OTT - BOS 0.00
CHI - MTL 1.00
ANA - NJD 3.00
EDM - CGY 4.00
VGK - DAL 4.00

Tommi Kerttula: Urheiluun vaaditaan kulttuurin muutos

LIIGA, MESTIS, MAAJOUKKUE, Muut Sarjat / Haastattelu
Kerttula toimi neljä vuotta Jukureiden urheilutoimenjohtajana.
Kuva © Simo Arkko

Tämä haastattelu on julkaistu 05.07.2016.

Suomalainen urheiluhistoria on pohjautunut aikojen saatossa pitkälti valtiojohtoisuuteen ja valmennusosaamiseen. Rahat ovat tulleet valtiolta ja ne on satsattu valmennukseen. Jääkiekko on pystynyt ainoana lajina kasvamaan yhteiskunnan avulla laajamittaiseen ammattilaisuuteen ja kansainvälisyyteen.

On syntynyt urheilubisnes, jonka nimi on jääkiekon SM-liiga.

− Se bisnes voi tällä hetkellä yhtä huonosti kuin koko suomalainen huippu-urheilu, kertoo Jukureiden entinen urheilujohtaja Tommi Kerttula.

Kerttula lataa pöytään kovan väitteen: nykyisten valmentajien ja yhdistysajan johtajien valtaa pitää keventää, jotta uudenlaiselle johtamisosaamiselle tulee tilaa. Tilalle hän vaatii ammattilaisia, jotka ymmärtävät sekä aitoa yhteisöllisyyttä että kestävää kehitystä.

− Kun katsotaan vaikkapa huippu-urheilun muutosryhmän muodostumista tai Olympiakomitea johtoa, siellä nämä dettmannit, westerlundit, kojonkosket, rautakorvet ja muut valmentajat määrittelevät suomalaista urheilujohtamista.

Johtamisosaaminen urheilun huipulla on vaatimatonta.

− Opettajani Erkka Westerlund sanoi minulle aikoinaan, ettei minusta tule koskaan hyvää urheilujohtajaa, jos en ensin aloita valmentamaan. Voisin kysyä näiltä "urheilujohtajilta", että riittääkö valmentaminen pätevöittämään urheilujohtajaksi?

Jyväskylän yliopistossa, jossa Kerttula päivittää tällä hetkellä johtamisosaamistaan, on tehty väitöskirja. Kirjassa on tutkittu polkua johtajaksi suomalaiseen urheilueliittiin. Sivutuotteena löytyi mielenkiintoinen yksityiskohta.

− Johtamisosaaminen urheilun huipulla on vaatimatonta. Valtaan on päästy substanssiosaamisella ja se on aika kestämätöntä.

"Kaikki lähtee ylhäältä"

Kerttula ymmärtää historian ja sen, että kulttuuri muuttuu hitaasti. Nykyisin ollaan kuitenkin vielä sillä tasolla, että urheilun todellisista johtamisongelmista ei synny edes kunnollista keskustelua.

− Kaikki lähtee edelleenkin ylhäältä. Opetusministeriö painottaa rahoituksessaan valmennuksen ja sen kehittämisen merkitystä. Johtamisosaamisesta ei puhuta, hän hämmästelee.

− Ei synny keskustelua, mutta syntyy puhetta ja terminologiaa, jotka etäännyttävät ihmisiä urheilusta. Jos tahtotilaa olisi ollut, urheilujohtajaksi voisi kouluttautua jo nyt akateemista reittiä pitkin. Osaamisen kehittämiseen tosin tarvitaan urheilun ulkopuolista asiantuntemusta.

Suomalaisen urheilun tilasta huolissaan oleva Kerttula väittää, että suomalainen urheilu tarvitsee johtamisosaamista politiikan ja urheilijan väliin. Lisäksi hän painottaa, että suomalaisen urheilun kulttuurin täytyy muuttua.

Kulttuurin muutoksen jarru on urheilujohtajan mukaan osin institutionaalinen: valmentajat opettavat valmentajia. Nuori valmentaja lukee mielellään johtamisoppinsa Juhani Tammisen, Henrik Dettmannin tai Alpo Suhosen kirjasta.

− Ei esikuvallisessa oppimisessa mitään pahaa ole. Olen käynyt läpi valmentajapolun. Se maailma on tosin johtamisen kontekstissa irrallinen nykymaailmasta, jossa elää laaja urheilun sidosryhmäverkosto.

− Vierumäellä opetettiin, että valmentajan pitää pyrkiä valmentamaan koko organisaatiota. Siinä harhassa elivät sekä opettajat että oppilaat. Nyt tämän sukupolven pitäisi työelämässä hyväksyä, että näin ei olekaan. Syntyy huonoa sisäistä työelämää.

Suomalaisen urheilueliitin ja liigaseurojen johtamisessa sekä vallan käytöstä Kerttula näkee paljon yhtäläisyyksiä. Liigan muodostavilla jääkiekkoyhtiöillä onkin urheilutoimenjohtajan mukaan kolme vaihtoehtoa.

− Voidaan pyörittää toimintaa entisellään ja olettaa, että avokätisiä rahoittajia löytyy jatkossakin. Toinen vaihtoehto, joskin epätodennäköinen, liittyy yhtiömuotoisen toiminnan palauttamiseksi aatteelliseksi urheilutoiminnaksi. Se ei poista talousongelmia, mutta silloin liiketoiminnan arvot voitaisiin poistaa määriteltäessä jääkiekon imagoa ja julkikuvaa.

− Kolmas vaihtoehto on muuttaa osakeyhtiötoimintaa. Toiminta ei muutu, jos kulttuurille ei tehdä mitään. Kulttuuri ei muutu, jos johtaminen ei kehity, Kerttula painottaa.

Valmentajilla on valtaa

Monessa liigajoukkueessa päävalmentajan annetaan käyttää valtaansa jopa asioihin, jotka eivät kuulu heidän osaamisen piiriin. Sen vuoksi syntyy yhteentörmäyksiä puheiden ja tekojen välillä.

− Internet-aikakausi antaa mahdollisuuden mitata puheita toteen. Nämä harvoin urheilussa kohtaavat. Siitä seuraa poikkeuksetta kielteistä julkisuutta koko Liiga-brändille.

Yhteiskunta ei voi elättää bisnestä loputtomiin.

− Liigan huono taloustilanne on yhtä paljon valmentajien vallan kuin huonon johtamisen syytä.

Kerttulan mukaan valmentajat johtavat puhetta myös mediassa. Hän myös muistuttaa, ettei Suomesta löydy kiekkolähetystä, jossa ei olisi mukana liigavalmentajia kertomassa omaa agendaansa.

− Ei ole kiekkolähetystä, jossa ei olisi joku liigavalmentaja kertomassa, miten tämä bisnes hoidetaan. Se on arvoton näytelmä, jossa koutsit vievät ja media vikisee. Palkanmaksajista tehdään syntipukkeja omalle osaamattomuudelleen. Valta ja vastuu eivät julkisuudessa kohtaa.

− Jääkiekko on saanut yhteiskunnalta fasiliteetit ja se on hieno juttu, mutta seuraavaksi pitää kehittää osaamista, koska yhteiskunta ei voi kuitenkaan elättää bisnestä loputtomiin.

Kerttulaa ei yllätä, että opetusministeriön haaviin jäi joukko kysymysmerkkejä, kun tutkittiin Olympiakomitean rahan käyttöä. Hän myös epäilee, että epäselvyyksiä voi syntyä lisää, kun viraston selvitykset Valo ry:n ja muiden isompien lajiliittojen valtionavustuksista valmistuvat. 

− Isännätön raha kelpaa yhtä hyvin niin herroille kuin narreillekin. Siinä on samoja elementtejä ja ajatusmalleja, joita valmentajilla on Liigassa: vaaditaan resursseja, koska "kyllä joku aina maksaa viulut".

− Yhteiskunta tosin ei enää ajattele samalla tavoin kiekkomiesten kanssa, päättää Kerttula napakasti.

» Lähetä palautetta toimitukselle