Jussi Nättinen on suvusta vanhin, ja hän on pelannut urallaan jyväskyläläisissä joukkueissa yhteensä seitsemän vuotta. 27-vuotiaan sentterin oli tarkoitus aloittaa Mestikseen nousseen KeuPan riveissä seitsemäs Mestis-kautensa, mutta ennen ensimmäistäkään ottelua kutsu kävi Kazakstaniin Arystan Temirtauhun.
Kolmen kotitappion myötä moni pelaaja, mukaanlukien Nättinen, sai lähteä. Loppukauden jyväskyläläinen edustaa ranskalaista Reimsiä. Kiekkoperheen vanhimmasta kertoo Jussin neljä vuotta nuorempi pikkuveli Joonas Nättinen.
− Jussi pelasi pitkään jalkapalloa lätkän rinnalla. 15-vuotiaana hän alkoi pelata kiekkoa täysipäiväisesti.
− Pelasimme nuorena samassa joukkueessa, jota isämme valmensi. En saanut paljon peliaikaa, koska olin niin paljon nuorempi. Lähinnä pyörin jäällä muiden mukana, pikkuveli naurahtaa.
Veljesten välit eivät olleet aina täysin mutkattomia, mutta lapsuuden ulkojäiltä on jäänyt Joonakselle monia hauskoja muistoja. Asioista muistuttamiselta ei ole Joonaksen harmiksi vältytty.
− Otimme naapuriston ulkojäillä monesti yhteen. Jussi tykkää kertoa tarinoita, kun olen napsahtanut ja lähtenyt jahtaamaan häntä maila ojossa. Tiesimme aina, mitä täytyy sanoa toisen suututtamiseksi.
− Jussi tykkää kertoa tarinoita, kun olen napsahtanut ja lähtenyt jahtaamaan häntä maila ojossa.
Veljekset ovatkin keskustelleet nuoresta asti jääkiekosta ja vaihtaneet lajiin liittyviä vinkkejä. Apu on ollut molemminpuolista pienistä nahinoista huolimatta.
− Puhumme edelleen paljon peliasioista. Kun asuimme molemmat kotona, lätkä oli jopa liian usein ruokapöytäkeskustelujemme aihe. Juttelemme varsinkin silloin, kun on vaikeaa, MODO:ssa pelaava Joonas kertoo.
Neljä vuotta nuoremman Joonaksen mielestä hänen isoveljensä persoona tulee esiin niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Pelinlukutaito kuuluu Ranskassa pelaavan Jussin suurimpiin vahvuuksiin.
− Jussi on aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hän on fiksu pelaaja, jolla ei ole juurikaan heikkouksia.
− Persoonansa myötä hän tahtoo tehdä hyviä ratkaisuja tai päätöksiä myös kentän ulkopuolella, pikkuveli myhäilee.
Jokaisella kiekkoilijalla on joku, jota ihailla. Myös kollegoidensa tapaan Joonaksella on ominaisuus, jonka hän haluaisi isoveljeltään omaan peliinsä.
− Veljeni pelistä haluaisin sen tasaisuuden. Jussilla on joka ilta hyvä suoritus.
Temperamenttia ja taalajäitä
23-vuotias Joonas on Montreal Canadiensin varaus vuodelta 2009. Kolme kautta AHL:n Hamilton Bulldogsissa pelannut jämsäläinen edustaa tällä hetkellä SHL:ssä MODO:ta. JYPin lisäksi Joonas on pelannut HPK:ssa, Hokissa ja Bluesissa. Uran hienoimpia hetkiä lienee toistaiseksi ainoa NHL-ottelu, kun Montreal kohtasi Toronton tammikuussa 2014.
Nyt kun veljekset ovat päässeet näkemään maailmaa, keskustelu on siirtynyt neuvomisesta toisen tukemiseen. Lapsuudessa Nättisten välillä oli kuitenkin kovaa kilpailua, joka ei tuntunut nuoremmasta veljestä aina mukavalta.
− Kilpailimme nuorena paljon. Joonas luisteli tai juoksi toisinaan perässäni, ja yritti lyödä minua mailalla selkään, Jussi hekottaa.
− Hän ei aina pärjännyt vanhempien poikien peleissä, ja oli huono häviäjä. Joonas suuttui, kun yritin huijata, ja hän tajusi sen, pesueen vanhin nauraa muistoilleen.
Nykyisin Ruotsissa pelaava neljä vuotta nuorempi pikkuveli on Jussin mukaan ollut aina keskushyökkääjä aivan kuten muutkin Nättiset. Joonaksen vahvuuksia ovat juurikin sentterille ominaiset kiekolliset taidot.
− Joonas on kiekollinen ja hyvä aloituksissa. Hän on vahva ja monipuolinen pelaaja, joka osaa syötellä hyvin, isoveli kuvailee.
NHL-varauksen myötä myös odotus Pohjois-Amerikassa pelaamista kohtaan kasvoi. Joonas Nättinen pelasi vielä kaksi kautta Suomessa edustaen Bluesia ja HPK:ta, vaikka hän oli veljensä mukaan innoissaan uuden askeleen ottamisesta.
− Hän otti asian rauhallisesti, vaikka olikin innostunut. Joonas odotti lähtöä, sillä hänellä oli kuitenkin varaus taskussaan.
Kaudet 2011-2014 kuluivat loppujen lopuksi pääosin AHL:n puolella Hamilton Bulldogsin riveissä, ja ensimmäisen Montreal Canadiensissa pelaamansa ottelun jälkeen Joonas sai käskyn siirtyi takaisin farmijoukkueen reserviin. NHL-läpimurron haaveeksi jääminen otti koville, mutta ei kuitenkaan kaatanut maailmaa.
− Puhuimme silloin aika paljon. Joonas oli totta kai pettynyt, sillä hän oletti pääsevänsä NHL:ään, Jussi kertoo.
− Olen kuitenkin ymmärtänyt, että Joonaksen tavoitteena on palata sinne vielä takaisin, neljä vuotta vanhempi isoveli toteaa ylpeän kuuloisena.
Menestyneillä veljeksillä on kuitenkin yksi kiistakapula, jota ei ole ainakaan toistaiseksi ratkaistu. Lapsuudesta tuttu kuittailu jatkuu veljesten välillä edelleen, sillä kumpikaan ei luista omien harhautustensa paremmuudesta.
− Minulla on ehdottomasti paremmat harhautukset. Ei perusteluja, Joonas huudahtaa salamannopeasti!
− Minun kärkiveivini lähtee satavarmasti nätimmin. Joonas on eri mieltä, koska hän on nähnyt pienenä ulkojäillä niin paljon hienoja harhautuksia, Jussi korjaa nuorempaansa.