Syksyllä 2002 FPS:n Mestis-miehistöön päässeelle ei ole debyyttinsä jälkeen kertynyt otteluita miesten sarjoissa odotetulla tavalla, mistä suuri syy lankeaa loukkaantumisille. Nyt hän on kuitenkin pelaamassa ensimmäistä kokonaista Mestis-kauttaan ja tulee tekemään sen kasvattajaseurassaan FPS:ssa.
| syksyn pelit Miten niitä pisteitä otetaan?
[lue lisää] |
Kokemusta puolustajalle on nuoresta iästään (21) huolimatta ehtinyt kertyä kotikulmien lisäksi myös Pohjois-Amerikan junioriturnauksista, nuorten maajoukkuepeleistä Siperiaa myöten, HPK:n SM-liigaorganisaatioista sekä SaPKon pässipaidasta.
Hokkarit jalkaan nelivuotiaana
Perusforssalainen Vähämäki aloitti kiekkoilun kotikaupungissaan jo varhain.
- Nelivuotiaana laitoin luistimet jalkaan ja pian olinkin jo liittynyt joukkueeseen. Pelaaminen oli alusta asti hauskaa ja siihen jäi koukkuun, varsinkin kun joukkueessa oli paljon mukavia kavereita.
Paria vuosituhannen lopussa hyökkääjänä vietettyä kautta lukuunottamatta pakin tontilla viihtyneellä urheilijapojalla oli jääkiekon rinnalla kymmenkunta vuotta myös toinen laji.
- Jalkapallon pelaamisen aloitin lähes yhtä varhain kuin kiekkoilunkin. Lopullisen lajivalinnan jääkiekon hyväksi tein noin viidentoista vanhana. Tykkäsin lätkästä enemmän ja siinä oli myös paremmat menestymisen edellytykset, sillä jalkapallo ei kaupungissa ollut yhtä korkealla tasolla.
70-luvulla alkaneen perinteen mukaan FoPSin C-juniorijoukkueet tekevät joulun jälkeen pelimatkan Kanadaan kerättyään sitä edellisen vuoden ahkerasti varoja reissun mahdollistamiseksi. Matkan ohjelmaan kuuluu kovia pelejä paikallisia joukkueita vastaan, majoittumista paikallisiin isäntäperheisiin sekä monenlaista muuta aktiviteettiä. Niistä yksi on NHL-otteluihin pääseminen ja FoPS 85 TT –joukkue olikin vuoden 2001 alkajaisiksi Nassau Coliseumissa todistamassa harvinaista tapahtumaa.
- Ottelu oli NY Islanders-Montreal, joka päättyi 0-3. Maalivahti Jose Theodore teki viimeisen maalin tyhjiin. Muistaakseni rystypuolelta vippasi kiekon liikkeelle.
Kanadan kutsu
Jos oli suurimmalle osalle joukkueesta käynti Pohjois-Amerikassa kerran elämässä tapahtuva kokemus, Vähämäelle ja seurakaveri Mikko Paijalle se toistui vielä kahteen otteeseen. Lupaavalle kaksikolle tuli valmentaja Jukka Mattilan sähköpostiin jo samana keväänä kutsu International Hockey Academyn joukkueeseen suureen ja arvostettuun Top Prospect Tournamentiin, jossa suomalaispelaajat ovat olleet harvinaisia ilmestyksiä.
Laajan tukijoukon mahdollistama matka oli menestys, sillä kanadalaispitoisessa IHT Red –joukkueessa pelannut forssalaiskaksikko valittiin mukaan 30 joukkueen turnauksen All Stars –otteluun. Vuotta myöhemmin tuli seuraava turnauskutsu, jolloin kolmantena pelaajana matkassa Vähämäen ja Paijan ohella oli myös Ville-Matti Viitanen. Kaavailtu eurooppalaisjoukkue jäi venäläisten poissaolon takia vajaaksi mutta korvaajiksi saatiin kanadalaisia. Valtameren toisella puolella peli oli kovin erilaista, kuin mihin kotimaassa oli totuttu.
- Peli on siellä fyysisempää ja suoraviivaisempaa. Usein kiekkoa vain roiskitaan jonnekin. Kuivaharjoitteluamme, kuten venyttelyä ja juoksua ihmeteltiin sillä siellä kaikki harjoitteet tapahtuvat jäällä.
- IHT:n ensimmäisessä treenissämme mentiin 1,5 tuntia ilman kiekkoa. Luulimme harjoituksen olevan ohi kunnes sanottiin, että älkää vielä riisuko varusteita. Kuperkeikkoja heitettiin kentällä ja kolmen tunnin aikana kiekot olivat mukana vain vajaat puoli tuntia.
Jo edellä mainittu kolmas turnaus pelattiin kauden 2001-02 päätteeksi, jolloin FoPS:n A-juniorit olivat pelanneet SM-liigassa. 17-vuotias Vähämäki oli 20 ottelun verran mukana sarjassa, jossa FoPS sai kylmää kyytiä liigakaupunkien suuremmasta pelaajamateriaalista seuloutuneilta koostumuksilta.
- Niissä otteluissa, joissa olin kokoonpanossa, sain ihan mukavasti peliaikaa. Olihan se suuri hyppäys tulla A-nuoriin käytännössä suoraan C-stä niin että B-junioripelit jäivät melkein kokonaan väliin.
Häkkipäänä Mestiksessä kunnes vamma pakotti katsomoon
Kaudelle 2002-03 Vähämäki nostettiin edustusjoukkueeseen ja hän ehti pelaamaan syyskaudella 25 ottelua tehopistein 1+2 pääosin Heikki Saarisen tai toisen tulokkaan Anssi Rantasen kanssa samassa pakkiparissa.
- Peli oli taas paljon vauhdikkaampaa kuin junioreissa. Pelistäni kyllä huomasi, ettei miesten joukossa oltu pelattu mutta kokemusten kautta mentiin eteenpäin. Voimassa en silloin paljoa hävinnyt mutta sijoittumisessa kentällä ja kaikessa muussa riitti kehitettävää.
Vähämäen avausmaali Mestiksessä TuToa vastaan oli ikimuistoinen. Alivoimalla ennen vaihtoon menoa lämäri omalta ringetteviivalta toiseen päätyyn ja hetken päästä vaihtoaitiossa onnittelut joukkuekavereilta Henri Launosen imaistua näkyvistään kadottamansa kiekon selkänsä taakse.
Hyvin alkanut kausi sai stopin joulukuun lopussa, kun 18-vuotiaiden maajoukkueturnauksessa Sveitsin Bernissä tapahtui loukkaantuminen.
- Kaksinkamppailutilanteessa kovassa vauhdissa vastustaja kampitti ja törmäsin polvet edellä päin laitaa. Täräys otti selkään ja iskun johdosta se on seuraavinakin vuosina haitannut enemmän tai vähemmän koko ajan.
Siirto Hämeenlinnaan
Kaudeksi 2003-04 Vähämäki siirtyi HPK:hon, jossa hän pelasi hyvällä menestyksellä harjoituspelejä niin edustuksessa kuin A-nuorissakin, kunnes nuorten maajoukkueturnauksessa Tjumenissa Venäjällä tulleet kolhut pitivät hänet pois jäältä pari viikkoa. Toivuttuaan tästä Toni ehti olla jäällä vain muutaman kerran, kun selkä alkoi oireilla ja esti pelaamisen marraskuun lopulle saakka.
- Ihan hyvin pysyin mielestäni vauhdissa mukana mutta loukkaantuminen tuli pahaan saumaan. Vieläkään en ole päässyt takaisin sille tasolle, jolla olin silloin, enkä tiedä tulenko enää pääsemäänkään. Kovasti ainakin tehdään töitä sen eteen. Vuosi olisi ollut kuitenkin tärkeä jatkoa ajatellen.
Toipumisen jälkeen pelit jatkuivat odotetusti A-nuorissa, jossa Vähämäki keräsi 22 ottelussa pisteet 0+2 ja joukkueen toiseksi parhaan teholukeman +5. HPK jäi sarjassa sijalle 9, eli ensimmäisenä pudotuspelien ulkopuolelle mutta tulevia suurtekoja varten sen riveissä oli kasvamassa Juuso Hietanen, Petteri Wirtanen, Jari Sailio sekä moni muu tuleva liiga- tai Mestis-pelaaja.
- Potentiaalia siinä joukkueessa riitti ja olisi voitu mennä silloin kuinka pitkälle tahansa mutta sillä kertaa meni niin. Valmentajallemme Teppo Kivelälle pitää lähettää kiitokset oikean luistelutekniikan opettamisesta. Mielestäni Forssassakin tarvittaisiin vastaavia harjoitteita junioreille jo nuoresta alkaen.
Willmanin valmennuksessa
Hämeenlinnan pesti ei saanut jatkoa ja Vähämäki palasi syksyksi 2004 Forssaan, jossa pelit jatkuivat kuitenkin neljän ottelun Mestis-visiittiä lukuunottamatta A-junioreissa. Kauden aikana Vähämäki ehti käymään loppuun myös ajoneuvoasentajan tutkinnon, jossa oli Hämeenlinnassa pelaamisen ja armeijan käymisen takia tauko.
Kauden 2005-06 Vähämäki aloitti niin ikään FoPS A:ssa mutta ehti talvella pelaamaan hetken aikaa myös II-divisioonaa SoPassa. Viime kauden FoPS-junioreita valmensi välivuoden pelaamisesta pitänyt forssalaislegenda Timo Willman.
- Värikkäitäkin tilanteita kauden aikana riitti mutta Timosta ei kyllä ole mitään pahaa sanottavaa, vaikka hyppäys pelaajasta valmentajaksi onkin vaikea. Mies on mukava ja veti meille hyviä harjoituksia. Ne ketkä luulevat, että lähdin Willmanin takia Somerolle ovat väärässä. Lähdin päästäkseni pelaamaan miesten pelejä, kun ei saavutettu lohkossa tavoitettamme. Palasin sitten vielä takaisin FoPSiin ja yritin auttaa parhaani mukaan, ettei pudottaisi vielä alemmalle tasolle.
Savonlinnaan ja takaisin
Viime kesänä Vähämäki vaihtoi maisemaa ja lähti metsästämään paikkaa Mestikseen nousseen SaPKon riveistä.
- Tarkoitus oli päästä pelaamaan paineettomasti loukkaantumisten jälkeen. Lisäksi ulkomailta palannut tyttöystävä opiskelee siellä ja myös joukkueessa on paljon vanhoja pelikavereita. Ongelma siellä vaan oli, etten meinannut päästä pelaamaan, mitä joukkuekaveritkin ajoittain ihmettelivät. Ilmeisesti se oli jostain yksittäisestä pelistä kiinni mutta valmentajien pitäisi ehkä paremmin osata katsoa sitä kokonaiskuvaa.
Yhteydenottoon FPS:n suuntaan ei ainakaan jatkuvan vaihtopenkillä istumisen jälkeen ollut korkeaa kynnystä.
- Pakko siinä vaiheessa oli lähteä ja Forssasta kysyin, että voisiko palveluksista olla jotain apua. Täällä sanottiin, että ilman muuta ja otettiin joukkueenkin puolesta hyvin vastaan.
FPS:n valmentajien harjoitteita Vähämäki pitää SaPKon vastaavia parempina.
- Kivellä ja Rantasella on hyviä treenejä ja heiltä saa palautettakin. Nyt tauolla on menty paljon kiekkojen kanssa ja pyritty sitä kautta harjoittelemaan maalintekoa. SaPKossa en tykännyt heidän treeneistään enkä pelisysteemistä oikein muutenkaan. Ehkä sama asia tällä hetkelläkin joitakin siellä olevia pelaajia yhä askarruttaa.
Entä miten pelimies kokee Mestiksen muuttuneen tulokaskaudestaan tähän päivään?
- Ehkä jonkin verran on taso mennyt alaspäin, ainakin tuntuu siltä. Tosi paljon hyviä yksilöitä on toki mukana edelleen.
Pelaajaesikuvakseen Vähämäki on takavuosina ilmoittanut Chris Prongerin.
- Hän on pelaaja, joka on jäänyt mieleen ja jota on tullut pitkään seurattua. Isokokoinen pakki, jolla on hyvä veto. Fyysinen pelityyli ja kaiken kaikkiaan monipuolinen pelaaja.
FPS ei juuri nyt ole mukana kuumimmassa taistelussa kahdeksan joukkoon pääsystä mutta täysillä eteenpäin mennään silti.
- Keväällä on tärkeintä, että joku tekee ne riittävät maalit. Itse yritän pitää huolta, että omissa ei toivottasti soi kovin usein. Maalivahtimme ovat olleet hyviä ja meidän kenttäpelaajien täytyy siinä edessä pelata vielä aiempaa tiiviimmin.
Millaisia terveisiä Vähämäki sitten lähettää forssalaisille jääkiekon ystäville?
- Yleisöä saisi tulla enemmän, toki myös esityksemme jäällä saisivat parantua. Hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille. Eikä muuta kuin että tulkaa joukolla kannustamaan joukkuetta hallille.
