BOS - NYR 2.00
MTL - PHI 2.00
TBL - SJS 2.00
STL - OTT 2.00
DAL - WPG 2.00
NSH - FLA 3.00
MIN - CBJ 4.00
EDM - CGY 5.00
VGK - PIT 5.00
CHI - WSH 19.30
NYI - ANA 22.00
VAN - DET 23.00

Tomi Lindfors – värikäs Mestis-jyrä

MESTIS / Haastattelu
Tomi Lindfors on yksi monista Mestis-jyristä. Vantaalla syntynyt pienikokoinen hyökkääjä on päätynyt Kouvolan kautta Mikkeliin. Miehellä on menossa seitsemäs kausi Mestiksessä. Viime kausi meni pilalle polvivamman vuoksi, mutta tällä kaudella "Tomppa" on ollut Jukureiden kantavia voimia.

Tomi Lindforsin ura alkoi perinteisesti noin 6-vuotiaana EVU:n paidassa, mutta mitään suurta menestystä ei tullut. Jalka- ja jääpallo kuuluivat myös ohjelmaan.

– EVU:ssa ei tullut mitään suurta menestystä. EJK-paidassa taidettiin sitten voittaa jotain aluemestaruuksia, mies muistelee uransa alkua kahvikupin ääressä.

B-junioreissa Lindforsin tie vei Bluesin riveihin ja rinnalla pelasi muuan Tony Salmelainen, jonka tie vei myöhemmin NHL-kaukaloihin saakka. Lindfors teki viimeisellä A-juniorikaudellaan 1999-2000 SM-sarjassa hyvät tehot keräten 40 ottelussa 20+24 pistettä. Kasvettuaan yli junioreista Lindfors harjoitteli kesän Bluesin edustusjoukkueen kanssa.

– Kaikki yli-ikäiset treenattiin Bluesin mukana ja suurin osa päätyi sitten KJT:n mukaan, mies jatkaa.

Suomi-sarjasta vauhtia ja Mestikseen

Kausi 2000-01 alkoi Lindforsilla KJT-paidassa, mutta totuttelu miesten vauhtiin ei käynyt kivuttomasti ja edessä oli vauhdin hakeminen Suomi-sarjasta. Ensimmäinen Mestis-maali on yhä hyvin miehellä muistissa.

– Pelit menivät vaan tosi huonosti ja haettiin vauhtia muutaman pelin ajan Suomi-sarjasta. Maalitili tuli avattua KooKoo-pelissä (Samuli) Piiroisen syötöstä. Pleijareissa sitten Hermes pudotti meidät suoraan kolmessa pelissä, laituri muistelee.

Seuraavalla kaudella oli siirto Ahmat-paitaan. Kaudesta tuli Lindforsin läpilyönti Mestis-tasolla ja mies sijoittui pistepörssissä yhdeksänneksi tehoilla 43. 17+27=44. Kauteen mahtui myös valmentajan vaihto, kun Jari Hiltunen vaihtui Janne Tormoseen. Sarjapaikka säilytettiin kuitenkin ilman karsintoja.

– Homma oli omalta osalta ihan ok, sillä sain pelata paljon. Onhan se tietysti raskasta pelata kun tukkaan tulee jatkuvasti.

Lindforsilla tie vei taas kauemmaksi pääkaupunkiseudulta ja pelipaikka löytyi Kouvolasta. KooKoon paidassa peli käynnistyi yskähdellen ja runkosarjaa ehdittiin pelata kymmenkunta kierrosta ennen Lindforsin maalitilin aukeamista. Lindfors löysi paikkansa Mikko Kinnusen ja Mikko Mattilan ketjusta.

Kauteen mahtui muutama ikimuistoinen ottelu, sillä KooKoon kurittaessa UJK:ta maalein 9-3 miehelle kirjattiin komeat tehot 4+2. Lindfors teki myös KooKoon historian 4000:nnen maalin. Runkosarjan jälkeen saldo oli 15+28 ja sijoitus pistepörssissä kahdeksas. Myös teholukema oli komea +20.

– Peli on jäänyt mieleen, mutta silloin ei tarvinnut kuin sutaista sinne päin ja kaikki tuntui menvän, mies naurahtaa.

– Pelattiin koko kausi samalla ketjulla ja puolustajilla (Mikko Pukka ja Simo Mälkiä) saatiin homma toimimaan, eli omissa ei paljoa soinut.

KooKoon kausi päättyi lopulta pronssijuhliin, sillä Kiekko-Vantaa oli liian vahva ja eteni finaaleihin Jukureita vastaan. Lindforsin hyvä vire jatkui myös pudotuspeleissä ja hän oli KooKoon paras pistemies.

– Välieriin asti oli ihan kivaa, mutta sitten Vantaa oli kovempi. Osasivat ehkä pelata paremmin playoff-kiekkoa ja olivat myös tottakai parempia kun pudottivat meidät, Lindfors pyörittelee.

Lindforsin kiertolaiselämä jatkui ja miehen siirto Jukureihin puhutti Kouvolassa, sillä Lindfors oli ilmoittanut siirtyvänsä pääkaupunkiseudulle opiskelemaan. Lindfors oikaisee siirron taustoja.

– Olin pitänyt opiskelusta välivuotta ja halusin jatkaa opiskelua pelaamisen ohella, sillä en ollut tehnyt mitään merkonomitutkinnon jälkeen. Jukurit ja Risto (Dufva) tarjosivat mahdollisuutta tulla tänne opiskelmaan ja pelaamaan. Totta kai tällainen joukkue ja mahdollisuus kiinnosti erittäin paljon, joten ei ollut vaikeaa tehdä päätöstä. Tarkoitus oli yhdistää opiskelu ja pelaaminen, mutta KooKoo ei pystynyt tätä mahdollisuutta silloin tarjoamaan, Lindfors valottaa "kohusiirron" taustoja.

– Hyvät muistot KooKoo-kaudesta jäi, pelikaverit olivat mukavia ja pelata sai paljon.

Jukureissa mestaruus ja loukkaantuminen

Jukurit oli dominoinut Mestistä voittamalla kolme mestaruutta peräkkäin. Ahmoissa ja KooKoossa Lindfors oli saanut pelata paljon, mutta Jukureissa peliaika oli tiukemassa laajan materiaalin vuoksi. Lindforsin avauskausi Jukureissa meni hyvin. Jukurit voitti runkosarjan ja finaaleissa vastassa oli KalPa, joka katkaisi Jukureiden mestaruusputken Matti Tiihosen jatkoaikamaalilla. Lindfors oli itse kauteen tyytyväinen, tosin pikkuisen jäi hampaankoloonkin.

– Tammikuuhun saakka meni hyvin, mutta sitten tuli muutama pikku loukkaantuminen ja sotki hiukan rytmiä. Neljännessä finaalissa meni polvi rikki enkä pystynyt pelaamaan viimeistä finaalia, se jäi tietysti harmittamaan todella paljon. Olin saanut hyvin luottoa, mutta ratkaisevassa pelissä en kuitenkaan pystynyt auttamaan joukkuetta, mies muistelee ensimmäistä kauttaan Jukureissa.

– Todella hienoa oli pelata finaaleja 6000 katsojan edessä, mutta onhan se katkeraa hävitä ratkaiseva finaali jatkoajalla.

Kaudella 2004-05 Mestiksessä nähtiin NHL-pelureita, sillä työsulku toi sarjaan mm. nimet Sami Kapanen, Kimmo Timonen ja Adam Hall. Jukurit jäi kuitenkin ensimmäistä kertaa finaalin ulkopuolelle, kun Sport kaatoi Jukurit tapahtumarikkaassa sarjassa voitoin 3-2 johdettuaan sarjaa jo 2-0. Lopulta Jukureiden sijoitus oli neljäs.

– Johdettiin sarjaa ja meillä oli tilaisuus ratkaista sarja kolmannessa pelissä kotona, mutta ei siihen pystytty, laituri kuittaa.

Viime kauteen Lindfors lähti suurin odotuksin ja myös Risto Dufva oli laskenut paljon liukasliikkeisen laiturin varaan. Lindforsilla oli takana hyvin mennyt harjoituskausi, mutta kausi päättyi käytännössä jo kauden ensimmäisessä harjoituspelissä Kouvolassa Mikko Tarkiaisen puhtaan taklauksen jälkeen.

– Normaali taklaus ja olisin voinut olla myös itse hereillä, mutta ensimmäinen peli ja ei kaikki hoksottimet toiminut. Pienestä välistä tyhmässä asennossa ja napsahti aika hyvin. Aluksi tuntui että tuli vain puujalka ja pelin jälkeen lääkäri oli sitä mieltä, että mitään ei ole rikki. Seuraavana aamuna ei pystynyt ottamaan askeltakaan ja lääkäri totesi, että eturistiside on rikki, mies muistelee uransa pahinta loukkaantumista.

Lindfors pelasi kauden aikana muutaman pelin, mutta pelirytmin löytäminen oli vaikeaa. Kauden ainoa maali syntyi Joensuussa ja kausi päättyi mestaruusjuhliin Vaasassa.

– Onneksi pääsin muutaman pelin pelaamaan, vaikka se pelaaminen olikin melkoista koheltamista, Lindfors naurahtaa.

– Tuli kuitenkin niin paljon treenattua yksin, että mielen kannalta oli hyvä päästä pelaamaan. 30-40 peliä kuitenkin seurasin katsomon puolelta. Katsomossa peliä jännittää enemmän kun pelatessa, sillä pelatessa olet pelin sisällä, mutta katsomossa ei voi vaikuttaa mihinkään, mies linjaa.

Jukureissa pelaajan hyvä olla

Kuluvalla kaudella Lindfors on koko kauden ollut Jukureiden kantavia voimia ja mies on jo nyt tehnyt oman piste-ennätyksensä Jukureissa. Lindfors kuitenkin itse löytää parantamisen varaa. Peli-iloa ei ole ollut vaikeaa löytää viime kauden jälkeen.

– Tarkoitus oli onnistua ennen kauden alkua hyökkäyspäässä paremmin kuin aikaisemmin. Ihan ok on mennyt, tietysti aina toivoo itseltään vieläkin parempaa ja siihen olisi myös ollut mahdollisuus, mies arvioi.

– Tehoja on tullut mukavasti, mutta ainahan hyökkääjä toivoo niitä enemmän. Meillä on kuitenkin laaja materiaali ja tehot jakaantuvat tasaisesti.

Mestiksen pelitahti on puhuttanut ja myös Lindfors kritisoi tiivistä pelitahtia.

– Mun mielestä tahti on selkeästi liian kova. Jukureistakin yli puolet on koulussa tai töissä ja kyllähän se rassaa kavereita. Onneksi Jukureissa ei ole kauhean pitkiä pelimatkoja, mutta voin vain kuvitella mitä homma on joissakin joukkueissa. Taustat ovat täällä kunnossa ja myös sen vuoksi Jukureissa on tullut viihdyttyä pidempään. Kuitenkin muutama seura tullut tällä tasolla nähtyä, laituri arvioi.

Jääkiekon ohella Lindfors opiskelee neljättä vuotta Mikkelin ammattikorkeakoulussa ja tarkoitus olisi saada paperit ulos kesällä. Vapaa-aikaa hän viettää normaalin nuoren miehen tapaa.

– Päättötyö pitäisi saada vielä tehtyä. Tikkasen Tuomaksen kanssa käydään Makuunin karkkivarastolla muutamana päivänä viikossa pakkaamassa karkkeja. Homma on yläkerran kannalta mukavaa homma, sillä saa ajatuksia muualle ja pelipäivät ovat aina vapaat, Lindfors kertoo.

– Nettipokeria tulee pelattua ja joskus on hyvä käydä tuulettumassa baareissa, tosin kauden aikana siihen ei ole kauheasti mahdollisuuksia, mies tarinoi.

Pelaajana Lindfors aikoo jatkaa uraansa kausi kerrallaan. Ulkomailla pelaaminen on käynyt mielessä.

– Ei tässä mitään älyttömiä tavoitteita enää ole. Eihän sitä koskaan tiedä kuinka käy, jos pelit oikein natsaa, mutta parempi katsella rauhassa kausi kerrallaan, mies suunnittelee.

– Mitä olen esimerkiksi Karhulan Antilta (nykyään Saksassa pelaava ex-jukuri-pelaaja) kuullut niin korvaukset ovat mukavia, joten kyllähän tuollainen houkuttelee.

– Luistelu on ehkä paras puoleni pelaajana. Hyvä asia näinkin pienelle pelaajalle, että ehtii alta pois. Joka osa-alueella riittää kehitettävää, mutta laukaus mulla on kyllä tosi huono, Lindfors arvioi.

Pienikokoinen laitahyökkääjä on pelannut nyt seitsemän kautta Mestis-tasolla ja tilillä on myös kaksi B-maaottelua, mutta mitä jääkiekkoilu on Tomi Lindforsille antanut? Satoja ja taas satoja harjoituskertoja sekä paljon bussissa istumista.

– Kiekkoilu on antanut paljon. Hyviä ystäviä ja hienoja tunteita, niin voittoja kuin pettymyksiäkin. Lisäksi kiekkoilu on tietysti antanut hyvän fyysisen kunnon ja kaikin puolin hyvän elämän, laituri kertoo.

Uralle mahtuu tietysti monia hauskoja tapahtumia ja pelikavereinakin on ollut mieleenpainuvia persoonia.

– Harjoituspelissä SaPKoa vastaan Tillasen Kaitsulta (Jukureiden maalivahti) hajosi maila ja huudettiin aitioon, että maila kaverille. No, huoltaja heitti mailan pelin ollessa käynnissä ja rankkarihan siitä seurasi. Hommalle ollaan naurettu usein kopissa, laituri naureskelee.

– Koskisen Petri on mieleenjäänyt persoona. Yleensä pelaajat ovat tarkkoja varusteistaan, mutta "Petelle" oli ihan sama minkä kepin sille löi kouraan tai miten kamat oli päällä, mutta siellä se vaan painoi kaukalossa menemään, Lindfors jatkaa naureskellen.

Haastatteluhetkellä oli siis jo tullut oma piste-ennätys ja peli kulkee mallikkaasti. Keväällä olisi tarkoitus nostella kannua, mutta Lindfors ei ole paineita ottanut mahdollisista karsintapeleistä.

– Voitto on tavoitteena ehdottomasti. Joukkueen kesken ei olla kauheasti puhuttu pelataanko karsintoja vai ei. Pelaajan tehtävänä on vaan voittaa pelejä, katsotaan sitten keväällä mihin se johtaa, mies päättää tyynesti.

» Lähetä palautetta toimitukselle