IFK - LUK
HPK - SAI
ILV - KÄR
ÄSS - JUK
OTT - COL 2.00
PHI - BOS 2.30
CGY - BUF 4.30
VAN - EDM 5.00
ARI - SJS 5.00

Ville-Vesa Vainiola halajaa jo miesten peleihin

LIIGA / Haastattelu
Taitava, isokokoinen sentteri, jonka syötöt löytävät millin tarkasti perille, ja joka hoitaa puolustustehtävät tunnollisesti. Raimo Helminen? Ei, vaan Lukon nuori lupaus Ville-Vesa Vainiola.

Ville-Vesa Vainiola on ottanut tälle kaudelle askeleen eteenpäin kehityksessään. Lukon A-nuorten kapteeni on johtanut joukkuettaan esimerkillisesti halliten nuorten SM-liigan pistepörssiä, ja syksyyn mahtuu myös valinta lokakuun parhaaksi pelaajaksi sarjassa.

- Olihan se ihan mukava juttu, mutta ei se kuitenkaan saa päätä pyörälle. Ennemmin se oli tunnustus joukkueelle, tiesi että ollaan pelattu hyvin, Vainiola kommentoi palkitsemistaan.

Vastaus tukee hyvin joukkuekavereiden kertomaa kapteenistaan. Nuori mies on vaatimaton johtaja, jonka päähän ei ylimääräisiä nesteitä nouse.

Rautakorven koulu teki hyvää

Vainiola sai viime kesänä nauttia ensimmäistä kertaa liigajoukkueen hikisestä kesärupeamasta. Jukka Rautakorven koulu näyttää tehneen hyvää. Viime kaudella Lukon kakkossentterinä pelannut Vainiola pystyy tällä hetkellä dominoimaan kenttää A-nuorten tasolla.

- Voimaa tarttui ja läski lähti. Vedettiin kyllä todella kovaa, ja nyt sitä tietää taas paljon enemmän syömisestä ja harjoittelusta. Olisi kyllä ollut hieno jatkaa siinä koulussa, Vainiola kertoo.

Kauden alkamisen jälkeen käsky kävi kuitenkin takaisin A-nuorten joukkueeseen.

- Liigan kanssa en ole oikeastaan reenaillut sen jälkeen, kun vähän ennen kauden alkua pistettiin pois. Viikon verran tässä joulutauolla olin liigaringissä, Vainiola kertoo.

- Tavoite oli, että olisin tällä kaudella päässyt hiukan haistelemaan liigapelejä, mutta siellä on nyt niin paljon äijiä, että pitäisi olla ainakin viisi loukkaantuneena, että pääsisi mukaan. Taitavat siirtyä nuo suunnitelmat.

Vainiola tyrmää huhut siitä, että hänen kanssaan olisi sovittu, että tämä kausi pelataan rauhassa A-nuorissa ja vasta ensi kaudella yritettäisiin läpimurtoa liigaympyröihin.

- Ei ole ollut mitään sellaista puhetta, ei todellakaan, tai ainakaan minä en ole kenenkään kanssa sopinut, että olisin rauhassa A:ssa. Itsekin olen tuollaisia juttuja kuullut, ja ihmettelin, että mistä on kyse, Vainiola kertoo.

Vainiola on syntynyt vuonna 1985, joten hän saisi vielä ensi kaudellakin pelata A-nuorissa yli-ikäisenä. Mieli kuitenkin halajaa jo askelta ylemmäs.

- Kyllä ensi kaudella on pakko saada miesten pelejä. Olen valmis lähtemään Mestikseen tai johonkin toiseen liigaseuraan. A:n pelit eivät tule kyseeseen, ellei sitten pelaa sillä tavalla että välillä miesten ja välillä A:n pelejä, Vainiola painottaa.

Yhteispeli toimii Lammassaaren kanssa

Vainiolan tutkaparina on jo vuosikaudet pelannut vikkeläkinttuinen ja nopeakätinen Petri Lammassaari. Kaksikon yhteispeli toimii jo rutiinilla, ja Lammassaari on viimeistellyt tällä kaudella tukun maaleja Vainiolan loistavista passeista.

- Meillä lähti C-junnuissa heti kulkemaan hyvin yhteen. Tiedetään, miten toinen liikkuu ja ajattelee. Muutenkin ollaan tosi hyviä kavereita, ollaan kiinnostuneita samoista jutuista ja silleen. Petsu on ollut kyllä valtava apu, niitten käsien ansiosta on tullut kyllä muutama syöttöpiste. Ja jalkojen, Vainiola kertoo.

Vainiolan ja Lammassaaren yhteinen taival jatkui alkaneella viikolla isänmaallisia velvollisuuksia hoitaessa. Molemmat pukevat kuuden joukkuekaverinsa tavoin ylleen armeijan harmaat. Palveluspaikkana on Porin Prikaati Säkylässä.

- Kyllä se hieman harmittaa, mutta pakko se on käydä. Avoimin mielin ajattelin lähteä ja saada uusia kavereita. Kyllä se varmaan tulee olemaan raskasta, mutta varmaan kokee myös unohtumattomia juttuja, Vainiola pohtii.

Tällä hetkellä Vainiola johtaa nuorten SM-liigan pistepörssiä tehoilla 17+26. Kärppien Juhamatti Aaltonen on viiden pisteen päässä. Petri Lammassaari on pörssissä viidennellä sijalla kerättyään pisteet 19+13. Maestro itse ei kuitenkaan ole täysin tyytyväinen esityksiinsä.

- Alkukausi meni paremmin kuin tämä vaihe ennen joulua. Se tuntuu olevan sama juttu joka vuosi. Viime aikoina on tullut tuhlailtua maalipaikkoja ja peli on ollut muutenkin huonoa, Vainiola kertoo.

Jos sama kaava on toistunut useamminkin, herää helposti kysymys, että tuleeko jotain tehtyä järjestelmällisesti väärin.

- Sitä olen itsekin miettinyt. Luulen, että on tullut treenattua liikaa, ja sitten vasta joulutauon ja joululevon jälkeen on piristynyt. Nyt sitten taas en ole tehnyt kesän jälkeen juuri lainkaan oheisharjoittelua, kun selkä on ollut huonossa kunnossa. Varmaan sekin näkyy, Vainiola pohtii.

- Selän vasen puoli on ihan jäykkä, siis alakäden puoli. Jotkut pikkulihakset eivät ole tasapainossa isoihin lihaksiin verrattuna. Kuukauden verran sitä on kuntoutettu, välillä se on ollut parempi ja välillä huonompi.

Riskillä pelaava taiteilija

Hyvän alkukauden myötä Ville-Vesa Vainiola kuului myös nuorten maajoukkuerinkiin. Nuorten MM-kisoihin Grand Forksiin Yhdysvaltoihin miestä ei kuitenkaan valittu. Vainiola ei tunnusta olevansa pettynyt jäätyään kisakoneesta. A-nuorten tasolta näyttää olevan vaikeata nousta mukaan varsinaiseen kisamiehistöön.

- Ennemminkin olen pettynyt omiin suorituksiini näissä viimeisissä harjoitusturnauksissa. Olisihan siitä tietysti ollut apua, jos olisi päässyt pelaamaan miesten pelejä, tai edes harjoittelemaan. Toisaalta kisoihin valittiin enemmän sellaisia monipuolisia pelaajia. Olen ehkä vähän liian taiteilija jossain mielessä ja pelaan hiukan riskillä, Vainiola luonnehtii.

Totuus taitaa kuitenkin olla, että pakko kaukalossa on riskejä ottaa, jos haluaa menestyä. Kyse on pitkälti riskien ajoittamisesta oikeaan paikkaan, eikä Vainiolaa voi syyttää, että hän kovin usein pelaisi itsensä ulos tilanteesta. Päinvastoin, mies on usein ensimmäisenä pysäyttämässä vastahyökkäystä.

- Pelintekijä koitan ainakin olla. Puolustuspeliä olen parantanut joka vuosi, mutta välillä se saattaa vähän unohtua, Vainiola väittää.

Kotimaiseksi kiekkoidolikseen Vainiola nimeää monen muun nuoren suomalaissentterin tavoin Ilves-ikoni Raimo Helmisen. Vaatimattomuuden lyhyt oppimääräkin on tullut jo omaksuttua.

- Kävin ostamassa kirjan heti ja luin sen saman tien kokonaan.

Miten olisi ensimmäinen liigaottelu Ilvestä vastaan ja Helminen vastaan aloituksessa?

- Olisi kyllä hienoa. Ottaisin tussin mukaan ja pyytäisin nimmarin, Vainiola virnistää.

» Lähetä palautetta toimitukselle