Hämeenlinnassa syntyneen Jorma Vuoksenmaan ympäristössä kaikki pelasivat jääkiekkoa, mukaanlukien Jorma. Leikkikouluiän pihapeleistä siirryttiin Poltinahon koulun pihan jäädytetylle kentälle.
– Olin aika huono, mutta innostunut. Pelasimme joskus niin pitkään, että jalat olivat sinisinä kylmästä kun palasimme kotiin.
11-vuotiaana Vuoksenmaa yritti mukaan Hämeenlinnan Tiikereihin, joka aloitteli junioritoimintaansa. Sadan pojan porukka tiivistettiin yhdeksi joukkueeksi kovalla luistelukilpailulla.
– ”Nilkkakiidin” minkä jaloista lähti, mutta muut menivät kovempaa. No, sain Tiikereiden liian ison pipon läksiäisiksi, ja valmentaja käski katsoa Hämeen Sanomia säännöllisesti, milloinka meille ”B-joukkueeseen valituille” aletaan järjestää harjoituksia. Katson yhä aina Hämeen Sanomat vanhan äitini luona Hämeenlinnassa käydessäni, mutta harjoituksia ei ole vielä aloitettu.
Hevosesta Granlund
Vuoksenmaa on pienestä pitäen ollut aina altavastaajien puolella. Enemmistöön liittyminen on ollut vaikeaa. Samasta syystä Jorma muistaa kannattaneensa Tarmoa sen kohdatessa HPK:n. Kerhon voittoa toivottiin vain FoPS:ia, Pitäjänmäen Tarmoa, Karhu-Kissoja ja sen ajan muita päävastustajia vastaan. Ensimmäisen jääkiekko-ottelunsa Vuoksenmaa muistaa kuin eilisen päivän.
– Tuonkin elämyksen minulle järjesti isoisäpuoli Veikko-pappa. Ottelu oli HPK–Forssan Alku. HPK voitti muistaakseni 6-1. Minulle jäi mieleen kaksi pelaajia heti ensi pelistä – maalivahti Lilja ja hyökkääjä Kaila. Tuolloin olin kuusivuotias. Pian tämän jälkeen näin harjoitusottelun HPK vastaan Neuvostoliiton nuorten maajoukkue, missä taisi tuolloin pelata ainakin Sergei Kapustin tulevista supertähdistä, Jorma muistelee.
Oppikouluikäisenä Jorma kävi läpi jo kaikki HPK:n kotiottelut.
– Hannu Savolainen, Juha Hietanen, Kalevi Hongisto, Pentti Pietilä ja monet muut olivat tuon ikäisen silmissä vähintään yhtä hyviä kuin absoluuttiset maailmantähdet tällä hetkellä, Vuoksenmaa muistaa.
Faniesineistöä Vuoksenmaa ei omista pientä nimikirjoituskokoelmaa lukuunottamatta. Myös kasvatuksessa olleet ravihevoset ovat saaneet nimiä lätkäfanituksen mukaan.
– Hakki Kemp oli suhteessa melkein yhtä hyvä kuin Matti Hagman – tuli toiseksi Euroopan raviderbyssä, UET GP:ssä. Tänä keväänä syntyneestä pienestä mutta vikkelästä ja itsevarmasta Lindy Lanen ja Premulan varsan nimeksi olemme toisen omistajan, JyP:in fysioterapeutti Vesa
Puustisen kanssa kaavailleet Granlundia, Jorma kertoo ylpeänä.
Vedonlyönti mukaan kuvioihin
Ensimmäiset vetonsa Jorma muistaa laatineensa lukion ensimmäisellä.
– Aloin laatia kertoimia jääkiekko-otteluihin ja ottaa kavereilta vetoja vastaan lukion ensimmäisellä luokalla, Vuoksenmaa muistelee.
– NHL:n vedonlyönnin edullisuuden tajusin syksyllä 1991, kun vietin seitsemän viikkoa Las Vegasissa. Menin sinne lähinnä pelatakseni juoksupelijaardeihin perustunutta systeemiäni amerikkalaisessa jalkapallossa. Katselin aluksi jääkiekkoa lähinnä viihteenä, kunnes keksin, että kertoimet olivat usein täysin virheellisiä. Ottelussa saattoi olla väärä suosikki. Aloin sitten sijoittaa NHL-vetoihin, ja ne menivät hyvin. Vietin Vegasissa melkein kaksi kuukautta myös seuraavana syksynä.
Keväällä 1993 syntyi Jorman esikoistytär Riikka. Perhe muutti Suomeen, ja Jorma lähetti useana talvena yhden tai kaksi miestä toteuttamaan paikallisia kiekkovetoja.
– Sain miehet muuten sinne melko pienellä proviisiopalkalla. He olivat kilpasuunnistajia ja saivat hyvää talviharjoittelua juoksemalla Vegasin strippiä päästä päähän kasinolta toiselle kuumuudessa joka päivä!
Vuoksenmaan NHL-vedot sujuivat hyvin.
– Muistan kuin eilisen päivän yhden menestystalven jälkeisen
apumieheni kotiinpaluun: aivan täyteen dollareita ahdettu, yli kymmenen vuotta aiemmin käytettynä ostettu kauhtunut ja naarmuuntunut nahkasalkku aukesi vahingossa pankkisalissa eläkkeitä nostamassa olleiden mummojen keskellä. Koskaan en ole kohdannut niin erilaisia tunnetiloja sisältäneitä katseita ihmisiltä, Vuoksenmaa nauraa.
Onnistuvat vedonlyöjät huomattiin pikku hiljaa ja Jorma alkoi tiiminsä kanssa saada pelikieltoja kasinoille.
– Yleisemminkin vedonvälittäjät Vegasissa viisastuivat jonkin verran, ja jääkiekon panoskattoja pudotettiin. Onneksi NHL alkoi tulla kansainvälisten, ensin puhelimien ja sitten internetin kautta toimineiden välittäjien valikoimaan. NHL on mennyt meillä aina hyvin. Kun Camelot-niminen, Kanadan alueella olleesta intiaanireservaatista käsin toiminut vedonvälittäjä meni konkurssiin, sanoi sen omistaja internetissä olleessa haastattelussa konkurssin syynä olleen voittavat suomalaiset NHL-vedonlyöjät, Vuoksenmaa muistelee.
Forsbergin rankkari
Kovimmat arvokisamuistot Vuoksenmaalla ovat vuoden 1994 Lillehammerin olympialaisista. Kanadan ja USA:n otteet nostattivat kiinnostusta vedonlyöjien silmissä ja Las Vegasin kasinoiden oli pakko ottaa jääkiekkovetoja vastaan. Vuoksenmaan ystävä Michael "Roxy" Roxborough, joka teki kyseiseen aikaan käytännössä kaikkien kasinoiden kertoimet, pyysi Vuoksenmaata laskemaan olympiajääkiekon kertoimia.
– Uskoin paljon Ruotsiin ja joukkueen eräänlaiseen kotietuun (kisat Norjassa). Toisaalta tiesin, että Las Vegasissa Ruotsia ei pelattaisi juuri lainkaan. Yritin tehdä jonkinlaiset kompromissikertoimet todellisuudesta ja oletetusta markkinatilanteesta. Laitoin Kanadan törkeän matalaan kertoimeen. Silti Roxy soittaa kauhuissaan ennen finaalia, ja kohteliaaseen tyyliinsä, syyllistämättä, kertoo, että pieniä "sportsbookeja" menee Vegasissa poikki ja pari isoa irtisanoo hänen neuvontasopimuksensa, jos Ruotsi ei voita olymiafinaalia, Vuoksenmaa muistelee puhelua.
Kyseinen ottelu meni rankkareille. Peter Forsbergin ikimuistoinen harhautus yllätti maalivahti Corey Hirschin ja kiekko valui maaliin.
– Valmentaja Lundmark ei uskaltanut katsoa vaihtoaitiossa, minun käteni vapisivat. Voitimme paljon omilla vedoillamme ja Roxy lähetti telefaxin "Jorma you really got that hockey right".
Sportsbookit pysyivät pystyssä ja miehet ovat yhä ystävyksiä.
– Niin ja Ruotsi voittaa aina kaikki tiukat paikat. Joten maailma on pystyssä. Mutta kuinka moneen ystävyyteen ja kohtaloon tuo senteistä ja sekunnista kiinni ollut rankkari vaikuttikaan, Vuoksenmaa kysyy.
Kiperät tappiot
Vedonlyöjän arkeen mahtuu muistoja myös tappioista.
– Olen kerran hävinnyt todella paljon skarpille Taalainmaalta kotoisin olleelle ruotsalaiselle, olisiko ollut 1995, kun Colorado voitti kolme peliä peräkkäin Detroitia vastaan, Vuoksenmaa miettii.
Vedonlyöjälle kipeimmät yksittäiset maalit ovat usein tyhjiin tehtyjä osumia. Vuoksenmaa ei ole poikkeus.
– Ne ovat usein 1,5-maalin tasoituksella lyötyjä vetoja sekä
under-vetoja [veto, jossa veikataan ottelun yhteismaalimäärää periaatteella "enemmän tai vähemmän kuin x maalia"].
– Aikoinaan isoja ja siksi mieleen jääneitä "empty-nettereitä" ovat Tsekin Suomea vastaan MM-kisoissa keväällä 1993 tekemä maali sekä muistaakseni syksyllä 1991 Mats Sundinin Quebec Nordiquesin paidassa Pittsburghia vastaan tekemä maali. Over/underit olivat siihen aikaan korkeita ja nämä kaksi olivat NHL:n runsasmaalisimmat joukkueet. Silti under 9 ½ tuntui pelikelpoiselta! Sitä se ehkä olikin, mutta kömpelön puolustajan lämäri osui suoraan vastaan tulleen Sundinin polvisuojaan. Kiekko keskialueelle, Sundin läpi ja kiekko maaliin, Jorma harmittelee.
Suomen maajoukkue vedonlyönnissä
Vuoksenmaan mielestä Suomi on ollut yleensä hyvä pelikohde jääkiekon arvokisoissa, mukaanlukien viime kevään MM-kultaan päättyneet kisa Slovakiassa. Sama koski vuoden 1992 MM-kisajoukkuetta Prahassa.
– Joukkueillakin oli yhteistä: kirkkaimpia huippunimiä kaivattiin, mutta mukana oli riittävästi kokemusta ja paljon läpimurtoa tekemässä olleita nuorempia pelaajia. Ja molemmilla joukkueilla oli hyvä valmentaja. Jukka Jalosta me olimme pelanneet jo vuosia, ja uskoimme häneen silloinkin, kun paremmin tietävät alkoivat neuvoa ja kritisoida, Jorma kehuu.
Positiivista sanottavaa Vuoksenmaalla on myös Pentti Matikaisesta.
– Tuon takavuosien vedonlyönnissä tuottaneen joukkueen valmentaja oli myös paljon paljon myöhempää lehdistömainettaan parempi valmentaja.
Entäs se kuuluisa vuoden 1995 kultajuhliin päättynyt MM-turnaus? Vuoksenmaa kertoo kisoista hauskan havainnon.
– Myös MM-95-kultajoukkueella voitimme rahaa jonkin verran, mutta emme likimainkaan niin paljon kuin joukkueen suuruuden kanssamme keksineet Tukholman suurpelurit, jotka painoivat salaa vaimoiltaan, kavereiltaan ja sukulaisiltaan kymmenien tuhansien kruunujen vetoja Suomeen ja Ruotsia vastaan, Vuoksenmaa paljastaa.