Ennen viime kautta Tomas Kucharcikin nimi ei juuri Suomen kiekkopiireissä kelloja soittanut. Tarkkaavaisimmat saattoivat miehen muistaa vuoden 1999 Norjan MM-kisoista, joissa ”Kuha” pelasi samassa ketjussa paremmin tunnettujen HPK-tähtien Tomas Vlasakin ja Roman Simicekin kanssa – ja oli omalla osallaan murskaamassa Suomen leijonien kultahaaveita. Ässien uusi manageri Kari Takko palkkasi kokeneen tsekin porilaisjoukkueen riveihin, mutta sopimuksen allekirjoittaminen jäikin Kucharcikin kauden tähtihetkeksi, sillä kausi Porissa meni kaikin puolin pieleen.
Kiekkoura käyntiin kuusivuotiaana
Kucharcikin tie kiekkoilijaksi alkoi kuusivuotiaana tenavana Vlachemissa. Päätyminen kiekkokaukaloon tapahtui samoin kuin monella suomalaisellakin juniorilla. ”Se oli yksinkertaista. Ystäväni isä oli valmentaja ja hän kysyi olisinko kiinnostunut pelaamaan jääkiekkoa. Kävin yksissä harjoituksissa ja sen jälkeen olen pelannut kiekkoa”, Kucharcik kertoi ensimmäisistä jääkiekkomuistoistaan. Sen jälkeen nuoren kiekkoilijan tavoitteet olivatkin Tsekin extraliigassa, mutta Tomas ei kuitenkaana ollut junioreissa mikään superstara, joten ennen liigapeleihin pääsemistä hän joutui tahkoamaan kolme kautta Tsekin ykkösdivisioonassa. Kucharcikin pelistä huomaa vieläkin, että hän on jo teini-ikäisenä pelannut miesten otteluita.
Annettuaan hyviä näyttöjä Duklan kakkosjoukkueessa pääsi Tomas vihdoin mukaan liigajoukkueen rinkiin. ”Junioreissa pelasin Mlada Boleslavissa. Sitten pääsin pelaamaan ykkösdivisioonassa ollessani 17-vuotias, ja pelasin siellä kolme kautta. Sen jälkeen pääsin Extra-liigaan 20-vuotiaana. Pelasin Duklan kakkosjoukkueessa divisioonassa ensin. Duklahan oli armeijan joukkue ja ensimmäisen armeijavuoteni pelasin kakkosjoukkueessa. Toisena armeijavuotenani pääsin sitten Duklan ykkösjoukkueeseen Extra-liigaan”, Kucharcik kertoi liigauransa alkutaipaleesta.
”En vaivaa päätäni NHL:llä”
Kucharcikin uraan mahtuu myös pikavisiitti Pohjois-Amerikan kaukaloihin, mutta Tomas ei koskaan ole ajatellut pelaavansa NHL-jäillä. Vaikka vierailu AHL:n pudotuspeleissä jäikin lyhyeksi, niin hänen mielestään se oli erinomainen kokemus nuorelle pelaajalle. ”Minut varattiin muistaakseni vuonna –91. Toronto pyysi minua kahdesti osallistumaan heidän harjoitusleirilleen. Kävin syksyllä harjoitusleirillä ja palasin sen jälkeen takaisin Tsekkeihin. Olin kesällä vaihtanut joukkuetta ja palasin pelaamaan Plzeniin. Pelasin kovan kauden Plzenissä, harjoittelin kovasti ja sen jälkeen palasin St.Johnsin riveihin pelaamaan pudotuspeleissä. Halusin yrittää pelata siellä, pelata pohjoisamerikkalaista kiekkoa. Se oli erittäin hyvä kokemus minulle, mutta en pidä kanadalaisesta pelityylistä. En ole koskaan ajatellut NHL:ssä pelaamista, en koskaan. En ole sen jälkeen saanut sieltä tarjouksia”, Kucharcik kommentoi ranskalaista visiittiään farmisarjassa, suhtautumistaan NHL:ään sekä sikäläiseen pelityyliin.
Maailmanmestarin paluu Tsekin paitaan
Kuten jo todettua, niin Kucharcik kuuluu siihen harvalukuiseen pelaajajoukkoon, jonka palkintokaapissa killuu MM-kisojen kultamitali. Tomas ei ole koskaan kuulunut Tsekin maajoukkueen valmentajien luottomiehiin, mutta silti pelejä Tsekin paidassakin on ehtinyt jo kertyä mukavasti. MM-kullan voittaminen kuuluu Tomaksen uran ehdottomiin tähtihetkiin. Tositoimiin hän Norjan kisoissa pääsi vasta välierävaiheessa, joten turnauksessa ei pelejä vyön alle kertynyt kuin neljä kappaletta, mutta tärkeissä pudotuspelikamppailuissa Tomas oli tärkeä mies HPK:n silloisten starojen Vlasakin ja Simicekin rinnalla.
”Se oli todella hienoa aikaa. En kuitenkaan päässyt pelaamaan kovin paljon, pelasin ainoastaan semifinaaleissa ja finaaleissa viimeiset neljä ottelua. Se oli aivan mahtavaa, varsinkin fiilis, kun voitimme viimeisen ottelun jatkoajalla oli uskomaton. Pelasin Tomaksen ja Romanin kanssa samassa ketjussa. He ovat molemmat todella hyviä pelaajia. Sanoin jo silloin Simicekistä, että hänellä on hyvät mahdollisuudet pelata NHL:ssä, koska hän on niin vahva pelaaj - ja nyt hän on siellä. Roman on erittäin hyvä ystäväni ja olen onnellinen hänen puolestaan”, Tomas kertoili MM-kisojen tunnelmista sekä ketjukavereistaan.
Kucharcik oli ehkä joillekin yllättävä valinta Tsekin joukkueeseen Sewden Hockey Games –turnaukseen, mutta tällä kaudella HPK:n pelejä enemmän nähneille valinta oli pikemminkin odotettu. Tsekin joukkueen tarkkailijat kävivät Suomen kiertueella katsastamassa suurimman osan SM-liigassa pelaavista tsekeistä ja kaiken kukkuraksi Tomas onnistui näyttöpeleissä erittäin hyvin. ”Kaikki pelaajat haluavat tietysti pelata maajoukkueessa ja edustaa omaa maataan. Se on sitten valmennusjohdon päätös ketä valitaan. En tiedä onko minulla mahdollisuuksia. Ehkä, ehkä ei – ei sitä koskaan tiedä”, Kucharcik kertoili halustaan edustaa Tsekkiä kiekkokaukalossa sekä mahdollisuuksistaan päästä jatkossakin vetämään Tsekin paidan ylleen.
Suomi vs. Tsekki
Suomalainen pelityyli eroaa tsekkiläisestä, mutta kuinka paljon ja millä tavoin? Pari kautta Suomessa ovat olleet omiaan antamaan Tomakselle hyvän käsityksen suomalaisesta kiekkoilusta ja niinpä hän oli valmis tarjoamaan näkemyksiään näiden kahden pelityylin eroista. ”Suomalainen pelityyli on enemmän kanadalaisempi. Paljon vauhtia ja kaikki pelaavat jatkuvasti sata lasissa joka pelissä. Siinä on mielestäni suurin ero suomalaisen ja tsekkiläisen pelityylin välillä. Kun tulin viime kaudella Poriin ja aloitimme kautemme, niin sanoin silloin, että peli vaikuttaa enemmän maajoukkueen peliltä. Se oli samanlaista kuin pelatessani Tsekin joukkueessa Suomen maajoukkuetta vastaan”, Tomas tiivisti suomalaisen ja tsekkiläisen pelin erot.
”Suomalainen pelityyli sopii minulle paremmin. Haluaisin pelata kuten suomalaiset pelaajat. Olen nyt täällä Suomessa ja haluaisin vielä kehittyä paremmaksi. Mutta olen jo 31-vuotias, enkä tiedä pystynkö enää nostamaan tasoani. Mutta minä pidän suomalaisesta pelityylistä. Suurin ero on mentaliteetissa ja asenteessa. Tsekkiläiset pelaajat luottavat mieluummin vain itseensä, he yrittävät pelata vain yksin koko ajan. Jos Suomessa valmentaja sanoo pelaajilleen, että heidän täytyy lyödä kiekkoa vain päätyyn, niin suomalaiset pelaajat lyövät kiekkoa päätyyn. Tsekkiläiset pelaajat taas ajattelevat, että he joskus heittävät kiekon päätyyn, mutta joskus yrittävät kuljettaa itse. Siinä on suurin ero”, Tomas kertoi mieltymyksistään suomalaiseen kiekkoiluun sekä suomalaisten ja tsekkien eroista yksilötasolla.
Sen sijaan valmennuksessa ei suuria eroja ole, pelaajien kohdalla suurimmat erot taas tulevat esiin siinä onko jääkiekko yksilö- vai joukkuelaji. ”En tiedä, sitä on vaikea sanoa onko valmennuksessa eroja. Kaikki valmentajat ovat kuitenkin erilaisia. Mutta minun mielestäni valmentaminen on täällä hyvin samankaltaista. Pelaajien kohdalla taas - kuten sanoin jo aikaisemmin -, niin tsekkiläiset luottavat itseensä enemmän. Jos Tsekissä joku on muita parempi pelaaja, niin kaikki muut sanovat hänelle, että sinun täytyy pelata ja olla jäällä koko ajan”, Tomas kuvaili eroja valmennuksen ja pelaajien osalta. Hänen mukaansa myös harjoittelu on hyvin erilaista Suomessa kuin Tsekeissä, varsinkin kesällä valmistauduttaessa pelikauteen. ”Täällä kesällä harjoitellaan vain yksi tunti aamulla ja yksi tunti iltapäivällä. Tsekeissä taas harjoitellaan aamulla 2½ tuntia sekä iltapäivällä kaksi tuntia. Mutta täällä se yksi tunti harjoitellaan kovaa ja hyvällä vauhdilla”, Kucharcik kertoi kesätreenaamisen eroista.
Ässät - kyläjoukkue
Kucharcikin siirto Ässiin toissa kesänä lähti liikkeelle hänen agenttinsa aloitteesta sekä Tomaksen halusta päästä vielä kokeilemaan siipiään Tsekin ulkopuolella. Jo kypsään ikään ikään ehtinyt kiekkoilija ei ollut harjoittanut ammattiaan kotimaansa ulkopuolella pikaista Kanadan visiittiä lukuunottamatta. ”Halusin yrittää pelata jossain toisessa liigassa, koska se on hyvää kokemusta minulle. Ehkä jos tulevaisuudessa haluan valmentajaksi, niin siitä kokemuksesta on minulle hyötyä. Mielestäni ulkomailla pelaamisen kokemuksesta olisi hyötyä kaikille pelaajille. Siinä oppii tuntemaan erilaisia pelityylejä. Esimerkiksi kesäharjoitukset täällä Suomessa eroavat Tsekeistä paljon, siinä on todella suuri ero. Agenttini vain sanoi silloin, että minun kannattaisi mennä pelaamaan sinne ja kysyi haluanko lähteä”, Kucharcik kertoi päätöksestään siirtyä Suomeen ja Poriin, sekä tuon päätöksen taustoista.
Kausi Ässissä olikin sitten kausi suoraan helvetistä. Ässien peli ei kulkenut missään vaiheessa ja varsinkin alkukaudesta porilaisten otteet olivat umpisurkeita. Myöskään Kucharcikin oma peli ei sujunut, eikä asiaa auttanut miehen heikko kielitaito ensimmäisellä ulkomaan reissullaan tai Ässien valmennusjohdon suhtautuminen vahvistukseensa. ”En, en todellakaan ollut tyytyväinen. Se oli aivan hirveää. Me olimme viimeisiä sarjataulukossa, vain 30 pistettä. Kauden kahdessatoista ensimmäisessä pelissä emme saaneet yhtään voittoa ja vain yhden pisteen. En ollut myöskään tyytyväinen omaan peliini. Se oli minulle suuri muutos ja minun täytyi muuttaa pelityyliäni. Keskushyökkääjien roolien ero Suomen ja Tsekin välillä on todella suuri. Tsekeissä sentteri menee täysillä karvaamaan, ja minä olen karvaava pelaaja. Täällä Suomessa minun täytyy taas mennä takaisin puolustamaan. Tunsin itseni enemmänkin puolustajaksi kuin hyökkääjäksi”, kertoi Porin vuotensa järkyttävistä kokemuksista.
Tomakselle ei Porin vuodestaan kovin valoisia muistoja jäänyt. Oma osana surkeasti menneeseen kauteen oli suurella muutoksella kaukalon ulkopuolella, kun kokenut tsekki oli ensi kertaa ulkomailla. Silti Tomaksesta huomaa, että viime kausi korpeaa häntä yhä. ”Ässät on kuin kyläjoukkue. He vaihtoivat manageria, vaihtoivat melkein koko joukkueen. Ainoastaan neljä pelaajaa oli mukana edellisen kauden joukkueesta ja viisitoista uutta pelaajaa. Sillä tavalla on erittäin vaikea rakentaa joukkuetta. Siinä on suuri ero Tsekkeihin verrattuna. Siellä pelaajilla on kaksi- tai kolmivuotiset sopimukset. Vuosittain joukkueesta vaihtuu ainoastaan kolme-neljä pelaajaa. Valmentajat pystyvä paremmin työskentelemään pelaajiensa kanssa. Valmentaja oppii paremmin tuntemaan pelaajansa. Ässissä ensimmäinen valmentaja ei puhunut ollenkaan englantia ja minä olin kuin pelkkää ilmaa. Kukaan ei kertonut minulle mitä minun pitäisi tehdä, muutamaa sanaa lukuun ottamatta. Se oli minun ensimmäinen kertani käytännössä Tsekin ulkopuolella. Kaikki oli erilaista, kaikilla tavoin. En pitänyt ruoasta. Koko elämäni muuttui”, Tomas kertoili pipariksi menneestä viime kaudestaan sekä suomalaisten ja tsekkiläisten seurojen eriävistä joukkueen rakentamistavoista.
HPK:n tsekkikolonnan konkari
Tämän kauden HPK:ssa pelaa jo melkein totuttuun tapaan viisi tsekkiläistä pelaaja. Tästä joukosta Kucharcik on vanhin ja kokenein pelaaja, mutta myös veteraanille maanmiestensa tuki on tärkeä asia. ”Minun mielestäni siitä on paljon hyötyä, että meitä on täällä viisi samasta maasta. Viime kauden alussa olin aivan yksin eikä englannin kielitaitoni ollut silloin kovin hyvää normaalitilanteisiin. Ymmärrän kyllä englantia, mutta nyt pystyn puhumaan muiden kanssa omalla äidinkielelläni. Siellä en pystynyt kommunikoimaan ihmisten kanssa, mutta nyt pystyn ja siinä on suuri ero”, Tomas kertoi HPK:n tsekkiviisikon toisilleen tarjoamasta tuesta. Muista neljästä tsekistä Tomas tunsi jo aiemmin sekä Nedvedin että Vujtekin, mutta nuoret Sicak ja Smid olivat hänellekin uusia kasvoja. ”Olin Nedvedin kanssa samaan aikaan Toronton harjoitusleirillä ja tutustuin häneen silloin. Vladin kanssa olen taas pelannut yhdessä maajoukkueessa. Smidiä ja Sicakia vastaan pelasin Extra-liigassa, mutta en tuntenut heitä ennen.”
Kausi HPK:ssa on sujunut lähes nappiin ja nyt Tomas tuntee olonsakin kotoisaksi. Pelit ovat menneet henkilökohtaisesti hyvin ja myös joukkue on menestynyt. Ennen siirtoaan Hämeenlinnaan Kucharcik kyseli kokemuksia aiemmin HPK:ssa pelanneilta tutuiltaan eikä ole joutunut pettymään. ”Olen viihtynyt täällä Hämeenlinnassa oikein hyvin. Simicek ja Vlasak pelasivat täällä ja juttelin heidän kanssaan. He kertoivat, että kaupunki on oikein mukava, kaikki ihmiset ovat oikein ystävällisiä ja organisaatio on hyvä. En ollut koskaan kuullut mitään pahaa HPK:sta.”
Jääkiekkoilu on tällä kaudella ollut myös hauskaa puuhaa toisin kuin viime kausi Ässissä. Suurin vaikutus on ollut HPK:n menestymisellä ja Tomaksen mukaan silloin, kun joukkue menestyy, niin omilla pelisuorituksilla ei ole niin paljon vaikutusta. ”Viime vuonna pelaaminen ei ollut kovin hauskaa, kun olimme Ässissä taulukon pohjalla. Mutta nyt minulla on hauskaa. Mutta voimme vielä parantaa neljättä sijaamme. Voisimme nousta toiseksi tai kolmanneksi, mutta se ei tule olemaan helppoa. Luulen, että Tappara on ykkönen. Minun mielestäni he pelaavat parasta jääkiekkoa SM-liigassa. Tappara on mielestäni pahin vastustaja, ja tänä vuonna myös Jokerit. Olemme pelanneet heitä vastaan kahdesti ja hävinneet. Kaikki ovat vaikeita vastustajia, ei sillä ole merkitystä ketä on vastassa. Joskus voi olla helppoa pelata Tapparaa vastaan, mutta joskus. Joskus Lappeenranta voi olla helppo vastus, mutta joskus ei. Se riippuu aina tilanteesta”, Tomas kertoili alkukauden fiiliksistään sekä ehti siinä sivussa myös mainita manselaiset suurimmaksi mestarisuosikiksi.
Tämän kauden 24:ssä ottelussa Kucharcik on kerännyt 16 pistettä ja johtanut HPK:n kakkosketjun peliä mainiosti. Tämän kauden henkilökohtaisista tavoitteistaan Tomas ei juuri suostunut puhumaan, vaan keskittyi enemmänkin joukkueen tavoitteisiin. ”Oma pelini parantuu koko ajan. Tällä kaudella joukkue on sarjataulukossa korkealla eikä sillä ole väliä onko minulla kymmenen vai kaksikymmentä pistettä. Viime kaudella täällä oli Pärssinen ja Rosa, jotka olivat ihan pistepörssin kärjessä, mutta joukkue oli 11. Erityisesti minulle on tärkeää, että joukkue pelaa hyvin, tekee töitä ja on ylhäällä taulukossa. Mutta tietysti minulta ulkomaalaisena pelaajana odotetaan pisteitä. Haluan pelata parasta jääkiekkoani tällä kaudella. Haluan näyttää, että pystyn pelaamaan Suomessa, koska viime kausi ei sujunut minulta hyvin. Tietysti haluan myös pelata pudotuspeleissä ja olla korkealla sarjataulukossa. Toivoin myös, että yleisö olisi tyytyväinen minun peliini sekä joukkueen peliin”, Kuha kertaili mietteitään ja odotuksiaan tästä kaudesta.
Omasta roolistaan joukkueessa Tomas ei paljon suostu puhumaan, aina kysyttäessä hänen henkilökohtaisesta pelistään tsekki muistaa mainita joukkueen tulevan ensin. Mikä tahansa pelipaikka kelpaa, samoin kuin puolustava tai hyökkäävä rooli. Koulutukseltaan Kucharcik on keskushyökkääjä, tosin tsekkiläinen keskushyökkääjä. Tsekeissä sentterit ovat ylimpänä miehenä karvaamassa ja he ovat usein ketjujensa hyökkäävimpiä pelaajia. Suomessa taas sentteri pakittelevat pitämään vasenta kaistaa kiinni ja heillä on suuri vastuu puolustuspään pelistä. ”Sillä ei ole väliä pelaanko ykkös- vai kakkosketjussa. Ajattelen vain joukkueen etua. Pelaan siellä missä siitä on joukkueelle enemmän hyötyä. Jos valmentaja sanoo, että pelaan sentterinä, niin silloin pelaan sentterinä. Jos hän sanoo, että olen vasen laituri, niin silloin olen vasen laituri. Olen mielestäni parempi hyökkäävässä roolissa, koska siinä roolissa olen pelannut 20 vuotta. Olen keskushyökkääjä kuitenkin ollut koko urani. Maajoukkueessa pelasin oikeassa laidassa. Mutta nyt voin pelata mitä tahansa paikkaa, sillä ei ole väliä. Tsekeissä pelasin joskus ykkösessä, joskus kakkosessa. Kun pelasin neljä kautta Slavia Prahassa siellä pelasi samaan aikaan Vladimir Ruzicka. Hän oli aivan uskomaton pelaaja ja hän oli tietysti aina ykkösketjussa”, Kucahrcik suostui kertomaan näkemyksiään omasta roolistaan.
Tsheking-linen keskuri
HPK:n otteluissa on nähty usein paljon tsekkejä yhtä aikaa jäällä, tälläkin kaudella parhaillaan kaikki viisi kaveria ovat olleet jäällä samaan aikaan. Kucharcikin laidoilla on lähes koko kauden ollut jompi kumpi tsekeistä, Nedved tai Vujtek, sekä joissain peleissä HPK-luotsi Jukka Jalonen on heittänyt kaukaloon Tsheking-linen, jossa koko kolmikko pelaa yhdessä. ”Luulen, että yhteistyömme sujuu nyt hieman paremmin. Meillä on kuitenkin ehkä hieman ongelmia puolustuspelissä omassa päässämme, koska pelaamme enemmän hyökkäysvoittoista peliä. Juttelemme keskenämme paljon jääkiekosta. Pystymme sopimaan kuvioita siten, että minä sanon vaikka meneväni maalin taakse ja syöttäväni sieltä sitten maalin eteen. Kommunikointi on paljon helpompaa, kun samassa ketjussa on kolme tsekkiä. Kun ketjussamme pelaa joku suomalaispelaaja, niin se on vaikeampaa. Jos yritän sanoa jotain pelin aikana englanniksi, niin saatan valita väärän sanan ja hän ei ymmärrä mitä minä tarkoitan. Puhumme pelin aikana paljon tsekkiä jäällä. Tunnen kyllä muutaman suomalaisen sanan, kuten ”tule, tule”, mutta minun kannaltani se on paljon helpompaa, kun pystyn puhumaan omalla kielelläni ”podme, podme”, Tomas kertoili tsekkien yhdessä peluuttamisen hyödyistä.
Kucharcikista puhuttaessa kaikkien muidenkin seurojen kuin Ässien ja HPK:n fanit tuntevat miehestä yhden asian, vaikka muuten Tomaksen nimi ei mitään sanoisikaan. Hänellä on tapana jäädä yksin istuskelemaan vaihtopenkille muun joukkueen vetäytyessä pukukoppiin. Hänen omasta mielestään tuossa tavassa ei ole mitään ihmeellistä, vaikka kiekkopiireissä tuolla jo ”yksinäisen suden” maineen saakin. ”Istun vain rauhassa ja ajattelen edellistä erää sekä keskityn tulevaan erään. Toiset haluavat mennä pukukoppiin, minä jään mieluummin yksin istumaan. Ollessani yksin pystyn paremmin keskittymään ja ajattelemaan kuin pukukopissa.
Aloitan keskittymiseni aamuharjoitusten jälkeen. Tarvitsen hyvää ruokaa ja lepoa. Alkulämmittely on kaikkein tärkein”, Tomas kertoi vankasta keskittymisestään otteluihin.
Kiekkopelaajien keskittyminen perustuu usein aina toistuvaan rutiiniin, samoin Kucharcikin kohdalla. Sen sijaan häneen mukaansa rutiineihin ei kuulu mitään taikauskoja, joita pitäisi aina noudattaa. ”Yritän aina tehdä saman rutiinin mukaan. Jos oloni on hyvä, niin teen kaiken normaalisti. Mutta jos oloni ei ole hyvä, niin sitten yritän muuttaa jotain – menen juoksemaan tai venyttelemään tai jotain muuta. Voin vaikka käydä hallin takana harjulla metsässä kävelemässä.”
Hämeenlinnalainen kiekkoyleisö pitää kolmesta asiasta: taidosta, yrityksestä sekä tsekeistä. Rinkelinmäen yleisö osaa arvostaa myös niitä kovia duunareita, jotka eivät välttämättä iske taululle kovia tehopisteitä. Silti Tomas ei omasta mielestään kuulu suosikkipelaajien joukkoon ja ojentaa sen viitan ennemminkin Vujtekin harteille. Tämän kauden kotipeleissä HPK on saanut runsaslukuiselta yleisöltään mukavasti tukea ja Kucharcikin mukaan siitä on myös hyötyä joukkueelle. ”Vladi taitaa olla se yleisön suosikki. Hänellä on enemmän pisteitä ja hän on paljon taitavampi. Minä olen enemmän kova työntekijä, pelityylini on erilainen. En sitten tiedä pitävätkö fanit minusta. Se on mukavaa, jos ihmiset ovat tyytyväisiä peliimme. Me pelaamme jääkiekkoa faneillemme. Ja jos he ovat tyytyväisiä, niin me tiedämme sen, ja se on todella loistava tunne. Joskus jos yleisö on todella kovaäänistä, niin siitä voi saada lisäenergiaa”, Kucharcik kertoili suhtautumisestaan yleisöön ja osui nappiin siinä kenelle kiekkoa tosiasiassa pelataan.
Jaloselta riittää kehuja Kucharcikille
Kucharcik on ollut erittäin tyytyväinen tällä kaudella Kerhoa luotsaavaan kaksikkoon Jalonen-Lehkonen. HPK:ssa valmentajat ovat tunnetusti osanneet käsitellä tsekkejä ja ongelmia on ollut hyvin harvoin. Tsekkejä ei Kerhossa yritetä pakottaa samaan muottiin kuin kaikkia muita, vaan heidän annetaa pelata omaa peliänsä. ”He ovat minun mielestäni hyviä valmentajia. Pidän heistä, koska he antavat meidän pelata omaa peliämme ja he ovat enemmän eurooppalaistyylisiä, ei niin kanadalaista kiekkoa. Monet valmentajat haluavat pelata vain kanadalaista tyyliä, lyödään vain kiekkoa päätyyn. Juttelin juuri Machuldan kanssa ja siellä Lappeenrannassa on juuri näin. Ja tsekkipelaajat eivät pidä siitä tyylistä, täällä HPK:ssa saamme pelata omalla tyylillämme. Se on meidän kannaltamme paljon parempi. Valmentajat täällä selittävät ensin joukkueelle suomeksi ja sitten englanniksi.”
Jukka Jalonen ei ole joutunut pettymään antaessaan Tomakselle paljon vastuuta, kokenut tsekki on vastannut parantamalla peliään kuin sika juoksuaan. Jalosen luonnehdinta Kucharcikista pelaajana kertoo paljon siitä kuinka paljon häntä joukkueen sisällä arvostetaan. ”Tomas on todellinen joukkuepelaaja, tekee kaikkensa joukkueen eteen. Erittäin ammattimainen urheilija, atleettityyppi, joka pitää huolta itsestään. Hän on kehittynyt selkeästi vielä vanhallakin iällä, jolle pitää antaa arvoa. Kuha on erittäin arvostettu pelaaja tuolla pukukopissa, koska hän tekee niin paljon töitä joukkueen eteen. Onhan Tomas vähän hiljaisempi kaveri ja varmasti jonkin verran poikkeava kiekkoilija. Hän on erittäin hyvä kulmissa, laidoissa, päädyssä – yleensä vääntötilanteissa. Nyt kauden edetessä Tomas on pelannut enemmän kiekollista peliä, nyt joissain viime pelissä hän on yhdessä vaihdossa pitänyt kiekkoa enemmän kuin jossain koko ottelussa alkukaudesta. Tomas pärjää varmasti maajoukkueessakin. Esimerkiksi suurin osa Suomenkin pelaajista tulee SM-liigasta ja jos täällä pärjää, niin pärjää varmasti maajoukkueessa. Olen ollut erittäin tyytyväinen Tomaksen suorituksiin ja hän on vastannut odotuksia. Ehkä hän on jollain tapaa poikkeava tsekki. Selvästi fyysinen pelaaja, vaikka ei välttämättä osoitakaan sitä taklaamalla”, Jalonen kertoili omia mielipiteitään kakkosketjunsa sentteristä.
Tomas ei itse tuttuun tapaansa omista vahvuuksistaan juuri suostunut puhumaan. ”Se on vaikea sanoa. Olen hyvä laidoissa ja kulmissa väännöissä”, hän kuvaili omia vahvuuksiaan. No, mitä sitä turhia löpisemään, siinähän ne tärkeimmät jo tulivatkin.
