Alku aina hankala
Tamperelaisen Ville Niemisen matka kohti NHL-paikkaa oli pitkä ja kivinen. Vuodet farmisarjoissa kasvattivat sisua ja moni olisi jo luovuttanut. Kun edessä oli yhdeksän tunnin bussimatka ja kolme peliä kolmessa päivässä, eivät
jutut ammattijääkiekkoilun glamourista olleet päällimmäisenä mielessä. Mutta usko menestykseen ja suomalainen peräänantamattomuus veivät Niemisen Stanley
Cup-voittajaksi. Ville Niemisen nousu tavoittelemaan Stanley Cupia oli viime kauden suuria suomalaisia menestystarinoita.
Kausi alkoi tutusti farmissa ja epäusko ja pettymys painoivat mieltä. Välillä tuli kutsu ylös NHL-paitaan, mutta vierailu oli lyhyt ja paluu farmiin
harmitti. Mieli oli hieman maassa, mutta usko menestykseen ei kuitenkaan horjunut! Mies itse kuvaili tuntojaan silloin seuraavasti: "Matka jatkuu taas Hersheyssä. Kun Chris Drury tuli takaisin kokoonpanoon tervehdyttyään
loukkaantumisestaan sanottiin, että nyt ovat paikat täynnä. Lähetämme sinut alas. Esitin kylla treidi- tai myyntimahdollisuuksia, saapa nähdä mitä tapahtuu. Juuri kun kaikki näytti jo niin hyvälta. Yksi ottelu ja maali,
pari jäähyä. Peli nappiin. Olisikohan aika aloittaa jossain muualla puhtaalta pöydältä? Yksi asia mikä on varma, aurinko nousee taas huomenna - varmasti!"
Välillä taas pelaaminen farmissa tuntui työltä, rutiininomaiselta ja kommentit kuvasivat turhautumista. "Täällä ollaan, mutta ei ihmeitä todellakaan. Luistinta toisen eteen ja homma jatkuu." Ville Niemiselle
edesmenneen isän ohjeet ovat aina olleet hyvin tärkeitä ja niiden avulla mies on aina selvinnyt kovistakin paikoista. Nieminen on ikäänkuin kehittänyt niistä eräänlaisia aforismeja, joita on sitten valmiina, kun tilanteet ahdistavat. Seuraavassa yksi käyttökelpoisimpia ja varmasti usein tuiki tarpeeseenkin tullut: "Ei muuta kuin turpa kiinni, keskity pelaamiseen, sanoi Niemisen Eetu!"
Edestakaista reissailua farmin ja NHL:än välillä
Talven aikana Niemistä käytettiin jatkuvasti loukkaantuneiden pelaajien korvaajana. Lennot edestakaisin farmin ja Coloradon välillä tulivat tutuiksi. Kutsun tullessa ylös ei koskaan tiennyt kauanko pesti kestäisi. Tunteet olivat kauden aikana ristiriitaiset, kun pelaajia alkoi palata sairastuvalta Avalanchen kokoonpanoon. Into pelata NHL-joukkueessa kun olisi ollut koko ajan palava! Mies kommentoi tilannetta talvella seuraavasti:
"Meillä on nyt ketjuna Chris Drury-Stephane Yelle-Nieminen, mutta äijää alkaa tulla takaisin. Toivottavasti olisin vielä hengissä Nykiin asti.
Sitten alkoivat Coloradon pelaajat olla kaikki terveinä, peliaika kortilla ja paluu farmiin lähellä. "Denverissä olen edelleen, mutta en ole pelannut kahteen viime peliin.
Kaikki muut ovat jo terveenä paitsi Chris Dingman. Perjantaina lähden alas, jos kukaan ei loukkaannu torstain pelissä. Vaikka on perhana roster freezet ja kaikki, mutta kun olen emergency call-up, näin sanottiin."
Eli kun NHL-joukkueen kokoonpanossa saa olla vain 23 pelaajaa, ei Niemistä kannattanut pitää katsomossa. Joulutauon aikana ei varsinaisen kokoonpanon miehiä saa lähettää farmiin, mutta koska Nieminen oli niin sanottu hätäapu, hänet sai Herseyyn siirtää. Kutsu ylös tuli kuitenkin taas pian. Huippulaituri Adam Deadmarshin
loukkantuminen ja Niemisen rohkeus ehdottaa itselleen pelipaikkaa hyökkäävistä ketjuista avasi paikan kakkosketjussa. Käännekohta Niemisen uran kannalta oli ottelu Pittsburghia vastaan. Kaksikko Peter Forsberg ja Ville Nieminen rankaisi lepsusti pelannutta Pittsburghin superkaksikkoa Mario Lemieux & Jaromir Jagr nappaamalla kiekon heiltä kahdesti ja Nieminen pisti kiekon kahdesti Pittsburghin maaliin!
Aravirtakin muisti jo miehen
Talven aikana myös päävalmentaja Hannu Aravirta otti yhteyttä Niemiseen, mutta kommentista päätellen Nieminen ei asiasta kauheasti innostunut. Olihan Aravirta talven aikana ilmoittanut hieman vähätellen, että kyllä Nieminen
tiedetään. Liekö Aravirta kuitenkaan nähnyt Niemisen pelejä vuosiin? Harvoin voi viidellä sanalla ilmaista niin paljon, kuin Nieminen kuvaillessaan päävalmentaja Aravirran yhteydenottoa: "Aravirta soitteli. Ei mitään erikoista."
Tapparakin aina mielessä
Tappara on aina lähellä Niemisen sydäntä ja otteluita tulee seurattua kaikilla nykyajan laitteilla. "Onkohan sitä Tappara-fani, kun menee kylmiä väreitä kun muistelee loistavia pelaajia ja lukee niiden haastatteluita. It's the greatest game."
Ketjukaveri Chris Drury pelasi Niemistä vastaan aikoinaan Tampere-Cupissa. Mies muisti hyvin ne pelit ja Villenkin!
"On ollut siellä. Muisteltiin ja muisti minut, kun pelasin Barkovin kanssa ja tehot 1+3."
Tapparan asioita tulee Niemisen kauden aikana aina vaan pohdittua. "Tuli tuossa mieleen, että voisi tehdä jotain koosteita 80-luvulta ja laittaa niitä pyöriin erätauoilla hallin käytäville. Myydäkin niitä voisi, esim. Legends of hockey, mutta vaan Tapparasta. Onhan niitä persoonia vaikka
kuinka paljon. Käytäville pelaajien kuvia, ratkaisumaaleja,
jatkoaikamaaleja. Rankkarikisa vanholle parroille, tai jotain mielenkiintoista. Osais' noi editoinnit, niin voitais' kerätä hyviä hetkiä kokoon. Aina menee kylmiä väreita, kun katselee niitä jätkiä. Suomessa ei samalla tavalla kuin Pohjois-Amerikassa arvosteta Tapparan, Suomen ja Tampereen kiekon tekijöitä kuten Järvisiä, Lehtosia tai Susia, samoin kuin Kuceraa, Kapri Heikkistä tai Steve Petersia."
Tapparan junioreidenkin asiat mietityttävät Coloradon kakkosketjun Stanley Cup -jahtiin valmistautuvaa Niemistä.
"Saas' nähdä antavatko ne näyttöpaikan Niinimäelle ja Tomuselle A-junnuista. Niisku varmaan kyllä ainakin pärjäis'."
Tapparan eteneminen ilahdutti Niemistä ja mies valoi uskoa Tapparan menestykseen. Komeesti meni Lukko nurin. "Yleensä plei-offeissa pelit ratkaisee joku muu
kuin tähdet, nyt se oli Uulbekki. Se on merkki siitä että joukkue menee pitkälle."
Ja finaaleihin astihan Tappara meni.
Ray Bourque vieraili kotikaupungissaa fanien juhlittavana
Coloradon suuren tähden Ray Bourquen paluu vierailemaan entiselle kotiareenalleen sai aikaan karnevaalitunnelman. Bourqueta todella rakastetaan Bostonissa ja tilanne oli hyvin liikuttava. Myös Niemisen kommenteissa kuuluu tapahtuman juhlavuus. "Oltiin Bostonissa juhlimassa Bourqueta. Pelin viimeiset viisitoista sekuntia yleisö huusi seisaaltaan 'Ray, Ray, Ray!' Mies heitti kunniakierroksen ja meteli sen kuin yltyi... Taisi olla tippakin silmäkulmassa, kun ei oikein pystynyt heti puhumaan... Semmoista se jääkiekko on parhaimmillaan."
Runkosarjan lopussa, kun pudotuspelipaikka oli varma ja runkosarjan voitosta tuleva palkinto President's Trophykin selvä, alkoi joukkueen peli hieman lipsua ja Nieminen oli asian suhteen kriittinen: "Toivottavasti ei jatketa samaan malliin, muuten oon Suomessa viikon päästä."
Niin ei kuitenkaan käynyt ja Colorado jatkoi taivaltaan kohti Stanley Cup -finaalia. Matkalla tuli yllätys, kun vastaan tulikin Los Angeles Kings, jonka kanssa Colorado oli tehnyt suuren kaupan juuri ennen siirtoajan
umpeutumista. Los Angelesista tuli puolustaja Rob Blake Avalancheen ja toiseen suuntaan meni huippulaituri Adam Deadmarsh. Deadmarshista luopuminen mahdollisti juuri Ville Niemisen hyvät pelit, sillä Nieminen oli tässä
vaiheessa jo pelannut hyvän aikaa Deadmarshin paikalla kakkosketjussa yhdessä Peter Forsbergin kanssa.
Juuri kukaan ei uskonut Los Angelesin tulevan Coloradoa vastaan. Adam Deadmarsh kuitenkin ratkaisi LA Kingsin voiton jatkoajalla Detroit Red Wingsistä. Kaikki olivat uskoneet, että Detroit jatkaisi voittokulkuaan ja
näin Kings ja Colorado eivät kohtaisi toisiaan. Stanley Cup -jahti on kuitenkin yllätyksiä täynnä ja nyt Deadmarsh ja Rob Blake kohtasivat toisensa. Los Angelesin kanssa riittikin taistelua aina seitsemänteen otteluun asti.
Tapparan mies Ville Nieminenkin pääsi taas maalin makuun, kun hän ylivoimalla Ray Bourquen avaavasta syötöstä teki hirmulämärillä maalin. Sitä ennen hän oli jo pikku hämäyksellä tehnyt tilaa Chris Drurylle johtomaaliin.
"Me oltiin Druryn kanssa kuin jonossa ja annoin kiekon mennä, kun näin sen mun takana ja ajoin itse maalille. Kiekkojumala-hockeygod Drury teki taas voittomaalin. ESPN:lla sanotaan koko ajan niin. Mun maalissa Miller taisi ottaa hiukan mailalla, kun laukaus niin meni ylös. Kaikki maalit tehtiin ylös, kun siitä oli puhe. Sekin hieman yllätti, että kaikki meni niin nappiin."
Foppa sairastui, mutta matka jatkui
Ottelusarjan jälkeen Coloradossa oli dramatiikkaa, kun Villen ketjukaveri ja ruotsalainen supertähti Peter Forsberg sairastui ja kiidätettiin leikkaukseen, jossa miehen perna poistettiin. Toipumisennuste on kuitenkin
erinomainen. MM-kisojen aikaan Nieminen ehti jo tuuletella Suomen voittoakin Forsbergille, kun oli saanut soiton kotimaasta, että Suomi johtaa finaalia 2-1. Nieminen kommentoi asiaa seuraavsti. "Ehdin jo mennä sairaalaan
meuhkaamaan Suomen voittoa ja ripottelemaan suolaa hänen haavaansa, kun Forsberg totesi rauhallisesti, että ehkä Ville ensi vuonna."
Lopussa kiitos seisoi!
Loppukaudella oli keskittyminen kohti päämäärää täydellistä ja viestit loppuivat, mutta tulokset puhuivat sitä oikeaa kieltä! Ville Niemisen kausi päättyi siihen suureen tavoitteeseen. Vaikka Villelle jo vakiopaikan saaminen näin kovassa joukkueessa oli jo pieni Stanley Cup, oli se todellinen mestaruus kuitenkin se suuri juttu. Forsbergin loukkaannuttua ja Villen tahdin jatkuessa entisenlaisena täytyi kyynisimmänkin jo uskoa Villen kykyihin. Voiton hetkelläkin Ville jaksoi painottaa myös iloaan Ray Bourquen vihdoin voittaessa yli kaksikymmentä vuotta kestäneen jahdin jälkeen itselleen myös Stanley Cupin. "On hienoa
olla mukana tässä Rayn suuressa juhlassa!"
Nyt Ville tuo NHL-pokaalin kotikaupunkiinsa ja tuhannet
Tappara-kannattajatkin saavat iloita yhdessä Villen kanssa tästä suuresta saavutuksesta. Varmasti myös muiden seurojen kannattajat juhlivat yhdessä Niemisen kanssa, kun jääkiekkomaailman katseet hetkeksi kääntyvät Tampereelle. Kiitos jo etukäteen Ville!
Kirvesmies on Tappara-henkinen kolumnisti Aamulehden verkkoversiossa ja Jatkoajan vieraileva kolumnisti.
