TAP - KAL
VGK - MIN 1.00
FLA - SJS 2.00

Ville Paalanen – fyysinen kulttihyökkääjä

LIIGA / Haastattelu
Ikää 21 vuotta, oman kylän poika ja faniryhmän suuressa suosiossa. Harva nuori liigahyökkääjä on päässyt samaan, mutta Lappeenrannassa tähän on pystynyt railakkaasta pelityylistään SaiPa-henkisten kiekkoihmisten keskuudessa tunnettu Ville Paalanen. Mikä mies kätkeytyy Hakalin kaupunginosasta liigakartalle ponnistaneen vauhtilaiturin pelipaidan alle?

Ville Paalanen ei sano Lappeenrannan ulkopuolella varmasti monelle vielä paljoakaan, mutta Lappeenrannassa nuori hyökkääjä nauttii suurta suosiota. Pienestä 173-senttisestä varrestaan huolimatta ison miehen tavoin pelaava pelimies teki lopullisen lajivalintansa harvinaisen myöhään 16-vuotiaana, kun jääkiekko vei voiton jalkapallosta.

Huikeasta fysiikastaan Saimaan rannoilla tunnettu Paalanen kertoo monipuolisen liikunnan antaneen hyvän pohjan aikuisiälle, sillä myös yleisurheilu ja hiihto kuuluivat nuoren miehen harrastuksiin.

– Jalkapalloa pelasin pitkään aina maajoukkuetasolla ja siinä pärjäsin paremmin, mutta jääkiekko kiehtoi enemmän. Pienestä pitäen olen urheillut monipuolisesti, joka on todella tärkeää kehityksen kannalta. Aina olen tehnyt kaiken täysillä ja siitähän se kehitys tulee. Omatoimisesti olen tehnyt aina paljon harjotteita ja yrittänyt pitää huolta kropasta, jotta saisi itsestään maksimitehot irti jäällä.

Lappeenrantalaisen monipuolisuudesta pelaajana kertoo, että pelejä kertyi kauden verran SaiPan junioreissa myös puolustajana.

– Hyökkääjänä oleminen sopii minulle paljon paremmin. Pelasin yhden kauden A-nuorissa puolustajana, mutta en kauheasti tykännyt pelata pakkina, vaikka pelinäkemys siinä kehittyikin. Pääsin liigamiehistön harjoitusrinkiin ja sen jälkeen tuli ohjeistus junnuvalmentajalle, että laitetaan takaisin hyökkääjäksi.

C-junioreiden SM-sarjassa syntyneiden hyvien tehojen jälkeen Paalanen ei ole ollut mikään varsinainen maalitykki. Liigassa rooli onkin ollut pääosin rikkova. Tällä kaudella maaleja on syntynyt kaksi.

– Paljon taklauksia, kovaa liikettä ja yritän hoitaa oman tonttini välttäen virheitä. Hyvällä itseluottamuksella teen sitä, mitä osaan, Paalanen kertoo roolistaan joukkueessa.


Paalasen rannelaukaus on viuhunut kuluvalla kaudella kahdesti maalin merkiksi.

Uran ensimmäinen liigamaali syntyi kuitenkin jo viime kaudella Pelicansin Niko Hovisen selän taakse kotikaukalossa. Ottelun voitto-osuma villitsi hyökkääjän siinä määrin, että railakas maalin jälkeinen tuuletushyppy Kisapuiston laitaan irroitti pleksin kiinnityksiltään.

– Silloin sain hyvin peliaikaa, pääsin ylempiin kenttiin pelaamaan ja tuli onnistuminen. Sain hyvän paikan ja vähäksi aikaa päässä sumeni. Tuntui kyllä tosi hienolta, SaiPa-kasvatti muistelee.

Loukkaantumisia ja vuoristorataa

Paalasen alkukausi on ollut hankala, sillä hyökkääjä huilasi ensin kaksi kuukautta kauden alusta jalkapallossa syntyneen nilkkavamman vuoksi ja pelillisen alamäen ohitettuaan Paalanen on kärsinyt selän lihasrevähdyksestä. Pelejä on kertynyt joulutaukoon mennessä vain 16.

– Sen jälkeen, kun sain nilkan kuntoon, niin lähti tosi hyvin liikkeelle. Sen jälkeen tuli pientä taantumaa. Itse sen huomaa parhaiten, kun ei kulje enää niin hyvin. Niin sanottu kehityskaari menee sillä tavalla, että tulee niitä ylä- ja alamäkiä. Loppua kohden lähti jälleen kulkemaan hyvin, mutta selkävamma on vaivannut.

Paalasen hehkuttama alku oli lähes paras mahdollinen, sillä laituri tekaisi kauden avausottelussaan komean maalin JYPin verkkoon ja aktiivisen taklauspelin lisäksi kulttihyökkääjä säväytti taidokkaalla ilmaveiviyrityksellä, joka kuitenkin epäonnistui JYP-puolustaja Olli Malmivaaran päästyä mailoineen väliin.

– Joskus C-junnu-iässä opettelin sen taidon. Aina välillä ulkojäillä tai harjoituksissa tyhjään maaliin olen ohimennen heittänyt veivin. Ollessani nilkkavammainen tuli riplailtua käsiä pelkästään ja kun ensimmäisessä pelissäni oli tosi hyvä tuntuma ja sen kautta hyvä itseluottamus, niin se vain tuli selkärangasta. Se oli nopea tilanne, jossa nousin kiekon riiston jälkeen maalille, mutten itsekään tajunnut mitä olin tekemässä, Paalanen naureskelee.

Peliaika tämän kauden SaiPassa on ollut ajoittain pelillisen taantuman vuoksi kortilla ja lappeenrantalainen kävi välillä hakemassa peliaikaa myös yhteistyöseura Mikkelin Jukureista. Reissu jäi Paalasen mukaan plussan puolelle.

– Sain lisää pelinäkemystä ja peliaikaa. Vauhti on siellä ehkä jopa liigaan verrattuna kovempaa, mutta pelaaminen ei ole niin älykästä. Liigassa olen oppinut pelaamaan vähän rauhallisemmin, mutta siellä pelasin silti kovaa omilla vahvuuksillani ja sain kiekon kanssa enemmän aikaan. Kaikki oli pelikavereita myöten uutta, kun tulin vähän ulkopuolisena mukaan, mutta valmennus oli siinä hyvin mukana.

Myös uran ensimmäinen Mestis-maali syntyi KooKoota vastaan heti ensimmäisessä ottelussa.

– Se tuli suoraan Roope Hämäläisen aloitusvoiton jälkeen. Nousin keskelle ja lauoin kiekon yläpesään. Hyvin samanlainen maali, kuin JYPiä vastaan liigassa.

Rymylaiturin ollessa SaiPan kokoonpanossa on sattunut ja tapahtunut. Yksi mieleenpainuvimpia pelejä tällä kaudella Kisapuistossa onkin ollut ulosajojen sävyttämä kamppailu Porin Ässiä vastaan. Tuossa ottelussa myös Paalasella oli oma osansa, kun hän päätti ottaa fyysisestä pelistään tunnetun Jani Honkasen kanssa yhteen vaikka väkisin.

– Oltiin samaan aikaan kentällä ja minua ei käskytetty mihinkään, mutta se mitä piti tehdä oli vain tehtävä. Meillä joukkuehenki on niin loistava, että jokainen puolustaa joukkuetovereitaan ja itse olen valmis uhrautumaan joukkueen puolesta ihan milloin vain. Honkanen ei oikein meinannut ymmärtää miun murretta, kun sanoin että nyt lähdetään ja hän kysyi että mihin. Toisella kertaa sanoin, että ei kun nyt tiputetaan hanskat ja vielä silloinkaan ei mennyt viesti perille, Paalanen hymähtää.

Nousu Kisapuiston suosikiksi

Paalanen on painunut lyhyellä liigaurallaan nopeasti kannattajien mieliin. Hän paistattelee jo nyt jonkinlaisessa kulttimaineessa pelityylinsä ja viihdyttävien otteidensa ansiosta. Paalasta itseään tilanne ihmetyttää, mutta Hakalin kaupunginosaa SaiPassa edustava hyökkääjä ei voi olla nauttimatta tilanteesta.

– Onhan se aika hassua, mutta toisaalta siistiä. On hienoa nähdä, kun seisomakatsomossa on Hakali 32-kyltti esillä. Vähän hymyilytti, kun näin sen ensi kerran ja tuli hyvä fiilis. Kannustusjoukot on hienot ja saan siitä lisää virtaa. Arvostan paljon.


Kisapuiston päätykatsomossa löytyy kannatusta Richard Lintnerille ja Paalaselle.
Turo Ulvinen - http://www.thudesign.com

Tulevaisuudessa Paalanen näkee itsensä mielellään Saimaan rannoilla, muttei poissulje vaihtoehtoa ponnistaa Lappeenrannasta myöskään muualle kehityksen niin salliessa. Viime kevään hienojen otteiden päätteeksi palkintona komeili kahden vuoden ja yhden optiokauden jatkosopimus kasvattiseuraan.

– Toivottavasti kehitys jatkuu vielä ja tavoitteet ovatkin joskus isommilla jäillä, mutta täällä olen asunut koko ikäni ja on hienoa pelata kotikaupungin joukkueessa kun on hyvät tukijoukot ja hienot fanit.

SaiPa on sarjassa tällä hetkellä viimeisenä, eikä laituri ole tuloksellisesti tyytyväinen alkukauteen. Pelillisestä ilmeestä Paalasella ei ole huomautettavaa. Maalinteko on joukkueelle tuottanut ajoittain tuskaa, minkä vuoksi joukkuetta on arvosteltu pitkin syksyä.

– Ollaan pelattu loppujen lopuksi hyvällä tasolla, vauhtia on ollut ja ollaan pelattu kurinalaisesti meidän pelisysteemin mukaisesti. Välillä ollaan ehkä vähän väsähdetty tai jotain on tapahtunut, kun on tullut näitä notkahduksia. Arvostelua on saanut lukea ja kuulla, ettei osata tehdä maaleja ja se menee siihen jäkittämiseen, mutta kuitenkin joka päivä sitä maalintekoa harjoitellaan joukkueen kesken kisojen ja omien harjotteiden myötä. Siihen pitää saada se tietty oveluus, niin kyllä niitä maaleja vielä alkaa tulla, hän päättää toiveikkaana.

» Lähetä palautetta toimitukselle