Riku Helenius kävi Tampan nuorten lupausten kanssa Traverse Cityn turnauksessa Michiganissa. Turnaus on järjestetty vuodesta 1999, ja siellä eri NHL-joukkueiden lupaukset pelaavat keskenään.
Tänä vuonna Tampan maalivahtiedustus oli komeaa katseltavaa suomalaisittain. Maalissa torjuivat Riku Helenius sekä Karri Rämö.
Tampa pelasi turnauksessa neljä ottelua, ja tuloksena oli voitto, kaksi tappiota ja tappio jatkoajalla.
Helenius pelasi tappio-ottelussa sekä jatkoajalle venyneessä ottelussa.
– Kyllä se oli hieno tapahtuma, pääsin katsomaan mitä siellä tehdään ja näin millaista siellä tulee olemaan. Hyvät fiilikset jäivät tapahtuneesta. Pääsin pelaamaan pari peliä, Rangersia vastaan meni todella hyvin. Hävisimme jatkoajalla vasta, kertaa Helenius tapahtunutta.
Helenius todellakin pelasi hyvin. Arvostettu Hockey´s Future-websivu kehui Heleniusta ansaitusti. Tampa Bayn paikalliset lehdet eivät jääneet pekkaa pahemmaksi ja nostattivat faneissa odotuksia tulevaisuuden maalivahdista.
– Toinen peli oli Atlantaa vastaan. Se ei mennyt niin hyvin (tappio), pääsivät paljon ylivoimalla jauhamaan. Tekivät kolme maalia viimeisen viiden minuutin aikana ja menivät ohi, miettii pitkä suomalaisvahti.
Lightning johti kolmella maalilla viimeisen erän aikana, mutta jäähysuma sekoitti pelin ja Atlanta iski neljä maalia ylivoimalla. Voittomaali syntyi vain 37 sekuntia ennen päätössummeria.
Tulevaisuus Pohjois-Amerikassa
Helenius kävi nyt ensimmäisen kerran organisaatiossa ja tutustui muihinkin henkilöihin kuin GM Jay Feasteriin ja scoutteihin.
– Hyvä maku jäi reissusta. Sain hyvää palautetta seurajohdolta. Olivat tosi tyytyväisiä siitä, että pääsin tulemaan paikan päälle ja pelaamaan turnauksessa, kehui Helenius vierailuaan.
– Todella positiivinen kuva jäi organisaatiosta, jokainen henkilö otti hyvin vastaan. Pääsin tekemään hommia Tampan maalivahtivalmentajan kanssa (Jeff Reese, pelannut 174 ottelua NHL:ssä ja myös Lightningissa) sekä myös farmiseura Springfield Falconsin valmentajan kanssa. Todella hyviä äijiä molemmat.
Pohjois-Amerikan pienissä kaukaloissa pelataan erilaista peliä kuin koti-Suomessa. Toki siinäkin on opeteltavaa, mutta Helenius on valmis siihen.
– Onhan se pirusti nopeampaa. Pienempi kaukalo, vähemmän aikaa. Kaverit ampuvat suoraan syötöstä ja liikkeestä. Huonoja kavereita ei siellä ole enää. Uusia pelaajia tulee kokoajan selän takaa, taistelu on todella kovaa. Vauhti on tajuttoman luja, nopeampaa kuin miesten pelit Suomessa. Mutta järkeä ei ole ehkä niin paljon, tempo on kovempi, analysoi Helenius uutta työmaataan.
Vielä on paljon jääharjoituksia edessä ennen siirtoa taalakaukaloihin. Harjoitella pitää ja paljon. Kotiläksyjäkin tuli harjoiteltavaksi.
– Mailapelin harjoittelu oli isoin asia, sitä pitää kehittää vielä. Enemmän pitää vielä yrittää liikkua luistimilla, pysyä pystyssä pitempään. Siellä ne pelaajat ovat sen verran hyviä, että virheitä ei parane tehdä yhtään. Ne (valmentajat) olivat samoilla linjoilla asioista, joita on Suomessakin harjoiteltu, kertoo nuori lupaus harjoituskohteistaan.
– Mailapeliä on suhteellisen helppo kehittää. Pitää mennä ränniin ja osallistua siihen peliin. Jokaisissa harjoituksissa pitää liikkua lisää, vaikka sitten ylimääräistä. Liikkua omatoimisella ajalla ja tehdä niitä juttuja, Helenius arvioi harjoitusmetodeistaan.
Lähtöä odotellessa
Sitten lopussa se tärkein kysymys. Koska Helenius jättää koti-Suomen kamaran ja siirtyy ammattilaiskaukaloihin.
– Ei siitä ole puhuttu sen enempää. Katsotaan tämä kausi Suomessa. Pääsenkö pelaamaan liigajoukkueessa ja miten pelit kulkevat. Ensi kesänä katsotaan, ehkä keväällä tulee jo tietoa siitä, mitä he ovat miettineet siellä päässä. Ja onko siellä paikkaa ensi kaudelle vai vasta sitä seuraavalle, kertoo nuori maalivahti.
Organisaatiossa on maalivahteja vaikka muille jakaa. Sean Burke määrättiin farmiin vain viikkoa ennen NHL:n alkua ja kahdesta farmipaikasta on taistelemassa neljä maalivahtia. Myös Karri Rämö.
– Karri Rämö voi hyvinkin ottaa hyvän pelipaikan. Hän oli minun kanssa reissussa Traverse Cityssä. Ja mitä olen nähnyt ja kuullut niistä muista nuoremmista kavereista, niin eivät he kumminkaan mitään kaikista suurimpia sateentekijöitä olleet, analysoi Helenius.
Huippulupaus tarkoittanee Jonathan Boutinia sekä Gerald Colemania. Molemmat saivat viime kaudella peliaikaa NHL:ssä, mutta kehitys ei ole kulkenut sitä rataa, että heistä olisi NHL-vahdeiksi. Tämän kertoo jo sekin, että Tampa tosiaan hankki kesällä neljä maalivahtia ja varasi yhden.
Heleniuksen tulevaisuus on todellakin Pohjois-Amerikassa. Lahjakas, lupaava, taitava, iso maalivahti on kovaa valuuttaa NHL:ssä. Kun vielä mies osaa torjuakin, niin ei ihme että ottajia olisi ollut. Kunhan ensin nähdään, mihin Heleniuksesta on pienessä kaukalossa, niin vain taivas on rajana. Hänen varaansa voidaan rakentaa joukkuetta tulevaisuudessa Tampassa.
