Ensimmäisen kerran Timo Hirvonen pelasi Kiekko-Espoon miesten joukkueessa kaudella 1990-1991, jolloin hän pelasi vain kahdeksan ottelua merkkauttaen yhden syöttöpisteen.
− Pelasimme 1. divisioonaa. Silloin käytiin pelaamassa myös Kauniaisissa paikallista joukkuetta vastaan. En tainnut silloin pelata montaa peliä, kun tulin mukaan Kiekko-Espoon junioreista, Hirvonen muistelee ensimmäistä kauttaan.
Kauden 1991-1992 päätteeksi keväällä Kiekko-Espoo nousi silloiseen SM-liigaan.
− Meillä oli joukkue, jossa oli hyviä ja kokeneita pelaajia, kuten Jarmo Muukkonen, Petteri Kanerva, Markku Tiinus, Petri Pulkkinen, näin muutamia mainitakseni. Mukana oli myös hyviä nousevia nuoria pelaajia, kuten esimerkiksi Jere Lehtinen ja Tero Lehterä.
− Siinä joukkueessa oli sopivasti kokemusta ja nuoruutta. Nuoret pelaajat otettiin aivan älyttömän hyvin mukaan joukkueeseen. Pelasimme joukkueena hyvää ja raikasta jääkiekkoa.
Hirvonen kuvailee Jere Lehtistä parhaimmaksi pelikaveriksi, jonka kanssa on koskaan saanut pelata.
− Silloin kun itse oli vaihtopenkillä ja Lehtinen kentällä, niin tiesin, ettei omaan päähän tulisi maalia. Hän oli esimerkillinen pelaaja kaikille: hän hyökkäsi ja puolusti samalla intensiteetillä.
Keväillä 1995 ja 1997 Kiekko-Espoo eteni molemmilla kerroilla pudotuspeleihin, mutta tippui sieltä aika nopeasti pois.
− En muista, vaihtuiko meillä silloin valmentaja. Håkan Nygren oli silloin todella hyvä valmentaja. Hän teki pohjatyön tulevaisuudelle. Meillä oli silloin myös hyviä ulkomaalaisvahvistuksia kuten Sergei Prjahin ja Nils Ekman, sekä kotimaisia kovia pelaajia, esimerkiksi Juha Ikonen.
Kauden 1997-1998 päätteeksi Kiekko-Espoo eteni aina välieriin asti häviten kuitenkin pronssiottelussa Jokereille. Neljäs sija on Kiekko-Espoon paras sijoitus SM-liigassa. Samana keväänä espoolaiset tiputtivat muun muassa runkosarjan voittaneen Turun Palloseuran puolivälierissä.
Ensimmäinen puolivälierä meni turkulaisille 5-1. Seuraava kohtaaminen päättyi puhtaasti Kiekko-Espoolle luvuin 6-0 ja sitä kautta myös koko sarja kääntyi lopulta espoolaisille 3-1.
− Lumipallo lähti jotenkin oikeaan suuntaan pyörimään. Me saimme paljon onnistumisia, mutta olimme myös altavastaajia. Lopulta huomattiin, että me pystytään voittamaan. Silloin TPS alkoi vähän turhautua. Me myös nostimme koko ajan tasoa.
− Mielestäni Hannu Saintula teki silloin loistavan ratkaisun, että lähdettiin hakemaan "taistelupareja" TPS:ää vastaan. Katsoimme turkulaisten kokoonpanon sekä meidän kokoonpanon ja sieltä lähdimme hakemaan jokaiselle taisteluparin. "Kun voitat oman taisteluparisi", sellaisia pieniä tavoitteita.
Kiekko-Espoo muuttui kesällä 1998 Espoon Bluesiksi ja muutti lopulta pelaamaan vastarakennetulle areenalle Espoon Tapiolaan, kun Matinkylän jäähalli ei täyttänyt SM-liigan asettamia vaatimuksia.
− Kyllä se oli pitkän aikaa vieras asia. Kiekko-Espoon yhteisöllisyys ja sellainen pienen joukkueen hieno tunnelma ja toki kaikki mitä siihen liittyi, fanit ja perheet, jossa kaikki oli yhtä.
− Kaikki toki muuttui, tuli iso uusi halli. Siinä meni aikaa kasvaa taas siihen Bluesiin ja siitä sitten tuli enemmän niin kuin bisnestä koko hommasta.
"Monet hyvät ystävät ja pelikaverit, sieltä ne hienoimmat muistot tulevat"
Hirvonen edusti Bluesia kaiken kaikkiaan kuuden kauden ajan.
− Onhan tämä kaikkein rakkain kotiseura, täällä on koettu niin paljon. Täältä on saatu kaikki ystävät ja vaimo sekä perhe. Tähän on niin kuin kasvanut.
Aluksi Hirvonen vierasti ajatusta siitä, että vanha ja yhtenäinen seura oli muuttunut ja siitä oli tullut isoa bisnestä.
− Se oli aika myllerryksen aikaa, jopa pitkääkin. Lopulta tilanne lähti itsestään stabiloitumaan ja siitä alkoivat sitten paremmat ajat.
Hirvonen ei osaa luetella yhtä tiettyä muistoa koskien Espoo Bluesissa vietettyjä pelivuosia.
− Niitä on niin paljon hyviä muistoja. Monet hyvät ystävät, pelikaverit, sieltä ne parhaimmat muistot tulevat. Ei mitään yksittäistä voittoa pysty nostamaan esille.
Uransa Hirvonen lopetti keväällä 2006 ja vain vuotta myöhemmin hänen pelipaitansa, numero 33, nousi Espoo Bluesin areenan kattoon. Päätös valmentajaksi ryhtymisestä oli miehelle selvää.
− Lopettamispäätös oli aika helppo tehdä, olin sitä jo miettinyt jonkun aikaa. Olin jo opiskellut valmentamista. Minulla oli selvä tavoite, että alan valmentaa junioreita. En ole katunut ollenkaan. Ihan oikea ratkaisu tämä on ollut.
Hirvosen mielestä on edelleen hienoa nähdä oma paita areenan katossa. Hän toteaa, että on varmaan tehnyt uransa aikana jotain oikeinkin, kun on jäänyt ihmisten sydämiin ja mieliin.
− Tuntuu, että on päässyt ihmisten sydämiin ja minun pelaamiseni on huomioitu. Tuntuu todella hienolta.
Peliuran aikana Hirvonen kiinnostui valmentamisesta. Peliuransa jälkeen hän valmensi Espoo Bluesin eri juniorijoukkueita. Lokakuussa 2010 Hirvonen nimitettiin Espoo Bluesin apuvalmentajaksi.
− Varmaan se oli siinä peliuran keskivaiheilla, kun olin noin 25-vuotias. Minua itseäni kiinnosti, kirjoitin paljon eri asioita ja harjoitteita ylös paperille. Aloitin myös liikunnanohjaajan tutkinnon aikaisin, siitä se alkoi pikkuhiljaa muokkaantua.
− Suomessa on paljon hyviä valmentajia, joita seurasin jonkun verran. Minulla ei kuitenkaan ollut varsinaista esikuvaa. Valmentajana pitää olla ihan oma itsensä ja tuoda se oma persoonansa siihen valmentamiseen, eikä voi kopioida vain toisilta.
"Espoo United on minulle unelmien työpaikka"
Hirvonen nimitettiin loppukeväästä uuden Mestis-seuran päävalmentajaksi, joka perustettiin konkurssiin menneen Espoo Bluesin tilalle.
− Kyllä tämä on aika lailla minun unelmieni täyttymys. Saan valmentaa omaa kotiseuraa sekä yrittää parhaani mukaan uutta seuraa jaloilleen. Se oli itselleni tärkeintä, että tätä kaikkea aletaan rakentaa espoolaisten pelaajien sekä omien junioreiden kautta, se on se runko.
− Lähdetään maltillisesti rakentamaan tulevaisuutta. En miettinyt ollenkaan, että en olisi lähtenyt tähän projektiin mukaan, Hirvonen jatkaa.
Hirvonen lähti luottavaisin mielin kohti ensimmäistä kautta Mestis-päävalmentajana, vaikka Espoon lähikiekkohistoriassa onkin tapahtunut paljon huonoja asioita.
− Kyllä minä näin sen ainoastaan positiivisena, toki asiat eivät hetkessä muutu. Siinä menee aikaa. Oikeilla arvoilla, kun ollaan liikkeellä, me saamme tähän lisää ihmisiä mukaan ja tuomme espoolaisuutta ja yhteisöllisyyttä. Sitä kautta asiat kääntyvät paremmiksi.
Varsinaisia tavoitteita Hirvonen ei asettanut itselleen koskien tätä kautta.
− Ei minulla oikeastaan ollut muita tavoitteita kuin se, että saadaan joukkue pelaamaan hyvin ja pelaajat täällä kehittyvät ja pelaajilla on täällä hyvä olla. Sitä kautta rakentaa tulevaisuutta paremmalle pohjalle.
Hirvonen näkee paljon parannettavaa joukkueen otteissa. Viime aikoina joukkue on vaeltanut pitkän tovin varjojen mailla, mutta sitä ennen United pelasi pitkän pätkän todella hyvin.
− Alkuvaikeuksien jälkeen joukkue rakentui yhtäkkiä. Kun laitetaan kasaan joukkue näin nopeasti, ei ole niin helppoa kuin normaalissa joukkueessa olisi, mutta alkuhankaluuksien jälkeen päästiin vähän pinnalle sekä voittojen tielle, nyt on oikeastaan toinen vähän huonompi jakso.
− Nyt tehdään kovasti töitä, että päästään uudestaan siihen hyvään peliin kiinni, Hirvonen toteaa.
Päävalmentaja on ollut alkukauden aikana tyytyväinen pelaajien asenteisiin ja sitoutumiseen.
− Pelaajien sitoutuminen ja asenteet ovat se pohja, mihin on hyvä alkaa rakentaa tätä kaikkea. Se on se pohja, mikä kantaa ja minkä takia me tulemme nousemaan tulevaisuudessa.
Hirvonen yrittää painottaa valmentamisessa seuraavia asioita:
− Ainakin on oma halu kehittyä ja ymmärtää mitä se vaatii. Yhdessä tekemällä saadaan aikaiseksi tulosta.
Hirvonen kokee saavansa työskennellä tällä hetkellä unelmien työpaikassaan.