Erkki Laine
            Toni Lydman – Janne Laukkanen
                           Pasi Nurminen

Satakunta

Satakunnan kentällisen hyökkäyksessä.yksi nimi vaihtui alkuperäiseen artikkeliin verrattuna. Liigan kaikkien aikojen maalikuningas Arto Javanainen (64,7 %) ohitti selvästi Matti Keinosen (27,6 %). Kahden muun hyökkääjän eli Veli-Pekka Ketolan (73,9 %) ja Christian Ruutun valinnat olivat selviä (42,3 %).

Puolustuksessa Pekka Rautakallio (75,3 %) oli selvä ykkönen, mutta seuraavat sijat menivät raumalaisille. Rautakallion pakkipariksi nousi Erik Hämäläinen (48,9 %) ja kolmas oli Janne Niskala (32,9 %). Alkuperäiseen artikkeliin valitun Tapio Levon (16,6 %) äänimäärä jäi vaisuksi.

Maalivahdin paikasta käytiin hämmentävän tasainen taisto kolmen eri nimen kesken. Lopulta lukijat valitsivat tolppien väliin Kari Takon (33,2 %). Sekä Antti Raanta (31,7 %) että Petri Vehanen (31,3 %) jäivät vain niukasti valinnasta.

Arto Javanainen – Veli-Pekka Ketola – Christian Ruuttu
              Erik Hämäläinen – Pekka Rautakallio 
                                  Kari Takko

Petteri Nummelin oli lukijoiden selvä valinta Varsinais-Suomen puolustukseen.
Kuva © Jaakko Stenroos - http://jaskan.kuvat.fi/

Uusimaa

Uudenmaan kentällisen hyökkääjät pysyivät samoina kuin alkuperäisessä artikkelissa eli eniten ääniä saivat Teemu Selänne (88,7 %), Jari Kurri (79,3 %) ja Jere Lehtinen (44,4 %). Lähimmät haastajat olivat Esa Tikkanen (32,4 %) ja Matti Hagman (20,8 %).

Isoin yllätysnimi nähtiin puolustuksessa, kun Jere Karalahti (31,4 %) nousi Miro Heiskasen (71,5 %) puolustajapariksi ja syrjäytti alkuperäisen artikkelin valinnan Heikki Riihirannan (21,5 %). Karalahden ja Riihirannan väliin äänestyksessä kiilasi Esa Lindell (22,5 %).

Uudenmaan maalivahdiksi lukijat äänestivät Niklas Bäckströmin (32,6 %), vaikka myös alkuperäisen artikkelin valinta Kari Lehtonen (31,6 %) sai ison äänisaaliin.

Teemu Selänne – Jari Kurri – Jere Lehtinen
         Miro Heiskanen – Jere Karalahti

                     Niklas Bäckström

Varsinais-Suomi

Lukijat äänestivät Varsinais-Suomen hyökkäykseen täsmälleen samat nimet kuin alkuperäisessä artikkelissa. Lopulta ero muihin oli suorastaan ylivoimainen (Saku Koivu 92,3 %, Mikko Koivu 65,6 % ja Mikko Rantanen 62 %). Yli 20 prosentin äänimäärän keräsi myös Kai Nurminen (20,9 %).

Puolustuksen ääniharavaksi nousi alkuperäisestä artikkelista pois jätetty Petteri Nummelin (57,3 %). Monivuotisen MM-tähtipuolustajan pariksi valittiin Sami Salo (44,3 %). Sunnuntaina julkaistun jutun valinta Hannu Virta (18,8 %) jäi vasta viidenneksi, sillä edelle menivät Rasmus Ristolainen (24,8 %) ja Timo Nummelin (19,4 %).

Maalille Miikka Kiprusoffin (89,4 %) valinnalle ei löytynyt haastajaa.

Mikko Koivu – Saku Koivu – Mikko Rantanen
           Petteri Nummelin – Sami Salo

                     Miikka Kiprusoff

Kiitämme kaikkia äänestykseen osallistuneita!

Julkaistu 9.12.
Artikkeli

"Painu pelle hiiteen..." − Vierasjoukkueelle naljailu hallimusiikin avulla on katoavaa kansanperinnettä

Ennen oli tavanomaista, että liigajoukkueen DJ piikitteli vierasjoukkuetta esimerkiksi hauskuuttavalla jäähy- tai kesälomabiisillä.
Joni Yli-Mäenpää, @joniylimaenpaa

Ilves−Jokerit, Tampereen jäähalli, 15. maaliskuuta 2006. Pelataan Liigan runkosarjan viimeistä kierrosta.

Ilves on varmistamassa suoran pudotuspelipaikkansa kolmannen erän alussa. Jokerien katastrofaalinen kausi on puolestaan saamassa viimeisen sinettinsä − joukkueen kausi on päättymässä runkosarjaan vajaan erän kuluttua.

Ajassa 46.22 Perttu Lindgren lusikoi maalin edestä Ilveksen jo ratkaisevan tuntuiseen 5−2-johtoon. Samalla jokeripuolustaja Martti Järventie lyö viikatteen Lindgrenin ranteeseen ja saa pelirangaistuksen.

Jokerien koko kauden turhautuminen alkaa purkautua kentällä hallitsemattomasti. Yleisö mylvii raivosta.

Tässä vaiheessa Ilveksen DJ alkaa lämmittää ilmapiiriä entisestään. Kesäaiheiset kappaleet täyttävät pelikatkojen äänimaailman seuraavien pelikatkojen ajaksi. Popedan Kuumasta kesästä se ralli alkaa ja Dannyn Kesäkatuun se päättyy.

985 NHL-runkosarjaottelua tahkonnut Ilves-puolustaja Jyrki Lumme lopettaa show'n. Lumme luistelee DJ:n luo toimitsija-aition viereen ja pyytää lopettamaan pilkkarallin.

Suomen hallien klassikkopiikit

Tämä on voimakas esimerkki lähes 15 vuoden takaa siitä, miten hallimusiikin avulla pilkattiin vastustajajoukkuetta vielä takavuosina.

Tavanomaisimmillaan vierasjoukkueelle soitettiin nokkelia jäähybiisejä ja kesäloman koittaessa kesäaiheisia kappaleita, kuten Ilveksen yllä mainitussa esimerkissä.

Muistellaanpa lisää menneitä. Alle listaan valitsemani Suomen jäähallien top 5 -musiikkipiikit.

5. KalPa: Teuvo Loman - Helsinki City boy

Syksyllä 2011 KalPa toivotti Helsingin IFK:n tervetulleeksi Kuopioon Teuvo Lomanin rakkaushittibiisillä. Ja kuopiolaisyleisö oli riemuissaan.

4. JyPHT: Putte-possun nimipäivät (instrumentaali)

1990-luvun puolivälissä Tapparan Timo Jutilalle vihelletyn jäähyn myötä Jyväskylässä raikasi Putte-Possusta kertova instrumentaalisovitus.

3. Sport: Tony Halme - Painu Pelle hiiteen

2000-luvun alun Mestiksessä Sportin yksi vierasjoukkueen jäähybiiseistä ei ollut enempää eikä vähempää kuin edesmenneen raskaan sarjan nyrkkelijän ja kansanedustajan Tony Halmeen hitti Painu pelle hiiteen (mä laskin jo viiteen). Suorasanainen sovitus mukailee Twisted Sisterin We're Not Gonna Take It -klassikon sävelkulkua.

2. HPK: Costello company - We are the Kings

Hämeenlinnassa HPK ja Ilves kohtasivat toisensa ensimmäisessä puolivälieräottelussa 2002. Ilveksen David Nemirovsky sai tilaisuuden tuoda vieraat peliin mukaan rangaistuslaukauksen voimin. HPK-vahti Joni Puurula kuitenkin pysäytti yrityksen ja HPK:n DJ kajautti sen kunniaksi ilmoille Ilveksen maalibiisin.

DJ selitti ottelun jälkeen, että kyseessä on viattomasti soitettu Elvis Costellon kappale. HPK-päävalmentaja Jukka Jalonen tuomitsi ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa vuodesta 1989 käytetyn Ilves-maalibiisin soiton voimakkain sanakääntein.

1. Kalpa: Jean-pierre Kusela - Naurava Kulkuri

KalPa ei ollut häävi joukkue 1990-luvun puolivälin Liigassa. Kieroilta savolaisilta löytyi kuitenkin huumorintajua, ja Vesa-Matti "Vesku" Loirin tulkitseman Naurava kulkuri -kappaleen röhönaurukohta raikasi Kuopiossa vierasjoukkueen maalin jälkeen.

Liiga ei ollut yhtä huumorintajuinen ja kielsi tämän naurumusiikin soiton ripeästi.

Tunnelmaa voi vahvistaa tyylilläkin

Liigaotteluiden DJ:n työ on reaktiovalmiuksia testaavaa sekuntipeliä, kuten Jatkoajan artikkeli vuodelta 2014 kertoo. Jäähallin tiskijukan missiona on yhä vahvemmin katsomotunnelman tukeminen, ei vierasjoukkueen nälviminen.

Esimerkiksi Helsingin IFK ottaa musiikilla kantaa hillitysti. HIFK:n jäähybiisi on ollut jo kaudesta 1997−1998 alkaen Terminator 2 -elokuvastakin tuttu George Thorogoodin & the Destroyersin Bad to the Bone. Tummanpuhuva kitarariffi ja sanoitukset antavat ymmärtää, että kaikki jäähylle joutuvat IFK-pelaajat ovat olleet pahoja jo syntyessään.

Liigahallien musiikit ovat muuttuneet vastustajaa kunnioittavampaa suuntaan siinä, missä rantapallojen heittäminen kesälomalle jäävälle joukkueelle on käytännössä loppunut.

Hauskaa oli aikansa, mutta tyylikästä musiikkihassuttelu ei ollut.

Julkaistu 18.12.
Artikkeli

Liigan syyskauden top 5−valmentajat: Parhaiden valmentajien joukkueet valloittavat myös sarjataulukon kärkipaikkoja

Pekka Virran, Jussi Ahokkaan tai Jouko Myrrän nimet parhaiten onnistuneiden valmentajien listauksessa olisi tuskin aiheuttanut parran pärinää ennen kauden alkua. Kärkiviisikon täydentävistä nimistä ei voi sanoa samaa.
Sami Iilomo, @iilomo

Jatkoajan Liiga-toimituksen Sami Iilomo ja Heikki Mannonen valitsivat ennen kauden alkua sarjan parhaat eri kategorioissa. Syyskauden lähestyessä loppuaan on taas aika listailla, tällä kertaa päävalmentajien parhaimmistoa.

Syksyn listaukseen verrattuna kaksi konkarivalmentajaa on pudonnut ja tilalle on noussut yksi kotimaan kamaralla tuore nimi sekä TPS:n arvioita ylemmäs piiskannut Raimo Helminen.

1. Pekka Virta, Lukko

Mannonen: Kuka pysäyttäisi Rauman Lukon? Pekka Virran luotsaama laiva on jatkanut pitkälti siitä, mihin se viime kaudella jäi. Ainoa tavoite on tuoda Raumalle pitkään toivottu mestaruus. Joukkueen sisällä vallitsee päävalmentaja Virran valmentajafilosofiaan kuuluva tinkimättömän kova vaatimuskulttuuri. Pelitavassa ovat korostuneet tuttuun tapaan kiekonhallinta ja aktiivinen karvauspeli. Tulosta on syntynyt ja Lukko on sarjataulukon kärkijoukkue. Raumalaiset ovat iskeneet peräti 81 maalia 19 pelaamassaan ottelussa. Päätä huimaava lukema on myös alivoimaprosentti 95,38.

Vaikka Ville Heinolan ja Aleksi Saarelan kaltaiset nimet jättäisivät joukkueen, ei sillä olisi mahdottoman suurta merkitystä kokonaisuudet huomioiden. Lukon tämän hetken pahimmilla kilpailijoilla tilanne on toinen. Ilveksen ja esimerkiksi HIFK:n NHL-lainapelaajien lähdöt ovat hyvin merkittäviä. Tapparan ja Kärppien koneet ovat lisäksi yskähdelleet alkukauden ajan.

Virran päävalmentama joukkue on suoriutunut alkukaudesta puhtain paperein. Tällä hetkellä on vaikea nähdä, että mikään joukkue pystyisi keväällä kaatamaan Virran joukkueen neljä kertaa.

2. Jouko Myrrä, Ilves

Iilomo: Vuosi sitten tähän aikaan oli pohdinnassa kuuluuko tuolloin kesken kauden tahtipuikkoon tarttunut Jouko Myrrä viiden parhaan valmentajan joukkoon. Nyt pohdinnat koskevat kysymystä onko Myrrä koko Liigan paras valmentaja. Alkukauden osalta vaakakuppi kääntyi Virran suuntaan. 

Kun Myrrä astui vuosi sitten puikkoihin kesken kauden, pelilliset muutokset olivat ymmärrettävästi maltillisia. Ensimmäisen täyden kauden koittaessa olikin kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan Ilves lähtee. Jättimäistä muutosta ei ole tullut, mutta pieniä muutoksia esimerkiksi pelinopeuteen. Ilves on noussut vajaassa vuodessa alisuorittajasta varteenotettavaksi mestariehdokkaaksi, eikä vähiten valmennuksen ansiosta. 

3. Tommi Niemelä, Pelicans

Mannonen: Ennen kautta osasimme hieman aavistaa, että Lahdessa saattaisi olla tekeillä jotakin suurempaa. Tommi Niemelän valmennusfilosofia on purrut Pelicansiin ja joukkue on tällä hetkellä sarjataulukossa upeasti kolmantena. Joukkueen tulos tuo jo hienoisesti mieleen muutaman vuoden takaisen Ville Niemisen päävalmentaman pelikaanilauman, joka sijoittui koko runkosarjassa lopulta sensaatiomaisesti kolmanneksi.

Alkukauden otteisiin nähden lahtelaisten peli on kehittynyt huomattavia askeleita parempaan. Joukkuehengestä paistaa läpi positiivisuus, mikä on tuttua Niemelän jääkiekkofilosofiaa. Kuten hän on itsekin maininnut, valmentajat ovat täällä pelaajia varten, eivätkä pelaajat valmentajia varten. Tällä on ollut mahdollisesti heijastusta myös muutamien pelaajien edesottamuksiin. Esimerkiksi Jonatan Tanus kuuluu pelaajiin, jotka ovat parantaneet otteitaan merkittävästi viime kaudesta.

4. Jussi Ahokas, KooKoo

Iilomo: Ahokkaan sijoittaminen oli koko listauksen hankalin kohta. Nyt painotettiin syyskautta, joten kirkkaimmat paikat jäivät saavuttamatta. Toisaalta jos ajatellaan lähtökohtia KooKoon kaudelle, ne olivat varovasti sanottunakin haastavat. Ensinnäkin koko maalivahtiosasto meni uusiksi ja hyökkäyspäästä lähti kaksi parasta pistemiestä. Merkittävin muutos oli kuitenkin takalinjoilla, jossa Libor Sulak ja Matt Caito jättivät ammottavan aukon. 

Tärkeimmässä valmistautumisvaiheessa KooKoo vietti aikaansa harjoitushallin sijaan koronakaranteenissa, mikä osiltaan vaikeutti kauden alkua. Kaksi vuotta sitten KooKoolle sarjataulukon kuudes sija olisi ollut jättimäinen onnistuminen, nyt suussa on vahva rutiinisuorituksen sivumaku, josta iso kiitos kuuluu Ahokkaalle. 

5. Raimo Helminen, TPS

Mannonen: Nyt on mielestäni aihetta antaa kokemattomalle seurajoukkuepäävalmentajalle arvoisansa maininta. Ottelun kärkijoukkueita vähemmän pelannut TPS on sarjataulukossa tällä hetkellä sijalla viisi. Turkulaisilla on 19 pelaamaansa otteluun vain neljä varsinaisella peliajalla hävittyä ottelua. Lukema on vähiten koko Liigassa.

Haastaviin lähtökohtiin nähden pidän päävalmentaja Helmisen ja samalla koko TPS:n alkukautta varsin onnistuneena kokonaisuutena. Uusi päävalmentaja on tällä otannalla onnistunut hyppäämään hyvin TPS:n toimintaympäristöön ja saanut samalla joukkueensa pelaamaan voittavaa jääkiekkoa. Tästä kertoo esimerkiksi turkulaisten neljän ottelun pituinen voittoputki ennen Liigan keskeytystä.

Lisähuomiona Helmisen valinnan puollolle vielä se, että Turkuun hankittiin täksi kaudeksi iso määrä uusia pelaajia, joista valtaosa oli ulkomaalaisia. Harjoitusrinki oli paikoin todella suuri. Huomioiden lähtökohdat, pidän Helmisen alkukauden suoritusta viiden joukkoon kuuluvana. 

Kommentit valinnoista kokonaisuutena:

Iilomo: Yhtä merkittävää kuin nimet listalla, on joukko listan ulkopuolella. En edelleenkään pidä Mikko Manneria tai Jussi Tapolaa huonoina valmentajina, mutta syksyn aikana kumpikin on näyttänyt ajoittain aseettomalta. Tapparan konkariryhmälle hidas käynnistyminen on muodostunut jo lähes tavaramerkiksi. Uskon kummankin joukkueen kuitenkin nostavan tuloksellista-, mutta myös pelillistä tasoaan kevään karkeloissa. 

Mannonen: Oulun Kärppien ja Tampereen Tapparan koneet ovat alkukaudesta hieman jopa erikoisista syistä yskähdelleet. Tästä syystä en itse ainakaan nähnyt syytä korostaa näiden joukkueiden valmentajien otteita alkukauden otannalla. HIFK:n otteita on vaikea arvioida, sillä joukkueen kokoonpano on ollut hyvin elävä.  

Haastajista esimerkiksi KalPan Tommi Miettinen voisi olla lähellä listapaikkaa, mutta pidän Helmisen suoritusta ylläolevin perustein Miettistä vahvempana. Ihan nostettava asia on myös Vaasan Sportin suoritukset. Joukkue on pelannut paikoin hyvää jääkiekkoa, mutta Risto Dufvan tulee kaivaa hihoistaan vielä lisää ässiä, jotta Vaasa saataisiin taistelemaan tosissaan pudotuspelipaikasta.

Julkaistu 18.12.
Uutinen

Kilpailuetujupakka synnytti eripuraa Jääkiekkoliitossa – Pisteet palautettiin, sääntöä ei olla muuttamassa

U18 SM-Sarjaan kohdistunut kilpailuetujupakka kääntyi valituksen kautta päälaelleen. Päätös synnytti vahvaa erimielisyyttä Jääkiekkoliiton valitusvaliokunnan sisällä.
Jatkoajan toimitus

Jatkoaika kertoi aiemmin U18 SM-sarjan erikoisesta viikonlopusta. JYP ja SaiPa menettivät voitollisen ottelun tuomat pisteet, kun heidän vastustajansa KooKoo ja Pelicans tekivät otteluista valituksen kurinpitovaliokuntaan. JYP ja SaiPa peluuttivat otteluissaan pelaajia, joiden katsottiin tuoneen kiellettyä kilpailuetua. Valitus kohdistui sääntökirjan sääntöön 5.4.

JYP ja SaiPa valittivat kurinpitovaliokunnan päätöksistä valitusvaliokuntaan, joka käänsi molemmat tapaukset ympäri. Näin ollen JYP ja SaiPa saivat pisteensä takaisin, ja tuloksiksi palautettiin alkuperäiset lukemat: JYP kaatoi KooKoon 5–3, SaiPa Pelicansin 6–3.

Näillä tuloksilla JYP sai takaisin paikan SM-sarjan ylemmässä jatkosarjassa. Valitusten teon aloittanut Pelicans taas putosi alempaan jatkosarjaan.

KooKoo-JYP-ottelun tapausta käsittelevässä valitusvaliokunnan päätöksessä kerrotaan valitusvaliokunnan ratkaisseen tapauksen sillä perusteella, että asia oli todella tulkinnanvarainen ja täten JYP Juniorit ry:n ei voitu katsoa hakeneen kiellettyä kilpailuetua. Valitusvaliokunta katsoi myös, että JYP Juniorit ry:llä oli oikeus peluuttaa pelaajia vallitsevissa olosuhteissa, joissa joukkueella oli useita pelaajia loukkaantuneena tai koronakaranteenissa.

Jääkiekkoliiton kilpailupäällikkö Pirkka Antila, näetkö eri valiokuntien eri tulkinnoissa ongelmaa?

– Valitustie on perusoikeus ja kuuluu läpinäkyvään toimintaan. Joskus päättävissä elimissä on erilaisia mielipiteitä. Tuskin kukaan voi sanoa, millaisia päätöksiä tulevissa olosuhteissa tehdään.

– Kurinpidon ja valitusvaliokunnan eriäviä päätöksiä on tänä vuonna kaksi ja viime vuonna yksi. Kurinpitovaliokuntaan menee päätöksiä vuodessa useita kymmeniä, valitusvaliokuntaan ehkä parikymmentä.

Kuohuntaa

Päätös ei ollut valitusvaliokunnassakaan läpihuutojutto. Asiasta äänestettiin valiokunnassa ja asia kääntyi JYPin hyväksi äänin 3–2.

Jatkoajan saamien tietojen mukaan erimielisyydet olivat voimakkaita. Osan valiokunnan jäsenistä kerrotaan jopa puhuneen irtisanoutumisesta, sillä näkemyserot linjauksista olivat merkittäviä.

− Asiasta käytiin laaja keskustelu, jossa esitettiin perusteltuja näkemyksiä päätöksen puolesta ja vastaan. Mielestäni keskustelun sävy ei poikennut mitenkään tavanomaisesta, valitusvaliokunnan jäsen Eemeli Saros kommentoi.

− Minulla ei ole tietoa siitä, että kukaan valiokunnan jäsenistä olisi eroamassa.

Valitusvaliokuntaan kuuluvat puheenjohtaja Mikko Kuparinen, jäsenet Kalevi Halonen, Karri Kivioja ja Eemeli Saros, asiantuntija Jere Lahti sekä sihteeri Simo Paganus.

Sääntöä ei olla muuttamassa

Antila ei halunnut kommentoida sen tarkemmin kilpailuetuun liittyviä yksittäistapauksia, mutta yleisellä tasolla hän näkee säännön toimivana.

− Tämä kyseinen sääntö sellaisenaan on ollut erittäin toimiva, tarkoitus on ollut isossa kuvassa rauhoittaa älytöntä pelaajaliikennettä, jolle ei ole tarvetta.

Kiellettyyn kilpailuetuun liittyvistä tapauksista on ollut ennakkotapauksia, jotka ovat nousseet esille myös näiden tapausten käsittelyssä. Jääkiekkoliitto on halunnut ehkäistä esimerkiksi tilanteita, joissa esimerkiksi pudotuspelipaikan ratkaisevaan otteluun siirretään pelaajia nuoremman ikäluokan tai alemmalla sarjatasolla pelaavaan seurayhteisöjoukkueeseen.

Siirron tekevä seura on vastuussa pelaajan siirtämisestä ja siitä seuraavasta sanktiosta riippumatta siitä, onko pelaajien liikkumista seuran joukkueiden välillä rajoitettu aikaisemmin.

Käännettyjen päätösten vuoksi on herännyt keskustelua siitä, pitäisikö kiellettyyn kilpaetuun liittyvää sääntöä muokata. Koronapandemia tuo tilanteeseen omat mausteensa.

– Yhden tapauksen pohjalta ei sääntöä muokata. Säännöt koskevat koko jääkiekkokenttää, eikä yksittäisen tai kaksittaisen ottelun takia sännätä niitä muuttamaan. Sääntövalmistelun prosessi on pitkä, tammikuun loppuun mennessä kerätään alueellisilta kilpailuvaliokunnilta ja seurakentältä muutosehdotuksia, joita käsitellään seuraavaa vuotta silmällä pitäen, Antila kertoo.

– Harvemmin minkään instanssin päätös on sellainen, joka sitoo tulevat päätökset samanlaisiksi. Koronankin vuoksi tilanteet muuttuvat niin nopeasti, että tällaisessa asiassa harva tapaus on täysin identtinen tämän tapauksen kanssa. Jos uusi tapaus tulee, sitä tutkitaan yksittäistapauksena sen hetkisissä olosuhteissa.

Julkaistu 20.12.
Haastattelu

Itseluottamuksensa takaisin saanut Joonas Lyytinen pelaa häikäisevää kautta: "Olen saanut paljon lisää voimavaroja"

Joonas Lyytinen on noussut takaisin liigapuolustajien eliitiin. Viime kaudella pahasti peliään etsinyt puolustaja sai itseluottamuksensa takaisin yllättävästä osoitteesta.
Veikko Nurminen, @VeikkoNurminen

Viime kaudella HIFK-kannattajien hampaissa ollut puolustaja Joonas Lyytinen on noussut kuluneella kaudella punapaitojen ykköspuolustajaksi.

Loistavasti liikkuva Lyytinen on viimeistellyt tällä kaudella jo kahdeksan maalia. Viime kaudella maaleja syntyi vain yksi. Toista kokonaista kauttaan Helsingissä pelaava puolustaja on ollut omaan pelaamiseensa tyytyväinen.

− Ollut kyllä hyvä vire päällä. Itse lähden vetoamaan siihen, että koronaviruksen seurauksena viime kesä oli todella pitkä. Se mahdollisti sen, että kesäharjoittelujakso oli pitkä ja nyt olen hyvässä fyysisessä kunnossa.

Viime kaudella epätasaisesti pelannut puolustaja paljastaa myös toisen seikan, jolla on ollut positiivinen vaikutus hänen pelaamiseensa.

− Ennen runkosarjan alkua olen alkanut harjoittamaan henkistä puolta. Sieltä olen saanut paljon lisää voimavaroja ja itseluottamusta, Lyytinen paljastaa.

Joonas Lyytisen ja Anton Lundellin välillä on ollut selvästi kemiaa.
Kuva © Jari Mäki-Kuutti

HIFK:n kausi on ollut toistaiseksi jälleen varsin värikäs. Pelillinen vire on heilahdellut rajusti, ja joukkueen kokoonopano on muuttunut lähes jokaiseen otteluun. Lyytinen näkee kuitenkin tunnelin päässä valoa.

"Pukukopissa ja vaihtoaitiossa pitää nostaa tunnelmaa entisestään."

− Alkukaudella oli iso loukkaantumissuma. Meillä kesti hetki saada kentälliset kuntoon. Viime aikoina olemme pelanneet varsin hyvin, ja myös tulosta on tullut, Lyytinen toteaa.

Koronatilanteen takia joulukuun ottelut pelataan tyhjille katsomoille. Myös uudet kokovisiirikypärät ovat pelaajien käytössä. Lyytinen näkee asiassa hyvät ja huonot puolet.

− On todella mukavaa päästä taas pelaamaan. Onhan se varmasti erilainen fiilis pelata tyhjän katsomon edessä. Pukukopissa ja vaihtoaitiossa pitää nostaa tunnelmaa entisestään. Kokovisiiri vaatii kyllä totuttelua ja eri säädöksiä pitää kokeilla.

Uusi kokovisiiri on herättänyt runsaasti närää pelaajien keskuudessa. Lyytisellä on selvä lääke siihen, että miten peli saadaan kulkemaan kokovisiiristä huolimatta.

− Pitää sanoa pelikavereille, että laittavat syötöt lapaan, naurahtaa Lyytinen.

Henkisesti raskas viime kausi

Viime vuonna vastaavaan aikaan Lyytinen oli kaukalossa pahasti eksyksissä. Itseluottamus oli täysin kadoksissa. Turhautuminen näkyi usein siinä, että Lyytinen oli kaukalossa mukana torikokouksissa.

− Myönnän kyllä, että kausi oli minulle henkisesti vaikea. Pelini taso heilahteli liikaa. Kun onnistumisia ei tullut, niin se alkoi vaikuttaa varmasti alitajuisesti omaan peliin.

"Tiedostin sen myös vahvasti, että viime kauden suorittaminen ei riitä."

KalPan kasvatti on iloinen siitä, että raskaan viime kauden jälkeen tasonnosto on ollut huikea. Omien sanojensa mukaan Lyytinen pelaa "sata kertaa paremmin" kuin viime kaudella.

− Nyt olen mielestäni antanut hyvän näytöt siitä, että mikä minun potentiaalini oikeasti on. Tiedostin sen myös vahvasti, että viime kauden suorittaminen ei riitä. Tavoitteena on pitää tasaisuus omassa pelissä ja näin auttaa joukkuetta voittamaan, toteaa Lyytinen.

Pohjois-Amerikan visiitti jätti nälkää

Vasta 25-vuotias Lyytinen on ehtinyt käydä kokeilemassa taitojaan jo rapakon takana. Lyytinen pelasi puolitoista kautta NHL-seura Nashville Predatorsin organisaatiossa. NHL-pelejä ei tilille kertynyt, mutta AHL-otteluita kertyi 54.

Lyytinen on kertonut aiemmin, että peliaika oli kortilla ja seuran useat nuoret lupaukset olivat Lyytistä korkeammalla pelaajahierarkiassa. Jos Lyytiselle tulee mahdollisuus vielä lähteä Pohjois-Amerikkaan, täytyy muutamaan asiaan kiinnittää erityistä huomiota.

− Agentin kanssa varmasti käytäisiin tarkemmin läpi seuraa, mihin olen menossa. Myös viimeksi sopimusneuvottelut venyivät liian pitkälle. Haluaisin vielä palata sinne ja näyttää, että siellä pärjään, mutta en ota asiasta mitään stressiä, Lyytinen toteaa.

Julkaistu 28.12.
Kolumni

Nuorten MM-kisojen selostajat ovat ammattilaisia, mutta Selänne ja Timonen päästetään läpänheitolla ja jargonilla

Nuorten MM-kisat ovat olleet uusi koetinkivi myös kisojen tv-tuotantoa isännöivälle Discoverylle. Jyvät alkavat erottua akanoista jo nyt.
Antti Wennström, @AWennstrm

Suomalaiset kiekonkuluttajat ovat saaneet nauttia nuorten MM-kisoista Discoveryn isännöimänä ensimmäistä kertaa. Kisaurakan edetessä tuotannosta alkavat näkyä sekä vahvuudet että heikkoudet.

Suomessakin tilaa valtaava Discovery on sijoittanut turnausoikeuksiin merkittävän summan rahaa. Ylen viime vuosina kisoissa mukana oli yhdestä kahteen kommentaattoria ja yksittäiset toimittajat selostajina sekä taukojuttujen tekijöinä. Nyt tuotantoon on palkattu iso määrä kommentaattoreita Yleen verrattuna.

Näissä kisoissa keskeisiin rooleihin on palkattu Suomi-kiekon NHL-legendoista Teemu Selänne ja Kimmo Timonen sekä mittavan NHL-urankin pelannut Niklas Hagman. Neljäs pelaajavahvistus on ollut Oskar Osala. Tuomas Grönman ja Tommi Niemelä täydentävät kommentaattoritiimin.

Erityisen hyvää kokonaisuudessa on se, että kaikki ottelut ovat nähtävissä. Yöllä pelejä kukkuvien katsojien määrä on marginaalinen ilta-aikaan pelattaviin Suomen otteluihin verrattuna, mutta kaikkien pelien näkeminen on nautinto ja kulttuuriteko yhtä aikaa.

Lisäkysymysten pitäisi pompata punkastaan ylös viimeistään silloin, kun löysän läpändeeruksen päälle kiekkosankarit ovat pokalla marssimassa maajoukkueiden valmennustehtäviin.

Toinen vahvasti positiivinen seikka ovat kisoihin valitut selostajat. Hyvä selostaja on kuin tiede − itse itseään korjaavaa. Valmistelevan työn määrä otteluihin on suuri, ja katsojalle välittyy sopiva tasapaino tietoa sekä tunnelmaa.

Peukut nousevat ylöspäin myös kommentaattoreista Niemelälle sekä Grönmanille. Molempien sisältö tuottaa lisäarvoa selostuksille ja studiolle − joskin studiossa heitäkin voitaisiin tentata vahvuuksiinsa enemmän painottaen.

Studio-osuudet ovat muun tiimin osalta tällä hetkellä tuotannon heikkous. Sisältö on pahimmillaan pelkkää läpänheittoa, jargonia ja löysiä kysymyksiä sekä vastauksia.

Hagman ja Osala ovat merkittävässä kisaroolissa ensimmäistä kertaa. On todennäköisesti syytä antaa kaksikolle hieman enemmän aikaa, mutta sisältö on toistaiseksi ollut vaatimatonta. Suomen pelatessa Saksaa vastaan Osalan anti typistyi kärjistetysti siihen, että hän jännitti peliä ja toivoi Suomelta lisää taklauksia.

Kun kommentaattorin anti on tällä tasolla, voidaan kysyä: eikö katsoja hyötyisi enemmän vaikka siitä, että selostajalla olisi laajemmin aikaa käydä pelaajia ja knoppitietoja läpi?

Selänne on osallistunut studioon pätkillä Kaliforniasta. Juttutuokiot liikkuvat tasolla, jossa mietitään "turhien jäähyjen olevan turhia", kuinka "pieni kaukalo antaa mahdollisuuden tehdä maaleja", ja kuinka "äärettömän tärkeää on, että nuorille riittää paikkoja miesten liigassa".

Katseet kääntyvät studioisäntä Juhani Henrikssoniin. Onko Selänteen osuuksia alustettu vai onko tarkoitus kerrasta toiseen vain jutella niitä näitä? Jos näin, niin Selänteen kommentteja Liigasta ja pienestä kaukalosta pitäisi sitten kyetä haastamaan.

Henrikssonilla on aiempaakin kokemusta kiekkostudion vetämisestä. Sisällön puutteet eivät enää mene ensimmäisen kerran piikkiin. Lisäkysymysten pitäisi pompata punkastaan ylös viimeistään silloin, kun löysän läpändeeruksen päälle kiekkosankarit ovat pokalla marssimassa maajoukkueiden valmennustehtäviin.

Läpänheittoon tiimissä näyttää olevan myös Timonen, jolle kilometrejä uran jälkeisessä äänityössä alkaa jo karttua. Valitettavasti kokemus ei ole saanut Timosta tekemään kotitehtäviään paremmin, vaan sisältö on toistuvasti lähinnä naureskelua ja kiekkojargonia.

Naurulle on toki kiekkoviihteessä paikkansa. Ongelma syntyykin vasta, kun koko studioaika täyttyy siitä − vieläpä useamman tekijän voimin.

Sunnuntain Sveitsi-ottelu oli tuotannon suhteen todella kaksijakoinen. Pelin aikana selostuskopissa JP Jalo tuotti sisältöä vuosikymmenten kokemuksella, johon Niemelä toi peliä halkovilla kommenteillaan selvää lisäarvoa. Juuri näin pitää olla, eikä varmasti ollut kuivaa tai vaikeaselkoista.

Studio muistutti Selänne mukaanlukien neljän kaverin tupakkapaikkaa. Maaleja analysoitiin esimerkiksi sisällöllä kuten "hyvä syöttö", "tosi hieno laukaus", "aivan nappisuoritus". Vaatimustaso oli löysälläkin pipolla tulkitessa äärimmäisen alhaalla. Mukavaa, jos on huumoria, mutta että neljä miestä toistaa samoja juttuja?

Tässä kaivattaisiin studioisännän ryhdikkäämmän ohjauksen lisäksi parempia videotyökaluja, tilastoja ja niillä leikkimistä. Nykyaikaiset välineet mahdollistavat videon päälle nuolia, värejä ja muita erikoistehosteita selkeyttämään analyysiä, oli kyseessä sitten maali tai ohjauspeli.

Työkalujen osalta parannusta joudutaan todennäköisesti odottamaan seuraaviin kisoihin asti. Studion asiantuntijakaarti ei myöskään ole näiden kisojen aikana muuttumassa. Sen tekemän sisällön osalta olisikin paikallaan ottaa pari palaveria lisää. Muussa tapauksessa päädyn suosittelemaan henkilövaihdoksia keskeisiin rooleihin kameran tässä kirjoituksessa mainitulla puolella.

Julkaistu 29.12.
Artikkeli

Antti Mäkisen äänikirjaksi brändätty uutuus on ylipitkä podcast, joka tarjoaa vähän tietoa ja paljon hämmennystä

”Finnish NHL stars with Antti Mäkinen” sisältää leppoista jutustelua keskinkertaisella englannilla. Vientituotteeksi teoksen toteutus on hämmentävän kotikutoinen ja keskeneräisen oloinen.
Juha Oinonen

Äänikirja ilman kirjoitettua kirjaa, suomalaisesta tekijästä ja haastatelluista huolimatta englanninkielinen teos ja täysin hiomaton sisältö – tässä vain muutama kummallisuus tuoreessa äänikirjassa ”Finnish NHL stars with Antti Mäkinen”.

Selostajana tunnettu Antti Mäkinen jutustelee englanniksi aktiivipelaajista Patrik Laineen, Mikael Granlundin, Mikko Rantasen, Sami Vatasen ja Aleksander Barkovin sekä ex-pelaajista Kimmo Timosen ja Ville Niemisen kanssa. Lisäksi oman osionsa on saanut Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen.

Kaikilta kysytään muutama peruskysymys, kuten kuka on kiekkouran kannalta tärkein henkilö tai mikä on maailman paras ruoka. Tämän jälkeen kaikkien urapolku käydään kuta kuinkin kronologisesti läpi.

En ole tottunut kuuntelemaan äänikirjoja – tai podcasteja, mikä Mäkisen teos käytännössä on – enkä formaatin osalta siis ole ensisijaista kohderyhmää. NHL-sisältö sen sijaan olisi lähtökohtaisesti kiinnostanut suuresti, mutta keskustelut NHL-tähtien kanssa jäävät enimmäkseen pintapuolisiksi eivätkä tarjoa juuri uutta.

Kirjoja olen lukenut yli 30 vuotta, ja sillä saralla "Finnish NHL stars with Antti Mäkinen" oli hämmentävin kokemukseni.

Luonnoksena julkaistu

Jos vaihtoehto olisi ollut, olisin ilman muuta mieluummin lukenut teoksen kuuntelemisen sijaan. Pelkkä audiosisältö voi hyvinkin olla myös kirjallisuuden tulevaisuus, mutta näillä näytöillä en vielä suostu tituleeraamaan Mäkistä kirjailijaksi.

Keskustelut on otettu teokseen sellaisenaan eli mukana on kaikki Mäkisen kysymykset, mikä ei ole kirjalle optimaalinen rakenne. Merkittävästi hämmentävämpää kuunneltavaa ovat kuitenkin kaikki hyminät ja muut ääneen pohdinnat.

Lisäksi haastateltavien äänenlaatu vaihtelee merkittävästi, vaikka julkaisija Audiomaa mainostaa verkkosivuillaan huippulaadukasta teknistä toteutusta. Päällimmäiseksi ajatukseksi jääkin, että teos on julkaistu keskeneräisenä.

Tekijälle ja julkaisijalle tällainen toteutus on toki käytännöllistä, mutta riman alhaisuus ihmetyttää. Sille on hyvä syynsä, että kirjoitettuja kirjoja kustannustoimitetaan tai elokuvissa otetaan uusintaottoja ja leikataan kokonaisuus toimivaksi.

Viimeistelemättömän tuotteen julkaisu on kuluttajan aliarviointia ja huonoa mainosta tekijöilleen.

Vakavasti otettava vientituote?

– Uskomme, että tämä on oikea reitti viedä suomalaista kirjallisuutta maailmalle, kommentoi Audiomaailman toimitusjohtaja Lippo Luukkonen teoksen julkaisemista englanniksi ja Suomen lisäksi Pohjois-Amerikassa.

Keskinkertaisella ja osin virheellisellä englannilla tehty haastatteluteos, joka tarjoaa minimaalisesti uutta tietoa, antaa todennäköisemmin suomalaisista vahvasti puuhastelevan kuvan.

Mäkinen on tosin useimmiten tehnyt kotiläksynsä ja osaa nostaa esille vähemmän tunnettuja asioita – haastattelijana hän ei kuitenkaan osaa hakea syvempiä vastauksia, vaan tyytyy joko naureskelemaan tai hyppäämään seuraavaan kysymykseen ikään kuin noudattaakseen orjallisesti käsikirjoitusta.

Keskinkertaisella ja osin virheellisellä englannilla tehty haastatteluteos, joka tarjoaa minimaalisesti uutta tietoa, antaa puuhastelevan kuvan.

Lisäksi Mäkinen hapuilee joidenkin faktojen kanssa, mikä lisää amatöörimäistä vaikutelmaa. Tällaiset virheet olisi toki voinut jälkieditoinnilla välttää.

Suomalaiselle yleisölle Rantanen ja Vatanen ovat vähemmän kaluttuja hahmoja kuin Laine tai Barkov, ja näiden kahden tarinan syventämisessä Mäkinen teoksineen onnistuukin parhaiten. Eri asia on, kuinka kiinnostunut pohjoisamerikkalainen yleisö on eurooppalaispelaajien teinivuosista toisella puolella maailmaa.

Hämmentävä kokemus

Yleensä kirjan luettuani haluan vielä tunnelmoida vaihtoehtoisessa maailmassa, mutta kuunneltuani ”Finnish NHL stars with Antti Mäkinen” -teoksen kaipasin jotain aivan muuta ajateltavaa enkä tiennyt, mitä ajatella kuulemastani. Olin saanut muutaman uuden tiedonmurusen, mutta päällimmäinen miete oli, miksi tämä kirja oli tehty, miksi toteutus oli juuri tällainen ja miksi se julkaistiin tällä toteutuksella.

Kohtaan työssäni ihmisiä, jotka esimerkiksi kokevat enkeleiden pyörittävän kellon viisareita enkä 15 vuoden jälkeen osaa enää juuri hämmästyä. Kirjoja olen lukenut yli 30 vuotta, ja sillä saralla ”Finnish NHL stars with Antti Mäkinen” oli ylivoimaisesti hämmentävin kokemukseni.

Kielivalinta on tietysti oma tekijänsä, mutta äänikirja formaattina ei ainakaan itselläni mahdollista samanlaista toiseen maailmaan uppoutumista ja kielen makustelua kuin konkreettisen kirjan sivuja kääntäessä.

Mäkisen keskustelukumppaneista Timonen tuntuu saavan eniten tilaa, ja 1990-luvulta kevääseen 2015 kestänyt dramaattinen ura myös parhaiten luo kuulijalle vaihtoehtoisen maailman. Mielikuvaa tosin häiritsee Mäkisen taipumus vitsikkyyteen, päälle puhumiseen ja sanojen syöttämiseen jututettavan suuhun.

Erityisesti keskustelussa Laineen kanssa Mäkinen korostaa yhteistä ystävyyttä – golf on toistuva puheenaihe useankin pelaajan kanssa. Kevyt jutustelu on toki keskeinen osa haastattelua, mutta kuulijan kannalta olisi tärkeämpää keskittyä itse aiheeseen.

Antti Mäkinen (2020): Finnish NHL stars with Antti Mäkinen. Audiomaa. 6h53min.

Mullistaako täyden palvelun valmennustalo jääkiekkoharjoittelun?

Teksti: Jori Pakkanen

Viima Hockey on marraskuun lopussa päivänvalon nähnyt valmennuskonsepti, joka aikoo muuttaa sen, miten suomalainen jääkiekkoharjoittelu järjestetään.

Yrityksen ovat perustaneet taitovalmentaja Iiro Mäntylä, erilaisia urheilijoiden tukemiseen liittyviä projekteja käynnistänyt Mikko Saarni sekä fysiikkavalmentaja Jouni Viitanen.

Sittemmin mukaan on liittynyt useiden NHL:n pelaajien luisteluvalmennuksesta vastaava Victor Kraatz, urheilupsykologi Harri Virolainen sekä kaksi mentoria, jotka lienevät kaikille kiekkoseuraajille tuttuja: Olli Jokinen toimii Viima Hockeyssa Pro Mentor Consept Specialistina ja Lasse Kukkonen Pro and Junior Mentor Consept Specialistina.

Kotisivujensa mukaan Viima Hockey aikoo tulla "maailman parhaaksi kokonaisvaltaiseksi valmennustaloksi". Tavoitteet konseptin kehittäjillä ovat siten varsin korkealla – toisaalta referenssilista kertoo, ettei menestyminen jää ainakaan yksittäisten valmentajien osaamisesta kiinni.

Mutta niin – mistä tässä konseptissa on tarkalleen ottaen kyse?

Harjoittelun ei ole pakko tapahtua seuroissa

Mikko Saarni on ollut tekemissä jääkiekon kanssa lähes koko elämänsä. Ensin pelaajana Tapparassa, josta hän lähti jo nuorena yliopistoon Yhdysvaltoihin, ja myöhemmin organisaatiotasolla ympäri maailmaa.

Peliuran loputtua Saarni oli vuonna 1997 perustamassa Universal Players of Finland Oy:tä. Sen tarkoitus oli ja on edelleen auttaa nuoria opiskelija-urheilijoita löytämään tavoitteitaan vastaava opinto- ja harrastuspaikka ulkomailta.

Olli Jokinen ja Mikko Saarni ovat tehneet aikaisemmin yhteistyötä South Florida Hockey Acamedyn parissa.
Kuva © Getty Images

Viima Hockeyta voi pitää Universal Playersin luonnollisena jatkumona. Myös Viima Hockeyn juuret ovat yhdysvaltalaisessa ja erityisesti kanadalaisessa harjoittelukulttuurissa. Siellä, toisin kuin Suomessa, pelaajat eivät kesäisin harjoittele seurajoukkueidensa kanssa. Kun pelit keväällä päättyvät, pelaajat harjoittelevat itsekseen siihen asti, että uusi kausi elokuussa starttaa. Tästä syystä yksilökeskeinen harjoittelu on Pohjois-Amerikassa ollut jo pitkään vallitseva tapa hoitaa asioita.

Eikä samojen harjoitusten vetäminen kaikille pitäisi Suomessakaan olla enää arkipäivää. Näin kuitenkin usein on. Syy on inhimillinen: päävalmentajilla ei voi olla riittävästi aikaa tai osaamista kaikkien jääkiekon osa-alueiden valmentamiseen.

– Silloinhan yksittäisellä valmentajalle pitää käytännössä olla useampia korkeakoulututkintoja, Saarni sanoo.

Nyt tuota päävalmentajien kuormaa on tarkoitus Viima Hockeyn konseptin avulla keventää. Tavoitteena on jakaa yksilö- ja joukkueharjoittelu selvemmin kahteen osa-alueeseen.

Mäntylä sanoo, että organisaatiopuolen ulkoistus onkin Viima Hockeyssa "se mullistava juttu".

– Periaatteessa meille kuuluu kaikki muu paitsi joukkueharjoittelu jäällä. Eli sitten kun harjoitellaan lajitaitoja ja fysiikkaa, se tapahtuu meidän kanssa, hän selventää.

Miro Heiskanen on yksi Viima Hockeyn kanssa harjoittelevista tähdistä.
Kuva © Emil Hansson www.hanssonsphoto.net

Vielä toistaiseksi Viima Hockeyn leipäpuu on yksilövalmennuksessa, mutta seuroihin pääsemistä voidaan pitää yrityksen pitkän aikavälin tavoitteena. Se vain ei käy aivan helposti. Seuroilla on omia fysiikka- ja taitovalmentajiaan, ja yksilövalmennusta tarjoaa myös Jääkiekkoliitto.

Liiton valmennusohjelma on kuitenkin suunnattu erityisesti pienimmille junioreille, ja seuroissa taitovalmennus kohdistuu paikoin seuravalmentajiin itseensä pelaajien sijaan, Saarni kertoo.

Hän korostaa, että Viima Hockeyn tavoitteena on vapauttaa seuravalmentajat tekemään enemmän omaa työtään, pelaamisen opettamista. Päävalmentajaksi voidaan tällöin palkata aidosti joukkueen valmentamisesta kiinnostunut henkilö, kun vastuu muusta harjoittelusta on siihen perehtyneillä ja koulutetuilla ihmisillä.

"Silloinhan yksittäisellä valmentajalle pitää käytännössä olla useampia korkeakoulututkintoja."

Samalla kustannukset halutaan pitää matalalla. Seurojen rahallisia panostuksia ei aiota lisätä, vaan yksilöharjoittelun kustannukset pyritään upottamaan jo olemassa oleviin budjetteihin.

Saarnin mukaan se onnistuu ensinnäkin skaalaamalla toimintaa seurojen tarpeiden mukaan. Yhden seuran ei tällöin tarvitse tuoda kassaan kaikkea liikevaihtoa, vaan Viima Hockeyn valmentajat voivat käydä monissa eri ikäluokissa tai seuroissa yhden päivän aikana. Ja jos yritystoiminta ottaa tuulta siipiensä alle, on tavoitteena laajentaa organisaatiota myös alueelliseksi.

– Tarkoitus ei ole se, että esimerkiksi Iiro käy vetämässä jokaisen harjoituksen, vaan että meidän konsepti mahdollistaa sen alueellisesti. Samaa palvelua pyritään tarjoamaan seuroille kaikkialla Suomessa, Saarni kertoo.

Toinen keino kulujen pitämiseen matalalla on seuravalmentajien vastuun keventäminen. Käytännössä se tarkoittaisi siirtymistä kohti kanadalaista harjoittelukulttuuria, jossa yksilöt harjoittelevat kesäisin fysiikkavalmentajien kanssa ja talvisin omissa seuroissaan.

Pohjois-Amerikassa yksilöt tosin ovat tottuneet panostamaan harjoitteluunsa itse, myös rahallisesti. Nähtäväksi jää, kuinka avoimesti suomalainen kiekkokulttuuri on valmis omaksumaan Viima Hockeyn kaltaisen suunnanmuutoksen.

Henkinen tuki on alati kasvavassa roolissa

Mäntylän mukaan Yhdysvalloissa on jo pidempään ollut vanhempien pelaajien nuoremmille tarjoamaa mentorointia. Suomessa tällainen toiminta on ollut lähinnä seurojen vastuulla, ja sen puutteen Viima Hockey haluaa korjata.

Lähtökohta on Mäntylälle osittain henkilökohtainen. Hän toivoo, että kokeneiden pelaajien rehellinen, avoin ja puolueeton tuki auttaa nuorempia ymmärtämään ammattilaiseksi siirtymistä mahdollisimman monesta näkökulmasta. Silloin nuorten ei kaikissa ikäluokissa tarvitse tehdä samoja virheitä.

– Hyppäys siitä, että harrastaa jääkiekkoa 14- tai 15-vuotiaana, eli on käytännössä vielä lapsi, siihen, että alkaa ensimmäiset maajoukkuetapahtumat, tulee ammattilaissopimuksia ja ruvetaan tekemään lehtijuttuja, on ihan valtava, Mäntylä sanoo.

– Jos on lapsesta asti ollut aina parempi kuin muut, mistä se lapsi voi yhtäkkiä tietää, millaisia haasteita on edessä. Silloin se auttaa, kun joku oikeasti sen jo kokenut – esimerkiksi Lasse Kukkonen – kertoo, että tässä kohtaa on tällaisia ja tällaisia riskejä. Ja toisaalta myös rauhoittelee silloin, kun ihan kaikki onnistuu. Se on kuitenkin harvinaista, että lapsen taustalla on vanhempi tai joku muu, joka on saman homman käynyt aikaisemmin läpi, Mäntylä huomauttaa.

Uransa tänä vuonna lopettanut Lasse Kukkonen haluaa vielä antaa suomalaiselle jääkiekolle osaamistaan.
Kuva © Sirpa Pöyhönen - sirpa.poyhonen@jatkoaika.com

Hän korostaa myös sitä, kuinka tärkeää koko suomalaisella jääkiekolle on, että vanhat pelaajat saadaan pidettyä lajissa mukana.

– Se on koko suomalaisen jääkiekon etu. Me saadaan kokeneista pelaajista vielä niin paljon hyötyä tälle lajille, Mäntylä sanoo.

Saarni paljastaakin, että Kukkosen ja Jokisen lisäksi monet entiset huippukiekkoilijat ovat ilmaisseet kiinnoksestaan liittyä Viima Hockeyn joukkoihin. Se auttaa, ettei toimintaan ole pakko sitoutua kokopäiväisesti, kuten seuratason valmentajien tarvitsee.

– Meidän ajatus on se, että päävalmentaja voisi aidosti keskittyä pelkästään siihen jäällä valmentamiseen. Se olisi tunnin hallilla ja lähtisi sen jälkeen kotiin, ja me hoidettaisiin sitten oheiset ja muu yksilötason harjoittelu, Saarni sanoo.

Harjoitellessa ei tarvitse aina tulla hiki

Kahden muun Viima Hockeyn perustajan lisäksi Jouni Viitasella on paljon kokemusta urheilun ja yritystoiminnan yhdistämisestä. Hän toimii Revolution Training Oy:n vastuuvalmentajana, hän on perustanut Tampereelle toiminnallisen kuntosalin ja lisäksi hän kouluttaa liikunta-alan ammattilaisia.

Ennen valmennusuraansa hän ehti tehdä kauan sitä, mitä nyt opettaa: treenata fysiikkaa.

Viitanen pelasi junnuna jääkiekkoa maalivahtina, mutta ura päättyi ennen aikuisikää resurssien puutteeseen. Kiekossa hankittu urheilullisuus kuitenkin sysäsi Viitasen seuraavan aluevaltauksen pariin. Erään illan päätteeksi hän "elvisteli jollekin tytölle" osaavansa spagaatin ja seuraavana aamuna löysi itsensä aerobic-harjoituksista.

Juuse Saros on tehnyt pitkään töitä Jouni Viitasen kanssa.
Kuva © Samuli Huikuri

Kilpa-aerobicissa tuli lopulta kaksi maailmanmestaruutta. Menestyksen kääntöpuoli oli se, että kolmenkymmenen vuoden aikana harjoittelu sai paikoitellen sairaita piirteitä.

– Se oli todella kovaa hommaa, jossain vaiheessa oli pelkkä patja lattialla ja mitään muuta elämää ei ollut. Harjoitukset oli kolme kertaa päivässä, aamulla lenkki, päivällä toinen harjoitus ja illalla vielä puntti, Viitanen kertoo.

Noiden vuosien aikana yksilöharjoittelusta kertyi sen verran kokemusta ja osaamista, että niitä olisi muuten käytännössä mahdoton hankkia, Viitanen toteaa.

Myös suhtautuminen harjoitteluun ehti matkan varrella muuttua. Sitä uudenlaista asennetta hän pyrkii nyt jakamaan eteenpäin.

– Tavoite on, kun vanhoilla pelaajilla ura loppuu, ne haluaisi vielä senkin jälkeen treenata. Että se treenaaminen jatkuisi hautaan saakka, kun se voi olla ihan kivaa ja tehokasta samaan aikaan, Viitanen sanoo.

Nykyään levon merkitys korostuu enemmän ja enemmän.

– Taitoa, esimerkiksi käsiä, voi harjoitella vaikka kuinka paljon. Mutta fysiikkaa ei voi. Ei se ole mun filosofia ainakaan, Viitanen sanoo.

Mäntylä kertoo Viitasen vetämistä harjoituksista, joiden jälkeen NHL-tähti Miro Heiskasen ei ole aina tarvinnut käydä edes suihkussa. Se on valtava muutos monien pelaajien ja valmentajien mielikuvaan kovasta treenistä.

Harjoittelu saattaa vaikuttaa kevyemmältä kuin koskaan, mutta kovaa se silti on, ja kertamäärät ovat korkeat. Keskimäärin pelaajat harjoittelevat kahdeksasta kymmeneen kertaa viikossa. Tällöin avaintekijöiksi nousevat ajoittaminen ja harjoitusten pilkkominen osiin.

– Pelaajilla ei aina ole tarpeeksi tietoa ominaisuuksien ylläpidosta. Paljon tehdään saman päivän aikana juttuja, vaikka esimerkiksi neljä tuntia aerobista viikossa riittää hyvin kestävyysominaisuuksien ylläpitämiseen, Viitanen sanoo.

Lisäksi hän painottaa harjoitusten suhteuttamista pelaajan rooliin.

– Usein on niin, että neloskentän pelaaja saattaa olla koko joukkueen parhaassa kestävyyskunnossa. Mutta mitä hyötyä siitä on, jos pelaa kuusi minuuttia pelissä? Silloinhan hänen kannattaa treenata nopeutta. Laukausta. Räjähtävyyttä. Se kestävyys pysyy pienemmälle panostuksella yllä, mutta muita ominaisuuksia parantamalla voi nousta sitten ylempiin kenttiin, Viitanen taustoittaa.

"Taitoa, esimerkiksi käsiä, voi harjoitella vaikka kuinka paljon. Mutta fysiikkaa ei voi."

Palautumiseen ja yksilöllisyyteen perustuva harjoittelu on tuottanut tuloksia. Viitasen valmentamat pelaajat ovat pärjänneet erinomaisesti muun muassa U20- ja U18-leirien sekä NHL:n järjestämissä testeissä. Ja kovan fysiikan lisäksi pelaajien mieli pysyy virkeänä, kun heitä ei kuluteta henkisesti loppuun kuukausia ennen kauden alkua.

– Palautumisresursseista pidetään koko ajan enemmän huolta, Viitanen sanoo.

Harjoittelun ulkoistaminen voi vapauttaa myös seuravalmentajat

Viima Hockeyn perustajien toive on, että iso yritys mahdollistaa NHL-tason valmennuksen tarjoamisen monille, järkevään hintaan. Vastuun jakaminen antaa myös teoriassa useammille osaajille tilaisuuden kehittyä omassa hommassaan.

Mäntylä puhuu haasteista valmentajien ja pelaajien tavoitteiden yhtenäistämisessä.

– Ennen tässä on vähän ollut se ristiriita, että valmentaja tekee myös omaa uraansa, joskus yksilöiden kustannuksella. Seuratasolla ei yksinkertaisesti ehditä korjata puutteita esimerkiksi luistelussa, vaikka niitä huomattaisiinkin. Mutta tällä meidän systeemillä seuravalmentajat voi oikeasti toteuttaa omia pelillisiä visioitaan ilman, että yksilöt kärsii siitä, Mäntylä sanoo.

Saarni on samoilla linjoilla.

– Kun joku päävalmentaja huomaa, että vaikka Jakke ei osaa kääntyä vasemmalle, aikaisemmin valmentaja ei ole millään ehtinyt keskittyä yhteen yksilöön. Nyt se pystyy kertomaan siitä meille, ja voin luvata – vaikkei tällaisia lupauksia pitäisi tehdä – että pari viikkoa Iiron kanssa, niin Jakke osaa kääntyä vasemmalle, Saarni kuvailee.

Hän myös korostaa eroja yksilö- ja joukkuevalmennuksen vastuualueiden välillä.

– Jos yksi päävalmentaja haluaa karvata kolmella tai pelata träppiä, se on ihan okei. Se on sen päävalmentajan työ päättää tällaisista asioista. Mutta tämän meidän konseptin tarkoitus on pitää yksilöpuoli vuodesta toiseen stabiilina, hän sanoo.

Nähtäväksi jää, missä määrin ja millä mielin suomalaiset kiekkoilijat, heidän vanhempansa ja seurat ovat valmiita ottamaan Viima Hockeyn tapaisen konseptin vastaan. Ainakin alku on ollut lupaava, sillä innostusta on konseptin lanseerauksesta lähtien ollut mukavasti, kertovat perustajat.

Kiinnostuksen yleisön silmissä takaavat entiset ja nykyiset NHL-pelaajat niin valmentajien kuin valmennettavien puolella. Mutta hyvää valmennusosaamista löytyy Suomesta ja maailmalta myös muilta. Viima Hockeyn perustajat korostavatkin omana kilpailuetunaan kokonaisvaltaisuutta. Yksi "valmennustalo" voi tarjota laaja-alaisia palveluita monille.

Jääkiekkovalmennus herättää Suomessa paljon intohimoja. Mikä on pelkästään hyvä asia, Saarni vakuuttaa. Hekään eivät halua antaa ymmärtää, että asioita voidaan hoitaa vain yhdellä tavalla.

Keskustelu ja yhteistyö eri tahojen, kuten seurojen, valmentajien ja Jääkiekkoliiton, kanssa hyödyttävät loppujen lopuksi kaikkia.