TPS tähtää turbotraktoriin

LIIGA / Haastattelu
"Joillekin peruskuntojaksosta tulee jumalattoman kova."
Kuva © Jaakko Stenroos - http://jaskan.kuvat.fi/
Kai Suikkanen ehti saada muodollisuudet alta pois ennen maaliskuun loppua. Huomion voi nyt kiinnittää olennaiseen, eli kesään. Artukaisissa se tarkoittaa kosteita kuukausia - ei jokilaivojen, vaan työn parissa.

Torstai ei tarjonnut pääsiäisyllätystä. Jo viime kesänä entiseen seuraansa yhdistetyn Kai Suikkasen paluu TPS:ään oli enää ilmoitusluontoinen asia. Työt oli aloitettu jo aikaisemmin.

- Ari Vuoren kanssa ollaan oltu erittäin paljon yhteyksissä. Eihän sitä saisi tehdä, mutta tehtiinpä silti. Minkäs minä sille voin - jos kaveri soittaa, niin pakkohan se on vastata, Suikkanen lausui TPS:n urheilutoimenjohtajan vierellä.

Kaikki työ tähtää puolentoista viikon kuluttua alkavaan harjoituskauteen. TPS palaa lomilta huhtikuun toisella viikolla. Kun kättelyt ovat ohi, alkavat testit ja sen jälkeen uurastus.

- Traktorista ei saa formulaa, mutta aina siitä saa vähän nopeamman traktorin, Suikkanen filosofoi.

- Pelityylimme perustuu ajatusmaailmaan, jossa pitää olla vahva ja nopea sekä hyvä pohjakunto.

TPS:n aikainen putoaminen on Suikkaselle aikataulullisesti hyvä uutinen. Kaksi vuotta sitten Lahdessa tehty työ auttoi nostamaan liigakarsija-Pelicansin hopeamitalistiksi. Viime kesän laiha harjoittelujakso taas johti pettymykseen. Nyt ohjelma on lähempänä ensimmäistä skenaariota.

- Saamme 10-12 viikon peruskuntokauden ennen kesälomia. Lahdessa joukkue oli kasassa huhtikuun puolivälissä ja pelasimme hyvin. Viime kaudella kesä menikin finaalien jälkeen ihan höpöksi ja lomien takia harjoitteluaikaa oli vain kolme viikkoa. Siinä tilanteessa meidän ajattelutapamme ei vain toimi.

TPS hikoilee huhtikuun puolivälistä juhannukseen ja aloittaa jääharjoittelun heinä-elokuun vaihteessa. Harjoitusviikkoja on monta, mutta yhdenkään painopiste ei ole kesärusketuksessa.

- Lähtökohdistahan se riippuu: joillekin jaksosta tulee jumalattoman kova, joillekin kova ja joillekin normaali.

Monta ruutua tyhjänä

Kahden viikon päästä kokoontuva ryhmä on kaukana syyskuun liiga-avauksen TPS:stä. Koossa on 28 sopimusta, joista iso osa on 1990-luvulla syntyneitä junioripelaajia. Esimerkiksi Ville Vahalahti ja Marko Anttila eivät ole vieläkään valmiita pistämään puumerkkiään sopimuksen alle.

Suikkanen takaa silti kilpailukykyisen joukkueen. Se vaatii satsauksia. Voitot maksavat ja yleensä eniten maksava voittaa.

- Ihmiset usein kyselevät että miksi ette ota tätä tai tuota, mutta ei se niin yksinkertaista ole. Ei pelaajia vain oteta. Ei kukaan mene siviilissäkään tekemään töitä tonnilla kuussa, jos naapuri maksaa kolme. Jos raha ei riitä, niin se ei perkele riitä vaikka olisi Gretzky tarjolla. Miten otat, jos ei ole millä ottaa?

- Tapparaakin kun katsoo niin onhan siellä näitä barkoveita ja koskirantoja, joista viime vuonna tappeli ihan jokainen seura. Me olimme siinä mukana, mutta ei meillä ollut mitään mahdollisuuksia vastata siihen rahasummaan.

Perinteisesti vaikeudet korostuvat ulkomaalaispelaajien kohdalla. Heistä odotetaan luottomiehiä, mutta myöhäinen saapuminen poikii joskus ikäviä yllätyksiä.

- Unelma on se, että kaikki joukkueen pelaajat olisivat paikalla silloin kun mennään jäälle. Siinä ei ole mitään mieltä, että he tulevat tänne päivää ennen sarjan alkua. Kesäksihän heitä ei tänne saa millään.

» Lähetä palautetta toimitukselle